Pahuudesta

Minä ajattelen, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä, muttei ymmärrä kaikkea tekemäänsä, tai ei ole vain löytänyt itseään.

Esim. kissani murha oli tosi paha teko, mutten silti pidä ihmistä sen taustalla toivottomana tai läpeensä pahana. Aina on mahdollisuus kehittyä ja korjata virheitään. Enkä tarkoita ulkopuolista pelastusta, esim. uskontoa, vaikka sekin toimii, varsinkin riippuvuussairauksissa. Jokaisesta löytyy hyvyys, eikä sitä tarvitse tankata ulkoa päin jostain uskonnosta. Ulkopuolinen tuki voi kyllä olla tarpeen, ja sitä taas voi olla vaikea löytää sen jälkeen, kun on ollut paha.

Niin, minä en usko perisyntioppiin millään tavalla, enkä noteeraa sitä perusteluksi mihinkään asiaan.

sanot siis että on olemassa jokin "paha voima", josta ihmisen itsekkyys ja muuta vastaavat "negatiiviset asita nousevat?

>Eikö juuri itsekkyys ja sokea atteen ajaminen ole osa pahuutta, josta pahat teot ja ajatukset kumpuavat?<

Kun loppujen lopuksi on kyse vain siitä, että ihminen ajattelee omia tunteitaan ja toimii niiden mukaan, eikä kyse ole loppujen lopuksi mistään sen kummemmasta tai mystisestä.

>Eikö pahuuden olemksen siemen olekaan ihmisen sisäistä toimintaa, vaan ulkoistat sen pahuuden?<

yleensähän ulkopuoliset ihmiset sen määrittelevät, eli loppujen lopukse ihmiset arvojensa kanssa ulkoistavat pahuuden, joka loppujen lopuksi on vain käsitteidemme luoma harha.

>Onko motiivi ainoa syy pahuuteen? Onko motiivi silloin paha? Miksi syntyy paha motiivi?<

ei ole olemassa motiivia joka syntyisi pahuudesta, joten ei ole olemassa pahuuttakaan.

>Väitän, että pahuuden kieltäminen ihmisessä on silmänsä sulkemista omasta vastuusta omalla kohdalla.<

ei pahuuden olemassaolon kieltäminen vastuuta mihinkään poista.. teot ja niiden seuraukset ovat siltikin olemassa.. meidän vain ei tarvitse tehdä ihmisestä sen vähempiarvoisia heidän virheidensä takia, joka yleensä seuraa siitä että asiat ja ihmiset niiden kautta määritellään pahoiksikin