Tänään opetellaan uusi käsite. Teille on varmaan tuttua, että "minä" ego, suuressa viisaudessani tarjoan nationalistisen sivistyksen ja totuuden lisäksi myös ilmaista sivistystä. Ilmaiseen opetukseen on päivittäin kuulunyt myös, ilmainen sivistyssana. Kuuluvatko sivistyssanat olennaisena osana sivistykseen, siihen en sitten enää haluakkaan ottaa kantaa, kissojakaan tuskin kiinnostaa. Olen myös huomannut, että suurin osa sivistyssanoista on kansainvälisiä, suomen- ja ruotsinkielellä asiaa tarkasteltuna lähes identtisinä. Ruotsinkieli on sivistyskieli ja siksi se on syytä säilyttää myös osana perusopetusta.
Tänää käsittelemme kuitenkin nykyisin Suomessakin vallallaan olevaa altruismia. En tiedä kuinka monelle käsite on tuttu, mutta ilmiönä se on noussut jo lähes käsitteeksi. Altruismi on latinaa ja tarkoittaa muiden ihmisten auttamista pyyteettömästi, ilman että mukana on oman edun tavoittelua. Tästä mainiona esimerkkinä on Suomen maahanmuuttopolitiikka. Vaikka hallitus markkinoi politiikkaansa työperäisenä maahanmuutto-ohjelmana, niin edelleen ainoastaan yksi kymmenestä saapuu Suomeen työn perässä. Tilastojen mukaan tämäkin on positiivista monikulttuurisuuden kannattamista, oikea lukema työllistymisen suhteen lienee 6-7 prosentin tietämillä. Etenkin Afrikasta ja Lähi-Idästä saapuneet maahanmuuttajat tai pakolaiset eivät hyödynnä Suomen tai suomalaisten asemaa millään tavoin, päinvastoin. Heidän elättäminen verorahoin on puhdasta altruismia.
Tarkemmin eettisenä oppina altruismi tarkoittaa, että yksilöllä on velvollisuus auttaa muita usein jopa itsensä kustannuksella. Altruismin vastakohta onkin yksinkertaisesti egoismi. Kautta maailman historian vaihtoehtoista altruismia on pidetty oikeana tapana toimia kansainvälisellä tasolla, mutta yhteisön tasolla myös altruismillä on mahdollisuus toimia. Tästä syystä henkilökohtaisesti suosittelen Robert Triversin tarjoamaa vastavuoroista altruismia toimintamalliksi. Vastavuoroinen altruismin idea on, että yksilö auttaa sitä, joka vastavuoroisesti auttaa häntä.
Käytännössä joudutaan normaalisti sovittamaan yhteen yksilön etu ja yhteisön etu, puhtaasti egoistisesti tai altruismisesti ei voida toimia, maapallon mittakaavassa tämä merkitsisi vaipumista täydelliseen anargiaan.
Meillä on nyt ministerinä nainen, Astrid Thors, sekä vähemmistövaltuutettuna "käärepaperi" Puumalainen, sekä joukko altruismin nimeen vannovia monikultturisteja. Tämä joukko näkee maailman altruistisesti, heille maailma on kiinalaisina syömäpuikko, kebab ravintolola, värikkäs katukuva, eksoottinen resepti tai vaikkapa rumpua eksoottisesti hakkaava musta mies katuorkesterissa. Mitä he eivät näe on taas realismia, sosiaalikulujen kasvua, massarikollisuutta tai muita asiasta aiheutuvia negatiivisia lieveilmiöitä.
Altruismi voi toimia ainoastaan yhteisön keskuudessa, yhteisön koko taas on määriteltävissä vain yhteisön toimesta. Yhteisö ja sen koko on sosiaalibiologinen käsite, maailmanlaajuiseksi sitä ei kykene muuttamaan sen koommin "käärepaperi" Puumalaiset kuin Astrid Thorsit.
Tänää käsittelemme kuitenkin nykyisin Suomessakin vallallaan olevaa altruismia. En tiedä kuinka monelle käsite on tuttu, mutta ilmiönä se on noussut jo lähes käsitteeksi. Altruismi on latinaa ja tarkoittaa muiden ihmisten auttamista pyyteettömästi, ilman että mukana on oman edun tavoittelua. Tästä mainiona esimerkkinä on Suomen maahanmuuttopolitiikka. Vaikka hallitus markkinoi politiikkaansa työperäisenä maahanmuutto-ohjelmana, niin edelleen ainoastaan yksi kymmenestä saapuu Suomeen työn perässä. Tilastojen mukaan tämäkin on positiivista monikulttuurisuuden kannattamista, oikea lukema työllistymisen suhteen lienee 6-7 prosentin tietämillä. Etenkin Afrikasta ja Lähi-Idästä saapuneet maahanmuuttajat tai pakolaiset eivät hyödynnä Suomen tai suomalaisten asemaa millään tavoin, päinvastoin. Heidän elättäminen verorahoin on puhdasta altruismia.
Tarkemmin eettisenä oppina altruismi tarkoittaa, että yksilöllä on velvollisuus auttaa muita usein jopa itsensä kustannuksella. Altruismin vastakohta onkin yksinkertaisesti egoismi. Kautta maailman historian vaihtoehtoista altruismia on pidetty oikeana tapana toimia kansainvälisellä tasolla, mutta yhteisön tasolla myös altruismillä on mahdollisuus toimia. Tästä syystä henkilökohtaisesti suosittelen Robert Triversin tarjoamaa vastavuoroista altruismia toimintamalliksi. Vastavuoroinen altruismin idea on, että yksilö auttaa sitä, joka vastavuoroisesti auttaa häntä.
Käytännössä joudutaan normaalisti sovittamaan yhteen yksilön etu ja yhteisön etu, puhtaasti egoistisesti tai altruismisesti ei voida toimia, maapallon mittakaavassa tämä merkitsisi vaipumista täydelliseen anargiaan.
Meillä on nyt ministerinä nainen, Astrid Thors, sekä vähemmistövaltuutettuna "käärepaperi" Puumalainen, sekä joukko altruismin nimeen vannovia monikultturisteja. Tämä joukko näkee maailman altruistisesti, heille maailma on kiinalaisina syömäpuikko, kebab ravintolola, värikkäs katukuva, eksoottinen resepti tai vaikkapa rumpua eksoottisesti hakkaava musta mies katuorkesterissa. Mitä he eivät näe on taas realismia, sosiaalikulujen kasvua, massarikollisuutta tai muita asiasta aiheutuvia negatiivisia lieveilmiöitä.
Altruismi voi toimia ainoastaan yhteisön keskuudessa, yhteisön koko taas on määriteltävissä vain yhteisön toimesta. Yhteisö ja sen koko on sosiaalibiologinen käsite, maailmanlaajuiseksi sitä ei kykene muuttamaan sen koommin "käärepaperi" Puumalaiset kuin Astrid Thorsit.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kannattaa myös kiinnittää huomiota siihen, millaisiin töihin maahanmuuttajat usein työllistyvät.
Puuhastelu muiden maahanmuuttajien keskuudessa ei ole kansantaloudellisesti hyödyllistä.
Itseasiassa nämä "valmentajat" tekevät puhdasta hallaa opettamalla uudet maahanmuuttajat yhteiskunnan etujen ja tukien maksimaaliseen hyödyntämiseen.