Konfliktitilanteessa on tyypillistä että konfliktin osapuolet alkavat demonisoida toisiaan. Normaali sosiaalisen identiteetin teorian mukainen ihmisten kategorisointi meihin ja heihin - eli ulkoryhmään ja sisäryhmään - alkaa jyrkentyä: ulkoryhmä aletaan nähdä keskenään identtisinä, läpipahoina ja täysin erilaisina kuin sisäryhmän jäsenet - näin siinä määrin että ulkoryhmän jäsenet ansaitsevat kuolla.
Suomen sisällissodassa 1918 kävi täsmälleen noin. Kommunismi on dialektinen ideologia, ja dialektisiin ideologoihin kuuluu aina kiinteänä osana mustavalkoisuus: maailman jakaminen "meihin" ja "niihin", "hyviksiin" ja "pahiksiin", "edistysmielisiin" ja "taantumuksellisiin", "aatteen puolustajiin" ja "fasistisikoihin" - ja vastakkainasettelu. Kommunismin modus vivendi on luokkataistelu - verinen valtataistelu työtä antavan ja palkkaa saavan luokan välillä - ja sen olennainen osa on työnantajaluokan demonisointi ja dehumanisoiminen. Viholliselta riistetään ihmisarvo, heistä tehdään "sikoja", "kansanvihollisia", "kulakkeja", "täitä" ja monia muita kommunistisen retoriikan käyttämiä olentoja, muttei ihmisiä. Kun vihollinen on dehumanisoitu, heitä voi murhata tuhatmäärin surutta.
Dehumanisointiin liittyy olennaisena osana vihollisen demonisointi - hänen esittämisensä läpipahana - "riistäjänä", "sortajana", "verenimijänä", "ökyporvarina", "ihramahana". Nämä esimerkit kuvaavat toisen ryhmän demonisaatiota. Demonisaation tarkoituksena on todennäköisesti esittää ulkoryhmä niin läpipahana, että kaikki psykologiset estot tuhota ulkoryhmän jäsenet väistyvät. Natsit toimivat vastaavasti demonisoiden juutalaiset - seuraus oli että jopa muuten täysin inhimilliset ihmiset kokivat velvollisuudekseen osallistua juutalaisten, jotka heille edustivat täydellistä mädännäisyyttä, tuhoamiseen.
Genocidewatch - kansainvälinen järjestö joka on ottanut päämääräkseen kansanmurhien estämisen - varoittaa demonisaatiosta. Genocidewatch käyttää termiä dehumanisaatio, joka on Genocidewatchin mukaan kolmas askel kohti kansanmurhan toteutumista.
DEHUMANIZATION: One group denies the humanity of the other group. Members of it are equated with animals, vermin, insects or diseases. Dehumanization overcomes the normal human revulsion against murder. At this stage, hate propaganda in print and on hate radios is used to vilify the victim group. In combating this dehumanization, incitement to genocide should not be confused with protected speech. Genocidal societies lack constitutional protection for countervailing speech, and should be treated differently than democracies. Local and international leaders should condemn the use of hate speech and make it culturally unacceptable. Leaders who incite genocide should be banned from international travel and have their foreign finances frozen. Hate radio stations should be shut down, and hate propaganda banned. Hate crimes and atrocities should be promptly punished.
Voinee sanoa, että mikäli joku tarpeeksi vahva ryhmä yhteiskunnassa alkaa demonisoida toista ryhmää, on aloitettu jo faktisesti kansanmurhan valmistelu. Kansanmurhasta ei ehkä ole tehty päätöstä, mutta prosessi on pantu käyntiin.
Näin kävi myös Suomessa 1918. Punaisten puolella vallan kaappasivat nopeasti kommunistit, jotka olivat jo pitkään demonisoineet ja dehumanisoineet valkoista osapuolta. Koska sekä Marx että Lenin julistavat vihaa, väkivaltaa ja kansanmurhaa, ja koska kommunistien tavoitteena oli väkivaltainen vallankumous ja diktatuuri, ei ole vaikea päätellä, että valkoisiin kohdistuneen demonisoinnin ja dehumanisoinnin tavoitteena oli kansanmurhan valmistelu.
Sillä ryhmällä joka on joutunut dehumanisaation tai demonisaation kohteeksi on tässä vaiheessa syytä reagoida. Inhimillinen reaktio tällaiseen demonisaatioon on esimerkiksi estää konfliktin eteneminen estämällä demonisaatiota harjoittavan organisaation toiminta. Toinen ratkaisu on vahvistaa omia rivejä, luoda viholliskuva ja varustautua itse sotaan omalta puolelta myöskin. Ja näin kävikin: suojeluskunnat, jotka oli alunperin perustettu ulkoista vihollista (tsaarinvaltaa) silmälläpitäen, muodostivatkin nyt valkoisen armeijan ytimen.
Demonisaation näkeminen pelkästäään pahana asiana ei kuitenkaan välttämättä ole pragmaattista: Kun jokin ryhmä joutuu voimakkaan hyökkäyksen kohteeksi - kuten Suomi 1939-1940 - vastapuolen demonisaatio saattaa olla hyvinkin perusteltua. Jos demonisaatio on työkalu pienen kansan taistelussa ulkoista vihollista vastaan, se on hyväksyttävää. On kuitenkin huomattava että toisen ryhmän demonisointi myös sumentaa ihmisen ymmärrystä toisen ryhmän todellisesta luonteesta. Samoin kuin sumentaa rakkauskin ihmisen ymmärryksen toisen ihmisen todellisesta luonteesta .
Ihmisen tunteet (rakkaus ja viha) - samoin kuin sitoutuminen omaan ryhmään ja toisen ryhmän dehumanisaatio - ovat ihmisen biologisen evoluution aikana syntyneitä mekanismeja, joiden funktio on yksinkertaisesti hengissäselviäminen. Ei niitä voi eikä ole syytä mennä kieltämään. Koska punaiset olivat avoimesti asettautuneet valkoisia vastaan ja heidän tavoitteensa oli tuhota valkoiset ja riistää heiltä heidän inhimillisyytensä ja elämänsä, valkoisilla oli kaikki syy vastata samalla mitalla ja demonisoida punaiset. Se on normaalia inhimillistä toimintaa.
Mikäli yksi ryhmä yksipuolisesti kieltää ryhmäidentiteettinsä, aseellisen puolustautumisen ja muiden ryhmien demonisaation kaikissa tilanteissa, ryhmä joutuu helposti toisten ryhmien likvidoimaksi. Vuonna 1933 monet Saksan juutalaiset halusivat identifioitua saksalaisiksi - ja jopa kieltää kokonaan juutalainen ryhmäidentiteettinsä. Tästä huolimatta natsit antoivat näille ihmisille ryhmäidentiteetin - kategroisoi ihmiset juutalaisiksi - ja edelleen demonisoi juutalaiset ja aloitti kansanmurhan.
Ja mikäli valkoiset eivät olisi 1918 ryhtyneet aseelliseen vastarintaan punaisia vastaan, tämä olisi ollut myös heidän kohtalonsa. Natsismi on, kuten kommunismikin, dialektinen ideologia, ja natsismin ja kommunismin ainoa ero on, että toisessa murhataan ihmisiä heidän etnisen ja toisessa heidän sosiaalisen syntyperänsä mukaan.
Konflikti oli valmis. Toinen osapuoli oli vuosikymmenien ajan demonisoinut toisen ideologiassaan, ja toinen oli tehnyt kuten siinä tilanteessa pitääkin eli vastannut samalla mitalla.
Kun verityöt alkoivat - punaisena terrorina - kaikki pidäkkeet poistuivat. Punaiset osoittivat valkoisille olevansa juuri sellaisia "elukoita" kuin miksi heidät oli mielikuvissa mielletty, ja tämän jälkeen valkoisia ei sitonut enää mitkään pidäkkeet. Punaiset olivat dehumanisoineet ja demonisoineet valkoiset omassa propagandassaan ja ideologiassaan, ja valkoiset vastasivat samalla mitalla. Koska molemmat osapuolet janosivat verta, kuolemaa ja tuhoa, valkoisten kosto oli brutaali, julma ja verinen.
Jälkikäteen on hyvä moralisoida asialla, mutta valkoiset toimivat juuri kuten siinä tilanteessa näin ylipäänsä ihmiset toimivat: pidäkkeettömällä terrorilla. He taistelivat sellaista osapuolta vastaan, joka oli vannonut hävittävänsä heidät ja heidän sukunsa. Siksi terrori oli niin julmaa ja perusteellista - molemmat osapuolet olivat demonisoineet ja dehumanisoineet toisensa, ja sotaa käytiin tunteella, ei enää järjellä.
Koska tilanne on tämä, hävinneen osapuolen ei enää pitäisi tonkia historian roskatynnyriä. He lähtivät kaivamaan verta nenästään, saivat sitä, ja siinä kävi miten kävi. Sodan suurimman opetuksen pitäisi olla se, että näin käy jos lähdetään demonisoinnin ja dehumanisoinnin tielle ja tekemään kansanmurhaa sellaista vihollista vastaan, joka on valmis vastaamaan samalla mitalla.
Suomen sisällissodassa 1918 kävi täsmälleen noin. Kommunismi on dialektinen ideologia, ja dialektisiin ideologoihin kuuluu aina kiinteänä osana mustavalkoisuus: maailman jakaminen "meihin" ja "niihin", "hyviksiin" ja "pahiksiin", "edistysmielisiin" ja "taantumuksellisiin", "aatteen puolustajiin" ja "fasistisikoihin" - ja vastakkainasettelu. Kommunismin modus vivendi on luokkataistelu - verinen valtataistelu työtä antavan ja palkkaa saavan luokan välillä - ja sen olennainen osa on työnantajaluokan demonisointi ja dehumanisoiminen. Viholliselta riistetään ihmisarvo, heistä tehdään "sikoja", "kansanvihollisia", "kulakkeja", "täitä" ja monia muita kommunistisen retoriikan käyttämiä olentoja, muttei ihmisiä. Kun vihollinen on dehumanisoitu, heitä voi murhata tuhatmäärin surutta.
Dehumanisointiin liittyy olennaisena osana vihollisen demonisointi - hänen esittämisensä läpipahana - "riistäjänä", "sortajana", "verenimijänä", "ökyporvarina", "ihramahana". Nämä esimerkit kuvaavat toisen ryhmän demonisaatiota. Demonisaation tarkoituksena on todennäköisesti esittää ulkoryhmä niin läpipahana, että kaikki psykologiset estot tuhota ulkoryhmän jäsenet väistyvät. Natsit toimivat vastaavasti demonisoiden juutalaiset - seuraus oli että jopa muuten täysin inhimilliset ihmiset kokivat velvollisuudekseen osallistua juutalaisten, jotka heille edustivat täydellistä mädännäisyyttä, tuhoamiseen.
Genocidewatch - kansainvälinen järjestö joka on ottanut päämääräkseen kansanmurhien estämisen - varoittaa demonisaatiosta. Genocidewatch käyttää termiä dehumanisaatio, joka on Genocidewatchin mukaan kolmas askel kohti kansanmurhan toteutumista.
DEHUMANIZATION: One group denies the humanity of the other group. Members of it are equated with animals, vermin, insects or diseases. Dehumanization overcomes the normal human revulsion against murder. At this stage, hate propaganda in print and on hate radios is used to vilify the victim group. In combating this dehumanization, incitement to genocide should not be confused with protected speech. Genocidal societies lack constitutional protection for countervailing speech, and should be treated differently than democracies. Local and international leaders should condemn the use of hate speech and make it culturally unacceptable. Leaders who incite genocide should be banned from international travel and have their foreign finances frozen. Hate radio stations should be shut down, and hate propaganda banned. Hate crimes and atrocities should be promptly punished.
Voinee sanoa, että mikäli joku tarpeeksi vahva ryhmä yhteiskunnassa alkaa demonisoida toista ryhmää, on aloitettu jo faktisesti kansanmurhan valmistelu. Kansanmurhasta ei ehkä ole tehty päätöstä, mutta prosessi on pantu käyntiin.
Näin kävi myös Suomessa 1918. Punaisten puolella vallan kaappasivat nopeasti kommunistit, jotka olivat jo pitkään demonisoineet ja dehumanisoineet valkoista osapuolta. Koska sekä Marx että Lenin julistavat vihaa, väkivaltaa ja kansanmurhaa, ja koska kommunistien tavoitteena oli väkivaltainen vallankumous ja diktatuuri, ei ole vaikea päätellä, että valkoisiin kohdistuneen demonisoinnin ja dehumanisoinnin tavoitteena oli kansanmurhan valmistelu.
Sillä ryhmällä joka on joutunut dehumanisaation tai demonisaation kohteeksi on tässä vaiheessa syytä reagoida. Inhimillinen reaktio tällaiseen demonisaatioon on esimerkiksi estää konfliktin eteneminen estämällä demonisaatiota harjoittavan organisaation toiminta. Toinen ratkaisu on vahvistaa omia rivejä, luoda viholliskuva ja varustautua itse sotaan omalta puolelta myöskin. Ja näin kävikin: suojeluskunnat, jotka oli alunperin perustettu ulkoista vihollista (tsaarinvaltaa) silmälläpitäen, muodostivatkin nyt valkoisen armeijan ytimen.
Demonisaation näkeminen pelkästäään pahana asiana ei kuitenkaan välttämättä ole pragmaattista: Kun jokin ryhmä joutuu voimakkaan hyökkäyksen kohteeksi - kuten Suomi 1939-1940 - vastapuolen demonisaatio saattaa olla hyvinkin perusteltua. Jos demonisaatio on työkalu pienen kansan taistelussa ulkoista vihollista vastaan, se on hyväksyttävää. On kuitenkin huomattava että toisen ryhmän demonisointi myös sumentaa ihmisen ymmärrystä toisen ryhmän todellisesta luonteesta. Samoin kuin sumentaa rakkauskin ihmisen ymmärryksen toisen ihmisen todellisesta luonteesta .
Ihmisen tunteet (rakkaus ja viha) - samoin kuin sitoutuminen omaan ryhmään ja toisen ryhmän dehumanisaatio - ovat ihmisen biologisen evoluution aikana syntyneitä mekanismeja, joiden funktio on yksinkertaisesti hengissäselviäminen. Ei niitä voi eikä ole syytä mennä kieltämään. Koska punaiset olivat avoimesti asettautuneet valkoisia vastaan ja heidän tavoitteensa oli tuhota valkoiset ja riistää heiltä heidän inhimillisyytensä ja elämänsä, valkoisilla oli kaikki syy vastata samalla mitalla ja demonisoida punaiset. Se on normaalia inhimillistä toimintaa.
Mikäli yksi ryhmä yksipuolisesti kieltää ryhmäidentiteettinsä, aseellisen puolustautumisen ja muiden ryhmien demonisaation kaikissa tilanteissa, ryhmä joutuu helposti toisten ryhmien likvidoimaksi. Vuonna 1933 monet Saksan juutalaiset halusivat identifioitua saksalaisiksi - ja jopa kieltää kokonaan juutalainen ryhmäidentiteettinsä. Tästä huolimatta natsit antoivat näille ihmisille ryhmäidentiteetin - kategroisoi ihmiset juutalaisiksi - ja edelleen demonisoi juutalaiset ja aloitti kansanmurhan.
Ja mikäli valkoiset eivät olisi 1918 ryhtyneet aseelliseen vastarintaan punaisia vastaan, tämä olisi ollut myös heidän kohtalonsa. Natsismi on, kuten kommunismikin, dialektinen ideologia, ja natsismin ja kommunismin ainoa ero on, että toisessa murhataan ihmisiä heidän etnisen ja toisessa heidän sosiaalisen syntyperänsä mukaan.
Konflikti oli valmis. Toinen osapuoli oli vuosikymmenien ajan demonisoinut toisen ideologiassaan, ja toinen oli tehnyt kuten siinä tilanteessa pitääkin eli vastannut samalla mitalla.
Kun verityöt alkoivat - punaisena terrorina - kaikki pidäkkeet poistuivat. Punaiset osoittivat valkoisille olevansa juuri sellaisia "elukoita" kuin miksi heidät oli mielikuvissa mielletty, ja tämän jälkeen valkoisia ei sitonut enää mitkään pidäkkeet. Punaiset olivat dehumanisoineet ja demonisoineet valkoiset omassa propagandassaan ja ideologiassaan, ja valkoiset vastasivat samalla mitalla. Koska molemmat osapuolet janosivat verta, kuolemaa ja tuhoa, valkoisten kosto oli brutaali, julma ja verinen.
Jälkikäteen on hyvä moralisoida asialla, mutta valkoiset toimivat juuri kuten siinä tilanteessa näin ylipäänsä ihmiset toimivat: pidäkkeettömällä terrorilla. He taistelivat sellaista osapuolta vastaan, joka oli vannonut hävittävänsä heidät ja heidän sukunsa. Siksi terrori oli niin julmaa ja perusteellista - molemmat osapuolet olivat demonisoineet ja dehumanisoineet toisensa, ja sotaa käytiin tunteella, ei enää järjellä.
Koska tilanne on tämä, hävinneen osapuolen ei enää pitäisi tonkia historian roskatynnyriä. He lähtivät kaivamaan verta nenästään, saivat sitä, ja siinä kävi miten kävi. Sodan suurimman opetuksen pitäisi olla se, että näin käy jos lähdetään demonisoinnin ja dehumanisoinnin tielle ja tekemään kansanmurhaa sellaista vihollista vastaan, joka on valmis vastaamaan samalla mitalla.
Vastaukset 38
Vanhimmat
Lienet tyypillinen sirpaletiedon kerääjä, joka koulussa opetettiin hetkellisesti muistamaan asia, johon ei tarvinnut/saanut listä mitään muuta tueksi.
Suomen itsenäistymisen jälkitapahtumiin liittyy paljon tapahtumia, pitämättömiä lupauksia, ulkomailta tulleita aatteita ja kotoista kaunaa. Sitä ei selitä mikään wiki-wikisen tiedot tai pilipali järjestön ruutupaperikaavat.
Pitkästä aikaa joku esittää täällä syvällisempää näkemystä, etkä sinä tollo hiffaa?
Tuota kutsutaan nimellä "argumentum ad hominen abusivis" eli suomeksi loukkaus.
Argumentin totuusarvo ei riipu argumentin esittäjän persoonasta. Jos olet eri mieltä kanssani, lyö faktat pöytään ja osoita, että olen väärässä - sen sijaan, että käyt sosiaalisen habitukseni kimppuun.
vain muutaman esimerkin tapahtumien taustaan
- torpparikysymys
- äänioikeuskysymys
- naisten asema
- maanomistuslakimuutos
- vuoden 1912-13 annetut lupaukset työväestön olojen parantamiseksi
- järjestäytymisoikeus
Nämä vain olivat sen aikaisille ihmisille tärkeitä ja niitä ajettiin eteenpäin, niitä rikottiin tai niille ei haluttu tehdä mitään. Sellaisista syistä alkaa sodat ja viha. mönjä!
Nuorukainen, joka on päässyt yliopistoon haluaa esiintyä puhumalla ns. sivistyssanoilla. Ennen 50-luvulla se naula veti, mutta nyt mennään 2000-lukua.
Ne asiat ovat luettelossa tuossa ylempänä.
Nuo eivät ole aiheita sen enempää kansanmurhalle kuin demonisoinnillekaan.
Demonisointi ja dehumanisointi alkoi ideologiasta - kommunismista. Kommunistit eivät ikinä ole välittäneet ihmisten hädästä sen enempää kuin yhteiskunnallisista epäoikeudenmukaisuuksista tippaakaan. Kommunistit ovat aina välittäneet vain ja ainoastaan valtaanpääsystä ja vallan pitämisestä. Kommunistiseen ideologiaanhan kuuluu nimenomaan epäoikeudenmukaisuuksien provosoiminen ja niiden kärjistäminen äärimmilleen, jotta vallankumous saadaan aikaan. Kyse on dialektisesta ideologiasta, joka tähtää vain ja ainoastaan valtaan.
Mikäli SDP olisi onnistunut tukahduttamaan kommunistisen liikkeen, vuonna 1918 ei olisi koskaan tullut sisällissotaakaan. Torpparikysymys olisi ratkaistu rauhanomaisesti. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus oli saatu jo vuonna 1907, ja Suomessa naisen asema oli huomattavasti parempi kuin missään muualla Euroopassa (Ranskassa merovingiajalta peräisin ollut saalilainen laki kumottiin vasta 1920). Maanomistusolot liittyivät tiukasti torpparikysymykseen, ja sitä setvivät niin SDP kuin maltillinen oikeistokin. Järjestäytymisoikeus puolestaan liittyi tsaarinvaltaan, jota vihattiin koska tsaari oli rikkonut hallitsijanvakuutensa.
Sodat ja viha eivät ala epäoikeudenmukaisuuksista tai yhteiskunnallisista ongelmista. Niiden sytyttämiseen vaaditaan ideologia ja casus belli: tässä tapauksessa ideologia oli kommunismi. Siinä, missä SDP keskittyi epäoikeudenmukaisuuksien korjaamiseen rauhanomaisin ja parlamentaarisin keinoin, kommunistit puolestaan agitoivat, lietsoivat luokkavihaa ja valmistautuivat kärjistämään ristiriidat äärimmilleen - sekä sotaan. Casus belli oli sitten itsenäisyysjulistus.
Koska kommunistit olivat demonisoineet valkoiset, valkoiset olivat vastanneet samalla mitalla, ja demonisoineet ja dehumanisoineet puolestaan punaiset. Useimmat valkoiset eivät tehneet mitään eroa kommunistin ja demarin välillä, vaan molemmat olivat "punikkisaastaa", "roskaväkeä", "punaryssiä" ja "elukoita".
Olisiko julmuuksia tapahtunut ilman ideologiapohjaista demonisointia ja dehumanisointia? Todennäköisesti ei. Sota olisi voinut syntyä, mutta koska punaista terroria ei olisi ollut, valkoinenkin olisi jäänyt tapahtumatta. Sota olisi voinut olla verinen, mutta tappiot olisivat jääneet taisteluvoimien tappioiksi, ja siviilitappiot jääneet vähäisiksi.
Nettikeskustelun perustekniikka on tunnistaa virhepäätelmät ja niiden nimet, paljastaa ne ja olla itse syyllistymättä niihin.
Syyllistyit itse jälleen ad hominemiin eli henkilökohtaisuuksiin menemiseen, tällä kerralla "ad hominem innuendo" eli vihjailu. Keskustelukumppanin persoonaan takertuminen ei ole hyvä keskustelutekniikka.
Vastasin jo tuolla luettelossa ylempänä olleisiin asioihin. Ole hyvä ja osoita argumenttini vääriksi.
ei toimita näin epärehellisin keinoin. Tuosta kun vaihtaa ekan sanan se pätee myös muihinkin kuin kommunismiin. "Kommunistiseen ideologiaanhan kuuluu nimenomaan epäoikeudenmukaisuuksien provosoiminen ja niiden kärjistäminen äärimmilleen, jotta vallankumous saadaan aikaan. Kyse on dialektisesta ideologiasta, joka tähtää vain ja ainoastaan valtaan."
mm. tsaarinvallan aikana kielsi kannattajiaan eräässä vaiheessa auttamasta lakkoilevia työläisiä ja helpottamaan heidän tilannettaan. Työläisten piti kurjistua äärimmilleen ja ristiriitojen kärjistyä, jotta vallankumous saataisiin aikaan.
Torppari ei maksanut veroa vaan vuokraa maanomistajalle 1.5-2 pv/viikko
Tänään torppari eli palkansaaja maksaa veroa 3pv/viikko!
...nyt ei kukaan ole demonisoimassa valtiota eikä työnantajaa, eikä kukaan ole ryhtymässä aseelliseen vallankumoukseen tuon takia.
Eli sosiaaliset syyt vuoden 1918 tapahtumien taustalla ovat paljon vähämerkityksellisemmät kuin mitä on annettu ymmärtää.
Arvid Järnefeltin kuvaus Vaellukseni Laukon läänissä on sopivaa iltalukemista todellisuuskosketusta vailla oleville vertailijoille.
Juttu on julkaistu mm. kokoelmassa Maa kuuluu kaikille.
...kuten myös veljensä Eeron maalaus "Raatajat rahanalaiset"
http://www.kuvastory.fi/digikuvat/raatajat.jpg
verrata 1900-luvun ja 2000-luvun alun ajttelumaimaa ja sosiaalisia syitä. Kyllähän ay-porukka "demonisoi" työnantajia aina kun liittokohtaset sopimukset lähestyvät loppuaan. Ja sitten lakkoillaan. Sosiaaliset syyt ovat tänäpäivänä "hiukan" erillaisia. 1900-luvun alussa saattoi kuolla nälkään. 2000 luvulla harmittaa koska naapurilla on isompi plasmateevee. Lisää liksaa ja vähemmän töitä.
tämä tilanne on täysin lavastettu.
... kirjallisuuskin on hienoa taidetta, mutta
se on siitäkin huolimatta fiktiivistä!
Suomen v.1918 punaiset ja valkoiset ovat hyvä esimerkki dehumanisoinnin mielettömyydestä, ja se maksoi vähän liikaa verta.
Pidän silti kaiken tapahtuneen perusteellista selvittämistä ja syyllisten, olivat he sitten "punaisia" tai "valkoisia", nimeämistä. Vasta sen jälkeen voidaan unohtaa menneet.
"Vuoden -18 tapahtumat" otettiin jo kerran pöydälle 60-luvulla, ja molempien puolien rötökset tulivat tiedoksi. Keskustelu kuitenkin lopahti sen jälkeen pitkäksi aikaa, ja taas meillä on nuoremmassa polvessa väkeä joka luulee että nämä asiat on "vaiettu", ja siltä pohjalta kiihkoilee "natsi-Suomea" vastaan.
Ettemme näkisi tälläistä farssia ensikerralla, kaikki täytyy selvittää perusteellisesti, ja kutsua asioita oikeilla nimillä.
" Normaali sosiaalisen identiteetin teorian mukainen ihmisten kategorisointi meihin ja heihin - eli ulkoryhmään ja sisäryhmään - alkaa jyrkentyä "
” Tätä maata hallitsevat virkamiehet, eivät tutkijat tai historioitsijat..”
Virkamiesmäinen asioiden salailu ja peittely ei siksi riitä ratkaisemaan näitä ongelmia; tarvitaan avointa, julkista ja rehellistä AKATEEMISTA tutkimusta jossa tutkimusta tehdään itsetarkoituksellisesti tiedon vuoksi!
Tästä ovat erinomaisina esimerkkeinä Kansallisarkiston projektit ja niiden yhteydessä lukuisat julkaistut erilliset AKATEEMISET tutkimukset ja väitöskirjat.
- Vuosina 1914-22 sotaoloissa surmansa saaneiden nimitiedosto:
http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/main?lang=fi
- Sotavankikuolemat ja ihmisluovutukset vuosina 1939-55:
http://www.narc.fi/Arkistolaitos/luovutukset/index.htm
- Sekä Huhtiniemen mysteeri; arkeologit ja oikeuslääkärit ratkovat Huhtiniemen arvoitusta:
http://www.med.helsinki.fi/newspage.asp?route=1.730.5460.5470
Viitteeksi ja muistin virkistämiseksi virkamiesten ja akateemikkojen julkisuudessa käytyä kalapaliikkia historiamme kipupisteistä:
http://agricola.utu.fi/tietosanomat/luovutetut/
Olisi käsittämätöntä ja vaarallistakin antaa kansakuntamme historian, sen kipeidenkin kipupisteiden selvittäminen hulttiomaisten, edesvastuuttomien, viroissaan roikkuvien, pöhöttyneiden virkamiesten vastuulle ja yksinoikeudeksi.
Akateeminen tutkija on siitä kaheli ja hiukkasen hullukin, että se tutkii asioita ihan vaan ”huvin” ja tiedon vuoksi, eikä edes ymmärrä läheskään aina puolustaa virka-asemaansa kuten virkamies. Akateeminen vapaus ja avoimuus, vapaan yritystoiminnan, vapaan lehdistön ja sanan ohella ovat länsimaisen yhteiskunnan peruskiviä.
painolastina on ideologinen bias.
Suomessa tehtävä akateeminen tutkimus on luonnontieteiden (jossa objektiivisuusvaatimus on must) ulkopuolella poikkeuksetta ideologista, tarkoitushakuista, poliittisesti värittynyttä ja vasemmistolaisittain vääristynyttä - objektiivisuudesta ei ole tietoakaan.
Tämän vuoksi en luota suomalaisiin akateemisiin tutkimuksiin tippaakaan, mutta kylläkin virkamiesten, insinöörien ja luonnontieteen ammattilaisten tekemiin.
"..en luota suomalaisiin akateemisiin
tutkimuksiin tippaakaan, mutta kylläkin
virkamiesten.."
" ..ideologinen bias" !!! Heh, heh, hee...
Ja huh, huh, olisikohan sinun hyvä harrastaa
enemmän ulkoilua ja liikuntaa, rauhoittua tuossa
kiivaudessasi ja vihassasi!
kyllä pitää paikkansa. Vai mistä sitten johtuu että useimmiten akateeminen tutkimus vanhentuu silloin kun hallituksen/eduskunnan väri vaihtuu? Ainakin pitemmällä syklillä näin tuntuu käyvän järjestään. Tai että historia on lähes poikkeuksetta kuin veteen piirretty viiva. Tänään puhutaan tätä, huomenna jotain muuta. Tämä antaa minusta ainakin sellaisen kuvan, että (luonnontieteitä lukuunottamatta) ainakaan historian tutkimuksessa ei ole mitään aukottomia pelisääntöjä olemassa. Jos olisi niin tuskin tälläkään palstalla tarvitsisi historian kulusta päivittäin väitellä. Ja kuten historioitsijat itse sanovatkin: Jokaisen sukupolven on kirjoitettava historiansa uudelleen.
Historian osalta ainakin näin näyttää olevan. Filosofian, yhteiskuntatieteiden, kasvatustieteiden yms. osalta asia vaikuttaa olevan samalla tavalla.
Hyvä sheges , kirjoitat asiasta mistä sinulla ei ole todellista tietoa ja kokemusta.
Oletko ollut Jugoslaviassa tai muulla alueella jossa tuo sinun suuresti mainostama dehumanointi on tai oli käynnissä.
Osallistuin itse tuohon Jugoslavian sotaan 94 - 95 vapaaehtoisena Kroatian puolella ja voin kertoa , että ruumiita on nähty.
Se , että tapetaan lapsia kuten Hans Kalm teki, kertoo ihmisestä kaiken.
Älä yleistä , eivät kaikki ole lapsentappajia vaikka ovatkin aatteen ihmisiä eikä kosto ole mikään automaatio.Älä usko kaikkea mitä kirjoista luet, ne ovat ihmisen tekemiä.
Huomasin siellä kiinnostavan seikan ihmisistä jotka olivat syyllistyneet laittomuuksiin , he olivat monasti korkeasti koulutettuja miehiä , naisia jotka kokivat uhaksi sen että heidän saavuttamansa edut olivat vaarassa , eivät suinkaan aatteet.
facta;tappaminen on hauskaa,kun sen voi tehdä
jonkun luvalla ja ilman rangaistuksen pelkoa.
miksi suomessa joka vuosi,satojatuhansia miehiä
ramppaa pitkin metsiä muutaman hirven ja jäniksen
resun perässä?
Vuoden 1918 etnisistä puhdistuksista tilastitietoa:
SURMALUVULTAAN SUURIMMAT PAIKKAKUNNAT
http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/stat
Oliko ruotsalaiset noin verenhimoisia?
Turku ja Pori 8 076
Vuoden 1918 sodan sotasurmat kuolintavan ja osapuolen mukaan:
http://vesta.narc.fi/cgi-bin/db2www/sotasurmaetusivu/stat2
Erikoista on tuo kirjaamistapa: Kaatunut, teloitettu, ammuttu, murhattu...
Paljonkohan punaisia "kaatui" heti taistelun jälkeen...
Ns. julkinen salaisuus on, että 1918 sisällissodassa innokkaimpia teloittajia, pahimpia kostajia ja julmimpia pyöveleitä olivat ruotsinkielisten paikkakuntien miehet ja ruotsalaiset vapaaehtoiset.
Seuraavaksi pahimpia olivat niiden paikkakuntien valkoiset, joissa ei varsinaisia sotatoimia tapahtunut, ja jotka olivat vain kuulleet punaisesta terrorista ja joiden taistelukokemus oli vähäinen.
On yleisesti tunnettua, että varsinaiset taistelujoukot syyllistyvät hyvin harvoin mihinkään julmuuksiin. Julmuuksia tekevät lähes aina takarintaman miehet - ne, jotka eivät itse kaiva poteroitaan (ainoa poikkeus partisaanisota). Samoin taistelupaikkakunnilla valkoinen terrori vain aniharvoin oli paikkakunnan omien miesten harjoittamaa - yleensä teloittajat ja kostajat olivat vieraspaikkakuntalaisia.
Miksi?
Sodassa syntyy hyvin usein ns. soturikoodi. Molempien puolten taistelijoille syntyy me-henki, ja toisaalta vastustajan taistelija on "aseveli" eli vastapuolen pelaaja suuressa pelissä, joka on samassa lirissä kuin me itsekin - varsinkin, jos hän kuuluu regulaareihin taisteluvoimiin. [Sensijaan irregulaarit - partisaanit, sissit, desantit - eivät saa tätä kunnioitusta.] Tämä soturikoodi useinkin estää taistelujoukkoja suoranaisesti murhaamasta toisiaan taistelun tauottua ja toisen osapuolen tultua lyödyksi.
Toinen seikka, miksi oman paikkakunnan miehet harvoin murhasivat toisiaan, on se että he tunsivat toisensa ja toistensa suvut ja perheet. He saattoivat approksimoida, että sota päättyy vielä joskus ja toimeen on tultava senkin jälkeen. Juuri siksi murhiin syyllistyivät useimmiten ulkopaikkakuntalaiset.
Miksi murhat?
Kirjoitin tuolla aiemmin, että terroriin oli molemmin puolin syynä vihollisen demonisointi ja dehumanisointi. Tällainen propaganda puree parhaimmin niihin, jotka eivät itse joudu taistelemaan (se karisee taistelujoukoista nopeasti pois, ks. soturikoodi), mutta erinomaisesti niihin, jotka pääsevät tekemään jälkiselvitystä taistelun jälkeen.
Ruotsinkielisillä taisteluun liittyi vielä ideologia - rotuoppi, jonka mukaan suomalaiset olivat alempirotuisia mongoleja, kulttuurioppi jonka mukaan suomalaiset edustivat alempaa kulttuuria - ja kielitaistelu. He edustivat myös perinnöllistä valtaeliittiä, kun taas useimmat valkoiset olivat joko keskiluokkaa tai omalla työllään asemansa saavuttaneita. Siksi viha ruotsinkielisten ja suomenkielisten punaisten välillä oli niin valtava.
Punaiset olivat demonisoineet valkoiset, punainen terrori kohdistui useimmin valtaeliittiin, ja kaikkein pahimmin tuon demonisoinnin ja omiinsa kohdistuneen terrorin olivat ottaneet nokkiinsa ruotsinkieliset. He puolestaan olivat lisänneet siihen omat rotuoppinsa, ja heidän kostonsa oli kaikkein hirvittävin.
juuri tässä syyllisty demonisointiin ja dehumanisointiin. Koska jutusta voi päätellä ettei suomenkielinen vapaustaistelija missään vaiheessa sortunut ylilyönteihin.
Analyysissasi saattaa olla paljon perää, jos keskitytään vain akuuttiin konfliktitilanteeseen. Akuutti konfliktitilanne on tässä ja nyt, hetki ennen aseisiin tarttumista. Jos taas historiaa tutkitaan vähänkin pitempinä kehityskaarina, selitykseltäsi alkaa pudota pohja pois.
Unohdat sen, että eriarvoistava kehitys oli yhteiskunnassa fakta. Suomessa vasemmisto pyrki politiikan keinoin pitkään ja hartaasti poistamaan epätasa-arvoa, mutta epäonnistui. Vasemmistohan oli valmis julistamaan tässä mielessä Suomen itsenäiseksi jo kesällä 1917, mutta oikeisto liittoutui silloin hanketta vastaan Venäjän väliaikaisen hallituksen kanssa. Seurauksena oli turhautuminen, mikä luonnollisesti heijastui myös psykologisesti kertomallasi tavalla. Mutta kun tämän turhautumisen syyt otetaan huomioon, tullaankin jo siihen, että verta kerjäsivät ensin nenästään jotkut muut. Yhteiskunnallista tasa-arvokehitystä sabotoitiin tahallisesti ja harkitusti. Torpparilait ja työväen olojen parannukset tulivat vasta myöhemmin sodan jälkeen.
Tyytymättömyys ja turhautuneisuus kärjistyivät Venäjän rauhattomien olojen myötä, kun Suomesta loppui tuontivilja ja nälkä osui ensimmäisenä näiden köyhien (punikkien) kohdalle.
Demonisointiteoriassasi ei oteta huomioon yhteiskunnallista kehitystä. Nykyoloissa vastaava demonisointi ei onnistunut, koska ei ole samanlaista eriarvoisuuteen perustuvaa yhteiskuntaa. Nyt sisällissota on torjuttu ennakolta hyvinvointivaltiolla. Vuonna 1918 tällaista ennakkotorjuntaa ei ollut.
Jos vauraampi osapuoli olisi aseiden sijasta tarjonnut köyhille leipää ja oikeudenmukaisuutta, veri ei olisi vuotanut. Eivät ihmiset ala tappamaan toisiaan pelkästä aatteen palosta. Natsi-Saksassakin ihmiset oli saatu uskomaan, että Saksan vaikeudet johtuivat juutalaisten juonittelusta. Tällainen manipulaatio on mahdollista totalitaristisissa valtioissa. Ei pidä kuitenkaan kuvitella, että Suomi olisi ollut tällainen valtio vuonna 1917 lopulla. Ei punaisilla ollut mitään julkista manipulointimonopolia kuten oli natsi-Saksassa ja Neuvosto-Venäjällä.
juuri venäläisten tuella ja myötävaikuttamisella? Näin minä olen asian ymmärtänyt. Ja eikös siinäkin ollut taka-ajatuksena punikkien voitto Suomessa, jolloin me olisimme liittyneet laulaen takaisin kommunistiseen Venäjään?
Ja eikös Suomi ollut ollut itsenäinen vasta pienen tovin ennen sodan puhkeamista? Joten eikö siis syyllinen tähän kurjuuteen ollut Neuvosto-Venäjän hallitus eikä suinkaan mikään ryhmittymä Suomesta. Siis tämän mukaan tähän mainitsemaasi "eriarvoistavaan" kehitykseen oli yhtälailla syyllisiä Suomen punaiset kuin valkoisetkin. Molemmat siis syyttöminä. Tosin tuo eriarvoistava kehitys taitaa sinänsä olla sekin vähän kyseenalainen juttu, sillä itse olen lukenut täällä palstalla toisenlaisiakin väittämiä.
Katson, että tämä turhautuminen, katkeroituminen ja vihan pakkaantuminen johtui vuosia kestäneistä sorroista Venäjän puolelta. Nyt siellä ollut vallankumouksen huuma tempaisi myös suomalaiset punikit mukaansa ja seuraukset tiedämmekin. Suomessahan ei ollut ketään muuta potentiaalista vihollista kuin valkoiset, joten niitä oli sitten helppo syyttää kaikista kärsimyksistä vuosikymmenten ajalta. Asiaa ei tietysti auttanut yhtään venäläisten aate-tovereiden lietsonta taustalla sairaineen luokka-oppeineen, joten sotahan siitä syntyi. Tragedia oli täysin punikkien ansiota ja syytä. Luojan kiitos, he hävisivät tämän sodan ja kantoivat siitä myös kohtuuttoman vastuun. Täsmälleen samalla tavalla kuin saksalaisetkin Puna-armeijalle.
Näin oli kuitenkin luotu pohja ( valitettavasti verinen sellainen) itsenäiselle ja vapaalle Suomelle.
http://www.uta.fi/suomi80/v18v1.htm
Sota ei syttynyt venäläisten tuella. Venäjähän oli sekasorron vallassa. Täällä oleva upseeristo pelkäsi henkensä puolesta ja oli valmis riisumaan aseensa. Monin paikoin venäläisten aseriisunta tapahtui yhteisymmmärryksessä suojeluskuntien kanssa.
Punikeilla ei ollut tavoitetta liittää Suomea takaisin Venäjään. Miksi näin olisi ollut? Itsemäärämisoikeutemmehan oli jo pitkään ollut suhteellisen suuri. Suomessa uudistuksia jarruttivat ruotsinkielinen virkamiesyläluokka, tehtaiden patruunat ja kartanoiden isännät. He vastustivat myös itsenäistymistä ennen boshevikkihallinnon valtaanpääsyä. Suomalainen vasemmisto tavoitteli itsenäisyyttä ja demokratiaa, koska se oli työväenluokan etu.
Neuvosto-Venäjän hallituksella ei ollut erityistä osuutta suomalaisten kurjistumiseen, ellei lasketa mukaan sitä tärkeää seikkaa, että järjestysvalta katosi Suomesta Venäjän vallankumouksen pyörteissä. Tämä loi tyhjiön, mitä yritettiin paikata suojeluskunnilla ja punakaarteilla. Ruokatoimitusten loppuminen oli toinen merkittävä Venäjästä johtuva tekijä. Nämä eivät olleet mitään venäläisten tietoista vaikuttamista, vaan seurausta heidän omasta anarkian partaalle ajautuneesta tilanteesta.
Olisit pysynyt mielipidevanki pois paskaa puhumasta. Ei ollut ikävä.
"Koska tilanne on tämä, hävinneen osapuolen ei enää pitäisi tonkia historian roskatynnyriä. He lähtivät kaivamaan verta nenästään, saivat sitä, ja siinä kävi miten kävi. "
Ihan naurattavaa. Mikä on se hävinnyt osapuoli, joka nykypäivänä kaivelisi historiaa? Ei sitä OLE ENÄÄ OLEMASSA. Viimeisetkin häviäjät voittajat ovat jo ajat sitten kuolleet. Sinä tässä pikemminkin nimetessä punaisia pohjimmaisiksi syyllisiksi olet uudelleentulkitsemassa historiaa.
Analyysisi on muuten ihan sinneppäin, mutta kuten Mielipidepankki huomautti, et onnistunut ottamaan huomioon sitä hiljalleen kypsynyttä kontekstia, jossa sisällissota mahdollistui. Siihen vaikutti ennen kaikkea kansan pettymys porvarillisiin päättäjiin ja demokratiaan ja tämä oli suoraa seurausta poliittisesta veheilystä, johon porvarit "syyllistyivät". Reaktio oli vähän samanlainen kuin tänä päivänä jossain kolmannen maailman maassa, jossa demokratiaan on panostettu valtavia toiveita, mutta mitään ei tapahdu ja jos säädetään uusia lakeja, niin niiden toimenepano ja pysyvyys jää tyhjän päälle.
Summa summarum: valkoisten demonisointi ei olisi onnistunut ollut mahdollista, jos silloinen eliitti ei olisi sitä välinpitämättömyydellään tai kyvyttömyydellään todistanut oikeelliseksi sisällissotaa edeltäneiden vuosien aikana. Vastaavasti kyllä porvarit ja eliitti osasivat demonisoida jo kansan tyhmäksi, laiskaksi ja saamattomaksi, ennen kuin kansa alkoi kunnolla napisemaan vastaan. Jo varsin vähäinenkin kansan omanarvontunto riitti saamaan porvarit ja eliitin epäluuloiseksi ja entisestään jarruttamaan kipeästi kaivattuja uudistuksia.
Ilman varsin radikaalia "porvarien" vihaamista ja vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen kyseenalaistamista ei ehkä sorrettu työväki olisi kyennyt yhdistämään voimiaan ja pyrkimään mitenkään vaikuttamaan yhteiskunnan oloihin ja omiin elinehtoihinsa. Tässä suhteesssa on todellakin totta, kuten sanotkin, ettei demonisointi aina ole pahasti. Ei se sitä olisi ollut punaistenkaan tekemänä, mikäli poliittinen tilanne ja järjesysvallan puute eivät olisi johtaneet veritekoihin.
(Mitä tulee Marxiin, hän ei koskaan tiettävästi julistanut kansanmurhaa, vaan omistavan luokan hävittämistä luokkana eli toisin sanoen yhteiskuntajärjestyksen muuttamista niin, ettei omistavaa luokkaa ole siinä, koska ei ole yksityisomistustakaan. Mieshän oli filosofi, eikä mikään vallankumousideologi ja taistelija, kuten Lenin. )
Shegetz argumentoi hyvin jopa sillä tavanomaisella kriterillä arvioiden. Sanat punainen ja valkoinen voidaan vaihtaa dehumanisoinnissa tekojen suhteen. Toisaalta 1918 kukaan ei tietänyt mitään tulevasta eikä edes Saksan ja Leninin sopimuksesta Suomen itsenäisyydestä. Saksan interventiota voitiin tosin odottaa, mutta Suomen liittäminen Saksan alaisuuteen ei ollut yleisessä tiedossa ja oli myös senaatille yllätys.
Suomessa oli myös Ruotsin vapaaehtoisia, jotka kertovat suomalaisten arastelleen naisten ja nuorten teloittamista ja Ruosissahan oli jo esillä oppi rodullisesta ja kansallisesta puhtaudesta. Nämä teot salattiin kuten vastaavat järjestelmälliset teot myöhemminkin muualla. 12 vuotta taisi olla puolivirallinen alaraja ja perustaksi riitti kuuluminen kansanryhmään.
Epäilen suuresti ettei monikaan punikeista ollut lukenut Manifestiä, tiennyt mitään ideologioista ja valkoisista tasavallasta tai demokratiasta.
Ihan lukion opetusta siteeraten: 1918 kansakunta vajosi mielenhäiriöön, psykoosiin, missä ei ole syytä tai seurausta, ei logiikkaa, ideologiaa mutta pelkoa ja häpeää kansakuntana. Tapasin samoja tuntemuksia Saksassa sodan jälkeen kun jokainen yksilö tunsi olevansa syytön kuten lumivyöryn lumihiutalekin.
Itselleni 1918 on historiaa ja omituinen vuosi sekä Suomessa että Euroopassa. Se ei ole looginen tai ideologinen ongelma. Yhtä vaikeaa on ymmärtää kansallisuuden nimissä tehtyjä tekoja myöhemminkään Suomessa tai Euroopassa. 1918 antoi syyt seuraavalle sodalle. Ensin demonisoitiin juutalaiset, slaavit ym sitten Saksa ja taas kommunistit.
...tai "kansallisuuden nimissä".
Sekä punaiset että valkoiset tunsivat luokkavihaa, mikä sumensi järjen ja mahdollisti kostotoimet omaan kansaan kuuluvia kohtaan.
Kansallistunteen unohtaminen saattaa johtaa murhenäytelmiin.
selitti historian suurten mullistusten syyksi joukkopsykoosit.
Yhden suuren tekijän olemassaolo on minua aina ihmetyttänyt ja juuri siksi, että sitä en ole nähnyt kosketeltavan.
Mistä Suomen sivistyneistö sai murhanhimonsa? Sataan vuoteen ei maassa oltu sodittu. Kuolemantuomioiden täytäntöönpanoa ei myöskään ollut ollut olemassa lähes sataan vuoteen. Tämä oli tapahtunut juuri vihatun Venäjän avustuksella.
Antiikkia kyllä muistelteltiin murhatuomioita annettaessa. Huruslahden jäällä desimoitiin väärinkäsitettyyn roomalaiseen tapaan. Tästä tapauksesta lähti sitten liikkeelle laajamittaiset punaisten verityöt, joita sitten seurasi ylimitoitetut valkoiset kostotoimet.
Tiedätkö, että tapettujen punaisten koulutustaso oli korkeampi kuin tapettujen valkoisten?
Dehumanisointi on operatiivinen termi, joka pitäisi palauttaa psykologiselle perustasolle, pahuuden projisointiin. Kaikissa primitiivisissä, hyvin yksiarvoisissa yhteisöissä, pahuuden projisoimisen mekanismit toimivat vahvoina. Myöhemminkin, aina yhteisöjen kriisyityessä ja taantuessa lujan yhdenmukaisuuden asteelle, yhteisöjen sisäistä kiinteyttä vahvistamaan heräävät pahuuden projisoinnin mekanismit.
Suomen sisällissota oli yhteiskunnan kehittyneisyyden kannalta määriteltynä tyypillinen tribaalikonflikti. Pahuuden projektiota esiintyi runsaasti, samoin itsetarkoituksellista ja jopa ritualistista väkivaltaa. Projektiivisen mielenlaadun tuotoksia ovat esimerkiksi valkoisen puolen äärimmäisen dualistiset kuvaukset punaisista: toisaalta nämä määriteltiin säälittäviksi "suuriksi lapsiksi jotka eivät ymmärtäneet mitä olivat tekemässä", toisaalta taas epäinhimillisiksi julmiksi piruiksi, joita kannusti vain pahuuden harjoittaminen.
annettiin asetus, jossa ilmoitettiin, ettei murhatöitä tehneet valkoiset ole enempää edesvastuussa teoistaan. Heidän ei tarvinnut pitää pidempään syntejään taakkana.
Syyskuussa 1918 alkoi Suomen Sosialidemokraatti ilmestyä jälleen. Joulukuussa 1918 sosialistit palasivat kunnanvaltuustoihin – moniin niistä enemmistönä.
Uudet vaalit pidettiin 1919 ja SDP sai eduskuntaan 80 paikkaa.
Vuonna 1921 eduskunta sitten valitsi puhemiehekseen sos.dem Wäinö Wuolijoen.
Joulukuussa 1926 nimitettiin ensimmäinen Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen (SDP) vähemmistöhallitus, pääministerinä Väinö Tanner. Tämä hallitus viimeisteli sitten 1918 armahduslait.
Valkoinen Suomi on ollut käsittämättömän armelias!!