synnin paljous?.

Voihan se niinkin olla, varsinkin katkeruuden kohdalla. Eli osan ihminen katuu järjellä
tunteella (syvä katumus), osan järjellä (välillä kevyttä), osaa ei tiedosta ollenkaan (alitajuntaan siirtyneet unohdetut/torjutut asiat). Eli välillä Jumala saattaa joutua tekemään ihmisen kanssa pitemmän aikaa työtä, ennen kuin suursiivous on tehty.
Muistan erään parantumatonta syöpää viimeisessä
vaiheessa sairastaneen munmmon Pohjoisessa.
Jumala käski kysyä häneltä, oliko hän jäänyt jostakin asiasta katkeraksi. "En minä ainakaan muista", totesi hän rehellisesti. Itse sain
muilta ihmisiltä haukut, kun olin mennnyt kuolevalle tuollaisia esittämään. Rukoilimme kuitenkin parantumista.
Meni useampi kuukausi, käytin mummoa eräänä aamuna hänen kotiseurakunnassaan ja heille päästyämme
keitimme kirkkokahvit. Kesken kaiken mummo alkoi miettiä, että hän oikeastaan oli ollut koko elämänsä katkera eräästä asiasta. Ja kun
sitten rukoilimme, Jumalan Pyhä Henki laskeutui ja meni niin voimalla meidän molempien läpi, ettei ollut epäilystäkään siitä, kuka oli voimansa
antanut. Kun mummo seuraavan kerran meni kokeisiin, parantumaton syöpä oli parantunut ja hän sai 7 lisävuotta. Minusta tuo kuvaa hyvin meidän mielemme rakennetta, emme me kaikkea
pysty aina heti kokosydämisesti katumaan.
Mutta siunausta sinulle ja tsemppiä rukoukseen.
Se kannattaa!

Älä lue edellä olevaa kirjoitusta! Kaikki ihmiset ovat syntisiä ja suurin osa synneistä tehdään niin ettei sitä edes itse tiedä. Meidän rukoustemme "teho" ei ole meistä kiinni. Jumala tekee niinkuin parhaaksi näkee. Jos toivomasilaista rukousvastausta ei tule, älä syytä siitä itseäsi. Et ole rukoillut liian vähän/huonosti etkä ole hommaan liian syntinen. Myöskään se, että tapahtuu niinkuin on rukoillut, ei ole mikää suoritus josta voisi ylpeillä. Mutta jos synnin paljous hirveästi painaa niin suosittelen rippiä.

1 Johannes 3:
19. Siitä me tiedämme, että olemme totuudesta, ja me saatamme hänen edessään rauhoittaa sydämemme sillä,
20. että jos sydämemme syyttää meitä, niin Jumala on suurempi kuin meidän sydämemme ja tietää kaikki.
21. Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan,
22. ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista.
23. Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niinkuin hän on meille käskyn antanut.
24. Ja joka pitää hänen käskynsä, se pysyy Jumalassa ja Jumala hänessä. Ja siitä me tiedämme hänen meissä pysyvän, siitä Hengestä, jonka hän on meille antanut.

-jos katuu ja hylkää synnin, antaa kaikille anteeksi, ei ole estettä rukousvastaukselle.

Tulee myöskin anoa Jumalan tahdon mukaan. Sanasta löytyy tahto!

Tule anoa uskossa, ollenkaan epäilemättä!