NDE-kokemuksia

Ei kai sillä mitään väliä ole, vaikka jakaisitkin tarinasi nimettömänä muille netissä? Ihan sama pitääkö täällä joku sinua latvakakkosena? Minä ainakin halun kuulla ja suhtaudun asiaan hyvinkin vastaanottavaisesti! Jos joku on jotakin muuta mieltä, niin antaa olla? He kai ovat sitä mieltä jo siinä vaiheessa, kun kerrot kokeneesi NDE:n? Olisi kiva tietää, että miten kuolit ja mitä näit kuoleman jälkeen? Pääsitkö kyselemään asioita joltakulta ja millaista se oli?

Sen tiedän, että Jumala on rakkaus! En itseasiassa ole sitä koskaan mistään edes lukenut! Kerran vaan yhtenä laiskana lauantaiaamuna juttelin mieheni kanssa ja voi kuinka minut valtasi sellainen ihmeellinen rakkauden tunne ja silloin oivalsin, että rakkaus on jotakin Jumalallista! Kokemus oli niin järisyttävä, että se jäi vaivaamaan minua päiväkausiksi ja lopulta päättelin sen olleen Jumala, joka minulle kertoi, että se mies on "se oikea"! Jumala päätti antaa meidän maistaa taivasta tai jotakin sinnepäin... Vaikea selittää, mutta välillämme on muutakin kuin tavallista kiintymystä mihin varmaan 90% pareista nykypäivänä tyytyy luullen sitä rakkaudeksi! Me rakastamme ja tuona hetkenä me molemmat oivalsimme, että se oli Jumala! Varmaan nyt suurin osa pitää minua hulluna, mutta kokemus oli niin voimakas, että sitä ei voi sanoin kuvailla. Mieheni koki sen myös, mutta emme ole tuon tapahtuman jälkeen asiasta keskustelleet. Se oli ainutkertainen juttu, vaikka haluaisin kokea sen uudelleen!

No nyt jaoin täällä netissä nimettömänä oman Jumalakokemukseni, eikä pelota yhtään, että pidetäänkö mua hulluna! Jos vaan kykenet, niin kerro omasta NDE -kokemuksestasi, sillä asia kiinnostaa minua melkolailla!

kysyn silti! kirjoitti:

Ei kai sillä mitään väliä ole, vaikka jakaisitkin tarinasi nimettömänä muille netissä? Ihan sama pitääkö täällä joku sinua latvakakkosena? Minä ainakin halun kuulla ja suhtaudun asiaan hyvinkin vastaanottavaisesti! Jos joku on jotakin muuta mieltä, niin antaa olla? He kai ovat sitä mieltä jo siinä vaiheessa, kun kerrot kokeneesi NDE:n? Olisi kiva tietää, että miten kuolit ja mitä näit kuoleman jälkeen? Pääsitkö kyselemään asioita joltakulta ja millaista se oli?

Sen tiedän, että Jumala on rakkaus! En itseasiassa ole sitä koskaan mistään edes lukenut! Kerran vaan yhtenä laiskana lauantaiaamuna juttelin mieheni kanssa ja voi kuinka minut valtasi sellainen ihmeellinen rakkauden tunne ja silloin oivalsin, että rakkaus on jotakin Jumalallista! Kokemus oli niin järisyttävä, että se jäi vaivaamaan minua päiväkausiksi ja lopulta päättelin sen olleen Jumala, joka minulle kertoi, että se mies on "se oikea"! Jumala päätti antaa meidän maistaa taivasta tai jotakin sinnepäin... Vaikea selittää, mutta välillämme on muutakin kuin tavallista kiintymystä mihin varmaan 90% pareista nykypäivänä tyytyy luullen sitä rakkaudeksi! Me rakastamme ja tuona hetkenä me molemmat oivalsimme, että se oli Jumala! Varmaan nyt suurin osa pitää minua hulluna, mutta kokemus oli niin voimakas, että sitä ei voi sanoin kuvailla. Mieheni koki sen myös, mutta emme ole tuon tapahtuman jälkeen asiasta keskustelleet. Se oli ainutkertainen juttu, vaikka haluaisin kokea sen uudelleen!

No nyt jaoin täällä netissä nimettömänä oman Jumalakokemukseni, eikä pelota yhtään, että pidetäänkö mua hulluna! Jos vaan kykenet, niin kerro omasta NDE -kokemuksestasi, sillä asia kiinnostaa minua melkolailla!

Lue lisää

Kävi niin, että kliinisen virheen takia sydämeni pysähtyi sairaalassa ja olin kuollut parin minuutin ajan. Huomasin tarkastelevani ruumistani katonrajasta ja ensimmäinen ajatukseni oli: "Oh shit, olen kuollut". Heti sen jälkeen mieleeni tuli "Oh shit - jos kerran olen kuollut ja pystyn yhä havainnoimaan ja miettimään tällaisia asioita, se merkitsee että ne jutut Jumalasta ja taivaasta ovatkin totta!" Välittömästi tämän jälkeen minua vietiin.

Kiisin nolla-ajassa läpi avaruuden (tai siltä se ainakin tuntuu), ja kuulin samaan aikaan musiikkia, jonka tiesin olevan sieluni oma sävelmä. Se oli ylimaallista musiikkia, josta puuttui tempo. Kyseessä ei siis ollut "suriseva ääni", jota skeptikkomaterialistit usein vihjailevat. Myöskään tunnelikokemusta minulla ei ollut. Vihdoin saavuin paikkaan, jonka tiesin olevan oikea kotini ja minulle tuli valtava dejavu-tunne: olen ollut täällä aikaisemminkin. Maisema oli kaunis, kesäinen, ja kykenin näkemään paljon selkeämmin ja tarkemmin ja laajemmalle kuin ikinä materiassa - oli kuin minulla olisi ollut 360 asteen näkökenttä. Näin myös värejä, joita en kykene näkemään materiassa: oletan niiden olleen infrapuna ja ultravioletti. "Ruumiini", joka siis ei ollut materiaa, oli sellainen kuin se oli omasta mielestäni kauneimmillaan, eikä minulla ollut enää arpia, läiskiä eikä kauneusvirheitä. Tajusin, että tällainen on se ylösnousemusruumis, mistä Raamatussa puhutaan. Oletan sen olleen jonkinlaista "kvanttiainetta" materian sijaan.

Kohtasin Jumalan valtavana kirkkautena, joka ei ollut fysikaalista valoa ja joka huokui rakkautta. Samalla tajusin kaiken olevan yhtä ja samaa valtavaa substanssia, ja että olin osa sitä, ja että ego on vain harhaa. Jumala oli minut tehnyt, hän tiesi täsmälleen, tasan tarkkaan kuka olin, mitä olin tehnyt, kaikki vikani, syntini ja puutteeni - ja myös aikaansaannokseni. Minua pelotti ihan mielettömästi, mutta se valtava, kaikenkattava rakkaus rauhoitti. Tiesin olevani Jumalan lapsi, pieni pisara häntä itseään, enkä enää mitenkään voinut hävitä enkä hukkua enkä pudota maailmankaikkeuden lattianrakoon. Samalla kuitenkin sain ymmärtää, että minun ei vielä pitäisi olla täällä - aikani ei vielä ollut tullut.

Kommunikaatio tuonpuoleisessa on telepatiaa - suoraa ajatuksensiirtoa mielestä mieleen. Tuonpuoleisessa ei myöskään ole aikaa lainkaan, sillä aika on materian ominaisuus ja ilman materiaa ei myöskään ole aikaa, tämä johtuu termodynamiikan II laista.

Kohtasin sitten myös Jeesuksen. Näin hänet sellaisena kuin hän oli maan päällä ollut - koska olen sellainen proosapytty kuin olen. Tuonpuoleisessa voimme ottaa juuri sellaisen hahmon kuin mitä itse haluamme, ja voimme näyttäytyä muille juuri sellaisena kuin he meidät uskovat näkevänsä. Hän näyttäytyi minulle noin kolmekymppisenä, arabia tai iranilaista muistuttavana. Haavat olivat ranteissa, eivät kämmenissä, kuten yleensä uskotaan. Samassa olimme taivaallisessa rakennuskompleksissa, ja menimme rakennukseen, joka oli jonkinlainen Elämän Sali tai Elämän Temppeli. Jeesus otti valtavan kirjan, jonka tiesin olevan Elämän Kirja. Kyse on siis siitä, mistä idän uskonnot puhuvat "akaasisena arkistona" - maailmankaikkeuden muisti. Minulle se näyttäytyi kirjana, jollekulle toiselle se voi näyttäytyä käärönä, muistitauluna tai vaikka tietokoneen näyttönä. Sinne oli kirjattu myös kaikki tekoni ja ajatukseni koko elämäni aikana, ja kaikki mahtui noin pankkikortin kokoiseen alueeseen. Mitäköhän pakkausalgoritmia tuossa käytetään, ajattelin. Tiesin, että nyt tulee Viimeinen Tuomio.

Viimeinen Tuomio itse asiassa on pikemminkin loppuraportti tai auditointi kuin mikään tuomio. Siinä käydään läpi koko maanpäällinen elämämme ja kaikki, mitä olemme saaneet aikaan, ja saamme tai joudumme kokemaan kaikki tekomme ja niiden seuraukset niiden ihmisten kantilta, ketkä ovat olleet niiden kohteena. Eli siis saamme kokea kaiken sen pahan aiheuttaman tuskan, ja myös kaiken ilon ja rakkauden, mitä olemme saaneet aikaan. Ja juuri tämän vuoksi kultainen sääntö - kohtele lähimmäistäsi kuten itseäsi haluaisit kohdeltavan - on niin tärkeä, koska olemme kaikki lopultakin yhtä ja samaa substanssia. On myös huomattavaa, että Jumala ei meitä tuomitse, vaan me tuomitsemme itse itsemme. Siksi on niin tärkeää oppia antamaan anteeksi - niin toisillemme kuin varsinkin itsellemmekin. En ollutkaan niin paha kuin olin kuvitellut, ja juuri tämä anteeksianto oli se suurin oppitunti, mikä minulla oli opittavana.

Jumalalla on triljoonittain lapsia, mutta tänne materiaan uskaltautuvat heistä vain kaikkein uskaliaimmat ja rohkeimmat - me olemme vain pieni vähemmistö. Vähäisinkin meistä täällä on suuri siellä. Olemme täällä maan päällä kaikki vapaaehtoisina, ja voimme tulla tänne uudelleenkin, jos haluamme. Kun tulemme tänne, valitsemme itse lähtökohtamme, vanhempamme, olosuhteemme ja sen, mitä haluamme oppia ja kokea.

Sain luvan kysyä Jeesukselta ihan mitä halusin, sillä ehdolla, että sekä kysymykset että niiden vastaukset pyyhittäisiin pois mielestäni. Näin kävikin. En muista enää, mitä kysyin, enkä myöskään vastauksia niihin. Sen kuitenkin muistan, että olen ollut täällä maailmassa aikaisemminkin, ja että saan edelliskerran muistoista käyttööni aina tipoittain sen, mitä tarvitsen. Kun pääsen takaisin Kotiin, saan taas "täydet käyttäjäoikeudet" edelliskertojeni muistoihin, muistikuviin ja kokemuksiini.

Tämä materia ei ole oikea kotimme. Olemme täällä vain käymässä. Siksi materiaan takertuminen ja mammonan perässä juokseminen on huono idea.

Elinaikamme täällä on ennalta säädetty, tietyn aikaikkunan sisään. Tämän vuoksi "minun aikani ei vielä ollut tullut" ja jouduin palaamaan takaisin - jos olisin kieltäytynyt, olisin joutunut reinkarnoitumaan ja aloittamaan kaiken alusta.

Ruumiini saatiin elvytettyä. Lääkäri kertoi, että olin ollut muutaman minuutin kuollut. Totesin hänelle, että "tiedän..."

... kirjoitti:

Kävi niin, että kliinisen virheen takia sydämeni pysähtyi sairaalassa ja olin kuollut parin minuutin ajan. Huomasin tarkastelevani ruumistani katonrajasta ja ensimmäinen ajatukseni oli: "Oh shit, olen kuollut". Heti sen jälkeen mieleeni tuli "Oh shit - jos kerran olen kuollut ja pystyn yhä havainnoimaan ja miettimään tällaisia asioita, se merkitsee että ne jutut Jumalasta ja taivaasta ovatkin totta!" Välittömästi tämän jälkeen minua vietiin.

Kiisin nolla-ajassa läpi avaruuden (tai siltä se ainakin tuntuu), ja kuulin samaan aikaan musiikkia, jonka tiesin olevan sieluni oma sävelmä. Se oli ylimaallista musiikkia, josta puuttui tempo. Kyseessä ei siis ollut "suriseva ääni", jota skeptikkomaterialistit usein vihjailevat. Myöskään tunnelikokemusta minulla ei ollut. Vihdoin saavuin paikkaan, jonka tiesin olevan oikea kotini ja minulle tuli valtava dejavu-tunne: olen ollut täällä aikaisemminkin. Maisema oli kaunis, kesäinen, ja kykenin näkemään paljon selkeämmin ja tarkemmin ja laajemmalle kuin ikinä materiassa - oli kuin minulla olisi ollut 360 asteen näkökenttä. Näin myös värejä, joita en kykene näkemään materiassa: oletan niiden olleen infrapuna ja ultravioletti. "Ruumiini", joka siis ei ollut materiaa, oli sellainen kuin se oli omasta mielestäni kauneimmillaan, eikä minulla ollut enää arpia, läiskiä eikä kauneusvirheitä. Tajusin, että tällainen on se ylösnousemusruumis, mistä Raamatussa puhutaan. Oletan sen olleen jonkinlaista "kvanttiainetta" materian sijaan.

Kohtasin Jumalan valtavana kirkkautena, joka ei ollut fysikaalista valoa ja joka huokui rakkautta. Samalla tajusin kaiken olevan yhtä ja samaa valtavaa substanssia, ja että olin osa sitä, ja että ego on vain harhaa. Jumala oli minut tehnyt, hän tiesi täsmälleen, tasan tarkkaan kuka olin, mitä olin tehnyt, kaikki vikani, syntini ja puutteeni - ja myös aikaansaannokseni. Minua pelotti ihan mielettömästi, mutta se valtava, kaikenkattava rakkaus rauhoitti. Tiesin olevani Jumalan lapsi, pieni pisara häntä itseään, enkä enää mitenkään voinut hävitä enkä hukkua enkä pudota maailmankaikkeuden lattianrakoon. Samalla kuitenkin sain ymmärtää, että minun ei vielä pitäisi olla täällä - aikani ei vielä ollut tullut.

Kommunikaatio tuonpuoleisessa on telepatiaa - suoraa ajatuksensiirtoa mielestä mieleen. Tuonpuoleisessa ei myöskään ole aikaa lainkaan, sillä aika on materian ominaisuus ja ilman materiaa ei myöskään ole aikaa, tämä johtuu termodynamiikan II laista.

Kohtasin sitten myös Jeesuksen. Näin hänet sellaisena kuin hän oli maan päällä ollut - koska olen sellainen proosapytty kuin olen. Tuonpuoleisessa voimme ottaa juuri sellaisen hahmon kuin mitä itse haluamme, ja voimme näyttäytyä muille juuri sellaisena kuin he meidät uskovat näkevänsä. Hän näyttäytyi minulle noin kolmekymppisenä, arabia tai iranilaista muistuttavana. Haavat olivat ranteissa, eivät kämmenissä, kuten yleensä uskotaan. Samassa olimme taivaallisessa rakennuskompleksissa, ja menimme rakennukseen, joka oli jonkinlainen Elämän Sali tai Elämän Temppeli. Jeesus otti valtavan kirjan, jonka tiesin olevan Elämän Kirja. Kyse on siis siitä, mistä idän uskonnot puhuvat "akaasisena arkistona" - maailmankaikkeuden muisti. Minulle se näyttäytyi kirjana, jollekulle toiselle se voi näyttäytyä käärönä, muistitauluna tai vaikka tietokoneen näyttönä. Sinne oli kirjattu myös kaikki tekoni ja ajatukseni koko elämäni aikana, ja kaikki mahtui noin pankkikortin kokoiseen alueeseen. Mitäköhän pakkausalgoritmia tuossa käytetään, ajattelin. Tiesin, että nyt tulee Viimeinen Tuomio.

Viimeinen Tuomio itse asiassa on pikemminkin loppuraportti tai auditointi kuin mikään tuomio. Siinä käydään läpi koko maanpäällinen elämämme ja kaikki, mitä olemme saaneet aikaan, ja saamme tai joudumme kokemaan kaikki tekomme ja niiden seuraukset niiden ihmisten kantilta, ketkä ovat olleet niiden kohteena. Eli siis saamme kokea kaiken sen pahan aiheuttaman tuskan, ja myös kaiken ilon ja rakkauden, mitä olemme saaneet aikaan. Ja juuri tämän vuoksi kultainen sääntö - kohtele lähimmäistäsi kuten itseäsi haluaisit kohdeltavan - on niin tärkeä, koska olemme kaikki lopultakin yhtä ja samaa substanssia. On myös huomattavaa, että Jumala ei meitä tuomitse, vaan me tuomitsemme itse itsemme. Siksi on niin tärkeää oppia antamaan anteeksi - niin toisillemme kuin varsinkin itsellemmekin. En ollutkaan niin paha kuin olin kuvitellut, ja juuri tämä anteeksianto oli se suurin oppitunti, mikä minulla oli opittavana.

Jumalalla on triljoonittain lapsia, mutta tänne materiaan uskaltautuvat heistä vain kaikkein uskaliaimmat ja rohkeimmat - me olemme vain pieni vähemmistö. Vähäisinkin meistä täällä on suuri siellä. Olemme täällä maan päällä kaikki vapaaehtoisina, ja voimme tulla tänne uudelleenkin, jos haluamme. Kun tulemme tänne, valitsemme itse lähtökohtamme, vanhempamme, olosuhteemme ja sen, mitä haluamme oppia ja kokea.

Sain luvan kysyä Jeesukselta ihan mitä halusin, sillä ehdolla, että sekä kysymykset että niiden vastaukset pyyhittäisiin pois mielestäni. Näin kävikin. En muista enää, mitä kysyin, enkä myöskään vastauksia niihin. Sen kuitenkin muistan, että olen ollut täällä maailmassa aikaisemminkin, ja että saan edelliskerran muistoista käyttööni aina tipoittain sen, mitä tarvitsen. Kun pääsen takaisin Kotiin, saan taas "täydet käyttäjäoikeudet" edelliskertojeni muistoihin, muistikuviin ja kokemuksiini.

Tämä materia ei ole oikea kotimme. Olemme täällä vain käymässä. Siksi materiaan takertuminen ja mammonan perässä juokseminen on huono idea.

Elinaikamme täällä on ennalta säädetty, tietyn aikaikkunan sisään. Tämän vuoksi "minun aikani ei vielä ollut tullut" ja jouduin palaamaan takaisin - jos olisin kieltäytynyt, olisin joutunut reinkarnoitumaan ja aloittamaan kaiken alusta.

Ruumiini saatiin elvytettyä. Lääkäri kertoi, että olin ollut muutaman minuutin kuollut. Totesin hänelle, että "tiedän..."

Lue lisää

Kiitos kun kirjoittelit!

... kirjoitti:

Kävi niin, että kliinisen virheen takia sydämeni pysähtyi sairaalassa ja olin kuollut parin minuutin ajan. Huomasin tarkastelevani ruumistani katonrajasta ja ensimmäinen ajatukseni oli: "Oh shit, olen kuollut". Heti sen jälkeen mieleeni tuli "Oh shit - jos kerran olen kuollut ja pystyn yhä havainnoimaan ja miettimään tällaisia asioita, se merkitsee että ne jutut Jumalasta ja taivaasta ovatkin totta!" Välittömästi tämän jälkeen minua vietiin.

Kiisin nolla-ajassa läpi avaruuden (tai siltä se ainakin tuntuu), ja kuulin samaan aikaan musiikkia, jonka tiesin olevan sieluni oma sävelmä. Se oli ylimaallista musiikkia, josta puuttui tempo. Kyseessä ei siis ollut "suriseva ääni", jota skeptikkomaterialistit usein vihjailevat. Myöskään tunnelikokemusta minulla ei ollut. Vihdoin saavuin paikkaan, jonka tiesin olevan oikea kotini ja minulle tuli valtava dejavu-tunne: olen ollut täällä aikaisemminkin. Maisema oli kaunis, kesäinen, ja kykenin näkemään paljon selkeämmin ja tarkemmin ja laajemmalle kuin ikinä materiassa - oli kuin minulla olisi ollut 360 asteen näkökenttä. Näin myös värejä, joita en kykene näkemään materiassa: oletan niiden olleen infrapuna ja ultravioletti. "Ruumiini", joka siis ei ollut materiaa, oli sellainen kuin se oli omasta mielestäni kauneimmillaan, eikä minulla ollut enää arpia, läiskiä eikä kauneusvirheitä. Tajusin, että tällainen on se ylösnousemusruumis, mistä Raamatussa puhutaan. Oletan sen olleen jonkinlaista "kvanttiainetta" materian sijaan.

Kohtasin Jumalan valtavana kirkkautena, joka ei ollut fysikaalista valoa ja joka huokui rakkautta. Samalla tajusin kaiken olevan yhtä ja samaa valtavaa substanssia, ja että olin osa sitä, ja että ego on vain harhaa. Jumala oli minut tehnyt, hän tiesi täsmälleen, tasan tarkkaan kuka olin, mitä olin tehnyt, kaikki vikani, syntini ja puutteeni - ja myös aikaansaannokseni. Minua pelotti ihan mielettömästi, mutta se valtava, kaikenkattava rakkaus rauhoitti. Tiesin olevani Jumalan lapsi, pieni pisara häntä itseään, enkä enää mitenkään voinut hävitä enkä hukkua enkä pudota maailmankaikkeuden lattianrakoon. Samalla kuitenkin sain ymmärtää, että minun ei vielä pitäisi olla täällä - aikani ei vielä ollut tullut.

Kommunikaatio tuonpuoleisessa on telepatiaa - suoraa ajatuksensiirtoa mielestä mieleen. Tuonpuoleisessa ei myöskään ole aikaa lainkaan, sillä aika on materian ominaisuus ja ilman materiaa ei myöskään ole aikaa, tämä johtuu termodynamiikan II laista.

Kohtasin sitten myös Jeesuksen. Näin hänet sellaisena kuin hän oli maan päällä ollut - koska olen sellainen proosapytty kuin olen. Tuonpuoleisessa voimme ottaa juuri sellaisen hahmon kuin mitä itse haluamme, ja voimme näyttäytyä muille juuri sellaisena kuin he meidät uskovat näkevänsä. Hän näyttäytyi minulle noin kolmekymppisenä, arabia tai iranilaista muistuttavana. Haavat olivat ranteissa, eivät kämmenissä, kuten yleensä uskotaan. Samassa olimme taivaallisessa rakennuskompleksissa, ja menimme rakennukseen, joka oli jonkinlainen Elämän Sali tai Elämän Temppeli. Jeesus otti valtavan kirjan, jonka tiesin olevan Elämän Kirja. Kyse on siis siitä, mistä idän uskonnot puhuvat "akaasisena arkistona" - maailmankaikkeuden muisti. Minulle se näyttäytyi kirjana, jollekulle toiselle se voi näyttäytyä käärönä, muistitauluna tai vaikka tietokoneen näyttönä. Sinne oli kirjattu myös kaikki tekoni ja ajatukseni koko elämäni aikana, ja kaikki mahtui noin pankkikortin kokoiseen alueeseen. Mitäköhän pakkausalgoritmia tuossa käytetään, ajattelin. Tiesin, että nyt tulee Viimeinen Tuomio.

Viimeinen Tuomio itse asiassa on pikemminkin loppuraportti tai auditointi kuin mikään tuomio. Siinä käydään läpi koko maanpäällinen elämämme ja kaikki, mitä olemme saaneet aikaan, ja saamme tai joudumme kokemaan kaikki tekomme ja niiden seuraukset niiden ihmisten kantilta, ketkä ovat olleet niiden kohteena. Eli siis saamme kokea kaiken sen pahan aiheuttaman tuskan, ja myös kaiken ilon ja rakkauden, mitä olemme saaneet aikaan. Ja juuri tämän vuoksi kultainen sääntö - kohtele lähimmäistäsi kuten itseäsi haluaisit kohdeltavan - on niin tärkeä, koska olemme kaikki lopultakin yhtä ja samaa substanssia. On myös huomattavaa, että Jumala ei meitä tuomitse, vaan me tuomitsemme itse itsemme. Siksi on niin tärkeää oppia antamaan anteeksi - niin toisillemme kuin varsinkin itsellemmekin. En ollutkaan niin paha kuin olin kuvitellut, ja juuri tämä anteeksianto oli se suurin oppitunti, mikä minulla oli opittavana.

Jumalalla on triljoonittain lapsia, mutta tänne materiaan uskaltautuvat heistä vain kaikkein uskaliaimmat ja rohkeimmat - me olemme vain pieni vähemmistö. Vähäisinkin meistä täällä on suuri siellä. Olemme täällä maan päällä kaikki vapaaehtoisina, ja voimme tulla tänne uudelleenkin, jos haluamme. Kun tulemme tänne, valitsemme itse lähtökohtamme, vanhempamme, olosuhteemme ja sen, mitä haluamme oppia ja kokea.

Sain luvan kysyä Jeesukselta ihan mitä halusin, sillä ehdolla, että sekä kysymykset että niiden vastaukset pyyhittäisiin pois mielestäni. Näin kävikin. En muista enää, mitä kysyin, enkä myöskään vastauksia niihin. Sen kuitenkin muistan, että olen ollut täällä maailmassa aikaisemminkin, ja että saan edelliskerran muistoista käyttööni aina tipoittain sen, mitä tarvitsen. Kun pääsen takaisin Kotiin, saan taas "täydet käyttäjäoikeudet" edelliskertojeni muistoihin, muistikuviin ja kokemuksiini.

Tämä materia ei ole oikea kotimme. Olemme täällä vain käymässä. Siksi materiaan takertuminen ja mammonan perässä juokseminen on huono idea.

Elinaikamme täällä on ennalta säädetty, tietyn aikaikkunan sisään. Tämän vuoksi "minun aikani ei vielä ollut tullut" ja jouduin palaamaan takaisin - jos olisin kieltäytynyt, olisin joutunut reinkarnoitumaan ja aloittamaan kaiken alusta.

Ruumiini saatiin elvytettyä. Lääkäri kertoi, että olin ollut muutaman minuutin kuollut. Totesin hänelle, että "tiedän..."

Lue lisää

kokemus,vetää aika sanattomaksi... Kuulostaa hyvinkin järkeenkäyvältä.

... kirjoitti:

Kävi niin, että kliinisen virheen takia sydämeni pysähtyi sairaalassa ja olin kuollut parin minuutin ajan. Huomasin tarkastelevani ruumistani katonrajasta ja ensimmäinen ajatukseni oli: "Oh shit, olen kuollut". Heti sen jälkeen mieleeni tuli "Oh shit - jos kerran olen kuollut ja pystyn yhä havainnoimaan ja miettimään tällaisia asioita, se merkitsee että ne jutut Jumalasta ja taivaasta ovatkin totta!" Välittömästi tämän jälkeen minua vietiin.

Kiisin nolla-ajassa läpi avaruuden (tai siltä se ainakin tuntuu), ja kuulin samaan aikaan musiikkia, jonka tiesin olevan sieluni oma sävelmä. Se oli ylimaallista musiikkia, josta puuttui tempo. Kyseessä ei siis ollut "suriseva ääni", jota skeptikkomaterialistit usein vihjailevat. Myöskään tunnelikokemusta minulla ei ollut. Vihdoin saavuin paikkaan, jonka tiesin olevan oikea kotini ja minulle tuli valtava dejavu-tunne: olen ollut täällä aikaisemminkin. Maisema oli kaunis, kesäinen, ja kykenin näkemään paljon selkeämmin ja tarkemmin ja laajemmalle kuin ikinä materiassa - oli kuin minulla olisi ollut 360 asteen näkökenttä. Näin myös värejä, joita en kykene näkemään materiassa: oletan niiden olleen infrapuna ja ultravioletti. "Ruumiini", joka siis ei ollut materiaa, oli sellainen kuin se oli omasta mielestäni kauneimmillaan, eikä minulla ollut enää arpia, läiskiä eikä kauneusvirheitä. Tajusin, että tällainen on se ylösnousemusruumis, mistä Raamatussa puhutaan. Oletan sen olleen jonkinlaista "kvanttiainetta" materian sijaan.

Kohtasin Jumalan valtavana kirkkautena, joka ei ollut fysikaalista valoa ja joka huokui rakkautta. Samalla tajusin kaiken olevan yhtä ja samaa valtavaa substanssia, ja että olin osa sitä, ja että ego on vain harhaa. Jumala oli minut tehnyt, hän tiesi täsmälleen, tasan tarkkaan kuka olin, mitä olin tehnyt, kaikki vikani, syntini ja puutteeni - ja myös aikaansaannokseni. Minua pelotti ihan mielettömästi, mutta se valtava, kaikenkattava rakkaus rauhoitti. Tiesin olevani Jumalan lapsi, pieni pisara häntä itseään, enkä enää mitenkään voinut hävitä enkä hukkua enkä pudota maailmankaikkeuden lattianrakoon. Samalla kuitenkin sain ymmärtää, että minun ei vielä pitäisi olla täällä - aikani ei vielä ollut tullut.

Kommunikaatio tuonpuoleisessa on telepatiaa - suoraa ajatuksensiirtoa mielestä mieleen. Tuonpuoleisessa ei myöskään ole aikaa lainkaan, sillä aika on materian ominaisuus ja ilman materiaa ei myöskään ole aikaa, tämä johtuu termodynamiikan II laista.

Kohtasin sitten myös Jeesuksen. Näin hänet sellaisena kuin hän oli maan päällä ollut - koska olen sellainen proosapytty kuin olen. Tuonpuoleisessa voimme ottaa juuri sellaisen hahmon kuin mitä itse haluamme, ja voimme näyttäytyä muille juuri sellaisena kuin he meidät uskovat näkevänsä. Hän näyttäytyi minulle noin kolmekymppisenä, arabia tai iranilaista muistuttavana. Haavat olivat ranteissa, eivät kämmenissä, kuten yleensä uskotaan. Samassa olimme taivaallisessa rakennuskompleksissa, ja menimme rakennukseen, joka oli jonkinlainen Elämän Sali tai Elämän Temppeli. Jeesus otti valtavan kirjan, jonka tiesin olevan Elämän Kirja. Kyse on siis siitä, mistä idän uskonnot puhuvat "akaasisena arkistona" - maailmankaikkeuden muisti. Minulle se näyttäytyi kirjana, jollekulle toiselle se voi näyttäytyä käärönä, muistitauluna tai vaikka tietokoneen näyttönä. Sinne oli kirjattu myös kaikki tekoni ja ajatukseni koko elämäni aikana, ja kaikki mahtui noin pankkikortin kokoiseen alueeseen. Mitäköhän pakkausalgoritmia tuossa käytetään, ajattelin. Tiesin, että nyt tulee Viimeinen Tuomio.

Viimeinen Tuomio itse asiassa on pikemminkin loppuraportti tai auditointi kuin mikään tuomio. Siinä käydään läpi koko maanpäällinen elämämme ja kaikki, mitä olemme saaneet aikaan, ja saamme tai joudumme kokemaan kaikki tekomme ja niiden seuraukset niiden ihmisten kantilta, ketkä ovat olleet niiden kohteena. Eli siis saamme kokea kaiken sen pahan aiheuttaman tuskan, ja myös kaiken ilon ja rakkauden, mitä olemme saaneet aikaan. Ja juuri tämän vuoksi kultainen sääntö - kohtele lähimmäistäsi kuten itseäsi haluaisit kohdeltavan - on niin tärkeä, koska olemme kaikki lopultakin yhtä ja samaa substanssia. On myös huomattavaa, että Jumala ei meitä tuomitse, vaan me tuomitsemme itse itsemme. Siksi on niin tärkeää oppia antamaan anteeksi - niin toisillemme kuin varsinkin itsellemmekin. En ollutkaan niin paha kuin olin kuvitellut, ja juuri tämä anteeksianto oli se suurin oppitunti, mikä minulla oli opittavana.

Jumalalla on triljoonittain lapsia, mutta tänne materiaan uskaltautuvat heistä vain kaikkein uskaliaimmat ja rohkeimmat - me olemme vain pieni vähemmistö. Vähäisinkin meistä täällä on suuri siellä. Olemme täällä maan päällä kaikki vapaaehtoisina, ja voimme tulla tänne uudelleenkin, jos haluamme. Kun tulemme tänne, valitsemme itse lähtökohtamme, vanhempamme, olosuhteemme ja sen, mitä haluamme oppia ja kokea.

Sain luvan kysyä Jeesukselta ihan mitä halusin, sillä ehdolla, että sekä kysymykset että niiden vastaukset pyyhittäisiin pois mielestäni. Näin kävikin. En muista enää, mitä kysyin, enkä myöskään vastauksia niihin. Sen kuitenkin muistan, että olen ollut täällä maailmassa aikaisemminkin, ja että saan edelliskerran muistoista käyttööni aina tipoittain sen, mitä tarvitsen. Kun pääsen takaisin Kotiin, saan taas "täydet käyttäjäoikeudet" edelliskertojeni muistoihin, muistikuviin ja kokemuksiini.

Tämä materia ei ole oikea kotimme. Olemme täällä vain käymässä. Siksi materiaan takertuminen ja mammonan perässä juokseminen on huono idea.

Elinaikamme täällä on ennalta säädetty, tietyn aikaikkunan sisään. Tämän vuoksi "minun aikani ei vielä ollut tullut" ja jouduin palaamaan takaisin - jos olisin kieltäytynyt, olisin joutunut reinkarnoitumaan ja aloittamaan kaiken alusta.

Ruumiini saatiin elvytettyä. Lääkäri kertoi, että olin ollut muutaman minuutin kuollut. Totesin hänelle, että "tiedän..."

Lue lisää

Upea tarina. Liikutuin ihan pala kurkkuun. Uskomaton kokemus, mutta samalla kävi mielessä, että niin tietysti! Noinhan se varmaan onkin!

... kirjoitti:

Kävi niin, että kliinisen virheen takia sydämeni pysähtyi sairaalassa ja olin kuollut parin minuutin ajan. Huomasin tarkastelevani ruumistani katonrajasta ja ensimmäinen ajatukseni oli: "Oh shit, olen kuollut". Heti sen jälkeen mieleeni tuli "Oh shit - jos kerran olen kuollut ja pystyn yhä havainnoimaan ja miettimään tällaisia asioita, se merkitsee että ne jutut Jumalasta ja taivaasta ovatkin totta!" Välittömästi tämän jälkeen minua vietiin.

Kiisin nolla-ajassa läpi avaruuden (tai siltä se ainakin tuntuu), ja kuulin samaan aikaan musiikkia, jonka tiesin olevan sieluni oma sävelmä. Se oli ylimaallista musiikkia, josta puuttui tempo. Kyseessä ei siis ollut "suriseva ääni", jota skeptikkomaterialistit usein vihjailevat. Myöskään tunnelikokemusta minulla ei ollut. Vihdoin saavuin paikkaan, jonka tiesin olevan oikea kotini ja minulle tuli valtava dejavu-tunne: olen ollut täällä aikaisemminkin. Maisema oli kaunis, kesäinen, ja kykenin näkemään paljon selkeämmin ja tarkemmin ja laajemmalle kuin ikinä materiassa - oli kuin minulla olisi ollut 360 asteen näkökenttä. Näin myös värejä, joita en kykene näkemään materiassa: oletan niiden olleen infrapuna ja ultravioletti. "Ruumiini", joka siis ei ollut materiaa, oli sellainen kuin se oli omasta mielestäni kauneimmillaan, eikä minulla ollut enää arpia, läiskiä eikä kauneusvirheitä. Tajusin, että tällainen on se ylösnousemusruumis, mistä Raamatussa puhutaan. Oletan sen olleen jonkinlaista "kvanttiainetta" materian sijaan.

Kohtasin Jumalan valtavana kirkkautena, joka ei ollut fysikaalista valoa ja joka huokui rakkautta. Samalla tajusin kaiken olevan yhtä ja samaa valtavaa substanssia, ja että olin osa sitä, ja että ego on vain harhaa. Jumala oli minut tehnyt, hän tiesi täsmälleen, tasan tarkkaan kuka olin, mitä olin tehnyt, kaikki vikani, syntini ja puutteeni - ja myös aikaansaannokseni. Minua pelotti ihan mielettömästi, mutta se valtava, kaikenkattava rakkaus rauhoitti. Tiesin olevani Jumalan lapsi, pieni pisara häntä itseään, enkä enää mitenkään voinut hävitä enkä hukkua enkä pudota maailmankaikkeuden lattianrakoon. Samalla kuitenkin sain ymmärtää, että minun ei vielä pitäisi olla täällä - aikani ei vielä ollut tullut.

Kommunikaatio tuonpuoleisessa on telepatiaa - suoraa ajatuksensiirtoa mielestä mieleen. Tuonpuoleisessa ei myöskään ole aikaa lainkaan, sillä aika on materian ominaisuus ja ilman materiaa ei myöskään ole aikaa, tämä johtuu termodynamiikan II laista.

Kohtasin sitten myös Jeesuksen. Näin hänet sellaisena kuin hän oli maan päällä ollut - koska olen sellainen proosapytty kuin olen. Tuonpuoleisessa voimme ottaa juuri sellaisen hahmon kuin mitä itse haluamme, ja voimme näyttäytyä muille juuri sellaisena kuin he meidät uskovat näkevänsä. Hän näyttäytyi minulle noin kolmekymppisenä, arabia tai iranilaista muistuttavana. Haavat olivat ranteissa, eivät kämmenissä, kuten yleensä uskotaan. Samassa olimme taivaallisessa rakennuskompleksissa, ja menimme rakennukseen, joka oli jonkinlainen Elämän Sali tai Elämän Temppeli. Jeesus otti valtavan kirjan, jonka tiesin olevan Elämän Kirja. Kyse on siis siitä, mistä idän uskonnot puhuvat "akaasisena arkistona" - maailmankaikkeuden muisti. Minulle se näyttäytyi kirjana, jollekulle toiselle se voi näyttäytyä käärönä, muistitauluna tai vaikka tietokoneen näyttönä. Sinne oli kirjattu myös kaikki tekoni ja ajatukseni koko elämäni aikana, ja kaikki mahtui noin pankkikortin kokoiseen alueeseen. Mitäköhän pakkausalgoritmia tuossa käytetään, ajattelin. Tiesin, että nyt tulee Viimeinen Tuomio.

Viimeinen Tuomio itse asiassa on pikemminkin loppuraportti tai auditointi kuin mikään tuomio. Siinä käydään läpi koko maanpäällinen elämämme ja kaikki, mitä olemme saaneet aikaan, ja saamme tai joudumme kokemaan kaikki tekomme ja niiden seuraukset niiden ihmisten kantilta, ketkä ovat olleet niiden kohteena. Eli siis saamme kokea kaiken sen pahan aiheuttaman tuskan, ja myös kaiken ilon ja rakkauden, mitä olemme saaneet aikaan. Ja juuri tämän vuoksi kultainen sääntö - kohtele lähimmäistäsi kuten itseäsi haluaisit kohdeltavan - on niin tärkeä, koska olemme kaikki lopultakin yhtä ja samaa substanssia. On myös huomattavaa, että Jumala ei meitä tuomitse, vaan me tuomitsemme itse itsemme. Siksi on niin tärkeää oppia antamaan anteeksi - niin toisillemme kuin varsinkin itsellemmekin. En ollutkaan niin paha kuin olin kuvitellut, ja juuri tämä anteeksianto oli se suurin oppitunti, mikä minulla oli opittavana.

Jumalalla on triljoonittain lapsia, mutta tänne materiaan uskaltautuvat heistä vain kaikkein uskaliaimmat ja rohkeimmat - me olemme vain pieni vähemmistö. Vähäisinkin meistä täällä on suuri siellä. Olemme täällä maan päällä kaikki vapaaehtoisina, ja voimme tulla tänne uudelleenkin, jos haluamme. Kun tulemme tänne, valitsemme itse lähtökohtamme, vanhempamme, olosuhteemme ja sen, mitä haluamme oppia ja kokea.

Sain luvan kysyä Jeesukselta ihan mitä halusin, sillä ehdolla, että sekä kysymykset että niiden vastaukset pyyhittäisiin pois mielestäni. Näin kävikin. En muista enää, mitä kysyin, enkä myöskään vastauksia niihin. Sen kuitenkin muistan, että olen ollut täällä maailmassa aikaisemminkin, ja että saan edelliskerran muistoista käyttööni aina tipoittain sen, mitä tarvitsen. Kun pääsen takaisin Kotiin, saan taas "täydet käyttäjäoikeudet" edelliskertojeni muistoihin, muistikuviin ja kokemuksiini.

Tämä materia ei ole oikea kotimme. Olemme täällä vain käymässä. Siksi materiaan takertuminen ja mammonan perässä juokseminen on huono idea.

Elinaikamme täällä on ennalta säädetty, tietyn aikaikkunan sisään. Tämän vuoksi "minun aikani ei vielä ollut tullut" ja jouduin palaamaan takaisin - jos olisin kieltäytynyt, olisin joutunut reinkarnoitumaan ja aloittamaan kaiken alusta.

Ruumiini saatiin elvytettyä. Lääkäri kertoi, että olin ollut muutaman minuutin kuollut. Totesin hänelle, että "tiedän..."

Lue lisää

Muistan lukeneeni - joko tällä tai sitten Buddhalaisuus-palstalla erään kirjoittajan kuolemakokemuksesta: hän oli buddhalainen, ja sairastunut vakavasti.

Hän oli samoin, kuoltuaan, kohdannut Jumalan, mikä oli ollut hänelle yllätys, sillä länsimainen buddhalaisuus ei tunnusta Jumalaa. Häneltä oli sitten kysytty: "Haluatko mennä taivaaseen vai helvettiin?"

Hän oli vastannut empimättä: "Helvettiin, sillä voin siellä auttaa useampia ihmissieluja pelastumaan"

Jumala oli vastannut hänelle "Valitsit oikein ja viisaasti." Samassa hänen ruumiinsa oli saatu elvytettyä ja hän palannut taas materiaan.

Mitä tästä voidaan päätellä? Meillä kaikilla on täällä maan päällä jokin tehtävä, ja tämä maailma oli juuri se Helvetti, jossa hänen tehtävänsä oli auttaa muita ihmisiä kasvamaan ja kehittymään. Tuo ihminen vastauksellaan ilmaisi haluavansa jatkaa tehtäväänsä ja hän sai palata takaisin, koska hän halusi tänne altruistisista syistä - toisten ihmisten takia.

Voiko tuon täydellisemmin enää soveltaa kultaista sääntöä - kohtele lähimmäistäsi kuten itseäsi haluaisit kohdeltavan - kuin tuo kaveri teki?

... kirjoitti:

Kävi niin, että kliinisen virheen takia sydämeni pysähtyi sairaalassa ja olin kuollut parin minuutin ajan. Huomasin tarkastelevani ruumistani katonrajasta ja ensimmäinen ajatukseni oli: "Oh shit, olen kuollut". Heti sen jälkeen mieleeni tuli "Oh shit - jos kerran olen kuollut ja pystyn yhä havainnoimaan ja miettimään tällaisia asioita, se merkitsee että ne jutut Jumalasta ja taivaasta ovatkin totta!" Välittömästi tämän jälkeen minua vietiin.

Kiisin nolla-ajassa läpi avaruuden (tai siltä se ainakin tuntuu), ja kuulin samaan aikaan musiikkia, jonka tiesin olevan sieluni oma sävelmä. Se oli ylimaallista musiikkia, josta puuttui tempo. Kyseessä ei siis ollut "suriseva ääni", jota skeptikkomaterialistit usein vihjailevat. Myöskään tunnelikokemusta minulla ei ollut. Vihdoin saavuin paikkaan, jonka tiesin olevan oikea kotini ja minulle tuli valtava dejavu-tunne: olen ollut täällä aikaisemminkin. Maisema oli kaunis, kesäinen, ja kykenin näkemään paljon selkeämmin ja tarkemmin ja laajemmalle kuin ikinä materiassa - oli kuin minulla olisi ollut 360 asteen näkökenttä. Näin myös värejä, joita en kykene näkemään materiassa: oletan niiden olleen infrapuna ja ultravioletti. "Ruumiini", joka siis ei ollut materiaa, oli sellainen kuin se oli omasta mielestäni kauneimmillaan, eikä minulla ollut enää arpia, läiskiä eikä kauneusvirheitä. Tajusin, että tällainen on se ylösnousemusruumis, mistä Raamatussa puhutaan. Oletan sen olleen jonkinlaista "kvanttiainetta" materian sijaan.

Kohtasin Jumalan valtavana kirkkautena, joka ei ollut fysikaalista valoa ja joka huokui rakkautta. Samalla tajusin kaiken olevan yhtä ja samaa valtavaa substanssia, ja että olin osa sitä, ja että ego on vain harhaa. Jumala oli minut tehnyt, hän tiesi täsmälleen, tasan tarkkaan kuka olin, mitä olin tehnyt, kaikki vikani, syntini ja puutteeni - ja myös aikaansaannokseni. Minua pelotti ihan mielettömästi, mutta se valtava, kaikenkattava rakkaus rauhoitti. Tiesin olevani Jumalan lapsi, pieni pisara häntä itseään, enkä enää mitenkään voinut hävitä enkä hukkua enkä pudota maailmankaikkeuden lattianrakoon. Samalla kuitenkin sain ymmärtää, että minun ei vielä pitäisi olla täällä - aikani ei vielä ollut tullut.

Kommunikaatio tuonpuoleisessa on telepatiaa - suoraa ajatuksensiirtoa mielestä mieleen. Tuonpuoleisessa ei myöskään ole aikaa lainkaan, sillä aika on materian ominaisuus ja ilman materiaa ei myöskään ole aikaa, tämä johtuu termodynamiikan II laista.

Kohtasin sitten myös Jeesuksen. Näin hänet sellaisena kuin hän oli maan päällä ollut - koska olen sellainen proosapytty kuin olen. Tuonpuoleisessa voimme ottaa juuri sellaisen hahmon kuin mitä itse haluamme, ja voimme näyttäytyä muille juuri sellaisena kuin he meidät uskovat näkevänsä. Hän näyttäytyi minulle noin kolmekymppisenä, arabia tai iranilaista muistuttavana. Haavat olivat ranteissa, eivät kämmenissä, kuten yleensä uskotaan. Samassa olimme taivaallisessa rakennuskompleksissa, ja menimme rakennukseen, joka oli jonkinlainen Elämän Sali tai Elämän Temppeli. Jeesus otti valtavan kirjan, jonka tiesin olevan Elämän Kirja. Kyse on siis siitä, mistä idän uskonnot puhuvat "akaasisena arkistona" - maailmankaikkeuden muisti. Minulle se näyttäytyi kirjana, jollekulle toiselle se voi näyttäytyä käärönä, muistitauluna tai vaikka tietokoneen näyttönä. Sinne oli kirjattu myös kaikki tekoni ja ajatukseni koko elämäni aikana, ja kaikki mahtui noin pankkikortin kokoiseen alueeseen. Mitäköhän pakkausalgoritmia tuossa käytetään, ajattelin. Tiesin, että nyt tulee Viimeinen Tuomio.

Viimeinen Tuomio itse asiassa on pikemminkin loppuraportti tai auditointi kuin mikään tuomio. Siinä käydään läpi koko maanpäällinen elämämme ja kaikki, mitä olemme saaneet aikaan, ja saamme tai joudumme kokemaan kaikki tekomme ja niiden seuraukset niiden ihmisten kantilta, ketkä ovat olleet niiden kohteena. Eli siis saamme kokea kaiken sen pahan aiheuttaman tuskan, ja myös kaiken ilon ja rakkauden, mitä olemme saaneet aikaan. Ja juuri tämän vuoksi kultainen sääntö - kohtele lähimmäistäsi kuten itseäsi haluaisit kohdeltavan - on niin tärkeä, koska olemme kaikki lopultakin yhtä ja samaa substanssia. On myös huomattavaa, että Jumala ei meitä tuomitse, vaan me tuomitsemme itse itsemme. Siksi on niin tärkeää oppia antamaan anteeksi - niin toisillemme kuin varsinkin itsellemmekin. En ollutkaan niin paha kuin olin kuvitellut, ja juuri tämä anteeksianto oli se suurin oppitunti, mikä minulla oli opittavana.

Jumalalla on triljoonittain lapsia, mutta tänne materiaan uskaltautuvat heistä vain kaikkein uskaliaimmat ja rohkeimmat - me olemme vain pieni vähemmistö. Vähäisinkin meistä täällä on suuri siellä. Olemme täällä maan päällä kaikki vapaaehtoisina, ja voimme tulla tänne uudelleenkin, jos haluamme. Kun tulemme tänne, valitsemme itse lähtökohtamme, vanhempamme, olosuhteemme ja sen, mitä haluamme oppia ja kokea.

Sain luvan kysyä Jeesukselta ihan mitä halusin, sillä ehdolla, että sekä kysymykset että niiden vastaukset pyyhittäisiin pois mielestäni. Näin kävikin. En muista enää, mitä kysyin, enkä myöskään vastauksia niihin. Sen kuitenkin muistan, että olen ollut täällä maailmassa aikaisemminkin, ja että saan edelliskerran muistoista käyttööni aina tipoittain sen, mitä tarvitsen. Kun pääsen takaisin Kotiin, saan taas "täydet käyttäjäoikeudet" edelliskertojeni muistoihin, muistikuviin ja kokemuksiini.

Tämä materia ei ole oikea kotimme. Olemme täällä vain käymässä. Siksi materiaan takertuminen ja mammonan perässä juokseminen on huono idea.

Elinaikamme täällä on ennalta säädetty, tietyn aikaikkunan sisään. Tämän vuoksi "minun aikani ei vielä ollut tullut" ja jouduin palaamaan takaisin - jos olisin kieltäytynyt, olisin joutunut reinkarnoitumaan ja aloittamaan kaiken alusta.

Ruumiini saatiin elvytettyä. Lääkäri kertoi, että olin ollut muutaman minuutin kuollut. Totesin hänelle, että "tiedän..."

Lue lisää

Tuollaisen kokemuksen jälkeen on varmasti mahdotonta olla enää oma entinen itsensä. Miten se vaikutti sinuun ihmisenä? Oletko muuttunut ja miten? Et varmaankaan tätä kaikille juttele livenä, mutta onko sinulla uskottuja, joiden kanssa vois asiasta keskustella henkilökohtaisesti? En suinkaan toivo, että kokisin joskus saman, mutta haluaisin jotenkin edes jokapäiväisessä elämässäni oppia paremmin sen rakkauden kaksoiskäskyn ja kultaisen säännön noudattamisen. Jotenkin se vaan arjessa unohtuu ja tulee pahoitettua toisten mieliä ihan suotta. Varsinkin ne rakkaimmat joutuvat kärsimään... Välillä olen ihan kauhea PMS-noita, enkä edes kykene hallitsemaan raivonpuuskiani. Hormonihirviöillä taitaa olla aika hankalaa loppuraportin aikoihin... :-/

... kirjoitti:

Muistan lukeneeni - joko tällä tai sitten Buddhalaisuus-palstalla erään kirjoittajan kuolemakokemuksesta: hän oli buddhalainen, ja sairastunut vakavasti.

Hän oli samoin, kuoltuaan, kohdannut Jumalan, mikä oli ollut hänelle yllätys, sillä länsimainen buddhalaisuus ei tunnusta Jumalaa. Häneltä oli sitten kysytty: "Haluatko mennä taivaaseen vai helvettiin?"

Hän oli vastannut empimättä: "Helvettiin, sillä voin siellä auttaa useampia ihmissieluja pelastumaan"

Jumala oli vastannut hänelle "Valitsit oikein ja viisaasti." Samassa hänen ruumiinsa oli saatu elvytettyä ja hän palannut taas materiaan.

Mitä tästä voidaan päätellä? Meillä kaikilla on täällä maan päällä jokin tehtävä, ja tämä maailma oli juuri se Helvetti, jossa hänen tehtävänsä oli auttaa muita ihmisiä kasvamaan ja kehittymään. Tuo ihminen vastauksellaan ilmaisi haluavansa jatkaa tehtäväänsä ja hän sai palata takaisin, koska hän halusi tänne altruistisista syistä - toisten ihmisten takia.

Voiko tuon täydellisemmin enää soveltaa kultaista sääntöä - kohtele lähimmäistäsi kuten itseäsi haluaisit kohdeltavan - kuin tuo kaveri teki?

Lue lisää

tajunnut tämän maailman olevan helvetti. Ja taivaan se toinen paikka. Koti! Tällä minäkin jostakin syystä olen ja vaikka haluan auttaa, niin miten senkin sitten teen? Yritän rakastaa ja olla hyvä, mutta helvetti korruptoi ihmissielun ainakin maanpäällisen (vai pitäiskö sanoa helvetinpäällisen) vaelluksen ajaksi.

Toinen ajatus, jolla olen itsekseni leikitellyt on se, että voisiko olla niin, että ns pahat ihmiset, ?ja ateistit? syntyvät tänne aina vaan uudestaan ja uudestaan tahdostaan riippumatta. Vapaaehtoisena tänne voi tulla ja koittaa heitä pelastaa? Kun sitten on saanut jonkun "käännytettyä" (hyi kun on ruma sana, mutta parempaakaan en keksi), niin sekin pääsee kuoltuaan kotiin?

Aloittaja! kirjoitti:

Tuollaisen kokemuksen jälkeen on varmasti mahdotonta olla enää oma entinen itsensä. Miten se vaikutti sinuun ihmisenä? Oletko muuttunut ja miten? Et varmaankaan tätä kaikille juttele livenä, mutta onko sinulla uskottuja, joiden kanssa vois asiasta keskustella henkilökohtaisesti? En suinkaan toivo, että kokisin joskus saman, mutta haluaisin jotenkin edes jokapäiväisessä elämässäni oppia paremmin sen rakkauden kaksoiskäskyn ja kultaisen säännön noudattamisen. Jotenkin se vaan arjessa unohtuu ja tulee pahoitettua toisten mieliä ihan suotta. Varsinkin ne rakkaimmat joutuvat kärsimään... Välillä olen ihan kauhea PMS-noita, enkä edes kykene hallitsemaan raivonpuuskiani. Hormonihirviöillä taitaa olla aika hankalaa loppuraportin aikoihin... :-/

Lue lisää

>>Tuollaisen kokemuksen jälkeen on varmasti mahdotonta olla enää oma entinen itsensä. Miten se vaikutti sinuun ihmisenä?> Oletko muuttunut ja miten?> Et varmaankaan tätä kaikille juttele livenä, mutta onko sinulla uskottuja, joiden kanssa vois asiasta keskustella henkilökohtaisesti? En suinkaan toivo, että kokisin joskus saman, mutta haluaisin jotenkin edes jokapäiväisessä elämässäni oppia paremmin sen rakkauden kaksoiskäskyn ja kultaisen säännön noudattamisen. >Jotenkin se vaan arjessa unohtuu ja tulee pahoitettua toisten mieliä ihan suotta. >Varsinkin ne rakkaimmat joutuvat kärsimään... Välillä olen ihan kauhea PMS-noita, enkä edes kykene hallitsemaan raivonpuuskiani. Hormonihirviöillä taitaa olla aika hankalaa loppuraportin aikoihin... :-/

... kirjoitti:

>>Tuollaisen kokemuksen jälkeen on varmasti mahdotonta olla enää oma entinen itsensä. Miten se vaikutti sinuun ihmisenä?> Oletko muuttunut ja miten?> Et varmaankaan tätä kaikille juttele livenä, mutta onko sinulla uskottuja, joiden kanssa vois asiasta keskustella henkilökohtaisesti? En suinkaan toivo, että kokisin joskus saman, mutta haluaisin jotenkin edes jokapäiväisessä elämässäni oppia paremmin sen rakkauden kaksoiskäskyn ja kultaisen säännön noudattamisen. >Jotenkin se vaan arjessa unohtuu ja tulee pahoitettua toisten mieliä ihan suotta. >Varsinkin ne rakkaimmat joutuvat kärsimään... Välillä olen ihan kauhea PMS-noita, enkä edes kykene hallitsemaan raivonpuuskiani. Hormonihirviöillä taitaa olla aika hankalaa loppuraportin aikoihin... :-/

Lue lisää

Kiitoksia vastauksestasi! se oli ihanaa luettavaa!

"Ehkäpä naisille on annettu riesaksemme kuukautiset, jottemme olisi liian täydellisiä ja tässä elämässä olisi riittävästi haastetta :-)"

LOL... Tuo on varmaan totta. Ainakin se piristi päivääni! :D

... kirjoitti:

Kävi niin, että kliinisen virheen takia sydämeni pysähtyi sairaalassa ja olin kuollut parin minuutin ajan. Huomasin tarkastelevani ruumistani katonrajasta ja ensimmäinen ajatukseni oli: "Oh shit, olen kuollut". Heti sen jälkeen mieleeni tuli "Oh shit - jos kerran olen kuollut ja pystyn yhä havainnoimaan ja miettimään tällaisia asioita, se merkitsee että ne jutut Jumalasta ja taivaasta ovatkin totta!" Välittömästi tämän jälkeen minua vietiin.

Kiisin nolla-ajassa läpi avaruuden (tai siltä se ainakin tuntuu), ja kuulin samaan aikaan musiikkia, jonka tiesin olevan sieluni oma sävelmä. Se oli ylimaallista musiikkia, josta puuttui tempo. Kyseessä ei siis ollut "suriseva ääni", jota skeptikkomaterialistit usein vihjailevat. Myöskään tunnelikokemusta minulla ei ollut. Vihdoin saavuin paikkaan, jonka tiesin olevan oikea kotini ja minulle tuli valtava dejavu-tunne: olen ollut täällä aikaisemminkin. Maisema oli kaunis, kesäinen, ja kykenin näkemään paljon selkeämmin ja tarkemmin ja laajemmalle kuin ikinä materiassa - oli kuin minulla olisi ollut 360 asteen näkökenttä. Näin myös värejä, joita en kykene näkemään materiassa: oletan niiden olleen infrapuna ja ultravioletti. "Ruumiini", joka siis ei ollut materiaa, oli sellainen kuin se oli omasta mielestäni kauneimmillaan, eikä minulla ollut enää arpia, läiskiä eikä kauneusvirheitä. Tajusin, että tällainen on se ylösnousemusruumis, mistä Raamatussa puhutaan. Oletan sen olleen jonkinlaista "kvanttiainetta" materian sijaan.

Kohtasin Jumalan valtavana kirkkautena, joka ei ollut fysikaalista valoa ja joka huokui rakkautta. Samalla tajusin kaiken olevan yhtä ja samaa valtavaa substanssia, ja että olin osa sitä, ja että ego on vain harhaa. Jumala oli minut tehnyt, hän tiesi täsmälleen, tasan tarkkaan kuka olin, mitä olin tehnyt, kaikki vikani, syntini ja puutteeni - ja myös aikaansaannokseni. Minua pelotti ihan mielettömästi, mutta se valtava, kaikenkattava rakkaus rauhoitti. Tiesin olevani Jumalan lapsi, pieni pisara häntä itseään, enkä enää mitenkään voinut hävitä enkä hukkua enkä pudota maailmankaikkeuden lattianrakoon. Samalla kuitenkin sain ymmärtää, että minun ei vielä pitäisi olla täällä - aikani ei vielä ollut tullut.

Kommunikaatio tuonpuoleisessa on telepatiaa - suoraa ajatuksensiirtoa mielestä mieleen. Tuonpuoleisessa ei myöskään ole aikaa lainkaan, sillä aika on materian ominaisuus ja ilman materiaa ei myöskään ole aikaa, tämä johtuu termodynamiikan II laista.

Kohtasin sitten myös Jeesuksen. Näin hänet sellaisena kuin hän oli maan päällä ollut - koska olen sellainen proosapytty kuin olen. Tuonpuoleisessa voimme ottaa juuri sellaisen hahmon kuin mitä itse haluamme, ja voimme näyttäytyä muille juuri sellaisena kuin he meidät uskovat näkevänsä. Hän näyttäytyi minulle noin kolmekymppisenä, arabia tai iranilaista muistuttavana. Haavat olivat ranteissa, eivät kämmenissä, kuten yleensä uskotaan. Samassa olimme taivaallisessa rakennuskompleksissa, ja menimme rakennukseen, joka oli jonkinlainen Elämän Sali tai Elämän Temppeli. Jeesus otti valtavan kirjan, jonka tiesin olevan Elämän Kirja. Kyse on siis siitä, mistä idän uskonnot puhuvat "akaasisena arkistona" - maailmankaikkeuden muisti. Minulle se näyttäytyi kirjana, jollekulle toiselle se voi näyttäytyä käärönä, muistitauluna tai vaikka tietokoneen näyttönä. Sinne oli kirjattu myös kaikki tekoni ja ajatukseni koko elämäni aikana, ja kaikki mahtui noin pankkikortin kokoiseen alueeseen. Mitäköhän pakkausalgoritmia tuossa käytetään, ajattelin. Tiesin, että nyt tulee Viimeinen Tuomio.

Viimeinen Tuomio itse asiassa on pikemminkin loppuraportti tai auditointi kuin mikään tuomio. Siinä käydään läpi koko maanpäällinen elämämme ja kaikki, mitä olemme saaneet aikaan, ja saamme tai joudumme kokemaan kaikki tekomme ja niiden seuraukset niiden ihmisten kantilta, ketkä ovat olleet niiden kohteena. Eli siis saamme kokea kaiken sen pahan aiheuttaman tuskan, ja myös kaiken ilon ja rakkauden, mitä olemme saaneet aikaan. Ja juuri tämän vuoksi kultainen sääntö - kohtele lähimmäistäsi kuten itseäsi haluaisit kohdeltavan - on niin tärkeä, koska olemme kaikki lopultakin yhtä ja samaa substanssia. On myös huomattavaa, että Jumala ei meitä tuomitse, vaan me tuomitsemme itse itsemme. Siksi on niin tärkeää oppia antamaan anteeksi - niin toisillemme kuin varsinkin itsellemmekin. En ollutkaan niin paha kuin olin kuvitellut, ja juuri tämä anteeksianto oli se suurin oppitunti, mikä minulla oli opittavana.

Jumalalla on triljoonittain lapsia, mutta tänne materiaan uskaltautuvat heistä vain kaikkein uskaliaimmat ja rohkeimmat - me olemme vain pieni vähemmistö. Vähäisinkin meistä täällä on suuri siellä. Olemme täällä maan päällä kaikki vapaaehtoisina, ja voimme tulla tänne uudelleenkin, jos haluamme. Kun tulemme tänne, valitsemme itse lähtökohtamme, vanhempamme, olosuhteemme ja sen, mitä haluamme oppia ja kokea.

Sain luvan kysyä Jeesukselta ihan mitä halusin, sillä ehdolla, että sekä kysymykset että niiden vastaukset pyyhittäisiin pois mielestäni. Näin kävikin. En muista enää, mitä kysyin, enkä myöskään vastauksia niihin. Sen kuitenkin muistan, että olen ollut täällä maailmassa aikaisemminkin, ja että saan edelliskerran muistoista käyttööni aina tipoittain sen, mitä tarvitsen. Kun pääsen takaisin Kotiin, saan taas "täydet käyttäjäoikeudet" edelliskertojeni muistoihin, muistikuviin ja kokemuksiini.

Tämä materia ei ole oikea kotimme. Olemme täällä vain käymässä. Siksi materiaan takertuminen ja mammonan perässä juokseminen on huono idea.

Elinaikamme täällä on ennalta säädetty, tietyn aikaikkunan sisään. Tämän vuoksi "minun aikani ei vielä ollut tullut" ja jouduin palaamaan takaisin - jos olisin kieltäytynyt, olisin joutunut reinkarnoitumaan ja aloittamaan kaiken alusta.

Ruumiini saatiin elvytettyä. Lääkäri kertoi, että olin ollut muutaman minuutin kuollut. Totesin hänelle, että "tiedän..."

Lue lisää

timanttipolulla,huom.lääkkeen alaisena?

Kokemus on täysin kyseenalainen,tarvittaessa. Narmalna,buddhalaisuuden historiassa, ei mitään uutta.Munkit on asunut siellä tuhansia vuosia ,missä kävit kääntymässä vain rajallisen hetken ajan.Kaksi aikavyöhykettä aivoissa ,tutkimuksen alla...(itse en enää tutki vaan autan tutkijoita,tarvittaessa)

Näit värejä,valon spektrejä,(sähkön sininen,Tiibetiläinen kuolleidenkirja)

.Mutta "kolmas silmä" ei auennut.Ehkä et näe elinolosuhteitasi kolmiulotteisena?Vai näetkö kaiken katoavaisuuden?Saitko haltuusi :"lähes ylitsepursuavan rakkauden ja lähes universaalin viisuden?Yksikään valaistunut EI ole normaali ihminen, mutta ei myöskään yli-ihminen,pääsee jumlaisen tiedon haltijaksi,(kuoleman voittanut)(Sangharaksita,valaistumisen ihanne.)todennäkoisesti et saanut,ehkä osan siitä.Se osa ei tee naisesta tathagataa."Ei harmaat hiukset tee miehestä tathagataa,ne on turhaan vanhentunut.(Buddha)

?mitä eroa on käpylisäkkeellä ja jumalalla,
!ei mitään!
Molemmat valittävät jumalaisen tiedon,kulttuurista riippuen.
Oikein.

timanttipolulla , kirjoitti:

timanttipolulla,huom.lääkkeen alaisena?

Kokemus on täysin kyseenalainen,tarvittaessa. Narmalna,buddhalaisuuden historiassa, ei mitään uutta.Munkit on asunut siellä tuhansia vuosia ,missä kävit kääntymässä vain rajallisen hetken ajan.Kaksi aikavyöhykettä aivoissa ,tutkimuksen alla...(itse en enää tutki vaan autan tutkijoita,tarvittaessa)

Näit värejä,valon spektrejä,(sähkön sininen,Tiibetiläinen kuolleidenkirja)

.Mutta "kolmas silmä" ei auennut.Ehkä et näe elinolosuhteitasi kolmiulotteisena?Vai näetkö kaiken katoavaisuuden?Saitko haltuusi :"lähes ylitsepursuavan rakkauden ja lähes universaalin viisuden?Yksikään valaistunut EI ole normaali ihminen, mutta ei myöskään yli-ihminen,pääsee jumlaisen tiedon haltijaksi,(kuoleman voittanut)(Sangharaksita,valaistumisen ihanne.)todennäkoisesti et saanut,ehkä osan siitä.Se osa ei tee naisesta tathagataa."Ei harmaat hiukset tee miehestä tathagataa,ne on turhaan vanhentunut.(Buddha)

?mitä eroa on käpylisäkkeellä ja jumalalla,
!ei mitään!
Molemmat valittävät jumalaisen tiedon,kulttuurista riippuen.
Oikein.

Lue lisää

Älä jaksa kun et mitään tiedä.

... kirjoitti:

Älä jaksa kun et mitään tiedä.

ja valintaa.Se on mielikuvitus,aivoissamme,(jotainhan niistä pitää tietää)kokemuksella.

energiaa.. kirjoitti:

ja valintaa.Se on mielikuvitus,aivoissamme,(jotainhan niistä pitää tietää)kokemuksella.

Olet pihalla kuin lintulauta.

... kirjoitti:

Olet pihalla kuin lintulauta.

Pihallaolevan lintulaudan(ja munkin) näkökulmasta olet säälittävä potilas joka lääkeaineiden vaikutuksen alaisena, kovia kokeneena luulee olevansa jumalan kaveri.
Lääkeaineiden alaisena teho-osastolla ei pääse lähellekään sitä mihin heillä on osaamista.
On eroa:
Maata kamapäissään teholla,
tai
mennä "sinne" meditaatiolla.

Suorastaan runollista,kaunista.

"Ei kamapäissään teholla makaavasta tieteisnaisesta tule tathagataa,hänet on turhaan elvytetty".Sovellettua buddhaa.

sanskriitiksi kirjoitti:

Pihallaolevan lintulaudan(ja munkin) näkökulmasta olet säälittävä potilas joka lääkeaineiden vaikutuksen alaisena, kovia kokeneena luulee olevansa jumalan kaveri.
Lääkeaineiden alaisena teho-osastolla ei pääse lähellekään sitä mihin heillä on osaamista.
On eroa:
Maata kamapäissään teholla,
tai
mennä "sinne" meditaatiolla.

Suorastaan runollista,kaunista.

"Ei kamapäissään teholla makaavasta tieteisnaisesta tule tathagataa,hänet on turhaan elvytetty".Sovellettua buddhaa.

Lue lisää

1) En ollut muun lääkeaineen alaisena kuin nukutusaineen, joka aiheutti minulle allergiareaktion joka pysäytti sydämeni.

2) Lääkeaineet eivät aiheuta kuolemakokemusta. Tämä on todettu riittävän monessa kliinisessä tutkimuksessa, viimeisimpänä Sartori 2003.

3) Olen kokeillut suunnilleen kaikki hallusinogeenit läpi mitä firman kirjasto tuntee, eikä yksikään niistä aiheuttanut mitään kokemani kaltaista.

4) Olet teksteilläsi ja käsittämättömällä tajunnanvirtamongerruksellasi osoittanut, että tiedät kuolemakokemuksista suunnilleen yhtä paljon kuin glasgowlainen itikka Pekingin yöelämästä, erästä tunnettua kirjaa lainaten.

5) Minun puolestani voit olla vaikka donitsi, mutta olet todella säälittävä häviäjä, jos kuvittelet todella tietäväsi jotain kuolemakokemuksista jonkun uskonnollisen auktoriteetin pohjalta - aivan yhtä säälittävä häviäjä kuin ne kristityt hihhulit, joiden mielestä olen Saatanan riivaama.

... kirjoitti:

1) En ollut muun lääkeaineen alaisena kuin nukutusaineen, joka aiheutti minulle allergiareaktion joka pysäytti sydämeni.

2) Lääkeaineet eivät aiheuta kuolemakokemusta. Tämä on todettu riittävän monessa kliinisessä tutkimuksessa, viimeisimpänä Sartori 2003.

3) Olen kokeillut suunnilleen kaikki hallusinogeenit läpi mitä firman kirjasto tuntee, eikä yksikään niistä aiheuttanut mitään kokemani kaltaista.

4) Olet teksteilläsi ja käsittämättömällä tajunnanvirtamongerruksellasi osoittanut, että tiedät kuolemakokemuksista suunnilleen yhtä paljon kuin glasgowlainen itikka Pekingin yöelämästä, erästä tunnettua kirjaa lainaten.

5) Minun puolestani voit olla vaikka donitsi, mutta olet todella säälittävä häviäjä, jos kuvittelet todella tietäväsi jotain kuolemakokemuksista jonkun uskonnollisen auktoriteetin pohjalta - aivan yhtä säälittävä häviäjä kuin ne kristityt hihhulit, joiden mielestä olen Saatanan riivaama.

Lue lisää

kovin on vähäinen on tietämyksesi mielikuvituksesta.

... kirjoitti:

1) En ollut muun lääkeaineen alaisena kuin nukutusaineen, joka aiheutti minulle allergiareaktion joka pysäytti sydämeni.

2) Lääkeaineet eivät aiheuta kuolemakokemusta. Tämä on todettu riittävän monessa kliinisessä tutkimuksessa, viimeisimpänä Sartori 2003.

3) Olen kokeillut suunnilleen kaikki hallusinogeenit läpi mitä firman kirjasto tuntee, eikä yksikään niistä aiheuttanut mitään kokemani kaltaista.

4) Olet teksteilläsi ja käsittämättömällä tajunnanvirtamongerruksellasi osoittanut, että tiedät kuolemakokemuksista suunnilleen yhtä paljon kuin glasgowlainen itikka Pekingin yöelämästä, erästä tunnettua kirjaa lainaten.

5) Minun puolestani voit olla vaikka donitsi, mutta olet todella säälittävä häviäjä, jos kuvittelet todella tietäväsi jotain kuolemakokemuksista jonkun uskonnollisen auktoriteetin pohjalta - aivan yhtä säälittävä häviäjä kuin ne kristityt hihhulit, joiden mielestä olen Saatanan riivaama.

Lue lisää

Uskomatonta mutta totta.Ihmisruumiin tietokoneisto.
Psyykkinen kestävyys?meditaatio.
tieteismaailma vasta yrittää tutkia sitä,aikaa se vie...........

... kirjoitti:

1) En ollut muun lääkeaineen alaisena kuin nukutusaineen, joka aiheutti minulle allergiareaktion joka pysäytti sydämeni.

2) Lääkeaineet eivät aiheuta kuolemakokemusta. Tämä on todettu riittävän monessa kliinisessä tutkimuksessa, viimeisimpänä Sartori 2003.

3) Olen kokeillut suunnilleen kaikki hallusinogeenit läpi mitä firman kirjasto tuntee, eikä yksikään niistä aiheuttanut mitään kokemani kaltaista.

4) Olet teksteilläsi ja käsittämättömällä tajunnanvirtamongerruksellasi osoittanut, että tiedät kuolemakokemuksista suunnilleen yhtä paljon kuin glasgowlainen itikka Pekingin yöelämästä, erästä tunnettua kirjaa lainaten.

5) Minun puolestani voit olla vaikka donitsi, mutta olet todella säälittävä häviäjä, jos kuvittelet todella tietäväsi jotain kuolemakokemuksista jonkun uskonnollisen auktoriteetin pohjalta - aivan yhtä säälittävä häviäjä kuin ne kristityt hihhulit, joiden mielestä olen Saatanan riivaama.

Lue lisää

tajunnan kapasitteetti.
mongerra tajuntas kanssa.Laajenna tajuntaas,
mut kokemus on heillä vuostuhansien pohjalla.
länsimaissa pelko häätää puolet tutkijoista.

on............ kirjoitti:

tajunnan kapasitteetti.
mongerra tajuntas kanssa.Laajenna tajuntaas,
mut kokemus on heillä vuostuhansien pohjalla.
länsimaissa pelko häätää puolet tutkijoista.

Lue lisää

Kokeile opetella kirjoittamaan koherentisti ja asiassa pysyen tuon tajunnanvirtamongerruksesi sijaan. Uskottavuutesi voisi nousta kummasti.

Mitä taas itse argumenttiisi tulee, se oli argumentum ad auctoritatem yhdistyneenä ad hominem circumstantiaaeen ja argumentum ad traditionemiin. Eli ei kovin hyvä asiasisällöllisesti.

palat kirjoitti:

Uskomatonta mutta totta.Ihmisruumiin tietokoneisto.
Psyykkinen kestävyys?meditaatio.
tieteismaailma vasta yrittää tutkia sitä,aikaa se vie...........

näemmä jatkuu - suoraan Alastalon salistako?

... kirjoitti:

Kävi niin, että kliinisen virheen takia sydämeni pysähtyi sairaalassa ja olin kuollut parin minuutin ajan. Huomasin tarkastelevani ruumistani katonrajasta ja ensimmäinen ajatukseni oli: "Oh shit, olen kuollut". Heti sen jälkeen mieleeni tuli "Oh shit - jos kerran olen kuollut ja pystyn yhä havainnoimaan ja miettimään tällaisia asioita, se merkitsee että ne jutut Jumalasta ja taivaasta ovatkin totta!" Välittömästi tämän jälkeen minua vietiin.

Kiisin nolla-ajassa läpi avaruuden (tai siltä se ainakin tuntuu), ja kuulin samaan aikaan musiikkia, jonka tiesin olevan sieluni oma sävelmä. Se oli ylimaallista musiikkia, josta puuttui tempo. Kyseessä ei siis ollut "suriseva ääni", jota skeptikkomaterialistit usein vihjailevat. Myöskään tunnelikokemusta minulla ei ollut. Vihdoin saavuin paikkaan, jonka tiesin olevan oikea kotini ja minulle tuli valtava dejavu-tunne: olen ollut täällä aikaisemminkin. Maisema oli kaunis, kesäinen, ja kykenin näkemään paljon selkeämmin ja tarkemmin ja laajemmalle kuin ikinä materiassa - oli kuin minulla olisi ollut 360 asteen näkökenttä. Näin myös värejä, joita en kykene näkemään materiassa: oletan niiden olleen infrapuna ja ultravioletti. "Ruumiini", joka siis ei ollut materiaa, oli sellainen kuin se oli omasta mielestäni kauneimmillaan, eikä minulla ollut enää arpia, läiskiä eikä kauneusvirheitä. Tajusin, että tällainen on se ylösnousemusruumis, mistä Raamatussa puhutaan. Oletan sen olleen jonkinlaista "kvanttiainetta" materian sijaan.

Kohtasin Jumalan valtavana kirkkautena, joka ei ollut fysikaalista valoa ja joka huokui rakkautta. Samalla tajusin kaiken olevan yhtä ja samaa valtavaa substanssia, ja että olin osa sitä, ja että ego on vain harhaa. Jumala oli minut tehnyt, hän tiesi täsmälleen, tasan tarkkaan kuka olin, mitä olin tehnyt, kaikki vikani, syntini ja puutteeni - ja myös aikaansaannokseni. Minua pelotti ihan mielettömästi, mutta se valtava, kaikenkattava rakkaus rauhoitti. Tiesin olevani Jumalan lapsi, pieni pisara häntä itseään, enkä enää mitenkään voinut hävitä enkä hukkua enkä pudota maailmankaikkeuden lattianrakoon. Samalla kuitenkin sain ymmärtää, että minun ei vielä pitäisi olla täällä - aikani ei vielä ollut tullut.

Kommunikaatio tuonpuoleisessa on telepatiaa - suoraa ajatuksensiirtoa mielestä mieleen. Tuonpuoleisessa ei myöskään ole aikaa lainkaan, sillä aika on materian ominaisuus ja ilman materiaa ei myöskään ole aikaa, tämä johtuu termodynamiikan II laista.

Kohtasin sitten myös Jeesuksen. Näin hänet sellaisena kuin hän oli maan päällä ollut - koska olen sellainen proosapytty kuin olen. Tuonpuoleisessa voimme ottaa juuri sellaisen hahmon kuin mitä itse haluamme, ja voimme näyttäytyä muille juuri sellaisena kuin he meidät uskovat näkevänsä. Hän näyttäytyi minulle noin kolmekymppisenä, arabia tai iranilaista muistuttavana. Haavat olivat ranteissa, eivät kämmenissä, kuten yleensä uskotaan. Samassa olimme taivaallisessa rakennuskompleksissa, ja menimme rakennukseen, joka oli jonkinlainen Elämän Sali tai Elämän Temppeli. Jeesus otti valtavan kirjan, jonka tiesin olevan Elämän Kirja. Kyse on siis siitä, mistä idän uskonnot puhuvat "akaasisena arkistona" - maailmankaikkeuden muisti. Minulle se näyttäytyi kirjana, jollekulle toiselle se voi näyttäytyä käärönä, muistitauluna tai vaikka tietokoneen näyttönä. Sinne oli kirjattu myös kaikki tekoni ja ajatukseni koko elämäni aikana, ja kaikki mahtui noin pankkikortin kokoiseen alueeseen. Mitäköhän pakkausalgoritmia tuossa käytetään, ajattelin. Tiesin, että nyt tulee Viimeinen Tuomio.

Viimeinen Tuomio itse asiassa on pikemminkin loppuraportti tai auditointi kuin mikään tuomio. Siinä käydään läpi koko maanpäällinen elämämme ja kaikki, mitä olemme saaneet aikaan, ja saamme tai joudumme kokemaan kaikki tekomme ja niiden seuraukset niiden ihmisten kantilta, ketkä ovat olleet niiden kohteena. Eli siis saamme kokea kaiken sen pahan aiheuttaman tuskan, ja myös kaiken ilon ja rakkauden, mitä olemme saaneet aikaan. Ja juuri tämän vuoksi kultainen sääntö - kohtele lähimmäistäsi kuten itseäsi haluaisit kohdeltavan - on niin tärkeä, koska olemme kaikki lopultakin yhtä ja samaa substanssia. On myös huomattavaa, että Jumala ei meitä tuomitse, vaan me tuomitsemme itse itsemme. Siksi on niin tärkeää oppia antamaan anteeksi - niin toisillemme kuin varsinkin itsellemmekin. En ollutkaan niin paha kuin olin kuvitellut, ja juuri tämä anteeksianto oli se suurin oppitunti, mikä minulla oli opittavana.

Jumalalla on triljoonittain lapsia, mutta tänne materiaan uskaltautuvat heistä vain kaikkein uskaliaimmat ja rohkeimmat - me olemme vain pieni vähemmistö. Vähäisinkin meistä täällä on suuri siellä. Olemme täällä maan päällä kaikki vapaaehtoisina, ja voimme tulla tänne uudelleenkin, jos haluamme. Kun tulemme tänne, valitsemme itse lähtökohtamme, vanhempamme, olosuhteemme ja sen, mitä haluamme oppia ja kokea.

Sain luvan kysyä Jeesukselta ihan mitä halusin, sillä ehdolla, että sekä kysymykset että niiden vastaukset pyyhittäisiin pois mielestäni. Näin kävikin. En muista enää, mitä kysyin, enkä myöskään vastauksia niihin. Sen kuitenkin muistan, että olen ollut täällä maailmassa aikaisemminkin, ja että saan edelliskerran muistoista käyttööni aina tipoittain sen, mitä tarvitsen. Kun pääsen takaisin Kotiin, saan taas "täydet käyttäjäoikeudet" edelliskertojeni muistoihin, muistikuviin ja kokemuksiini.

Tämä materia ei ole oikea kotimme. Olemme täällä vain käymässä. Siksi materiaan takertuminen ja mammonan perässä juokseminen on huono idea.

Elinaikamme täällä on ennalta säädetty, tietyn aikaikkunan sisään. Tämän vuoksi "minun aikani ei vielä ollut tullut" ja jouduin palaamaan takaisin - jos olisin kieltäytynyt, olisin joutunut reinkarnoitumaan ja aloittamaan kaiken alusta.

Ruumiini saatiin elvytettyä. Lääkäri kertoi, että olin ollut muutaman minuutin kuollut. Totesin hänelle, että "tiedän..."

Lue lisää

Tässä mielenkiintoinen nde kertomus. onko kirjoittaja vielä kommentoimassa tätä.

...?? kirjoitti:

Tässä mielenkiintoinen nde kertomus. onko kirjoittaja vielä kommentoimassa tätä.

Kokemukset johtuvat siitä, että kuolemanrajatapausessa ajatus ja ajattelija ovat poissa pelistä, ja ajanton voi ilmetä tuossa ajattomassa tilassa
Ajatus ja ajattelija ovat aikaa ja ainetta, joka on ihmisen mielen sisältö, mutta ihmisen
mieli on paljon enemmän kuin sisältönsä summa, ja tuo paljon enemmän on ajatonta mielen osaa, joka ei pääse ilmenemään, niin kauan kun ajallinen hallitsee mieltä,sillä
se estää ajattoman ilmentymisen
Vain ihmisen psykologinen kuolema voi poistaa tuon esteen, ja voit elää yhteydessä ajattomaan,ilman kärsimystä tuskaa ja ahdistusta
Vain ihmisen psykologisen perimän ymmärtäminen paratiisista asti,vapauttaa hänet
tuosta perimästä
Eikä tuohon ymmärtämiseen pelkkä älyllinen ymmärtäminen riitä koska se ymmärtää sen käsitteenä , eikä se vielä muuta mitään, mutta editää kyllä asiaa.
Siihen tarvitaan totaalista itsensä ymmärtämistä,niin ,että ajatus ei ole mukana asiassa,niin silloin yuo suora näkeminen murtaa ajan muurin, ja ajattelija aikoineen häviää, ja menneisyys päättyy ja elät ajattomassa nykyhetkessä,ja ajatus ei kumpua ennän menneisyydestä,vaan ajattomasta nykyhetkestä
Se saattaa olla monelle kova paikka, sillä se edellyttää, uskontojen ja aatteiden vankeudesta vapautumista, ja yksinäisyyden päättymistä, ja muuttumista yksinolevuudeksi, joka on ykseyttä kaiken kanssa

,,


Ihmise psykologinen

... kirjoitti:

Kävi niin, että kliinisen virheen takia sydämeni pysähtyi sairaalassa ja olin kuollut parin minuutin ajan. Huomasin tarkastelevani ruumistani katonrajasta ja ensimmäinen ajatukseni oli: "Oh shit, olen kuollut". Heti sen jälkeen mieleeni tuli "Oh shit - jos kerran olen kuollut ja pystyn yhä havainnoimaan ja miettimään tällaisia asioita, se merkitsee että ne jutut Jumalasta ja taivaasta ovatkin totta!" Välittömästi tämän jälkeen minua vietiin.

Kiisin nolla-ajassa läpi avaruuden (tai siltä se ainakin tuntuu), ja kuulin samaan aikaan musiikkia, jonka tiesin olevan sieluni oma sävelmä. Se oli ylimaallista musiikkia, josta puuttui tempo. Kyseessä ei siis ollut "suriseva ääni", jota skeptikkomaterialistit usein vihjailevat. Myöskään tunnelikokemusta minulla ei ollut. Vihdoin saavuin paikkaan, jonka tiesin olevan oikea kotini ja minulle tuli valtava dejavu-tunne: olen ollut täällä aikaisemminkin. Maisema oli kaunis, kesäinen, ja kykenin näkemään paljon selkeämmin ja tarkemmin ja laajemmalle kuin ikinä materiassa - oli kuin minulla olisi ollut 360 asteen näkökenttä. Näin myös värejä, joita en kykene näkemään materiassa: oletan niiden olleen infrapuna ja ultravioletti. "Ruumiini", joka siis ei ollut materiaa, oli sellainen kuin se oli omasta mielestäni kauneimmillaan, eikä minulla ollut enää arpia, läiskiä eikä kauneusvirheitä. Tajusin, että tällainen on se ylösnousemusruumis, mistä Raamatussa puhutaan. Oletan sen olleen jonkinlaista "kvanttiainetta" materian sijaan.

Kohtasin Jumalan valtavana kirkkautena, joka ei ollut fysikaalista valoa ja joka huokui rakkautta. Samalla tajusin kaiken olevan yhtä ja samaa valtavaa substanssia, ja että olin osa sitä, ja että ego on vain harhaa. Jumala oli minut tehnyt, hän tiesi täsmälleen, tasan tarkkaan kuka olin, mitä olin tehnyt, kaikki vikani, syntini ja puutteeni - ja myös aikaansaannokseni. Minua pelotti ihan mielettömästi, mutta se valtava, kaikenkattava rakkaus rauhoitti. Tiesin olevani Jumalan lapsi, pieni pisara häntä itseään, enkä enää mitenkään voinut hävitä enkä hukkua enkä pudota maailmankaikkeuden lattianrakoon. Samalla kuitenkin sain ymmärtää, että minun ei vielä pitäisi olla täällä - aikani ei vielä ollut tullut.

Kommunikaatio tuonpuoleisessa on telepatiaa - suoraa ajatuksensiirtoa mielestä mieleen. Tuonpuoleisessa ei myöskään ole aikaa lainkaan, sillä aika on materian ominaisuus ja ilman materiaa ei myöskään ole aikaa, tämä johtuu termodynamiikan II laista.

Kohtasin sitten myös Jeesuksen. Näin hänet sellaisena kuin hän oli maan päällä ollut - koska olen sellainen proosapytty kuin olen. Tuonpuoleisessa voimme ottaa juuri sellaisen hahmon kuin mitä itse haluamme, ja voimme näyttäytyä muille juuri sellaisena kuin he meidät uskovat näkevänsä. Hän näyttäytyi minulle noin kolmekymppisenä, arabia tai iranilaista muistuttavana. Haavat olivat ranteissa, eivät kämmenissä, kuten yleensä uskotaan. Samassa olimme taivaallisessa rakennuskompleksissa, ja menimme rakennukseen, joka oli jonkinlainen Elämän Sali tai Elämän Temppeli. Jeesus otti valtavan kirjan, jonka tiesin olevan Elämän Kirja. Kyse on siis siitä, mistä idän uskonnot puhuvat "akaasisena arkistona" - maailmankaikkeuden muisti. Minulle se näyttäytyi kirjana, jollekulle toiselle se voi näyttäytyä käärönä, muistitauluna tai vaikka tietokoneen näyttönä. Sinne oli kirjattu myös kaikki tekoni ja ajatukseni koko elämäni aikana, ja kaikki mahtui noin pankkikortin kokoiseen alueeseen. Mitäköhän pakkausalgoritmia tuossa käytetään, ajattelin. Tiesin, että nyt tulee Viimeinen Tuomio.

Viimeinen Tuomio itse asiassa on pikemminkin loppuraportti tai auditointi kuin mikään tuomio. Siinä käydään läpi koko maanpäällinen elämämme ja kaikki, mitä olemme saaneet aikaan, ja saamme tai joudumme kokemaan kaikki tekomme ja niiden seuraukset niiden ihmisten kantilta, ketkä ovat olleet niiden kohteena. Eli siis saamme kokea kaiken sen pahan aiheuttaman tuskan, ja myös kaiken ilon ja rakkauden, mitä olemme saaneet aikaan. Ja juuri tämän vuoksi kultainen sääntö - kohtele lähimmäistäsi kuten itseäsi haluaisit kohdeltavan - on niin tärkeä, koska olemme kaikki lopultakin yhtä ja samaa substanssia. On myös huomattavaa, että Jumala ei meitä tuomitse, vaan me tuomitsemme itse itsemme. Siksi on niin tärkeää oppia antamaan anteeksi - niin toisillemme kuin varsinkin itsellemmekin. En ollutkaan niin paha kuin olin kuvitellut, ja juuri tämä anteeksianto oli se suurin oppitunti, mikä minulla oli opittavana.

Jumalalla on triljoonittain lapsia, mutta tänne materiaan uskaltautuvat heistä vain kaikkein uskaliaimmat ja rohkeimmat - me olemme vain pieni vähemmistö. Vähäisinkin meistä täällä on suuri siellä. Olemme täällä maan päällä kaikki vapaaehtoisina, ja voimme tulla tänne uudelleenkin, jos haluamme. Kun tulemme tänne, valitsemme itse lähtökohtamme, vanhempamme, olosuhteemme ja sen, mitä haluamme oppia ja kokea.

Sain luvan kysyä Jeesukselta ihan mitä halusin, sillä ehdolla, että sekä kysymykset että niiden vastaukset pyyhittäisiin pois mielestäni. Näin kävikin. En muista enää, mitä kysyin, enkä myöskään vastauksia niihin. Sen kuitenkin muistan, että olen ollut täällä maailmassa aikaisemminkin, ja että saan edelliskerran muistoista käyttööni aina tipoittain sen, mitä tarvitsen. Kun pääsen takaisin Kotiin, saan taas "täydet käyttäjäoikeudet" edelliskertojeni muistoihin, muistikuviin ja kokemuksiini.

Tämä materia ei ole oikea kotimme. Olemme täällä vain käymässä. Siksi materiaan takertuminen ja mammonan perässä juokseminen on huono idea.

Elinaikamme täällä on ennalta säädetty, tietyn aikaikkunan sisään. Tämän vuoksi "minun aikani ei vielä ollut tullut" ja jouduin palaamaan takaisin - jos olisin kieltäytynyt, olisin joutunut reinkarnoitumaan ja aloittamaan kaiken alusta.

Ruumiini saatiin elvytettyä. Lääkäri kertoi, että olin ollut muutaman minuutin kuollut. Totesin hänelle, että "tiedän..."

Lue lisää

Hienoa että sen voi tiivistää sanoihin: "Jumala on rakkaus".

Transpersoonallinen rakkaus avaa sydämessä olevia solmuja. Kun solmut ovat auenneet niin kehossa voi kokea samaa taivasta jo maan päällä. Silloin ei enää haikaile kuoleman rajan taakse, sillä taivas on tässä. Kun on uponnut transpersoonalliseen rakkauteen, niin kaikki on Jumalaa. Sinä, minä, me, he, kivet, kannot, kuka tahansa mitä sanookin niin hän on Rakkaani joka vastaa.

Jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee! Minä haluan heti paikalla onton maapallon kokemukseni tuohon elokuvaan!!!

Anonyymi kirjoitti:

Jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee! Minä haluan heti paikalla onton maapallon kokemukseni tuohon elokuvaan!!!

Toivottavasti filmintekijöillä on edes sen verran ihmistuntemusta, että osaavat erottaa vilpittömät henkilöt trollaattoreista.

Kuten on todettu ja täälläkin jatkuvasti nähty, jos joku ei halua todisteita, hän ei hyväksy todisteita todisteina milloinkaan, vaikka ne ylittäisivät laadultaan ja varmuudeltaan kaikki todisteet, jollaisia tieteessä yleensä mistään asioista saadaan. Kyseessä on asenne, jota ei mikään havainto voi milloinkaan muuttaa. Jos ei mitään muuta vastaväitettä keksitä, niin esitetään väitteitä valehtelusta, "sielun todisteiden väärentämisestä", tarkoitushakuisesta tarinoiden kertomisesta tavalla, joka "todistaa itse itsensä" (mitä se sitten tarkoittaakaan), ja niin edespäin.

Tämä oli edellisessä kierroksessa hyvin selvästi ilmennyttä antia sellaisesta asenteellisuudesta. Mutta uudelle pulunshakkikierrokselle ilmaannutaan sitten aina uudestaan kuin puhtaana pulmusena, kuin "avoimena todellisille todisteille" - kuten aina.

Nämä havaintoimmuunit dogmaatikot näyttävät pyrkivän kaikin tavoin verbaalisti luomaan mielikuvaa siitä, että "tiede" jo tietää ilmiöstä jotakin muuta kuin mitä todellinen data näyttää. Sellainen "tiede" vain ei pohjaudu ainoaankaan havaintoon, vaan on ainoastaan materialistisen dogmaatikon mielen sisältöä, joka on totuudeksi ja faktaksi ilmoitettu ulkomaailmaan. Materialistit ovat yrittäneet poisselittää NDE:tä milloin minkäkinlaisella "skeptisellä" idealla, mutta jokainen sellainen hatusta heitetty heitto on voitu falsifioida todellisilla tutkimuksilla.

Mitäpä tässä jälleen turhaan uutta kierrosta läpikäymään, kaikki on jo tuttua juttua kaikenlaisia materialististen pseudoskeptikkojen harjoittamia verbaalisia manöövereitä myöten. Kun materialistisella pseudoskeptikolla ei ole dataa, jota esittää, ja kun aihepiiri jostain syystä häntä kuitenkin kovin vaivaa, niin hän ilmaantuu areenalle aina vain uudestaan samoin tyhjin argumentein aloittamaan uutta propagandakierrostaan.

Eiköhän tämä ollut ainakin omalta osaltani tällä kertaa tässä. Kuukausien kulumisen voi ilman kalenteria huomata aina siitä, kun materialistisella pseudoskeptikolla tulee sisäinen pakko aloittaa uusi mihinkään dataan pohjautumaton propagandakierroksensa. Kun tietää, mistä on kysymys (propagandasta ilman substanssia), siitä ei tarvitse välittää.

Anonyymi kirjoitti:

Kuten on todettu ja täälläkin jatkuvasti nähty, jos joku ei halua todisteita, hän ei hyväksy todisteita todisteina milloinkaan, vaikka ne ylittäisivät laadultaan ja varmuudeltaan kaikki todisteet, jollaisia tieteessä yleensä mistään asioista saadaan. Kyseessä on asenne, jota ei mikään havainto voi milloinkaan muuttaa. Jos ei mitään muuta vastaväitettä keksitä, niin esitetään väitteitä valehtelusta, "sielun todisteiden väärentämisestä", tarkoitushakuisesta tarinoiden kertomisesta tavalla, joka "todistaa itse itsensä" (mitä se sitten tarkoittaakaan), ja niin edespäin.

Tämä oli edellisessä kierroksessa hyvin selvästi ilmennyttä antia sellaisesta asenteellisuudesta. Mutta uudelle pulunshakkikierrokselle ilmaannutaan sitten aina uudestaan kuin puhtaana pulmusena, kuin "avoimena todellisille todisteille" - kuten aina.

Nämä havaintoimmuunit dogmaatikot näyttävät pyrkivän kaikin tavoin verbaalisti luomaan mielikuvaa siitä, että "tiede" jo tietää ilmiöstä jotakin muuta kuin mitä todellinen data näyttää. Sellainen "tiede" vain ei pohjaudu ainoaankaan havaintoon, vaan on ainoastaan materialistisen dogmaatikon mielen sisältöä, joka on totuudeksi ja faktaksi ilmoitettu ulkomaailmaan. Materialistit ovat yrittäneet poisselittää NDE:tä milloin minkäkinlaisella "skeptisellä" idealla, mutta jokainen sellainen hatusta heitetty heitto on voitu falsifioida todellisilla tutkimuksilla.

Mitäpä tässä jälleen turhaan uutta kierrosta läpikäymään, kaikki on jo tuttua juttua kaikenlaisia materialististen pseudoskeptikkojen harjoittamia verbaalisia manöövereitä myöten. Kun materialistisella pseudoskeptikolla ei ole dataa, jota esittää, ja kun aihepiiri jostain syystä häntä kuitenkin kovin vaivaa, niin hän ilmaantuu areenalle aina vain uudestaan samoin tyhjin argumentein aloittamaan uutta propagandakierrostaan.

Eiköhän tämä ollut ainakin omalta osaltani tällä kertaa tässä. Kuukausien kulumisen voi ilman kalenteria huomata aina siitä, kun materialistisella pseudoskeptikolla tulee sisäinen pakko aloittaa uusi mihinkään dataan pohjautumaton propagandakierroksensa. Kun tietää, mistä on kysymys (propagandasta ilman substanssia), siitä ei tarvitse välittää.

Lue lisää

Syy miksi todisteet ei ole kelvanneet on se, että ne eivät täytä todisteen vaatimuksia. Ja samoin ovat uskovaiset yrittäneet todistella NDE:n todistavan sielun olemassaolon ns. "itsensä todistavilla" väittämäketjuilla. NDE on edelleenkin puutteellisesti tunnettuna alusta yliluonnollisille uskomuksille.

Laitatko linkin tutkimukseen niin katsotaan?

Anonyymi kirjoitti:

Laitatko linkin tutkimukseen niin katsotaan?

Seuraa uutisia äläkä kysele tyhmiä. Maapallo on ontto!

Anonyymi kirjoitti:

Seuraa uutisia äläkä kysele tyhmiä. Maapallo on ontto!

Ilman linkkiä tuohon tutkimukseen ei monikaan ota tarinaasi todesta.

Olipas hauska kommentti. Kokemus ei ole sama kuin kokemuksen syntymekanismi. Eiköhän meistä joka iikka koko ajan koe, että ajattelumme on irti aivoista, tuosta uskomattoman monimutkaisesta koneistosta, jossa kognitiiviset prosessimme pyörivät. Ei kukaan pysty kokemaan aivojaan tai aivotoimintaansa. Koemme vain pienen osan sen lopputuloksesta.

Anonyymi kirjoitti:

Olipas hauska kommentti. Kokemus ei ole sama kuin kokemuksen syntymekanismi. Eiköhän meistä joka iikka koko ajan koe, että ajattelumme on irti aivoista, tuosta uskomattoman monimutkaisesta koneistosta, jossa kognitiiviset prosessimme pyörivät. Ei kukaan pysty kokemaan aivojaan tai aivotoimintaansa. Koemme vain pienen osan sen lopputuloksesta.

Lue lisää

Spirits in the material world!

https://www.youtube.com/watch?v=BHOevX4DlGk

Kyllä Sting tietää!

Mistä tulee taide, musiikki ja kaikki? Jotkut pitää meitä vain pelkkinä biologisina robotteina. Se on todella hassua. Se on nykyaikaisen "tieteen ihmisen" ongelma. Äly ja tiede on kaikki kaikessa, vai onko?

Anonyymi kirjoitti:

Spirits in the material world!

https://www.youtube.com/watch?v=BHOevX4DlGk

Kyllä Sting tietää!

Mistä tulee taide, musiikki ja kaikki? Jotkut pitää meitä vain pelkkinä biologisina robotteina. Se on todella hassua. Se on nykyaikaisen "tieteen ihmisen" ongelma. Äly ja tiede on kaikki kaikessa, vai onko?

Lue lisää

Tässä muutama kysymys uskiksen pohdittavaksi.

1. Mistä äly on peräisin.
2. Miksi ihmisten älykkyydessä on suurta vaihtelua.
3. Miksi älykkyys on noin 80-prosenttisesti geneettistä.

Anonyymi kirjoitti:

Spirits in the material world!

https://www.youtube.com/watch?v=BHOevX4DlGk

Kyllä Sting tietää!

Mistä tulee taide, musiikki ja kaikki? Jotkut pitää meitä vain pelkkinä biologisina robotteina. Se on todella hassua. Se on nykyaikaisen "tieteen ihmisen" ongelma. Äly ja tiede on kaikki kaikessa, vai onko?

Lue lisää

Pudotapa Googlen hakuboksiin AI Generated Art niin näet millaista taidetta tekoäly tekee tänä päivänä.

Kuvataiteen tuottaminen perustuu kahteen tekoälyjärjestelmään, jotka etsivät toistensa toiminnasta virheitä. Virheitään korjaavat järjestelmät oppivat ja parantavat tuotostaan.

Tekoälytaiteen hinnat ovat huutokaupoissa hiponeet puolta miljoonaa euroa. Miten on mahdollista, että kuollut aivojen neuroverkkoa simuloiva kone kykenee suoritukseen, jolle Da Vincinkin monttu jäisi auki?

Anonyymi kirjoitti:

Pudotapa Googlen hakuboksiin AI Generated Art niin näet millaista taidetta tekoäly tekee tänä päivänä.

Kuvataiteen tuottaminen perustuu kahteen tekoälyjärjestelmään, jotka etsivät toistensa toiminnasta virheitä. Virheitään korjaavat järjestelmät oppivat ja parantavat tuotostaan.

Tekoälytaiteen hinnat ovat huutokaupoissa hiponeet puolta miljoonaa euroa. Miten on mahdollista, että kuollut aivojen neuroverkkoa simuloiva kone kykenee suoritukseen, jolle Da Vincinkin monttu jäisi auki?

Lue lisää

Minulla on kanssa kone, joka tekee ihan omiaan vai olisiko käyttäjässä vika.

Anonyymi kirjoitti:

Pudotapa Googlen hakuboksiin AI Generated Art niin näet millaista taidetta tekoäly tekee tänä päivänä.

Kuvataiteen tuottaminen perustuu kahteen tekoälyjärjestelmään, jotka etsivät toistensa toiminnasta virheitä. Virheitään korjaavat järjestelmät oppivat ja parantavat tuotostaan.

Tekoälytaiteen hinnat ovat huutokaupoissa hiponeet puolta miljoonaa euroa. Miten on mahdollista, että kuollut aivojen neuroverkkoa simuloiva kone kykenee suoritukseen, jolle Da Vincinkin monttu jäisi auki?

Lue lisää

Eipä oikein vakuuta nuo tekoälyn luomukset. Tekoälytutkimus on toki mielenkiintoista ja opimme varmasti lisää itsestämmekin. Te heikkouskoiset uskotte siis olevanne robotteja. Siitä vaan sitten olkaa hyvät,

Anonyymi kirjoitti:

Pudotapa Googlen hakuboksiin AI Generated Art niin näet millaista taidetta tekoäly tekee tänä päivänä.

Kuvataiteen tuottaminen perustuu kahteen tekoälyjärjestelmään, jotka etsivät toistensa toiminnasta virheitä. Virheitään korjaavat järjestelmät oppivat ja parantavat tuotostaan.

Tekoälytaiteen hinnat ovat huutokaupoissa hiponeet puolta miljoonaa euroa. Miten on mahdollista, että kuollut aivojen neuroverkkoa simuloiva kone kykenee suoritukseen, jolle Da Vincinkin monttu jäisi auki?

Lue lisää

"Tekoälyn" takana on tietoisuus, Aivan kuten taskulaskimenkin, joka laskee yleensä huomattavasti nopeammin kuin yksikään niistä matemaatikoista ja insinööreistä, jotka taskulaskimen loivat ja rakensivat.

Anonyymi kirjoitti:

Pudotapa Googlen hakuboksiin AI Generated Art niin näet millaista taidetta tekoäly tekee tänä päivänä.

Kuvataiteen tuottaminen perustuu kahteen tekoälyjärjestelmään, jotka etsivät toistensa toiminnasta virheitä. Virheitään korjaavat järjestelmät oppivat ja parantavat tuotostaan.

Tekoälytaiteen hinnat ovat huutokaupoissa hiponeet puolta miljoonaa euroa. Miten on mahdollista, että kuollut aivojen neuroverkkoa simuloiva kone kykenee suoritukseen, jolle Da Vincinkin monttu jäisi auki?

Lue lisää

"Tekoälyhän" ei opi eikä paranna suoritustaan, ellei sitä ole suunniteltu niin tekemään. Yksikään "tekoäly" ei ryhdy itsenäisesti parantamaan suorituksiaan, jollei koodiriveihin sisälly sellaista ohjeistusta. Ja se ohjeistuskaan ei tietenkään ole jotakin epämääräistä tyyliin "teepä sitten toisella kerralla vähän paremmin", vaan ne ovat tarkkoja imperatiiveja, suunnittelijan tuotoksia. Koneessa ei ole mitään tietoista toimijaa, joka tarkkailisi jotakin ja miettisi, kuinka tämä täytyisi tehdä, vaan se vain rullaa niinkuin on pantu rullaamaan.

Anonyymi kirjoitti:

"Tekoälyhän" ei opi eikä paranna suoritustaan, ellei sitä ole suunniteltu niin tekemään. Yksikään "tekoäly" ei ryhdy itsenäisesti parantamaan suorituksiaan, jollei koodiriveihin sisälly sellaista ohjeistusta. Ja se ohjeistuskaan ei tietenkään ole jotakin epämääräistä tyyliin "teepä sitten toisella kerralla vähän paremmin", vaan ne ovat tarkkoja imperatiiveja, suunnittelijan tuotoksia. Koneessa ei ole mitään tietoista toimijaa, joka tarkkailisi jotakin ja miettisi, kuinka tämä täytyisi tehdä, vaan se vain rullaa niinkuin on pantu rullaamaan.

Lue lisää

Juuri tuo tietoinen toimija erottaa ihmisen koneesta.