Herätyskristillisissä piireissä kuten vapaat suunnat ja useat kirkon herätysliikkeet ovat; -on käytössä paljon senkaltaisia sanontoja ja käsitteitä kuin vaikkapa kielikuva jonka mukaan kristityllä on "hääpuvun pysyttävä puhtaana matkan vioista" ja että tuota pukua sitten pitää puhdistella matkan varrella kertyneestä liasta pyytelemällä synninpäästöjä yms.
Ajattelen että synninpäästöt ja anteeksipyytämiset tietysti kuuluvat kristityn elämään mutta ei tuossa merkityksessä! Eikös se "hääpuku" ole luterilaisen uskon mukaan jo kokonaan puhdas siksi että sen on Jeesus verellään valkaissut ja lahjaksi antanut päälle puetettavaksi?
Minä en usko että siihen hääpuvun kuntoon voi ihminen töppäilyillään vaikuttaa sillä se "hääpuku" on kertakaikkinen lahjavanhurskaus joka ei muuksi muutu eikä tummu ja vaalene ihmisen omien ponnistelemisten tai ponnistelemattomuuksien mukaan. Pitäisi ennen kaikkea ymmärtää että se puhtaus on kertakaikkinen ja lahjaksi saatua eikä itse tehtyä ja puhtaanapidettyä!
Ei ihminen kykene itseään puhtaana pitämään vaan on kokonaan syntinen mitä tulee häneen itseensä. Kristuksen lahjoittama vanhurskaus taas on kokonaan valkea joka puetetaan päälle kasteen ja uskon kautta.
Jos ihminen puhuu sellaisilla vertauksilla että hän "puhdistaa hääpukua" niin sehän tarkoittaa oikeastaan että Kristuksen valmistama puku ei ole puhdas itsessään ja tummuu eli menettää voimansa ihmisen toiminnan vaikutuksesta. samaten on mielestäni vähän pilkallista ajatella että ihminen kykenisi omilla toimillaan parantamaan puvun laatua eli hinkkaamaan anteeksipyynnöillään tahroja puvusta pois.
Nämä iänikuiset vertauskuvat ovat toisaalta hyviä mutta toisaalta ne liiaksi käytettyinä ja kulahtaneina voivat merkitykseltään hämärtyä esim. niin että hääpukuvertausta ajatellaan konkreettisesti ja päätellään että sitä voisi pestä ikäänkuin jotain likapyykkiä?
Ikinä en tohtisi sanoa että Kristuksen antama lahjavanhurskaus kuuluisi osastoon: "pesua kaipaava likapyykki"! ja vielä kaiken kukkuraksi lisätä että itse alkaa sitä peseskelemään anteeksipyytelemisillään?
Anteeksipyytämisen merkityksen näen siten että se on meidän itsemme takia tarpeellista useinkin, mutta mehän aina palaamme siihen SAMAAN kertakaikkiseen anteeksiantamukseen joka on jo 2000 vuotta sitten julistettu että se koskee koko elämämme ajan kaikkia entisiä, nykyisiä ja tulevia syntejä. Oikeastaan Jumala ei ymmärtääkseni tarvitse anteeksipyytämistämme eikä se ole mikään armon saamisen EHTO, vaan se on meidän itsemme takia että meillä omatunto toimisi ja erottaisimme pahat teot hyvistä töistä. Että siis osaisimme tehdä eron pahan ja hyvän välillä omissa toimissamme!
Sikäli minä kyllä uskon ja ymmärrän että milloin Pyhä henki vaikuttaa imisessä niin hänellä on se mieli ettei halua tehdä tahallaan syntiä koska ymmärtää sen vääräksi! Haluan vain kiinnittää huomiota asian saamiin vääristyneisiin aspekteihin että ikäänkuin anteeksipyytäminen olisi jokin teko jonka suorittamalla puhdistelemme itseämme ja jonka ANSIOSTA saisimme syntejä anteeksi!
Kommentteja?
Ajattelen että synninpäästöt ja anteeksipyytämiset tietysti kuuluvat kristityn elämään mutta ei tuossa merkityksessä! Eikös se "hääpuku" ole luterilaisen uskon mukaan jo kokonaan puhdas siksi että sen on Jeesus verellään valkaissut ja lahjaksi antanut päälle puetettavaksi?
Minä en usko että siihen hääpuvun kuntoon voi ihminen töppäilyillään vaikuttaa sillä se "hääpuku" on kertakaikkinen lahjavanhurskaus joka ei muuksi muutu eikä tummu ja vaalene ihmisen omien ponnistelemisten tai ponnistelemattomuuksien mukaan. Pitäisi ennen kaikkea ymmärtää että se puhtaus on kertakaikkinen ja lahjaksi saatua eikä itse tehtyä ja puhtaanapidettyä!
Ei ihminen kykene itseään puhtaana pitämään vaan on kokonaan syntinen mitä tulee häneen itseensä. Kristuksen lahjoittama vanhurskaus taas on kokonaan valkea joka puetetaan päälle kasteen ja uskon kautta.
Jos ihminen puhuu sellaisilla vertauksilla että hän "puhdistaa hääpukua" niin sehän tarkoittaa oikeastaan että Kristuksen valmistama puku ei ole puhdas itsessään ja tummuu eli menettää voimansa ihmisen toiminnan vaikutuksesta. samaten on mielestäni vähän pilkallista ajatella että ihminen kykenisi omilla toimillaan parantamaan puvun laatua eli hinkkaamaan anteeksipyynnöillään tahroja puvusta pois.
Nämä iänikuiset vertauskuvat ovat toisaalta hyviä mutta toisaalta ne liiaksi käytettyinä ja kulahtaneina voivat merkitykseltään hämärtyä esim. niin että hääpukuvertausta ajatellaan konkreettisesti ja päätellään että sitä voisi pestä ikäänkuin jotain likapyykkiä?
Ikinä en tohtisi sanoa että Kristuksen antama lahjavanhurskaus kuuluisi osastoon: "pesua kaipaava likapyykki"! ja vielä kaiken kukkuraksi lisätä että itse alkaa sitä peseskelemään anteeksipyytelemisillään?
Anteeksipyytämisen merkityksen näen siten että se on meidän itsemme takia tarpeellista useinkin, mutta mehän aina palaamme siihen SAMAAN kertakaikkiseen anteeksiantamukseen joka on jo 2000 vuotta sitten julistettu että se koskee koko elämämme ajan kaikkia entisiä, nykyisiä ja tulevia syntejä. Oikeastaan Jumala ei ymmärtääkseni tarvitse anteeksipyytämistämme eikä se ole mikään armon saamisen EHTO, vaan se on meidän itsemme takia että meillä omatunto toimisi ja erottaisimme pahat teot hyvistä töistä. Että siis osaisimme tehdä eron pahan ja hyvän välillä omissa toimissamme!
Sikäli minä kyllä uskon ja ymmärrän että milloin Pyhä henki vaikuttaa imisessä niin hänellä on se mieli ettei halua tehdä tahallaan syntiä koska ymmärtää sen vääräksi! Haluan vain kiinnittää huomiota asian saamiin vääristyneisiin aspekteihin että ikäänkuin anteeksipyytäminen olisi jokin teko jonka suorittamalla puhdistelemme itseämme ja jonka ANSIOSTA saisimme syntejä anteeksi!
Kommentteja?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kasteessamme puetaan, meidät armoon avaraan...
Meistä kukaan ei ole pyykkäri. Joissain piireissä puhutaan omavanhurskaudesta - puhdistellaan pukua tekemisillä. Armo ei toimi niin.
Tiukkaa pohdintaa - asiaa.
tullut uskoon viidesläisissä piireissä mutta en kyllä ole koskaan kuullut moisesta "hääpuvun" pesemisestä. Olen kyllä kuullut syntien katumisesta ja sielunhoidossa väärien valintojen selvittämisestä ja niiden läpikäymisestä. Sisäinen rauhakin saattaa palautua kun on voinut puhua vaikeuksistaan ja lankeemuksistaan ja saanut synninpäästön,kuvaa ilmeisesti samaa asiaa.
Lahjanahan me armosta pelastus saadaan ja Jumalalta tahto elää Hänen tahtonsa mukaan. Niin, tai yrittää elää, tuskin kukaan siinä täysin onnistuu.
osuvana vertauksena pidä tuota hääpuvun puhdistamista, mutta luulen sillä tarkoitettavan sitä, että uskovaisen tulee elää joka hetkisessä parannuksessa, eli kuolettaa lihantahto Hengellä, eli kulkea kohti voittopalkintoa.
Monet ovat siinä harhassa, että Jeesus pelastaa armosta, vaikka uskovainen miten eläisi ja näin nämä ihmiset eivät elä käskyissä ja Jeesuksen uskossa, eli rakkaudenlaissa, joka sisältää käskyt ja jossa laki ja profeetat riippuvat.
Se, että ei ole ymmärrystä uudesti syntymisestä ylhäältä estää ihmisiltä tiedon, että siinä syntymässä ihminen saa voiman elää Jumalan tahdossa.
Uudesti syntyminen ei tapahdu siinä kasteessa, jossa synnit on luvattu anteeksi, mutta jossa kerrotaan jäätävän lihansaastaan, vaan se tapahtuu ylhäältä Sanasta ja Hengestä, eli Pyhä Henki avaa Jumalan Sanan ja uskovainen saa syntyä sen kautta uudeksi ja tulla tuntemaan totuus, että matka on kilvoitusten matkaa ja voittopalkinto odottaa heitä, jotka USKOVAT Jumalan Sanan ja naulitsevat ristille lihansa tahdon.
Jotkut pyhittyvät matkalla ja jotkut putoavat kyydistä.