nyt on pakko avautua täällä pikkasen kertomalla mun tosi elämän tarinaa lyhyesti
Mä olin 11v, ku rakastuin heti ensisilmäyksellä yhteen Anttiin (nimi muutettu), joka oli sillon about 15v. Mä seurustelin siihen aikaan Miikan kanssa (nimi muutettu) ja sen takii en voinu kertoo kenellekään tunteistani. Siitä meni noin. 2kk, ku jätin Miikan, just sen takii ku mun tunteet kuulu toiselle..
Mä olin sen 2kk aikana oppinu tuntemaan Antin tosi hyvin, koska Miikka oli sen hyvä ystävä ja me liikuttii joka päivä yhdessä, mä, Antti, Miikka ja pari mun serkkua me kaikki itse asiassa tunnettii Antti tosi hyvin, niin hyvin, että tiedettiin missä se seuraavaks iski jotaki muijaa itelleen jälleen kerran eli Antti oli aikamoinen gigolo, mutta se ei mua haitannu joka päivä vaan rakastuin lisää ja lisää.
Kesäloma loppu ja mä palasin omalla paikkakunnalleni, mutta joka viikonloppu olin mun serkkujen luona siellä missä oli mun sydän
Tuli talvi ja oltiin menty takas yhteen Miikan kanssa, nykyään kyllä ihmettelen miten pystyin olla Miikan kanssa yhessä, vaikka mun sydän kuulu toiselle.
Vuodet meni ja mä täytin 13v edelleen rakastuneena Anttiin, mutta olin Miikan kanssa yhdessä.
Oli talvi ja kello oli tosi paljo, ku sit päätettii mennä kotii serkkujen kanssa Miikka ja muut meidän kaverit läheti saattaan meitä, mutta Antti ei ollu mukana, koska yllätys, yllätys se oli kiksauttamassa jotakin muijaa. Siinä talon pihassa sitten vaihdettiin Miikan kanssa pusut ja halaukset ja sovittiin, että nähään taas huomenna.
Aamu tuli ja lähdettiin serkkujen kanssa kylälle sovittuun paikkaan josta meidän jengiin piti hypätä Miikka, mutta Miikka ei ollu siellä joten mentiin yhden grillin penkeille istumaan (se oli meidän vakio paikka) porukka alko sitten olla kasassa, mutta Miikkaa ei näkyny eikä kuulunu missää, mut sit yks meijän kavereista tuli ja sano, että nyt se Miikka oli sit joutunu sinne lastenkotii johon se oli pelännykki joutuvansa ja nyt se oli tapahtunu.
Vuodet vieri ja mä olin 15v, eikä Miikasta ollu kuulunu mitää.. Mun ja Antin välit oli pikku hiljaa ruvennu lämpeemää, mutta silti ei oltu yhessä, enkä ollu kertonu sille, että olin rakastunu sitä about 4vuotta..
Edelleen vuodet kulu ja mä täytin 16v, enkä ollu vieläkään kertonu Antille, kuinka paljon mä sitä rakastin ajattelin aina, että kerron sitten myöhemmin paremmalla aikaa, mutta sitten se tapahtu Antin alamäki.
Antti rupes juomaan ja käyttää jotain muuta, sen jälkeen se alko käyttäytyyn, niin ku ei ois koskaan tuntenutkaa mua.
Taas vuodet vaihtu ja mä täytin 18v ja Antin alamäki oli vaan menny alemmas ja alemmas, sit yhtenä aamuna, ku mä olin töissä mun kaveri soitti ja sano, että Antti oli tappanu ittensä. Töistä ei sen jälkeen tahtonu tulla mitään ja pomo kyllä huomaskin sen ja selitin sille mitä oli tapahtunu joten se päästi mut kotii
Nyt mä oon 19v ja Antin kuolemasta on about 1vuosi ja tänä päivänäkin mietin olisko näin tapahtunu jos mä olisin kertonu tunteistani, miks mä en kertonu sille, että mä rakastin sitä, niin paljon kysymyksiä pyörii päässä, eikä yhtäkään vastausta, mutta mä rakastin Anttia 7vuotta ja tuun aina rakastamaan ja oon varma, että siellä se istuu pilven reunalla ja on varmaan jo kyllästyny siihen ku joka päivä sanon mä rakastan sua Antti nyt ja aina
Mä olin 11v, ku rakastuin heti ensisilmäyksellä yhteen Anttiin (nimi muutettu), joka oli sillon about 15v. Mä seurustelin siihen aikaan Miikan kanssa (nimi muutettu) ja sen takii en voinu kertoo kenellekään tunteistani. Siitä meni noin. 2kk, ku jätin Miikan, just sen takii ku mun tunteet kuulu toiselle..
Mä olin sen 2kk aikana oppinu tuntemaan Antin tosi hyvin, koska Miikka oli sen hyvä ystävä ja me liikuttii joka päivä yhdessä, mä, Antti, Miikka ja pari mun serkkua me kaikki itse asiassa tunnettii Antti tosi hyvin, niin hyvin, että tiedettiin missä se seuraavaks iski jotaki muijaa itelleen jälleen kerran eli Antti oli aikamoinen gigolo, mutta se ei mua haitannu joka päivä vaan rakastuin lisää ja lisää.
Kesäloma loppu ja mä palasin omalla paikkakunnalleni, mutta joka viikonloppu olin mun serkkujen luona siellä missä oli mun sydän
Tuli talvi ja oltiin menty takas yhteen Miikan kanssa, nykyään kyllä ihmettelen miten pystyin olla Miikan kanssa yhessä, vaikka mun sydän kuulu toiselle.
Vuodet meni ja mä täytin 13v edelleen rakastuneena Anttiin, mutta olin Miikan kanssa yhdessä.
Oli talvi ja kello oli tosi paljo, ku sit päätettii mennä kotii serkkujen kanssa Miikka ja muut meidän kaverit läheti saattaan meitä, mutta Antti ei ollu mukana, koska yllätys, yllätys se oli kiksauttamassa jotakin muijaa. Siinä talon pihassa sitten vaihdettiin Miikan kanssa pusut ja halaukset ja sovittiin, että nähään taas huomenna.
Aamu tuli ja lähdettiin serkkujen kanssa kylälle sovittuun paikkaan josta meidän jengiin piti hypätä Miikka, mutta Miikka ei ollu siellä joten mentiin yhden grillin penkeille istumaan (se oli meidän vakio paikka) porukka alko sitten olla kasassa, mutta Miikkaa ei näkyny eikä kuulunu missää, mut sit yks meijän kavereista tuli ja sano, että nyt se Miikka oli sit joutunu sinne lastenkotii johon se oli pelännykki joutuvansa ja nyt se oli tapahtunu.
Vuodet vieri ja mä olin 15v, eikä Miikasta ollu kuulunu mitää.. Mun ja Antin välit oli pikku hiljaa ruvennu lämpeemää, mutta silti ei oltu yhessä, enkä ollu kertonu sille, että olin rakastunu sitä about 4vuotta..
Edelleen vuodet kulu ja mä täytin 16v, enkä ollu vieläkään kertonu Antille, kuinka paljon mä sitä rakastin ajattelin aina, että kerron sitten myöhemmin paremmalla aikaa, mutta sitten se tapahtu Antin alamäki.
Antti rupes juomaan ja käyttää jotain muuta, sen jälkeen se alko käyttäytyyn, niin ku ei ois koskaan tuntenutkaa mua.
Taas vuodet vaihtu ja mä täytin 18v ja Antin alamäki oli vaan menny alemmas ja alemmas, sit yhtenä aamuna, ku mä olin töissä mun kaveri soitti ja sano, että Antti oli tappanu ittensä. Töistä ei sen jälkeen tahtonu tulla mitään ja pomo kyllä huomaskin sen ja selitin sille mitä oli tapahtunu joten se päästi mut kotii
Nyt mä oon 19v ja Antin kuolemasta on about 1vuosi ja tänä päivänäkin mietin olisko näin tapahtunu jos mä olisin kertonu tunteistani, miks mä en kertonu sille, että mä rakastin sitä, niin paljon kysymyksiä pyörii päässä, eikä yhtäkään vastausta, mutta mä rakastin Anttia 7vuotta ja tuun aina rakastamaan ja oon varma, että siellä se istuu pilven reunalla ja on varmaan jo kyllästyny siihen ku joka päivä sanon mä rakastan sua Antti nyt ja aina
Vastaukset 5
Vanhimmat
menin ihan sanattomaksi.
tosi surullista :(
mulla oli teininä sama juttu. Sä voit pohtia, ett jos täti ois setä, niin tätillä olis se. Älä syyllistä itseäsi. Mäkin syyllistin itseni 14-v., kun entinen 17-v poikaystäväni teki itsemurhan joulukuussa, kun me ns. seurustelimme kesällä. Elä omaa elämääsi ja nauti.
kaikilla on monen monta kysymystä läheisen kuoleman jälkeen,tulee mietittyä kaikenlaista!mun isä on kuollut..ja mietin ja heitän kysymyksiä tuulen mukaan.mut jatka elämääsi..iloitse niistä pienistäkin asioista ja niistä hetkistä jotka saat vielä viettää läheistesi kanssa,vaikka raskas askel onkin välillä!niillä on hyvä olla..jumalan kämmenellä..
surullinen tarina ikäisellesi. Ehkä se jotain opettaakin.
Veikkaan, että Antti tajusi, että välität. Mutta voi olla niinkin, että juuri sen vuoksi pysyit hänen ystävänään, että kiksauttamiset eivät tulleet sotkemaan teidän välejänne.
Siitä älä huolta kanna, että olisit pystynyt tapahtumat estämään. Ehkä siirtämään, mutta et estämään kuitenkaan. Antti ei voinut hyvin alunperinkään. Sen vuoksi hän varmaan pysyikin lopussa sinusta erillään, häntä hävetti eikä halunnut pilata sinun elämääsi.
Rakkaus on ihanaa, mutta harvoin sillä pystyy pelastamaan ketään itseltään.
Ihminen onneksi pystyy rakastumaan uudelleen. Tsemppiä!