Mikään maailmassa ei ole niin kamalaa, kuin vanhentuminen!
Saat olla nuori vain hetken ja alatkin jo vanhentua. Sairaudet alkavat uhata jo 40 vuotta täytettyä. Kaikki kiva ja mielekäs on suunnattu vain nuorille ihmisille. Vanhetessa ihminen muuttuu eläväksi kuolleeksi, joka vain odottaa lopullista iskua ennen hautaamista. Kuinka kauheaa on vanhentua, sitä ei voi edes käsittää
ennenkuin se osuu kohdalle, on kyllin kauheaa katsoa muitten vanhentumista ja nähdä kuinka elämä suorastaa alkaa kadota ruumiista.
Ihmisen kunto rapistuu ja koko ihmisen ajatusmaailma hidastuu ja muuttuu, eikä enää ymmärrä ja käsitä asioita samoin kuin nuorena, vaan äly alkaa rapistua useimmilta ja suurin osa tarvitsee auttajaa jo pelkästään vessaan menemiseen jne.
Kuinka kamala on ajatella tulevaisuutta, kun kuolleenakin olisi parempi, kuin elävänä ikäloppuna.
Tulevaisuuden keksinnötkin jää näkemättä ja monet monet muut asiat. Harva ihminen säilyy tolpillaan aina viimeiseen hengenvetoon saakka.
Kaunis nuori ihminen muuttuu vuosi vuodelta ryppyisemmäksi...muuttuen hirviöksi joka odottaa vain kuolemista ja suree menetettyä nuoruuttaan ja ulkoista olemustaan.
Monet ovat syntyneet tänne vammaisina kärsimään koko elämänsä joka jo sinänsä on rangaistus ja
sellaisen ihmisen nuoruuskin on ollut turha, kun se on ollut vain yhtä tuskaa ja taistelua.
Kuinka kamala paikka maailma onkaan ihmiselle.
Uskovainen saa nämäkin asiat kuulostamaan siltä kuin
"olisimme tulleet kokemaan ja oppimaan" tämän kauhean kohtalon
Saat olla nuori vain hetken ja alatkin jo vanhentua. Sairaudet alkavat uhata jo 40 vuotta täytettyä. Kaikki kiva ja mielekäs on suunnattu vain nuorille ihmisille. Vanhetessa ihminen muuttuu eläväksi kuolleeksi, joka vain odottaa lopullista iskua ennen hautaamista. Kuinka kauheaa on vanhentua, sitä ei voi edes käsittää
ennenkuin se osuu kohdalle, on kyllin kauheaa katsoa muitten vanhentumista ja nähdä kuinka elämä suorastaa alkaa kadota ruumiista.
Ihmisen kunto rapistuu ja koko ihmisen ajatusmaailma hidastuu ja muuttuu, eikä enää ymmärrä ja käsitä asioita samoin kuin nuorena, vaan äly alkaa rapistua useimmilta ja suurin osa tarvitsee auttajaa jo pelkästään vessaan menemiseen jne.
Kuinka kamala on ajatella tulevaisuutta, kun kuolleenakin olisi parempi, kuin elävänä ikäloppuna.
Tulevaisuuden keksinnötkin jää näkemättä ja monet monet muut asiat. Harva ihminen säilyy tolpillaan aina viimeiseen hengenvetoon saakka.
Kaunis nuori ihminen muuttuu vuosi vuodelta ryppyisemmäksi...muuttuen hirviöksi joka odottaa vain kuolemista ja suree menetettyä nuoruuttaan ja ulkoista olemustaan.
Monet ovat syntyneet tänne vammaisina kärsimään koko elämänsä joka jo sinänsä on rangaistus ja
sellaisen ihmisen nuoruuskin on ollut turha, kun se on ollut vain yhtä tuskaa ja taistelua.
Kuinka kamala paikka maailma onkaan ihmiselle.
Uskovainen saa nämäkin asiat kuulostamaan siltä kuin
"olisimme tulleet kokemaan ja oppimaan" tämän kauhean kohtalon
Vastaukset 24
Vanhimmat
Miksi surra jotakuta, joka kuolee 25-30 -vuotiaana? Hän pääsee täältä pois tarvitsematta kokea hidasta kuihumista ja lakastumista ja jatkuvaa rapistumista.
Itse saavutin kaiken elämältä mitä halusin 30-vuotiaana ja sen jälkeen kaikki on ollut vain päivä kerrallaan elämistä, ja olisin valmis lähtemään takaisin Kotiin koska tahansa.
Eikö ihmiselle ole onnellisinta elää täysi elämä ja kuolla elämästä kyllikseen saaneena kolmeviitosena?
Minä ainakin olen päättänyt, että minun vanhuudellanikin on tarkoitus! Jahka olen saanut tarpeeksi rahaa säästöön ja tarpeeksi työvuosia plakkariin, niin suuntaan Espanjaan ja perustan sinne kulkukoiratarhan, josta tulee turvapaikka niille sadoille ja taas sadoille koiraparoille, joita Espanjassa hylätään PÄIVITTÄIN!
http://www.kulkukoirat.com/
Tuolla linkissä karmea tilanne, mikä Espanjassa on! Minä en pysty elämään päivääkään niin että olisi tunne, että olisin saavuttanut jotakin elämässäni niin kauan kun eläimet kärsivät ihan käteni ulottuvilla! Minä tiedän, että minulla on osaamista ja halua auttaa! Pääomaa ja osaamista sen hankkimiseen helpommin vaan puuttuu! Olen päättänyt omistaa koko elämäni eläinten auttamiselle ja en lepää ennenkuin tarpeeksi eläimiä olen auttanut uusiin koteihin! Ehkä tämä sitten on minun kohtaloni, mutta ainakin se on ollut minulle selvä alusta asti! Ehkä sinunkin tulisi miettiä mikä on intohimosi ja mikä on tehtäväsi maan päällä? Ei kai tänne vaan kuolemaa olla tultu odottelemaan vaan jotakin oppimaan ja tekemään?
Mielestäni he vasta onnellisia ovatkin. Ei tarvitse kärsiä vanhuudesta eikä sen mukana tulevista sairauksista, taistelusta, että saa hoitoa, kun tässä yhteiskunnassa on vain raha tärkeintä; katotaan minkäikäisiä KANNATTAA hoitaa vielä ja minkäikäisiä ei. Omaishoitajana olen tämän nähnyt ja kokenut. Olen nyt itse 42v.nainen ja toivon, ettei minun tarvitse elää ihan vanhaksi asti. En unelmoi eläkepäivistä, että sitten on aikaa ja sitten teen sitä ja tätä, vaan elän tätä päivää. Kotiin (taivaaseen) lähtisin heti, kun vain Luoja ottaisi. Ehkä joskus lähden oman käden kautta, aika näyttää...
On skenaario, johon pyrin ennen kuin maallisesta ruumiistani aika jättää. Noin 40 vuotta aikaa vielä toteuttaa suunnitelma. Aion nimittäin kuolla ennen kuin fyysinen ruumiini kuolee. Olen jo lähestynyt kuolemaa, mutta vielä on jäljellä runsaasti mitä pitää listiä. Kun mieli on listitty niin olen kuollut..elävänä. "Kuin elävänä haudattu". Kuulostaako kamalalta? Tämä on täyttä totta minulle ja kun skenaarioni toteutuu niin olen lopullisen onnellinen. Olen silloin luopunut myös onnellisuuden tavoittelusta, kaikesta. Tällöin minua ei enää ole mieli-olentona, on vaan olemassaoloon sulautunut. Tämä sulautunut on kaikki mikä on ja tahdon vain ja ainoastaan hyvää ihmiskunnalle rajattomasti rajattomuuksiin saakka. Synnyn vaikka 1000 kertaa uudelleen että voin olla varmistunut että koko ihmiskunta pelastuu onnellisuuteen.
Tämä onnellisuus on aluksi mitä kauhistuttavinta, sillä siinä joutuu luopumaan kaikesta minkä omistaa - jopa omasta mielestään. Luopuminen ei ole aina tuskatonta. Paradoksaalisesti vain tämä tila tuo lopullisen onnellisuuden ja se onnellistuttaa tuhansia muita vaikka olisi lopun elämää täysin mykkä ja puhumaton. Idea on siinä että miten tämän toteuttaa että psyyke pysyy kokonaisena matkalla kohti mielen kuolemaa. Rakkaus on turvallinen keino lähestyä kuolemaa - kaikkeen kohdistuva universaali rakkaus.
Rakkaat ihmiset kukaan ei pelastu taivasten valtakuntaan ikuiseen elämään """"kuin ja vain jeesuksen kristuksen kautta!!!""". jumala on sen jo vanhassa testamentissa sanonut että myös uudessa testamentissa sanonut.
jesaja 26:10 sanoo.
Jos jumalaton saa armon, ei hän OPI VANHURSKAUTTA; oikeuden maassa hän tekee vääryyttä eikä näe herran korkeutta.
Myös uusitestamentti toteaa täysin samoin vedoin.
lue room 8:28-33
Mitä tulee rikkauden keruuseen maanpäällä vääryydellä hankittua on jeremia 17:11 siihen vastaus.
Mutta tärkein kaikista mitä raamattu kertoo on kiteytymä ikuiseen elämään eli.
Isä rakastaa poikaa ja on antanut kaikki hänen käteensä. joka uskoo poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta JOKA EI OLE KUULIAINEN POJALLE, se ei ole elämää näkevä, vaan jumalan viha pysyy hänen päällänsä.
Evankeliumi johanneksen mukaan 3:35-36
Tästä vielä lisä.
2 johanneksen kirje 1:9
Kuka ikinä menee edemmäksi eikä pysy Kristuksen OPISSA, hänellä ei ole JUMALAA; joka siinä opissa pysyy, hänellä on sekä isä että poika.
2 korinttolaiskirje 5:18- liittyy edelliseen.
-Mutta kaikki on jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran.
-Sillä jumala oli kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskui meille sovituksen sanan.
-Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja jumala kehoittaa meidän kauttamme.Me pyydämme Kristuksen puolesta:antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.
Ihminen ei pelastu omasta viisaudestaan, vaan siitä että hän etsii jeesuksen tietä ja pysyy jeesuksessa. sillä niin korkeaarvoisen lahjan isä jumala on antanut maailmalle että sen suurempaa lahjaa ei ole olemassa!!!!!!!!!!
Jeesus sanoi joka on nähyt hänet on nähnyt isän. ja autuaat ne jotka eivät näe mutta silti uskovat.
Miten sitten uskon meknismi syntyy epäuskoiseen ihmiseen!!!
Vastaus:
lukemalla jumalan sanaa. room 10:17 toteaa saman. jumala siis katsoo taivaasta kun sinä tutkit kirpeää lukemista eli raamttua syntisi ollen itsessäsi. sitten kun luet lisää ja rukoilet jeesuta elämääsi. niin jeesus näkee taivaista että olet tosissasi hänen suhteen. lue myös matteuksen evankeliumi 6 ja sieltä se rukoius ja kutsu jeesusta elämääsi herraksesi ja lue jeesusta lisää.
niin sinä tulet uskoon ja saat lahjan jeesukselta. jeesus asettaa henkensä sinuun ja sinä voit tunte yliluonnollisen kokemuksen ilon ja syvän rauhan, sillä jumala on pyhä henki, ja tulee asumaan sinuun, kun olet hänet löytänyt.
Hän rakastaa sinua ja haluaisi että sinäkin lopettaisit vihan pidon luojallesi.
Rakas ystäväiseni se vaatii sinulta sen että nöyrryt jumalansana eteen ja luet hänen tavallaan juman huulia raamttua lukiesi. mieti mitä siinä sanotaan, vaikka se aluksi onkin kirpeää lukemista. mutta muista pyytää myös syntejäsi anteeksi ja kulje sanan mukaaneläessäsi, niin sinulla on pelko pois kadotuksesta, sillä raamattu sanoo niin että synnissä on aina rangaistuksen makua, eli toisin sanoen pelkoa siitä mihin kuolema vie. Ja jokainen on synnin orja.
Jeesus on se joka pelastaa sinut siitä ja antaa tilallesi rauhan tuosta pelosta että myös rakkauden ja sovinnon.
Etsi siis jeesusta elämääsi ÄLÄ TEKOSYITÄ!!!!
Sillä jokainenjoutuu tuomiolle ja siinä katsotaan oletko vapaa kristuksessa jeesuksessa pääsemään nauttimaan ikuista elämää vai oletko omin ansioin omasta mielekkyydesttäsi omasta viisaudestasi mukama kyllin arvokas pääsemään taivasten valtakuntaan sisää. näin et pääse sisään, vaan ylpeytesi joka ei polvistunut jeesukselle joutaa maksaa siitä järkyttävän hinnan.
Jeesus on Kistus. väkevä jumala kaikkivaltias herra.
Kaikki kunnia kuuluu yksin Jeesukselle Kristukselle AMEN!
Minua ei ole pian käytännössä, joten ei ole mitään pelastettavaa. Minä on kadonnut.
kuin on elämää,on pelastettavaa. Sielusi on tärkeä Jumalalle.
2 Kor.6:
1. Hänen työtovereinaan me myös kehoitamme teitä vastaanottamaan Jumalan armon niin, ettei se jää turhaksi.
2. Sillä hän sanoo: "Otollisella ajalla minä olen sinua kuullut ja pelastuksen päivänä sinua auttanut." Katso, nyt on otollinen aika, katso, nyt on pelastuksen päivä.
Kuka on sinä? Kuka on minä?
Asetin tuossa pari kysymystä, joista aloitin aikoinaan tutkimusprojektiani. Onhan se ymmärrettävää että uskovaisarkkityyppisiä hahmoja ilmenee myös palstoilla, koska ne ovat myös (rimpuilevassa) mielessäni. Se ei haluaisi kuolla. Uskovaiset mielessäni tahtoisivat "pelastaa" minut jättäytymään dualistiseen jumalkäsitykseen =) Se mikä on mielessä, ilmenee myös ulkonaisessa maailmassa.
Ne edustavat mielen hahmoja, ja siksi myös niiden on pakko ilmaantua palstoilla siellä missä mielenikin. Kaikella on tarkoituksensa. Rauhaa ja valoa heille. Nämä ovat viime kädessä esteitä. Alussa tarpeellisia, mutta myöhemmässä vaiheessa muodostuvat esteiksi mikäli onnen kuvittelee saavuttavansa ulkopuolelta. Ja ylipäänsä jos jättäytyy mielikuvituksen varaan. Mielikuvitus on kylläkin loistava työväline ja johtaa intuitioon kun sitä jalostaa. Jumalan kuvitteleminen hyvine ominaisuuksineen jalostaa samoin. Uskovaisten on syytä ollakin uskovaisia, koska on tärkeää oppia luottamaan Jumalaan, ja se on eräs vaihe. Luottamuksen ja uskon kehitys.
Minä Olen Hän Joka On ja olen osa Häntä.
John Lennon ilmaisi asian hiukan toisin:
I am he as you are he and you and me are we are all together.
"The Buddha-Tathagatas are not eternally extinguished in Nirvana like the heat of an iron ball that is quickly extinguished when cast into water. Moreover, it is thus: just as the heat of an iron ball is extinguished when thrown into water, the Tathagata is likewise; when the immeasurable mental afflictions have been extinguished, it is similar to when an iron ball is cast into water - although the heat is extinguished, the substance / nature of the iron remains. In that way, when the Tathagata has completely extinguished the fire of the mental afflictions that have been accumulated over countless aeons, the nature of the diamond Tathagata permanently endures - not transforming and not diminishing." (Fa-xian version)
On his teaching of "non-Self" (the "worldly self", which ultimately does not exist eternally, but obscures the True Self) and the tathagata-garbha:
"Kun olen opettanut ei-minää, vain typerykset käsittävät opetuksen niin, että minää ei ole. Viisaat ymmärtävät, että tuo on vain tulkinta, ja ovat vapaita epäilyistä."
"Tosiasiassa ei-minä on vain maailmallinen minä, jota ei ole itse asiassa olemassa lainkaan ja joka pimentää tosi-minän, tathagata-garbhan."
"Buddha-tathagatat eivät häviä ikuisësti Nirvanassa kuin lämpö hehkuvasta rautakuulasta, joka jäähdytetään upottamalla se veteen. Pikemminkin on niin, että aivan kuten lämpö häviää kun rautakuula jäähdytetään upottamalla se veteen, tathaghata on samanlainen; kun mittaamattomat henkiset riippuvuudet on sammutettu, se on samanlainen kuin rautakuula joka on upotettu veteen - vaikka lämpö on hävinnyt, raudan substanssiolemus säilyy. Tällä tavalla, kun tathaghata on täysin sammutettu lukemattomien aikojen aikana kasaantuneista henkisistä riippuvuuksista, timantti-tathaghatan luonto jää pysyväksi - muuttumattomaksi ja katoamattomaksi."
Ja tämä on täsmälleen myös oma kokemukseni, lähes sanasta sanaan. Ego kuolee ja katoaa, jäljelle jää Se Joka On, joka (toivottavasti) on vapaa haluista, kateudesta, pahansuopuudesta, riippuvuuksista ja kaipuusta maalliseen.
Minäni kuolemalla tarkoitin egoistisen minän kuolemaa. Puhuin sellaiselle, joka ei todennäköisesti ymmärrä muuta kuin egoistista minää, niin ei ollut tarvetta kertoa siitä, että ydinminä säilynee (normikristittyjen taivas kuuluu egoistisen minän eli mielen alueelle ja se ei ole henkistä vaan pääosin psyykkistä). Buddhan tekstit kuten muutkin pyhät kirjoitukset tulee tarkistaa itse kokemalla asia, muuten ne jäävät mielen tasolle ja siten auttavat vain marginaalisesti. Ovathan ne inspiroivia vaikka niitä ei täysin ymmärtäisikään.
Esimerkki: en voi uskoa mahaparinirvanasutran asioita täysin koska en tiedä niitä asioita täysin eli ole kokenut 100% sitä mistä mahaparinirvansutra kertoo. Uskomiseen minulla vaaditaan ensin tieto eli kokemus. Tässä asiassa olen joutunut ottamaan takapakkia. Vaadin oman kokemisen että voin hyväksyä/hylätä näin tärkeitä asioita. Toistaiseksi joudun olemaan ydinminän säilymisen suhteen lievästi agnostikko.
Minä Olen se joka minä olen ja olen osa häntä (isot kirjaimet laittakoon kukin sinne minne ne kuuluu) - kokemus löytyy mielen korkeimmilta tasoilta, joita nimitän kausaalitasoiksi. Tänne virtaa suunnaton universaalin rakkauden virta ja on havaittavissa että minä alkaa sulautua olemassaoloon ja tunnistaa toiset minät kaltaisikseen. Ehdottomasti olemme samaa olemusta. Näille alueille kantautuu viesti, että on olemassa korkeampia maailmoja/olentoja, ja siksi tämäkään ei ole lopullinen autuus.
Näin minä näen tämän tällä hetkellä. Huomenna näen ehkä toisin ja vuoden päästä taas ehkä tarkemmin, ken tietää.
kristittyjen taivas _ei_ kuulu egominän tasolle. Paavali kirjoittaa aika hyvin "vanhan Aatamin ristiinnaulistsemisesta" (= egosta luopumisesta) UT:ssa - en muista tarkkaa kohtaa.
Kun itse olin kuolleena, koin juuri tuon biologisen tai materiaalisen egon tuhoutumisen ja egosta luopumisen. Olin kertakaikkisen vapaa materiasta ja kaikkeen materiaaliseen maailmaan liittyvästä, kaikista haluista, pyyteistä ja vieteistä.
Ja tuon kokeneena materia ja aineellinen hyvä merkitsee minulle enää hyvin vähän. On kiva silloin kun saa perustarpeensa tyydytettyä ja ei tarvitse murehtia aineellisesta, mutta mikään ei ole älyttömämpää kuin rikkauden ja statuksen perässä juokseminen. Minulle raha esimerkiksi on pelkkä vaihdon väline, ei asia mitä pitää ahnehtia.
No, ehkäpä sinun pitää kuolla ensin yhteen kertaan niin sitten ymmärrät, mistä on kyse :-)
Virittäydyin kokemuksesi tasolle ja olen ekstaasissa. Meinasi käämit kärähtää, siksi en nyt ajatellut tuota kokemustasi enempää ja laskeuduin alemmaksi ennen käryn nousemista. Pitää "lamppua" vielä viritellä että kestää suurempia jännitteitä..Joka tapauksessa kokemuksesi on riittävän korkea että jos sitä jatketaan niin ihminen muuntuu ilon ja rauhan välikappaleeksi. Tuon kokemuksen lähestyminen jo poistaa välittömästi kaikki huolet, jos niitä juuri on ollutkaan. Tämä on melko laimeasti sanottu mutta sanat eivät tosiaankaan riitä. Kyllä näistä kuolemanrajakokemuksista jotain irti saa, ja jos on voimalaitos jo toiminnassa niin voi lähteä hissillä katselemaan mitä toinen onkaan kokenut.
Kristittyjen taivaasta kun puhuin niin ajattelin joidenkin kristittyjen kuolemanjälkeistä Jerusalem -kokemusta kultaisine katuineen. Se kuuluu huvittelun alueelle ja on vielä vahvasti sidoksissa egoon, tosin onhan sielläkin runsaasti valoa ja mielikuvajeesus. Tähän mielikuvajeesukseen, hologrammiin, tuodaan valoa korkeammilta taajuuksilta että se voi opettaa jotain. Paavalin damaskoskokemushan on mielen (egon) täydellinen poispyyhkäisy hetkellisesti mikäli oikein olen ymmärtänyt.
Meikäläinen menee nyt nukkumaan kiltisti. Olipa valaiseva päivä tämänpäiväinen ja hieman rankkakin kokonaisuudessaan. Moi moi palstalaisille. The end of this transmission.
Budda opetti yhtä
ja munkit kusetti toista
Alkuperäisesti oppi eli dharma on kaikille avoin ihan vapaasti.Mutta munkit totesivat että "Jumalaisen tiedon välittäjä" on suojeltava.Kyseessä on aivojen mekanismi jota ei kusipäille saa luovuttaa missään tapauksessa.Munkit paljon vartijoina.Logistinen error, looginen umpikuja,"Älä lue, vaan koe"
Ongelman ratkaisu tapahtuu ainoastaan tajunnan eli käsityskyvyn kautta."pääsee jumalaisen tiedon haltijaksi"
Kirjoitettu buddhalaisuus ei ole sama kuin koettu oppi.Oppi eli dharma....oikea keskittyminen,oikea tarkoitus , rohkeus..........(psyykkinen kestävyys?)sisimmäm kanssa toimeen tuleminen.
Luettelemasi Budhan vertaukset elämän jäähtymisestä rautakuulan kaltaiseksi pitäisi nyt viimeistään alkaa sullakin hälyytyskellot SOIMAAN.
Tuommoiset meiningithän tarkoittaa täydellisesti sitä, että missä ei ole tunteita, siellä ei ole rakkauttakaan, ja silloin kaikki ON henkisesti KUOLLUTTA. Ihan sama kun menisit semmoiseen laitokseen, jossa potilailta on kaikki sielun reagointi tapettu voimakkailla lääkkeillä ja kieli näkyy suusta ja siellä tuijotetaan yhteenkohti tuntikausia.
Semmoisessa paikassa muuten Budhakin on, ilmankos hän niitä opettikin.
Taitaa olla se, jossei ole elämänsä aikana kääntynyt Jumalan puoleen. Sitten saakin huomata, että ikuisuus on olemassa. Sitten on kaksi vaihtoehtoa: taivas tai helvetti. Ja ainoastaan Jeesuksen kautta on luvattu pääsy taivaaseen.
Ei vanhana tarvitse kitua! Kyllä vanhuksenakin voi kokea terveyttä, iloa ja elinvoimaa!
Ja sairaudet ovat ihan ihmisen asenteesta ja elintavoista kiinni.
Omat isovanhempani ovat vielä iloisia ja pirteitä vaikka ovatkin yli 80-vuotiaita. Ja entäs sitten Aira Samulin? =)
Toisen mummoni mukaan pitkän ja onnellisen elämän salaisuus on positiivisuus. Ei pidä tulla siihen tulokseen ja ottaa sellaista asennetta, että "Voi kun olen vanha. Kohta varmaan sairastun ja kuolen".
Tuo aivojen ja ajatusmaailman rappeutuminen on roskaa!
Käyn aikuislukiota ja siellä niitä 70-vuotiaita papparaisia ja mummoja istuu pirteinä ja nokkelina koulunpenkillä. Ei vanheneminen välttämättä rappeuta aivoja, ellei sitten sairastu Alzheimerin tautiin.
Kyllä se on niin, että kaikki on asenteesta ja elämänhalusta kiinni. Jos sitä vajoaa noin sykeisiin ja negatiivisiin ajatuksiin, niin eikai sitä muuta sitten voi elämältä odottaakkaan..
Pistäydyin juuri Suomessa. Muuten mukava matka, mutta miksi ihmeessä suomalaisilla on tuo ikäryhmiin purkitusmentaliteetti? Ei minulta uudessa kotimaassani koko ajan kysytä, minkä ikäinen olen! Saan olla ihan sen ikäinen kuin minusta tuntuu. Suomessa setvitään syntymävuodet ja vääristetään kaikki ikäkysymyksiksi. Taisin rypistyä noiden ikäkysymysten tulvassa. Nyt yritän toipua ja nuorentua normaaliksi itsekseni.
Mainitsin jostain entisestä tutusta, että hän oli ihan samannäköinen kuin ala-asteella ollessani. Sen sijaan, että olisi myötäilty jotain hänen nuorekkuudestaan, tokaistiin: "No siitä on kyllä tosi pitkä aika!"
Ja joku kysyi syntymävuotta. "1966? No sinähän olet sitten jo viidennelläkymmenennellä." Niin, ja kohta olen eläkkeellä.
Elämä on lyhyt. Miksi laskea vuosia ja kitistä niistä? Ei se elämän vuosien määrä paljon merkitse, vaan vuosiin mahtuva elämisen määrä. Eletään täysillä, kun voidaan. Ehkä tulemme takaisin, ehkä emme. Kuka tietää? Uskonnolliset fraasit sopivat joillekin. Ja uskontoja on niin paljon. Ja niin monia 'ainoita oikeita' uskomuksia.
Sairastuin "pahaan tautiin".
Voitte kuvitella itse mielessänne, mikä se tauti oli.
Joinakin päivinä, taikka paremminkin iltoina, makasin sairaalahuoneessa, ja odotin, että kuolisin.
En kuitenkaan kuollut silloin, kun sitä odotin.
Olin kuitenkin valmis kuolemaan.
Jostakin hämmästyttävästä syystä toivuin taudistani, palasin elävien kirjoihin, ja nautin elämästäni.
Mutta tiedän hyvin sen, että päivät hupenevat, auringonnousuja seuaa auringonlasku, elämäni valuu tyhjiin, ja jonain päivänä kuolen.
Mutta nautin jokaisesta päivästä, jonka saan elää.
Vanheneminen on luonnollinen prosessi, johon kasvaa ja sopeutuu. Niinpä keskustelun avaajan ahistus on turhaa..
Vanhetessa "silmä" kehittyy ja jossain vaiheessa esimerkiksi ET-lehden kansikuvatkin alkavat panettaa.. Viisikymppistn seksi on parempaa, nautinnollisempaa kuin kaksikympisten, näin hyvin monet todistavat.
Elämästä voi nauttia monella tavalla myös raihnaisenakin ja ilman fyyistä seksiä.
Ihmisellä on aina ollut älynsä seurauksena se ongelma, että se tiedostaa oman elämänsä rajallisuuden. Ihminen osaa odottaa kuolemaa ja saattaa miettiä sitä lapsesta asti. Mutta ihan muutamia ajatuksiani, joita kirjoitukseni herätti..
Itse olen aina ollut elämää täynnä. Ensimmäiset ajatukseni kuolemasta ajoittuivat 3-4 ikävuoteen. Olen aina sanonut kaikille, ettei minulle tule koskaan riittämään ne arviolta 70-80 vuotta elämää, sillä en koskaan tule näkemään ja kokemaan tarpeeksi.
Kuolema ahdistaa varmasti monia, minua varsinkin, mutta uskon ettei elämä lopu kuolemaan. Jotkut sanovat, että tämä elämä mitä elämme on oikeasti kuolemaa ja heräämme oikeasti henkiin vasta kuoltuamme. Uskon siihen, että jokainen meistä palaa maan päälle takaisin, mutta jossain muussa muodossa. Tulemme takaisin maksaaksemme niistä virheistä, joita edellisessä elämässä olemme tehneet. En jaksa uskoa, että kukaan pääsee niin helpolla että tulee tuhoamaan tänne kaiken ja sitten pääsee pakenemaan niistä seurauksista. Mutta mutta..menee vähän sivuraitelle nyt. xD
Olin tossa muutama päivä sitten shoppailemassa, kun silmiini osui vanha pariskunta. He istuivat kahvilassa juomassa kahvia. Papalla oli kävelykeppi, mummo oli pikkusen pyöreä ja todella lempeäkasvoinen. Rypyt kertoivat eletystä elämästä. He näyttivät kauniilta parilta. Mummo höpötti papalle joistain lääkkeistä ja pappa siihen jotain vähän murahti. Näki, että he välittävät toisistaan suuresti. Ajattelin siinä, että kunpa minäkin joskus olisin siinä heidän paikallaan istumassa kahvikupin ääressä ja joku nuori ajattelisi musta samoin..
Vanhuus tuo mukanaan toki kaikenlaisia vaivoja, ei mitenkään voi olla ikuisesti nuori, mutta tärkeätä on oppia elämään jokaisessa elämänvaiheessa. Kaikissa elämänvaiheissa on hyvät ja huonot puolensa.
Älä turhaan murehdi kuolemaa nyt. Elä täysillä jokainen päivä niin ei sitten vanhana harmita, että se elämä meni kuoleman pelkäämiseen.
Ja jos rypyt pelottaa niin kun niitä alkaa ilmaantua niin voi alkaa lihottaa itseään. xD Johan alkaa rypyt silottua!!! xDHGAJSDG Anteeksi..mutta positiivinen asenne pelastaa aina!