http://www.saunalahti.fi/carosire/images/avanti64.jpg
Vakiomoottorina käytettiin 289-kuutiotuumainen veekasi, jonka perusversio (R1) kehitti 240 hevosvoimaa 3/4-race high-lift nokka-akselilla, nelikurkkuisella kaasarilla ja tuplapakoputkistolla. Andy Granatelli kehitteli yhteistyössä Paxtonin kanssa ahdetun version (R2), jonka tehoksi ilmoitettiin 289 hevosvoimaa. Jatkossa seurasi kolme kokeiluversiota (R3, R4 ja R5), joissa iskutilavuus oli lisätty 304,5 kuutiotuumaan. R5-versiossa käytettiin kaksi Paxton-ahdinta - yksi kummallekin sylinteriryhmälle - ja Bendixin polttoaineen ruiskutusjärjestelmä magneettisella sytytyksellä. Sen tehoksi mitattiin uskomattomat 575 hevosvoimaa, mutta se ei tietenkään ollut tuotanto-optio. Myöhään vuonna 1962 rikkoi Granatelli 29 Bonnevillen nopeusennätystä R3-versiolla ajaen nopeammin kuin kukaan ennen amerikkalaisella vakioautolla.
Vakiomoottorina käytettiin 289-kuutiotuumainen veekasi, jonka perusversio (R1) kehitti 240 hevosvoimaa 3/4-race high-lift nokka-akselilla, nelikurkkuisella kaasarilla ja tuplapakoputkistolla. Andy Granatelli kehitteli yhteistyössä Paxtonin kanssa ahdetun version (R2), jonka tehoksi ilmoitettiin 289 hevosvoimaa. Jatkossa seurasi kolme kokeiluversiota (R3, R4 ja R5), joissa iskutilavuus oli lisätty 304,5 kuutiotuumaan. R5-versiossa käytettiin kaksi Paxton-ahdinta - yksi kummallekin sylinteriryhmälle - ja Bendixin polttoaineen ruiskutusjärjestelmä magneettisella sytytyksellä. Sen tehoksi mitattiin uskomattomat 575 hevosvoimaa, mutta se ei tietenkään ollut tuotanto-optio. Myöhään vuonna 1962 rikkoi Granatelli 29 Bonnevillen nopeusennätystä R3-versiolla ajaen nopeammin kuin kukaan ennen amerikkalaisella vakioautolla.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.