Vaikka olitkin kokenut traumaattisen lähimmäisen menetyksen, olit niin empaattinen. Mihin olet hävinnyt? Sinua tarvitaan keskustelupalstalle.
Mihin hävisit
Coeurbrisee?
91441
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuule täällä on paljon lähimmäisensä menettäneitä ja keskustelu taitoisiakin varmaan .. aiheet ei oikeen iske..jos löytyy hyvä jutun juuri.. on kiva todellakin
kommendoita ja kirjoitella ja kysellä ja kokemuksensa jakaa toisten kanssa.. mieleeni tuli että ketähän kuuluuttelet??
Hävisin syvälle omiin synkkiin mietteisiini ja empaattisuuteni(?) jäi sinne jonnekin pinnalle.
Luulen, että käyttämäni (13 pvää) Mirtazapin-mielialalääke vie minua vain syvemmälle tummiin vesiin. En jaksa nähdä mitään hyvää tai kaunista, välillä maa kieppuu jalkojeni alla ja tunnen vajoavani.
Tällä viikolla sain vihdoin "avatuksi" grillikatoksemme (tietysti mieheni itse tekemä). Siinä oli nimittäin muovit oviaukkojen edessä talviaikana. Pelkäsin sinne menoa jo etukäteen, kun se on niiin meidän paikka. Istuin siellä penkillä (jotka mieheni teki omin käsin) jonkin aikaa ja ihmettelin, miksei mieheni jo tule ja istu taakseni ja ota minua syliinsä ja kierrä käsivarsiansa ympärilleni niin kuin aina viileänä kevätiltana. Liian rankkaa... jokainen pienikin asia muistuttaa hänestä.
Enpä usko, että minua tarvitaan enää mihinkään. Minulla ei ole enää voimia jatkaa...Kaikki saa mennä miten menee. Nurmikko on leikkaamatta, öljy loppui ja nyt ei ole lämmintä vettä, akvaario puhdistamatta pari kuukautta, pyykit silittämättä ja sitä rataa. Ja Soneralta soitellaan mieheni kännykkään, että miksei ole liittymän muutospapereissa liittymän luovuttajan, siis mieheni allekirjoitusta, kun vaihdan sen mieheni nimistä omiin nimiini, vaikka olin kyllä sen selvittänyt niissä papereissa. Ja sama juttu sähkölaitoksen sekä öljyntoimittajan kanssa.
Jutelkaa te, joilla rittää panoksia.
Terveisin Coeurbrisee.
No tuli mieleeni että etsikkö itseäsi???
Niin on täälläkin lähes kaikki hommat tekemätä mutta annoin jo periksi ..ei ne karkaa..teen ne sitten kun jaksan.. vain pakolliset teen ja se saa riittää että pärjätään..
MIKSI LUULET ETTEI SINUA TARVITA..??
MIELIALALÄÄKETTÄ MINÄKIN POPSIN.. JA TUNTUU ETTEI AUTA MUTTA LUULEN ETTÄ KUN JAKSAN SYÖDÄ VIELÄ JONKIN AIKAA..rupeaa helpottamaan..nillei se vaikutus ole nopeatempoista..
toivottavasti me kumpikin saadaan vielä se apu mitä tarvitaan kestääkseen tämä elämä.
Menetin oman lapseni viime kesänä. Viimeksi tänään kyyneleet valui poskia pitkin ajaessani töihin, kun radiosta soi poikani ja hänen tyttöystävän biisi.
Itse asiassa eilen huomasin että olen jo alkanut tekemään ruokaa.
10kk on mennyt ja mä teen jo ruokaa !
Pääasiassa menen töihin ja tulen kotiin istumaan koneen ääreen , jollen mene suoraan sohvalle nukkumaan päiväunet jotka venyy moneksi tunniksi ja sitten onkin aika mennä nukkumaan.
Hiukan vaikeeta on joskus jotain löytää, niin kuin tänään sukkia.
Mihinkään ei oikein huvita mennä ja luultavsti olen suututtanut kaikki kaveritkin.
Mutta olen todennut että tämä on surua. En kertakaikkiaan jaksa vaatia itseltäni mitään.
Pojan autojutussa on ollut ongelmia ja lasku sen kun suurenee, mutta siinäpähän lähettävät. Joten jälleen kerran jouduin pinnistämään kaivaakseni perunkirjoituspaperit esille, ja tänään viikon jälkeen sain jotain postiinkin.
Et ole yksin.Muista se.
En ollut minä etsiskelemässä itsenäni täällä.
Muuten kyllä taidan etsiskellä itseäni, on nimittäin minuus aika hukassa, kun tunnen olevani vain hädin tuskin puolikas entisestäni.
Siis - alkuperäinen kirjoittaja kyseli minua, jolla on tuo rekisteröity nimimerkki "coeurbrisee", mikä näkyy minun viesteissäni alleviivattuna ja erivärisenä, ja jota kukaan muu ei voi käyttää. Jos haluaa otsikkoriville pitemmän lauseen, voi käyttää hyväkseen otsikon sekä nimimerkin...
Kukahan minua kaipaili..? Siis se oli tosiaaankin joku muu kuin minä itse. Aika hullu olen jo, mutta en ihan vielä niin hullu, että kirjoittelisin täällä itselleni.
Hommista: Ei voi antaa periksi (eihän ne karkaa),mutta entä jos et leikkaa ruohoa ajoissa, niin sitten se lakoaa ja sitä ei voi enää kunnolla ajella.
Tai jos on siivoamatta tarpeeksi kauan,nin kohta alkaa haista jossakin.
Tai niin kuin minulle kävi, en kytännyt milloin öljy loppuu ja se loppui ja niin loppui lämmin vesikin.
Ja kun en tarpeeksi nopeasti siivonnut kaadettuja puitani oksineen, niin naapurit korjasivat ne omaan grilliinsä. Vi...aa, meinasin mennä sanomaan, mutta matkalla sain sellaisen tärinäkohtauksen ja en pystynytkään - jos mieheni olisi ollut paikallla, olisivat saaneet huutia.
Ei voi antaa periksi: nyt on jo 11 koivun runkoa pilkottu, enää 1 pilkkomatta. Ei voi antaa periksi! Töissä on käytävä, vaikka ei yhtään huvitakaan; ei tule lesken eläkettä, kun ei ollut yhteisiä lapsia ja minulla ikää alle 50 vuotta.
Ei voi antaa periksi!!!Suomalainen ei anna periksi koskaan!!!
Mitään syytähän tähän touhuamiseen ei ole, mutta näin miehehni olisi halunnut minun toimivan?!
Sydänkohtausta itselleni tai maailmaloppua olen tässä odotellut, se on lohduttavaa. Mielialalääkeistä ei tunnu olevan p......nkaan apua.
Tätä kestä mikään! Tänään olisi minun syntymäpäivä, mieheni toi minulle aina punaisia ruusuja. Nyt minä vien niitä hänen haudalleen. Ja lahjaksi tuli yleensä Kalevala-koruja.
Olen pahoillani poikasi menetyksen vuoksi. En voi itse kuvitellakaan miltä se tuntuu. Mieheni poika teki itsemurhan 6 vuotta sitten, yritin olla tukena, mutta eihän tuollaisiin voi oikeasti kukaan olla avuksi.
Kenellle teet ruokaa? Minä en aio tehdä ikinä ruokaa, ostelen jotain valmisruokia. Meillä mieheni oli se, joka osasi tehdä ruokaa ja käyttää inspiraatiota.
Minulle melkein jokainen musiikkikappele tuo mieleen jonkin muiston miehestäni.
Käytännön paperihommat eivät tunnu loppuvan ikinä.
Mutta yksin me olemme kaikki.
Että tuntuu tutulta nuo tuntemuksesi !!
KOITA JAKSAA !! VAIKKA OTSANAHKAA RYPISTELEMÄLLÄ !!
Älä anna periksi, miehesi muiston vuoksi.
Muistatko Titanic-elokuvan Jackin viimeiset sanat? Never give up, promise me that you never give up.
Ei vaan saa luovuttaa. Vaikka tuntisit että sekoat, niin sitten sekoat ihan kaikessa rauhassa , se ei tätä maailmaa kaada. Pääasia
että olet täällä, vaikka meidän muiden nettisurffaajien ILOKSI jos et muuta syytä keksi. Sinun ajatuksesi ovat tosi sympaattsia ja lohdutttavia ja niistä löytää itsensä. Aina kun
olen tällä sivulla, käyn lukemassa ekaksi kirjoituksesi, niistä olen saanut paljon
vertaistukea, KIITOS!!
Syvät vedet täytyy sukeltaa läpi, olla pohjalla,
kadota välillä jonnekkin. Ihminen on ihminen, ei
kone tai robotti. Kun on oikein syvällä, niin sieltä on vain yksi tie pois, ylöspäin.
Ja surussa ei tarvitse miettiä toiminko oikein/normaalisti. Tottakai et. Ajatuksetkin on mitä sattuu, vaihteluvälillä ilo-väsymys-masennus-viha-ihmetys.
Itse sain terpiasta apua, vihdoinkin, ja nyt alan
ymmärtää pikkuhiljaa että kuoleman aiheuttaman
shokin jälkeen alkaa se pahin vaihe jota kestää,
kestää ja kestää. Aika on jokaiselle henkilökohtainen ja joskus tuska helpottaa, mutta
siihen voi mennä vuosia.
(pakko uskoa siihen)
Voi että se teidän grillikatoskin nosti kyyneleet silmiin. Tiedän tasan tarkkaan suurin
piirtein miltä se ensikäynti on tuntunut.
Tyhjensin M:n asunnon, välillä yrjösin, sitten
jatkoin taas. Jokainen tavara, vaate, huonekalu,
sanomalehti muistutti siitä että tässä on eletty ja oltu. Likaiset astiat tiskikoneessa, ruuat jääkapissa, likapyykit pyykkikorissa, hammasharja pesualtaan reunalla.
Ja kaiken aikaa tunsin hänen läsnäolonsa, kyselinkin että mitähän minä tälle ja tälle tavaralle teen.
Terapeuttini sanoi että tuo keskustelu on tärkeää, vaikka ihminen on kuollut niin hän on
kuitenkin lähellä meitä. Mielessä, sysämessä,
ajatuksissa. Kun käyt vuoropuhelua hänen kanssaan se auttaa jatkamaan.
Me tytön kanssa yhä mietitään päivittäin mitä
iskä olisi tästä (vaikka koenumerosta) sanonut.
Välillä minä suutun M:lle ja kysyn että miksi
jätit meidät tänne, minkä h..vetin takia ???
Ja hetken asiaa mietittyäni tiedän ettei hänkään olisi sitä halunnut.
Kalenteri tuli vaan täyteen.
Se tulee meille jokaiselle joskus, mutta niin kauan kun hengaillaan täällä maan päällä niin koitetaan olla tukena toisillemme.
Iloa, valoa, energiaa,jaksamista ja myötäelämistä sinulle. Jotenkin olen aistinut että olet sen verran sitkeä sissi että kyllä
sinä jaksatkin. Vaikka välillä väsyttääkin,
se on normalia, ihmisiä me olaan.
ANTEEKSI KAMALASTI.. minä olen sen verran uusi näillä palstoilla..etten heti käsittänyt mutta nyt selvis tuokin..ei todellakaan ollut tarkoitus loukata..
PALJON ONNEA SYNTYMÄPÄIVÄSI JOHDOSTA kuitenkin vaikka varmaan ei nyt paljon lohduta..!!
eteenpäin, aamu saapuu synkän yön jälkeen.
Coubrisee ja muut surevat lesket. Mikään ei palaa ennalleen, on pakko jatkaa muuttuneena eteenpäin.Minä kuva täytyy rakentaa uudeksi, ilman sitä rakastavaa puolisoa. Ei se tapahdu hetkessä, ja kokemuksesta voin sanoa että juhlapyhät masentavat. Mutta kyllä se aurinko välillä paistaa, ja kun aikaa kuluu paistaa aurinko yhä useammin sinne sisinpään. Saa antaa luvan itselleen, vain olla ja tuijottaa ulos.
Ei tarvitse piiskata itseään tekemään töitä joita ei yksinkertaisesti jaksa. Minä en kyennyt kolmeen vuoteen hoitamaan puutarhaa enkä kotia. Kaikki hoidin "vasemmalla" kädellä. Nyt vasta jaksan ilolla hoitaa arkea.
Surevat lesket pitäkää hyvää huolta itsestänne, syömällä monipuolisesti, tiedän ei sitä jaksa tehdä ruokaa itselleen, eikä ruuan laitossa ole mitään mieltä kun ei ole ketään jakamassa ruokailua. Mutta siitä huolimatta syökää vitamiineja ja monipuolista ruokaa. Minä sairastuin surussa, SLE reumaan, keuhkokuumeeseen ja moneen muuhun tautiin. En huolehtinut itsestäni, ennen kuin tuo keuhkokuume sai minut tarttumaan kiinni elämään ja nyt syön niin että saan päivittäin vitamiinit ja hivenaineet.
Tunnen syvää myötätuntoa teitä kohtaan.
Surusta selviää elämään. Toki kaipaus ja muistot vyöryy yli milloin niitä huvittaa, joskus tuoden lämpöisen tunteen rintaan, hymyilyttää mukavat muistot ja kuollut on kuin olisi siinä vieressä. Toisinaan lohduttomana tyhjyytenä.
Voimaa sinulle joka yksin jäit alle tähtien jäätävään tyhjyyteen. Halaan teitä. Catz