Esille tulon ongelmat

Kareliaforumilla näyttää yhä enemmän olevan identiteettiongelmia. Edellisen katkon aikana foorumin ylläpito esitti rehvakkaasti, että jatkossa vain oikeilla nimillä saa kirjoittaa. Viime metreillä hyvä idea kompastui johonkin...

Kompastui kaiketi siihen, ettei foorumin ylläpito halua tulla esille. Tästä on seurauksena se, että foorumia seuraavat ihmettelevät entistä enemmän, mikä tällainen taho on, jolle on mahdotonta tulla näkyviin suomalaisessa avoimessa yhteiskunnassa.

Kareliaforumin jäsenillä näyttää myös olevan kaipuuta yhteisille matkoille Karjalaan. Matkaa kysellään toistuvasti. Väliin joku tarjoutuukin olemaan yhdyshenkilö. Sitten homma hyytyy taas ilmeisesti siihen, etteivät foorumilaiset kestä ajatusta nähdä toisiaan...

Kohta Kareliaforum varmaan etsii ihmissuhdekonsulttia
29955
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 29

Vanhimmat

Mikä on Kareliaforum?

Äänestä

Minusta vähän tuntuu, että ne jotka kirjoittelee ja uhoaa nimimerkillä, eivät ole oikeasti valmiita omalla naamallaan seisomaan sanojensa takana ja ne jotka esiintyy omilla nimillään (Hölttä, Putkinen, Lehtipuu jne.) ovat jo niin pahasti vinksahtaneet tämän asian kanssa, etteivät ihan rehellisesti ilkeä tuoda naamaansa esiin.

Äänestä
  • Hölttä on koko foorumin fiksuin kirjoittaja, joka pesee mennen tullen Sergeit, viipurilaiset, otsiot, viikatteet ja muut nimimerkin takana lymyilevät. Miksi nämä pelkäävät esiintyä omolla nimillään? Siinäpä kymmenen pisteen kysymys.

    Äänestä

  • palsta täynnä. kirjoitti:

    Hölttä on koko foorumin fiksuin kirjoittaja, joka pesee mennen tullen Sergeit, viipurilaiset, otsiot, viikatteet ja muut nimimerkin takana lymyilevät. Miksi nämä pelkäävät esiintyä omolla nimillään? Siinäpä kymmenen pisteen kysymys.

    "Hölttä on koko foorumin fiksuin kirjoittaja, joka pesee mennen tullen Sergeit, viipurilaiset, otsiot, viikatteet ja muut nimimerkin takana lymyilevät."

    Paitsi katkerin niin Hölttä on myös forumin toiseksi typerin jankuttaja heti essulun jälkeen. Eroa essuluun löytyy Höltässä siinä, että hän tuntuu sentään jotain ymmärtävänkin kun joku tarpeeksi vääntää rautalangasta, essulu sen sijaan on ihan turha tapaus :D

    Äänestä

  • :))) kirjoitti:

    "Hölttä on koko foorumin fiksuin kirjoittaja, joka pesee mennen tullen Sergeit, viipurilaiset, otsiot, viikatteet ja muut nimimerkin takana lymyilevät."

    Paitsi katkerin niin Hölttä on myös forumin toiseksi typerin jankuttaja heti essulun jälkeen. Eroa essuluun löytyy Höltässä siinä, että hän tuntuu sentään jotain ymmärtävänkin kun joku tarpeeksi vääntää rautalangasta, essulu sen sijaan on ihan turha tapaus :D

    "typerin jankuttaja heti essulun jälkeen. Eroa essuluun löytyy Höltässä siinä, että hän tuntuu sentään jotain ymmärtävänkin kun joku tarpeeksi vääntää rautalangasta, essulu sen sijaan on ihan turha tapaus :D"

    Tuula Hölttä perustelee yleensä kaikki väittämänsä, eikä lähde jankuttamaan, kuten essulut, melkein viipurilaiset ja otsot ja sergeit.

    Voitko vastaa kysymykseen, miksi yhtään Karjalan palautuksen vastustajaa ei kirjoita omalla nimellään? Mitä he pelkäävät?

    Äänestä

  • saamatta... kirjoitti:

    "typerin jankuttaja heti essulun jälkeen. Eroa essuluun löytyy Höltässä siinä, että hän tuntuu sentään jotain ymmärtävänkin kun joku tarpeeksi vääntää rautalangasta, essulu sen sijaan on ihan turha tapaus :D"

    Tuula Hölttä perustelee yleensä kaikki väittämänsä, eikä lähde jankuttamaan, kuten essulut, melkein viipurilaiset ja otsot ja sergeit.

    Voitko vastaa kysymykseen, miksi yhtään Karjalan palautuksen vastustajaa ei kirjoita omalla nimellään? Mitä he pelkäävät?

    "Tuula Hölttä perustelee yleensä kaikki väittämänsä, eikä lähde jankuttamaan, kuten essulut, melkein viipurilaiset ja otsot ja sergeit. "

    No ja Hölttähän jankuttaa, siellä ne samat aiheet ja hokemat pyörivät hänenkin jutuissaan vuodesta toiseen keskustelupalstoilta toiseen. Höltän perustelutkin ovat lähinnä hänen omia harhaluulojaan eivätkä perustu käytäntöön tai asiatietoon.

    "Voitko vastaa kysymykseen, miksi yhtään Karjalan palautuksen vastustajaa ei kirjoita omalla nimellään? Mitä he pelkäävät? "

    Kirjoita itse tänne omalla nimelläsi niin minä teen sinusta kotisivun Seppo Lehdon tyyliin. Kiinnostaako?

    Äänestä

  • :))) kirjoitti:

    "Tuula Hölttä perustelee yleensä kaikki väittämänsä, eikä lähde jankuttamaan, kuten essulut, melkein viipurilaiset ja otsot ja sergeit. "

    No ja Hölttähän jankuttaa, siellä ne samat aiheet ja hokemat pyörivät hänenkin jutuissaan vuodesta toiseen keskustelupalstoilta toiseen. Höltän perustelutkin ovat lähinnä hänen omia harhaluulojaan eivätkä perustu käytäntöön tai asiatietoon.

    "Voitko vastaa kysymykseen, miksi yhtään Karjalan palautuksen vastustajaa ei kirjoita omalla nimellään? Mitä he pelkäävät? "

    Kirjoita itse tänne omalla nimelläsi niin minä teen sinusta kotisivun Seppo Lehdon tyyliin. Kiinnostaako?

    . Höltän perustelutkin ovat lähinnä hänen omia harhaluulojaan eivätkä perustu käytäntöön tai asiatietoon."

    Nimenomaan perustuvat käytäntöön ja asiatietoon.

    "Kirjoita itse tänne omalla nimelläsi niin minä teen sinusta kotisivun Seppo Lehdon tyyliin. Kiinnostaako?"

    Tuo ei ollut vastaus kysymykseeni. Kysyn siis uudestaan: Miksi yksikään Karjalan palautuksen vastustaja ei kirjoita omalla nimellään, ei sinne, eikä tänne? Mistä se mielestäsi voisi johtua? Pelkäävätkö he? Ja mitä?

    Äänestä

  • vastannut.... kirjoitti:

    . Höltän perustelutkin ovat lähinnä hänen omia harhaluulojaan eivätkä perustu käytäntöön tai asiatietoon."

    Nimenomaan perustuvat käytäntöön ja asiatietoon.

    "Kirjoita itse tänne omalla nimelläsi niin minä teen sinusta kotisivun Seppo Lehdon tyyliin. Kiinnostaako?"

    Tuo ei ollut vastaus kysymykseeni. Kysyn siis uudestaan: Miksi yksikään Karjalan palautuksen vastustaja ei kirjoita omalla nimellään, ei sinne, eikä tänne? Mistä se mielestäsi voisi johtua? Pelkäävätkö he? Ja mitä?

    "Nimenomaan perustuvat käytäntöön ja asiatietoon."

    No eipäs. Otetaanpa esimerkki Höltän "perusteluista":

    -"Jos valtio menettää alueet sodassa, alueiden omistajat eivät menetä omistusoikeuttaan sen enempää kuin kuntarajan muutosten yhteydessä, ellei valtioiden kansallisista lainsäädännöistä tai normeista löydy heti sodan jälkeen laadittua pykälää, jolla alueet on kansallistettu. "

    Tämä on pelkkää Höltän omaa mustatuntuuta eli mutua. Ei tuollaisesta ole olemassa mitään sopimusta tai lakia, mutta Hölttä esittää asian ihan niin kuin tuo olisi maailman tapa, mitä se ei todellakaan. Ja jos kysyt Höltältä mistä hän on tuollaisen teorian saanut päähänsä niin saat pian kuulla olevasi taistolainen vasuri tms. :D

    "Tuo ei ollut vastaus kysymykseeni."

    Kyllä oli. Mieti siihen vastaus omalta kohdaltasi, se on sama kuin kysymykseesi.

    Äänestä

  • :))) kirjoitti:

    "Nimenomaan perustuvat käytäntöön ja asiatietoon."

    No eipäs. Otetaanpa esimerkki Höltän "perusteluista":

    -"Jos valtio menettää alueet sodassa, alueiden omistajat eivät menetä omistusoikeuttaan sen enempää kuin kuntarajan muutosten yhteydessä, ellei valtioiden kansallisista lainsäädännöistä tai normeista löydy heti sodan jälkeen laadittua pykälää, jolla alueet on kansallistettu. "

    Tämä on pelkkää Höltän omaa mustatuntuuta eli mutua. Ei tuollaisesta ole olemassa mitään sopimusta tai lakia, mutta Hölttä esittää asian ihan niin kuin tuo olisi maailman tapa, mitä se ei todellakaan. Ja jos kysyt Höltältä mistä hän on tuollaisen teorian saanut päähänsä niin saat pian kuulla olevasi taistolainen vasuri tms. :D

    "Tuo ei ollut vastaus kysymykseeni."

    Kyllä oli. Mieti siihen vastaus omalta kohdaltasi, se on sama kuin kysymykseesi.

    ""Jos valtio menettää alueet sodassa, alueiden omistajat eivät menetä omistusoikeuttaan sen enempää kuin kuntarajan muutosten yhteydessä, ellei valtioiden kansallisista lainsäädännöistä tai normeista löydy heti sodan jälkeen laadittua pykälää, jolla alueet on kansallistettu. "

    Tämä ihan oikea toteamus.

    ""Tuo ei ollut vastaus kysymykseeni."

    Kyllä oli. Mieti siihen vastaus omalta kohdaltasi, se on sama kuin kysymykseesi."

    Eikä ollut. Miksi et uskalla vastata?

    Vastaapa nyt: MIKSI yksikään kKarjalan palautuksen vastustaja EI kirjoita omalla nimellaän? Vatsaa TÄHÄN kysymykseen, ihan omin sanoin.

    Äänestä

  • vastata???? kirjoitti:

    ""Jos valtio menettää alueet sodassa, alueiden omistajat eivät menetä omistusoikeuttaan sen enempää kuin kuntarajan muutosten yhteydessä, ellei valtioiden kansallisista lainsäädännöistä tai normeista löydy heti sodan jälkeen laadittua pykälää, jolla alueet on kansallistettu. "

    Tämä ihan oikea toteamus.

    ""Tuo ei ollut vastaus kysymykseeni."

    Kyllä oli. Mieti siihen vastaus omalta kohdaltasi, se on sama kuin kysymykseesi."

    Eikä ollut. Miksi et uskalla vastata?

    Vastaapa nyt: MIKSI yksikään kKarjalan palautuksen vastustaja EI kirjoita omalla nimellaän? Vatsaa TÄHÄN kysymykseen, ihan omin sanoin.

    "Miksi et uskalla vastata???? "

    Etten vain yrittäisi tässä vastata itselleen essululle? Siltä tämä alkaa näyttää :D

    Vastasin jo, yritäppä nyt ymmärtää se vastaus.

    "Tämä ihan oikea toteamus. "

    On heti kun osoitat sen kansainvälisen lain eli tapaoikeuden jonka mukaan noin tapahtuu. Sellaista vaan et taida löytää ;D

    "Vastaapa nyt: MIKSI yksikään kKarjalan palautuksen vastustaja EI kirjoita omalla nimellaän? Vatsaa TÄHÄN kysymykseen, ihan omin sanoin. "

    Ihan samasta syystä kuin mikset sinäkään kirjoittele tänne omalla nimelläsi se, ettei kukaan täysijärkinen halua itseään Seppo Lehdon parjauskampanjan kohteeksi. Tarvitseeko sinulle essulu antaa sellaisesta esimerkkejä?

    Äänestä

  • :))) kirjoitti:

    "Miksi et uskalla vastata???? "

    Etten vain yrittäisi tässä vastata itselleen essululle? Siltä tämä alkaa näyttää :D

    Vastasin jo, yritäppä nyt ymmärtää se vastaus.

    "Tämä ihan oikea toteamus. "

    On heti kun osoitat sen kansainvälisen lain eli tapaoikeuden jonka mukaan noin tapahtuu. Sellaista vaan et taida löytää ;D

    "Vastaapa nyt: MIKSI yksikään kKarjalan palautuksen vastustaja EI kirjoita omalla nimellaän? Vatsaa TÄHÄN kysymykseen, ihan omin sanoin. "

    Ihan samasta syystä kuin mikset sinäkään kirjoittele tänne omalla nimelläsi se, ettei kukaan täysijärkinen halua itseään Seppo Lehdon parjauskampanjan kohteeksi. Tarvitseeko sinulle essulu antaa sellaisesta esimerkkejä?

    "On heti kun osoitat sen kansainvälisen lain eli tapaoikeuden jonka mukaan noin tapahtuu. Sellaista vaan et taida löytää ;D"

    Mitään paperia ei ole siitä, että yksityinen omistusoikeus on siirtnyt.



    "Ihan samasta syystä kuin mikset sinäkään kirjoittele tänne omalla nimelläsi se, ettei kukaan täysijärkinen halua itseään Seppo Lehdon parjauskampanjan kohteeksi. Tarvitseeko sinulle essulu antaa sellaisesta esimerkkejä?"

    Minähän en ole sitten mikään essulu. Kummitteleeeko tuo ns. essulu nyt joka paikassa?

    Tulihan se jonkinalinen vastaus.

    Onpa pelokasta porukkaa, kun pelkäävät jotain hörhöä Seppo Lehtoa. Voi vetää ainoastaan sen johtopäätöksen, että palautuksen vastustajat Kareliafoorumilla ovat todellisia jänishousuja, jotka eivät uskalla omaa nimeaan käyttää.

    Äänestä

  • lypsää . kirjoitti:

    "On heti kun osoitat sen kansainvälisen lain eli tapaoikeuden jonka mukaan noin tapahtuu. Sellaista vaan et taida löytää ;D"

    Mitään paperia ei ole siitä, että yksityinen omistusoikeus on siirtnyt.



    "Ihan samasta syystä kuin mikset sinäkään kirjoittele tänne omalla nimelläsi se, ettei kukaan täysijärkinen halua itseään Seppo Lehdon parjauskampanjan kohteeksi. Tarvitseeko sinulle essulu antaa sellaisesta esimerkkejä?"

    Minähän en ole sitten mikään essulu. Kummitteleeeko tuo ns. essulu nyt joka paikassa?

    Tulihan se jonkinalinen vastaus.

    Onpa pelokasta porukkaa, kun pelkäävät jotain hörhöä Seppo Lehtoa. Voi vetää ainoastaan sen johtopäätöksen, että palautuksen vastustajat Kareliafoorumilla ovat todellisia jänishousuja, jotka eivät uskalla omaa nimeaan käyttää.

    Mutta essulu kun olet, niin vasta selkokielinen vastaus meni jakeluun :D

    "Mitään paperia ei ole siitä, että yksityinen omistusoikeus on siirtnyt. "

    Sellaista paperia ei tarvita, koska löytyy paperit joiden mukaan omistuksen kohde on lakkautettu, joten omistusoikeuskin lakkaa automaattisesti.

    Höltän väitteelle sinäkään sitten et löytänyt mitään totuuspohjaa M.O.T. ;D

    "Minähän en ole sitten mikään essulu. Kummitteleeeko tuo ns. essulu nyt joka paikassa? "

    Ainakin täällä ja Kareliaforumilla, kuin myös siellä rupuisen Savonlinnalaisen lätkäsakin keskustelupalstalla.

    "Onpa pelokasta porukkaa, kun pelkäävät jotain hörhöä Seppo Lehtoa."

    Mitä sinä pelkäät kun et uskalla esiintyä täällä omalla nimelläsi?

    Äänestä

  • :))) kirjoitti:

    Mutta essulu kun olet, niin vasta selkokielinen vastaus meni jakeluun :D

    "Mitään paperia ei ole siitä, että yksityinen omistusoikeus on siirtnyt. "

    Sellaista paperia ei tarvita, koska löytyy paperit joiden mukaan omistuksen kohde on lakkautettu, joten omistusoikeuskin lakkaa automaattisesti.

    Höltän väitteelle sinäkään sitten et löytänyt mitään totuuspohjaa M.O.T. ;D

    "Minähän en ole sitten mikään essulu. Kummitteleeeko tuo ns. essulu nyt joka paikassa? "

    Ainakin täällä ja Kareliaforumilla, kuin myös siellä rupuisen Savonlinnalaisen lätkäsakin keskustelupalstalla.

    "Onpa pelokasta porukkaa, kun pelkäävät jotain hörhöä Seppo Lehtoa."

    Mitä sinä pelkäät kun et uskalla esiintyä täällä omalla nimelläsi?

    "Sellaista paperia ei tarvita, koska löytyy paperit joiden mukaan omistuksen kohde on lakkautettu, joten omistusoikeuskin lakkaa automaattisesti."

    Ei lakkaa automaattisesti. omistusoikeuden lakkaamisesta/siirtymisestä pitää olla määrmuotoinen dokumentti ja siitä selvitä keneltä ja mille.

    "Mitä sinä pelkäät kun et uskalla esiintyä täällä omalla nimelläsi?"

    Voi olla että pelkään, mutta niin pelkäävät nuo palautuksen vastustajatkin. En ole nähnyt ENISMMÄISTÄKÄÄN palautuksen vastustajaa kirjoittamassa omalla nimellään, sen sijaan kannattajia on USEITA. Aika käsittämätöntä...:D

    Äänestä

  • tosiaan ... kirjoitti:

    "Sellaista paperia ei tarvita, koska löytyy paperit joiden mukaan omistuksen kohde on lakkautettu, joten omistusoikeuskin lakkaa automaattisesti."

    Ei lakkaa automaattisesti. omistusoikeuden lakkaamisesta/siirtymisestä pitää olla määrmuotoinen dokumentti ja siitä selvitä keneltä ja mille.

    "Mitä sinä pelkäät kun et uskalla esiintyä täällä omalla nimelläsi?"

    Voi olla että pelkään, mutta niin pelkäävät nuo palautuksen vastustajatkin. En ole nähnyt ENISMMÄISTÄKÄÄN palautuksen vastustajaa kirjoittamassa omalla nimellään, sen sijaan kannattajia on USEITA. Aika käsittämätöntä...:D

    "Ei lakkaa automaattisesti. omistusoikeuden lakkaamisesta/siirtymisestä pitää olla määrmuotoinen dokumentti ja siitä selvitä keneltä ja mille."

    Sanoo kuka tai mikä, laki, sääntö, pykälä, käytäntö? Eli mikä määrää sellaisen dokumentin pakolliseksi? Sinäkö?

    "Voi olla että pelkään, mutta niin pelkäävät nuo palautuksen vastustajatkin."

    Mitä sinä pelkäät? Esim. monestako Karjalaa omalla nimellään palauttavasta on tehty samanlaisia herjaavia "kotisivuja" kuin esim. Seppo Lehdon uhreista? Uhkaileeko äärivasemmisto vetävänsä palauttajia turpaan niin kuin äärioikeisto uhkailee palautusta vastustavia? Vai hävettääkö sinua? Veikkaisin että kyllä ;D

    "En ole nähnyt ENISMMÄISTÄKÄÄN palautuksen vastustajaa kirjoittamassa omalla nimellään, sen sijaan kannattajia on USEITA. Aika käsittämätöntä...:D "

    Varmasti olet. Esim. tässä yksi: http://www.nettilinja.fi/~pniikko/karjalanpalautus.htm

    Äänestä

  • :))) kirjoitti:

    "Ei lakkaa automaattisesti. omistusoikeuden lakkaamisesta/siirtymisestä pitää olla määrmuotoinen dokumentti ja siitä selvitä keneltä ja mille."

    Sanoo kuka tai mikä, laki, sääntö, pykälä, käytäntö? Eli mikä määrää sellaisen dokumentin pakolliseksi? Sinäkö?

    "Voi olla että pelkään, mutta niin pelkäävät nuo palautuksen vastustajatkin."

    Mitä sinä pelkäät? Esim. monestako Karjalaa omalla nimellään palauttavasta on tehty samanlaisia herjaavia "kotisivuja" kuin esim. Seppo Lehdon uhreista? Uhkaileeko äärivasemmisto vetävänsä palauttajia turpaan niin kuin äärioikeisto uhkailee palautusta vastustavia? Vai hävettääkö sinua? Veikkaisin että kyllä ;D

    "En ole nähnyt ENISMMÄISTÄKÄÄN palautuksen vastustajaa kirjoittamassa omalla nimellään, sen sijaan kannattajia on USEITA. Aika käsittämätöntä...:D "

    Varmasti olet. Esim. tässä yksi: http://www.nettilinja.fi/~pniikko/karjalanpalautus.htm

    "Sanoo kuka tai mikä, laki, sääntö, pykälä, käytäntö? Eli mikä määrää sellaisen dokumentin pakolliseksi? Sinäkö?"

    Kansaiväliset lait ihmisoikeuksista ja omistusoikeudesta. Ennen pitkää Venäjän on pakko huomioida myös ne.

    "Varmasti olet. Esim. tässä yksi: http://www.nettilinja.fi/~pniikko/karjalanpalautus.htm"

    Yksi löytyi jo. Mutta ei keskustelufoorumeissa ole vielä löytynyt sellaista.

    Äänestä

  • .. .. kirjoitti:

    "Sanoo kuka tai mikä, laki, sääntö, pykälä, käytäntö? Eli mikä määrää sellaisen dokumentin pakolliseksi? Sinäkö?"

    Kansaiväliset lait ihmisoikeuksista ja omistusoikeudesta. Ennen pitkää Venäjän on pakko huomioida myös ne.

    "Varmasti olet. Esim. tässä yksi: http://www.nettilinja.fi/~pniikko/karjalanpalautus.htm"

    Yksi löytyi jo. Mutta ei keskustelufoorumeissa ole vielä löytynyt sellaista.

    "Kansaiväliset lait ihmisoikeuksista ja omistusoikeudesta. Ennen pitkää Venäjän on pakko huomioida myös ne. "

    Eivät sano. Näytä sellaiset pykälät jotka niin sanovat.

    "Yksi löytyi jo. Mutta ei keskustelufoorumeissa ole vielä löytynyt sellaista. "

    Eipä näy omilla nimillään kirjoittavia palauttajiakaan yhden käden sormilla laskettavia enempää, täällä ei yhtään :D

    Äänestä

  • :))) kirjoitti:

    "Kansaiväliset lait ihmisoikeuksista ja omistusoikeudesta. Ennen pitkää Venäjän on pakko huomioida myös ne. "

    Eivät sano. Näytä sellaiset pykälät jotka niin sanovat.

    "Yksi löytyi jo. Mutta ei keskustelufoorumeissa ole vielä löytynyt sellaista. "

    Eipä näy omilla nimillään kirjoittavia palauttajiakaan yhden käden sormilla laskettavia enempää, täällä ei yhtään :D

    Kuulen tänne asti kuinka essulun google nyt sauhuaa :))))))

    Äänestä

  • ................ kirjoitti:

    Kuulen tänne asti kuinka essulun google nyt sauhuaa :))))))

    Millekään väitteelle ei ole ikinä ennenkään esitetty mitään asiaperusteluja, korkeintaan jokin anonyymi tarttolainen on sanonut niin. Essululla ei taida olla tarpeeksi rahaa, että voisi pyytää joltain asianajalta lausunnon. Asianajaja varmaan osaisi maksua vastaan sellaisen sepittää.

    Äänestä

  • vaan kirjoitti:

    Millekään väitteelle ei ole ikinä ennenkään esitetty mitään asiaperusteluja, korkeintaan jokin anonyymi tarttolainen on sanonut niin. Essululla ei taida olla tarpeeksi rahaa, että voisi pyytää joltain asianajalta lausunnon. Asianajaja varmaan osaisi maksua vastaan sellaisen sepittää.

    Asianajajat sanovat maksua vastaan mitä asiakas haluaa kuulla. Karjalan palauttajien olisi aika oppia tämä.

    Äänestä

  • :))) kirjoitti:

    "Kansaiväliset lait ihmisoikeuksista ja omistusoikeudesta. Ennen pitkää Venäjän on pakko huomioida myös ne. "

    Eivät sano. Näytä sellaiset pykälät jotka niin sanovat.

    "Yksi löytyi jo. Mutta ei keskustelufoorumeissa ole vielä löytynyt sellaista. "

    Eipä näy omilla nimillään kirjoittavia palauttajiakaan yhden käden sormilla laskettavia enempää, täällä ei yhtään :D

    "Eivät sano. Näytä sellaiset pykälät jotka niin sanovat."

    Näytä paperi/pykälä, jossa suomalainen yksityinen omaisuus on siirtynyt joko Suomen tai NL:n hallintaan.

    Vataukseksi ei kelpaa, että sellaista pykälää ei tarvita.

    Äänestä

  • .. ... kirjoitti:

    "Eivät sano. Näytä sellaiset pykälät jotka niin sanovat."

    Näytä paperi/pykälä, jossa suomalainen yksityinen omaisuus on siirtynyt joko Suomen tai NL:n hallintaan.

    Vataukseksi ei kelpaa, että sellaista pykälää ei tarvita.

    Maailma on täynnä asioita, joista ei ole pykäliä laeissa ja sopimuksissa. Tarpeen tullen lakeja ja sopimuksia on sitten tulkittava. Kerrataanpas ne vähän vanhemmat lähteet joissa tähän kysymykseen liittyviä oleellisia asiota ja tulkintoja löytyy:

    Suontausta, Tauno: Porkkalan vuokra-alueen palautus ja yksityiset omistussuhteet. Lakimies 1955, 906-920.

    Castrén, Erik: Keskustelua oikeudesta Porkkalan maahan. Lakimies 1955, 921-926.

    Castrén, Erik: Kansainvälinen oikeusseuraanto. Vammala 1950.

    N:o 839 Laki eräiden valtakunnan yhteyteen palautetulla alueella olevaa omaisuutta koskevien oikeuksien ennalleen palauttamisesta 6.12.1941

    N:o 580 Laki valtakunnan yhteyteen palautetulla aleella olevaan kiinteään omaisuuteen kohdistuvan omistusoikeuden järjestelyistä eräissä tapauksissa 24.7.1942

    N:o 431 Porkkalan palautuslaki 8.6.1956

    Nämähän eivät essulua kiinnosta, kun niissä on aivan vääränlaisia asioita.

    Äänestä

  • .. ... kirjoitti:

    "Eivät sano. Näytä sellaiset pykälät jotka niin sanovat."

    Näytä paperi/pykälä, jossa suomalainen yksityinen omaisuus on siirtynyt joko Suomen tai NL:n hallintaan.

    Vataukseksi ei kelpaa, että sellaista pykälää ei tarvita.

    "Näytä paperi/pykälä, jossa suomalainen yksityinen omaisuus on siirtynyt joko Suomen tai NL:n hallintaan. "

    Mitä sinä jankutat tuosta hallinnan siirtymisestä? Ei hallintaa siirretty vaan hallinnan kohde lakkautettiin. Ei silloin tarvita mitään siirtoa kun ei ole mitä hallita. Eikö tämä todellakaan mahdu "maalaisjärkeesi"?

    "Vataukseksi ei kelpaa, että sellaista pykälää ei tarvita. "

    Sinulle tuskin kelpaa mikään vastaukseksi, onhan tuo essulointi jo nähty :D

    Asian nyt vain on niin, ettei sääntöjä kansainväliselle tapaoikeudelle ja lakeja Suomeen tee Höltät ja essulut eikä muut palauttelijat.

    Suomi toimii alla olevan selustuksen mukaisesti ja siihen teidänkin on tyydyttävä ja löydettävä ne vastaukset näiden käytäntöjen pohjalta. Turhaan yritätte keksia omia "lakeja" ;D

    1. Oikeuslähteet
    Oikeuslähteillä tarkoitetaan niitä lähteitä, joista oikeussäännöt on löydettävissä. Osa oikeuslähteistä on kansallisia, osan alkuperä on kansainvälinen. Osa lähteistä on taas kirjoitettuja, osa kirjoittamattomia. Kootusti oikeuslähteet on esitettävissä seuraavasti.

    1.1. Kansalliset Oikeuslähteet
    Kansallisista oikeuslähteistä keskeisin on kirjoitettu laki. Laki on tässä ymmärrettävä laajasti siten että se käsittää perustuslain, tavalliset lait eli eduskuntalait, tasavallan presidentin, valtioneuvoston ja ministeriön asetukset sekä alempien viranomaisten antamat oikeussäännöt. Asetuksia ja alempien viranomaisten oikeussääntöjä voidaan antaa vain perustuslaissa tai tavallisessa laissa olevan valtuutuksen perusteella, jossa on pääsääntöisesti myös yksilöity mainittujen normien antamiseen oikeutettu valtioelin tai viranomainen.

    Tilanteissa, joissa kirjoitettua lakia ei ole, oikeudenkäymiskaaren 1 luvun 11 § asettaa oikeuslähteeksi maan tavan. Edellytyksenä maan tavan velvoittavuudelle on, että se ei ole kohtuuton. Säännös maan tavasta on varsin vanha ja käsitteen nykyinen sisältö on jonkin verran täsmentymätön. Maan tavalla tarkoitetaan nykyään lähinnä erilaisia vakiintuneita käytäntöjä, joita esiintyy esimerkiksi kaupankäynnissä. Koska kirjoitetun lain sääntely on nykyään varsin kattavaa, ei maan tavalla ole oikeuslähteenä enää merkitystä kuin vain suhteellisen harvoin. Tietyillä oikeudenaloilla, kuten sopimusoikeudessa, tavanomaisella oikeudella on kuitenkin edelleenkin varsin vahva asema.



    Oikeuslähteitä ovat myös lainvalmistelutyöt ja tuomioistuinratkaisut. Lainvalmistelutyöt antavat tietoa lainsäätäjän tarkoituksesta, mistä syystä lain esitöitä käytetäänkin hyväksi lakien tulkinnassa. Tuomioistuinratkaisuista oikeuslähteinä ovat tärkeimpiä ylimpien tuomioistuinten eli korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut. Näiden tuomioistuinten ratkaisuista käytetään nimitystä ennakkopäätös. Vaikka ennakkopäätökset eivät ole oikeudellisesti sitovia, on niillä tosiasiassa varsin suuri merkitys. Myös muiden kuin ylimpien tuomioistuinten ratkaisut voivat saada merkitystä oikeuslähteinä. Tilanteissa, joissa alemman tuomioistuimen ratkaisu asiassa jää lopulliseksi, voi alempien tuomioistuinten käytännöllä olla käytännössä suuri merkitys.

    Kansallisiin oikeuslähteisiin kuuluvat myös oikeustiede, yleiset oikeusperiaatteet sekä reaaliset argumentit. Oikeustieteen nimenomaisena tehtävänä on oikeusjärjestyksen sisällön tutkiminen – oikeussäännösten tulkinta ja systematisointi – mistä syystä sillä on merkitystä myös oikeuslähteenä. Myös yleiset oikeusperiaatteet ja reaaliset argumentit voivat saada merkitystä oikeuslähteenä. Kuten jäljempänä esitetään, on näiden lähteitten asema oikeuslähteiden hierarkiassa kuitenkin ylempänä esitettyjä heikompi.

    1.2. Kansainväliset oikeuslähteet ja Euroopan unionin oikeus
    Valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, joihin Suomi on sitoutunut, ovat Suomessa velvoittavia oikeuslähteitä. Myös näitä sopimuksia soveltavien kansainvälisten instanssien käytännöllä on merkitystä oikeuslähteenä. Esimerkkinä tähän kategoriaan kuuluvista oikeuslähteistä voidaan mainita Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus, jonka osalta myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöllä on merkitystä sopimuksen tulkinnassa.



    Euroopan unionin jäsenenä Suomea velvoittaa luonnollisesti myös unionin oikeus. Merkittävimpiä Euroopan yhteisöjen säädöksistä ovat asetukset ja direktiivit. Asetukset ovat sellaisenaan sovellettavissa kaikissa jäsenmaissa, kun taas direktiivit on jäsenmaissa pantava täytäntöön. Näiden täytäntöönpanosäädösten esitöillä voi siten myös yhteisön oikeuden kohdalla olla tiettyä – tosin puhtaasti kansallisia esitöitä vähäisempää – merkitystä tulkinnassa. Myös muut EU:ssa käytetyt sääntelyinstrumentit velvoittavat Suomea siinä missä muitakin jäsenvaltioita. Unionin oikeuden kokonaisuuteen kuuluvana myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisuilla on merkitystä oikeuslähteenä.

    2. Oikeuslähteiden välinen hierarkia
    Kotimaiset oikeuslähteet on Suomessa vakiintuneesti jaettu vahvasti velvoittaviin, heikosti velvoittaviin ja sallittuihin oikeuslähteisiin. Vahvasti velvoittavia oikeuslähteitä ovat laki ja maan tapa. Nämä oikeuslähteet ovat siten oikeuslähteiden hierarkiassa ylimpänä. Niiden soveltaminen on lakia soveltaville viranomaisille virkavelvollisuus ja niiden sivuuttaminen katsotaan siten virkavirheeksi. Lainsäädännön sisällä hierarkia on seuraavanlainen:

    perustuslaki,
    tavalliset lait eli eduskuntalait,
    tasavallan presidentin, valtioneuvoston ja ministeriön asetukset ja
    alempien viranomaisten antamat oikeussäännöt.
    Heikosti velvoittavia oikeuslähteitä eli hierarkiassa yhtä astetta alempana ovat lainvalmistelutyöt ja tuomioistuinratkaisut. Näiden lähteiden sivuuttamisesta ei seuraa soveltajalle virkavirhesanktiota, mutta todennäköisyys ratkaisun muuttumisesta ylemmässä oikeusasteessa kasvaa. Sallittujen oikeuslähteitten ryhmään puolestaan kuuluvat oikeustiede, yleiset oikeusperiaatteet ja reaaliset argumentit. Sallitut oikeuslähteet eivät ole velvoittavia, mutta niiden käyttö on sallittua ja ne voivat vahvistaa argumentaatiota ja sitä kautta ratkaisun perustelullista vahvuutta.



    Kansainväliset sopimukset ovat Suomessa voimassa sen tasoisina säädöksinä kuin ne on valtionsisäisesti saatettu voimaan. Jos siis kansainvälinen sopimus on saatettu voimaan lailla, ovat sen määräykset voimassa Suomessa lain tasoisina. Jos kansainvälinen velvoite on taas saatettu voimaan asetuksella, ovat sen määräykset voimassa asetuksen tasoisina.

    Voimaansaattamissäädökset rinnastuvat siis samantasoisiin kotimaisiin säädöksiin.

    Euroopan unionin oikeudella on unionin oikeuden ensisijaisuutta koskevan opin mukaisesti etusija kansalliseen oikeuteen nähden. Jos siis kansallinen säännös ja unionin oikeuden sitova säännös ovat ristiriidassa keskenään, on unionin oikeuden säännöksellä etusija – jopa ohi kansallisen perustuslakimme.

    3. Kansainvälisten velvoitteiden valtionsisäinen voimaantulo
    Suomi kuuluu niin sanotun dualistisen järjestelmän maihin, joissa kansainväliset sopimukset eivät tule suoraan valtionsisäisesti velvoittaviksi, vaan ne on saatettava erikseen valtionsisäisesti voimaan. Lainsäädännön alaan kuuluvat kansainväliset velvoitteet on perustuslain mukaan saatettava voimaan lailla. Muut määräykset saatetaan voimaan asetuksella.

    Kansainvälinen velvoite tulee valtionsisäisesti voimaan voimaansaattamissäädöksessä säädettynä ajankohtana. Kansainväliset sopimukset, joihin Suomi on sitoutunut, samoin kuin niiden voimaansaattamissäädökset, julkaistaan säädöskokoelman sopimussarjassa.



    4. Toimivalta oikeussäännösten antamiseen
    Lainsäädäntövalta kuuluu Suomessa perustuslain mukaan eduskunnalle. Eduskunta säätää kaikki tavalliset lait ja päättää myös perustuslain muuttamisesta. Eduskunnan säätämässä laissa tai perustuslaissa voidaan antaa valtuutus tietyille muille viranomaisille antaa oikeussääntöjä tietyistä kysymyksistä. Asetuksia voivat tällaisen valtuutuksen perusteella antaa tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö. Jos asetuksen antajaa ei ole valtuutussäännöksessä yksilöity, asetuksen antaa valtioneuvosto. Alemmanasteinen viranomainen voidaan tietyin edellytyksin lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista. Tällaisen valtuuden antaminen edellyttää kuitenkin, että valtuutuksen antamiseen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä ja että sääntelyn asiallinen merkitys ei edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Tällaisen valtuutuksen on myös oltava soveltamisalaltaan selvästi rajattu. Muilla kuin edellä mainituilla tahoilla ei ole toimivaltaa antaa yleisesti velvoittavia oikeussääntöjä.

    5. Oikeussääntöjen säätämisprosessi ja voimaantulo
    Lailla säätäminen tulee eduskunnassa vireille hallituksen esityksellä tai kansanedustajan aloitteella. Hallituksen esitykset valmistellaan ministeriöissä, minkä jälkeen ne käsitellään valtioneuvoston yleisistunnossa. Hallituksen esityksen antamisesta eduskunnalle päätetään tämän jälkeen tasavallan presidentin esittelyssä.



    Eduskunnassa hallituksen esitys tulee ensin lähetekeskusteluun, minkä jälkeen esitys siirretään käsiteltäväksi johonkin eduskunnan valiokuntaan. Valiokunnassa kuullaan asiantuntijoita ja laaditaan hallituksen esityksestä valiokunnan mietintö. Tämän jälkeen asia siirtyy eduskunnan täysistuntoon, jossa asian käsittelyn pohjana toimii valiokunnan mietintö. Lakien hyväksymisestä päätetään eduskunnan täysistunnossa kahdessa käsittelyssä. Eduskunta voi hyväksyä lain muuttumattomana, muuttaa sitä tai hylätä sen. Lopullinen päätösvalta lain kohtalosta on siis eduskunnalla. Tavalliset lait hyväksytään eduskunnassa yksinkertaisella enemmistöllä; perustuslain muuttaminen vaatii määräenemmistöä. Eduskunnan hyväksyttyä lain se toimitetaan tasavallan presidentille vahvistettavaksi. Laki tulee voimaan lain voimaantulosäännöksessä säädettynä ajankohtana, ei kuitenkaan ennen kuin laki on julkaistu Suomen säädöskokoelmassa.

    Sekä tasavallan presidentin, valtioneuvoston että ministeriön asetukset valmistellaan siinä ministeriössä, jonka toimialaan kysymyksessä oleva asia kuuluu. Tasavallan presidentin asetuksien antamisesta päättää presidentti valtioneuvoston esittelystä. Valtioneuvoston asetuksien antamisesta taas päätetään valtioneuvoston yleisistunnossa ja ministeriön asetuksien antamisesta päättää asianomainen ministeri. Kaikki asetukset julkaistaan säädöskokoelmassa. Asetukset tulevat voimaan niissä säädettynä ajankohtana, ei kuitenkaan ennen kuin asetus on julkaistu säädöskokoelmassa.



    Alempien viranomaisten antamat oikeussäännöt – jotka ovat käytännössä yleensä nimeltään päätöksiä tai määräyksiä – valmistellaan ja niiden antamisesta päätetään asianomaisessa viranomaisessa. Alempien viranomaisten antamat määräykset tulevat voimaan niissä säädettynä ajankohtana ja ne julkaistaan asianomaisen viranomaisen määräyskokoelmassa.

    6. Oikeusnormien ristiriitatilanteiden ratkaiseminen valtion sisällä
    Oikeusnormien ristiriitatilanteiden ratkaisemiseen lain soveltajalla on käytössä ensinnäkin seuraavat kolme yleistä sääntöä:

    normihierarkiassa ylemmäntasoinen säännös syrjäyttää alemmantasoisen säännöksen,
    erityislaki syrjäyttää yleislain ja
    myöhempi laki syrjäyttää varhaisemman lain.
    Lakien perustuslainmukaisuuden valvonta toteutetaan Suomessa ensisijaisesti ennakkovalvonnan kautta. Suomessa ei sen vuoksi ole erityistä perustuslakituomioistuinta. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausuntoja sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Lähtökohta siis on, että lait laaditaan eduskunnassa perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisiksi.



    Mikäli ristiriitoja perustuslain ja muiden säädösten välille kuitenkin jää, pyritään ristiriitatilanteet ensi sijassa ratkaisemaan tulkintateitse. Lakeja ja muita säädöksiä pyritään siis tulkitsemaan siten, että ristiriita perustuslain kanssa poistuisi. Kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden käsittelyssä eduskunnan perustuslakivaliokunta on omaksunut periaatteen, jonka mukaan perusteltavissa olevista tulkintavaihtoehdoista on pyrittävä omaksumaan vaihtoehto, joka edistää ihmisoikeusmääräysten toteutumista eli on näin määriteltynä ihmisoikeusystävällinen.

    Jos ristiriita ei ole poistettavissa tulkinnalla, antaa perustuslaki myös muita keinoja perustuslainmukaisuuden jälkikäteiseen valvontaan. Perustuslain 106 §:n mukaan tapauksessa, jossa tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle. Perustuslain 107 §:ssä puolestaan säädetään, että jos asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säädöksen säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, sitä ei tuomioistuimissa tai muissa viranomaisissa saa soveltaa.

    7. Lisätietoa ja linkkejä
    Lisätietoa lainsäädäntöprosessista on saatavilla oikeusministeriön internetsivuilta osoitteesta (Lait ja yhteiskunta – Oikeusministeriö: http://www.om.fi/12.htm). Kaikki Suomen voimassa olevat lait ja asetukset sekä valtaosa alempien viranomaisten antamista oikeussäännöistä löytyvät puolestaan internetissä olevasta valtion säädöstietopankista osoitteesta (FINLEX: http://www.finlex.fi/fi/). Mainituilta sivuilta löytyy myös kaikki hallituksen esitykset vuodesta 1992 lähtien sekä ylimpien oikeusasteiden oikeuskäytäntöä. Hallituksen esityksistä ja lakien eduskuntakäsittelyn aikaisista asiakirjoista saa tietoa myös eduskunnan internetsivuilta osoitteesta (Suomen eduskunta).

    Äänestä

  • todellakaan tarvita kirjoitti:

    Maailma on täynnä asioita, joista ei ole pykäliä laeissa ja sopimuksissa. Tarpeen tullen lakeja ja sopimuksia on sitten tulkittava. Kerrataanpas ne vähän vanhemmat lähteet joissa tähän kysymykseen liittyviä oleellisia asiota ja tulkintoja löytyy:

    Suontausta, Tauno: Porkkalan vuokra-alueen palautus ja yksityiset omistussuhteet. Lakimies 1955, 906-920.

    Castrén, Erik: Keskustelua oikeudesta Porkkalan maahan. Lakimies 1955, 921-926.

    Castrén, Erik: Kansainvälinen oikeusseuraanto. Vammala 1950.

    N:o 839 Laki eräiden valtakunnan yhteyteen palautetulla alueella olevaa omaisuutta koskevien oikeuksien ennalleen palauttamisesta 6.12.1941

    N:o 580 Laki valtakunnan yhteyteen palautetulla aleella olevaan kiinteään omaisuuteen kohdistuvan omistusoikeuden järjestelyistä eräissä tapauksissa 24.7.1942

    N:o 431 Porkkalan palautuslaki 8.6.1956

    Nämähän eivät essulua kiinnosta, kun niissä on aivan vääränlaisia asioita.

    Lopeta nyt se jo essulusta jauhaminen, aiotko keskustella henkilöistä vai asiasta?

    Sanotaankohan noissa linkeissä sitä, etta Karjalan pakkoluovutuksen yhteydessä on yksityinen omaisuus (joka on tietenkin yksilöity) pakkolunastettu tai siirretty toisen valtion omaisuudeksi. Veikkaan: ei ole.

    Äänestä

  • :))) kirjoitti:

    "Näytä paperi/pykälä, jossa suomalainen yksityinen omaisuus on siirtynyt joko Suomen tai NL:n hallintaan. "

    Mitä sinä jankutat tuosta hallinnan siirtymisestä? Ei hallintaa siirretty vaan hallinnan kohde lakkautettiin. Ei silloin tarvita mitään siirtoa kun ei ole mitä hallita. Eikö tämä todellakaan mahdu "maalaisjärkeesi"?

    "Vataukseksi ei kelpaa, että sellaista pykälää ei tarvita. "

    Sinulle tuskin kelpaa mikään vastaukseksi, onhan tuo essulointi jo nähty :D

    Asian nyt vain on niin, ettei sääntöjä kansainväliselle tapaoikeudelle ja lakeja Suomeen tee Höltät ja essulut eikä muut palauttelijat.

    Suomi toimii alla olevan selustuksen mukaisesti ja siihen teidänkin on tyydyttävä ja löydettävä ne vastaukset näiden käytäntöjen pohjalta. Turhaan yritätte keksia omia "lakeja" ;D

    1. Oikeuslähteet
    Oikeuslähteillä tarkoitetaan niitä lähteitä, joista oikeussäännöt on löydettävissä. Osa oikeuslähteistä on kansallisia, osan alkuperä on kansainvälinen. Osa lähteistä on taas kirjoitettuja, osa kirjoittamattomia. Kootusti oikeuslähteet on esitettävissä seuraavasti.

    1.1. Kansalliset Oikeuslähteet
    Kansallisista oikeuslähteistä keskeisin on kirjoitettu laki. Laki on tässä ymmärrettävä laajasti siten että se käsittää perustuslain, tavalliset lait eli eduskuntalait, tasavallan presidentin, valtioneuvoston ja ministeriön asetukset sekä alempien viranomaisten antamat oikeussäännöt. Asetuksia ja alempien viranomaisten oikeussääntöjä voidaan antaa vain perustuslaissa tai tavallisessa laissa olevan valtuutuksen perusteella, jossa on pääsääntöisesti myös yksilöity mainittujen normien antamiseen oikeutettu valtioelin tai viranomainen.

    Tilanteissa, joissa kirjoitettua lakia ei ole, oikeudenkäymiskaaren 1 luvun 11 § asettaa oikeuslähteeksi maan tavan. Edellytyksenä maan tavan velvoittavuudelle on, että se ei ole kohtuuton. Säännös maan tavasta on varsin vanha ja käsitteen nykyinen sisältö on jonkin verran täsmentymätön. Maan tavalla tarkoitetaan nykyään lähinnä erilaisia vakiintuneita käytäntöjä, joita esiintyy esimerkiksi kaupankäynnissä. Koska kirjoitetun lain sääntely on nykyään varsin kattavaa, ei maan tavalla ole oikeuslähteenä enää merkitystä kuin vain suhteellisen harvoin. Tietyillä oikeudenaloilla, kuten sopimusoikeudessa, tavanomaisella oikeudella on kuitenkin edelleenkin varsin vahva asema.



    Oikeuslähteitä ovat myös lainvalmistelutyöt ja tuomioistuinratkaisut. Lainvalmistelutyöt antavat tietoa lainsäätäjän tarkoituksesta, mistä syystä lain esitöitä käytetäänkin hyväksi lakien tulkinnassa. Tuomioistuinratkaisuista oikeuslähteinä ovat tärkeimpiä ylimpien tuomioistuinten eli korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut. Näiden tuomioistuinten ratkaisuista käytetään nimitystä ennakkopäätös. Vaikka ennakkopäätökset eivät ole oikeudellisesti sitovia, on niillä tosiasiassa varsin suuri merkitys. Myös muiden kuin ylimpien tuomioistuinten ratkaisut voivat saada merkitystä oikeuslähteinä. Tilanteissa, joissa alemman tuomioistuimen ratkaisu asiassa jää lopulliseksi, voi alempien tuomioistuinten käytännöllä olla käytännössä suuri merkitys.

    Kansallisiin oikeuslähteisiin kuuluvat myös oikeustiede, yleiset oikeusperiaatteet sekä reaaliset argumentit. Oikeustieteen nimenomaisena tehtävänä on oikeusjärjestyksen sisällön tutkiminen – oikeussäännösten tulkinta ja systematisointi – mistä syystä sillä on merkitystä myös oikeuslähteenä. Myös yleiset oikeusperiaatteet ja reaaliset argumentit voivat saada merkitystä oikeuslähteenä. Kuten jäljempänä esitetään, on näiden lähteitten asema oikeuslähteiden hierarkiassa kuitenkin ylempänä esitettyjä heikompi.

    1.2. Kansainväliset oikeuslähteet ja Euroopan unionin oikeus
    Valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, joihin Suomi on sitoutunut, ovat Suomessa velvoittavia oikeuslähteitä. Myös näitä sopimuksia soveltavien kansainvälisten instanssien käytännöllä on merkitystä oikeuslähteenä. Esimerkkinä tähän kategoriaan kuuluvista oikeuslähteistä voidaan mainita Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus, jonka osalta myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöllä on merkitystä sopimuksen tulkinnassa.



    Euroopan unionin jäsenenä Suomea velvoittaa luonnollisesti myös unionin oikeus. Merkittävimpiä Euroopan yhteisöjen säädöksistä ovat asetukset ja direktiivit. Asetukset ovat sellaisenaan sovellettavissa kaikissa jäsenmaissa, kun taas direktiivit on jäsenmaissa pantava täytäntöön. Näiden täytäntöönpanosäädösten esitöillä voi siten myös yhteisön oikeuden kohdalla olla tiettyä – tosin puhtaasti kansallisia esitöitä vähäisempää – merkitystä tulkinnassa. Myös muut EU:ssa käytetyt sääntelyinstrumentit velvoittavat Suomea siinä missä muitakin jäsenvaltioita. Unionin oikeuden kokonaisuuteen kuuluvana myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisuilla on merkitystä oikeuslähteenä.

    2. Oikeuslähteiden välinen hierarkia
    Kotimaiset oikeuslähteet on Suomessa vakiintuneesti jaettu vahvasti velvoittaviin, heikosti velvoittaviin ja sallittuihin oikeuslähteisiin. Vahvasti velvoittavia oikeuslähteitä ovat laki ja maan tapa. Nämä oikeuslähteet ovat siten oikeuslähteiden hierarkiassa ylimpänä. Niiden soveltaminen on lakia soveltaville viranomaisille virkavelvollisuus ja niiden sivuuttaminen katsotaan siten virkavirheeksi. Lainsäädännön sisällä hierarkia on seuraavanlainen:

    perustuslaki,
    tavalliset lait eli eduskuntalait,
    tasavallan presidentin, valtioneuvoston ja ministeriön asetukset ja
    alempien viranomaisten antamat oikeussäännöt.
    Heikosti velvoittavia oikeuslähteitä eli hierarkiassa yhtä astetta alempana ovat lainvalmistelutyöt ja tuomioistuinratkaisut. Näiden lähteiden sivuuttamisesta ei seuraa soveltajalle virkavirhesanktiota, mutta todennäköisyys ratkaisun muuttumisesta ylemmässä oikeusasteessa kasvaa. Sallittujen oikeuslähteitten ryhmään puolestaan kuuluvat oikeustiede, yleiset oikeusperiaatteet ja reaaliset argumentit. Sallitut oikeuslähteet eivät ole velvoittavia, mutta niiden käyttö on sallittua ja ne voivat vahvistaa argumentaatiota ja sitä kautta ratkaisun perustelullista vahvuutta.



    Kansainväliset sopimukset ovat Suomessa voimassa sen tasoisina säädöksinä kuin ne on valtionsisäisesti saatettu voimaan. Jos siis kansainvälinen sopimus on saatettu voimaan lailla, ovat sen määräykset voimassa Suomessa lain tasoisina. Jos kansainvälinen velvoite on taas saatettu voimaan asetuksella, ovat sen määräykset voimassa asetuksen tasoisina.

    Voimaansaattamissäädökset rinnastuvat siis samantasoisiin kotimaisiin säädöksiin.

    Euroopan unionin oikeudella on unionin oikeuden ensisijaisuutta koskevan opin mukaisesti etusija kansalliseen oikeuteen nähden. Jos siis kansallinen säännös ja unionin oikeuden sitova säännös ovat ristiriidassa keskenään, on unionin oikeuden säännöksellä etusija – jopa ohi kansallisen perustuslakimme.

    3. Kansainvälisten velvoitteiden valtionsisäinen voimaantulo
    Suomi kuuluu niin sanotun dualistisen järjestelmän maihin, joissa kansainväliset sopimukset eivät tule suoraan valtionsisäisesti velvoittaviksi, vaan ne on saatettava erikseen valtionsisäisesti voimaan. Lainsäädännön alaan kuuluvat kansainväliset velvoitteet on perustuslain mukaan saatettava voimaan lailla. Muut määräykset saatetaan voimaan asetuksella.

    Kansainvälinen velvoite tulee valtionsisäisesti voimaan voimaansaattamissäädöksessä säädettynä ajankohtana. Kansainväliset sopimukset, joihin Suomi on sitoutunut, samoin kuin niiden voimaansaattamissäädökset, julkaistaan säädöskokoelman sopimussarjassa.



    4. Toimivalta oikeussäännösten antamiseen
    Lainsäädäntövalta kuuluu Suomessa perustuslain mukaan eduskunnalle. Eduskunta säätää kaikki tavalliset lait ja päättää myös perustuslain muuttamisesta. Eduskunnan säätämässä laissa tai perustuslaissa voidaan antaa valtuutus tietyille muille viranomaisille antaa oikeussääntöjä tietyistä kysymyksistä. Asetuksia voivat tällaisen valtuutuksen perusteella antaa tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö. Jos asetuksen antajaa ei ole valtuutussäännöksessä yksilöity, asetuksen antaa valtioneuvosto. Alemmanasteinen viranomainen voidaan tietyin edellytyksin lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista. Tällaisen valtuuden antaminen edellyttää kuitenkin, että valtuutuksen antamiseen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä ja että sääntelyn asiallinen merkitys ei edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Tällaisen valtuutuksen on myös oltava soveltamisalaltaan selvästi rajattu. Muilla kuin edellä mainituilla tahoilla ei ole toimivaltaa antaa yleisesti velvoittavia oikeussääntöjä.

    5. Oikeussääntöjen säätämisprosessi ja voimaantulo
    Lailla säätäminen tulee eduskunnassa vireille hallituksen esityksellä tai kansanedustajan aloitteella. Hallituksen esitykset valmistellaan ministeriöissä, minkä jälkeen ne käsitellään valtioneuvoston yleisistunnossa. Hallituksen esityksen antamisesta eduskunnalle päätetään tämän jälkeen tasavallan presidentin esittelyssä.



    Eduskunnassa hallituksen esitys tulee ensin lähetekeskusteluun, minkä jälkeen esitys siirretään käsiteltäväksi johonkin eduskunnan valiokuntaan. Valiokunnassa kuullaan asiantuntijoita ja laaditaan hallituksen esityksestä valiokunnan mietintö. Tämän jälkeen asia siirtyy eduskunnan täysistuntoon, jossa asian käsittelyn pohjana toimii valiokunnan mietintö. Lakien hyväksymisestä päätetään eduskunnan täysistunnossa kahdessa käsittelyssä. Eduskunta voi hyväksyä lain muuttumattomana, muuttaa sitä tai hylätä sen. Lopullinen päätösvalta lain kohtalosta on siis eduskunnalla. Tavalliset lait hyväksytään eduskunnassa yksinkertaisella enemmistöllä; perustuslain muuttaminen vaatii määräenemmistöä. Eduskunnan hyväksyttyä lain se toimitetaan tasavallan presidentille vahvistettavaksi. Laki tulee voimaan lain voimaantulosäännöksessä säädettynä ajankohtana, ei kuitenkaan ennen kuin laki on julkaistu Suomen säädöskokoelmassa.

    Sekä tasavallan presidentin, valtioneuvoston että ministeriön asetukset valmistellaan siinä ministeriössä, jonka toimialaan kysymyksessä oleva asia kuuluu. Tasavallan presidentin asetuksien antamisesta päättää presidentti valtioneuvoston esittelystä. Valtioneuvoston asetuksien antamisesta taas päätetään valtioneuvoston yleisistunnossa ja ministeriön asetuksien antamisesta päättää asianomainen ministeri. Kaikki asetukset julkaistaan säädöskokoelmassa. Asetukset tulevat voimaan niissä säädettynä ajankohtana, ei kuitenkaan ennen kuin asetus on julkaistu säädöskokoelmassa.



    Alempien viranomaisten antamat oikeussäännöt – jotka ovat käytännössä yleensä nimeltään päätöksiä tai määräyksiä – valmistellaan ja niiden antamisesta päätetään asianomaisessa viranomaisessa. Alempien viranomaisten antamat määräykset tulevat voimaan niissä säädettynä ajankohtana ja ne julkaistaan asianomaisen viranomaisen määräyskokoelmassa.

    6. Oikeusnormien ristiriitatilanteiden ratkaiseminen valtion sisällä
    Oikeusnormien ristiriitatilanteiden ratkaisemiseen lain soveltajalla on käytössä ensinnäkin seuraavat kolme yleistä sääntöä:

    normihierarkiassa ylemmäntasoinen säännös syrjäyttää alemmantasoisen säännöksen,
    erityislaki syrjäyttää yleislain ja
    myöhempi laki syrjäyttää varhaisemman lain.
    Lakien perustuslainmukaisuuden valvonta toteutetaan Suomessa ensisijaisesti ennakkovalvonnan kautta. Suomessa ei sen vuoksi ole erityistä perustuslakituomioistuinta. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausuntoja sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Lähtökohta siis on, että lait laaditaan eduskunnassa perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisiksi.



    Mikäli ristiriitoja perustuslain ja muiden säädösten välille kuitenkin jää, pyritään ristiriitatilanteet ensi sijassa ratkaisemaan tulkintateitse. Lakeja ja muita säädöksiä pyritään siis tulkitsemaan siten, että ristiriita perustuslain kanssa poistuisi. Kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden käsittelyssä eduskunnan perustuslakivaliokunta on omaksunut periaatteen, jonka mukaan perusteltavissa olevista tulkintavaihtoehdoista on pyrittävä omaksumaan vaihtoehto, joka edistää ihmisoikeusmääräysten toteutumista eli on näin määriteltynä ihmisoikeusystävällinen.

    Jos ristiriita ei ole poistettavissa tulkinnalla, antaa perustuslaki myös muita keinoja perustuslainmukaisuuden jälkikäteiseen valvontaan. Perustuslain 106 §:n mukaan tapauksessa, jossa tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle. Perustuslain 107 §:ssä puolestaan säädetään, että jos asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säädöksen säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, sitä ei tuomioistuimissa tai muissa viranomaisissa saa soveltaa.

    7. Lisätietoa ja linkkejä
    Lisätietoa lainsäädäntöprosessista on saatavilla oikeusministeriön internetsivuilta osoitteesta (Lait ja yhteiskunta – Oikeusministeriö: http://www.om.fi/12.htm). Kaikki Suomen voimassa olevat lait ja asetukset sekä valtaosa alempien viranomaisten antamista oikeussäännöistä löytyvät puolestaan internetissä olevasta valtion säädöstietopankista osoitteesta (FINLEX: http://www.finlex.fi/fi/). Mainituilta sivuilta löytyy myös kaikki hallituksen esitykset vuodesta 1992 lähtien sekä ylimpien oikeusasteiden oikeuskäytäntöä. Hallituksen esityksistä ja lakien eduskuntakäsittelyn aikaisista asiakirjoista saa tietoa myös eduskunnan internetsivuilta osoitteesta (Suomen eduskunta).

    "Mitä sinä jankutat tuosta hallinnan siirtymisestä? Ei hallintaa siirretty vaan hallinnan kohde lakkautettiin. Ei silloin tarvita mitään siirtoa kun ei ole mitä hallita. Eikö tämä todellakaan mahdu "maalaisjärkeesi"?"

    Ykstyistä omaisuutta ei voi lakkauttaa. Sitä ei tehdä kuntien yhdistyessäkään, kun toinen kunta lakkkaa olemasta. Yksityisen omaisuuden pakkolunastamisesta tai siirrosta tarvitaan dokumentti.

    Äänestä

  • todellakaan tarvita kirjoitti:

    Maailma on täynnä asioita, joista ei ole pykäliä laeissa ja sopimuksissa. Tarpeen tullen lakeja ja sopimuksia on sitten tulkittava. Kerrataanpas ne vähän vanhemmat lähteet joissa tähän kysymykseen liittyviä oleellisia asiota ja tulkintoja löytyy:

    Suontausta, Tauno: Porkkalan vuokra-alueen palautus ja yksityiset omistussuhteet. Lakimies 1955, 906-920.

    Castrén, Erik: Keskustelua oikeudesta Porkkalan maahan. Lakimies 1955, 921-926.

    Castrén, Erik: Kansainvälinen oikeusseuraanto. Vammala 1950.

    N:o 839 Laki eräiden valtakunnan yhteyteen palautetulla alueella olevaa omaisuutta koskevien oikeuksien ennalleen palauttamisesta 6.12.1941

    N:o 580 Laki valtakunnan yhteyteen palautetulla aleella olevaan kiinteään omaisuuteen kohdistuvan omistusoikeuden järjestelyistä eräissä tapauksissa 24.7.1942

    N:o 431 Porkkalan palautuslaki 8.6.1956

    Nämähän eivät essulua kiinnosta, kun niissä on aivan vääränlaisia asioita.

    "Sanotaankohan noissa linkeissä sitä, etta Karjalan pakkoluovutuksen yhteydessä on yksityinen omaisuus (joka on tietenkin yksilöity) pakkolunastettu tai siirretty toisen valtion omaisuudeksi. Veikkaan: ei ole."

    Sen mitä sanotaan tuossa Castrénin kansainvälisen oikeuden oppikirjassa asiasta olet itse lukenut netistä pari päivää sitten, mutta se ei tietenkään
    tehnyt mitään umpiluuhusi essulu-markus:


    http://www.kareliaforum.net/forum/Forum6/HTML/000029.ht ml

    Noissa Lakimies-lehden artikkeleissa sanotaan sama asia, ja noista laeista käy ilmi, että omistusoikeuden palauttamiseen on aina katsottu tarvittavan Eduskunnan säätämä laki ja että omaisuutta ei ole ennenkään palautettu ehdoitta.

    Äänestä

  • :))) kirjoitti:

    "Näytä paperi/pykälä, jossa suomalainen yksityinen omaisuus on siirtynyt joko Suomen tai NL:n hallintaan. "

    Mitä sinä jankutat tuosta hallinnan siirtymisestä? Ei hallintaa siirretty vaan hallinnan kohde lakkautettiin. Ei silloin tarvita mitään siirtoa kun ei ole mitä hallita. Eikö tämä todellakaan mahdu "maalaisjärkeesi"?

    "Vataukseksi ei kelpaa, että sellaista pykälää ei tarvita. "

    Sinulle tuskin kelpaa mikään vastaukseksi, onhan tuo essulointi jo nähty :D

    Asian nyt vain on niin, ettei sääntöjä kansainväliselle tapaoikeudelle ja lakeja Suomeen tee Höltät ja essulut eikä muut palauttelijat.

    Suomi toimii alla olevan selustuksen mukaisesti ja siihen teidänkin on tyydyttävä ja löydettävä ne vastaukset näiden käytäntöjen pohjalta. Turhaan yritätte keksia omia "lakeja" ;D

    1. Oikeuslähteet
    Oikeuslähteillä tarkoitetaan niitä lähteitä, joista oikeussäännöt on löydettävissä. Osa oikeuslähteistä on kansallisia, osan alkuperä on kansainvälinen. Osa lähteistä on taas kirjoitettuja, osa kirjoittamattomia. Kootusti oikeuslähteet on esitettävissä seuraavasti.

    1.1. Kansalliset Oikeuslähteet
    Kansallisista oikeuslähteistä keskeisin on kirjoitettu laki. Laki on tässä ymmärrettävä laajasti siten että se käsittää perustuslain, tavalliset lait eli eduskuntalait, tasavallan presidentin, valtioneuvoston ja ministeriön asetukset sekä alempien viranomaisten antamat oikeussäännöt. Asetuksia ja alempien viranomaisten oikeussääntöjä voidaan antaa vain perustuslaissa tai tavallisessa laissa olevan valtuutuksen perusteella, jossa on pääsääntöisesti myös yksilöity mainittujen normien antamiseen oikeutettu valtioelin tai viranomainen.

    Tilanteissa, joissa kirjoitettua lakia ei ole, oikeudenkäymiskaaren 1 luvun 11 § asettaa oikeuslähteeksi maan tavan. Edellytyksenä maan tavan velvoittavuudelle on, että se ei ole kohtuuton. Säännös maan tavasta on varsin vanha ja käsitteen nykyinen sisältö on jonkin verran täsmentymätön. Maan tavalla tarkoitetaan nykyään lähinnä erilaisia vakiintuneita käytäntöjä, joita esiintyy esimerkiksi kaupankäynnissä. Koska kirjoitetun lain sääntely on nykyään varsin kattavaa, ei maan tavalla ole oikeuslähteenä enää merkitystä kuin vain suhteellisen harvoin. Tietyillä oikeudenaloilla, kuten sopimusoikeudessa, tavanomaisella oikeudella on kuitenkin edelleenkin varsin vahva asema.



    Oikeuslähteitä ovat myös lainvalmistelutyöt ja tuomioistuinratkaisut. Lainvalmistelutyöt antavat tietoa lainsäätäjän tarkoituksesta, mistä syystä lain esitöitä käytetäänkin hyväksi lakien tulkinnassa. Tuomioistuinratkaisuista oikeuslähteinä ovat tärkeimpiä ylimpien tuomioistuinten eli korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut. Näiden tuomioistuinten ratkaisuista käytetään nimitystä ennakkopäätös. Vaikka ennakkopäätökset eivät ole oikeudellisesti sitovia, on niillä tosiasiassa varsin suuri merkitys. Myös muiden kuin ylimpien tuomioistuinten ratkaisut voivat saada merkitystä oikeuslähteinä. Tilanteissa, joissa alemman tuomioistuimen ratkaisu asiassa jää lopulliseksi, voi alempien tuomioistuinten käytännöllä olla käytännössä suuri merkitys.

    Kansallisiin oikeuslähteisiin kuuluvat myös oikeustiede, yleiset oikeusperiaatteet sekä reaaliset argumentit. Oikeustieteen nimenomaisena tehtävänä on oikeusjärjestyksen sisällön tutkiminen – oikeussäännösten tulkinta ja systematisointi – mistä syystä sillä on merkitystä myös oikeuslähteenä. Myös yleiset oikeusperiaatteet ja reaaliset argumentit voivat saada merkitystä oikeuslähteenä. Kuten jäljempänä esitetään, on näiden lähteitten asema oikeuslähteiden hierarkiassa kuitenkin ylempänä esitettyjä heikompi.

    1.2. Kansainväliset oikeuslähteet ja Euroopan unionin oikeus
    Valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, joihin Suomi on sitoutunut, ovat Suomessa velvoittavia oikeuslähteitä. Myös näitä sopimuksia soveltavien kansainvälisten instanssien käytännöllä on merkitystä oikeuslähteenä. Esimerkkinä tähän kategoriaan kuuluvista oikeuslähteistä voidaan mainita Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus, jonka osalta myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöllä on merkitystä sopimuksen tulkinnassa.



    Euroopan unionin jäsenenä Suomea velvoittaa luonnollisesti myös unionin oikeus. Merkittävimpiä Euroopan yhteisöjen säädöksistä ovat asetukset ja direktiivit. Asetukset ovat sellaisenaan sovellettavissa kaikissa jäsenmaissa, kun taas direktiivit on jäsenmaissa pantava täytäntöön. Näiden täytäntöönpanosäädösten esitöillä voi siten myös yhteisön oikeuden kohdalla olla tiettyä – tosin puhtaasti kansallisia esitöitä vähäisempää – merkitystä tulkinnassa. Myös muut EU:ssa käytetyt sääntelyinstrumentit velvoittavat Suomea siinä missä muitakin jäsenvaltioita. Unionin oikeuden kokonaisuuteen kuuluvana myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisuilla on merkitystä oikeuslähteenä.

    2. Oikeuslähteiden välinen hierarkia
    Kotimaiset oikeuslähteet on Suomessa vakiintuneesti jaettu vahvasti velvoittaviin, heikosti velvoittaviin ja sallittuihin oikeuslähteisiin. Vahvasti velvoittavia oikeuslähteitä ovat laki ja maan tapa. Nämä oikeuslähteet ovat siten oikeuslähteiden hierarkiassa ylimpänä. Niiden soveltaminen on lakia soveltaville viranomaisille virkavelvollisuus ja niiden sivuuttaminen katsotaan siten virkavirheeksi. Lainsäädännön sisällä hierarkia on seuraavanlainen:

    perustuslaki,
    tavalliset lait eli eduskuntalait,
    tasavallan presidentin, valtioneuvoston ja ministeriön asetukset ja
    alempien viranomaisten antamat oikeussäännöt.
    Heikosti velvoittavia oikeuslähteitä eli hierarkiassa yhtä astetta alempana ovat lainvalmistelutyöt ja tuomioistuinratkaisut. Näiden lähteiden sivuuttamisesta ei seuraa soveltajalle virkavirhesanktiota, mutta todennäköisyys ratkaisun muuttumisesta ylemmässä oikeusasteessa kasvaa. Sallittujen oikeuslähteitten ryhmään puolestaan kuuluvat oikeustiede, yleiset oikeusperiaatteet ja reaaliset argumentit. Sallitut oikeuslähteet eivät ole velvoittavia, mutta niiden käyttö on sallittua ja ne voivat vahvistaa argumentaatiota ja sitä kautta ratkaisun perustelullista vahvuutta.



    Kansainväliset sopimukset ovat Suomessa voimassa sen tasoisina säädöksinä kuin ne on valtionsisäisesti saatettu voimaan. Jos siis kansainvälinen sopimus on saatettu voimaan lailla, ovat sen määräykset voimassa Suomessa lain tasoisina. Jos kansainvälinen velvoite on taas saatettu voimaan asetuksella, ovat sen määräykset voimassa asetuksen tasoisina.

    Voimaansaattamissäädökset rinnastuvat siis samantasoisiin kotimaisiin säädöksiin.

    Euroopan unionin oikeudella on unionin oikeuden ensisijaisuutta koskevan opin mukaisesti etusija kansalliseen oikeuteen nähden. Jos siis kansallinen säännös ja unionin oikeuden sitova säännös ovat ristiriidassa keskenään, on unionin oikeuden säännöksellä etusija – jopa ohi kansallisen perustuslakimme.

    3. Kansainvälisten velvoitteiden valtionsisäinen voimaantulo
    Suomi kuuluu niin sanotun dualistisen järjestelmän maihin, joissa kansainväliset sopimukset eivät tule suoraan valtionsisäisesti velvoittaviksi, vaan ne on saatettava erikseen valtionsisäisesti voimaan. Lainsäädännön alaan kuuluvat kansainväliset velvoitteet on perustuslain mukaan saatettava voimaan lailla. Muut määräykset saatetaan voimaan asetuksella.

    Kansainvälinen velvoite tulee valtionsisäisesti voimaan voimaansaattamissäädöksessä säädettynä ajankohtana. Kansainväliset sopimukset, joihin Suomi on sitoutunut, samoin kuin niiden voimaansaattamissäädökset, julkaistaan säädöskokoelman sopimussarjassa.



    4. Toimivalta oikeussäännösten antamiseen
    Lainsäädäntövalta kuuluu Suomessa perustuslain mukaan eduskunnalle. Eduskunta säätää kaikki tavalliset lait ja päättää myös perustuslain muuttamisesta. Eduskunnan säätämässä laissa tai perustuslaissa voidaan antaa valtuutus tietyille muille viranomaisille antaa oikeussääntöjä tietyistä kysymyksistä. Asetuksia voivat tällaisen valtuutuksen perusteella antaa tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö. Jos asetuksen antajaa ei ole valtuutussäännöksessä yksilöity, asetuksen antaa valtioneuvosto. Alemmanasteinen viranomainen voidaan tietyin edellytyksin lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista. Tällaisen valtuuden antaminen edellyttää kuitenkin, että valtuutuksen antamiseen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä ja että sääntelyn asiallinen merkitys ei edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Tällaisen valtuutuksen on myös oltava soveltamisalaltaan selvästi rajattu. Muilla kuin edellä mainituilla tahoilla ei ole toimivaltaa antaa yleisesti velvoittavia oikeussääntöjä.

    5. Oikeussääntöjen säätämisprosessi ja voimaantulo
    Lailla säätäminen tulee eduskunnassa vireille hallituksen esityksellä tai kansanedustajan aloitteella. Hallituksen esitykset valmistellaan ministeriöissä, minkä jälkeen ne käsitellään valtioneuvoston yleisistunnossa. Hallituksen esityksen antamisesta eduskunnalle päätetään tämän jälkeen tasavallan presidentin esittelyssä.



    Eduskunnassa hallituksen esitys tulee ensin lähetekeskusteluun, minkä jälkeen esitys siirretään käsiteltäväksi johonkin eduskunnan valiokuntaan. Valiokunnassa kuullaan asiantuntijoita ja laaditaan hallituksen esityksestä valiokunnan mietintö. Tämän jälkeen asia siirtyy eduskunnan täysistuntoon, jossa asian käsittelyn pohjana toimii valiokunnan mietintö. Lakien hyväksymisestä päätetään eduskunnan täysistunnossa kahdessa käsittelyssä. Eduskunta voi hyväksyä lain muuttumattomana, muuttaa sitä tai hylätä sen. Lopullinen päätösvalta lain kohtalosta on siis eduskunnalla. Tavalliset lait hyväksytään eduskunnassa yksinkertaisella enemmistöllä; perustuslain muuttaminen vaatii määräenemmistöä. Eduskunnan hyväksyttyä lain se toimitetaan tasavallan presidentille vahvistettavaksi. Laki tulee voimaan lain voimaantulosäännöksessä säädettynä ajankohtana, ei kuitenkaan ennen kuin laki on julkaistu Suomen säädöskokoelmassa.

    Sekä tasavallan presidentin, valtioneuvoston että ministeriön asetukset valmistellaan siinä ministeriössä, jonka toimialaan kysymyksessä oleva asia kuuluu. Tasavallan presidentin asetuksien antamisesta päättää presidentti valtioneuvoston esittelystä. Valtioneuvoston asetuksien antamisesta taas päätetään valtioneuvoston yleisistunnossa ja ministeriön asetuksien antamisesta päättää asianomainen ministeri. Kaikki asetukset julkaistaan säädöskokoelmassa. Asetukset tulevat voimaan niissä säädettynä ajankohtana, ei kuitenkaan ennen kuin asetus on julkaistu säädöskokoelmassa.



    Alempien viranomaisten antamat oikeussäännöt – jotka ovat käytännössä yleensä nimeltään päätöksiä tai määräyksiä – valmistellaan ja niiden antamisesta päätetään asianomaisessa viranomaisessa. Alempien viranomaisten antamat määräykset tulevat voimaan niissä säädettynä ajankohtana ja ne julkaistaan asianomaisen viranomaisen määräyskokoelmassa.

    6. Oikeusnormien ristiriitatilanteiden ratkaiseminen valtion sisällä
    Oikeusnormien ristiriitatilanteiden ratkaisemiseen lain soveltajalla on käytössä ensinnäkin seuraavat kolme yleistä sääntöä:

    normihierarkiassa ylemmäntasoinen säännös syrjäyttää alemmantasoisen säännöksen,
    erityislaki syrjäyttää yleislain ja
    myöhempi laki syrjäyttää varhaisemman lain.
    Lakien perustuslainmukaisuuden valvonta toteutetaan Suomessa ensisijaisesti ennakkovalvonnan kautta. Suomessa ei sen vuoksi ole erityistä perustuslakituomioistuinta. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausuntoja sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Lähtökohta siis on, että lait laaditaan eduskunnassa perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisiksi.



    Mikäli ristiriitoja perustuslain ja muiden säädösten välille kuitenkin jää, pyritään ristiriitatilanteet ensi sijassa ratkaisemaan tulkintateitse. Lakeja ja muita säädöksiä pyritään siis tulkitsemaan siten, että ristiriita perustuslain kanssa poistuisi. Kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden käsittelyssä eduskunnan perustuslakivaliokunta on omaksunut periaatteen, jonka mukaan perusteltavissa olevista tulkintavaihtoehdoista on pyrittävä omaksumaan vaihtoehto, joka edistää ihmisoikeusmääräysten toteutumista eli on näin määriteltynä ihmisoikeusystävällinen.

    Jos ristiriita ei ole poistettavissa tulkinnalla, antaa perustuslaki myös muita keinoja perustuslainmukaisuuden jälkikäteiseen valvontaan. Perustuslain 106 §:n mukaan tapauksessa, jossa tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle. Perustuslain 107 §:ssä puolestaan säädetään, että jos asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säädöksen säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, sitä ei tuomioistuimissa tai muissa viranomaisissa saa soveltaa.

    7. Lisätietoa ja linkkejä
    Lisätietoa lainsäädäntöprosessista on saatavilla oikeusministeriön internetsivuilta osoitteesta (Lait ja yhteiskunta – Oikeusministeriö: http://www.om.fi/12.htm). Kaikki Suomen voimassa olevat lait ja asetukset sekä valtaosa alempien viranomaisten antamista oikeussäännöistä löytyvät puolestaan internetissä olevasta valtion säädöstietopankista osoitteesta (FINLEX: http://www.finlex.fi/fi/). Mainituilta sivuilta löytyy myös kaikki hallituksen esitykset vuodesta 1992 lähtien sekä ylimpien oikeusasteiden oikeuskäytäntöä. Hallituksen esityksistä ja lakien eduskuntakäsittelyn aikaisista asiakirjoista saa tietoa myös eduskunnan internetsivuilta osoitteesta (Suomen eduskunta).

    pitää varmaan vielä lisätä essulu-markuksen mutu:

    "Ykstyistä omaisuutta ei voi lakkauttaa. Sitä ei tehdä kuntien yhdistyessäkään, kun toinen kunta lakkkaa olemasta. Yksityisen omaisuuden pakkolunastamisesta tai siirrosta tarvitaan dokumentti."

    Äänestä

  • todellakaan tarvita kirjoitti:

    Maailma on täynnä asioita, joista ei ole pykäliä laeissa ja sopimuksissa. Tarpeen tullen lakeja ja sopimuksia on sitten tulkittava. Kerrataanpas ne vähän vanhemmat lähteet joissa tähän kysymykseen liittyviä oleellisia asiota ja tulkintoja löytyy:

    Suontausta, Tauno: Porkkalan vuokra-alueen palautus ja yksityiset omistussuhteet. Lakimies 1955, 906-920.

    Castrén, Erik: Keskustelua oikeudesta Porkkalan maahan. Lakimies 1955, 921-926.

    Castrén, Erik: Kansainvälinen oikeusseuraanto. Vammala 1950.

    N:o 839 Laki eräiden valtakunnan yhteyteen palautetulla alueella olevaa omaisuutta koskevien oikeuksien ennalleen palauttamisesta 6.12.1941

    N:o 580 Laki valtakunnan yhteyteen palautetulla aleella olevaan kiinteään omaisuuteen kohdistuvan omistusoikeuden järjestelyistä eräissä tapauksissa 24.7.1942

    N:o 431 Porkkalan palautuslaki 8.6.1956

    Nämähän eivät essulua kiinnosta, kun niissä on aivan vääränlaisia asioita.

    "Sanotaankohan noissa linkeissä sitä, etta Karjalan pakkoluovutuksen yhteydessä on yksityinen omaisuus (joka on tietenkin yksilöity) pakkolunastettu tai siirretty toisen valtion omaisuudeksi. Veikkaan: ei ole."

    Ei sanota. Ei siellä sanota myöskään, että kuu ei ole juustoa, joten kuun täytyy olla juustoa.

    Eksää pösilö ihan oikkeesti ymmärrä mitä kiinteistöjen lakkauttaminen kiinteistörekisteristä tarkoittaa? No et :)

    Se tarkoittaa sitä, ettei niillä lakkautettuun kiinteistöön oikeuttavilla omistuksilla ole enää muuta virkaa kuin perspyhkimenä ;)

    Mutta älä toki lopeta jankuttamista asiasta mitä et edes tajua :))))

    Äänestä

  • :))) kirjoitti:

    "Näytä paperi/pykälä, jossa suomalainen yksityinen omaisuus on siirtynyt joko Suomen tai NL:n hallintaan. "

    Mitä sinä jankutat tuosta hallinnan siirtymisestä? Ei hallintaa siirretty vaan hallinnan kohde lakkautettiin. Ei silloin tarvita mitään siirtoa kun ei ole mitä hallita. Eikö tämä todellakaan mahdu "maalaisjärkeesi"?

    "Vataukseksi ei kelpaa, että sellaista pykälää ei tarvita. "

    Sinulle tuskin kelpaa mikään vastaukseksi, onhan tuo essulointi jo nähty :D

    Asian nyt vain on niin, ettei sääntöjä kansainväliselle tapaoikeudelle ja lakeja Suomeen tee Höltät ja essulut eikä muut palauttelijat.

    Suomi toimii alla olevan selustuksen mukaisesti ja siihen teidänkin on tyydyttävä ja löydettävä ne vastaukset näiden käytäntöjen pohjalta. Turhaan yritätte keksia omia "lakeja" ;D

    1. Oikeuslähteet
    Oikeuslähteillä tarkoitetaan niitä lähteitä, joista oikeussäännöt on löydettävissä. Osa oikeuslähteistä on kansallisia, osan alkuperä on kansainvälinen. Osa lähteistä on taas kirjoitettuja, osa kirjoittamattomia. Kootusti oikeuslähteet on esitettävissä seuraavasti.

    1.1. Kansalliset Oikeuslähteet
    Kansallisista oikeuslähteistä keskeisin on kirjoitettu laki. Laki on tässä ymmärrettävä laajasti siten että se käsittää perustuslain, tavalliset lait eli eduskuntalait, tasavallan presidentin, valtioneuvoston ja ministeriön asetukset sekä alempien viranomaisten antamat oikeussäännöt. Asetuksia ja alempien viranomaisten oikeussääntöjä voidaan antaa vain perustuslaissa tai tavallisessa laissa olevan valtuutuksen perusteella, jossa on pääsääntöisesti myös yksilöity mainittujen normien antamiseen oikeutettu valtioelin tai viranomainen.

    Tilanteissa, joissa kirjoitettua lakia ei ole, oikeudenkäymiskaaren 1 luvun 11 § asettaa oikeuslähteeksi maan tavan. Edellytyksenä maan tavan velvoittavuudelle on, että se ei ole kohtuuton. Säännös maan tavasta on varsin vanha ja käsitteen nykyinen sisältö on jonkin verran täsmentymätön. Maan tavalla tarkoitetaan nykyään lähinnä erilaisia vakiintuneita käytäntöjä, joita esiintyy esimerkiksi kaupankäynnissä. Koska kirjoitetun lain sääntely on nykyään varsin kattavaa, ei maan tavalla ole oikeuslähteenä enää merkitystä kuin vain suhteellisen harvoin. Tietyillä oikeudenaloilla, kuten sopimusoikeudessa, tavanomaisella oikeudella on kuitenkin edelleenkin varsin vahva asema.



    Oikeuslähteitä ovat myös lainvalmistelutyöt ja tuomioistuinratkaisut. Lainvalmistelutyöt antavat tietoa lainsäätäjän tarkoituksesta, mistä syystä lain esitöitä käytetäänkin hyväksi lakien tulkinnassa. Tuomioistuinratkaisuista oikeuslähteinä ovat tärkeimpiä ylimpien tuomioistuinten eli korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisut. Näiden tuomioistuinten ratkaisuista käytetään nimitystä ennakkopäätös. Vaikka ennakkopäätökset eivät ole oikeudellisesti sitovia, on niillä tosiasiassa varsin suuri merkitys. Myös muiden kuin ylimpien tuomioistuinten ratkaisut voivat saada merkitystä oikeuslähteinä. Tilanteissa, joissa alemman tuomioistuimen ratkaisu asiassa jää lopulliseksi, voi alempien tuomioistuinten käytännöllä olla käytännössä suuri merkitys.

    Kansallisiin oikeuslähteisiin kuuluvat myös oikeustiede, yleiset oikeusperiaatteet sekä reaaliset argumentit. Oikeustieteen nimenomaisena tehtävänä on oikeusjärjestyksen sisällön tutkiminen – oikeussäännösten tulkinta ja systematisointi – mistä syystä sillä on merkitystä myös oikeuslähteenä. Myös yleiset oikeusperiaatteet ja reaaliset argumentit voivat saada merkitystä oikeuslähteenä. Kuten jäljempänä esitetään, on näiden lähteitten asema oikeuslähteiden hierarkiassa kuitenkin ylempänä esitettyjä heikompi.

    1.2. Kansainväliset oikeuslähteet ja Euroopan unionin oikeus
    Valtiosopimukset ja muut kansainväliset velvoitteet, joihin Suomi on sitoutunut, ovat Suomessa velvoittavia oikeuslähteitä. Myös näitä sopimuksia soveltavien kansainvälisten instanssien käytännöllä on merkitystä oikeuslähteenä. Esimerkkinä tähän kategoriaan kuuluvista oikeuslähteistä voidaan mainita Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimus, jonka osalta myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytännöllä on merkitystä sopimuksen tulkinnassa.



    Euroopan unionin jäsenenä Suomea velvoittaa luonnollisesti myös unionin oikeus. Merkittävimpiä Euroopan yhteisöjen säädöksistä ovat asetukset ja direktiivit. Asetukset ovat sellaisenaan sovellettavissa kaikissa jäsenmaissa, kun taas direktiivit on jäsenmaissa pantava täytäntöön. Näiden täytäntöönpanosäädösten esitöillä voi siten myös yhteisön oikeuden kohdalla olla tiettyä – tosin puhtaasti kansallisia esitöitä vähäisempää – merkitystä tulkinnassa. Myös muut EU:ssa käytetyt sääntelyinstrumentit velvoittavat Suomea siinä missä muitakin jäsenvaltioita. Unionin oikeuden kokonaisuuteen kuuluvana myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisuilla on merkitystä oikeuslähteenä.

    2. Oikeuslähteiden välinen hierarkia
    Kotimaiset oikeuslähteet on Suomessa vakiintuneesti jaettu vahvasti velvoittaviin, heikosti velvoittaviin ja sallittuihin oikeuslähteisiin. Vahvasti velvoittavia oikeuslähteitä ovat laki ja maan tapa. Nämä oikeuslähteet ovat siten oikeuslähteiden hierarkiassa ylimpänä. Niiden soveltaminen on lakia soveltaville viranomaisille virkavelvollisuus ja niiden sivuuttaminen katsotaan siten virkavirheeksi. Lainsäädännön sisällä hierarkia on seuraavanlainen:

    perustuslaki,
    tavalliset lait eli eduskuntalait,
    tasavallan presidentin, valtioneuvoston ja ministeriön asetukset ja
    alempien viranomaisten antamat oikeussäännöt.
    Heikosti velvoittavia oikeuslähteitä eli hierarkiassa yhtä astetta alempana ovat lainvalmistelutyöt ja tuomioistuinratkaisut. Näiden lähteiden sivuuttamisesta ei seuraa soveltajalle virkavirhesanktiota, mutta todennäköisyys ratkaisun muuttumisesta ylemmässä oikeusasteessa kasvaa. Sallittujen oikeuslähteitten ryhmään puolestaan kuuluvat oikeustiede, yleiset oikeusperiaatteet ja reaaliset argumentit. Sallitut oikeuslähteet eivät ole velvoittavia, mutta niiden käyttö on sallittua ja ne voivat vahvistaa argumentaatiota ja sitä kautta ratkaisun perustelullista vahvuutta.



    Kansainväliset sopimukset ovat Suomessa voimassa sen tasoisina säädöksinä kuin ne on valtionsisäisesti saatettu voimaan. Jos siis kansainvälinen sopimus on saatettu voimaan lailla, ovat sen määräykset voimassa Suomessa lain tasoisina. Jos kansainvälinen velvoite on taas saatettu voimaan asetuksella, ovat sen määräykset voimassa asetuksen tasoisina.

    Voimaansaattamissäädökset rinnastuvat siis samantasoisiin kotimaisiin säädöksiin.

    Euroopan unionin oikeudella on unionin oikeuden ensisijaisuutta koskevan opin mukaisesti etusija kansalliseen oikeuteen nähden. Jos siis kansallinen säännös ja unionin oikeuden sitova säännös ovat ristiriidassa keskenään, on unionin oikeuden säännöksellä etusija – jopa ohi kansallisen perustuslakimme.

    3. Kansainvälisten velvoitteiden valtionsisäinen voimaantulo
    Suomi kuuluu niin sanotun dualistisen järjestelmän maihin, joissa kansainväliset sopimukset eivät tule suoraan valtionsisäisesti velvoittaviksi, vaan ne on saatettava erikseen valtionsisäisesti voimaan. Lainsäädännön alaan kuuluvat kansainväliset velvoitteet on perustuslain mukaan saatettava voimaan lailla. Muut määräykset saatetaan voimaan asetuksella.

    Kansainvälinen velvoite tulee valtionsisäisesti voimaan voimaansaattamissäädöksessä säädettynä ajankohtana. Kansainväliset sopimukset, joihin Suomi on sitoutunut, samoin kuin niiden voimaansaattamissäädökset, julkaistaan säädöskokoelman sopimussarjassa.



    4. Toimivalta oikeussäännösten antamiseen
    Lainsäädäntövalta kuuluu Suomessa perustuslain mukaan eduskunnalle. Eduskunta säätää kaikki tavalliset lait ja päättää myös perustuslain muuttamisesta. Eduskunnan säätämässä laissa tai perustuslaissa voidaan antaa valtuutus tietyille muille viranomaisille antaa oikeussääntöjä tietyistä kysymyksistä. Asetuksia voivat tällaisen valtuutuksen perusteella antaa tasavallan presidentti, valtioneuvosto ja ministeriö. Jos asetuksen antajaa ei ole valtuutussäännöksessä yksilöity, asetuksen antaa valtioneuvosto. Alemmanasteinen viranomainen voidaan tietyin edellytyksin lailla valtuuttaa antamaan oikeussääntöjä määrätyistä asioista. Tällaisen valtuuden antaminen edellyttää kuitenkin, että valtuutuksen antamiseen on sääntelyn kohteeseen liittyviä erityisiä syitä ja että sääntelyn asiallinen merkitys ei edellytä, että asiasta säädetään lailla tai asetuksella. Tällaisen valtuutuksen on myös oltava soveltamisalaltaan selvästi rajattu. Muilla kuin edellä mainituilla tahoilla ei ole toimivaltaa antaa yleisesti velvoittavia oikeussääntöjä.

    5. Oikeussääntöjen säätämisprosessi ja voimaantulo
    Lailla säätäminen tulee eduskunnassa vireille hallituksen esityksellä tai kansanedustajan aloitteella. Hallituksen esitykset valmistellaan ministeriöissä, minkä jälkeen ne käsitellään valtioneuvoston yleisistunnossa. Hallituksen esityksen antamisesta eduskunnalle päätetään tämän jälkeen tasavallan presidentin esittelyssä.



    Eduskunnassa hallituksen esitys tulee ensin lähetekeskusteluun, minkä jälkeen esitys siirretään käsiteltäväksi johonkin eduskunnan valiokuntaan. Valiokunnassa kuullaan asiantuntijoita ja laaditaan hallituksen esityksestä valiokunnan mietintö. Tämän jälkeen asia siirtyy eduskunnan täysistuntoon, jossa asian käsittelyn pohjana toimii valiokunnan mietintö. Lakien hyväksymisestä päätetään eduskunnan täysistunnossa kahdessa käsittelyssä. Eduskunta voi hyväksyä lain muuttumattomana, muuttaa sitä tai hylätä sen. Lopullinen päätösvalta lain kohtalosta on siis eduskunnalla. Tavalliset lait hyväksytään eduskunnassa yksinkertaisella enemmistöllä; perustuslain muuttaminen vaatii määräenemmistöä. Eduskunnan hyväksyttyä lain se toimitetaan tasavallan presidentille vahvistettavaksi. Laki tulee voimaan lain voimaantulosäännöksessä säädettynä ajankohtana, ei kuitenkaan ennen kuin laki on julkaistu Suomen säädöskokoelmassa.

    Sekä tasavallan presidentin, valtioneuvoston että ministeriön asetukset valmistellaan siinä ministeriössä, jonka toimialaan kysymyksessä oleva asia kuuluu. Tasavallan presidentin asetuksien antamisesta päättää presidentti valtioneuvoston esittelystä. Valtioneuvoston asetuksien antamisesta taas päätetään valtioneuvoston yleisistunnossa ja ministeriön asetuksien antamisesta päättää asianomainen ministeri. Kaikki asetukset julkaistaan säädöskokoelmassa. Asetukset tulevat voimaan niissä säädettynä ajankohtana, ei kuitenkaan ennen kuin asetus on julkaistu säädöskokoelmassa.



    Alempien viranomaisten antamat oikeussäännöt – jotka ovat käytännössä yleensä nimeltään päätöksiä tai määräyksiä – valmistellaan ja niiden antamisesta päätetään asianomaisessa viranomaisessa. Alempien viranomaisten antamat määräykset tulevat voimaan niissä säädettynä ajankohtana ja ne julkaistaan asianomaisen viranomaisen määräyskokoelmassa.

    6. Oikeusnormien ristiriitatilanteiden ratkaiseminen valtion sisällä
    Oikeusnormien ristiriitatilanteiden ratkaisemiseen lain soveltajalla on käytössä ensinnäkin seuraavat kolme yleistä sääntöä:

    normihierarkiassa ylemmäntasoinen säännös syrjäyttää alemmantasoisen säännöksen,
    erityislaki syrjäyttää yleislain ja
    myöhempi laki syrjäyttää varhaisemman lain.
    Lakien perustuslainmukaisuuden valvonta toteutetaan Suomessa ensisijaisesti ennakkovalvonnan kautta. Suomessa ei sen vuoksi ole erityistä perustuslakituomioistuinta. Eduskunnan perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausuntoja sen käsittelyyn tulevien lakiehdotusten ja muiden asioiden perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Lähtökohta siis on, että lait laaditaan eduskunnassa perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten mukaisiksi.



    Mikäli ristiriitoja perustuslain ja muiden säädösten välille kuitenkin jää, pyritään ristiriitatilanteet ensi sijassa ratkaisemaan tulkintateitse. Lakeja ja muita säädöksiä pyritään siis tulkitsemaan siten, että ristiriita perustuslain kanssa poistuisi. Kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden käsittelyssä eduskunnan perustuslakivaliokunta on omaksunut periaatteen, jonka mukaan perusteltavissa olevista tulkintavaihtoehdoista on pyrittävä omaksumaan vaihtoehto, joka edistää ihmisoikeusmääräysten toteutumista eli on näin määriteltynä ihmisoikeusystävällinen.

    Jos ristiriita ei ole poistettavissa tulkinnalla, antaa perustuslaki myös muita keinoja perustuslainmukaisuuden jälkikäteiseen valvontaan. Perustuslain 106 §:n mukaan tapauksessa, jossa tuomioistuimen käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa, tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle. Perustuslain 107 §:ssä puolestaan säädetään, että jos asetuksen tai muun lakia alemmanasteisen säädöksen säännös on ristiriidassa perustuslain tai muun lain kanssa, sitä ei tuomioistuimissa tai muissa viranomaisissa saa soveltaa.

    7. Lisätietoa ja linkkejä
    Lisätietoa lainsäädäntöprosessista on saatavilla oikeusministeriön internetsivuilta osoitteesta (Lait ja yhteiskunta – Oikeusministeriö: http://www.om.fi/12.htm). Kaikki Suomen voimassa olevat lait ja asetukset sekä valtaosa alempien viranomaisten antamista oikeussäännöistä löytyvät puolestaan internetissä olevasta valtion säädöstietopankista osoitteesta (FINLEX: http://www.finlex.fi/fi/). Mainituilta sivuilta löytyy myös kaikki hallituksen esitykset vuodesta 1992 lähtien sekä ylimpien oikeusasteiden oikeuskäytäntöä. Hallituksen esityksistä ja lakien eduskuntakäsittelyn aikaisista asiakirjoista saa tietoa myös eduskunnan internetsivuilta osoitteesta (Suomen eduskunta).

    "Ykstyistä omaisuutta ei voi lakkauttaa."

    Kiinteistön voi lakkauttaa. Tutustu kiinteistörekisteriin.

    "Sitä ei tehdä kuntien yhdistyessäkään, kun toinen kunta lakkkaa olemasta."

    Huono vertaus. Kuntaliitoksissa kiinteistöjä ei lakkauteta vaan ne siirtyvät rekisterissä uuteen kuuntaan. Aluementysten yhteydessä tilanne oli aivan erilainen, kiinteistöt jäivät toisen valtion lainkäytön alueelle, joten ne piti lakkauttaa Suomen rekisteristä. Toinen valtio ei sitten koskaan muodostanut sellaisenaan näitä kiinteistöjä omalle alueelleen.

    "Yksityisen omaisuuden pakkolunastamisesta tai siirrosta tarvitaan dokumentti. "

    Niin tarvitaan, mutta kuka tai mikä sanoo että sellainen pakkolunastus tai siirto olisi pitänyt tehdä aluemuutoksen yhteydessä? Löytyykö sinultakaan niitä sääntöjä ja pykäliä vai intätkö pelkästä inttämisen ilosta?

    Äänestä

Heti kun hänen vaatimiaan perusteluja alettiin esittää.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Seurailija2 kirjoitti:

Kareliaforumilla näyttää yhä enemmän olevan identiteettiongelmia. Edellisen katkon aikana foorumin ylläpito esitti rehvakkaasti, että jatkossa vain oikeilla nimillä saa kirjoittaa. Viime metreillä hyvä idea kompastui johonkin...

Kompastui kaiketi siihen, ettei foorumin ylläpito halua tulla esille. Tästä on seurauksena se, että foorumia seuraavat ihmettelevät entistä enemmän, mikä tällainen taho on, jolle on mahdotonta tulla näkyviin suomalaisessa avoimessa yhteiskunnassa.

Kareliaforumin jäsenillä näyttää myös olevan kaipuuta yhteisille matkoille Karjalaan. Matkaa kysellään toistuvasti. Väliin joku tarjoutuukin olemaan yhdyshenkilö. Sitten homma hyytyy taas ilmeisesti siihen, etteivät foorumilaiset kestä ajatusta nähdä toisiaan...

Kohta Kareliaforum varmaan etsii ihmissuhdekonsulttia

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu