Useissa kommenteissa täällä naiset valittelevat, että heiltä (tai stereotypianaiselta yleensä) oletetaan miehen huoltamista, perheen hoitoa ja sitten vielä työssäkäyntiä.
Itse kommentoisin tuohon, että "vakka kantensa valitsee", varsinkin Suomen yhteiskunnassa, jossa ei ole "pakko jos ei taho" ottaa ketä tahansa turjaketta.
Tosin avioerotilastot, joiden mukaan kaksi kolmesta avioerosta on naisen aloitteesta tapahtuneita osoittaisi, että naiset eivät osaa olla tarpeeksi huolellisia valitessaan ikuisen rakkautensa kohdetta ...
Maltti on valttia silloinkin, kun hormoonit hyrrää - ei kenenkään naisen kannata ottaa reppanoita, joita joutuvat vastentahtoisesti "huoltamaan".
Joskin jossain on todettu jo aiemminkin, että naiset valitsevat miehen ja katsovat valitessaan että "tuon ja tuon kohdan haluan siinä muuttaa" ... ei muuten muutu. Ja miehet valitsevat naisen ja katsovat, että "koskaan et muuttua saa"... ja muuten muuttuu.
Kannattaa muistaa, että miehissä on voimassa WYSIWYG (sitä saa mitä näkee), periaate, kun taas miesten kannattaa varautua siihen, että ko. ihastuksen kohteena oleva nainen muuttuu iän myötä - ja tuon muutosprosessin "mestaroimiseen" ei kannata kysyä aina isiltä mallia, vaan pittää opetella ite... ellei halua joutua vaihdetuksi tai itse vaihtamaan.
Mielestäni ainoa hyväksyttävä avioeron peruste on toisen pahoinpitely tai uskottomuus (jos sen asettaa avioliiton ehdoksi). Sellaisissa avioliitoissa en suosittelisi kenenkään pysyvän. Muutoin valtaosa avioeroista lienee ihmisten egoismia ja vastuun kantamattomuutta omista lupauksistaan ja valinnoistaan... ja yhteiskunta tukee sitten sellaista selkärangattomuutta, koska näissä tapauksissakin avioeron saaminen on sitten niin helppoa.
Jotenkin ihmiset eivät vain mielellään halua kantaa vastuuta omasta elämästään, vaan liukenevat erilaisista asioista heti, kun jotain epämiellyttävää hankausta tapahtuu - nyky-yhteiskunnassa.
Se on sentään hyvä, ettei nainen ole enää taloudellisesti sidottu mieheen - silloin ihmiset pystyvät elämään vapaammin ... tuo vastuun kantaminen sitten omista vapaaehtoisista valinnoistaan ja seurausten ennalta ajatteleminen ennen kuin syöksyy mihin tahansa ei vain tunnu olevan nykyisin muodissa.
Itse kommentoisin tuohon, että "vakka kantensa valitsee", varsinkin Suomen yhteiskunnassa, jossa ei ole "pakko jos ei taho" ottaa ketä tahansa turjaketta.
Tosin avioerotilastot, joiden mukaan kaksi kolmesta avioerosta on naisen aloitteesta tapahtuneita osoittaisi, että naiset eivät osaa olla tarpeeksi huolellisia valitessaan ikuisen rakkautensa kohdetta ...
Maltti on valttia silloinkin, kun hormoonit hyrrää - ei kenenkään naisen kannata ottaa reppanoita, joita joutuvat vastentahtoisesti "huoltamaan".
Joskin jossain on todettu jo aiemminkin, että naiset valitsevat miehen ja katsovat valitessaan että "tuon ja tuon kohdan haluan siinä muuttaa" ... ei muuten muutu. Ja miehet valitsevat naisen ja katsovat, että "koskaan et muuttua saa"... ja muuten muuttuu.
Kannattaa muistaa, että miehissä on voimassa WYSIWYG (sitä saa mitä näkee), periaate, kun taas miesten kannattaa varautua siihen, että ko. ihastuksen kohteena oleva nainen muuttuu iän myötä - ja tuon muutosprosessin "mestaroimiseen" ei kannata kysyä aina isiltä mallia, vaan pittää opetella ite... ellei halua joutua vaihdetuksi tai itse vaihtamaan.
Mielestäni ainoa hyväksyttävä avioeron peruste on toisen pahoinpitely tai uskottomuus (jos sen asettaa avioliiton ehdoksi). Sellaisissa avioliitoissa en suosittelisi kenenkään pysyvän. Muutoin valtaosa avioeroista lienee ihmisten egoismia ja vastuun kantamattomuutta omista lupauksistaan ja valinnoistaan... ja yhteiskunta tukee sitten sellaista selkärangattomuutta, koska näissä tapauksissakin avioeron saaminen on sitten niin helppoa.
Jotenkin ihmiset eivät vain mielellään halua kantaa vastuuta omasta elämästään, vaan liukenevat erilaisista asioista heti, kun jotain epämiellyttävää hankausta tapahtuu - nyky-yhteiskunnassa.
Se on sentään hyvä, ettei nainen ole enää taloudellisesti sidottu mieheen - silloin ihmiset pystyvät elämään vapaammin ... tuo vastuun kantaminen sitten omista vapaaehtoisista valinnoistaan ja seurausten ennalta ajatteleminen ennen kuin syöksyy mihin tahansa ei vain tunnu olevan nykyisin muodissa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
"What You See Is What You Think You'll Get"
Se on (tähänkin) paljon sopivampi ;)
Solmituista liitoista 50% päättyy eroon, jäljellä olevissa on kulissiavioliittoja, kylmyyttä, väkivaltaa, jne. joten tulee mieleen että ihmiset eivät oikeasti halua sitoutua kehenkään, halutaan elää vapaana ja tehdä mitä halutaan kenen kanssa halutaan. Tuo avioliittosysteemi on vaan jokin ajastaan jälkeenjäänyt yliarvostettu instituutio jota vielä yritetään hampaat irvessä toteuttaa ja näinhän siinä sitten käy, teeskentely avioliiton ihanuudesta aiheuttaa avioeroja, taloudellisia kustannuksia ja vaivaa ihan turhaan.
Yleisin elämänmuoto lieneekin jo yksineläminen, syntyvyys on ennätysalhaista, työt pätkätöitä jonka perässä pitää muuttaa sinne sun tänne joten ei synny mitään pitkäaikaisia ja syvällisiä ystävyyssuhteitakaan, pätkätöiden vuoksi taloudellinen tilanne on epävarma jatkuvasti = ei voi tehdä luotettavia suunnitelmia elämälleen kun ei koskaan tiedä maksukyvystä, kellään ei ole aikaa tai rahaa lisääntyä, maailma on muuttunut.
Luulen että suomalaiset kuolevat sukupuuttoon, ei suomi kykene elättämään viittäkään miljoonaa kansalaista vaikka toisaalta ylpeilee kansalaistensa määrällä. Näin pienellä kansalla ei luulisi olevan varaa jättää heitteille heikkojakaan yksilöitä jos todella olisi huolissaan kansallisuutensa säilymisestä mutta totuus on että suomalaismiehet ovat maailman itsemurhatilastojen kärkisijoilla. Kukaan tässä maassa ei piittaa heistä, kaksinaamaisesti teeskennellään vain surullista kun joku taas tekee itsarin mutta todellisuudessa ajatellaan vaan että onpahan yksi luuseri vähemmän. Luuseriksi tässä maassa joutuu helposti koska tässä maassa on pitkät ja huonot perinteet kateuteen, toisen kampittamiseen ja toisen elämän vaikeuttamiseen, kiusaamiseen, kyykyttämiseen, jne.
Suomeen ei kannata syntyä jollei ole it-insinööri tai muuten osaa jotain joka on kunakin maailmanhetkenä arvostettu TUOTTAVAKSI. Ihmisellä ei ole mitään itseisarvoa vaan kaikki mitataan rahassa tässä maassa. No nyt taitaa alkaa mennä jo off-topic tämä vuodatus...
että väkimäärä vähenee kehityksen tieltä. Jatkuvasti kohoavan elintason ylläpitämiseksi tarvitaan aina vain vähemmän ja vähemmän ihmisiä. Yhteisön jatkuvuus ei ole enää kiinni lapsimäärästä. Tästä syystä naisetkin ovat olleet jo pitkän aikaa töissä.
Pelkään vain pahoin että nykyinen tasa-arvokehitys ei ole todellista tasa-arvokehitystä. Länsimaiden todellinen uhka ei ole tulevaisuudessa naisten ja miesten epätasa-arvo, vaan erilaista elämää elävien ihmisten jatkuvasti kasvava eriarvoisuus. Vaikka täällä onnistuttaisiinkin rajoittamaan eriarvoisuutta, kehitysmaissa olot huononisivat jo alle nykyisten olojen. Siellä saisi sitten tasa-arvoa etsiä suurennuslasilla, vahvin voittaisi.
"Näin pienellä kansalla ei luulisi olevan varaa jättää heitteille heikkojakaan yksilöitä jos todella olisi huolissaan kansallisuutensa säilymisestä"
Mukava olla samaa mieltä vaihteeksi. Itsemurhat tai pikemminkin niihin johtavat syyt ovat vakavia oireita Suomessa vallitsevasta asenneilmastosta, akuuttiakin apua on ilmeisen vaikea saada. Kertoo meistä paljon. Ja miehethän ovat itsemurhatilastojen kärkipäässä.
jutussasi on totuuden siemen. On vain vaikea sanoa mikä johtuu ihmisen omista päätöksistä, miten paljon mikäkin asia on muista lähtöisin. Maailma on täynnä näitä "miehet voisivat hoitaa lapsia enemmän, naiset voisivat valita miehensä tarkemmin" mielipiteitä.
Kiihkofeminismi tai sovinismi on yksi tapa käsitellä noita sukupuoleen sidonnaisia rajoituksia. Radikaalifeministi saattaa ajatella että miehet ovat kaiken pahan alku ja juuri, eikä yhdessäkään miehessä ole mitään hyvää. Äärimmäinen viha ja katkeruus voi kuin voikin johtua omakohtaisesta kyvyttömyydestä hallita elämää, silloin asiat pistetään jonkin helposti selitettävän osapuolen niskoille. Sovinisteissa on havaittavissa samoja piirteitä. Mutta varsinainen kyvyttömyys oman elämän hallintaan nähdään useasti vain miespuolisten sovinistien ominaisuudeksi. Radikaalifeministeillä taas tuo kyvyttömyys hallita omaa elämää selitetään helposti puhtaasti miesten syyksi, vaikka todellisuudessa vain pieni osa elossa olevista miehistä on vastuussa yhteiskuntaa koskevista ongelmista. Ja yleensäkin, uskoisin että vain pieni osa ikinä eläneistä miehistä on toiminut väkivaltaisissa ym. vastaavissa tehtävissä täysin omasta halusta. Nyt voi tietysti joku ajatella että onhan mies voinut kieltäytyä väkivallasta tai tappamisesta, niistä kun "kaikkia" miehiä usein syytetään. Kyllä varmaan, mutta sittenhän "kaikki" naisetkin voisivat valita nykyisin kumppaninsa sen mukaan miten hän suhtautuu lastenhoitoon ja muuhun naisen työsarkaa keventävään työhön, ja ongelma selviäisi näin yhdessä yössä. Toivottavasti kummatkin vaihtoehdot tulevat tapahtumaan, jokaiselle ihmiselle annettaisiin valinnan mahdollisuus.
Kaiken sukupuoleen liittyvän kiihkoilun takana on varmasti sama syy, pelko oman elämän mahdollisuuksista. Näin ainakin Suomessa. Rakentava ja asiallinen kehitys on asia erikseen.
Pidän avioliittoa yhteiskunnallisena institutiona. Se perustuu sopimuksiin, jotka saavat juridisen vahvistuksen. Sopimuksia voidaan purkaa, muuttaa ja lopettaa. Se on sekä järkevää että inhimillistä. Ihmiset ovat erehtyväisiä, emme ole jumalia ja kaikkitietäviä. Me myös muutumme ajan myötä, alamme arvostaa eri asioita kuin nuorempana.
Proffa asennoituu uskonnollisesti ja pitää avioliittoa ilmeisesti Jumalan asettamana. Minua ei saa kukaan uskomaan, että Jumala olisi niin julma, että haluaisi ihmisten kärvistelevän onnettomina huonoissa valinnoissaan. Vastuuta pitää silti kantaa. Se ilmenee parhaiten niin, ettei kevyesti naiskennella ympäriinsä ja rikota liittoja, kannetaan yhdessä vastuu lapsista aviossa ollessa ja eron jälkeen.
Avioliittoa ei ole tarkoitettu loukuksi, jonne jää vuosikymmeniksi sen jälkeenkin, kun silmät ovat auenneet todellisuudelle.
Sohvi kirjoitti asiaa. Itse kävin kovan taistelun mieheni hakiessa avioeroa.
Sinnittelin vastaan ja tein kuulema ennätyksen virkavallan papereihin.
Asiaa perinpohjin vatvoessani sain vihdoin rauhan kirkon suunnalta.
Siellä opetetaan, ettei vihkiminen avioliittoon ole sakramentti.
Tämän päivän Iltalehden kyselyssä aviorikos mielletään synniksi.
Samasta aiheesta olen vääntänyt kättä ex-mieheni nykyisen naisystävän kanssa.
Moraali ja oikeustaju on nykyään jokaisella itsehankittu.
Maailma muuttuu. Elämä ei ole enää sama kuin kaksikymmentä vuotta sitten mieheeni tutustuessani.
Eilinen homoraportti katolisesta kirkosta ällistytti. Olkaamme onnellisia, että elämme vapaassa Suomessa.
Naiset ovat nyt vallan huipulla. Viimeisetkin rikkaruohot olisi hyvä kitkeä yhteisen onnen kasvimaalta.
Avioliittoon ehdotan viiden vuoden koeaikaa. "Kahdeksankymmen lätkä" otsaan ja muitakin turvamerkkejä.
Avioliittoleirejä ennen ja jälkeen pariutumisen. Olen proffan kanssa samaa mieltä erojen turhuudesta.
Minun mieheni oli vielä alkoholisti. Kirkko pitää juomista eroon oikeuttavana.
Itse en näe asiaa samoin. Sairaus tuhoaa ihmisen. Se ei oikeuta kuitenkaan hylkäämiseen. Kyseessä ei ollut väkivaltainen juoppo.
Heissäkin on tapauksia joka lähtöön. Keskustelunaihe on vaikea.
Asia on kohdallani loppuunkäsitelty. Uutta miestä en enää hanki.
Mustavalkoajattelun pidän finaaliini asti. Joissakin asioissa on vaikea vaihtaa mielipiteitä ajan hengen mukaan.
Keskustella voin kuitenkin asiasta joka kantilta. Proffa-tasolle en keskustelussani yllä. Argumentointia xYx:n tyyliin en taida.
Kansannainen puhuu miten tuntee. Korulauseita ja oppinutta vänkäämistä vierastan. Puheenaiheena on elämä. Ei sitä opeta missään yliopistossa.
olisi oikeudenmukaista, että avioliiton solmiminen/purkaminen olisivat yhtä helppoja/vaikeita. Silloin kun minä klampsin vihille avioon oli helppo mennä, mutta eron saaminen olikin kallista ja työn takana - onneksi olin sentään älynnyt tehdä avioehdon.
Ihmisen elämässä on todella helppo tehdä erehdyksiä - jotkin niistä ovat korjaamattomia, esim. jonkun päälle ajo, useimmat niistä voi onneksi korjata :)
Eikös tuo avioliitto ole kapitalistista hapatusta. Omistaja mies katsoo oikeudekseen omistaa naisen tai päin vastoin joku ökynainen omistaa vähemmän varakkaan miehen jne ..
Runoissakin huokaillaan jotensakin, että "omistan sinut kokonaan... ooh ja ääh!"
Tämä omistamisen näkökantahan ei ole muuta kuin orjuutta.
Mielestäni koko avioliiton perusta pitäisi muuttaa.
Winha perä kirjotuksessasi - kyllä!
Vapaus valita oman elämänsä suunnasta asettaa myös vastuun! Sekä naisen että miehen kohdalla. Perheen perustamisen jälkeen vastuun ulottuu myös alaikäisiin huollettaviin, jos heitä syntyy, ja tästä syntyy sitten välistä lisäongelmia.
Nykyinen maailmanmeno houkuttaa kaipaamaan hektisyyttä, aistinautinnon laajentamista, tiedollista ja kokemuksellista monipuolisuutta, onnistumista. Mutta onko nykyään katsottu jo luonnottomaksi, jos yksilö ei elämältä tuota kaikkea haluakaan? Onko askeetti ja itsensäkieltäjä perverssiksi katsottava?
itse, kun olen yli kaksikymppisenä aika radikaalin uskoontulon kokenut aikaisempi ateisti (joka eli tuossa hektisessä aistinautintotavoittelussa...), kokisin, että nykyisin sanotaan perversiksi kaikkea sitä, mikä aiemmin ei ollut sitä ja päin vastoin.
Ehkä kyse on ihmisen vieraantumisesta siitä, että olisi olemassa Totuus - joka johtaa sitten relativismiin, jossa "kaikki käy" (paitsi sitten ne, jotka joskus sanovat, ettei muuten kaikki mun mielestä muuten käy ... )
Yhteiskunta menee hiljalleen siihen, että kaikkea muuta suvaitaan paitsi sitä, mikä on (äänekkäimpien "suvaitsevaisten" mielestä) suvaitsematonta. Toisaalta sen ymmärtää, koska omien arvojensa kanssa hukassa oleva ihminen useammin näkee syyn aina muissa - eikä juuri halua kantaa vastuuta omista virheistään.
Kuitenkin yhteiskunnan yksilöille viestittämien ideaalien pitäisi olla sellaisia, että ihminen kasvaisi myös vastuuseen sen ohella, mitä yhteiskunnan resurssit voivat itse kullekin nautinnon ja mielihyvän puolelta tarjota... ja ajatteluun siitä, että mielihyvälläkin on hintansa (joka sitten lankeaa ennemmin tai myöhemmin... en väitä että hedonisti olisi onnellisempi lopulta kuin minä, enkä siitä "katkeruudesta" käsin puhu).
Se vain sylettää, kun lässytetään "erilleen kasvamisesta" jne. kun ësim. oma kulli/pimppa vetää eri suuntiin - eikä sitten enää ajatella esim. omia lapsia /yleensä lähipiirin lapsia jne. ja sitä, millaisia esimerkkejä itsekukin heille antaa.
Nykyihminen haluaa maksimaalista vapautta minimaalisella vastuulla ja elää harhassa, etteikö se vastuu lankeaisi joskus - sen hinta on vain aina sitä kovempi mitä myöhemmin se itse kullekin lankeaa... Ainakin siitä kokemuksesta puhuen, jonka olen saanut useiden keski-ikäisten ja vanhempien ihmisten kanssa puhuessani, jotka ovat olleet "vapaita"... Tietysti poikkeuksiakin on, mutta tuntuvat olevan harvemmassa kuin ne, joita vanhemmiten alkaa kaduttamaan.
Ihan vaan haluan kommentoida muuten hyvää tekstiä, mutta eräs asia minua mietityttää...
"Tosin avioerotilastot, joiden mukaan kaksi kolmesta avioerosta on naisen aloitteesta tapahtuneita osoittaisi, että naiset eivät osaa olla tarpeeksi huolellisia valitessaan ikuisen rakkautensa kohdetta ..."
Naisia on tälläkin palstalla puhumattakaan muista medioista syytetty liiasta valikoimisesta, tyyliin "mikään ei kelpaa". Varsinkin akateemiset femakot ovat niitä pahimpia nirppanokkia. Kirjoituksessasi kuitenkin kannustetaan naisia valikoimaan! Näkemyksiä siis tässäkin asiassa riittää...
Totta!
Valita pitäisi, valita ei saisi, valittaa ei saisi.
... että naiset rakastavat aggressiivisia miehiä. Tämä toimi hyvin kivikaudella, kun miehen piti puolustaa perhettään sapelihammastiikereitä vastaan ja pyydystää kerran viikossa mammutti sapuskaksi.
Nyt kun aggressiivisille miehille ei enää riitä villieläimiä tappelukavereiksi, he pieksävät vaimojaan, ja sitten erotaan. Naisten olisi jo aikapäiviä sitten pitänyt uudistaa parinvalintakriteerejään, mutta ne ovat jämähtäneet kivikaudelle, ja kiltit miehet eivät kiinnosta.
Uskotko Päivi Lipposta & Co?
Veikkaan, että LEMPEÄT miehet naisia nimenomaan kiinnostaa =) Päiviä on ymmärretty lehdistössä väärin. Hän tarkoitti kiltillä päämäärätöntä, välinpitämätöntä ja persoonatonta "kaikki käy"-tyylistä miestä. Hän ei puolustanut pahoja tai tuhmia miehiä, vaan itsenäisiä miehiä, jotka kykenevät keskusteluun ilman nyrkkejä.
...itse kannatan sitä, että naisella ja miehellä on vapaus valita (en ole muistaakseni valittanut sitä, että mua ei feministit huoli... ne on ne toiset miehet, joiden tarvii sellaisia valitella ;-)
Eli, mun mielipide voi ihan hyvin olla ristiriidassa jonkun toisen miehen mielipiteen kanssa, eikös?
Sitä en ymmärrä, miksi ihmiset menee avioliittoon (joka on lupaus elinikäisestä rakastamisesta, hyvinä ja myös pahoina päivinä, joita jokaisen elämään tulee), jos sitten helposti ruvetaan siitä lupauksesta lipsumaan, kuten nykyisin.
Mielestäni se juuri osoittaa nykyihmisen selkärangattomuutta ja vastuuttomuutta suhteessa omaan ajatteluunsa ja valintoihinsa.
Varsinkin, kun enää ei voi isiä ja äitiäkään syytellä siitä, kenet on partnerikseen valinnut.
Yleensä lupausten rikkominen on ihmisen psyykelle pahaksi, ja parempi sitten olla lupailematta liikoja, jos on parin vastoinkäymisen jälkeen valmis lompsimaan muihin maisemiin.
Edelleen sitä mieltä, että väkivalta ja huoraaminen ovat ainoat hyväksyttävät syyt avioeroon, jos on avioliiton tullut valinneeksi. Muitakin pyhiä arvoja Suomessa rikotaan liian helposti, kun "ihmisistä tuntuu pahalta"... (ts. ihmiset ei osaa kohdata vastoinkäymisiä seisoen valintojensa takana).. Se johtaa siihen, että kohta Suomessa ei ole mitään pyhää - kenenkään näkökulmasta katsottuna.
Edellisellä tarkoitan sitä, että kuka on ollut siinä uhrin osassa voi ottaa avioeron... väkivallan ja huoraamisen harjoittaminen on mielestäni tuomittavaa käytöstä, jota pitää välttää - vaikka Raamattu toteaa näistä(kin) molemmista aukottomasti, että me kaikki niihin ajatuksen tasolla eittämättä tulemme syyllistyneeksi (ts. kaikki ihmiset ovat syntisiä - myös tekopyhät proffat)
Jollei ole absoluuttisia arvoja, niin sitten kaikki on suhteellista... ja sellaisessa yhteiskunnassa ei voi hyvin lopulta edes sovinisti (vaikka muuten kunnon häpeämätön sovinisti, joka ei liikoja mieti, voi olla omassa pienessä maailmassa joskus onnellinenkin - kunnon sovinisti tuskin tulee tänne mussuttamaan, ne ovat enempi semmoisia tekosovinisteja, koska mielestäni kunnon sovinistin ei tarvitse täällä kenellekään elämäntyyliään perustella ;-)
Joo, eli sun mielipide taitaa olla ristiriidassa toisten (ei kaikkien) miesten kanssa, mutta "paneehan se tyttöparan ihmetelemään, et mitä ne miehet ny oikeen haluu?"
Tälläiset kommentit on tietty tervetulleita =)
-Tee itse valinnat ja kanna niistä vastuu-
Muutenkin puhut asiaa, vaikka varmasti jälleen leimaannut joksikin kiihkouskovaiseksi. Tällä palstalla on tapana saada lisänimi "kiihko-" tai "radikaali-" melko helposti.
... että kun savolainen puhuu, niin vastuu siirtyy kuulijalle. Modernimman version mukaan kun feministi kirjoittaa, niin vastuu siirtyy miespuoliselle lukijalle.