Tekstini tulee varmasti yllätyksenä monelle humanistille, mutta kenelle tahansa objektivistille asia on selvä sekä käytännön että teorian tasolla:
Kommunistit ovat kautta aikojen suhtautuneet vihamielisesti yhteiskunnan kaikkein köyhimpiin ja kurjimpiin eli ryysyköyhälistöön (Lumpenproletariat, kurjalisto) ja heidänt avoitteensa on yhteiskunnan kaikkein köyhimpien ihmisten tuhoaminen.
Yllättävääkö? Ei lainkaan, jos tuntee yhtään dialektiikkaa ja marxismin takana olevaa retoriikkaa.
Marxismi jakaa yhteiskuntaluokat, samalla tavoin kuin natsismi rodut, "ylempiin" ja "alempiin", "edistyksellisiin" ja "taantumuksellisiin". Edistyksellisiä luokkia ovat ne, ketkä tekevät lisäarvoa tuottavaa palkkatyötä: kaikki muut luokat ovat taantumuksellisia. Marxistinen filosofia näkee maailman pelkkänä sotana - edistyksellisten ja taantumuksellisten luokkien välisenä sotana, aivan samoin kuin natsismi näkee maailman rotujen ja kansojen välisenä sotana. (Natsismi on lähempänä Hegelin alkuperäistä filosofiaa kuin marxismi, joka omi Hegelin itselleen).
Marxismissa siis vain palkkatyötä nauttiva teollisuustyöväestö, proletariaatti, on edistyksellinen luokka. Sensijaan omistava luokka, pienyrittäjät sekä maanviljelijät, jotka eivät tee palkkatyötä, asiantuntijat, toimihenkilöt ja virkamiehet joiden palkkatyö ei tuota lisäarvoa eivät kuulu edistyksellisiin luokkiin. Heidät pitää tuhota.
Entäpä sitten kaikkein köyhimmät ja kurjimmat - työttömät, seksuaalivähemmistöt, vammaiset, muusikot, taiteilijat, prostituoidut, kulkurit, pikkurikolliset, torikaupustelijat, hanttihommien tekijät, irtolaiset jne - jotka muodostavat kurjaliston eli ryysyköyhälistön, saksaksi Lumpenproletariat?
Marxin tuomio on tyly: ryysyköyhälistö, joka elää palkkatyöstään tai omistavan luokan armopaloista, mutta ei tuota lisäarvoa - on taantumuksellinen luokka ja se tulee tuhota.
Kuulitte aivan oikein: kommunisteille kaikkein köyhimmät, kurjimmat ja yhteiskunnan vähäosaisimmat ovat vihollisia, ja heidät tulee tuhota, surmata ja hävittää.
Ja näin historian saatossa on tehtykin. Kommunistit ovat aina suhtautuneet vihamielisesti kaikkein heikko-osaisimpiin ja kurjimpiin, ja heidät on joko viety keskitysleireille, vankilaan, pakkotyöhön tai teloitettu. Heillä on teetetty orjatyötä, heidät on pakko-otettu armeijaan ja työprikaateihin ja heidät on tuhottu.
Kommunismin aikana Neuvostoliitossa kaikki vanhukset, vammaiset ja kerjäläiset siivottiin visusti pois katukuvasta ja näkyviltä. Työttömyys oli rikos ja narkomaaneja pidettiin kriminaalihuollon eikä sosiaalihuollon piiriin kuuluvina. Miksi tämä köyhimpien kurittaminen?
Syy on siinä, että aivan samalla tavoin kuin natsismissa ihmisen ihmisarvo määräytyy hänen rotunsa kautta, kommunismissa ihmisen ihmisarvo määritellään ensisijaisesti hänen edustamansa yhteiskuntaluokan kautta, ei hänen persoonansa, ja sen mukaan, tekeekö tämä tuottavaa työtä vaiko ei. Vammaiset eivät tee tuottavaa työtä, he ovat yhteiskunnan vihollisia. Vanhukset eivät tee tuottavaa työtä, ei heitä voi tappaa muttei oikein antaa elääkään, työttömät ja kerjäläiset ovat pelkkiä loisia, täitä ja verenimijöitä siinä missä porvaritkin.
On siis täysin päivänselvää, että kommunismissa kaikkein raskain vaino kohdistuu kaikkein vähäosaisimpiin, köyhimpiin ja kurjimpiin.
Siksi sellainen työtön, pätkätyöläinen, opiskelija, vammainen, muusikko, taiteilija tms ei-teollisuustyöläinen mutta köyhä, joka kannattaa kommunisteja, tekee käytännössä itsemurhan. Hän on juuri samanlainen Leninin tarkoittama "hyödyllinen hölmö" kuten intellektuellit, jotka kannattavat kommunisteja.
Kommunismi on kurjalistolle kuolemaksi.
Kommunistit ovat kautta aikojen suhtautuneet vihamielisesti yhteiskunnan kaikkein köyhimpiin ja kurjimpiin eli ryysyköyhälistöön (Lumpenproletariat, kurjalisto) ja heidänt avoitteensa on yhteiskunnan kaikkein köyhimpien ihmisten tuhoaminen.
Yllättävääkö? Ei lainkaan, jos tuntee yhtään dialektiikkaa ja marxismin takana olevaa retoriikkaa.
Marxismi jakaa yhteiskuntaluokat, samalla tavoin kuin natsismi rodut, "ylempiin" ja "alempiin", "edistyksellisiin" ja "taantumuksellisiin". Edistyksellisiä luokkia ovat ne, ketkä tekevät lisäarvoa tuottavaa palkkatyötä: kaikki muut luokat ovat taantumuksellisia. Marxistinen filosofia näkee maailman pelkkänä sotana - edistyksellisten ja taantumuksellisten luokkien välisenä sotana, aivan samoin kuin natsismi näkee maailman rotujen ja kansojen välisenä sotana. (Natsismi on lähempänä Hegelin alkuperäistä filosofiaa kuin marxismi, joka omi Hegelin itselleen).
Marxismissa siis vain palkkatyötä nauttiva teollisuustyöväestö, proletariaatti, on edistyksellinen luokka. Sensijaan omistava luokka, pienyrittäjät sekä maanviljelijät, jotka eivät tee palkkatyötä, asiantuntijat, toimihenkilöt ja virkamiehet joiden palkkatyö ei tuota lisäarvoa eivät kuulu edistyksellisiin luokkiin. Heidät pitää tuhota.
Entäpä sitten kaikkein köyhimmät ja kurjimmat - työttömät, seksuaalivähemmistöt, vammaiset, muusikot, taiteilijat, prostituoidut, kulkurit, pikkurikolliset, torikaupustelijat, hanttihommien tekijät, irtolaiset jne - jotka muodostavat kurjaliston eli ryysyköyhälistön, saksaksi Lumpenproletariat?
Marxin tuomio on tyly: ryysyköyhälistö, joka elää palkkatyöstään tai omistavan luokan armopaloista, mutta ei tuota lisäarvoa - on taantumuksellinen luokka ja se tulee tuhota.
Kuulitte aivan oikein: kommunisteille kaikkein köyhimmät, kurjimmat ja yhteiskunnan vähäosaisimmat ovat vihollisia, ja heidät tulee tuhota, surmata ja hävittää.
Ja näin historian saatossa on tehtykin. Kommunistit ovat aina suhtautuneet vihamielisesti kaikkein heikko-osaisimpiin ja kurjimpiin, ja heidät on joko viety keskitysleireille, vankilaan, pakkotyöhön tai teloitettu. Heillä on teetetty orjatyötä, heidät on pakko-otettu armeijaan ja työprikaateihin ja heidät on tuhottu.
Kommunismin aikana Neuvostoliitossa kaikki vanhukset, vammaiset ja kerjäläiset siivottiin visusti pois katukuvasta ja näkyviltä. Työttömyys oli rikos ja narkomaaneja pidettiin kriminaalihuollon eikä sosiaalihuollon piiriin kuuluvina. Miksi tämä köyhimpien kurittaminen?
Syy on siinä, että aivan samalla tavoin kuin natsismissa ihmisen ihmisarvo määräytyy hänen rotunsa kautta, kommunismissa ihmisen ihmisarvo määritellään ensisijaisesti hänen edustamansa yhteiskuntaluokan kautta, ei hänen persoonansa, ja sen mukaan, tekeekö tämä tuottavaa työtä vaiko ei. Vammaiset eivät tee tuottavaa työtä, he ovat yhteiskunnan vihollisia. Vanhukset eivät tee tuottavaa työtä, ei heitä voi tappaa muttei oikein antaa elääkään, työttömät ja kerjäläiset ovat pelkkiä loisia, täitä ja verenimijöitä siinä missä porvaritkin.
On siis täysin päivänselvää, että kommunismissa kaikkein raskain vaino kohdistuu kaikkein vähäosaisimpiin, köyhimpiin ja kurjimpiin.
Siksi sellainen työtön, pätkätyöläinen, opiskelija, vammainen, muusikko, taiteilija tms ei-teollisuustyöläinen mutta köyhä, joka kannattaa kommunisteja, tekee käytännössä itsemurhan. Hän on juuri samanlainen Leninin tarkoittama "hyödyllinen hölmö" kuten intellektuellit, jotka kannattavat kommunisteja.
Kommunismi on kurjalistolle kuolemaksi.
Vastaukset 70
Vanhimmat
elämäänsä,ja antaa toistenkin elää.
Antamassa.Mikäs sen parempaa nuorisollemme kuin seurata "taistoja" HISTORIAN palstalta,Tampereen kale,vastaan muut! HE!HE!HE!HE.
oletusarvoisesti vihaa ryysyköyhälistöä - työttömiä, pätkätyöläisiä, asunnottomia, prekariaattia - sillä se kuuluu hänen ideologiaansa.
Ryysyköyhälistö on siis hänen vihollisensa, ei suinkaan liittolaisensa, tässä luokkataistelussa, vaikka toki hän tykkää, jos hyödylliset hölmöt häntä avittavatkin.
"Marxismissa siis vain palkkatyötä nauttiva teollisuustyöväestö, proletariaatti, on edistyksellinen luokka. Sensijaan omistava luokka, pienyrittäjät sekä maanviljelijät, jotka eivät tee palkkatyötä, asiantuntijat, toimihenkilöt ja virkamiehet joiden palkkatyö ei tuota lisäarvoa eivät kuulu edistyksellisiin luokkiin. Heidät pitää tuhota. "
Oikeastaan lisäarvon tuottamisessa asia on juuri päinvastoin. Ns. työväestö ei itse tuota mitään, he ovat vain osa tuotantoprosessia. Lisäarvo syntyy prosessien johtajien ja suunnittelijoiden kautta. Näin yksikertaisesti sanottuna.
Kapitalismin valtio-byrokraattiselta osastolta, eli edesmenneestä Neuvostoliitosta, löydämme sosiaalidarwinistis-elitistisen tajunnan puhtaaksiviljellyn ilmauksen. Lavrentij Berija, salaisen neuvosto-poliisin johtaja ja eräs historian julmimmista joukkomurhaajista. Näin tämä vasemmisto-intelligentti kirjoittaa:
"Pohjimmiltaan ihminen on eläin. Hän on eläin, joka on saanut sivilisoituneen ulkokuoren. Ihminen on kollektiivinen eläin, liittyneenä ryhmiin oman selviytymisensä turvaamiseksi ympäristön uhkaa vastaan. Niillä, jotka ryhmittävät ja kontrolloivat häntä, täytyy olla käytössään erikoistuneita tekniikoita ohjatakseen animaalisen ihmisen ajatuksia ja energioita kohti suurempaa päämäärää: Toteuttaakseen valtion tavoitteet."
Elitismi ja rahvaan halveksunta olivatkin bolshevikeilla lähes "Aurinkokuninkaan" tasolla, eikä Berijan lauseissa tarvitse muuta kuin korvata kommunistinen valtio ylikansallisella yhtiöllä, niin kaikki täsmää nykyaikaankin. Myös yhtiöiden toimintaan reaalitodellisuudessa.
Kansallisista rajoista piittaamaton "markkinatalous" ja maailmanvallankumoukseen tähdännyt kommunismi eivät ehkä sittenkään ole niin kaukana toisistaan? Moni onkin etsiskellyt niille yhteisiä juuria.
...Lavrentij Berijan po. tekstejä?
Kertoo heti, muutkin ovat kiinnostuneita.
Ehkä olet shegetz, eikä täällä kukaan pane sitä pahakseen. Mutta kun sinun pitää vielä olla schmo!
schmuck. Mutta joillakin on riittävästi chutzpaa olla sitä avoimesti. Mutta mieluummin schmuck kuin schlemiel.
Kielenkäyttösi kertoo luonteestasi sen, minkä olemme huomanneet jo kirjoitustesi ns. asiasisällöstä. Edes minun Bubbani ei olisi sanonut tuollaista, vaikka olikin rääväsuisin ihminen mitä tiedän.
Schmendrik.
Tunnustan tappioni. Nyt voit nostaa punalipun salkoon.
sinivalkoisen. Mutta voit itse päätellä, minkä uskonnon tunnus siinä minulle on.
Se on ruudullinen, ja julistaa uskoa Marimekkoon.
lainaus on vietävä isänmallisuuskeskusteluun. Siellä se on kovaa teetä. http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000052&posting=22000000026461100
"Marxismissa siis vain palkkatyötä nauttiva teollisuustyöväestö, proletariaatti, on edistyksellinen luokka. Sensijaan omistava luokka, pienyrittäjät sekä maanviljelijät, jotka eivät tee palkkatyötä, asiantuntijat, toimihenkilöt ja virkamiehet joiden palkkatyö ei tuota lisäarvoa eivät kuulu edistyksellisiin luokkiin. Heidät pitää tuhota."
Primitiivisissä yhteisöissä joissa sosiaalinen sidonnaisuus on vahvaa ja yhdenmukaisuuden paine kova, ja joissa tarvitaan jatkuvaa vahvistusta ryhmätunteille, projektiiviset sielunmekanismit etsivät aina kohteita niin oman ryhmän sisältä kuin ulkopuoleltakin. Kun erilaisuuden sietokyky on huono, tulilinjalle joutuvat omienkin piiristä ne jotka jotenkin poikkeavat ominaisuuksiltaan. Ulkopuolisiin taas projisoidaan omat kielteiset ominaisuudet ja oma pahuus. Ei tällaisissa mekanismeissa ole mitään merkillistä -- ne ovat ihmiselle ihan tyypillisiä, ja niitä on esiintynyt aikojen alusta lähtien. Eivät ne liity mihinkään tiettyyn yhteisöön, tiettyyn rotuun tai tiettyyn historian vaiheeseen, saati sitten tiettyyn kulttuuriin, uskontoon, sivistysperinteeseen, tai tiettyyn oppiin tai koulukuntaan.
Kerettiläisten vainot, puritaanien seksikammot, Härmän häjyt tai natsien juutalaisviha -- ryhmätuntojen vahvistusta ja pahuuden projisointia. Isossa mittakaavassa historiassa tapahtuu kehitystä, eli yhteisöissä työnjaon, roolien eriytymisen ja moniarvoisuuden mukana tapahtuu sietokyvyn ja suvaitsevuuden lisääntymistä, jolloin taantumat yhdenmukaisuuden asteelle käyvät harvinaisemmiksi. Ainakaan toistaiseksi ei sanan varsinaisessa mielessä ole käyty sotia moniarvoisten demokratioiden välillä (ns. Doylen teesi), mutta mikäänhän ei sinänsä estä vaikka miten korkealle kehittynyttä yhteisöä yhtenä päivänä taantumasta takaisin alkulaumojen reaktiivisille tasoille.
Juttu, et kommarit vihaa köyhiä, ja kapit haluu niitä lisää, on vanha ja tunnettu.
Jos kommarit haluu köyhät pois luokkana, se ei tarkoita, että ihmisiä pitäisi surmata. Surmaamisen olet sinä itse keksinyt, kuten loputkin jutustasi. Nliitossa oli kyllä työttömiä ihan laillisestikin. Mitä taas narkkareihin tulee, niin arvaa vaan, tuleeko Suomessa sosiaalitantta korjaamaan pilviviljemän satoa?
En tällä haikaile Nliittoa takaisin, mutta olisi ehkä syytä laittaa juttuihisi siteeksi edes hieman tottakin.
Stalin tappoi kommunismin ideaalin täysin.
ja Amerikkalaiset polkevat sitä multaan tänäkin päivänä.
minkähän takia suomen vasemmisto tappeli neuvostoliittoa vastaan?
no joo varmaan sen takia että kaikki jotka sanoi "ei" väärälle luutnantille, ammuttiin ojan pohjalle siihen peri pohjalaiseen tyyliin.. tuokaan ei ole silti koko totuus.
tarvihtee lukea vähän mitä suomen kommareille tapahtui venäjällä. ja myös tietää sodasta hieman.
itse olen vasemmistoa ja tiedän mistä tulen.
en helvetisti diggaile noista pohjan koviksista.
silti paljon mielummin potkin vanjan ulos.
Kuvaat kommunismia eräänlaisena ääri-ilmiönä, mitä se toki paikoin käytännössä olikin. Sosialistisen teorian ja reaalisosialismin käytännön sekoitat surutta toinen toistensa vikoja todistamaan. Todistelutavallasi kristinuskokin on täysin mätä, koska se johti (salli teorian johtaa käytäntöön) noitavainoihin ja noitavainot puolestaan todistavat kristinuskon pahuuden.
Näkemyksesi on yksipuolisuudessaan kammottava. Se kertoo lähinnä tunteenomaisesta sitoutumisesta vastustaa jotakin, jota voi nimittää pahuudeksi. Kai se on juuri osa sitä heimoja yhdistävää tekijää, missä pahuus projisoidaan johonkin, jotta saadaan yhteinen vastustaja. Kommunismi kuolleena ja kuopattuna on vaan aika huono asia tähän tarkoitukseen.
Marxin teoretisointien ja niiden käytännön sovellutusten tulokset eivät ole arvioitavissa vain ihmiskunnan yhdeksi surkeaksi vaiheeksi. On täysin perusteltua väittää, että ilman Marxin ja kumppanien harjoittamaa kapitalismin kritiikkiä, ei olisi päässyt syntymään minkäänlaisia vastavoimia eriarvoistavalle kapitalismille. Hyvinvointivaltioideahan on miedompi versio sosialismia. Siinä on otettu käyttöön kapitalismin kritiikin toimivat osat ja tuloksena on ollut demokratia ja tasa-arvon lisääntyminen. Tämän puolen asiasta jätät kokonaan huomiomatta.
Marxismin teoria ennustaa verilöylyä, Lenin julistaa diktatuuria, väkivaltaa ja kansanmurhaa - ja marxismi-leninismi ei missään ole saanut aikaan mitään muuta kuin brutaalin, totalitaristisen diktatuurin ja valtavan määrän inhimillistä kärsimystä. Käytäntö on vastannut väkivallan osalta 100% teoriaa ja maanpäällisen paratiisin sijaan on saatu joka kerralla helvetti.
Sosialistista teoriaa on yritetty soveltaa käytäntöön lähes kuudessakymmenessä maassa. Joka kerralla tuloksena on ollut katastrofi. Vasemmistolaisuus on yhä tänäkin päivänä länsimaisten intellektuellien (poislukien tekniikan, taloustieteen ja lääketieteen akateemiset) kanonisoitu elämänkatsomus, ja tuloksena on ollut perheiden hajoaminen, moraalin rämettyminen, oikeuslaitoksen vesittyminen, sananvapauden tukahduttaminen, poliittisen korrektiuden vaatimus ja kaikkinainen yhteiskunnallinen rappio. Kun sosialismia ei saatu vallankumouksen ja verilöylyn kautta länsimaihin, se yritetään ujuttaa keittiön oven kautta sisään - ja samalla pelataan länsimaat islamin syliin.
Hyvinvointivaltio ei ole Marxin idea - kommunisteille hyvinvointivaltio ja länsimainen demokratia on kauhistus - vaan sillä on juurensa luterilaisuudessa ja juutalaisuudessa. Juutalaiset ovat osanneet hoitaa omistaan tulonsiirtojen ja huolenpidon kautta jo vuosisatojen ajan, ja mitä uskonnollisempi yhteisö on, sitä yhteisöllisempi se on, jos uskonto painottaa yhteisvastuuta. Siinä aspektissa juutalaisuus on yksi parhaista. Marx sensijaan vaati sekä demokratian että uskonnollisuuden tuhoamista ja proletariaatin diktatuuria sekä kansanmurhaa - poistamalla ongelmaihmiset poistuvat ongelmatkin.
Mitä kristinuskoon tulee, jos se olisi saanut aikaan vain noitavainoja ja kerettiläisvihaa, sama kritiikki koskisi sitäkin. Mutta koko länsimainen sivistys on omalta osaltaan kristinuskon lapsi - ilman kristinuskoa, sen eskatologiaa ja sen moraalikäsitystä yhdistyneenä roomalaiseen oikeuskäsitteeseen ja kreikkalaiseen filosofiaan ei olisi länsimaista sivistystäkään.
Sata miljoonaa munaa on rikottu. Missä on omeletti?
marksilainen. Marx oli ehdottomasti kaikkia suurmiesteorioita vastaan. Hän ei olisi missään tapauksessa ollut sitä mieltä, että maailman kehitys olisi ollut hänen teorioistaan kiinni. Kaiken lisäksi Marxissa oli hyvää vain hänen historiankäsityksensä. Sensijaan hänen suunnitelmansa ja ihanteensa uudeksi yhteiskunnaksi eivät olleet ollenkaan oikeita. Tuskin on teoriaa, jota ei olisi niin täydellisesti osoitettu käytännössä vääräksi. Edelleen kuitenkin löytyy näitä haihattelijoita, jotka uskovat "oikeaan sosialismiin ja kommunismiin". Kyllä aatteessa on valuvika ja se on ihmisille vaarallinen.
Ollakseni looginen en syyllistä kuitenkaan Marxia ja hänen aatettaan. Sosialismi on tauti, joka saa vallan vain tietyissä taloudelliseissa olosuhteissa. Onneksi hyvinvointiyhteiskunnissa se ei merkittävästi leviä.
Olet täyskomukka
"tuloksena on ollut perheiden hajoaminen,"
Tekninen kehitys, hyvinvoinnin kohontuminen, uskonnon merkityksen väheneminen...
"moraalin rämettyminen,"
Millä tavalla?
"oikeuslaitoksen vesittyminen,"
Millä tavalla ja mihin verrataan ?
"sananvapauden tukahduttaminen,"
Toista se oli 30-vuotta sitten...tai 100...
"poliittisen korrektiuden vaatimus ja kaikkinainen yhteiskunnallinen rappio."
Bla bla..
1) Tekninen kehitys ja hyvinvoinnin kohentuminen on tapahtunut humanisteista riippumatta. Uskonnon merkityksen väheneminen puolestaan on ollut myrkkyä ryhmäkoheesiolle ja kansankokonaisuudelle sekä yhteisösosiaalisuudelle.
2) Lapsijuopot, narkomania, nuorisorikollisuus jne.
3) Oikeuslaitoksemme, joka ei uskalla tuomita rikollisia ja joka tyytyy lähinnä päänsilittelyyn, on lähinnä vitsi.
4) On turha verrata nykypäivää Neuvostoliiton tai tsaarinvallan aikoihin.
5) Kun argumentit loppuvat, alkaa blablattelu.
"1) Tekninen kehitys ja hyvinvoinnin kohentuminen on tapahtunut humanisteista riippumatta. Uskonnon merkityksen väheneminen puolestaan on ollut myrkkyä ryhmäkoheesiolle ja kansankokonaisuudelle sekä yhteisösosiaalisuudelle. "
Tekninen kehitys, hyvinvointi on ollut mahdollistavana tekijänä. Viimeinen lauseesi edustaa maailmaa, jota ei ole enää ollut pitkään aikaan lännessä olemassa. Herää nykypäivään.
"2) Lapsijuopot, narkomania, nuorisorikollisuus jne. "
Lapsiin liittävät juttusi aika marginaalia Suomessa, joten lähinnä turhaa kärjistystä. Alkoholismi on ollut aina ongelma, globalisaatio on vain mahdollistanut muiden aineiden markkinoille tulon. Siltikin marginaalia Suomessa.
"3) Oikeuslaitoksemme, joka ei uskalla tuomita rikollisia ja joka tyytyy lähinnä päänsilittelyyn, on lähinnä vitsi. "
Oikeuslaitos toimii sen mukaan mitkä ovat vallitsevat arvot yhteiskunnassa.
"4) On turha verrata nykypäivää Neuvostoliiton tai tsaarinvallan aikoihin. "
Jos kritisoidaan pitää olla joku vertailupohja. Milloin sananvapauden tukahduttaminen on alkanut Suomessa, milloin ollaan oltu parhaassa mahdollisessa tilanteessa ?
"poliittisen korrektiuden vaatimus ja kaikkinainen yhteiskunnallinen rappio."
Pelkkää kärjistystä kuten edellä totesin.
että alkoholismi on aina ollut ongelma? Oliko Suomessa ennen jatkosotaa alkoholin käyttö ongelma? Entäs vapaussotaa ennen?
vilisee vieläkin liikaa kaikenmaailman sosialisti-fanaatikkoja -vai pitäisikö sanoa sosialisti-fasisteja..
Sosialismi on sosialisteille niin kauan kivaa ja hyvää kun kaikki viulut maksaa joku muu. Se on helppoa huutaa käsi ojennuksessa rahaa kaikenlaisiin tukiaisiin yms, kunhan niitä ei itse tarvitse maksaa. En ole koskaan nähnyt enkä kuullut sosialistista, joka olisi itse laittanut omaa rahaansa likoon jonkun aattensa puolesta. Enkä tarkoita tällä punaisen ristin -keräystä, johon jokainen on varmasti euron tai pari ainakin laittanut. Hyvä esimerkki on meidän rakas presitenttimme tavja. Puhelee tuolla kyllä mielellään verojen maksun autuudesta ja taitaa olla verojen alennustakin vähän vastaan. Itse ei kuitenkaan maksa sentiäkään veroja tuloistaan. Tämä on sitä sosialismia parhaimmillaan. Se on helppo vaatia muilta vaikka mitä, mutta itse kun pitäisi tehdä edes murto-osa siitä, niin kylläpä naama muuttuu nopeasti happamaksi.
Niinistö on poliittiselta suuntaukseltaan oikeistolainen. Oikein kapitalisti-mulkku varmaan sosialistien mielestä. Silti tämä kaveri antaa toisen palkkansa täysin hyväntekeväisyyteen. Vasureilta ei tällainen onnistu.
Luojan kiitos, että sosialismi alkaa irroittaa otettaan myös tässäkin maassa. Sitä on odotettu jo kauan.
Oletko kuullut kieltolaista ikinä mitään ? Ei sitä ihan huvin vuoksi säädetty.
Kieltolaki säädettiin, koska kieltolakihihhulit pääsivät valtaan. Fanaattinen vähemmistö kuvitteli voivansa määrätä enemmistön juomatavoista.
Ennen kieltolakia suomalaisten alkoholinkulutus oli yksi pienimpiä koko Euroopassa ja alkoholismi hyvin harvinaista.
1) Tekninen käehitys on tapahtunut täysin riippumatta humanisteista. Ryhmäkoheesion häviäminen ja kansankokonaisuuden ja yhteisöllisyyden rappeutuminen merkitsee, että länsimainen kulttuuri on tullut puolustuskyvyttömäksi sellaisten kulttuurien ja uskontojen, jotka ovat kollektiivisia, joiden ryhmäkoheesio on paljon voimakkaampi ja jotka pyrkivät länsimaisen kulttuurin tuhoamiseen, aggressiolle.
Länsimainen kulttuuri on käynyt puolustussotaa 1400 vuoden ajan islamia vastaan, ja lähes koko tuon ajan islam on ollut hyökkäävä osapuoli. Länsimaiden puolustuksen henkinen selkäranka on ollut kristinusko. Kun tuo selkäranka on mädäntynyt, länsimainen kulttuuri on täysin puolustuskyvytön islamin aggressiota vastaan. Islam käy jo nyt menestyksellistä matalan intensiteetin sotaa länsimaista kulttuuria vastaan kaikkialla länsimaissa ja valtaa alaa.
2) Kyse ei ole mariginaaliasioista - yhdessäkään toisessa länsimaassa ei ole lapsijuoppoja.
3) Jos arvot ovat arvottomuus, jos suvaitsevaisuus merkitsee samaa kuin selkärangattomuus ja nöyristely väkivallan edessä, ja jos yhteiskunnassa kaikelle on hinta mutta millekään ei ole arvoa, tuloksena on se, että rikolliset pitävät koko yhteiskuntaa pilkkanaan.
Uskonnottomuuteen liittyvä hedonismi ja psykopatian ihailu kulminoituu parhaimmin törky-TV:ssä, jota kukaan ei julkisesti sano katsovansa mutta jonka katsojaluvut ovat valtavat.
4) Jos verrataan tilannetta 1980-lukuun ja Neuvostoliiton romahduksen vuosiin, takapakkia on menty ja roimasti. Sananvapauden tukahduttaminen on Suomessa alkanut 2000-luvun ensimmäisinä vuosina - parhaassa mahdollisessa tilanteessa oltiin 1980- ja 1990-luvun vaihteessa, jolloin netissä sai sanoa mitä halusi ilman että kukaan asiamies tai hössöttäjä tuli uhkailemaan vankilalla.
Jatkanpa itseäni.
Nyky-yhteiskunnassa Marxin "edistyksellinen luokka", teollisuustyöväestö, on katoava luonnonvara, mutta Lumpenproletariat (ryysyköyhälistö, lumppuproletariaatti, plebeijit, hoi polloi, prekariaatti, X-sukupolvi, ihan millä nimellä he itse haluavat itseään kutsua) elää ja voi ohuesti.
Eli siis siinä, missä proletariaatti marxilaisessa mielessä on nyky-yhteiskunnassa hävinnyt, yhteiskunnan heikoimmat ovat vajonneet sinne, mitä Marx piti roskaväkenä ja Lenin yhteiskunnan syöpäläisinä. Ja tämän yhteiskuntaluokan asiaa kommunistit eivät aja, eivät ole koskaan ajaneet eivätkä koskaan tulekaan ajamaan.
Lumpenproletariat on Marxille taantumuksellinen luokka, koska sen toimeentulo riippuu olemassaolevista valtarakenteista: sosiaaliturvasta, tulonsiirroista, leipäjonoista, almuista ja lain reunoille ja ulkopuolelle menevistä keinoista. Vaikka Lumpenproletariat usein elääkin palkkatyöstä tai omasta työstään, Marxille se ei ole työtä joka tuottaisi lisäarvoa.
Koska ryysyköyhälistö kuitenkin elää yhteiskunnan reunoilla, se rakastaa ennenmuuta vapautta, sillä ryysyköyhälistöä eivät kahlitse työaikalainsäädäntö, työnantajan rajoitteet tai yhteiskunnalliset velvoitteet lainkaan siinä määrin kuin työväenluokkaa. Tästä syystä Marxin mielestä ryysyköyhälistön luokkatietoisuus on olematon ja tahto vallankumoukseen heikko.
Marx sanoo ryysyköyhälistöstä aika julmasti:
"This action of the Neapolitan lumpenproletariat decided the defeat of the revolution. Swiss guardsmen, Neapolitan soldiers and lazzaroni combined pounced upon the defenders of the barricades."
"A motley crew of mutineering soldiers who have murdered their officers, torn asunder the ties of discipline, and not succeeded in discovering a man on whom to bestow supreme command are certainly the body least likely to organise a serious and protracted resistance."
Jos lumppuproletariaatti ei ole kommunisteille mieleen ja ryysyköyhälistö löytää kommunisteista vain verivihollisensa, niin kehen ryysyköyhälistö sitten nojaa?
Lumppuproletariaatti on perinteisesti kerääntynyt mustan lipun alle. He ovat aina kannattaneet anarkisteja, sillä heillä ei ole ollut mitään menetettävää. Anarkismi, anarkosyndikalismi ja libertarismi ovat perinteisesti olleet lumppuproletariaatin aatteita, sillä ne painottavat individualismia ja vapautta. Paradoksaalisesti myös natsismi on löytänyt kannattajansa lumppuproletariaatin piiristä, samoin monet muut kollektivistiset ja nationalistiset ideologiat.
Proletariaatilla ei ehkä ole menetettävänään muuta kuin kahleensa, mutta ryysyköyhälistön tunnushuuto on aina ollut !Viva la muerte! - eläköön kuolema, sillä heille useinkin kuolema tulee lopullisena vapautuksena, ei kauhuna. Heidän sankareitaan eivät ole olleet Marx ja Lenin, vaan Bakunin, Stirner ja Goldman.
Likimain fysiologispohjaisten psykologisten mekanismien kytkeminen opillis-aatteellisiin yhteyksiin on mammuttimainen lähtökohtavirhe. Vaikka tällaisten kytkentöjen tueksi on tarjolla rajaton määrä tietoa, todistelut eivät siitä yhtään pätevöidy. Ihmisen aggressiot, taipumus vahvistaa heikkoa minuutta ja ryhmätunteita mustavalkoasetelmin, projektiivinen pahuuden ulkoistaminen sekä regressiot eivät synny eivätkä ole seurausta mistään tietystä symbolitason ajattelusta. Sen sijaan ne voivat ilmetä mihin tahansa järkiajatteluun kytkettyinä. Ja niin on historiassa tapahtunutkin.
tuo dialektisten ideologioiden, kuten natsismin ja kommunismin, kannattajille.
Kyseisten ideologioiden vastustajat kyllä tietävät, ettei se makki pöyhimällä parane, vaan pysyy vaikka kuinka pöyhittäisiin.
Sata miljoonaa munaa on rikottu. Missä on omeletti?
Aatteiden kannattajilla on aina oma käsityksensä syistä ja seurauksista. Siellä missä ihmistä ja elämää suurempia oppeja julistetaan, usein tartutaan myös johonkin kättä pitempään, ja seuraukset luetaan historiasta.
Juttu on kuitenkin niin ettei historiaa voida kirjoittaa lähtien kuvitelmasta, että jokin oppi sisältäisi maagista pahuutta joka myrkyttää ihmiset jos vain sitä sattuu kuulemaan. Kyllä selityksiin tarvitaan historian aputieteitä, tässä psykologiaa ja sosiologiaa.
Omat mustavalkoasenteet ovat sudenkuoppa. Niiden pönkittäminen määrällistä mässäilyä harjoittamalla näyttää pysäyttävän hyvin ajattelun. Kun ajattelu pysähtyy, syntyy harha että on löydetty jotain pitävää, kestävää, varmaa, todellista.
Jos kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia, tällöin kannibalismi on pelkkä makuasia.
Tämä on se niinsanottu reality check, jonka jokaisen psykologin ja sosiologin olisi syytä sisäistää.
Jos jokin ideologia on tuottanut vain ja ainoastaan kurjuutta, kärsimystä, kuolemaa, tuhoa, talouskatastrofeja, ekokatastrofeja ja yhteiskunnan voimakasta eriarvoisuutta kansanmurhien ohella, tällöin minulla on vahva syy olettaa, että vika ei ole pelkästään kulttuurikonseptin ja ideologian toteuttajissa vaan itse koko ideologian perusteissa.
Koska kommunismi ei ole missään ikinä saanut aikaan muuta kuin verenvuodatuksia, valtavan määrän inhimillisiä katastrofeja ja kansanmurhan, minulla on kaikki syy tällöin olettaa, että kommunismissa ja sen ideologisissa perusteissa on jotain perusteellista vikaa. Minulla on tällöin myös kaikki syy olettaa, että kyseinen ideologia todellakin myrkyttää ihmismielet ja aivopesee heidät tunteettomiksi tappajiksi sekä robottimaisiksi tottelijoiksi. Ja näin todellakin on käynyt kaikkien dialektisten ideologioiden kanssa - ei pelkästään kommunismin, vaan myöskin natsismin.
Samoin jos jokin ideologia julistaa minut vihollisekseen, demonisoi minut ja edustamani viiteryhmän, dehumanisoi minut ja suureen ääneen vaatii kuolemaani, minulla on kaikki syy pitää sekä tämän ideologian edustajia vihollisinani että myös varautua puolustamaan fyysistä habitustani sekä sen eksistenssin oikeutta tarvittaessa vaikka fyysisen väkivallan keinoin.
Se puolestaan ei ole mustavalkoasennetta vaan realismia. Väkivallan ja sen uhan kieltäminen ja teeskentely, ettei sellaista olekaan, voi ehkä olla ylevää ja hienoa käytöstä, mutta shegetz kun olen, pidän sitä typeryytenä.
>> Jos jokin ideologia on tuottanut vain ja ainoastaan kurjuutta
Tässä on perustavanlaatuinen lähtökohtainen ajatusvirhe. Projisoit ideologiaan ominaisuuksia joita todellisuudessa niissä ei ole. Mikään ideologia ei omaa mahtia tuottaa yhtään mitään. Sinä et muutu tappajaksi, vaikka ubba-bubba-ideologian nimissä noituisin sinua muuttumaan. Ainakin uskon, että säilyttäisit järkesi. Todellisuudentajusi kuitenkin sortuu kun sielutat ideologiat. Tässä itse luomassasi valossa lavastat mielesi näyttämölle tuhansia yksityiskohtia, joiden perusteella vakuutut siitä että olet oikeassa. Ideologioiden suhteen tarvitset reality chekin.
Onhan niitä ihmisiä jotka kokevat saavansa maagisen tartunnan jostain ulkopuolisesta pahuudesta, ja ovat kehittäneet itselleen selvät pasmat siitä mikä on hyvää ja mikä pahaa. Ubba-bubba-heimon historiankirjoittajat kirjoittavat takuuvarmasti ubba-bubba-historiaa. Meilläkin topeliaaninen historiankirjoitus oli sisäistänyt kaitsemusaatteen. Samanlainen valaistus johdattaa sinuakin. Seuraava askel on vaikkapa ruveta uskomaan että käärmeet edustavat pahuutta. Varmasti löydät todisteet sillekin. Tarpeen vaatiessa ihan luonnontieteelliset todisteet. Ei ole ollenkaan mahdotonta.
" Mikään ideologia ei omaa mahtia tuottaa yhtään mitään. "
Mikäs mahti sitten tuotti kommunismi-ideologian nimissä pelkkiä ruumiita ja Siperian keikkoja?
Olisiko ollut totalitaristinen kommunismi.
On peri-inhimillistä sieluttaa ilmiöt ja kokea että kaiken takana on jokin syy, vaikuttaja, tekijä, hyvä tai paha voima. Primitiiviset ihmiset selittävät luonnonilmiötkin hyvien ja pahojen voimien taisteluna. Luonnonjumaluuksista ehkä on päästy, mutta ei ideologioiden kokeminen elämää suurempina totuuksina tai vaihtoehtoisesti niiden demonisoiminen ole muuta kuin samaa peri-inhimillistä animismia.
Sinulla on väärä kysymys. Teet saman lähtökohtaisen ajatusjäsennysvirheen kuin tämä avauksen tehnyt nimimerkki. Kun uskotaan kuvitelmaan, että kaiken takana on joku tai jotain, toki sinne sitten kuvitellaan aina jotain.
riittää tyrmäämään argumenttisi:
Auschwitz.
Pysyn edelleenkin argumentissani. Jos jokin ideologia on tuottanut vain ja ainoastaan kurjuutta, silloin tässä ideologiassa on jotain perustavanlaatuista vikaa aivan periaatteellisella tasolla, ei vain sen sovelluksissa.
Dialektiset ideologiat kuten natsismi ja kommunismi todellakin aivopesevät kannattajansa tunteettomiksi tappokoneiksi. Kyse on massapsykoosista, joka liittyy dialektisiin ideologioihin sisäänrakennettuna. Kyse ei ole mistään projisoinnista, vaan siitä, että kyseiset ideologiat sisältävät selkeän vastakkainasettelun, meihin ja niihin, vastustajan dehumanisoimisen ja demonisoimisen,, taistelun ideologian ja käskyn tuhota vihollinen säälittä. Nämä asiat on sekä koodattu natsismin että kommunismin ideologiaan ja näitä asioita on myös toteutettu käytännössä joka ainoa kerta kun näitä ideologioita on toteutettu.
Minulla ei kertakaikkiaan ole varaa suhtautua dialektisiin ideologioihin tuolla tavoin kevytmielisellä kyökkipsykologialla. Elän maassa, jota ympäröi joka puolella sellainen uskonto, joka pyhässä kirjassaan julistaa kuolemaa juutalaisille, dehumanisoi heidät ja demonisoi heidät - ja tämän kyseisen uskonnon edustajat huutavat suu vaahdossa kuolemaa juutalaisille, ja ovat lukuisissa sodissa ja terrori-iskuissa surmanneetkin juutalaisia roppakaupalla.
Jollei kyseisiä ihmisiä elähdyttäisi tämä uskonnollinen ideologia, he eivät vihaisi eivätkä murhaisi juutalaisia. Ellei natsismia - eikä kommunismia - olisi ollut, holocaust olisi jäänyt tapahtumatta.
Kyse ei ole ideologioiden sieluttamisesta vaan kyse on niiden agendasta. Jos ideologia julistaa kuolemaa, tappamista, tuhoamista ja vihaa, on satavarmaa että tämän ideologian kannattajat myös toteuttavatkin sitä saadessaan tilaisuuden. Kannattajat toteuttavat ideologian agendaa, ei sen kummempaa.
Muistutan yhä edelleen sinua siitä, mitä Joseph Heller sanoo kirjassaan "Me sotasankarit":
Vihollinen on se, joka haluaa saada sinut hengiltä.
Jos kuulun viiteryhmään X ja viiteryhmän Y ideologiaan kuuluu viha ryhmää X kohtaan, Y:n edustajat julistavat puheissaan vihaa X:ää kohtaan ja ryhmän Y edustajat ovat surmanneet tai vahingoittaneet ryhmän X jäseniä, silloin se että pidän ryhmän Y jäseniä vihollisinani, ei ole magiaa eikä ubba-bubbaa. Se on realismia.
Sama englanniksi: the question is not about who is right but who is left.
Jos koen, että ryhmä Y haluaa surmata minut sosiaalisen syntyperäni takia ja ryhmä Z haluaa surmata minut etnisen syntyperäni takia, ja molemmat ryhmät sekä julistavat vihaa että ovat surmanneet viiteryhmän X jäseniä, silloin minulle on mielekästä pitää sekä ryhmien Y että Z jäseniä vihollisinani ja lähteä siitä olettamuksesta, että he haluavat tappaa minut, ja varustautua sen varalle, vaikkapa harrastamalla kamppailulajeja, käymällä ampumaradalla ja muutoinkin tuntemalla viholliseni ja sen aikeet. Kyse ei ole haihattelusta eikä taikauskosta vaan realismista.
Israelilaisilla ei kertakaikkiaan ole varaa psykolässytykseen eikä kyökkipsykologiaan. Israelilaisilla on selkeä viholliskuva, israelilaiset ovat joutuneet sodan kohteeksi neljästi koko valtion olemassaolon aikana, joka kerralla kyse oli fyysisestä olemassaolosta ja tuhosta. Vihollista elähdyttää uskonto, joka kiihottaa vihaan juutalaisia kohtaan ja heidän dehumanisoimiseensa (tästä voi vakuuttua lukemalla Koraania ja pitämällä mielessä se, että kronologisesti myöhemmin kirjoitettu Koraanin teksti kumoaa aiemmin kirjoitetun). Juutalaiset ovat jo kerran joutuneet holocaustin kohteeksi ja heitä on toisessa dialektisessa ideologiassa vainottu säälimättä. Heillä on siis hyvä syy olettaa, että on olemassa uskontoja ja ideologioita, jjoiden agendaan kuuluu juutalaisten tuhoaminen fyysisesti ihmisinä, ja tällöin pitää näiden ideologiioiden ja uskontojen edustajia automaattisesti vihollisinaan.
Huomaa: "ideologia, joka provosoi vihaan", "ideologia, jonka agendaan sisältyy viha" ja "ideologia, joka vihaa" ovat kaikki kolme semanttisesti samanarvoisia lauseita. Siksi on täysin oikeutettua puhua ideologiasta, jonka agendaan sisältyy pahuus, pahana ideologiana, eikä kyse ole mistään sieluttamisesta tai antropomorfisoinnista.
Ja mitä käärmeisiin tulee, ne ovat eläimiä eikä niillä ole tietoisuutta minuudestaan eikä myöskään moraalia tai tietoa hyvästä ja pahasta. Ne vain ovat ja elävätä kuten mitkä tahansa eläimet. Jotkut käärmeet ovat myrkyllisiä ja toiset voivat kuristaa ihmisen hengiltä, eli käärmeet ovat potentiaalisesti vaarallisia eläimiä, ja niiden varalta on syytä varautua. Sensijaan ei ole mitään ofidiamismia tai serpentologiaa, jonka agendaan kuuluisi viha hominideja vastaan ja kaikkien Homo Sapiens -lajin edustajien surmaaminen ja syöminen. Jos käärmeet olisivat älyllisiä olentoja, ja jos jokin tällainen ofidianismi tai serpentologia olisi olemassa ja sen agendaan kuuluisi ihmisviha, silloin olisi täysin oikeutettua pitää ko. ideologiaa pahuuden ideologiana ja pitää kaikkia käärmeitä vihollisina.
Jos on olemassa seuraus, sille on aina olemassa myös syy.
Tämä on länsimaisen filosofian perusta ja ollut sitä jo Aristoteleen ajoista asti. Sillä ei ole mitään tekemistä animismin tai sieluttamisen kanssa, ja jos ideologian X agendaan kuuluu väkivalta, viha, kansanmurha ja tiettyjen ihmisryhmien tuhoaminen, silloin ideologiaa X on täysin oikeutettua pitää pahana ideologiana.
Semanttisesti lauseet "Ideologian X agendaan kuuluu ihmisryhmän Q tuhoaminen" ja "ideologia X haluaa tuhota ihmisryhmän Q" ovat samanarvoisia, eikä siihen liity mitään sieluttamista tai magiaa, ei edes sanamagiaa. Ideologioilla on aina jokin agenda, jota niiden kannattajat seuraavat ja pyrkivät toteuttamaan. Koska ideologiaa voi tarkastella sen kannattajien tahdon kollektiivi-ilmauksena, tällöin ideologiaa voidaan hyvin kohdella subjektina niin semanttisesti kuin epistemologisestikin.
Ilman animismia, sieluttamista ja taikauskoa.
Ne Auschwitzissa kuolleet miljoona juutalaista eivät kuolleet tuosta vain spontaanisti tai tehneet kollekstiivi-itsemurhaa. He kuolivat, koska oli olemassa ideologia, jonka agendaan kuului heidän tuhoamisensa ja tällä ideologialla oli kannattajia, jotka pyrkivät toteuttamaan ideologiansa agendaa. Sama suomeksi: he kuolivat, koska natsismi tavoitteli heidän tuhoamistaan (= natsismin agendaan kuului juutalaisten tuhoaminen ja natsismin kannattajat toteuttivat tätä agendaa)..
Nuo miljoona juutalaista kuolivat, koska he kuvittelivat että minkään ideologian agendaan ei ihan oikeasti kuulu ihmisten tuhoaminen kuin syöpäläisiä ja polttaminen kuin koksia. He olivat pasifistisia, viisaita ja fiksuja ja kävelivät kaasukammioon kuin synagogaan. Naiiviutensa takia he ovat nyt kuolleita. Se, mitä heidän olisi pitänyt tehdä, olisi ollut ymmärtää sitä ideologiaa joka pyrki tuhoamaan heidät, ymmärtämään sen kannattajien patologinen maailmankuva, muodostaa reaalinen viholliskuva, demonisoimaan tuo ideologia ja valmistautua henkisesti taistelemaan elämästä ja kuolemasta. Typerääkö? Ei sen typerämpää kuin lammasmaisesti kaasukammioon kävelykö. Animismiako? Ei vaan realismia. Niin kauan kuin tuolle ideologialle on kannatusta, niin kauan myös ollaan hengenvaarassa. Siksi on täysin oikeutettua demonisoida tuo ideologia ja pitää sen kannattajia joko pahoina ihmisinä tai aivopestyinä robotteina ja varustautua henkisesti kansainvälisiin kovapanosammuntoihin.
Puhuit aiemmin siitä että "sinulla on oikeus" ajatella ideologioista niin kuin ajattelet, nyt vyörytät astetta vielä raskaammin ja väität, "ettei ole varaa" ajatella ideologioista toisin.
Nämä merkilliset motiivit kuten kaikkineen koko hirvittävä tunnelatauksesi ovat ymmärrettäviä, mutta ne menevät maalin ohi. Kyse ei ole oikeuksistasi eikä välttämättömyyksistäsi. Kyse on vain hyvästä ajattelusta. Avauksessasi oli kyse siitä että kirjoitit "dialektisten (?) ideologioiden" historiaa lähtien olettamuksesta että johonkin oppiin sisältyy maagista pahuutta. Ei sisälly. Vaikka jotakuta oppia olisi historiallisesti käytetty vain pahuuden oikeuttamiseen, silti pahuuden ongelma on ihmisen ongelma. Oppeihin ei sisälly mitään maagisia voimia. Pahuuden ongelma palautuu ihmismielen perusdualismeihin, siihen että imemme vahvistukseksemme "hyvää" ja vastavuoroisesti ulkoistamme, projisoimme maailmaan "pahaa". Kun tästä seuraa ongelmia, ne eivät missään ilmenemismuodossaan ratkea sieluttamalla oppeja ja ideologioita.
Antropologit sanovat, ettei ole löydetty ainoatakaan ihmisyhteisöä, jossa ei esiintyisi tunnustuksellisia oppeja. Tunnustuksellisissa opeissa on ongelmana niiden tunnustuksellisuus, ja se on eri asia kuin opillinen sisältö. Jokaiseen tällaiseen oppiin implikoituu mahdollisuus että sen nimissä jotkut oikeuttavat toisille tekemänsä pahuuden. Ideologioiden sieluttaminen ei kuitenkaan auta ratkaisemaan yhtäkään tällaista ongelmaa. Asenteet, joilla yksi tunnustuksellinen oppi asetetaan vastakkain toisen tunnustuksellisen opin kanssa vain syventavät konfliktia. Voidaan sotia voittoihin tai katkeriin tappioihin asti, tai voidaan kasvattaa väkivallan kierrettä kunnes siihen turrutaan ja väsytään, mutta niin kauan kuin tunnustuksellisuus vallitsee, jokainen uhri vain lukitsee ja vahvistaa rintamalinjoja ja itsekunkin tunnustuksellisia arvoja. Ja tietenkin lukitsee ja pysäyttää ajattelun, kuten sinullekin on käynyt, joten toivoa ei siinäkään suhteessa juuri ole.
Moniarvoiset demokratiat ovat ainakin toistaiseksi välttyneet sortumasta keskinäisiin sotiin. Se on tosiseikka, jossa on jotain toivoa. Näissä järjestelmissä yksilöllinen ajattelu ei voi rakentua tunnustuksellisten, ihmistä ja elämää suurempien "totuuksien" varaan, vaan kaiken tunnustuksellisuuden on pysyttävä demokratian raameissa. Historiankirjoituksessa tätä vastaava kehitys on psykohistoriallisen selityksen tuominen kaikenlaisten projektiivisten animismien sijaan.
>> Koska ideologiaa voi tarkastella sen kannattajien tahdon kollektiivi-ilmauksena, tällöin ideologiaa voidaan hyvin kohdella subjektina niin semanttisesti kuin epistemologisestikin
Ei voi. Mainitsemasi esimerkki juutalaisten joukkotuhonnasta on historiallisesti hyvä siksi, ettei mitään kirkkaasti muotoiltua, julkisesti esiteltyä, opillista ja ohjelmallista ideologiaa ollut. Totalitarismi joukkomittaisena taantumailmiönä tekee tällaiset ohjelmajulistukset tarpeettomiksi. Keskitysleireillä tai "lopullisella ratkaisulla" ei kehuttu juhlapuheissa, ne nimenomaan eivät olleet osa natsien ohjelmajulistusta. Päin vastoin: esimerkiksi on ollut vaikeaa tai mahdotontakin jälkikäteen löytää mitään muotoiltuja ja määrätietoisia päätöksiä joukkotuhonnan periaatteista. Nämä päätökset jäävät hämäriin siksi että totalitaristisen regression vallitessa tuollaisia yksilöityihin henkilövastuisiin jäsentyviä päätöksiä ei missään tehdä. Tällainen seikka saattaa jäädä kokonaan noteeraamatta, jos tyydytään siihen että sielutetaan ideologiat ja kuvitellaan ne toimijoiksi, jotka toteuttavat absoluuttista pahuutta.
Minulla on oikeus ajatella ideologioista kuten ajattelen, ja jos jonkin ideologian agendaan kuuluu minun tai viiteryhmäni tuhoaminen fyysisinä olentoina, minulla ei kertakaikkiaan ole varaa ajatella kyseisestä ideologiasta muutoin kuin pitää sitä ja sen kannattajia vihollisinani. Kyse on todellakin sekä oikeuksista (ajatuksenvapaus) että välttämättömyydestä (fyysinen olemassaolo ja sen turvaaminen).
Ainoa, joka täällä on puhunut jotain magiasta, olet sinä. Sinä olet tuonut tähän keskusteluun käsitteen, joka ei siihen kuulu. Avauksessani en puhunut hyvästä enkä pahasta mitään, vaan käsittelin sitä tapaa, miten marxismin agendassa suhtaudutaan ryysyköyhälistöön eli pidetään sitä taantumuksellisena luokkana ja pyritään sen tuhoamiseen.
Silloin, jos jokin ideologia ei ole saanut käytäntöön sovellettuna mitään muuta aikaan kuin kärsimystä, tuhoa, köyhyyttä ja kurjuutta, kyse on kvalioista jotka yleisesti kuuluvat attribuutin "pahuus" alle eli ovat asioita, joita pidetään pahoina, niin tällöin on arkikielessä täysin oikeutettua puhua kyseisestä ideologiasta pahuuden ideologiana. Ilman sarvia ja hampaita, ilman magiakytköksiä, ilman semanttista paskanjauhantaa.
Kyse ei siis ole oppien sieluttamisesta vaan yksinkertaisesti siitä, mitä niiden agenda pitää sisällään, mihin niiden kannattajat pyrkivät ja mitä niiden kannattajat tekevät. Samoin ideologioiden arkipäivään kuuluu pääsääntöisesti massapsykologia sekä usein myös massapsykoosi ja erilaiset mielenhallinnan tekniikat. Siksi ideologioista on mielekästä puhua subjekteina kun tarkoitetaan niiden agendaa ja niiden kannattajien kollektiivista tahdonilmausta.
Samoin silloin, jos konflikti on jo syntynyt, ja itse ollaan toisena osapuolena, silloin konflikti pyritään voittamaan. Joko tuhoamalla vastustaja täysin tai tekemällä vihollinen toimintakyvyttömäksi. Viholliskuvan syventäminen on yleensä paljon mielekkäämpää toimintaa kuin turha pyrkimys sovintoon silloin, jos vastapuolen agendaan kuuluu meidän puolemme hävittäminen ja tuhoaminen fyysisinä olentoina. Tällaisessa tilanteessa viholliskuvan syventäminen, vihollisen ideologian demonisoiminen ja omien rivien tiivistäminen sekä oman puolen petturien rankaiseminen, tarvittaessa teloittamalla heidät, on paljon mielekkäämpää toimintaa kuin pyrkiminen turhaan sovintoon - ja vihollisen pettämäksi tuleminen.
Tämä maailma on kova ja julma paikka, eikä siellä jaeta pisteitä naiiviudesta.
Clausewitzin mukaan "niin kauan kun minä en ole tuhonnut vihollistani, on olemassa vaara, että se tuhoaa minut". Tämä pitää paikkansa sanasta sanaan. Israelin kansa muistaa kyllä Auschwitzin - ja siitä pidetään huoli, että se muisto ei himmene. Auschwitz on ikuinen muisto siitä, mihin edustamasi humanistinen lässynlää johtaa ja minne joudutaan, kun viholliskuvaa ei muodosteta ajoissa, sitä ei syvennetä tarpeeksi syväksi ja ei ymmärretä turvautua väkivaltaan oman fyysisen olemassaolon turvaamiseksi.
Tottakai jokainen uhri vahvistaa viholliskuvaa ja lukitsee rintamalinjoja ja syventää konfliktia. Entä sitten? Parempi taistella vastaan viimeiseen hengenvetoon saakka kuin tulla tuhotuksi vastaanpanematta. Toisin kuin humanistit haluaisivat uskoa, väkivalta tuottaa tuloksia. Väkivallalla voidaan saada aikaan pysyviä ratkaisuja ja väkivallalla voidaan myös ratkaista paljon sellaisia asioita, jotka ilman riittävää väkivallankäyttöä johtaisivat pelkkään umpikujaan. Jollet usko, mieti miksi joka ainoalla maalla tässä maailmassa on armeija. Se on valtion väkivaltakoneisto.
Silloin, kun typerä ja viisas ihminen joutuvat konfliktiin, tällöin viisas antaa periksi. Suora seuraus siitä on, että typerykset dominoivat tätä maailmaa. Viisaat ihmiset joutuvat typerämpiensä jyräämiksi. Ainoa, millä viisas ihminen kykenee pärjäämään typerälle, on se, että hän alentuu tämän typerämmän tasolle ja panee vastaan samalla tai isommalla voimankäytön tasolla mitä tämä typerys käyttää häntä vastaan, ja käyttää sitä viisauttaan keksiäkseen keinon, jolla hän kykenee kukistamaan typerämmän vastustajansa.
Moniarvoiset demokratiat ovat ainakin toistaiseksi välttyneet joutumasta keskinäisiin sotiin, mutta silloin kun moniarvoista demokratiaa vastassa on ideologia, joka ei tunnusta moniarvoisuutta, joka pyrkii dominanssiasemaan ja joka pyrkii tuhoamaan kaikki ihmisryhmän X edustajat, tällöin tuo moniarvoinen demokratia on täysin puolustuskyvytön ja avuton sekä tuhoontuomittu, ellei se tee vastarintaa tätä kyseistä ideologiaa vastaan. Niin henkisellä, ideologisella, sosiaalisella kuin tarvittaessa fyysiselläkin tasolla.
Jos tämä vastapuolena oleva ideologia pyrkii demokratian tuhoamiseen ja juutalaisten (kristittyjen, pakanoiden, suomensukuisten kansojen, omistavan luokan jne) tuhoamiseen ja teloittamiseen, silloin demokratian ainoa mahdollisuus jatkaa olemassaoloaan on viholliskuvan muodostaminen, rintamalinjan selkiyttäminen, vihollisen demonisoiminen, petturien rankaiseminen, puolustussota ja kyseisen ideologian hävittäminen ihmismielistä. Ilman sitä on aina vaara, että konflikti uusiutuu.
Entäpä, jos tunnustuksellisuus ei pysykään demokratian raameissa, tunnustuksellisuus itse ei suvaitse moniarvoisuutta tai muita tunnustuksia, tai demokratiaa vihollisenaan pitävä tunnustus saakin enemmistön? Miten silloin suu pannaan?
Kyllä, ideologiaa todellakin voidaan kohdella subjektina niin semanttisesti kuin epistemologisestikin.
Kun olin Suomen armeijassa aliupseerikoulussa, luin ajankulukseni Hitlerin kirjan "Taisteluni". Halusin päästä jyvälle siitä, mikä sai Saksan kansan - sivistyneen, kultivoituneen ja älykkään - pimahtamaan niin pahasti ja menemään diktatuurin ja joukkomurhan tielle. Ja kirjaa "Taisteluni" voidaan hyvin pitää kansallissosialismin ideologisena pohjana ja siinä esitettyjä asioita sen agendana.
Kansallissosialismissa oli antisemitismi mukana alusta saakka. Se oli syväkoodattu ideologiaan. Kansallissosialismin ideologia oli täsmälleen sama kuin kommunismin - ainoana erona vain sosiaalisen käsitteen "luokka" korvaaminen etnisellä, "rotu". Siksi kaikki sama kritiikki, mikä käy kommunismiin, käy myös natseihin, sillä kysymyksessä on lopultakin yhden ja saman ideologian Januksen-kasvot.
Juutalaiskysymys esitettiin jo kirjassa "Taisteluni" ja siellä muotoiltiin viholliskuva. Kun viholliskuva oli olemassa, vihollinen oli demonisoitu ja kirjassa tehty selväksi, että väkivallan käyttö on hyväksyttävää ja suotavaa, Wannenseen konferenssi ja Endlösung oli pelkkä ajan kysymys. Ne olivat pelkkiä detaljeja - antisemitismi oli suuri linja, jota kyllä julistettiin niin juhlapuheissa kuin ohjelmajulistuksissakin - ja kuka tahansa, jolla on riittävästi aivoja laskeakseen 1 1=2, saattoi kyllä arvata, että lopulta päädyttäisiin joukkotuhontaan.
Vielä selkeämmin kuin natsismin suhde juutalaisiin tämä ideologinen kytkös on nähtävissä kommunismin suhteessa kaikkiin "taantumuksellisiin luokkiin". Kommunismin agenda ja ideologia on luettavissa niin "Pääomasta" kuin Lenininkin teksteistä, sen ohjemajulistuksena on "Kommunistinen manifesti", ja siinä vaaditaan taantumuksellisten luokkien tuhoamista.
Lenin vain pelkästään täsmentää, että mistä on kyse, omissa teoksissaan. "Proletariaatin vallankumouksellinen diktatuuri on valtaa, johon on päästy ja jota ylläpidetään proletariaatin porvaristoa kohtaan käyttämän väkivallan avulla, valtaa, jota mitkään lait eivät koske”. Tämä on pelkkä täsmennys siihen agendaan, jonka Marx julisti Kommunistisessa manifestissa - mutta joka selkeästi ja vastaansanomattomasti ilmaisee, että kommunistien tavoitteina on hävittää virkamiehistö, porvaristo, toimihenkilöt, liike- ja teollisuusyrittäjät, maatalousyrittäjät - ja ryysyköyhälistö - ei vain abstraktioina, vaan fyysisinä ihmisolentoina. Täytyy olla todella naiivi, jollei Leninin sanoista tätä ymmärrä.
Suomen Kommunistisen Puolueen perustamislausuntoon liitettiin teesi: ”Vallankumouksen kautta on otettava työväenluokan omiin käsiin kaikki valta ja perustettava rautainen työväen diktatuuri; on siis pyrittävä porvarillisen valtion hävittämiseen, eikä suinkaan kansanvaltaan, ei ennen vallankumousta, eikä vallankumouksen jälkeen." Tämä samoin ilmaisee selkein sanoin, että kommunismi omassa agendassaan asettuu moniarvoista länsimaista demokratiaa vastaan eli sen viholliseksi. Tuo teksti on avoin sodanjulistus moniarvoista demokratiaa vastaan.
Koska nyt ideologiaa voidaan tarkastella subjektina, silloin kyseessä on kommunismin ja moniarvoisen demokratian vastakkainasettelu, ja kommunismi pyrkii dominanssiin ja maailmanvaltiuteen (tämä on ilmaistu Kommunistisessa manifestissa). Eli meillä on vastakkainasettelu ja kaikki konfliktin ainekset. Kommunismi on asettautunut demokratian viholliseksi.
Nyt moniarvoisella länsimaisella demokratialla on täsmälleen kaksi vaihtoehtoa:
a) pyrkiä diskurssiin kommunismin kanssa, pyrkiä sovintoon ja yhteisymmärrykseen sekä harmoniaan
b) muodostaa viholliskuva, pystyttää rintamalinjat, vahvistaa rivit, rankaista pettureita ja vetää liikkuvat taakse
Vaihtoehto a) vaatii sen, että myös vastapuoli pyrkii tähän samaan ja että myös vastapuolelta löytyy ymmärrystä ja rauhantahtoa. Mutta koska vastapuolen ideologian agendassa on selkein sanoin ilmaistu, että rauhaan ei pyritä vaan tavoitteena on viholliskuvan muodostaminen, vihollisen identifiointi, vihollisen demonisoiminen ja sen tuhoaminen, tällöin vaihtoehto a) on käytännössä sama kuin itsemurha.
Vaihtoehtona on siis b) eli valmistautuminen fyysisen väkivallan käyttöön olemassaolon puolustamiseksi.
Ikävä juttu, mutta niinkin voi käydä.
Entäpä, jos vastapuoleen motiivit ja syyt ovatkin jossakin ihan muualla kuin siinä, mitä me sanomme tai teemme? Entä, jos kyse on siitä, mitä me olemme? Entä jos kyseessä on samanlainen, fundamentaalinen intressiristiriita ja motiiveja koskeva väärinkäsitys, joka paljastui Bill Pullmanin esittämän Yhdysvaltain presidentin ja vangiksi saadun alienin keskustelussa elokuvassa The Independence Day:
- I know there is much we can learn from each other if we can negotiate a truce. If we can find a way to co-exist. Can there be a peace between us?
- Peace... No peace...
- What is it you want us to do?
- Die... Die...
Presidentti katsoo alienin mustiin, tunteettomiin silmiin:
- I saw his thoughts. I saw what they're planning to do. They're like locust, moving from planet to planet, their entire civilization. We're next.
Todettuaan, ettei edellytyksiä monikulttuuriselle rinnakkainelolle ole, presidentti tekee johtopäätöksen:
- Nuke 'em. Let's nuke the bastards.
Pullman suostui lopulta luopumaan optimistisista ennakkoluuloistaan ja kuuntelemaan, mitä toinen osapuoli sanoo. Ja ennenkaikkea hän ymmärsi, mitä toinen osapuoli aikoi ja mitä hän tavoitteli, ja hän vastasi siihen tavalla, joka tuotti parhaimmat lopputulokset omalta kantilta.
Kärjistäen. Se, mitä vihollinen haluaa meidän tekevän, on kuolevan. Niinpä meidän on noudatettava viidakon lakia: tapa tai kuole itse. Kyse ei ole sieluttamisesta eikä magiasta, vaan realismista. Viidakon laki on ruma ja raaka laki, mutta silti pätevä.
>> Se oli syväkoodattu ideologiaan. Kansallissosialismin ideologia oli täsmälleen sama kuin kommunismin - ainoana erona vain sosiaalisen käsitteen "luokka" korvaaminen etnisellä, "rotu". Siksi kaikki sama kritiikki, mikä käy kommunismiin, käy myös natseihin, sillä kysymyksessä on lopultakin yhden ja saman ideologian Januksen-kasvot
Viittaamalla eri ideologioiden samanlaiseen syvärakenteeseen lähestyt freudilaista selitystä. Siihen suuntaan sinun pitäisi edetä. Mutta pitämällä kiinni siitä että ideologioihin sisältyy jokin maagisen pahuuden komponentti hämärrät selitystäsi uudelleen.
Nimenomaan Wannenseen konferenssia on tutkittu, koska ko. tilaisuus jää käteen etsittäessä sitä historiallista punktia jossa joukkotuhontaa koskevia päätöksiä olisi muotoiltu ja tehty. Ja tästä tilaisuudesta jää sitten käteen se että depersonifikaatio oli jo niin vahvaa, ettei asioiden käsittelyssä enää hahmottunut yksilöllistä aloittellisuutta tai vastuita. Tällainen kokonaisuutta aivan oleellisella tavalla määrittävä seikka jää noteeraamatta kun laillasi sielutetaan ideologia toimijasubjektiksi.
Valitettavasti kaikki monisanaisuutesi, määrällinen mässäily ja inttämisesi ei muuta itse asiaa miksikään. Ajattelusi on tuolta osin lapsenomaista, taantunutta ja primitiivistä. Voit perätä tunteillesi oikeutusta, mutta se ei muuta miksikään sitä että ajattelusi on lapsenomaista, taantunutta ja primitiivistä. Ja vaikka sotisit sotaasi hamaan hautaan asti, ja vaikka lapsesi jatkaisivat sotaasi, sekään ei muuttaisi miksikään sitä että ideologioiden sieluttaminen on lapsenomaista, taantunutta ja primitiivistä.
>> Tämä maailma on kova ja julma paikka, eikä siellä jaeta pisteitä naiiviudesta
Ei ole. Maailma ei ole sen enempää ruusunpunainen kuin kova ja julma. Maailmaa ei tarvitse sieluttaa. Kannattaa olla tarkka niissä yhteyksissä joissa on taipumusta sieluttaa maailma. Ei kannata jakaa itselleen pisteitä naiiviudesta.
Tervetuloa Tel Aviviin. Vuosi Israelissa karsii turhat kuvitelmat ihmisen hyvyydestä ja jaloudesta ja opettaa realismia.
Israelilaisilla ei kertakaikkiaan ole varaa olla naiiveja yhdenkään uskonnon tai ideologian suhteen.
Freudilaisuus on pseudotiede, joten se voidaan ohittaa olankohautuksella. Mutta sinä se olet tässä ollut se, joka olet puhut "maagisesta pahuudesta". Joten ole hyvä ja perustele väitteesi magiasta ja sieluttamisesta. Jos ideologian X agendaan kuuluu murhaaminen, tuhoaminen, tappaminen ja joukkotuhonta, silloin on täysin oikeutettua puhua kyseisesti ideologiasta pahana, ja käyttää sanaa "pahuus" kattometaforana sen attribuuteista. Aivan ilman sieluttamista ja ilman magiaa.
Puheesi "sieluttamisesta" ja "magiasta" on vain pelkkää lässynläätä ilman substanssia. Kyse on yksinkertaisesti siitä, että mihin ko. ideologialla pyritään. Mikä on ideologian agenda.
Jos Wannenseen konferenssiin mennessä depersonifikaatio oli jo niin vahvaa ettei asioiden käsittelyssä enää hahmottunut yksilöllistä vastuuta, se on pelkästään sen agendan looginen jatkumo, joka hahmoteltiin kirjassa "Taisteluni" ja joka kiteytyi natsismin alkuvuosina. Jollei yksilöllisiä vastuita löydy mutta silti joukkotuhonta tehtiin, se vain entistä vahvemmin vahvistaa argumenttiani ideologiasta toimintasubjektina - kollektiiviseen ideologian agendan mukaiseen toimintaan liittyy yksilöllisen vastuun hämärtyminen. Ilman magiaa ja ilman sieluttamista. Samalla tavoin "Kommunistisessa manifestissa" ilmaistaan selkein sanoin kommunistisen ideologian agenda ja se, mitä Lenin kirjoittaa väkivallasta ja sen käytöstä, on pelkkää täsmennystä. Täytyy olla todella naiivi, ellei kykene näkemään, mistä on kyse - sillä tuota ideologiaa käytäntöön sovellettaessa on saatu aikaan sata miljoonaa murhattua ihmistä kautta maailman.
Se, että nimität "ideologiaani lapsenomaiseksi, taantuneeksi ja primitiiviseksi" vaatii perustelut. Muussa tapauksessa oma argumentointisi on pelkkää tyhjää sanahelinää. Ja jälleen itse syyllistyt sanamagiaan: ideologiathan eivät ole mielestäsi toimintasubjekteja ;-)
Kyse on realismista. Jos ideologian X agendaan kuuluu minun surmaamiseni, tällöin ideologian X demonisoiminen, ideologian X edustajien vastustaminen ja valmistautuminen fyysiseen väkivaltaan ja sen käyttöön saattaa mielestäsi olla "lapsenomaista, taantunutta ja primitiivistä", mutta elämä on sellaista. Suurpolitiikkaa pystyy parhaimmin ymmärtämään tutkimalla pikkulasten ihmissuhteita tai järjestäytyneen rikollisuuden toimintatapoja. Viholliskuvan luominen, vihan syventäminen, rintamalinjojen selkeyttäminen ja valmistautuminen fyysiseen väkivaltaan on siinä tilanteessa ainoa tapa jäädä itse henkiin. Muussa tapauksessa vaihtoehtona on Auschwitz.
Kyse on hengissäselviämisestä. Ei yhtään sen vähemmästä. Primitiivisen, lapsenomaisen ja taantunut ihminen ymmärtää sen asian paljon paremmin kuin degeneroitunut, elämästä vieraantunut ja teoreettinen ihminen.
Mikä tässä on niin vaikeaa ymmärtää?
Shegetzin argumentointi on viiltävän purevaa ja repii rikki vastaan sanomattomalla inhorealismilla kaikki yritykset leimata hänet maagikoksi. Kommarit saavat nenilleen :-)
Genocide Watch (http://www.genocidewatch.org) käsittelee kansanmurhia ja niiden syntymekanismeja. Sivulla http://www.genocidewatch.org/aboutgenocide/8stages.htm käsitellään kansanmurhan kahdeksan vaihetta.
1) Jaottelu: ideologian tai uskonnon pohjalta jaotellaan ihmiset meihin ja niihin: sisäryhmään ja ulkoryhmään; edistyksellisiin luokkiin ja taantumuksellisiin luokkiin. Tässä vaiheessa muodostetaan myös rintamalinja ideologian pohjalta.
2) Symbolisointi: ihmiset identifioidaan heidän edustamansa ryhmien kautta eli matti meikäläinen ei enää ole matti meikäläinen, vaan hän on työläinen, kapitalisti, kulakki, irtolainen jne mutta ei yksilöllinen itsensä. Tässä vaiheessa saarnataan vihaa ideologista vihollista vastaan.
3) Dehumanisointi: yksi ryhmiä kiistää muiden ryhmien ihmisarvon ja olemassaolon oikeutuksen. Tämän ryhmän jäsenet leimataan syöpäläisiksi, luteiksi, täiksi, rotiksi, syöpäkasvaimeksi, sioiksi jne eläimiksi, hyönteisiksi tai sairauksiksi, aivan kuten kommunistien retoriikka tekee. Kun jokin ryhmä on päässyt tälle asteelle eli dehumanisoimaan oman ulkoryhmänsä jäsenet, kansanmurhan ainekset ovat koossa. Tässä vaiheessa asiaan on puututtava, ko. ryhmän ideologia kriminalisoitava, vihapropaganda kiellettävä ja lopetettava ja yhteiskunnan käytettävä kovia otteita tätä ryhmää vastaan. Muussa tapauksesa tapahtumat alkavat eskaloitua itsestään.
4) Organisoituminen. Tässä vaiheessa aletaan perustamaan punakaarteja, kuolemanpartioita, iskujoukkoja, lentäviä kolonnia jne aseistettuja organisaatioita, joiden tehtävänä on likaisen työn toteuttaminen. Kun punakaartit perustetaan, tässä vaiheessa viimeistään on kansainvälisen yhteisön aika puuttua asiaan.
5) Polarisoituminen. Äärimmäisyysainekset, kuten bolshevikit, nousevat kansanmurhaa suunnittelevan osapuolen johtoon. Propaganda on nyt yksinomaan vihaa ja julistaa tuhoa ja kuolemaa vastapuolelle. Tässä vaiheessa uhrien ainoa mahdollisuus estää kansanmurha tapahtumasta on itse samalla tavoin demonisoida vastapuoli, hankkia aseita, perustaa omat paramilitaariset joukkonsa ja valmistautua sotaan.
6) Valmistautuminen. Uhrit identifioidaan ja erotellaan. Tappolistat laaditaan. Kyyditykset Siperiaan alkavat tai tulevat uhrit joutuvat käyttämään erillisiä tunnuksia. Keskitysleirit avaavat kalmanporttinsa. Tässä vaiheessa on myöhäistä enää tehdä yhtään mitään.
7) Tuhoaminen. GULAG!
8) Kiistäminen. Tässä vaiheessa jokainen kansanmurhaan syyllistynyt kiistää mitään tapahtuneen ja yrittää hävittää jäljet. Koska murhaajia on elähdyttänyt ideologia, johon kuuluu ulkoryhmän murhaaminen, murhaajat kiistävät mitään tapahtuneen milloinkaan ja valheellisella propagandalla joko syyllistävät uhrit tai vierittävät syyn jonkun toisen niskoille.
Freudilaisittain katsoen varhaisessa lapsuudessa koetut fyysiset ja psyykkiset kivut torjutaan kasvattamalla hyviin hetkiin ylimääräistä tunnetta joka antaa niille kestoa yli sen minkä varaan ne todellisuudessa rakentuvat. Kaikki ihanteellisuus ja romantiikka alkaa kivuntorjunnasta. Myöhemmässä elämässä ihanteellisuus on välttämätön voimavara, jolla selvitään elämän raadollisuudesta ja vastoinkäymisstä.
Pahojen lapsuudenkokemusten jäljiltä ihanteellisuus voi olla vahvaa. Silloin sielussa on maaperää, jossa vahvat ihanteelliset ideologiat saavat kasvaa. Samaan sielunmaisemaan kuuluu olennaisesti sekin, että kaikki pahat todellisuuskosketukset näyttävät korostuneilta, niistä muodostuu "realismia". Ihanteellisen yksilön haasteena on kohdata todellisuus, tavoittaa "realismi". Tämän perusjäsennyksen mukaisesti sielutetaan todellisuus niin, että kaikki konkreettinen, fyysinen, kipeä ja väkivaltainen on "realistisempaa" kuin mikään tasapainoinen, hallittu, ideaalinen tai ihanteellinen. Ihanteellisuutta ruokkivat ideologiat tuppaavat historiallisen kokemuksen mukaan olemaan myös niitä joissa väkivallalla on "realismia" korostava rooli.
Mutta on muistettava että kumpikin näistä todellisuudensietodefensseistä, sekä vahva ihanteellisuus että "realismin" korostaminen, ovat saman lantin eri puolet -- ja ne ovat todellakin vain maagista sieluttamista. Todellisuus ei ole sen enempää ruusunpunainen kuin väkivaltainenkaan.
Sinulla on tietysti edessäsi pitkä tie, jos haluat selvittää oman paikkasi tuntemustesi kentällä.
Freudilaisuus on astrologiaan ja magiaan rinnastettava pseudotiede, joten se siitä.
Olemme siis takaisin ruudussa 1.
Freudilainen ajatteluperinne on niin vahva, monipuolinen, monella tavalla vaikuttanut ja rösnsynsä niin moniin yhteyksiin jo juurruttanut, ettei ole oikein mieltä sanoa että "freudilaisuus on pseudotiedettä". Se on leimaamista, mutta leima ei edes osu mihinkään.
Hyvää jatkoa sinulle.
Nyt meni keskustelu lopullisesti sivuraiteelle.
Tuo anonyymi kaveri puhuu paljon mutta sanoo hyvin vähän, ja sensijaan että hän kumoaisi shegetzin argumentit tai osoittaisi ne vääriksi, hän käy henkilökohtaisuuksiin ja alkaa leimaamaan shegetsin persoonaa mielenvikaiseksi.
Väitteen totuusarvo ei riipu niiden esittäjän persoonasta. Shegetz voitti tämänkin erän.
"Shegetz voitti tämänkin erän"
Shegetzin itsensä trollaaminen muistuttaa
jo masturbointia!
"freudilaisuus" sanalla "astrologia" niin tilanne on täsmälleen sama.
Pseudotieteestä ei tee tiedettä se, että miljoona ihmistä sanoisi sen olevan tiedettä. Siitä tekee pseudotiedettä se, että se ei täytä alkeellisimpiakaan tieteen kriteerejä.
Kyse siis ei ole leimaamisesta vaan tosiasioiden tunnustamisesta, joka on kaiken viisauden alku.
Syvyyspsykologian perinteen luonut freudilaisuus sijoittuu psykologian kenttään vähän samalla tavalla kuin marxismi taloustieteen kenttään. Nämä koulukunnat ovat antaneet oman panoksensa, lisä-arvonsa, yleiselle kehitykselle, joka ilman näitä vaikuttaisi kovasti toisenlaiselta. Näin asiat tieteessä yleensäkin etenevät. Mikään tieteen tulos tai kehitysvaihe ei koskaan ole lopullinen. Siksi tieteen nimissä ei voi esittää ehdottomia totuuksia.
Niin, nämä ovat niitä tiedettä koskevia alkeellisia perusasioita. Aristoteleen syllogismeillakin on yhä sijansa logiikassa. Tämä tuli mieleen tuosta edellä käydystä "keskustelusta".
< < < Kurjalisto ja kommunistit ..shegetz > > >
Lääkärinä ja humanistinakin olen todella vakavasti huolestunut Sinun
terveydestäsi!
Kohdallasi ei taida enää olla kysymys pelkästään dementian aiheuttamasta
kognitiivisesta dysfunktiosta, vaan jostain paljon vakavammasta.
Sinun älyllinen tylsistymisesi on saavuttanut lähes täydellisen päättelykyvyn
ja ympäristön tiedostamisen pimenemisen tason.
Ala ihmeessä, hyvä ihminen, harjoittamaan ulkoilua ja liikuntaa. Sen vaikutus
paitsi fyysiseen hyvinvointiisi myös henkisiin toimintoihisi on suurempi kuin
voit arvatakaan!
Jo tuo virkamiehen pönäkkö olemuksesi, keskivartalon lihavuus, kalpea
olemuksesi kertovat nekin akuutista aikuisiän diabeteksesta, osteoporoosista
ja paljon, paljon muista sairauksista. Kohdallasi puhutaan syndroomista, so.
oireyhtymistä.
- Ota yhteyttä välittömästi hoitavaan lääkäriisi.
Sivusta jo vitutta sinun asiattomuutesi,mene potilainesi sinne hullujen huoneelle täältä palstoilta.
Eiköhän ne Nikkilän paikat ole varattu sinunlaisille kiihkoilijoille:
Maamme sivistyneistön, humanistien ja akateemisten tutkijoiden
demonisointi ja dehumanisointi on todella sairasta!
Sitä paitsi virkamiesten liikalihavuus on todellinen vakava kansallinen
ongelma, ei vain meille veronmaksajille vaan myös hoitohenkilökunnalle.
Kukahan sitä sinunkin rasvaista ruhoa joutuu aikanaan pyörittelemään.
- Sisar hento vakoinenko?
Neljä ad hominemin lajia viidestä. Enää ad hitlerum puuttuu värisarjasta.
Mutta niin se on, että kun asia-argumentit loppuvat, alkaa henkilökohtaisuuksiin meneminen.
Toivottavasti et ole ainakaan suomalainen virkamies! Olisi hirveää, että
sinun kafkamainen maailma tunkeutuisi vieläpä meidän keskuuteemme.
Suuri suomalainen taiteilija ja humanisti Aki Kaurismäki tokaisi ’tulevasta’
kirjastaan: "Taitaa jäädä haaveeksi. Dilemma on se, että Kafka ja Gogol
olisi piestävä yhtä aikaa!"
- Mahdatkohan ymmärtää Kaurismäen ajatusta?
Israelin tilanne on vuosikymmeniä ollut vaikea vihamielisten naapurien
ympäröimänä. Käytännössä se lienee jatkuvassa sotavalmiudessa?
Mutta on käsittämätöntä ja suorastaan sairasta tuoda meidän maahamme
kansakunnan toimintamalleiksi Lähi-Idän uhkakuvien luomia malleja.
Elokuvataiteilija ja suuri eurooppalainen humanisti Aki Kaurismäki on
varmasti taistellut enemmän ja tuloksellisemmin demonisointia ja
dehumanisointia vastaan kuin yksikään virkamies yksinäisessä ja eristetyssä
kammiossaan. Mikä tahansa hänen elokuvansa on pistänyt tuhannet ihmiset
hiljentymään ja ajattelemaan.
Niin, ja kukapa täällä nytkin DEMONISOI ja DEHUMANISOI ihmisiä kuten
sinä - ad hitlerum!
Senpä takia rauhoitu hyvä mies, harrasta taiteita, käy museoissa, harrasta
ulkoilua ja liikuntaa, rentoudu luonnossa - tai keskustele edes terapeuttisi
kanssa.
Taas lisää ad hominemeja. Niitähän riittää.
Miten olisi, jos argumentoisit mielipiteitäni, et persoonaani, vastaan?
sinulla kun taitaa noiden muiden syndroomiesi lisäksi olevan vielä
luki-häiriökin, kykenemättömyys ymmärtää kirjoitettua tekstiä...
taustallaan mahdollisesti narsistinen persoonallisuushäiriö..
amerikkalaiset taitavat käyttää siitä enemmänkin sanaa 'sosiopaatti'
tai...
Taas mennään henkilökohtaisuuksiin. Se on merkki siitä, että sielläpäässä on asia-argumentit lopussa.
"Mikä tahansa hänen elokuvansa on pistänyt tuhannet ihmiset
hiljentymään ja ajattelemaan."
Kansa on aivan sanatonta tuon suuren autistisen tekotaiteilijan edessä. Katsoja on täysin ällikällä lyöty siitä mitäänsanomattomasta tyhjyydestä, mitä hänen elokuvansa edustavat.
Kaurismäen teoksissa ei ole päätä eikä häntää. Ainoastaan vammaiset kykenevät ymmärtämää toista vammaista, Kaurismäkeä!
En missään tapauksessa kuvitellutkaan, että joku Shegetzin tapainen alemman
tason virkamies voisi ymmärttää Gogolia, Kafkaa - puhumattakaan Kaurismäen
elokuvia.
Ne ovat taidetta joka vaatii myös hengen ja älyn lahjoja. Ja Aki Kaurismäen
elokuvia seuraakin ennen kaikkea Euroopan humanistit ja sivistyneistö – eivät
roskajoukkiot!
Markkinat ja vapaa kilpailu ratkaisevat, mikä on hyvää ja mikä on huonoa.
Hyvä nousee pintaan, sitä halutaan, sitä ostetaan ja se tulee tunnetuksi. Huonoa ei kysytä eikä arvosteta tai se jää mariginaaliin.
Mitä ovat Kafka, Gogol tai Kaurismäki verrattuna Shakespeareen, Tolstoihin ja Kurosawaan?
Onko Aki Kaurismäki tehnyt mitään Seitsemään samuraihin, Kagemushaan, Dersu Uzalaan tai Ikiruun verrattavaa?
Onko Aki Kaurismäeltä olemassa mitään samanlaista käsitettä kuin rashomon-asetelma tai Ichimonjin pojat?
Voidaanko Matti Pellonpäätä verrata parhaimmalla tahdollakaan Toshiro Mifuneen?
Montako Oscaria Aki Kaurismäellä on?
Humanistit ja "sivistyneistö" elävät eristeisinä erakkoina omassa norsunluutornissaan - vai pitäisikö käyttää suomalaista kielikuvaa, saapasnahkatornissaan. Heiltä on kosketus tosielämään katkennut kauan sitten. Se, että heillä on otsaa kutsua muita "roskajoukoksi" kertoo heidän todellisesta sivistyksestään - siitä sydämen sivistyksestä - hyvin paljon.
"Markkinat ja vapaa kilpailu ratkaisevat, mikä on hyvää ja mikä on huonoa"
Näin on. Vuonna 2007 ihmiskunnan kulttuurinen kehitys on huipentunut TosiTV:hen, Idols-kilpailuihin ja Spiderman3 elokuvaan.
Vain hyviä Tosi-TV -ohjelmia katsellaan, huonot jäävät ilman katselijoita.
Idols nostaa parhaimmat laulajat ja esiintyjät esiin, ja Idols toimii kykyjenetsintäsysteeminä siinä missä taidekilpailutkin. Hanna Pakarinen on oikeasti hyvä laulaja ja esiintyjä.
Spiderman3:ssa on todella hienot efektit ja erikoistehosteet. Jo ne sellaisenaan ovat taidetta. Kökkö ei myy eikä menesty.
En todellakaan kuvittellutkaan, että yksinkertaisen, arkipäivän fasismissaan
piehtaroiva kihtitautinen, luukatoa ja diabetestä, verenpainetautia, sydän- ja
verisuonitautia sairasteleva pönäkkä pikkuvirkamies – oman aikamme Akakij
Akakijevitsh - olisi voinut edes tunnistaa maailman kirjallisuuden klassikoita!
Tolstoin Ylösnousemus tai Akira Kurosawan Köyhän miehen pikajuna ovat
varmastikin aiheita joihin myös Aki Kaurismäki olisi mielellään tarttunut.
Kurosawan Dersu Uzala on tietysti enemmän luonnon ja ihmisen vuoro-
vaikutusta kuvaava teos, ja ehkä Kaurismäelle etäisempiä; Kaurismäen
elokuvat ovat tämän urbaanin maailman tarinoita.