Kuulin tänään, että isäni kuolee pian, mitään ei ole enää tehtävissä. Sairaus vie mukanaan. Tuntuu niin lohduttomalta tämä touhu. Pitkään on odotettu, että paranee, mutta ei... ei tuo lääketiede kaikkeen pysty. Hautajaisia pitäisi alkaa järjestelemään pikkuhiljaa, mutta en tahdo jaksaa sitäkään. En, en en...
En jaksa enää
ikävää
51317
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Isäni kuoli tasan tarkkaa vuosi sitten ja äitini puolitoistavuotta sitten.
Ikävöin. Järjestin molempien hautajaiset. Isän hautajaisia en meinannut jaksaa enää valmistella kun äidin kuolemasta oli niin vähän aikaa.
Ikävää aikaa, suru helpotta nyt, mutta ikävä ei helpota koskaan.
Vuoden takaiset asiat pulpahtavat koko ajan mieleeni. Seurasin isän kuolemaa vieressä.
Jaksamista sinulle.
Meistä ei kukaan jää tänne. Kaikki me lähdetään täältä aikanaan.
En tiedä auttaako tämä suruasi,mutta anna isällesi ne hänen viimeiset hetket.Jos ei ole tajuissaan oe vieressä ja pidä vaikka kädestä.Suunnittele hautajaisia sitten kun aika on.Ole isäsi luona nyt kun hän on vielä täällä.
Olen ollut kahden läheisen kuolinvuoteen ääressä näkemässä pois menon.Anna viimeiset ajat läheisyyttä,vaikka ei enää olisi ymmärrystä ne ovat tärkeät muistot ne viimeiset hetket.
että omainen on hänen lähellään.
Kuolevan luona on hyvä olla ja varsinkin kuolin hetkellä, hän tarvitsee auttajaa, kun siirtyy maallisesta elämästä näkymättömään.
Olettteko sopineet hautajaiset jo eläessä ja minkäläiset hän toivoi saavansa.
Puhuaa saa myös kuolemasta hyvinäkin päivinä ja keskustella toiveista, kun henki-sielu on jättänyt ruumiin.
Ole isäsi luona, jos voit olla mahdollisemman paljon, ettei tule katumista, että miksi en tenhyt sitä ja sitä silloin.
Jaksamista ja voimia vaikeisiin hetkiin.
hetket jäävät ikuisesti mieleen, hyvät ja pahat.(jäi kun olin papan luona kotona viimeisinä aikoina. Kuoli keuhko syöpään, silti oli tuskaton loppu).
Lue runoja niistä saa surunkin keskellä lohtua. Virsien sanoissa on paljon tukea antavaa sanomaa kun ottaa vain vastaan.
Mitä isällesi kuuluu? Auttaisiko kertominen meille?
Kirjoitatko päiväkirjaa? Siihen saat kirjoittaa kaikesta mitä mieltäsi painaa, tehdyt asiat, tunnelmista, asioista joista pidit ym. Minä kirjoitin päiväkirjaa tyttärreni kuoleman jälkeen. onneksi se oli hukassa sen aikaa jolloin hävitin kirjoituksiani, runojani. Sieltä haen joskus lohtua kun on vaikeaa. Ne luo uskoa ja toivoa epätoivoisiin päiviin ja hetkiin kun niistä selvisi silloin selviän vieläkin.
Kodin rukous kirjassa on neuvoja, lohtua ja sanoja tyhjyytden täyttämiseksi kun omat ovat hukassa tai niitä ei ole. Viimeiset yhdessäolon ajat kannattaa olla läsnä, niin paljon kuin mahdollista.
Pidä kädestä kiinni ja rukoile tuskatonta loppua. Raamatusta löytyy Jobin kirja ja Johanneksen evankeljumien sana joiden kautta Jumala lähestyy surevia ja siihen valmistautuvia. Meidän ei tarvitse jäädä yksin Isä,Poika ja PyhäHenki ovat läsnä ottamassa vastaan ihmistä jonka aika on siirtyä ikuisuuteen.. jokaisen, aivan kuin oli ja on syntymässäkin.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000156&posting=22000000026543803.Siinä aikaisempi kirjoitukseni. Tähän voin vielä kertoa omaa kokemusta sen verran että olin isäni vieressä kun hän lähti ja pidin häntä kädestä. Kun tätä kirjoitan niin taas itken näiden vuosien jälkeen. Ei varmasti kaikille sovi mutta itse olen iloinen että pidin kädestä kun oli se viimeinen henkäisy ja toivon että isäni myös tajusi sen (lue koomassa)En ikinä saanut kuitenkaan sanoa hyvästejä eli nauti siitä mitä teillä on vielä aikaa ja sopikaa jos on jotain sovittavaa. Tehkää asioita yhdessä ja nauttikaa siitä mitä on vielä on ollut ja on mitä vielä ehditte tehdä!!!