Adventisteilla on kauheesti uskonnollisia määräyksiä. Minä en ole edes ajatellut opetella tuollaista sääntöjen kokoelmaa. Pysyn mieluummin niin, ettei kukaan sano minulle mitään sääntöjä, elleivät ne liity ihan normaaliin elämän järjestykseen. Enkä minä lähde kotoani joka seitsemäs päivä yhtään mihinkään muiden sääntöjä noudattelemaan. Noudattakoot ne jotka niitä sääntöjä vahtaavatkin!
Adventistella kauheesti.
en minä vaan
59686
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Olen vapaa kuin taivaan lintu.
Vapaudesta puhutaan Raamatussakin, mutta kaikille ei vapaus kelpaa, se juutalaisten laki nääs on niin tärkeä.
Galatalaiskirje:
5:1 Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.
5:13 Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa.
joka on synnissä rypemisen edessä peitteenä, ettei kukaan näkisi syntejänne. Näin te halvennatte Jumalan armon ja saatte siitä tuomionne. Teidän vapautenne ei ole mitään vapautta, vaan synnin orjuutta.
Etkö hyväksy näitä Jumalan sanoja? Onko Jumalakin sinun mielestä tyhmä, etteikö Hän osannut meille kertoa, miten pitäisi elää?
1.Johanneksen kirje:
3:9 Ei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä, sillä Jumalan siemen pysyy hänessä; eikä hän saata syntiä tehdä, sillä hän on Jumalasta syntynyt.
4:7 Rakkaani, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta; ja jokainen, joka rakastaa, on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
5:1 Jokainen, joka uskoo, että Jeesus on Kristus, on Jumalasta syntynyt; ja jokainen, joka rakastaa häntä, joka on synnyttänyt, rakastaa myöskin sitä, joka hänestä on syntynyt.
5:18 Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt PITÄÄ ITSESTÄNSÄ VAARIN, eikä häneen ryhdy se paha.
2.Korinttolaiskirje:
3:14 Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa.
3:15 Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä;
3:16 mutta kun heidän sydämensä kääntyy Herran tykö, otetaan peite pois.
4:3 Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat,
väittämällä sitä juutalaisten laiksi ja poispyyhityksi ei elä tuon Johanneksen kirjeen opetuksen mukaisesti.
Se, mikä riitti Miikalle saisi riittää hänen seuraajilleen. "Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen" (Miika 6:8). Tässä ne adventistien säännöt ovat mainittu lyhyesti ja ytimekkäästi. Siinä on esitetty rakkauden kaksoiskäsky samoin lyhyessä muodossaan. Ohjatkoon elämäämme rakkaus Jumalaan ja lähimmäisiimme. Jos rakkaus saa ohjata elämäämme, niin emmekö silloin pyri tekemään sitä, mikä on oikein? Näin olen asian ymmärtänyt. Uskoisin, että kaikki adventistit ovat tässä kanssani samaa mieltä.
ja sanon Miikan saarnaan AAMEN!
Teidän on pakko yrittää niin kauhiast tehdä kaikki oikein omien luulojenne mukaan. Minua ainakaan kukaan ei saa pakotettua sapatin viettoon. Voihan sitä lauantaisin tehdä jotain hauskempaa, niin vaikka grillata ja saunoa! Jumalalle en edes ole mitään velkaa, ei tarvitse rahoja lahjoittaa adventtikirkkolle. Tuota seuraavaa lausetta kun noudattaa, on jo lain täyttänyt.
13:8 Älkää olko kenellekään mitään velkaa, muuta kuin että toisianne rakastatte; sillä joka toistansa rakastaa, se on lain täyttänyt.
Jalkani pesen ihan itse kotona, en kehtais muilla peseyttää, tässäkin otan huomioon rakkauteni lähimmäisiäni kohtaan.
Pyhäpäiväneuroosi voi vaivat yhtä hyvin sunnuntain kuin sapatinkin pyhittäjää. Siinä sitä sitten odotetaan, että pyhäpäivä pian loppuisi, että voisi tehdä jotakin muuta hauskaa, mitä niin mielellään tekisi, niinkö? Jos pyhäpäivästä tulee ihmiselle lainomainen taakka eikä iloinen asia, niin neuroottisen raskasta on silloin kristillisyytemme. Sama periaate pätee kaikkea muutakin kristillisyydessämme. Jos Kristus-uskosta tulee meille osa omaa olemustamme, niin silloin Herran tahtoon suostuminen on luonnollista ja iloa elämäämme tuovaa. Jeesus kutsuu meidät luokseen, koska hänellä on meille tässä kohtaa tärkeää kerrottavaa. "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt" (Matt. 11:28-30). Oikein ymmärrretty ja oikein sisäistetty Kristus-usko on ihmisen hyvän puolella. Hän ei meiltä liikoja vaadi. Hän ei vie iloa elämästämme, vaan hän tuo meille yltäkylläisen ja onnellisen elämän.
Ei minulla ole pyhäpäivän suhteen mitään rajoitteita, ihan on samanlainen päivä kuin muutkin. Kirkossakaan en ole käynyt kuin häissä ja hautajaisissa. Muuten toi sun juttus onkin täyttä puppua ilman mitään todisteita, ihan sun oman mielikuvituksen tuotetta.
Jos et sitä arvosta etkä näe siinä mitään asiaa, niin ohita se. En halua sinua loukata millään tavalla. Joku toinen saattaa nähdä siinä jotakin, edes hiukan asiaa. Hän voi sitä ajatella ja kenties arvostaakin. Meillä ihmisillä on erilaisia arvoja tai mieltymyksiä. Hyvää alkukesän jatkoa sinulle.
Jeesuksen asettaman jalkojenpesunkin? Siinä olet oikeassa, että kukaan ei pakota sinua sapattia viettämään. Jumala ei pakota, mutta Hän on kertonut, mikä on niiden loppu, jotka Häntä uhmaavat, vaikka sitten uhmaavat omasta vapaasta tahdostaan. Se on helvetin tuli.
arkipäivällä? Voin sanoa heti, että selittelysi ei kelpaa Jumalalle tuomiopäivänä. Hän on jo erottanut pyhäpäivän muista päivistä eikä sinulla ole siihen nokan koputtamista.
Siellä sitten tavataan!!!!
Jumala lepäsi seitsemäntenä päivänä ihan Itse, eikä pyytänyt muita lepäämään. Hän pyhitti päivän Itselleen.
Miksi Hän sanoo, että "muista pyhittää lepopäivä", siis pyhitä itse oma lepopäiväsi
Miksi Hän ei sanonut "muista aina levätä Minun sinulle pyhittämänä lepopäivänä"
Job:
35:8 Ihmistä, kaltaistasi, koskee jumalattomuutesi ja ihmislasta sinun vanhurskautesi.
Adventistit kerää ulkopuolisiltakin oman työnsä käyttöön varoja. He ovat kaikille ulkopuolisille antajille velkaa. Apostolit eivät moista keräilyä omaan käyttöönsä olisi hyväksyneet.
Jotkut tekopyhyyttään luulevat omat puuhailunsa olevan muiden tekemisiä pyhempää. Sitten he vertaavat muita itseensä. Oikein kiemurassa naurattaa sellainen "pyhityselo". Niinkuin nyt tuonkin naapurin Kössin tekemiset tulisivat "pyhitykseksi" kun ne tekee musta puku päällä ja valkoinen ravatti kaulassa. Ja menee ihmisten näkösälle lurittamaan muutaman hartaan sävelen. Tyhmäkin käy viisaasta kun vielä muuten pitää suunsa kiinni.
Sekä uskon- että elämänvanhurskaus ovat molemmatkin Jumalan lahjaa meille. Kumpikaan ei ole ihmisen tekoa ettei kukaan kerskaisi. Meidän on yhdyttävä Lutherin kanssa samalle linjalle "simul iustus et peccator" eli samalla kertaa olemme sekä pyhimyksiä eli Jumalan armosta Kristuksessa vahurskaita, mutta samalla vielä syntisiä ja syntiin taipuvaisia. Kristuksen on tullessaan muutettava keskeneräisiä ihmisiä ikuisuuteen kelpaaviksi. Näin minä adventistina asian olen ymmärtänyt. Muuta toivoa en näe. Mitä vanhemmaksi olen elänyt, sitä enemmän tämä asia on minulle kirkastunut.
Tuo on jo taivasta rienaavaa harhaa. Sinä et kuule pyhitä yhtään mitään. Ainoa mitä sinä voit tehdä on ottaa osaa Jumalan asettamasta pyhyydestä. Jos luulet, että sana "pyhittää" tarkoittaa ihmisen kohdalla sitä, että SINÄ teet jostain pyhää, olet puhdas pakana, joka yrittää pelastaa itse itsensä. Siinä ei ole MITÄÄN raamatullista.
en ainakaan ole niin tyhmä, että luulisin voivani uhmata Jumalaa hylkäämällä tahallani hänen lakinsa.
Olen täällä seurannut adventistien viestejä, eikä se asia näytä tuollaiselle minkä kerrot. Ovatko nuo muut sitten harhaoppisia sinun mielestäsi, kun tekevät noin kamalasti puhumisessaan vääryyttä? Taidatkos sen kertoa?
Mitä pyhempää sinä sapattina sitten mielestäsi teet, että sen kautta saat ikuisen elämän ja toinen sen menettää? Olen käynyt itse oikein paikan päällä katsomassa eikä ne tekemiset teidän kirkossanne niin kovin pyhälle vaikuttanut.
mitä minä teen, vaan siitä, mitä minä EN tee. Me emme tee mistään pyhää, vaan voimme vain osallistua Jumalan asettamasta pyhyydestä. Se merkitsee normaaleista askareista luopumista ja Jumalaan ja hänen sanaansa keskittymistä. Voit lukea Raamatusta, mitä Jumala itse asiasta sanoo.
Olen niin puhunut seurakuntani keskuudessa kuten edellä kirjoitin. Kukaan ei ole esittänyt eriävää mielipidettä. Olen käynyt vanhojen seurakuntalaistenkin luona ja heiltäkin tulee sama viesti. Eräskin veli Ukkokodissa eläessään elämänsä viimeisiä aikoja kyynelsilmin, mutta samalla erittäin vakuuttavasti kertoi minulle: "Minä uskon vahvasti Jumalan armoon ja ylösnousemukseen."
Äskeisessä viestissäni uskon vanhurskaudella tarkoitan sitä, että Jumala vanhurskauttaa jumalattoman Kristuksen tähden ilman ihmisen omia ansioita. Näin meistä tulee Jumalan lapsia. Vanhurskaus, johon tässä viitataan ei ole meidän, vaan Kristuksen vanhurskautta, joka luetaan syntisen ihmisen hyväksi, joka uskossa Kristukseen turvautuu.
Elämän vanhurskaaudella tarkoitin sitä, mitä toiset kutsuvat pyhitykseksi. Sekin on Jumalan lahjaa meille. Jumalan lapsi kasvaa iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä. Tämä uskossa kasvaminen on mahdollista Pyhän Hengen ja Jumalan sanan kautta. Pyhä Henki kirjoittaa Jumalan tahdon meidän sisimpäämme. Hän antaa meille sekä halun hyvään että voimaa sen toteuttamiseen. Tämä on koulua, josta kukaan ei valmiiksi tule. Tässä kohtaa viittasin Lutherin sanoihin "simul iustus et peccator". Voisin kaiken dellä esitetyn vahvistaa uuden testamentin teksteillä, jos se olisi tarpeen. En halua vähätellä sinun enkä toistenkaan listalaisten Raamatun tuntemusta ja siksi jätin ne pois..
4:4 Sillä kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä mikään ole hyljättävää, kun se kiitoksella vastaanotetaan;
4:5 sillä se pyhitetään Jumalan sanalla ja rukouksella.
4:6 Kun tätä veljille opetat, niin olet hyvä Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka ravitset itseäsi uskon ja sen hyvän opin sanoilla, jota olet noudattanut.
4:7 Mutta epäpyhiä ämmäin taruja karta ja harjoita itseäsi jumalisuuteen.
Kaikki, minkä Jumala on luonut on hyvää. Jumalan luoma on myös adventistien halveksima ja pilkkaama ensimmäinen päivä, sunnuntai. Tätä ensimmäistä päivää kunnioittaville tarjoillaan jopa pedon merkkiä.
Apostolien teot:
13:39 ja että jokainen, joka uskoo, tulee hänessä vanhurskaaksi, vapaaksi kaikesta, mistä te ette voineet Mooseksen lain kautta vanhurskaiksi tulla.
mitään semmoista, että SINÄ voisit tehdä jostain pyhää.
on pedon eli katolisen kirkon merkin ottamista. Se on alistumista Jumalaa vastaan taistelevalle vallalle ja alamaisuutta paaville Jumalan sijaan.
Asia on näin yksinkertainen (ja ajatus on lainattu KATOLISEN kirkon omista lähteistä)
1) Jumala sanoo: muista sapatti
2) Kirkko sanoo: muista sunnuntai
Kun valitset toisen, hylkäät toisen. Ne, jotka yrittävät valita molemmat, tuomitaan samaan kastiin kuin ne, jotka hylkäävät Jumalan, koska he eivät todellisuudessa valitse sitä, minkä Jumala on asettanut.
Asia on todellakin näin yksinkertainen. Jos olet kuuliainen kirkon määräyksille ohi Jumalan lain, olet pedon merkin ottaja.
Jumalan laista. Hän tuli vapauttamaan meidät synnin vallasta. Jos hylkäät lain, olet yhä synnin orja eikä Jeesus ole sinulle miksikään hyödyksi. Ja vielä vähemmän sitä on "uskosi".
Ja kaiken tuon tekeminen jonain muuna päivänäkö on pedon merkin ottoa? Ottaako myös adventistipastori pedon merkin, jos hän pitää saarnaa sunnuntaina? Joskushan näyttää olevan niinkin, että adventistisaarnamies yltyy ottamaan oikein rivikaupalla pedonmerkkejä pitäessään pitkin viikkoa saarnaamistilaisuuksiaan. Erityisen innokkaasti kesäisellä viikolla luonnon helmassa.
Adventisteille nämäkin kohdat tarkoittaa muuta kuin meillä kristityillä, eikö niin?Apostolien teot:
7:53 te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta ette sitä pitäneet."
Johanneksen evankeliumi:
1:17 Sillä laki on annettu Mooseksen kautta; armo ja totuus on tullut Jeesuksen Kristuksen kautta.
2.Korinttolaiskirje:
3:7 Mutta jos jo kuoleman virka, joka oli kirjaimin kaiverrettu kiviin, ilmestyi kirkkaudessa, niin etteivät Israelin lapset kärsineet katsella Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden tähden, joka kuitenkin oli katoavaista,
sitä, että palvelemme Jumalaa kaikkina päivinä. Rukouskokouksia jne voi pitää milloin vain.
Pedon merkki on sitä, että kieltäytyy ehdoin tahdoin viettämästä sapattia. Se on valtiopetos Jumalaa vastaan.
vaan ymmärrämme ne sopusointuun kaikkien muiden aiheesta puhuvien tekstien kanssa. Sitä te ette näköjään halua tehdä. Ilmeisesti epätoivoisesti haluatte eroon Jumalan laista päästääksenne jatkamaan syntielämää. Se näyttää olevan se todellinen vaikutin kirjoittelujenne takana. Perkele on alusta saakka taistellut Jumalan lakia vastaan ja nyt hän käyttää siihen kristittyjäkin, jotka kuorossa huutavat Perkeleen iskulauseita Jumalaa vastaan. Siispä sanon vain, että tee parannus ja pyydä Jeesukselta valoa tähän asiaan.
4:7 Mutta epäpyhiä ämmäin taruja karta ja harjoita itseäsi jumalisuuteen.
3:19 Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä.
3:21 Onko sitten laki vastoin Jumalan lupauksia? Pois se! Sillä jos olisi annettu laki, joka voisi eläväksi tehdä, niin vanhurskaus todella tulisi laista.
Kuka jättää lauantain viettämättä? Eikä adventistien lauantain ohjelma ole millään Raamatun mittarilla sapatin pyhittämistä. En kertakaikkiaan löydä adventistien lauantaista mitään pyhittämiseen viittaavaakaan. Kerro mikä adventisteilla on sapatinpyhitystä käytännössä, ja joka muilta puuttuisi. Adventtikirkkohan tekee juuri sitä lauiantaina joka on kielletttyä; toimittaa omia askareitaan!
Ottaa minkä asian tahansa keskustelun aiheeksi, adventisti ei pysy siinä asiassa keskustelemassa, vaan vie aina puheen muualle. Jos viestissä kysytään vaikka kuinka suoraan jonkun Raamatunkohdan merkityksestä, niin adventisti välttää järjestelmällisesti puhumasta tietyistä Raamatunkohdista suoraan pysyen vain niissä, joita viestit koskettavat. Siksi mitään kohtaa ei voi käsitellä niinkuin ihmiset tavallisesti asioita käsittelevät. Adventismista PAISTAA läpi sensuuri. Sama on, jos heidän kokouksissaan kysyy jonkun kohdan merkityksestä kokoustilanteessakin. Keskustelu vaiennetaan vastaamalla niinkuin poliitikot . Kun vastaus on kerran annettu poiketen asiasta, saa kysyjä tivatessaan hankalan nimen vaatiessaan OMAAN KYSYMYKSEENSÄ vastaamista.
Eihän adventisti esitäkään adventismiin eriävää mielipidettä. Et sillä voi perustella asian todellisuutta. Sinulla on matoja sopassasi aina kun sitä tarjoilet!
Se, mitä kirjoitin uskonvanhurskaudesta ja elämänvanhurskaudesta ei poikkea adventtikirkon opetuksesta. Seurakuntalaisemme ovat niissä asioissa johdonmukaisesti samoilla linjoilla eli kaikki on lahjaa "Armosta Jumala on teidät(myös adventistit) pelastanut antamalla teille (myös adventisteille)uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä (ei adventisteistakaan), vaan se on Jumalan lahja (adventisteillekin). Se ei perustu ihmisen (ei adventistienkaan) tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä" (Ef. 2:8-9). Olemme yhdessä juuri tätä mieltä. Kiitämme Jumalaa pelastuksestamme. Olemme pelastukseemme nähden täysin Kristuksesta riippuvaisia. Hän on elämämme ja Herramme.
3:13 Ja kuka on, joka voi teitä vahingoittaa, jos teillä on kiivaus hyvään?
3:14 Vaan vaikka saisittekin kärsiä vanhurskauden tähden, olette kuitenkin autuaita. "Mutta älkää antako heidän pelkonsa peljättää itseänne, älkääkä hämmästykö",
3:15 vaan PYHITTÄKÄÄ Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla,
3:16 pitäen hyvän omantunnon, että ne, jotka parjaavat teidän hyvää vaellustanne Kristuksessa, joutuisivat häpeään siinä, mistä he teitä panettelevat.
Lähdetään liikkeelle Paavalin sanoista roomalaisille: "Siinä ilmestyy Jumalan vanhurskaus, uskolle ja vain uskolle. Onhan kirjoitettu: Vanhurskas on se, joka uskoo, hän saa elää" (Room. 1:17).
1. Vanhurskaus eli uskonvanhurskaus
Tämä vanhurskaus ei ole ihmisen tekoa, vaan kyseessä on vieras vanhurskaus, joka on luettua ja lahjoitettua, joka otetaan täyteydessään uskossa vastaan. Vanhurskas on se, joka uskoo. Edelleen viittaan apostoli Pavalin sanoihin "mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi" (Room. 3:24). Vanhurskaus on vapaa lahja. Se on täysin Jumalan työtä hyväksemme. Uskonvanhurskaus on sama kuin anteeksiantaminen. Pahat tekomme eivät ole esteenä. Kristuksen tähden syntinen ihminen saa syntinsä anteeksi. Kristus täytti lain vaatimukset puolestamme. Jumala lukee sen ihmisen hyväksi. Syntinen on syytön Jumalan edessä.
Uskonvanhurskaus ei ole pitkä prosessi. Ei siinä kauan mene, kun Jumala vanhurskauttaa, armahtaa, antaa anteeksi menneet rikokset. Kristuksen tähden Jumala julistaa syntisen vapaaksi syyllisyydestään. Syntinen omistaa itselleen heti täyden anteeksiantamuksen Kristuksessa. Jumala ei muista hänen syntejään.
Tämä vanhurskaus ei tule tekojemme kautta eli se ei ole ihmisen aktiivista omaa vanhurskautta. "Eihän yksikään ihminen tule Jumalan edessä vanhurskaaksi lain käskyjä noudattamalla. Lain tehtävänä on opettaa tuntemaan, mitä synti on" (Room. 3:20). Tämän vanhurskauden (uskonvanhurskaus) perusteella meistä tulee Jumalan lapsia.
Usko on uusi asenne Jumalaan. "Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta" (Room. 3:22-23). Uskossa luotamme Jumalaan, olemme varmoja hänen hyvyydestään ja armostaan. Me haluamme antaa hänelle mahdollisuuden toimia pelastavasti puolestamme ja tehdä meistä Jumalan lapsia.
2. Elämänvanhurskaus eli pyhitys
Pyhän Hengen kautta Jumala muuttaa sydämen ja elämän. Tämä ei ole lopullinen eikä tämä prosessi mene päätökseen tässä elämässä, vaan tulevassa. Täällä ihminen kilvoittleee. Jumalan lapsi on vielä ihminen tässä maailmassa.
Laki ja vanhurskaus
Uskonvanahurskauden suhteen laki tuo synnin tunnon ja ajaa meidät Kristuksen tykö. Kristus täytti lain puolestamme
Elämänvanhurskauden suhteen Pyhä Henki luo oikean asenteen, rakkauden asenteen Jumalaa ja lähimmäisiämme kohtaan. Pyhä Henki kirjottaa lain uskovan sydämeen. Tämä työ saatetaan päätökseen iankaikkisuudessa! Se on pitkä prosessi. Lutherkin totesi: "Simul iustus et peccator" (Olemme samalla pyhimyksiä ja syntisiä).
Vapaa laista?
Mitä tarkoittaa se, että olemme vapaita laista? Kun synnit annetaan anteeksi, niitä ei enää lueta meitä vastaan Kristuksen tähden. Pyhä henki antaa uskovalle vihan syntiä vastaan sekä halun ja voiman hyvään ja oikeaan.
Uskovan tunteet suru ja ilo?
Suru on uskovan tunne, jos kyseessä on ihmisen aktiivinen vanhurskaus. Jos ihminen yrittää omilla ponnistuksillaan saavuttaa pelastuksen, niin suru siinä puseroon tulee, eikö totta? Jokainen sellainen yrittäjä ja ponnistelija pian huomaa, että synti on läsnä päivittäin elämässä.
Ilo on uskovan tunne, jos painopiste on siinä, mitä Kristus on tehnyt puolestamme. Pelastuksen ilo on todellisuutta. Kristuksen pelastusteossa ei ole mitään epätäydellistä. Se on valmis. Se on loppuunsuoritettu. Se on täytetty (Joh. 19:30).
Varmuus ja epävarmuus uskovan tunteina
Pelastuksemme on epävarmaa, jos kyse on subjektiivisesta vanhurskaudesta eli omasta vanhurskaudestamme. Synnin läsnäolo murtaa perustan pelastusvarmuudeltamme, jos se katsotaan ihmisen aikaansaannokseksi. Varmuus on mahdollista, koska Kristuksen vanhurskaudessa ei ole mitään epätäydellistä. Siihen haluamme publikaanin tavoin turvata.
Ihminen Jumalan edessä
Ihminen voi olla vanhurskas Jumalan edessä. "Kun nyt Jumala on tehnyt meidät, jotka uskomme, vanhurskaiksi, meillä on Herramme Jeesuksen Kristuksen ansiosta rauha Jumalan kanssa" (Room. 5:1). Levätään rakkaat ystävät rauhassa Herraamme turvaten. Saamme omistaa Jumalan rauhan sisimmässämme, jos uskomme ja turvaamme Jeesukseen. Tätä rauhaa emme saa, jos kuvittelemme, että olemme jo tulleet omilla ansioillamme vanhurskaaksi tai olemme alkaneet tulle, vaan koska Kristus on vanhurskautemme.
Pyhitys on uskonvanhurskauden hedelmä, kasvua iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä. Tullessaan Jeesus joutuu muuttamaan ikuisuusolennoiksi keskeneräisiä, muttan hänen vanhurskauteensa turvautuvia seuraajiaan. Kiitos ja ylistys Jeesukselle! Näin me asian ymmärrämme adventtikirkossa. Siunausta sisarille ja veljille Herrassamme.
kirjoitin on totuutta. Jos et usko, se on sinun ongelmasi. Minä en aio sunnuntaita pyhittää ja siten baaleja kumartaa.
liittynyt mitenkään lepopäivän pyhittämiseen.
piti osallistu sapattia jumalanpalvelukseen. Sekö on omien askareiden tekemistä????
Katso viestiäni "Pelastus ja Jumalan lapseus" ja kerro minulle, mikä siinä edustaa "matoja sopassa". Näin opetamme ja näin uskomme. Se, mitä tuossa kirjoitin on ihan tavallista adventtiseurakunnan vakio-opetusta pelastuksesta. En edusta mitään erityistä siipeä, vaan ihan adventismin valtavirtaa. Näin ymmärrämme pelastuksen ja Jumalan lapseuden. Siinä on, kuten huomaat, koko ajan korostus Kristuksen ansioilla meidän puolestamme. Tämä koskee ihan kaikkia ihmisiä eikä vain yhden kirkkokunnan jäseniä.
Sovitus on tehty Kristuksessa kaikkia ihmisiä varten. Se tehtiin yksipuolisesti kun Kristus sovitti ihmiskunnan Jumalan edessä Aadamin rikkomisesta jolla me olimme joutuneet eroon Jumalasta.2.Korinttolaiskirje:
5:19 Sillä Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan." Tämä sovitus on kertakaikkinen. Sovituksen vastaanottamista on uskoa Kristukseen ja nimenomaan HÄNEN OPETUKSEENSA. Uskonko Kristukseen ellen usko Hänen opetustaan??? Jeesus itse sanoi, että Hänen opetuksensa on ELÄMÄN LEIPÄÄ. Tuon leivän syömistä on ottaa opetus vastaan ja elämässään noudattaa sitä. Ei siinä mitään Mooseksen lakia tarvita apuna!
ole millään tavalla lukkonlyöty ja rajoitettu, vaan ymmärryksenmme Kristuksen meille hankkimasta pelastuksesta voi kirkastua, syventyä ja rikastua kaiken aikaa. Tuo viittaamasi paavalin teksti 2. Kor. 5:19 kuuluu luonnollisesti asiaan. Me Jeesuksen seuraajina voimme toimia Jumalan armon kätilöinä eli inhimillisinä välikappaleina kuten Staupitz Lutherin kohdalla ja seppä Högman Paavo Ruotsalaisen tapauksessa.
Eihän adventistien viettotapa ole mitään sapatinviettoa. Raamattu opettaa tarkoin ne säädökset joiden mukaan sapattia tuli viettää, eikä yksuikään adventisti niin tee. Ei luuleminen ole mikään pyhittämisen mitta!
Ei Luther eikä myöskään Paavo Ruotsalainen ymmärtäneet oikein vanhurskauttamista. Oikeaan suuntaan Luther kuitenkin lähti kun luopui katolisuuteen luottamisestaan. Kirkot ovat kukin erehtyneet asiassaan, mutta se on ollut tarkoituskin. Silti ne tekevät Jumalan suunnitelmaa valmiiksi vieden tietämättään oikeaakin asiaa eteenpäin.
En tarkoitakaan sitä, että vain teillä olisi "matoja sopassa". Pelastus ja Jumalan lapseus adventtikirkon opetuksena häiritsee jo ilmaisuna. Se kuvaa ikäänkuin se olisi jotain erityistä jonka vuoksi TAAS pitää mainita adventtikirkko. Teillä on joku narsistinen tarve tuoda itseänne kirkkona esille. Jos me olemme Kristuksen opetuslapsia mieleltämme, miksi pitää olla leimautunut pienimmän asian kautta niin, että sen nimi varm,asti tulee esille. Eikö Kristus olekaan ainoa opettaja adventisteille? Ei tietenkään muuta kuin mainoslauseissanne. Muuten te olette julkisesti adventistien puoluetta. Minua henkilökohtaisesti ei kirkkokunnat kiinnosta vaan yhteisestä kristinuskosta oppiminen. Adventismi on sisäsiittoisuudessaan varsinaisesti este hengelliselle kasvulle. Tellä painotetaan opetuksessanne oppeja, joita on tehty joka ikisestä mahdollisesta asiasta toisin kuin muissa kirkkokunnissa. Ja te pyritte siihen että te opitte ne toinen toisiltanne ettekä Raamatun sanasta lähtöisin. Madot sopassa ovat se mikä on lähtöisin ihmisistä. Adventismihan on mitä erityisemmin ihmistekoista ja siitä sen nimikin, joka on sidoksissa ihmisyhteisöönne. Adventismi on mitä suurimmassa määrin perinnäistapojenne noudattamista. Minulla ei tule koskaan olemaan mitään yhteyttä sen perinteisiin. Sehän olisi epäluonnollista! Ja kaikki perinteenne ovat adventisteista kertyneet kirkkoonne. Miksi pitäisi tulla sivusta sisälleopetetuksi turhiin jaarituksiinne. Sillä turhuuttahan ne kaikki noudattamisperinteenne ovat.Kol.2:15. Hän riisui aseet hallituksilta ja valloilta ja asetti heidät julkisen häpeän alaisiksi; hän sai heistä hänen kauttaan voiton riemun.
16. Älköön siis kukaan teitä tuomitko syömisestä tai juomisesta, älköön myös minkään juhlan tai uudenkuun tai sapatin johdosta,
17. jotka vain ovat tulevaisten varjo, mutta ruumis on Kristuksen.
18. Älköön teiltä riistäkö voittopalkintoanne kukaan, joka on mieltynyt nöyryyteen ja enkelien palvelemiseen ja pöyhkeilee näyistään ja on lihallisen mielensä turhaan paisuttama
19. eikä pitäydy häneen, joka on pää ja josta koko ruumis, nivelten ja jänteiden avulla koossa pysyen, kasvaa Jumalan antamaa kasvua.
20. Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä:
21. "Älä tartu, älä maista, älä koske!"
22. - sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta - ihmisten käskyjen ja oppien mukaan?
23. Tällä kaikella tosin on viisauden maine itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja sentähden, ettei se ruumista säästä; mutta se on ilman mitään arvoa, ja se tapahtuu lihan tyydyttämiseksi. "" Miksi ihmeessä minun olisi tiedettävä mitä adventtikirkko tästäkin opettaa? Eikö mieluummin ole tarpeen oppia ymmärtämään mikä alkuperäisen sanojan oli tarkoitus meitä kasvattaa ymmärrykseen? Ja silloin ei ole mitään tarvista tietää mistään muusta. Teidän itsenne tarjoamisenne lähtee teidän tarpeestanne eikä kristinuskon tarpeesta.
Kummallista, kun aina moititaan. Pakkohan yleensä on antaa jokin teema eli otsikko, josta aikoo kirjoittaa, muutenhan toinen ei tiedä, mitä toinen yrittää selittää. Tämä on syy sille, miksi annoin tuon otsikon. Jos se ei sinun pirtaasi sopinut, niin sille en valitettavasti voi mitään. Minulla ei ollut mitään narsistista tarvetta korostaa itseäni vaan pyrkiä kertomaan pelastuksesta Kristuksessa. Jos kuitenkin koit tekstini narsistisena, niin sille en voi mitään. Jos myös koit, että astuin varpaillesi, niin sillekään en voi mitään. Pahoittelen noita sattumia.
Antamana päivänä synti. Tarkoitat kai sitä että Kaikkien uskovien pitäisi olla loukkaamatta, sitä Jeesuksen vihollista sunnuntain Herraa. Todennäköisesti Adventistit vihoittavat tämän sunnuntai Herran Jeesuksen vihollisen pyhittämällä Jeesuksen itsensä suositteleman päivän. Tätä kai tarkoitat. Ymmärrän hyvin eihän sitä sielun vihollista sovi härnätä. Eikä minun näkemykseni mukaan sille pitäisi ylistystäkään suitsuttaa.
Eemeli
Löydätkö Raamatusta käskyn, että Jumala kehoittaisi sapattina menemään johonkin kirkkoon? Taitaa olla vaan ihmiskäsky!
2.Mooseksen kirja:
16:29 Katsokaa, Herra on antanut teille sapatin; sentähden hän antaa teille kuudentena päivänä kahden päivän leivän. Olkoon jokainen alallaan, älköönkä kukaan lähtekö paikaltansa seitsemäntenä päivänä."
Kuka on määrännyt israelilaiset osallistumaan sapattina jumalanpalvelukseen?
Jumalan alkuperäinen tarkoitus oli, että sapatti on lepopäivä. Kenen keksintö on, että silloin mennään adventtikirkkoon. Ettekö vietäkin joskus sapattina ehtoollista ja pesette jalkojanne. Eihän Jumala ole tällaisia ohjeita antanut?
2.Mooseksen kirja:
16:29 Katsokaa, Herra on antanut teille sapatin; sentähden hän antaa teille kuudentena päivänä kahden päivän leivän. Olkoon jokainen alallaan, älköönkä kukaan lähtekö paikaltansa seitsemäntenä päivänä."
58:13 Jos sinä PIDÄTÄT JALKASI sapattia rikkomasta, niin ettet toimita OMIA ASIOITASI minun pyhäpäivänäni, vaan kutsut sapatin ilopäiväksi, Herran pyhäpäivän kunnioitettavaksi ja kunnioitat sitä, niin ettet toimita omia toimiasi, et aja omia asioitasi etkä puhu joutavia,
– Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi… Tuo Jeesuksen antama perusohje on kääntynyt täällä länsimaissa jotenkin päälaelleen. Lähimmäisenä ei pidetä niitä ihmisiä, jotka majailevat kotikulmilla. Ehei.
– Nykyaikainen lähimmäisenrakkaus osoitetaan laittamalla muutama kolikko silloin tällöin johonkin hyväntekeväisyyskeräykseen. Ja vielä mahdollisimman kaukaiseen kohteeseen, jossa varsinaisen likaisen työn hoitaa joku muu. Niin sanottu uskova ei uskalla seurata Jeesusta.
– Jeesus tosiaankin olisi menossa kodittomien luo täällä Suomessakin, mutta niitä seuraajia ei näytä löytyvän. Onhan se kieltämättä mukavampi veisata lämpimässä kirkossa, jos vaihtoehtona olisi palella jossakin kaatopaikan laitamilla etsimässä eksyneitä lampaita.
Kaduilla rukoillaan ja kiitetään.
– Useimmalle penkkikristitylle ei varmasti tulisi mieleenkään sellainen asia, että miten usein asunnottomat turvaavat kaikella tallella olevalla ymmärryksellään Jumalaan.
Joka 7. paeva ollaan uskovii ja joka kuutena paevana ei...melkone sattumie summa?
Ku ei oo daijuu, nii ei ooo...pyhae Yksinkertasuus!
Jan Hus