Törppö veljenpoika oli edelleen sen verran huonossa kunnossa tinneritrippinsä jälkeen, että golfmatka Espanjaan piti perua. Jotain piti kuitenkin keksiä, että juotikkaan saisi pois kodistani, jonka tulisi olla edustuskunnossa pääsiäisen sukukokousta varten. Enempään mattopyykkiin ei kertakaikkiaan ole aikaa. Kuulapää oli lisäksi käyttänyt puuvajassa 10 litraa kiljukuraa ja syönyt varkain kapallisen luumuja, joten lopputulos olisi ollut tuhoisa.
Vuokrasin siis pikkubussin ja perävaunun, johon petasin muovipatjoista rutsaiselle veljenpojalle matkakammion. Bussin istuinpaikat täytettiin Hemmi-serkkuni perheenjäsenillä. Hemmi-serkusta sen verran, että hänestä on kehkeytynyt kohtuullinen iskelmätähti, ehkä tunnette suurhitin "Hevosrakastajan laulu", alunperin M. Innasen kappale, jonka Hemmi coveroi.
Suuntasimme ensin Haaparantaan ja sieltä aikomus oli jatkaa Moran tehtaille, jonne olin varannut tutustumiskäynnin. Tavoitteenamme oli saada lahjaksi aidot "punakahvaiset" oikein tehtaan vähemmistömarkkinointipäällikkö Ruunar Knullqvistin nimikirjoituksella varustettuna. Näillä työkaluilla sitten pahvipäistä veljenpoikaa pidettäisiin herran nuhteessa pitkät tovit.
Haparandan puolella tomppeli veljenpoika tietenkin jalojen juomien toivossa oli karannut tullin takapihalle ja anastanut laatikollisen takavarikoitua parempaa paloviinaa. Oli sitten vienyt koko roskan perävaunuunsa ja kaatanut lastin kitusiinsa viimeistä tippaa myöten. Päästyämme tehtaanporteille oli näky vaunussa tuttu - kansi auki ja siellähän se isosika lietelannassa sammuneena rötkötti ja kyljessä luki että nötkötti.
Porttivahti totesi, että tällä porukalla on sitten porttikielto tähän laitokseen. Siis turha reissu. Paljon pienemmällä vaivalla olisimme saaneet Morat Malmin Rautiasta ja parilla eurolla kappale. Mutta tuo kelvoton Valtti-veljen vahingonlaukaus sai jälleen omalle järjenvalolleen sopivan huviretken. 2200 km perävaunussa sammuneena, sen on pakko olla yhtä juhlaa. Nyt se istuu puuvajassa kiljupänikän kera ja alkaa vastaanottaa pääsiäistä - mämmitkin odottavat molskihousuissa jo omasta takaa. Mutta sehän ei ollutkaan mitään uutta.
Vuokrasin siis pikkubussin ja perävaunun, johon petasin muovipatjoista rutsaiselle veljenpojalle matkakammion. Bussin istuinpaikat täytettiin Hemmi-serkkuni perheenjäsenillä. Hemmi-serkusta sen verran, että hänestä on kehkeytynyt kohtuullinen iskelmätähti, ehkä tunnette suurhitin "Hevosrakastajan laulu", alunperin M. Innasen kappale, jonka Hemmi coveroi.
Suuntasimme ensin Haaparantaan ja sieltä aikomus oli jatkaa Moran tehtaille, jonne olin varannut tutustumiskäynnin. Tavoitteenamme oli saada lahjaksi aidot "punakahvaiset" oikein tehtaan vähemmistömarkkinointipäällikkö Ruunar Knullqvistin nimikirjoituksella varustettuna. Näillä työkaluilla sitten pahvipäistä veljenpoikaa pidettäisiin herran nuhteessa pitkät tovit.
Haparandan puolella tomppeli veljenpoika tietenkin jalojen juomien toivossa oli karannut tullin takapihalle ja anastanut laatikollisen takavarikoitua parempaa paloviinaa. Oli sitten vienyt koko roskan perävaunuunsa ja kaatanut lastin kitusiinsa viimeistä tippaa myöten. Päästyämme tehtaanporteille oli näky vaunussa tuttu - kansi auki ja siellähän se isosika lietelannassa sammuneena rötkötti ja kyljessä luki että nötkötti.
Porttivahti totesi, että tällä porukalla on sitten porttikielto tähän laitokseen. Siis turha reissu. Paljon pienemmällä vaivalla olisimme saaneet Morat Malmin Rautiasta ja parilla eurolla kappale. Mutta tuo kelvoton Valtti-veljen vahingonlaukaus sai jälleen omalle järjenvalolleen sopivan huviretken. 2200 km perävaunussa sammuneena, sen on pakko olla yhtä juhlaa. Nyt se istuu puuvajassa kiljupänikän kera ja alkaa vastaanottaa pääsiäistä - mämmitkin odottavat molskihousuissa jo omasta takaa. Mutta sehän ei ollutkaan mitään uutta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
..olevan varsinainen riesa tämä sinun veljenpoikasi.. Etkö voisi lähettää häntä mihinkään parantolaan mistä ei yksinkertaisesti pääse pakenemaan..? On käynyt taas muutamana iltana täällä riehumassa ja elvistelemällä sinun omaisuudella..
Vai on se taas käynyt salaa kirjastohuoneessani nettailemassa. Harhainen veljenpoika tosiaan luulee, että kaikki kultakaupoilla keräämäni omaisuus olisi jotenkin hänen, jopa vaimoa myöten, joka sentään ei liity mitenkään pisnekseen. Älkää kuitenkaan sitä poskensoittoa uskoko, ja olen syvästi pahoillani tuon kutkaleen puolesta. Itse hän ei katumukseen kykenekään.
Kyllä näyttää pahasti siltä, että kunnon kuuri Kärpässuota odottaa heti pyhien päälle. Nyt en raaski millään heittää tuota ruojaa laitoshoitoon, sukulaiset vihastuisivat - eivät ymmärrä tilanteen todellista laitaa ja vakavuutta.
Mutta koetan lukita kirjastohuoneen huolellisemmin ja käskytän Raaka-Arska -dobermannin vielä ovelle sinetiksi.