Raamis; Jaakob 1:19-27

SANAN OIKEA KUUNTELEMINEN, Jaakob 1:19-25
OIKEA JUMALANPALVELUS, Jaakob 1:26,27
--
1:19 Te tiedätte sen, rakkaat veljeni. Mutta olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan;
1:20 sillä miehen viha ei tee sitä, mikä on oikein Jumalan edessä.
1:21 Sentähden pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa.
1:22 Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne.
1:23 Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan;
1:24 hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli.
1:25 Mutta joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.
--
Olemme Jumalan sanan kautta uudestisyntyneet (18). Se ei tarkoita, että me sen jälkeen olisimme vain suunsoittajia ja toimettomia (19). Liiasta puhumisesta syntyy tarpeetonta vihaa, mikä ei ole oikein Jumalan edessä.

Vanha sananlasku sanoo: ”Vaikeneminen on kultaa”.
Raamatussa ovat taas sanat: ” Kultaomenia hopeamaljoissa ovat sanat, sanotut aikanansa” (Snl 25:11).
Molempiin sanontoihin liittyy syvä viisaus: aika on vaieta, aika on puhua.
”Aika on reväistä rikki ja aika ommella yhteen. Aika on olla vaiti ja aika puhua” (Saarnaja 3:7.).
Vihainen ihminen on usein suulas. Vihastuessaan ihminen ei sanoja säästele. Hän kuvittelee vihansa oikeutetuksi ja syyttelee muita tai jopa Jumalaakin

Rauhallisuus ja kärsivällisyys on valttia ihmisten välisissä suhteissa.
Ottakaamme Jaakobin sanoista vaarin: ”Olkaamme herkkiä kuulemaan, hitaita puhumaan, hitaita vihaan” (j.19).
-
Jumalan sana meidän tulisi ottaa vastaan kaikessa hiljaisuudessa (21).
Kun sana on meihin istutettu, pitäisi sen antaa myös rauhassa kasvaa ja vahvistua meissä. Sanan kuuleminen ei kuitenkaan saa jäädä vain kuuntelemiseksi, vaan meidän pitäisi olla myös sanan tekijöitä (22).
Ei tunnu uskottavalta, jos suullamme väitämme tuntevamme Jumalan, mutta teoillamme kiellämme hänet.

Jeesuksen kylväjävertauksessa (Luuk. 8:4-15) kerrotaan, kuinka moneen erilaiseen maaperään kylväjän siemen (tark. Jumalan sanaa) putosi; osa tien oheen (5), osa kalliolle (6), osa orjantappurain sekaan (7) ja osan pudotessa hyvään maahan.
Vain hyvään maahan pudonnut siemen tuotti hedelmää. Jeesus selittää: ”..mikä hyvään maahan putosi, ne ovat ne, jotka sanan kuultuansa säilyttävät sen vilpittömässä ja hyvässä sydämessä ja tuottavat hedelmän kärsivällisyydessä”(15).

Jaakob vertaa välinpitämätöntä sanankuulijaa ihmiseen, joka hajamielisesti katsoo peilistä kuvaansa, mutta hänelle ei jää mitään mielikuvaa itsestään (23,24). Todellinen sanankuulija taas pysyy ”vapauden laissa”; hän vilpittömästi pyrkii muistamaan käskyjä ja noudattamaan niitä (25).
-
OIKEA JUMALANPALVELUS

1:26 Jos joku luulee olevansa jumalanpalvelija, mutta ei hillitse kieltään, vaan pettää sydämensä, niin hänen jumalanpalveluksensa on turha.
1:27 Puhdas ja tahraton jumalanpalvelus Jumalan ja Isän silmissä on käydä katsomassa orpoja ja leskiä heidän ahdistuksessaan ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.
-
Puhuminen on eräänlaista tekemistä. Se kuluttaa voimavaroja. Jos sisimpämme purkautuu puheena, se ei enää purkaudu tekoina. Oikea Jumalanpalvelus on palvelemista, lähimmäisistä huolehtimista.
Jumalanpalvelusten lopussa kuulee papin usein sanovan: ”Menkää ja palvelkaa Herraa ilolla”. Tehkäämme niin!
----
1.Jeesus, sana elämän, tule meidän keskellemme. Soisit tules syttyvän, sytytä siis sydämemme. Anna voimaa sanastasi, siunaa läsnäolollasi.

3. Pyhä läsnäolosi, Jeesus, meidän muistaa anna, taivaalliset lahjasi astiaamme halpaan kanna. Niin kuin soisit puhuvamme, ohjaa meidän puheitamme.
(Virsi 202:1,3)