Ja täytyy sanoa.. näiden etsikkovuosien jälkeen tuli todella hyvä ja levollinen olo. Tämä oli ehdottomasti hyvä päätös. :)
Päätin juuri palata kirkkoon!
uudesti syntynyt luterilainen
16803
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Tervetuloa!
Kodin ovi on ollut auki jokaisena päivänä ja sinua onkin odotettu. Hienoa, että löysit sen uudelleen.
nyt on todella hyvä mieli. En olisi uskonut, että tunne on näin voimakkaan vahva, kun päättää jotakin. Ja sen päätöksen ääneen lausuttuani.. Ihan kummallinen olo! :)
Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta.
Näin on tosi.
Onneksi kirkkoja on niin paljon, että vaikka yksi
palaisi, niin seuraava on nurkan takana.
Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta. Tosi on.
Tällä en kyllä tarkoita kirkkorakennusta enkä kirkkokuntaakaan.
Tällä lauseella tarkoitan laajempaa kristittyjen seurakuntaa, joka muodostuu jokaisesta uskovasta, joka turvautuu Jeesuksen sovitukseen ja pyrkii elämään sen varassa. Tämä tarkoittaa sitä, että yksinäinen kristitty ei voi elää uskoaan todeksi, vaan se tapahtuu kristittyjen yhteydessä, toinen toistaan tukien. On olemassa sanonta, että yksinäinen puu ei pala nuotiossa, siihen paloon tarvitaan monta puuta ja sytykkeeksi Hengen tuli. Siinä on kirkon eli seurakunnan tunnus. Luterilainen kirkko hengellisenä kotina on yksi nuotio, joka omalla tavallaan antaa rakennusainetta sielun palolle. On muitakin nuotiopaikkoja, joissa palaa Hengen tuli. Löytäkööt jokainen oman nuotionsa ja tuokoot siihen omat voimansa yhteiseksi rakennukseksi! Itse olen löytänyt sen rakkaasta luterilaisesta kotikirkostani ihanien ihmisten parissa.
Aidosti Jeesukseen uskovia tosiaan tarvitaan nyt kirkon piiriin, sillä kirkko kuitenkin maallistuu koko ajan ja aito usko joutuu siellä tosi ahtaalle. Tällöin on vaarana, että uskovat kaikkoaa sankoin joukoin kirkosta ja kirkosta tulee filosofis-humanistinen hyväntekeväisyysjärjestö, jossa nais-, homo- ja leipäpapit sitten ottavat ohjakset käsiinsä.
uskovia tarvitaan luterilaiseen kirkkoon paljon tekemään työtä. Muuten siitä ei ole kohta mitään jäljellä eikä sieltä löydy elävää julistusta ja Pyhän Hengen antamaa voimaa.
Kirkko ei muuten pelasta vaan yksin ja ainoastaan Jeesus Kristus.
2.kor.6:14-18
Ilm.18:4-5
Uskokaa minuun Herranne ja Vapauttajanne
Herra Jeesus Kristus.
Jumalan siunausta sinulle veli!
voimailemise ringi
Ja minä kun olen aikeissa erota kirkosta 27 vuoden uskontaipaleeni jälkeen!
Mikähän sinut saa palaamaan kirkkoon?
Minun mielestäni se on suistumaisillaan Babyloniin ja Raamatussa kehotetaan lähtemään Babylonista ettemme tulisi osalliseksi sen synteihin.
Koska kirkko ei ole vielä yhdistynyt porttokirkoksi, niin vielä on aikaa jäljellä ja siinä on hyvä asia, että uskovat vielä vähän aikaa ovat kirkon piirissä suolana.
Sitten kun lut. kirkko yhdistyy katolisten, ortodoksien, muslimien, buddhien ja hindujen kanssa yhdeksi suureksi maailmanlaajuiseksi porttokirkoksi, niin sitten on kristittyjen aika lähteä kirkosta.
olen ollut kirkosta erossa vuodesta 1997, ja nyt on tullut aika palata takaisin; olen nimittäin nykyisessä työssäni kohdannut niin paljon ankeita asioita, että luterilaiseen kirkkoon tukeutuminen tuntuu upealta vaihtoehdolta. Jaksan itse paremmin, kun on, mihin uskoa ja tukea.
on uskonelämäsi, jos uskosi kohde on kirkko.. Eihän
kirkko voi ketään pelastaa.
Usko Herraan Jeesukseen niin sinä pelastut.
Anna elämäsi Jeesukselle niin saat rauhan sydämeesi
ja Pyhä-Henki on voimanasi elämän myrskyissä.
Tulin uskoon huhtikuussa -80 ja kun tajusin mm, tuon saman jo silloin josta nyt kirjoitit, niin erään nyt jo edesmenneen tuttava rovastin kautta erosin ev,lut kirkosta. Hän sanoi minulle että oli jo odottanut milloin tulen erostani puhumaan hänelle, sillä hän oli jo tietoinen "näkemyksistäni" kirkosta ja sen opetuksista! [olen muuten vahvasti sitämieltä, että tuo kyseinen rovasti oli myöskin oikeasti uskossa Jeesukseen]! Hänen poikansa erosi myös myöhemmin kirkosta ja liittyi helluntaiseurakuntaan!
Vastaan tässä yhteisesti saamiini vastauksiin:
Entä jos kirkkomme ei yhdistykään niin selvästi noihin muihin,vieraisiin uskontoihin, sehän kuitenkin mielistelee ihmisiä ja maailmaa ja noita muita ihan vieraitakin uskontoja ja viis veisaa Raamatusta, jopa kieltää sen olevan Jumalan ilmoitusta! Se muuttaa oppiaan toiseksi mitä se on ollut aina keskiajan uskonpuhdistuksesta alkaen. Se kuitenkin pitää yhtä noiden toistenkin kanssa.
En tarkoita että kirkon pitäisi kirjaimellisesti seurata M. Lutherinkaan jalanjälkiä, niissä se on ollut liiankin orjallinen, vähempikin luterilaisuus riittäisi. Parempi olisi tukeutua enemmän Raamattuun kuin että "luterilainen kirkko opettaa "tällä tavalla" tai "kirkkolain mukaan on tehtävä niin ja näin" tai: "tuomiokapitulin päätös on sitä ja tätä". Nämähän ovat ihmisten perinnäissääntöjä.
Ja kun Raamatussa on noita kehotuksia lähtemään pois ja välttämään maailman ystävyyttä.
Ilmestyskirjan kirjeissä seurakunnille Herramme nuhtelee ylpeydestä ja itseriittoisuudesta, eksyttäjien suosimisesta, kompromissien tekemisestä ja vääristä opeista.
Kirkon omat lampaat ovat hajallaan ja vierailla veräjillä. Joitakin se tallaa jalkoihinsa ja tuomitsee, toki heilläkin on virheensä. Heistä ei kirkko välitä eikä paimenna koska ei siihen edes kykene. Joitakin jopa ollaan pois potkimassa koska he häiritsevät liikaa. Arvostelijat, jotka tuskin itse kirkon ovia avaavat, ovat tärkeämpiä, koska he ovat suuriäänisimpiä.
Olen murehtinut ja seuraillut tilannetta ja lisäksi lähimmät uskonystäväni ovat tulleet itsekseen samaan tulokseen! Ei meistä kukaan ole vielä eronnut kirkosta. Tämä pohdinta on minulla kestänyt jo ainakin 3 vuotta. En haluaisi erota mielelläni sillä kirkko on ollut se hengellisen ravinnon ja yhteisessä uskossa vahvistumisen lähde joka voimia antaa niinkuin sinäkin sen koet. Ei ole enää sitä minulle kuin hyvin harvoin!
Olen kuitenkin iloinen puolestasi päätöksestäsi turvautua kirkon helmaan, kuitenkin se yhä edustaa Jumalan läsnäoloa keskellämme. Toivotan siunausta ja virkistystä sinulle siellä ja jaksamista työssä!
Mutta pelastuskysymys ja mikään uskon kohde kirkko ei minulle ole, uskoni Jeesukseen ei ole siitä mitenkään riippuva. Minä uudestisynnyin aivan toisen seurakunnan vaikuttaessa asiaan, opettaen uudestisyntymistä Raamatun sanalla. Silloin en kuitenkaan halunnut "jättää omaa seurakunnan kokoustani", vaikka en ollut kokouksissa vielä ollutkaan ja silloinkin kun menin mukaan, siellä oli kovin kuiva enkä kokenut edes olevani tervetullut.
Olin jopa aktiivinen jäsen vielä 3 v sitten.
Nyt minulla mietittävänä kehoituksena on 2.Kor 6:14-18.
lukea aina niin pilkuntarkasti, ymmärsit kuitenkin, että luterilaisuuteen alkuperäinen on kallistunut. Jos noin ahdasta on meininki luterisessa kirkossa, kannattaako siihenkään kallistua.. Uskoa vaan itteensä, jos tommosia nipottajia porukassa riittää. Edelleen. Huh huh.