tytär raskaana...

tuo pitää paikkansa, tehtyä ei saa tekemättömäksi. tyttäresi on kyllä todellakin nuori, jos vain kirjoitus pitää paikkansa. kyllähän juttusi oli ihan totuuden mukainen, ainakin mitä itse luin, ja toisekseenkin miksipä joku vitsillä noin typerää keksisi.

mielestäni kyllä tuommoisessa tapauksessa pitäisi saada abortti vielä. soita pikaisesti jonnekkin yksityiseen sairaalaan ka kysäise asiasta. itse olen aborttia vastaan, mutta tuossa tilanteessa on varmasti parempi jos sen abortin tekee. tai mikä minä olen sanomaan, mutta kyllä seiskaluokkalainen tyttö, on vielä lapsi, mielestäni vasta nuoruuden rajamailla.

tyttäresi ei ole yhteistyö haluinen-onko kumma? en varmasti minäkään tuossa iässä ja tilanteessa olisi. on varmasti häpeää, syyllisyyttä, katumusta. tyttärelläsi voi olla myös kamala olo, koska sinä pidit häntä vielä viattomana lapsena, ja hän onkin "pettänyt" sinut.

vaikea tilanne, en voi muuta sanoa. huutaminen ei auta, ikinä. puhu lapsesi kanssa siitä, mitä hän haluaa tehdä, mutta älä painosta. yritä kuitenkin tyttäresi saada ymmärtämään, että pakenemalla asiaa ei pääse mihinkään.

minä tulin raskaaksi kun olin 18, poikani synnytin ja täytin 19.
minun äiti teki kaiken niin väärin kohdallani, kuin vain äiti voi tehdä. hän suuttu, huusi.. oli suoraan sanottuna, niin kuin hullujen huoneelta karannut potilas.
äitini on nyt myöhemmin pyytänyt anteeksi käytöstään, mutta itselle on jäänyt kamalat arvet sisälle hänen käytöksestään.

oletko myös itse miettinyt tulevaa. tyttäresi tulee tarvimaan paljon apuasi, ilmeisesti hän asuisi sinun luonasi, ainakin niin kauan että saa peruskoulunsaloppuun. ja mitä sitten kun tulee kunnon murkkuikä päälle, menojalka ja kokeilunhalu?

tuolla äsköiselle en todellakaan tarkoita että kaikilla teini äideillä tulee se menojalka ja kokeilunhalu, joten ei tarvityse kenenkään vetää hernettä nokkaan. mutta tosi asia on, että 14 ja 17 vuotiaalla äidillä on aivan hirvittävän suuri ero!

voimia sinulle. ilmoita tänne aina välillä miten on sujunut asiat eteenpäin.

Lapsi voi saada obortin vielä koska on niin nuori, 20 viikkoa on viimeinen raja ellei sikiöllä todeta vammaa.
Hoida kaikki apu tyttärellesi heti, sairaalassa on paljon henkilökuntaa joista on keskusteluapua ja joilla on tietoa ja vaihtoehtoja, voitte käydä keskustelemassa siellä yksin ja erikseen mutta nyt on kiire.

Aika hurja juttu.. Itse lähes nukella leikin vielä tuossa iässä. Siis en missään nimessä syyllistä vaan tarkoitan sitä että en osaa kuvitellakaan tuota tilannetta.
Toivottavasti jaksat olla vahva. Viimeiseen asti, älä näytä tyttärellesi pelkoa tai muuta.. Hakkaa vaikka pesäpallomailalla seinää kun olet yksin mutta yritä jaksaa olla tytön rinnalla.. Olen aivan sanaton..

Parhaiten tuet vain hyväksymällä hänen päätöksensä. Lupaamalla, että tapahuipa mitä tahansa, olet aina hänen rinnallaan. Et kerro kaunisteltua totuutta mistään asiata, vaan sen karuimman totuuden. Ja silti lupaat seistä vierellä ja auttaa.
tyttäresi on vielä lapsi, mutta et siltikään voi tehdä hänen puolestaan päätöksiä. Olen myös kuullut että abortti on tuossa vaiheessa vielä mahdollinen tietyissä tilanteissa, mutta päätös on siltikin hänen.
olen kanssasi miltei samassa tilanteessa. Minusta on myös tulossa mummi 32 vuotiaana. Poikani on 14v. ja hänestä on tulossa isä.
Tiedän siis aika hyvin tunteesi ja pelkosi. Enkä ymmärrä miksi et voisi näyttää pelkoasi tyttärellesi. Tottakai voit näyttää. ihminen sinäkin olet, eikä tunteiden näyttäminen tee sinusta heikompaa tai auttamiskyvyttömämpää ihmistä. On aivan selvää, että lastasi pelottaa, mutta miksi sinä et muka voisi sanoa, että kyllä sinuakin pelottaa, mutta olet siinä silti.
rohkeutta ja voimia teille molemmille

Kun on noin nuoresta kyse,raskauden keskeytyskin on vielä mahdollinen. Itse olisin sen saanut myöhemmilläkin viikoilla,mutta minun tapauksessa se ei tullut kysymykseenkään.Olen täysi-ikäinen tällä hetkellä,raskaaksi tullessani,en vielä ollut. Nyt olen jo puolivuotiaan pojan äiti.

Miten tyttäresi kokee tämän raskauden?Ehdottaisin todella,että juttelette siitä onko ainut ratkaisu pitää vauva.Tietenkin päätös on tehtävä melko nopeasti.

Ihana kuulla,että olet tukenut ja kannustanutkin tytärtäsi :) Syytökset tms.eivät tässä tilanteessa auta.

Tottakai olet huolissasi kuka lapsen isä olisi,mutta voisiko olla kyseessä,ettei tyttäresi tiedä kuka kyseinen henkilö edes oli (ns.yhden-illanjuttu) tai tietää muttei uskalla kertoa,koska pelkää miten vanhempansa reagoisivat siihen tietoon(?)Noh,voi olla,että olen aivan hakoteillä mietteineni.Mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Toivottavasti asiat selviävät.
Voimia teille :)

asia on pakko selvittää että onko kyseessä hyväksikäyttö, sillä lapsi, tai jopa molemmat, voivat saada elinikäisiä traumoja ellei hän saa tukea ja voi puhua asiasta (siis jos hyväksikäyttö on tapahtunut) jos epäilet isehdokkaita, niin lapsen synnyttyä saa teetettyä kotoa käsin isyystestit, ne ei ole halpoja, mutta 99,9% varmoja, ja näytteeksi kelpaa hiukset... näytteet lähetetään kotoa, ja vastaus saapuu kahden viikon päästä... parasta tietenkin olisi jos lapsi puhuisi, ehkäpä ajan kanssa... älä painosta... olet itsekkin ollut nuori äiti (iästä päätellen 20) eli koita vain muistella mitä silloin kaipasit

Pahoittelen kirjeen virheet kun en ole suomalainen.

Jos sanot, ettei se ole Sinun tyttäresi tapaista ja hän ei haluaa kertoa kuka on lapsen isä, niin on paljon mahdollista, että hänet on väkivalloin otettu ja vaikkapa uhkailtu. Tietäthän itse miten ne miehet osaa pelotta, lupavat tappa tai tehdä tytön elämän helvetiksi. Kaikkea voi olla. On harmii, ettei tyttö puhu. Koeta hänelle selittää, että hän voi Sinuun luotta, kun lupaudut olemaan hänen luottamuksen arvoinen, niin se on siis myös oltava.
uskon, että tytöllä voi olla ystäviä, kelle hän on sanonnut tai ketkä tietää jotain, kannattaisi ehkä jutella ja kysyä.

Toiseksi, koeta kestää vaikka miten raskasta Sinulla olisi. Ehkä saatat tuntea häpeä tai syylisyyttä jopa vihaa sitä meistäs kohtaa, mutta ole tytön tukena. vaikka mikä olis, muista, että hän tarvitsee sinua nyt enemmän kun koskaan. kenen muuhun hän voisi luotta, kenen syliin laitta päänsä ja itkeää.

Elämä ei ole oikeudenmukainen. Sinun tyttö saa vauvan 14 vuottiaana, vaikka ei pitäisi saada ja me halutiin vauvan, mutta emme saaneet. (viimekuussa oli epäonnistunut koeputkihed. )
Nyt emme enää toista kertaa lähteneet koeputkihedelmöitykseen. See tekee kipeää, mutta sille ei mahda mitään.
Ollan harkittu adoptiota, mutta Suomessa jonot ovat kuulema 5-7 vuotta, mitenkäs siinä jonossa etuilee, ilman, ettei joku olis valmiina kivittämään? Tai mistä löytää vauvan, joka ei olisi huumeäitin tai alkoholistin vauva?

Jos haluaisit kuitenkin jutella tai haluaisite antaa lapsen mahdollisesti adoptioon, ota ihmeessa yhdeyttä. Lapsi voisi saada hyvän kotin.
[email protected]
toivottavasti ei nyt vaivautuu kirjoittelemään joku vihamielinen ihminen.

Mutta jos pidätte vauvan, niin voimia Sinulle ja hänelle .Toivottavasti tyttö selviää synnytyksestä ja siitä kivusta , mitä hänen ei olisi pitänyt niin aikaisesti tunteaa. Hyvänä äitinä pysyy hänen rinnallas.

Aurinkoa teille!

En todellakaan ole ikinä ymmärtänyt aborttia...Siinähän tapetaan ihminen. Henki, sielu, ruumis. Ei se vauvan syy ole, että äiti on tullut raskaaksi.
Jos tyttäresi antaa lapsen vaikka sijaishoitoon, niin hän saa itselleen vielä aikaa aikuistua. myöhemmin hän tulee ymmärtämään äitiyden onnen. Olen lukenut lehtiartikkeleista ko. tapauksia.
Koko tämä keskustelu on vain kehoitusta aborttiin, muitakin vaihtoehtoja on. Miettikää tarkasti eri vaihtoehdot.

Olen tässä itkenyt oman pienen tyttöni menetettyä nuoruutta/lapsuutta. Se on joka tapauksessa ohi, tämä tulee olemaan kova elämänkoulu. Tänään sen todella huomasin kun tyttäreni kanssa keskustelin.

Kyselin miltä hänestä on tuntunut. Mitä fyysisiä tunteita on ollut. Rintoja kuulema kiristää kamalasti ja tottahan toki maha on hiukan pyöristynyt. Tyttäreni itki, ettei ole kehdannut käydä liikuntatunneilla tai varsinkaan suihkussa niiden jälkeen. Ymmärtäähän sen. Annoin lintsaamisen anteeksi. Yhdessä kävimme saunassa ensimmäistä kertaa pitkään aikaan ja kyllähän tälle äidille tuli pala kurkkuun kun näin oman pienen tyttöni maha hieman pömpähtäen ja rinnat turvonneena.

Haluan hänen ymmärtävän kaikkien vaihtoehtojen seuraukset. Totuutta en ole nyt lähtenyt piilottamaan. Tyttären ollessa koulussa hain kirjastosta kaikenlaista materiaalia. Kerroin abortista ja mitä se käytännössä tarkoittaa tässä vaiheessa. Tyttäreni oksensi asiasta kuullessaan. Viivottimella katsoimme minkä kokoinen vauva on nyt (n. 15 cm), tyttäreni järkyttyi, että vauva on jo niin iso. Kerroin, että kuukauden jälkeen vauvan liikkeitä voi jo tuntea ja sukupuolikin on mahdollista selvittää. Tytärtäni mietitytti onkohan siellä poika vai tyttö. Kerroin miten synnytys tapahtuu, pienokaiseni itki kurkku suorana. Koitin lohduttaa ja puhuimme myös sektiosta. Tyttäreni rauhoittui. Puhuimme adoptiosta, siitä että minä hoitaisin lasta, koulunkäynnistä, tulevaisuudesta. Adoptiosta tyttäreni esitti useita kysymyksiä joihin en itsekään osannut vastata. Sanoin, että päätös on tehtävä maanantaiaamun mennessä tehdäänkö abortti vai annetaanko raskauden jatkoa. Tytär suostui tähän. Maanantaiksi saimme akuuttiajan neuvolaan. He myöskin varmaan selittävät asioita tyttärelleni.

Isästä yritin kysyä. Tämä aiheutti vain nyyhkytystä. Yritin kysyä satuttiko joku vai antoiko hän kuvan laittaa sen sisäänsä. Tyttäreni ei vastannut. Olen miettinyt kaikkea mahdollista. Ex-mieheni elää uudessa liitossa ja hänen nykyisellä vaimollaan on 17-vuotias poika. Jopa häntä olen ehtinyt epäillä, en tietenkään julkisesti. Olen katsellut tyttäreni luokkakuvaa ja miettinyt, että joku sieltä. Opettajia olen miettinyt, sekä kaikkia ihmisiä joiden kanssa hän on ollut tekemisissä.

Maanantaina selviää moni asia ja yritän pysyä tässä urheana

Olipas taas raskas päivä tänään, eikä varmaan ollut ainoa.

Neuvolassa on sitten tänään käyty. Tyttäreni kieltäytyi abortista. Sitä toivoin salaa mielessäni, mutta en ole sitä tyttärelleni sanonut. Enkä tule myöskään sanomaan. Tyttäreni paljasti myös päivän jolloin oli ollut yhdynnässä (isäkin on paljastunut, siitä myöhemmin tekstissä) ja siitä sitten selvisi, että raskausviikkoja on kertynyt 18 3. Ja laskettu aika on lokakuun puolivälin jälkeen. Sikiö on pienikokoinen ikäisekseen, mutta sanottiin että se on aika tavallista alle 15v. äideillä. Komplikaatioiden riski on myös tavallista suurempi ja koska lapsi on nyt pienikokoinen, se tulee mitä todennäköisimmin syntymään keskosena. Tytärtäni nämä faktat selkesti pelottivat, mutta hän on päättänyt pysyä päätöksessään. Minuakin alkoi hirvittää. Lapsi on tyttö ja tyttäreni halusi käydä ostamassa potkupuvun. Suostuin, en tiedä miksi. Päässä mylläsi niin paljon.

Tyttäreni on käytävä säännöllisesti psykologin juttusilla nuoren ikänsä takia ennen synnytystä. Hän tulee saamaan myös oikeuden äitiysavustukseen, vaikkei olekaan käynyt lääkärintarkastuksessa ennen 4 raskauskuukauden päättymistä nuoren ikänsä/kypsymättömyytensä takia. Jos hän siis aikoo pitää lapsen. Itse olen luvannut, että en häntä heitä kotoa ja tulen auttamaan jos lapsi pidetään itse. Mutta adoptio on myös pinnalla.

Koulullekin soitin ja kysyin mitä tehdään kun tytär ei ensi vuonna pääse ainakaan alkuvuodesta kouluun. 8. luokalle hän olisi menossa.

Hyvin tiukasti sanoin, että lapsen isä on kuitenkin kerrottava ainakin minulle. En suutu tai mitään muutakaan. Sieltähän sekin sitten vaan saatiin rutistettua ulos. Tyttäreni parhaan ystävän 17-vuotias veli on lapsen isä. Tyttäreni on ollut häneen vähän ihastunut viime kesästä alkaen. Poika tiesi tämän ja oli kerran pyytänyt kylään, minä vielä vein tyttäreni autolla ja hain, olethinhan hänen menevän ystäväänsä tapaamaan. Enkä suinkaan ainoastaan tätä poikaa. Poika oli sitten pussaillut ja hyväillyt. Sitten kuitenkin, vaikkei tyttäreni halunnut riisunut tältä housut ja suorittanut yhdynnän. Tyttäreni sanoi, että sattui enemmän kuin mikään muu koskaan, mutta poika oli sanonut että tätähän sä halusitkin. Tyttäreni ei kertonut kenellekään, koska häntä nolotti. Olen hyvin hyvin vihainen!!!!! Mielestäni tuokin on jonkinasteinen raiskaus. Ja aion kyllä mennä hänen vanhemmilleen juttelemaan tilanteestamme. Ja saa poika kyllä tuntea nahoissaan, että meni tuon tekemään.

Onko Suomen lakien mukaan rikos jos 17-vuotias harrastaa seksiä silloin 13-vuotiaan tytön kanssa? Eihän se nyt oikeinkaan voi olla, vai? Vaikka poika ei täysi-ikäinen vielä ollutkaan? Otan poliisiin huomenna yhteyttä asiassa.

Tyttäreni sanoi, ettei hän vauvaa halunnut..enhän sitä uskonutkaan. Nyt hänestä on tulossa äiti. Pienestä tytöstäni.

Oot oikeesti ihana äiti!kunnioitan sitä miten suhtauduit näinkin arkaan asiaan.vaikka päässäsi myllersi et nättänyt sitä haavoittuvalle tyttärellesi.sait mut hymyilemään =)
ja on rikos harrastaa sesiä alle 16-vuotiaan kanssa jos itse 17.
uskon että tyttösi pärjää,ja sinä myös.joudut tietysti varmaankin auttamaan häntä mutta kirjoituksiesi perusteella olet siihen varautunut.me täällä masukin knassa toivotaan että kaikki menee hyvin!!!
ainoa negatiivinen asia mikä tule mieleen on muiden ihmisten suhtautuminen nuoreen tyttöösi mahan ja tulevaisuudessa vaunujen kanssa.
toivottavasti tyttäresi pistää rinnan jousikaarelle ja on ylpeä "pienestä ihmeestään".
Onnea ja tsemppiä!!!

Luin tarinaanne välillä vilkuillen omaa yksitoista vuotiastani. Kyyneleet valuu pitkin poskia.

Voimaa koitokseen.

että lapsen isä saattaa olla jokin 'nettituttavuus' tai muu samantapainen. monet ystävistäni ovat harrastaneet tuota, että tutustutaan netin välityksellä (mesessä ym..) ja sitten sovitaan tapaaminen. en todellakaan väitä että tyttäresi tekisi tuollaista, mutta onhan sekin yksi vaihtoehto, ja ehkä siksi hän ei tahdo kertoa sinulle, koska ei halua myöntää ettei tunne lapsen isää kovin hyvin.

Hei,

Uskon että tilanne on sinulle on vaikea.
Mutta minun mielestäni sinun pitää olla tukena, älä liikaa tyrkytä apuasi, olkapäätäsi, riittä kun tyttäresi tietää, että siinä olet siinä paikalla silloin kun tarvitset häntä.
Älä painosta liikaa, kyselemällä lapsen isästä, hän kertoo sen varmasti aikanaan.
Astu tyttäresi asemaan.. mieti millasia ajatuksia hänen päässään liikuu...hän ei ehkä ole niitä edes itse käsitellyt, eikä painostaminen varmasti auta asiaa.
Tietysti tulee mieleen, että lapsen isä on ollut joku vanhempi, joka on viinan tai rahan avulla houkutellut tytön sänkyyn.. mutta yhtä hyvin se voi olla ikäisensä poika, joka ehkä "uhkailee" tytärtäsi, että jos kerrot.. hän sitä ja tätä.
Tiedäthän itsekkin,että raskaana ollessa tunne tilat vaihtelee suunnattomasti..
Itse olin 16 kun sain sain esikoiseni.. ja esikoinen nyt jo 17 ja hyvin on pärjätty:)

Ihan ensinnä haluan sanoa samaa mitä useampi muukin.. Olet todella mahtava äiti! Olisipa itselläkin ollut samanlainen.

Toivottavasti vielä kerrot kuulumisia. Ja se poika ehdottomasti vastuuseen!!

Voimia teille!

olisi kiva kuulla vähän uusia kuulumisia???

Minäkin olen äidiksi tulossa, vuoden vanhempi kylläkin, mutta koulu jää kesken mullakin. Mulla itellä on tosi hyvät tukijoukot takana, ja tosi ihanalta tuntu lukea, miten hyvin säkin asiaan suhtauduit, vaikka tilanne kuitenkin on hieman erilainen.. Siis mitään muuta ei tässä tilanteessa tarvita kuin paljon tukea ja ymmärrystä! Ite kerroin asiasta ihan alkuvaiheessa vanhemmille puoliksi vahingossa, äiti arvaili multa että mikä on, kun olin itkunen ja pahalla päällä olin ollu pitkään.. Kun pelotti miten suhtautuu ja muutenkin se asia pelotti. Ei olis ollu siinä tilanteessa mukava kuulla haukkuja tai suuttumusta tai saarnaa. Lapsen isän kanssa ollaan tunnettu ihan eskarista lähtien, hän minusta vuoden vanhempi. Että mulla on siinä mielessä ihan erilainen tilanne. Mulla on nyt siis menossa 18. rv. Haluisko tyttäres vaikka meilin välityksellä jutella ja jakaa mietteitä? Kun ite en ainakaan tunne/tiedä ketään samassa tilanteessa olevia..

Mun osote on tässä, tarvisitte tai ette: [email protected]

Jakselkaa, kummatkin!

Alkuperäiselle haluan sanoa että olet todella ihana ja mahtava äiti! Toimintasi on todella ihailtavaa!

Tulin itse äidiksi ensimmäistä kertaa 15v.
Omalta äidiltäni toivoin vain, ettei hän hössöttäisi liikaa asioista.

Kaikkea hyvää ja voimia sinulle sekä tyttärellesi ja tulevalle lapselle!

Joku kyseli kuulumisia. Raskausviikkoja on kertynyt 23 3 eikä tyttäreni maha ole edes kovin paljon kasvanut, vaikka ollaan yli puolivälin. Lapsi on pieni, mutta lääkäri oli sanonut, ettei tyttäreni kokoiseen lapseen voi isoa kasvaakaan. Hän on kuitenkin 150cm ja painoi 44 kg ennen raskautta. Lääkäri sanoi, että kannattaa varautua pahimmassa tapauksessa synnyttämään elokuussa ja hyvässä tapauksessakin jo syyskuussa. Hän sanoo pitävänsä ihmeenä jos lapsi syntyy lokakuun puolella(laskettu aika 18.10) Hän sanoi, että kokemuksensa perusteella lapsi syntyy raskauviikoilla 30-35.

Adoptiosta olemme paljon puhuneet ja tavanneet adoptiosta tietäviä. Tyttäreni on kovin huolissaan ja häntä selvästi ahdistaa, ettei saisi tietää mitä lapselle tapahtuu jne. Hän sanoi, että itse aikoo lapsensa hoitaa perheeni avustuksella. Tuen häntä siinä.

Lapsen isästä on tehty rikosilmoitus ja pojan vanhemmat olen tavannut kahteen otteeseen. He ovat hyvin pahoillaan tilanteesta. Tunsin heidät jo entuudestaan, onhan tyttäreni heidän tyttärensä kaveri. Poika on nyt kotiarestissa. Isyys varmistetaan isyystestillä.

Asumme suhteellisen pienellä paikkakunnalla ja tyttäreni maha on aiheuttanut paheksuvia katseita sekä supatuksia. Varsinkin kun on lämmin ja tyttärelläni on ollut t-paita. Hän ottaa nämä paheksuvat katseet kovasti itseensä ja häpeää olotilaansa. Ymmärrän sen, kun ottaa huomioon miten raskaus on saanut alkunsa.

Koululla olemme käyneet juttelemassa ja tyttäreni voi käydä joitakin aineita kotikouluna ensi syksyn. Käydä tekemässä kokeita koululla ja kunta auttaa lastenhoidossa kokeiden ajan. Talvella hän yrittää käydä normaalia koulua ja lapselle pitäisi saada kotihoitaja 3-4h/pv jonka tyttäreni viettäisi koulussa. Kaikki valinnaiset aineet ym. jäävät pois hänen tilanteessaan. Kunta maksaa hoitajan. MInäkin olen luvannut auttaa ja olen miettinyt vuorotteluvapaan hakemista ensi vuodelle, jotta voisin auttaa vauvan kanssa ja tukea tytärtäni 8. luokkalaisena.


Tyttäreni sisaruksille tämä on ollut myös hyvin erikoinen tilanne. Hänellä on 12-vuotias veli ja 8-vuotias sisko. Veli ei ainakaan pysty ymmärtämään, ettei tyttäreni nyt pysty kipeilemään puissa ja harrastamaan hulluja uimahyppyjä laiturin päästä.

Tyttäreni isä, siis ex-mieheni, on ollut tilanteesta erittäin järkyttynyt!!! Hän ei suostu edes katsomaan tytärtämme päin kun hän on vähissä vaatteissa ja rinnat ovat raskauden muokkaamat ja vatsa pyöreänä.

Eiköhän tilanne tästä kohta helpota. Kaikkein tärkeintä nyt on, että saataisiin vauva terveenä tähän maailmaan.

olin itse 15 kun huomasin olevanni raskaana,olin kuitenkin jo yli vuoden seurustellut isän kanssa. Mutta päättääpä tyttösi mitä tahansa niin on ihanaa kuulla että olet hänen rinnallaan,hän on varmasti onnellinen siitä vaikka ei sitä välttämättä osoita. Minun äitini teki minulle melkein kauheimman tempun mitä vain raskaana olevalle tyttärelleen voi tehdä, yritti tappaa itsensä koska ei halunnut minun pitävän lastani ja kertoi sen minulle itse.Olin yksinhuoltaja ensimmäiset 1,5w. Nyt lapseni 5w. Pojastani tulossa isoveli,isä on vain vaihtunut ja onni kukoistaa.

On upeaa lukea tekstejäsi, kun huomaa kuinka tuet
lastasi näinkin vaikeassa asiassa ja suhtaudut asiaan hyvin. Tyttäresi saa olla onnellinen kun hänellä on noinkin mahtava äiti, joka on hänelle tukena ja turvana.
Voimia teille ja onnea odotukseen. Toivottavasti kaikki menee hyvin!:)
Olisi vielä mukava kuulla teidän kuulumisianne,
kunhan ehditte niitä kertomaan.

Kun olin 15-vuotias aloin seurustelemaan 20-vuotiaan miehen kanssa. Tulin raskaaksi ja menin vanhempieni luokse ja pyysin heiltä lupaa, voisiko lapsen isä asu meillä. Isä oli raivostunut ja äiti shokissa. Isä pyysi aikaa aamun asti ajatellakseen asiaa. Aamulla hän ojensi minulle kirjeen mikä sisälsi seuraavan:

”Rakas tyttäremme. Me äitisi kanssa rakastamme sinua hyvin paljon, mutta sinä teit rikoksen Jumalan, itsesi, meidän ja pienen ihmisen edessä, joka asuu nyt sinussa. Sinun vastuuttomalla käyttäytymiselläsi on tietynlaiset seuraukset, jotka eivät saa mennä sinulta huomaamatta. Avoliittoa talossamme emme voi sallia sinulle. Avioliittoa ihmisen kanssa, joka on käyttäytynyt kuin vastuuton kakara eikä niin kuin aikuinen mies, emme myöskään voi siunata. Tällä hetkellä meitä eniten huolestuttaa pienen ihmisen kohtalo. Olet meidän rakastettu tyttäremme. Toivoimme, että saisit korkean koulutuksen ja hyvän työpaikan, mutta nyt ei ole sopiva aika ajatella sellaista. Sinä teit valinnan kohti syntiä, mutta me äitisi kanssa teemme valintamme kohti uutta pientä ihmistä. Me otamme sinut vastaan, mutta vain sinut yksistään sillä ehdolla, että voisimme olla adoptiovanhempia tälle pienelle ihmiselle. Jos päätät ottaa tämän vaihtoehdon, annat meidän ymmärtää ettet ole valmis tulemaan äidiksi ja ottamaan vastaan tätä pyhää vastuuta. Eli meistä tulee vauvan vanhempia. Muussa tapauksessa, pakkaa tavarasi ja mene lapsesi isän tykö. Ette saa ajatella enään koulua ja seksiä vaan sitä, miten teistä tulisi perhe, miten teistä tulisi mies ja nainen, eikä eläimet vaistoineen voidaksenne ottaa vastuun tullaksenne mieheksi ja vaimoksi, isäksi ja äidiksi. Vain silloin minä kunnioitan valintaasi ja vain silloin minä siunaan sinut. Tee valintasi rakas tyttäremme, annan sinulle kaksi päivää. Sinun isäsi.”

Olin ihan toivoton, mutta ymmärsin, että isän asenne oli ainut oikea. Hän kasvatti meidät, minut ja veljeni vastaamaan omista teoistamme. Ja jopa silloin, kun hänen oli tosi vaikea olla ankara minulle, hänen ainoalle rakkaalle tyttärelleen, hän oli uskollinen omille vakaumuksille .Mutta olen hänelle kiitollinen, sillä hän ravisti minua ja minun aviomiestäni. Isäni kovuus on auttanut meitä kasvamaan aikuisiksi. Hän ei alkanut säälimään meitä eikä antanut äitini ottaa meidän ongelmiamme niskoilleensa. Olemme olleet naimisissa jo viisi vuotta ja meillä on ihmeellinen tytär. Olemme molemmat töissä ja suoritamme korkeakouluopintoja. Isäni siunasi meitä vuoden päästä kirjeen kirjoittamisesta. Kiitos sinulle isäni! (Minä ihailen isääni)

Oliko provo vai miksi ei tuoreempia kuulumisia? ap, jos eksyt tänne palstalle niin kerro miten kaksi-kolmivuotiaalle lapsenlapsellesi kuuluu! (ellet sitten sure kolmisen vuotta sitten synnytyksessä kuolleen tyttäresi ja lapsenlapsesi vuoksi)

Hei! itse olen myöskin nuori äiti esikoisen sain 17v. Äitini oli suuri tukeni vain olemalla läsnä. Raskaus ei ole vaarallista tuon ikäiselle, kyllä niitä on paljon muitakin samanikäisiä äitejä jo.

Älä pakota puhumaan tytärtäsi lapsen isästä, hän tekee sen varmasti oma-aloitteisesti jossain vaiheessa kun vain annat aikaa hänelle. hänelläkin on varmasti paljon sulattelemista asiassa!

Äidiksi pystyy kasvamaan mielestäni kuka vain jos vain sitä itse haluaa. Itse olen hoitanut oman lapseni aina, (nykyisin kaksi lasta joiden yh äiti olen)

toivon kaikkea hyvää teille ja oikein ihanaa odotusta!
tyttäresi voi tietenkin myös halutessaan hakeutua nuorten äitien tukiryhmään, jossa saa vähän tietoa kaikesta tulevasta.

Ja jos saan suositella osallitustu tyttäresi mukaan synnytykseen tai hankkikaa edes doula. yksin synnyttäminen on todella rankkaa. itselläni ollut oma äitini molempien lasten synnytyksissä, joista olen hänelle ikuisesti kiitollinen :)

Paljon voimia ja jaksamista koko poppoollenne :)

Tosiaankin täällä odotellaan uusia tietoja asiasta. Toivottavasti kaikki voivat hyvin siellä! Olisi mukavaa saada tietää, mitä sinne päin nykyään kuuluu

Hui! En oikein osaa kommentoida, mutta noin nuori on aivan liian nuori! Itse sain ensimmäisen ja ainoan lapseni 30 vuotiaana. Olen nyt 40. Ja seksiä en ole harrastanut sen jälkeen. ( Olen yksinhuoltaja. ) Ensimmäisenkerran seksiä harrastin vasta siinä 20 ikäluokan kynnyksillä.

Olisi ihana jos tukisit tytärtäsi todella paljo, kyselisit oloa ja veisit välillä hänet vaikka ostoksille missä ostatte vauvalle kaikkea mukavaa. Itse olen 15 ja raskaana myös. En tiedä vielä miten äitini raskauteen suhtautuu koska en ole vielä kertonut mutta toivon että hän suhtautuisi hyvin ja tekisi noin :)

Voisitko kertoa nykyisestätilanteesta esim. Missä lapsi nyt on ja mite on teini ajan tyttö pärjännyt.

Moi! En ole tästä varma, mutta olen ehkä itse raskaana. Olen tällainen 10 v tyttö, mutta mahani on alkanut kasvaa, ja kasvaa, mahassa alkaa tuntua oudolta ja kuulautiset alkoi jo. Nyt ei kuukautisia ole tullut, mutta oikeasti tää on outoo. En oo ite yhtyny sukupuoliyhdyntään, eikä kukaan mua oo houkutellu. En nyt tiiä, mutta musta tuntuu, että oon raskaana. Voiko 10 vuotias synnyttää, mutta sattuuko synnyttäminen?. Tuo 14 v tyttö synnyttää, niin jos se vauva on syntynyt niin onnea!- mutta en tarkoita tuota pahalla

Onko nämä vanhojen ketjujen nostajat jotenkin vajaita? Tämäkin viesti on seitsemän vuotta vanha! Miten voi oikeesti olla huomaamatta tuota päivämäärää???