Kävin eilen kysymässä ulkomaan pakettia Kivenlahden postista. Kävin siellä myös maanantaina, jolloin virkailija otti nimitietoni ylös ja lupasin käydä myöhemmin kysymässä.
Nyt töissä oli kaksi eri virkailijaa, jotka eivät olleet nähneet minua aiemmin. Kanssani asioinut kieltäytyi katsomasta paketteja läpi ilman saapumisilmoitusta.
Hän perusteli sitä sillä, että takana on hirveä jono (muutama), pääsääntöisesti emme katso mitään ilman saapumisilmoitusta ja paketteja on hirveästi.
Kerroin saaneeni aiemminkin paketin samasta postista samalla tavalla, että ihmisiä on vain muutama (toinenkin kassa veti koko ajan), paketin etsimiseen ei yleensä mene kuin pari minuuttia ja että sen löytäminen on täällä aina helppoa.
Hän selitti että tällainen olisi mahdollista jos takana ei olisi jonoa. Nyökkäsin. Sitten hän viittoi minut sivuun ja sanoi katsovansa pakettia kunhan on ensin ottanut ihmisiä takaani. Meinasin totella auktoriteettimaista elettä mutta jäin paikalleni ja ilmoitin että haluan hänen katsovan pakettia heti.
Sitten hän tuijotti minua silmiin pari kymmentä sekuntia hiljaa. Minä tuijotin takaisin ja hetken päästä laskin suupieleni kun sisälläni alkoi kiehua. Tämä röyhkeä määräämiseen erikoistunut tuijotustapa on tyypillistä vain SDPn jäsenille.
Sitten hän kysyi että minkä kokoinen paketti on. Annoin vastauksen ja sanoin, että väittelyynkin on mennyt jo pari minuuttia. Hän tuhahti ja lähti etsimään pakettia. Olin voittanut valtataistelun.
On pääteltävissä, että mitkään hänen esittämänsä vasta-argumentit eivät ole tärkein syy sille miksi hän kieltäytyi etsimästä pakettia. Muutkin ovat siihen suostuneet. Postilla on tietysti protokollansa ja saapumisilmoitus on tavallinen tapa, mutta pienessä postissa on käytännössä mahdollista hoitaa paketin nouto näinkin, jos vastaanottaja (minä) ei halua odottaa saapumisilmoitusta seuraavaan arkipäivään. Olisi hyvä jos postitoimistolla olisi ymmärrystä ja joustamiskykyä tällaiseen asiaan.
Hän kieltäytyi uskoakseni ennen kaikkea siksi, että hän oli tottunut työelämässä käytettävään vihamieliseen äänensävyyn. Minun sävyni ei ollut sellainen, mutta yleinen tapa huutaa on muuttanut puheen merkitystä. Kaikista puheenaiheista on tullut toisarvoisia kun tottelevaisesta reagoinnista puheeseen on tullut ensisijaista.
Postivirkailija ei halunnut uskoa perusteitani koska hän pelkäsi joutuvansa huutamisen kohteeksi. Hän ei uskaltanut miettiä koska se olisi osoittanut hitautta ja johtanut huutamiseen. Hän ei uskaltanut ottaa neuvojani vakavasti. Erityisesti paketin etsiminen koon perusteella oli hänelle vaikeaa, koska se merkitsi omaa tulkintaa. Hän yritti välttää hyökkäyksen kohteeksi joutumista välttämällä vastuuta joka itsenäiseen ajatteluun kuuluu. Kun hän teki niin kuin protokollassa sanotaan eikä lähtenyt sooloilemaan, hän koki olevansa turvassa itseensä kohdistetulta henkiseltä väkivallalta, vaikka se oli tavallisen järjen vastaista.
Hänen etsittyään pakettia pari minuuttia hän ilmoitti etsineenä jo kaiken kokoiset paketit, vaikka hänen piti käydä vain yhden kokoiset paketit läpi. Hän ilmoitti katsovansa vielä aivan liian suuret paketit läpi. Huomautin ettei kertomani kokoisen pakettien läpikäymiseen ollut mennyt liian kauan aikaa. Ja nyt hän rikkoi omaa puhettaan vastaan käyttämällä aikaa turhiin etsintöihin.
Kyse ei voinut olla siitä, ettei hän uskonut minun osaavan kuvailla paketin kokoa, joka olisi kyllä mahdolllista jos minäkin pelkäisin huutamista. Olin kuitenkin itse asiakasosapuolena vahvemmassa asemassa eikä minulla ollut auktoriteettia hengittämässä niskaani. Kyse oli siitä, että hän pelkäsi nytkin joutuvansa huutamisen uhriksi, jos ei onnistuisi katsomaan kaikkia paketteja läpi. Ja hänelle saapumisilmoitus on tekosyy katsoa pitempään, kun ei tarvitse pelätä joutuvansa syyttelyn kohteeksi, kun hidastelee hyllyillä. Se on vakuutus siitä, että paketti on siellä, vaikka sitä ei heti löydäkään. Se on myös pääsylippu ulos poikkeustilanteista, joissa paketti on kateissa, kun virkailija voi vedota toisiin postityöntekijöihin. Nykytyöläiset käyttävät hirveästi aikaa ja energiaa työn tekemiseen siltä kannalta, ettei joudu syyttelyn tai potkujen kohteeksi.
Hän ilmoitti ettei löytynyt, hymyilin muodollisesti, kiitin ja kävelin pois.
Nyt töissä oli kaksi eri virkailijaa, jotka eivät olleet nähneet minua aiemmin. Kanssani asioinut kieltäytyi katsomasta paketteja läpi ilman saapumisilmoitusta.
Hän perusteli sitä sillä, että takana on hirveä jono (muutama), pääsääntöisesti emme katso mitään ilman saapumisilmoitusta ja paketteja on hirveästi.
Kerroin saaneeni aiemminkin paketin samasta postista samalla tavalla, että ihmisiä on vain muutama (toinenkin kassa veti koko ajan), paketin etsimiseen ei yleensä mene kuin pari minuuttia ja että sen löytäminen on täällä aina helppoa.
Hän selitti että tällainen olisi mahdollista jos takana ei olisi jonoa. Nyökkäsin. Sitten hän viittoi minut sivuun ja sanoi katsovansa pakettia kunhan on ensin ottanut ihmisiä takaani. Meinasin totella auktoriteettimaista elettä mutta jäin paikalleni ja ilmoitin että haluan hänen katsovan pakettia heti.
Sitten hän tuijotti minua silmiin pari kymmentä sekuntia hiljaa. Minä tuijotin takaisin ja hetken päästä laskin suupieleni kun sisälläni alkoi kiehua. Tämä röyhkeä määräämiseen erikoistunut tuijotustapa on tyypillistä vain SDPn jäsenille.
Sitten hän kysyi että minkä kokoinen paketti on. Annoin vastauksen ja sanoin, että väittelyynkin on mennyt jo pari minuuttia. Hän tuhahti ja lähti etsimään pakettia. Olin voittanut valtataistelun.
On pääteltävissä, että mitkään hänen esittämänsä vasta-argumentit eivät ole tärkein syy sille miksi hän kieltäytyi etsimästä pakettia. Muutkin ovat siihen suostuneet. Postilla on tietysti protokollansa ja saapumisilmoitus on tavallinen tapa, mutta pienessä postissa on käytännössä mahdollista hoitaa paketin nouto näinkin, jos vastaanottaja (minä) ei halua odottaa saapumisilmoitusta seuraavaan arkipäivään. Olisi hyvä jos postitoimistolla olisi ymmärrystä ja joustamiskykyä tällaiseen asiaan.
Hän kieltäytyi uskoakseni ennen kaikkea siksi, että hän oli tottunut työelämässä käytettävään vihamieliseen äänensävyyn. Minun sävyni ei ollut sellainen, mutta yleinen tapa huutaa on muuttanut puheen merkitystä. Kaikista puheenaiheista on tullut toisarvoisia kun tottelevaisesta reagoinnista puheeseen on tullut ensisijaista.
Postivirkailija ei halunnut uskoa perusteitani koska hän pelkäsi joutuvansa huutamisen kohteeksi. Hän ei uskaltanut miettiä koska se olisi osoittanut hitautta ja johtanut huutamiseen. Hän ei uskaltanut ottaa neuvojani vakavasti. Erityisesti paketin etsiminen koon perusteella oli hänelle vaikeaa, koska se merkitsi omaa tulkintaa. Hän yritti välttää hyökkäyksen kohteeksi joutumista välttämällä vastuuta joka itsenäiseen ajatteluun kuuluu. Kun hän teki niin kuin protokollassa sanotaan eikä lähtenyt sooloilemaan, hän koki olevansa turvassa itseensä kohdistetulta henkiseltä väkivallalta, vaikka se oli tavallisen järjen vastaista.
Hänen etsittyään pakettia pari minuuttia hän ilmoitti etsineenä jo kaiken kokoiset paketit, vaikka hänen piti käydä vain yhden kokoiset paketit läpi. Hän ilmoitti katsovansa vielä aivan liian suuret paketit läpi. Huomautin ettei kertomani kokoisen pakettien läpikäymiseen ollut mennyt liian kauan aikaa. Ja nyt hän rikkoi omaa puhettaan vastaan käyttämällä aikaa turhiin etsintöihin.
Kyse ei voinut olla siitä, ettei hän uskonut minun osaavan kuvailla paketin kokoa, joka olisi kyllä mahdolllista jos minäkin pelkäisin huutamista. Olin kuitenkin itse asiakasosapuolena vahvemmassa asemassa eikä minulla ollut auktoriteettia hengittämässä niskaani. Kyse oli siitä, että hän pelkäsi nytkin joutuvansa huutamisen uhriksi, jos ei onnistuisi katsomaan kaikkia paketteja läpi. Ja hänelle saapumisilmoitus on tekosyy katsoa pitempään, kun ei tarvitse pelätä joutuvansa syyttelyn kohteeksi, kun hidastelee hyllyillä. Se on vakuutus siitä, että paketti on siellä, vaikka sitä ei heti löydäkään. Se on myös pääsylippu ulos poikkeustilanteista, joissa paketti on kateissa, kun virkailija voi vedota toisiin postityöntekijöihin. Nykytyöläiset käyttävät hirveästi aikaa ja energiaa työn tekemiseen siltä kannalta, ettei joudu syyttelyn tai potkujen kohteeksi.
Hän ilmoitti ettei löytynyt, hymyilin muodollisesti, kiitin ja kävelin pois.
Vastaukset 13
Vanhimmat
debatti kirjoitetaan yhdellä a:lla.
(ks. galleriasivusi tekstin viimeinen kappale)
Muuten olen sitä mieltä, että ei se yhden kahvikupin hinta niin kauhean paljon ole nykykuppiloissa eli paikkoja on, mutta ei ihmiset jaksa tommosta "piip"-jauhamista, ne haluaa nauttia ihan muista asioista.
kaltaisesi tuijottajaterroristit joutavat lukkojen taakse,katse maahan ja heti.
Minä olisin vetässyt sinua turpiin ja potkinut pihalle. Se on relewanttia stalinistille.
Sepä kertookin kaiken. Kävit siis postissa haeskelemassa (kaksi kertaa?) pakettia jonka saapumisesta sinulla ei edes ollut tetoa. Sulle ei taida olla edes pakettia tulossa.
kaikille! Ryhdytään työllistämään postineitejä. Käydään joka päivä pari kertaa kuvailemassa jotakin pakettia, jonka pitäisi olla tullut.
Mitäs muita paikkoja sitä on missä voisi päivän mittaan piipahtaa - ainakin terveyskeskuksessa voisi käydä kysymässä olemattomia lääkäriaikoja ja kirjastohenkilökuntaa on kiva vaivata hakemaan jotakin täysin toisarvoista tietoa, jolle ei itsellekään ole mitään käyttöä ym. ym. , mutta työllistävä vaikutus tällä varmasti on.
huolissani Sinusta.
ulkomaanpaketeissa ei seurantakoodia ole, mutta jos kotimaan sisällä on paketti tulossa, niin kannattaa kysyä lähettäjältä se seurantakoodi.
sen mukaan paketin liikkeitä voi seurata:
http://www.posti.fi/asiointi/lahetystenseuranta/index.html
ja heti kun se tuon mukaan on omassa postissa, sen voi tuolla koodilla myös hakea. eli ei tarvitse saapumisilmoituksia odotella.
jos haluaa asiointinsa vielä sujuvammaksi, voi tulostaa koodista viivakoodin:
http://www.idautomation.com/java/linearservlet.html
kun mukana on tuo postin seurantakoodi, postin asiakaspalvelija näkee koneelta suoraan missä hyllyssä paketti on.
Voi vi..u mikä idiootti sinä olet. Simputtaa nyt yhtä pientä postintyöntekijää kesken ruuhkaisen ajan ja odotuttaa muita asiakkaita takanasi.
Mahtoi olla vallantäyteinen olo tuon jälkeen. Voi reppana. Etkö muuten pysty pätemään elämässäsi. Olet varmasti täydellinen surkimus.
Tilanne vaikutti mielestäni aivan sosiologiselta tutkimukselta! Ollakseen pätevä, menetelmät ja johtopäätökset täytyy tietekin nojata tutkittuun tietoon, mutta sinällään huomiot vaikuttivat mielenkiintoisilta.
Niille, joiden mielestä tällainen toiminta on turhaa ihmisten kiusaamista, sanoisin, että tutkimustuloksia ja uutta tietoa käytetään monipuolisesti kehittämään yhteiskuntaa. Tässä tapauksessa tutkimustulosta olisi voinut käyttää esimerkiksi henkilöstön kouluttamiseen tai yleisesti asiakaspalvelun kehittämiseen toimintatapoja esille tuomalla ja yhdistämällä niitä laajempiin yhteyksiin.
En väitä, että kyseinen tilanne olisi ehdottoman tarpeellinen. Kaikkihan kaipaavat sujuvaa arkipäivää, joka perustuu yhteisiin oletuksiin toiminnasta. Kuitenkin monien asioiden, myös sosiaalisten, näkyväksi tekeminen ja kyseenalaistaminen kehittävät yhteiskuntaa. Tämä pätee kaikissa tieteissä.
Ensisijaista on kuitenkin muistaa tutkimusetiikka ja koehenkilön oikeudet.
Menin tänään kysymään pakettia ja kanssani asioi "kyyninen X-sukupolvelainen" (oma ikätoverini). On oletettavissa, että hän tiesi perjantaina käymäni keskustelun.
Kysyin "onko Saksan paketteja"
"Ei niitä saa vielä"
"Koskas sitten?"
"Kello 16 jälkeen pakettikoodia vastaan"
"Näinkö te olette sopineet"
"Näin koko Suomen postissa toimitaan"
Heilautin mojovasti kättäni ja kävellessäni pois sanoin niin että kaikki postitilassa kuulivat "pyh!"
Nainen oli todennäköisesti varautunut vastaamaan noin ja he olivat keskustelleet henkilökunnan kesken perjantain keskustelustamme. He olivat päättäneet että tästä lähtien Postin protokollaa noudatetaan kirjaimellisesti -ei enää etukäteisnoutoja.
Miksi? Koska Suomessa vallitseviin arvoihin kuuluu kyky määrätä, ei kysely, että miten asiat täytyy tehdä. Se on autoritaarinen ja patriarkaalinen arvo. Haastoin postinaisen auktoriteetin perjantaina ja säilyttääkseen kasvonsa hän ja hänen työtoverinsa yhdistivät voimansa minua vastaan ja käyttivät valtaa määrätä miten paketit Kivenlahden postista noudetaan -minä en sitä voi määrätä koska Postin työntekijällä on suurempi oikeus auktoriteettiin kuin minulla asiakkaana. He halusivat palauttaa sen asetelman minua vastaan. Jouduin vallankäytön kohteeksi, jolla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että mikä on oikea tapa noutaa paketti postista.
Kysymykseni "näinkö te olette sopineet" oli tahallinen provokaatio, jonka tarkoitin paljastamaan naisen valheen. Hän vetosi protokollaan valtansa säilyttämiseksi vaikka hän oli vain sopinut toimivansa noin kun tulen uudestaan kysymään pakettia. Protokollaa ei tarvinnut ennen eikä olisi tarvinnut nytkään käyttää. Siitä oli hyötyä vain valtataistelussa. :D
postiin.
Oletko harkinnut esim. terapiaa tai muuta hoitoa? Siitä voisi olla ehkä helpotusta; on varmasti vaikeaa ja ahdistavaa, jos kuvittelee kaikkien olevan itseä vastaan. Ja kuvitteluahan se nimenomaan on.
"he olivat keskustelleet henkilökunnan kesken perjantain keskustelustamme."
Eivät ne sinun tai kenenkään muun kasvoja muista, saati jotain keskustelujanne. Paljon asiakkaita, jatkuva kiire, tarkat säännöt. Sinä muistat heidät; heille sinä olit vain yksi hankala asiakas lisää.
Hanki ihmeessä apua, jos tunnet aggressioita jo postivirkailijoitakin kohtaan.
Se olet sinä joka on sekaisin?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000022&posting=22000000021753268#22000000021753268
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000022&posting=22000000023753492#22000000023753492
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=121&conference=4500000000000022&posting=22000000023708731#22000000023708731