Olen yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin aktiivisesti. En seurustelumielessä vaan kavereita ja ystäviä hakien. On ollut ilmoituksia seuranhakupalstoilla; ihan vaan menoseuraa erilaisiin harrastuksiin, elokuviin, teatteriin tai messuille jne. Olen tutustunut parin kolmen vuoden sisällä yli 12:een ihmiseen ja heistä ainoastaan yksi tällä hetkellä pitää yhteyttä.
Näiden lisäksi olen tutustunut neljään henkilöön jotka ovat olleet sielunhoitajia - he ovat kaikki minut hylänneet. Joitakin keskusteluja on käyty puhelimessa tai sähköpostitse. Eräs heistä ehdotti minulle että hän voisi tulla luokseni niin että voitaisiin rukoilla yhdessä. Mutta pian huomasin ettei häntä tämä asia kiinnostanut, hän vaikutti tympääntyneeltä ja vältteli minua. Eräs vaan vaihtoi puhelinnumeroaan. Sähköpostin kautta tunnetut vaan ovat haihtuneet, eivätkä ole vastanneet enää. Tämä tuntuu oudolle kun muutenkin olen kokenut todella paljon hylkäämisiä elämässäni - miksi vielä sielunhoitajat hylkäävät kun muullakin tapaa voisi erota tai ainakin mainita että nyt on tullut aika erota?
Onko tämä hylkääminen nykyaikana aivan yleinen tapa kun täytyy etsiä aina vaan mielenkiintoisempia ihmisiä tai sellaisia joiden kautta voi jotenkin itse hyötyä tai päteä? Eikö kukaan halua enää vaan yksinkertaisesti viettää muutamia hetkiä elämästään toisen ihmisen kanssa vaikka jutellen tai jonkin mukavan asian parissa?
Jotkut näyttävät myös harrastavan sellaista käyttäytymistä, etteivät vastaa tekstareihin tai lupaavat lähettää sähköpostia eikä sitä koskaan tule. Tai eräs tuttu lupasi tulla käymään tai ilmoittaa jos tulee este. Ei tullut eikä ilmoittanut. Annoin palautetta tälle ihmiselle, mutta silti hän uusi tämän käyttäytymisensä myöhemminkin.
Näiden lisäksi olen tutustunut neljään henkilöön jotka ovat olleet sielunhoitajia - he ovat kaikki minut hylänneet. Joitakin keskusteluja on käyty puhelimessa tai sähköpostitse. Eräs heistä ehdotti minulle että hän voisi tulla luokseni niin että voitaisiin rukoilla yhdessä. Mutta pian huomasin ettei häntä tämä asia kiinnostanut, hän vaikutti tympääntyneeltä ja vältteli minua. Eräs vaan vaihtoi puhelinnumeroaan. Sähköpostin kautta tunnetut vaan ovat haihtuneet, eivätkä ole vastanneet enää. Tämä tuntuu oudolle kun muutenkin olen kokenut todella paljon hylkäämisiä elämässäni - miksi vielä sielunhoitajat hylkäävät kun muullakin tapaa voisi erota tai ainakin mainita että nyt on tullut aika erota?
Onko tämä hylkääminen nykyaikana aivan yleinen tapa kun täytyy etsiä aina vaan mielenkiintoisempia ihmisiä tai sellaisia joiden kautta voi jotenkin itse hyötyä tai päteä? Eikö kukaan halua enää vaan yksinkertaisesti viettää muutamia hetkiä elämästään toisen ihmisen kanssa vaikka jutellen tai jonkin mukavan asian parissa?
Jotkut näyttävät myös harrastavan sellaista käyttäytymistä, etteivät vastaa tekstareihin tai lupaavat lähettää sähköpostia eikä sitä koskaan tule. Tai eräs tuttu lupasi tulla käymään tai ilmoittaa jos tulee este. Ei tullut eikä ilmoittanut. Annoin palautetta tälle ihmiselle, mutta silti hän uusi tämän käyttäytymisensä myöhemminkin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Näiden lisäksi olen tutustunut neljään henkilöön jotka ovat olleet sielunhoitajia - he ovat kaikki minut hylänneet. Joitakin keskusteluja on käyty puhelimessa tai sähköpostitse. Eräs heistä ehdotti minulle että hän voisi tulla luokseni niin että voitaisiin rukoilla yhdessä. Mutta pian huomasin ettei häntä tämä asia kiinnostanut,
---------
Toisaalta ihmettelen itsekkin tätä tämän ajan käytäntöä.Toisaalta en tiedä miten yleistä ja laajaa se on.
Todella kun ihminen lähestyy ongelmineen toista ihmistä, niin uskovaisella on voimakkain tarve rukoilla hänen puolestaan.
Itse edustan puhumisen merkityksellisyyttä.Monastihan kuuntelijan vaikutus perustuu ainoastaan siihen, että hänen kuunnellessaan ongelmoitunutt ihmistä, niin ongelmoituneelle ihmiselle mahdollistuu asioidensa käsittely tietoisuudessa.Siis luo tilanteen käsitellä asioita.
Valitettava totuus tänä aikana lienee, miten vähän me olemmekaan kiinnostuneita toisen ongelmista.Jumalalle rukoileminen lieneekin helpompi asia eli eräällä tavoin pakenemista tilanteesta.
Niin, kantakaa toinen toistenne taakkoja, niin täytätte Kristuksen lain.
Moni varmaan varmuuden vuoksi ahnehtii itselleen ystäviä, joista sitten valitsee kerman päältä ja loput saa jäädä oman onnensa nojaan. Kenestä minulle on enemmän hyötyä ja iloa? Kukaan ei halua olla tavallinen tai varsinkaan ikävä ihminen!
Olen sitten enemmän alkanut harrastaa sellaisia asioita joita on helpompi tehdä yksin. En minä yksinäisyyteen kuole, mutta ihmettelen kovasti niitä ihmisiä jotka kovin helposti hylkäävät. Sanotaan että Jumala vihaa hylkäämistä. Oman elämäni teema voisi olla juuri hylkääminen, niin monta kertaa eri henkilöiden taholta se on tapahtunut.
Minäkin olen yrittänyt kovasti tutustua ihmisiin, varsinkin uskoviin. Onneksi sain nyt uuden ystävän, joka pitää yhteyttä hengellisten tilaisuuksien ulkopuolellakin. Mutta onko yksinäisyyttä seurassakin? Yksinäisyys riipoo vieläkin, vaikkei pitäisi. Olen luonteeltani sosiaalinen tyyppi ja tutustuminen käy helposti, mutta ystävätasolle ei helpolla pääse. Onnea sulle "yksin niin yksin", Yritäppä myös erilaisten harrastuksien tms. kautta. Ei sielunhoitajiin kannata takertua.
Yksinäisyyttä voi kokea seurassakin, voi olla yksinäinen avioliitossa tai porukassa. Jos ei koe tulleensa ymmärretyksi tai hyväksytyksi - silloin myös voi tuntea yksinäisyyttä.
Ei minullakaan koskaan ole ollut monta ystävää vaikka tuttuja ja kavereita näyttäisi paljon olevan, jos puh.nroiden ja meiliosoitteiden määrä jotakin kertoo. Vaan eihän se kerro, kun nuo "ystävät" ovat monet aivan kokonaan minut unohtaneet. Sitten joku kaveri on sellainen että vakuuttaa että joo joo, kyllä on mukava lähteä yhdessä vaikka teatteriin. Mutta ikinä ei löydy sellaista esitystä joka hänelle kelpaa tai muuten ei satu sopivaa päivää. Seli seli...
Kavereiden kannustamisella ja rohkaisemisella on positiivinne vaikutus. Muista kehua paljon emännän pullia niin hän sinua rakastaa.
Tajusitko!
En voi kehua emännän pullia, koska tapaamme aina jossakin muualla kuin jonkun kotona. Jos rohkaisit imarteluun niin sille linjalle en halua lähteä.