Usein kuunnellessani/lukiessani ihmisten motiiveja omalle uskolleen jumalaan/jeesukseen jne. käy ilmi että ihmiset uskovat jotta pelastuisivat kuoleman jälkeiseltä kadotukselta tai vastaavalta epätoivottavalta asiantilalta.
Tuollainen ei vaikuta kovin vilpittömältä jos kerran uskomisen perustana on palkinnon saaminen ja/tai rangaistuksen välttäminen. Tällaisessa tilanteessa hyvää ei nähdä itseisarvona vaan välineenä jonkin muun saavuttamiseksi, kuten taivaspaikka. Itse asiassa koko uskomusjärjestelmän moraaliperusta on aika kummallinen jos se perustuu keppi/porkkana asetteluun ja olettamuksena on että ihmiset eivät kykene toimimaan oikein muita kohtaan ilman että he tekisivät sen oman itsekkään etunsa vuoksi. Aika outoa.
Tuollainen ei vaikuta kovin vilpittömältä jos kerran uskomisen perustana on palkinnon saaminen ja/tai rangaistuksen välttäminen. Tällaisessa tilanteessa hyvää ei nähdä itseisarvona vaan välineenä jonkin muun saavuttamiseksi, kuten taivaspaikka. Itse asiassa koko uskomusjärjestelmän moraaliperusta on aika kummallinen jos se perustuu keppi/porkkana asetteluun ja olettamuksena on että ihmiset eivät kykene toimimaan oikein muita kohtaan ilman että he tekisivät sen oman itsekkään etunsa vuoksi. Aika outoa.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Voisiko tuon ajatuksen ilmaista hieman konkreettisemman esimerkin kautta sanomalla, että on väärin ja epäilyttävää, jos joku pitää turvavyötä vain lain pakottamana tai koska on huolissaan omasta turvallisuudestaan. Jos pitää turvavyötä välttääkseen sakkoja, niin silloin sen tekee rangaistuksen pelossa ja jos sitä käyttää oman terveytensä ja henkensä säilyttämiseksi, niin se on itsekästä. Tätäkö on se ajatus, jonka tahdot sanoa nyt soveltaen sitä uskoon?
Oletko ajatellut sitä, ettei ihminen voi uskoa mihinkään helvetin olemassaoloon ellei jo usko Raamatun kirjoituksiin ja sen myötä Jumalaan? Ensin täytyy uskoa, että voi tulla tietämään sen, miltä usko pelastaa. Ei sellainen ihminen pelkää helvettiä tai Jumalaa, joka ei usko niitä olevan olemassakaan. Siksi ei puhe helvetistä kosketa sellaista ihmistä ollenkaan ja on hieman hassua, että kuitenkin juuri ne ovat huolissaan helvetillä pelottelemisesta silloin kun ne, jotka ovat pelastuneet, kertovat kuinka ihminen välttää kohtalon erossa Jumalasta etsimällä Jumalaa, joka antaa löytää itsensä.
Mikä motiivi mahtaa olla ihmisellä, joka ei usko helvettiin, mutta syyllistää siihen uskovia heidän uskostaan?
rakensit niin hassun olkiukon että yritän rakentaa sitä siteeraten vastaavan tästä toisesta aivopierustasi:
"Mikä motiivi mahtaa olla ihmisellä, joka ei usko helvettiin, mutta syyllistää siihen uskovia heidän uskostaan?"
Mikähän motiivi on ihmisellä joka ei itse usko kuolemantuomioon mutta syyllisttää siihen uskovat ja sen mukaan toimivat?
"Mikähän motiivi on ihmisellä joka ei itse usko kuolemantuomioon mutta syyllisttää siihen uskovat ja sen mukaan toimivat? "
En tunne ketään, joka ei uskoisi kuolemanrangaistuksen olemassaoloon. Siten en voi tietää sellaisen motiivejakaan.
Voihan kuolemanpelko toimia ihan yhtä hyvin tekijänä joka houkuttaa ihmisen uskomaan esimerkiksi kristinuskoon (tai mihin tahansa uskontoon) ja tavoittelemaan oletettua palkkiota, eli sitä että elämä ei lopukaan kuolemaan vaan jatkuu muualla. Ei helvettiin tarvitse uskoa etukäteen vaan jo käsitys siitä että oma olemassaolo olisikin rajallinen ja päättyisi joskus on täysin riittävä toimiakseen rangaistuksena tai pelotteena. Ja tässä valossa olisi aika kummallista että ihmiset uskoisivat kuolemanjälkeiseen elämään jossakin muussa toivossa kuin siinä että se on jotakin hyvää ja autuasta. Kuka uskoisi jumalaan siinä toivossa että päätyisi helvettiin/kadotukseen? Ei kai kukaan.
Aina on mahdollista kehitellä teorioita asioiden syistä ja sisällöstä, varsinkin ilman omakohtaista kokemusta, jolloin asiat voi nähdä vain teoreettisella tasolla. Olisi mielenkiintoista kuulla kuinka paljon löydät tuolle ajatuksellesi konkreettista tukea uskoon tulleiden kokemuksista tai kristinuskon periaatteista?
porkkana onkin:uskot ja saat palkinnon,elät ikuisesti, eipä kukaan joka uskoo noihin jumaljuttuihin ajattele että itse saisikin sen ei-uskoville ja muihin uskontoihin kuuluville varatun kidutusrangaistuksen.Kun on valinnut jumalansa, "tullut uskoon" eli alkanut aktiivisesti uskoa oman kulttuuripirin jumalaan se merkitsee että käytännössä on varmistanut oman ikuisen elämän, jota "väärät" uskonnot eivät pysty tarjoamaan eikä uskonnoton elämä liioin.
kysypä joltain kieltä osaavalta miten tuo olisi pitänyt tulkita.
Ei ihme että pata viiraa
Ihminen käyttäytyy omien tarpeidensa mukaan. Näihin tarpeisiin vaikuttavat monet tekijät, kuten elinympäristö, koulutus, ikä, lapsuus jne jne....
Perusteet löytyvät kuitenkin tästä linkistä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Maslow'n_tarvehierarkia
Myös uskon motiiville on löydettävissä selitys. Turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tarpeet niistä selkeimpinä.
Uskon voi korvata jokin muukin aktiivinen harrastustoiminta, kunhan siinä saa olla samoin ajattelevien ihmisten seurassa.
Olen samaa mieltä siitä, että uskonnollisuutta voidaan usein selittää psykologisilla ja sosiaalisilla syillä. Jos lapsi kasvatetaan tiivisti oman uskonnon sisällä ja laitetaan esikouluikäisenä koraanikouluun toistamaan jakeita kunnes osaa ne ulkoa, niin sillä on vaikutusta. Samoin on vaikutusta sillä jos uhataan häätää suvun ja ystävien yhteydestä mikäli ei omaksu jotain tiettyä uskontoa. Oma vaikutuksensa on itsesuggestioon perustuvilla meditaatiomenetelmillä ja monilla muilla toimilla mitä uskontojen parissa harjoitetaan.
Kristinuskon piirissä psykologisista tai sosiaalisista syistä tapahtuvaa uskonnon harjoittamista kutsutaan uskonnollisuudeksi, ei uskoksi. Edellä mainittuja menetelmiä ei välttämättä tarvita uskon löytämiseen. Kun elämässään menestyvä, rationaalisena tunnettu tieteellisen maailmankuvan omaava ateisti muuttuu kristityksi, niin nuo edellä mainitut selitykset eivät toimi. Ystävät voivat alkaa karttaa häntä siksi, että hän on tullut uskoon eikä enää vietä aikaa ravintoloissa. Sosiaaliset syyt siis voivat usein olla vastaan tehtyä ratkaisua.
Psykologisten syiden puolelta on myös vaikea keksiä mitään perustelua. Henkilö on edelleen yhtä rationaalinen kuin aikaisemmin, vaikka sen lisäksi elämään on tullut käsitys hengellisyydestä. Itseltään kysyttäessä hän voi vastata kuulleensa jostain Raamatun jakeita tai lukeneensa lehdestä jonkin päivän sanan, joka oli puhutellut ja pysäyttänyt ajattelemaan kysymystä Jumalasta. On ehkä ollut kokemus siitä, kuinka on alkanut käsittää hengellisiä asioita tavalla, jota ei ole koskaan aikaisemmin kokenut.
Jumalan sana on tehnyt tehtäväänsä ja avannut löytämään jotain suurenmoista, jotain syvempää kuin mitä aineellinen maailma voi tarjota. Ihminen on käsittänyt oman suhteensa Jumalaan, joka on yht’äkkiä tullut täysin todelliseksi, vaikka aikaisemmin on torjunut kaikki puheet Jumalasta. Jumalan pyhyys ja oma syntisyys paljastuu samalla kun sisimpään avautuu hengellinen käsityskyky. Syntien anteeksisaamisen myötä Jeesuksesta tulee elämän kantava voima ja luja perusta.
Kun näitä tapauksia ei ole yksi tai kaksi, vaan pelkästään Suomessa niitä on kymmeniä tuhansia jokaisen sukupolven elinaikana, niin ne vaativat selitystä. Kun nuo uskoon tulleet eivät muutu epärationaalisiksi, vaan mieluummin vastuullisemmiksi ja anteeksiantavaisemmiksi, niin on vaikea vain leimata heitä jotenkin typeriksi ja ohittaa koko juttu siten. Mutta mikä sitten saisi rationaalisen ihmisen muuttumaan ateistista uskovaksi, miksi hän alkaisi uskoa Jumalaan ja Jeesukseen?
Itse he vastaavat, että heille tapahtui jotain todellista. He saivat epäämättömät perusteet uskoa Jumalaan. He käsittävät, että hengellisyys on todellista, vaikka ovat koko elämänsä pitäneet sitä herkkäuskoisten hölynpölynä. Ehkä he ovatkin oikeassa ja heille on tapahtunut todellista ja Jumala on todellisesti koskettanut heitä, aivan kuten kymmeniä tuhansia muitakin heidän sukupolvensa aikana pelkästään Suomessa. Maailmanlaajuisesti luvut olisivat huikeita ja tämän ilmiön vähätteleminen tai halveksiminen on pelkkää ajattelemattomuutta tai suoranaista typeryyttä. Sen selittäminen psykologisilla ja sosiaalisilla syillä jää perusteettomaksi näennäisselitykseksi kun ei vain muutakaan keksitä, tai sitten joudutaan toteamaan Jumalan todella toimivan tässä maailmassa koko ajan. Siihenhän ei sentään mennä, eihän rationaaliset ihmiset voi ajatella niin ;)
Vai että vanha kunnon aukkojen jumala taas tekee paluutaan. Jos jotain asiaa ei osata vielä selittää täysin, niin se on sitten jumalan tekosia. Korvataan pieni mysteeri vielä isommalla mysteerillä.
Kuitenkin palkinto/rangaistus-järjestelmän ja myös uskontoon liittyvien rituaalien tarkoituksena on pitää uskomusjärjestelmää ja uskovien yhteisöä koossa. Eriävä mielipide on uhka yhteisön koossa pysymiselle ja se pitää tukahduttaa ja tästä syystä uskonnot ovatkin niin suvaitsemattomia. Ja miksi oletetun jumalan ympärille on rakennettu hierarkisia valtarakennelmia, joita uskonnoiksi kutsutaan? Mitä tekemistä jumalalla (mitä sillä sitten tarkoitetaankin) ylipäätään on uskontojen kanssa?
Puhe aukkojen Jumalasta ei näytä hetkauttavan oman hengellisyytensä tiedostaneita ihmisiä. Heille ei ole olemassa mitään aukkoja, joihin pitäisi etsiä näennäisselityksiä.
Tämä ongelma on ainoastaan materialistilla, joka uskoo oman vakaumuksensa ja maailmankatsomuksensa olevan niin kaikenkattava, ettei sen ulkopuolella voi olla mitään muuta. Sellainen materialisti näkee aukkoja kaikkialla, koska materialismi ei todellisuudessa selitäkään koko maailmaa. Hän voi puhua pilkallisesti toisten täyttävän aukkoja Jumalalla, mutta silloin hän ei onnistu katsomaan koko asiaa mistään muualta kuin omasta kapeasta näkökulmastaan, joka juuri sisältää ne aukot.
Materialismi itsessään on perustelematon lähtökohtainen oletus joka voi saada jopa uskonnollisia piirteitä kun sitä dogmaattisesti väitetään ainoaksi oikeaksi maailmanselitykseksi. Sellaisista lähtökohdista on helppoa haukkua kaikkia uskontokuntia suvaitsemattomiksi näkemättä lainkaan oman ajattelun ongelmakohtia.
Entinen ateisti sen sijaan on rohkeasti kyseenalaistanut omat materialistiset lähtökohtansa ja havainnut ne liian ahtaiksi voidakseen ymmärtää elämän koko kirjoa. Jos hän on kokenut kuten useiden uskoontulokokemusten yhteisiä piirteitä mukaillen kirjoitin, niin hänellä ei ole maailmankatsomuksessaan aukkoja, jotka kaipaavat näennäisselityksiä. Toisaalta häntä ei yllätä se, että materialismiin yhä uskovien mielestä maailmankatsomuksessa aukkoja on vaikka muille jakaa.
Palkinto/rangaistus järjestelmän voi nähdä ihan missä haluaa. Kansanviisauden mukaan paras tyyny on puhdas omatunto. Kun elää toimien kaikessa niin kuin ymmärtää olevan oikein, niin nukkuu yönsä levollisemmin kuin syyllisyyden piinaama sielu. Siis oikein tekemisessä on palkinto/rangaistus ajattelu, jossa ihminen yrittää epätoivoisesti ansaita hyvät yöunet karttamalla pahan tekemistä yöunien menettämisen pelossa. Halutessaan voi ihmisen moraalisen toiminnan ajatella vaikka tuosta johtuvaksi, se ei ole yhtään enemmän metsässä kuin esittämäsi palkinto/rangaistus ajattelu kristinuskon kohdalla.
Ulkoapäin on helppoa tuomita toisten toimet aina itsekkäiksi, aina löytyy jokin itsekäs vaikutin tai ainakin sen voi halutessaan keksiä. Ateistit ovatkin ainakin omasta mielestään kristinuskon parhaita asiantuntijoita, joille uskovien on turha tulle selittämään mitään. Uskovathan ovat jo lähtökohtaisesti herkkäuskoisia hölmöjä, koska he näkevät maailman eritavoin kuin ateisti itse. Niinpä on syytä tuomita uskovat suvaitsemattomiksi ja järjeltään köyhiksi aukkojen jumalien palvojiksi.
joista tulee ateisteja, olen itse yksi näistä.Miten selität sen. Tajusin että kaikki uskonnot ovat ihmisten keksimiä ajatusrakennelmia, jotka eivät selitä tai anna yhtään mitään yli tai ohi ihmisen oman mielikuvituksen, tarpeiden ja pelkojen.
Jos olisi jokin kaikkivaltias olento, hän ei tarvitsisi minun uskoani ja itse selviän paremmin rationaalisen ajattelun avulla kuin muinaisten ihmisten maailmanselitysten ja kuvitelmien, joita kaikki uskonnot kauppaavat. Jokaisen maailmankatsomuksessa on aukkoja, joka kuvittele löytäneensä aukottoman on aasi. Omasta kokemuksesta:ateisti myöntää helpommin että ei voi kaikkea tietää, uskova riippuu väkisin vaikka missä Noaan arkissa, koska onhan sen on pakko olla totta, eihän se muuten oli Raamatussa/Koraanissa, ties missä "pyhässä" tekstissä.
väittänytkään että materialismi selittää kaiken. En vain ymmärrä sitä, että jos jotain asiaa ei osata selittää, niin miksi jotkut väittävät että se johtuu jumalasta tai jostain yliluonnollisesta, joka vaikuttaa tapahtumiin. Jos jonkin tapahtuman mekanismia ei ymmärrä, niin sitten haetaan selitystä jumalasta. Toisaalta ymmärrän kyllä sen että ihmisillä on tarve jäsentää ristiriidaton ja selkeä maailmankuva, ja jos siihen tarkoitukseen ovat sopivia myytit ja uskomukset, niin silloin henkilö sisällyttää ne maailmankuvaansa.
Onhan tietyillä ideologioilla ja uskomusjärjestelmillä oma viehätyksensä siinä, että ne tarjoavat elämälle tarkoituksen ja ovat helppotajuisia ja optimistisia. Tiede ei tarjoa tämäntyyppistä kuvaa maailmasta oikeudenmukaisena, järjestelmällisenä ja hyvänä paikkana, ja lisäksi sen selitykset maailman ilmiöistä ovat yleensä monimutkaisia. Tässä valossa on ymmärrettävää, että ihmiset haluavat uskoa lohtua tarjoaviin uskomuksiin vaikka niiden tukena ei olisikaan näyttöä.
Suurin osa suomalaisista voisi esimerkiksi kirkosta eroamisen yhteydessä sanoa luopuvansa uskonnostaan, koska ei näe sillä olevan mitään todellisia perusteita. Ehkäpä he kuvailisivat tapahtumaa muutoksena kristitystä ateistiksi. Todellisuudessa he eivät tunteneet Jumalaa yhtään enempää ollessaan kirkon jäseniä, vaikka saattoivat jopa harjoittaa uskonnollisuutta.
Jos ihminen tuntee jonkun elävän persoonan henkilökohtaisesti, niin ei hän voi parin vuoden päästä sanoa ainakaan kovin rehellisesti, ettei sellaista persoonaa ole olemassakaan. Ainakin sellainen muutos vaatisi jonkinlaisen aivopesun siinä välissä. Jos taas on kuullut papin kertovan Jeesuksesta ja ylösnousemuksesta ja olettanut joskus papin puheiden perustuvan todelliseen historiaan, niin sellaisen oletuksen voi kyllä vaihtaa toisenlaiseen oletukseen.
Tietenkin aidosti uskova voi luopua uskostaan siinä merkityksestä, ettei enää usko Jumalaa, mutta ei siinä merkityksessä, ettei enää uskoisi Jumalaa olevan olemassakaan. Kysymys on sellaisesta asiasta kuten elokuvista tutussa tilanteessa, jossa joku sanoo ”minulla ei ole enää veljeä”. Kyllä hän edelleen tietää, ettei se ole hänestä kiinni onko hänellä olemassa veli biologisessa merkityksessä, mutta voi silti tehdä niinkin jyrkän eron perheenjäsenestä, että pitää tuota toista itselleen kuin kuolleena. Sillä tavoin uskovakin pystyy kieltämään Jumalan tietäen samalla sen, ettei Jumalan olemassaolo riipu hänen tai kenenkään muunkaan kieltämisistä.
Melkein uskaltaisin väittää, ettei suurin osa suomalaisista ole koskaan todella pohtinut mitä esimerkiksi ottamallasi vedenpaisumuskertomuksella halutaan viestiä. Mitä se on todellisuudessa merkinnyt oman aikansa ihmisille. Tuon ajan ihmisille vedenpaisumus oli tunnettua historiaa (eräästä sellaisesta on kaivausten yhteydessä löydetty kerrostumia lähi-idästä mm. 1929). Koko heidän tuntemansa maailma oli tuhoutunut vedenpaisumuksessa, mutta silti ihmisiä ja eläimiä oli säästynyt.
Vedenpaisumuskertomuksen ydinsanoma on siinä, ettei tapahtunut ollut sokeaa sattumaa, vaan on Jumala, joka antaa niin vesisateet kuin auringon paisteen. On Jumala, jolla on valta yli kaikkien luonnonvoimien. Toistan: Raamatun tekstillä viitataan oman aikansa tunnettuun historialliseen tapahtumaan siitä kuinka maan täytti väkivalta ja kuinka vedenpaisumus tuhosi sen. Halutaan sanoa, ettei se ole sattumaa, vaan ihminen on olemassa ihan muuta tarkoitusta varten kuin täyttääkseen maan väkivallalla ja ihmisen Luoja puuttui tapahtumien kulkuun kun asiat olivat menneet väärään suuntaan.
En tiedä mitä siinä pidät epätotena, tai oletko koskaan ajatellut asiaa siltä kannalta, mitä tuolla kertomuksella halutaan viestittää ihmisille. Kertomus vedenpaisumuksessa pelastuneista ihmisistä tunnetaan Raamatun ulkopuoleltakin. Gilgamesh eepoksessa kuvaukseen kuuluu jopa linnut, jotka lähetettiin toivoen niiden ilmaisevan löytyykö kuivaa maata. Korppi ja kyyhky, joista toinen palasi ja toinen jäi.
Nooan arkki ei varmasti ole kenellekään uskovalle kynnyskysymys. Jos joku pitää Raamatun kerrontaa verrannollisena nykyaikaisen tieteen täsmälliseen dokumentaatioon, niin sellaista voi kertomusten epätarkkuuden paljastuminen järkyttää. Tai jos joku luulottelee itselleen Raamatun olevan taivaasta tipahtanut kirja, häntä saattaa järkyttää se, että Raamattu onkin ihmisten kirjoittama. Silti silläkään ei ole mitään tekemistä kenenkään henkilökohtaisen Jumala suhteen kanssa.
Kuinkahan monella kirjoituksesi lukevalla entisellä ateistilla tulee nostalgisia fiiliksiä muistaessaan miten ajatteli juuri noin ennen kuin ymmärsi mistä uskossa on kysymys. Vaikea arvioida, mutta edelleen haet selityksiä psykologisista ja sosiaalisista syistä, koska mielestäsi ei mistään muusta voi olla kysymys. Kirjoitat, ettet ainakaan voi ymmärtää mistä muusta voisikaan olla kysymys. Täytyyhän psykologisten ja sosiaalisten syiden selittää tämä asia, koska ei ole olemassa muuta selitystä, jos asiaa katsoo materialistin näkökulmasta. Tietenkään se ei tarkoita, että olisit materialisti ;)
Kommentoin muutamaa kohtaa.
"Puhe aukkojen Jumalasta ei näytä hetkauttavan oman hengellisyytensä tiedostaneita ihmisiä. Heille ei ole olemassa mitään aukkoja, joihin pitäisi etsiä näennäisselityksiä. "
Rationalismiin taipuvaiset ajettelevat usein kaavalla:
1) Haluan uskoa Jumalaan
2) Materialistinen selitys on puutteellinen
3) On olemassa kosminen suunnittelija
4) Kosminen suunnittelija välittää luomuksistaan siis meistä.
Yllä kuvattu ei ole oman hengellisyytensä (jota Crypticall on kuvannut) tiedostaneille uskon syy. Se voi olla osittainen syy, mutta ei missään nimessä ainoa.
"Materialismi itsessään on perustelematon lähtökohtainen oletus joka voi saada jopa uskonnollisia piirteitä kun sitä dogmaattisesti väitetään ainoaksi oikeaksi maailmanselitykseksi. Sellaisista lähtökohdista on helppoa haukkua kaikkia uskontokuntia suvaitsemattomiksi näkemättä lainkaan oman ajattelun ongelmakohtia. "
Raja maailman materiaalistisen selityskyvyn ja ihmettelyn välillä muuttuu kokoajan. Ainoastaan hyvin vahvan tiedeuskon omaava ihminen voi kuvitella, että tämä raja joskus poistuu. Itse en näe tälläiselle tiedeuskolle mitään perusteita. Pikemminkin, kun jotain uutta selvitetään, niin saaamme vähintään yhtä monta uutta kysymystä.
Minusta tuntuu, että OSALLA tieteentekijöistä on hyvin paljon negatiivisia intohimoja uskonnollista uskoa kohtaan. Nämä intohimot johtavat yllä mainittujen aukkojen täyttämiseen vaikka väkisin kunhan saadaan Jumala eliminoitua pois. Vaikka nämä materialistiset selitykset olisivatkin tosia, niin ne vain siirtävät tiedon ja ihmettelyn välistä rajaa.
"Palkinto/rangaistus järjestelmän voi nähdä ihan missä haluaa..."
Ateistit haluavat olla oman itsensä herroja ja heistä luottamus Jumalaan on jonkinlaista ärsyttävää vastuunpakoilua. Joka tapauksessa palkinto/rangaistus järjestelmä on olemassa tässä maanpäällisessä elämässäkin. Kaikilla teoilla on seurauksensa (ainakin jos ei usko David Humea) ja näissä seurauksissa voidaan nähdä jonkinlainen palkkio/rangaistus. Mielestäni jokainen on "onnensa seppä" asenne johtaa helposti siihen, että tekoja tehdään niin, että maksimoidaan oma palkkio (siis itsekkyydestä). Esimerkki: lahjoitan rahaa hyväntekeväisyyteen vain koska saan siitä hyvän mielen.
Siis eivät ateistitkaan ole palkkiojärjestelmän ulkopuolella.
että jossain Afrikan heimoyhdyskunnassa ja muusta maailmasta eristyksissä olevat ihmiset eivät yhtäkkiä ala uskomaan kristinuskon oppeihin ja jumalaan ilman ulkopuolista vaikutusta, jos kerran kyse on mielestäsi ei-psykologisista ja ei-sosiaalisista syistä. Minkä takia lähetystyötä ja uskonnollisten dogmien levittämistä ylipäätään tarvitaan?
Joka tapauksessa kyse oli alun perin siitä, että kristinusko uskomusjärjestelmänä perustuu palkkiolla kannustamiseen ja rangaistuksella pelottelemiseen ja asettaa hyvän välineelliseen asemaan eikä tunnusta sitä itseisarvona. Uskoville on tietysti vaikeaa myöntää, että koko palkkio/rangaistusjärjestelmän funktiona on ylläpitää hierarkista uskomusjärjestelmää, joka aikoinaan kehittyi vallankäytön välineeksi ja jatkuu tradition muodossa vielä nykyäänkin. Ja ihmisten uskon motiivina helposti on palkkion toive/rangaistuksen pelko vaikka eivät sitä itse myönnä tai välttämättä edes tiedostaisikaan. Jos oletetaan että kristinuskon jumala kaikista sisäisistä ristiriidoistaan huolimatta olisi olemassa, niin millä perusteella tämä jumala arvioisi ihmisiä? Kuinka puhdasta tai vilpitöntä oletetun jumalan kannalta olisi niiden usko, jotka uskovat palkkion toivossa tai rangaistuksen pelosta?
Kertoo aika paljon yhteiskunnasta se, että kristinusko on uskottavuudessaan samaa luokkaa kuin jedi-uskonto tai lentävä spagettihirviö, mutta traditioiden jatkumisen myötä sillä on ansaitsematon erikoisasema vaikuttaa yhteiskunnan asioihin ja ihmisten elämään.
Jos näistä kysymyksistä tahtoo saada tietoonsa sen, miten ne ymmärretään kristinuskon piirissä, niin silloin kannattaa lukea erityisellä tarkkaavaisuudella ainakin Apt.17 ja Room.1. Tottakai on täysi vapaus myös elää luottaen ateistiseen retoriikkaan, jossa ne jotka eivät usko Jumalan olevan olemassakaan kertovat kaiken tietonsa Jumalasta. Se vain on aika vähän, jos totta puhutaan.
Yhtään sen vähempiarvoinen ei noitakaan pohtiessa ole muistutus siitä, että jokainen on lopulta yksin Jumalansa edessä ja siksi jokaisen olisi syytä miettiä asiaa myös omalta kohdaltaan, vertaamatta itseään toisiin. Jumalalla on ihmisiin täysi tekijänoikeus. Jos Jumala tahtoisi heittää kaikki ihmiset helvettiin, niin se olisi hänen oikeutensa. On meidän ilomme se, että Jumala toivoo meille kaikkea hyvää, vaikka jättää myös valinnanvapautta.
motiivi? kun vain maaranpaa on selva, ja samalla 'junalla' matkustetaan taivasta kohti.mutta kai suuren osan motiivi on saavuttaa Rauha kun taalta kerran lahto tulee [jopa nassellekin].
ja tuota Rauhan olotilaa ei tuo muu,kun pelastusvarmuus.l-h
Tietenkin se on väärin käydä töissä palkan takia!
Tai tehdä jotakin rahan vuoksi, jo rahan tai/ja
jonkun rahanarvoisen hyödykkeen vastaanottaminen täytyisi tehdä lainvastaiseksi teoksi. ;)
Oletko joskus ajatellut alkaa ajattelemaan ihan
oikeasti?
Vaikutat muuten melkoisen suurelta pakkotyön teettäjältä, oletko saanut vaikutteesi jostakin
totalitaarisesta järjestelmästä? :)
Toisaalta, voidaan myös ajatella näinkin, ettet tunne ja tiedä uskon perusteista yhtikäs mitään ja siksi höpiset aivan käsittämätöntä potaskaa!
eikä talousjärjestelmästä. Työnteko ja rahan käyttö tapahtuu ihan tässä elämässä. Tietääkseni kukaan ihminen ei tee töitä sillä perusteella, että saisi ansaitsemansa eurot käyttöönsä oman kuolemansa jälkeen.
Ja siinä sulle potaskaa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Potaska
Noh, tietenkin voit myös kylvää apulantaakin jos haluat, tai jotakin muuta, pellolle kelpaavaa.
Ja tietenkin tiesin ettei ollut kyseessä raha!
Mutta jos sinun mielestäsi on väärin vastaan ottaa
jotakin jonkin teon ja toiminnan seuraamuksena, niin tottakai se juuri pistää ajattelemaan sinun kykyä ajatella ja sinun vaikuttamia sekä outoja uskomuksiasi. Eikä ole mitenkään epäsopivaa olla ansionsa arvoinen, tiedä se nyt! Epäkohteliasta on muuten jättää vastaamatta niinkin asiallisiin kysymyksiin joita tein.
Mikä on siis sinun kykysi olla ihmisyyttä ilmentävä ihminen, siis sinun toveri kommunisti/sosialisti? Teetkö itse vastikkeettomasti töitä jollekkin toiselle? Teetkö aina töitä ilman asianmukaista palkkaa? Syötkö potaskaa? ;)
Minä olen aina ollut jonkin sortin idealisti, sellainen vihreä sosialisti-pasifisti-feministi jne. Minulle oli oikeastaan aivan sama, onko elämää kuoleman jälkeen vai ei (uskoin ettei), mutta jokin Jeesuksessa veti puoleensa niin voimakkaasti, että yhtenä päivänä rupesin käymään kirkossa sunnuntaisin. Kiihkeämielinen väittely opista huvittaa minua edelleen, enkä jaksa myöskään ottaa kovin vakavasti vettenpäälläkävelemisiä, vedenviiniksimuuttamisia, kuolleidenherättämisiä, myrskyntyynnyttämisiä jne. Ihmeet eivät ole uskon pointti, vaan uskolla on syvempi henkinen ja hengellinen henkilökohtainen sisältö. Minä yksinkertaisesti rakastan Jeesuksen tapaa suhtautua ihmisiin, eettisiin kysymyksiin ja elämään, ja minulla on jonkinmoinen kokemus siitä, että Jumala kuitenkin on, vaikkei oikein uskoiskaan. Se riittää.