Kristikunnan suuri juhla on pääsiäinen, mutta miksi sen pitää olla niin ahdistava luonteeltaan? Saarnoissa korostetaan Jeesuksen kärsimystä, Juudaksen petosta ja Jeesuksen kuolemaa ristillä.Miksi Jumala antoi tämän hirveän teon tapahtua? Miksi hän ei puuttunut asiaan? Missä ovat saarnoistamme ilo ja elämän korostaminen? Missä ovat armo ja anteeksianto? Ahdistus synnyttää vain vihaa ja apatiaa. Elämässä on myös toivoa ja rakkautta. Missä ne luuraavat?
Pääsiäinen ahdistaa
Ruben
8228
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minulle pyhät ovat vapaapäiviä muutoin niin paskamaisesta rutiinista. Töistä saa olla poies, mutta kaupat, perkeleet, ovat myös kiinni. Henkilökohtaisesti ainut näkemys siitä hyvästä, mitä kristityt ovat saaneet aikaan eteeni.
ja syö, juo ja nai!
Onhan tuo ahdistavaa ajatella, että Jumala antoi ainokaisen poikansa kuolla ristillä.
Mutta käsitykseni mukaan Jeesus oli Jumalasta.
Jumala tuli ihmisenä maan päälle ja eli ihmisen elämän nähdäkseen kuinka vaikeaa eläminen on.
Hän halusi myös, että mahdollisimman moni meistä pelastuisi, uskollaan ei teoilla.
Uskomalla, että jo tehdyt ja tekemättömät "pahat" teot ovat pois pyyhityt Jeesuksen sovitus työn kautta.
Siinä kaiketi tuli esille Jumalan rakkaus maailman ihmisiä kohtaan.
Tuossa armossa ja anteeksiannossa.
Tuolla sovitusteolla eli Jeesuksen ristiin naulitsemisella me saimme vapautuksen lain alaisuudesta.
Ei enää tekoja vaan usko ja luja luottamus Jumalaan.
Tässä kaiketi on koko sovitustyön tarkoitus, että saisimme vaan olla ja levätä. Ei suorituksia, ei tekoja vain usko, toivo ja rakkaus.
Amen
Ihailen sinun uskonvarmuuttasi, Mielikki, Metsän Emäntä. En tiedä, miten voit olla niin varma, että Jumala tuli ihmisenä maan päälle ja että hän sovitti synnit. Mistä voit tietää? Millä oikeudella Jeesus sovitti synnit? Kirjoitat, että voimme olla ja levätä. Se on kauniiisti sanottu. Olen siitä samaa mieltä, mutta miten tuollaisen mielialan voi saada? Katso tämän päivän HS:sta Terhon piirrosta: siinä on risti ja pikkupoika, joka seisoo kärsiymksen ristinä vailla käsiä, vain tyngät käsien asemesta. Tätäkö kristinuskonto on käytännössä: se tuottaa tuskaa toisinuskoville?
Usko on lujaa luottamusta siihen mitä toivoo.
Uskon ja toivon, että meissä jokaisessa itsessämme on Jumala. Se osa Jumalaa, joka tekee ja toimii oikein ja hyvin.
Jeesus tuli maanpäälle ja ristiinnaulittiin, että meissä kussakin oleva "paha" saisi anteeksi annon ja armo kävisi toteen.
On se sitten todella tapahtunutta tai vertauskuvallista, niin Jumala on ollut ihmisenä maan päällä Jeesuksen hahmossa. Kokenut kaikki kiusaukset mitä ihminenkin kokee. Sovittanut
"pahat tekomme" kuolemalla ristillä meidän syntiemme tähden.
Jumala rakastaa meitä siitä huolimatta mitä olemme tehneet tai tulemme tekemään.
Jeesuksen ristinkuolema vei pois lainalaisuuden ja saimme tilalle armon. Armo on joka päivä uusi.
Siksi voimme vain olla ja levätä.
Pääsiäisen tarkoitus on kaiketi, että hetkeksi jäisimme miettimään sen levon keskellä tätä omaa raadollisuuttamme ja pahuuttamme ja tajuaisimme sitten sem armon ja rakkauden mikä Jumalalla on meitä kaikkia ihmisiä kohtaan.
Onko se liikaa vaadittu, että pääsiäisenä hieman suremme ja tunnemme ahdistusta kun muun ajan voimme levätä ja olla Jumalan kämmennellä tietoisina siitä, että elämme armossa ja rakkaudessa.
Hyvää pääsiäistä kaikille
Pääsiäisessähän on se suurin armo. Ehtoollinen asetettiin kiirastorstaina, ja jo pääsiäisaamuna on kuoleman valta voitettu, taivas avattu kaikille. Mitä enempää iloa voit pyytää!
Jos Jeesuksen kuolema ristillä ahdistaa, niin sehän on vain hyvä, sillä se kuvaa jotain siitä pimeydestä, josta meidät on nyt siis vapahdettu, ja se auttaa tajuamaan armon suuruuden.
Miksi Jumala antoi kaiken tämä tapahtua? Paha vastata, meille pitäisi riittää, että tällaisen tien Jumala valitsi ja kävi sen sitten loppuun asti. Suurin rakkaus on valmis kärsimään ja kuolemaan toisen puolesta.
Messuissa eletään aina kulloinkin käsillä olevaa kirkkovuoden hetkeä. Huomenna perjantaina on se synkin hetki, ei kynttilöitä eikä urkuja, tekstiilit mustia, mutta sunnuntaina sitten jo kirkastuu! Sellaista elämä on ja suurimmillaan sen voi kokea pääsiäisen mukana.
Hyvää pääsiäistä!
Ihmisissä lienee vielä niin paljon alkeellista verenhimoista ihmiseläintä, että saa jonkinlaista hekumaa siitä että pohdiskelee sitä kuinka peräti jumalakin tulee täällä kidutetuksi ja murhatuksi?
Jos Raamattuun haluaa väenvängällä uskoa (eikä moniin kilpaileviin kirjoituksiin joita nyttemmin on jo tarjolla, joissa Jeesus ei kuollut), niin miksi pitäisi korostaa Jeesuksen kuolemaa ja kitumista? Eikö pääpointti voisi olla siinä että Jeesus voittaa itsekkyyden eli luopuu vapaaehtoisesti fyysisestä elämästään - joka ei missään nimessä ole kaiken loppu.
No se toivohan on ainakin siinä, että pääsiäissunnuntaina Jeesus on noussut kuolleista. Rakkaus on siinä, että Jumala on rakastanut ihmisiä niin, että antoi ainoan Poikansa.
Jos haluaa juhlia iloista pääsiäistä kristillisesti, niin suosittelen lauantai-illan messua, joka järjestetään monilla paikkakunnilla Suomessakin (myös kaikissa muissa kristikunnan maissa). Se alkaa surulla ja hiljaisuudella, mutta päättyy iloon ja ilmoitukseen, että Jeesus on noussut kuolleista. Pääsiäissunnuntain aamumessussa pitäisi myös olla iloinen tunnelma. Silloin ei saarnassa varmaan korosteta noita asioita, jotka ahdistavat sinua. Harvoin kuitenkaan, kun olen kirkossa ollut, siellä mistään erityisen ahdistavista asioista puhutaan. Enemmän minua ahdistaa esim. kymmenen uutiset.
Kannattaa aina katsoa esim. netistä, mikä on pyhän aihe kun menee kirkkoon, jos se ahdistaa liikaa, niin ei tarvitse mennä. Mutta, eikö kuitenkin maailman vääryyksistä tulekin ahdistua, että saisi sitten kimmokkeen tehdä niille ahdistaville asioille ainakin omalla kohdalla jotain. Pitääkö kaikkea, mikä ahdistaa, vältellä, että oma elämä olisi vain pelkkää iloa? Eikö silloin unohda tämän maailman kärsivät?
Itse iloitsen vuoden mittaan vähän liikaakin, siksi pääsiäisen hiljaisuus ja suru ovat hyvä breikki ja aika miettiä asioita syvällisemmin. Varsinkin kun taustalla on se toivo ja ilo, että se suru ei ole minun osani. Ja tottakai pääsiäinen on sitten loppujen lopuksi myös ilon juhla.