Tuli tuosta yhdestä puhkurikeskustelusta mieleen oma puhkuripoikani... Rankkaa on sen kanssa olelu.
Masennuin lähes täysin, tajutessani, miten lopullisen sairauden ystäväni on saanut kantaakseen. Tieto oli musertava.
Myöhemmin kuitenkin tajusin, että jos milloinkaan, niin nyt on aika rakastaa hevostani.
Haluaisinkin nyt sitten kysellä, mitä kaikkea puuhailette puhkuria sairastavien hevostenne kanssa? Jos vaikka tulisi jotain uutta esille.
Itse taluttenen puomeja ja pujottelemme maasta käsin. Välillä harrastamme kevyttä käyntiä ratsain maastossa, mutta kaikki tietenkin riippuu pollen senhetkisestä tilasta.
Monesti vain harjailen ja taluttelen hieman.
Pitkät rapsutteluhetket kuuluvat tietenkin kuvioon. Pelkkää ykdessäoloa on olla riimussa vehreällä niityllä syömässä.
Minulla on jäljellä yhä pieni pala katkeruutta sisälläni, sillä hevosemme myytiin meille sairaana. Minusta tehtiin saattohoitaja, tahtomattani. Nyt en tietenkään enää vaihtaisi hevostani mihinkään, mutta on niin pirun vaikeaa olla ajattelematta, että entä, jos minulla nyt olisi täysin terve hevonen. Miten elämä olisikaan erilaista..?
Kuulen mielelläni muiden kokemuksia siitä, kuinka katkeruudesta pääsee eroon, hoidosta ja lopullisesta erosta. Kaikenlaisia tuntemuksia ja tietenkin niitä tekemisehdotuksia.
Kaunista kevättä kaikille!
Masennuin lähes täysin, tajutessani, miten lopullisen sairauden ystäväni on saanut kantaakseen. Tieto oli musertava.
Myöhemmin kuitenkin tajusin, että jos milloinkaan, niin nyt on aika rakastaa hevostani.
Haluaisinkin nyt sitten kysellä, mitä kaikkea puuhailette puhkuria sairastavien hevostenne kanssa? Jos vaikka tulisi jotain uutta esille.
Itse taluttenen puomeja ja pujottelemme maasta käsin. Välillä harrastamme kevyttä käyntiä ratsain maastossa, mutta kaikki tietenkin riippuu pollen senhetkisestä tilasta.
Monesti vain harjailen ja taluttelen hieman.
Pitkät rapsutteluhetket kuuluvat tietenkin kuvioon. Pelkkää ykdessäoloa on olla riimussa vehreällä niityllä syömässä.
Minulla on jäljellä yhä pieni pala katkeruutta sisälläni, sillä hevosemme myytiin meille sairaana. Minusta tehtiin saattohoitaja, tahtomattani. Nyt en tietenkään enää vaihtaisi hevostani mihinkään, mutta on niin pirun vaikeaa olla ajattelematta, että entä, jos minulla nyt olisi täysin terve hevonen. Miten elämä olisikaan erilaista..?
Kuulen mielelläni muiden kokemuksia siitä, kuinka katkeruudesta pääsee eroon, hoidosta ja lopullisesta erosta. Kaikenlaisia tuntemuksia ja tietenkin niitä tekemisehdotuksia.
Kaunista kevättä kaikille!
Vastaukset 7
Vanhimmat
tuolla sun pollellasi. Jos tilanne on noin paha, niin miksei päästää hevosta jo vihreämmille laitumille. Tunnen monta puhkurihevosta. Yhdellä niistä puhkuri ei ollut paha, "pahoja" aikoja hoidettiin lääkkeellä (en muista minkä niminen..). Toinen oli taas ääripäästä. Keväisin pystyin laskemaan tamman kylkiluut. Se ei syönyt, oli jo melkein kuollut. Kesällä virkistyi ja lihoi, mutta kun talvea kohti mentiin, hevosen olo oli tuskainen. Siitä tuli vihainen ja tamma hengitti raskaasti. Omistaja oli lopettamassa tammaa syksyllä, mutta myikin eteenpäin. P*SKA homma hevoselle, joutua sairaana kiertoon... :'(
Sun hevosen kanssa ei pahemmin voi tehdä mitään, kun on noin pahana. Olen pahoillani, tiedän kuinka rankkaa on elää puhkurihevosen kanssa..
Hevosellani ei oikeastaan ole kovinkaan paha puhkuri. Se vain on aina ollut sellainen keveällä liikunnalla pidetty pullapolle=), joten sen kunnon kohottaminen ei oikein onnistu enää. Siksi rauhallinen liikunta.
Ruokahalussa sillä ei ole vielä ikinä ollut ongelmia. Lähinnä on vaikeuksia pitää se edes jotenkin hoikkana, ettei lihavuus rasittaisi keuhkoja yhtään enempää.
Päivä kerrallaan. Vielä se on tyytyväisen oloinen, pirteä ja innokas liikkumaan. Ei tuskaisen oloinen tai, kuten sanoin, ruokahaluton.
Se tässä tuli vielä mieleen, että kun sulla tuntui olevan aika hyvä kokemus puhkurihevosista, niin kuinkahan pian tapahtuu lievästä puhkurista romahtaminen pahaksi..?
Siis, että tapahtuuko terveydentilan muutokset äkkiä vai yhtä hitaasti kuin tauti muutenkin etenee?
toi hevonen jolla ei ollut paha puhkuri, pysyi hyvänä. Heppa on vieläkin elossa ja raittiilla talli-ilmalla puhkuri oireet melkein katosivat. :)
Tää tamma jolla oli paha puhkuri, niin sen menneisyyttä en tiedä, kuinka paha ennen oli kun tuli mun tutun tallille, mutta tutun luona se oli silleen, että keväisin ja syksyisin oli tosi paha, kesäisin ok! Tamma oli tuntsari, joten oli aika hyvät vatsalihakset, millä pystyi hengittämään ettei tukehtunut (norm. hengitetäään pallealla, mutta puhkurit käyttävät vatsalihaksiaan).
Eli tuota romahtamista ei kummallakaan ollut silleen. Tammalla se kuihtuminen tuli tasaista vauhtia, kuihtui päivä päivältä. Kesällä taas lihoi melko nopsaa.
Okei, no kuulostaa ihan hyvältä.. Tuli vielä mieleen, että olen kuullut puhkureita treenattavan talvisin. Onko kokemusta? Ajattelin vain, että eikö pakkanen sitten haittaa, vai valitaanko silloin mahd. lämmin päivä...
Jos puhkurihevonen voi olla tuntihevosena, voin varmasti liikuttaa omaani hieman enemmän.
Vaikka kuinka paljon lukisi sairaudesta, se ei ikinä korvaa käytännön kokemusta ja neuvoja! Kiitos paljon vastauksistasi!
Itse en ole kuullut tuosta talvisin treenaamisesta, luulisi sen olevan vain pahaks puhkurihevoselle, kun muutenkin pakkasen takia on vaikee hengittää jos rasittuu.. :/
Tää tamma teki pv:ssä töitä ehkä 2 tuntii, ei kauheesti, mutta kumminkin.
Se on totta että vaikka keräisi kaiken kirjallisuuden aiheesta puhkuri hevonen, niin käytännön kokemus on kuitenkin se paras.
Mutta on myös muistettava että hevoset ovat erilaisia, ja sun hevosesi olo saattaa poiketa näistä mun tutuista hevosista, vaikka olisivatkin samas rasituksessa. Toivottavasti ymmärsit, tuli vähän sekaisesti! :)
Mutta toivottavasti oli jotain hyötyä, voimia! :)
P.S. Voisko sun hevosen kohdalla olla hyötyä näistä erilaisita yskänsiirapeista, mitä valmistetaan hevosille. Valkosipuli vois (rouhe/jauhe) kanssa olla hyvä.. Kannattaa miettiä näitä luonnonyrttejä ja tämmöisiä muita hengitysteitä avaavia tuotteita.. Mutta sitten näistä kannattaa jutella tarkemmin ell kanssa. Voit kysäistä neuvoa vaikka ihan puhelimessa! :)
Ymmärsin hyvin=).
Meillä on jotain "oikeaa" lääkettä, sitten valkosipulia ja jotain garragen(...?mitälieneeolikaan)-juttua, siis jotain yrteistä valmistettua. Ne auttavat jonkin verran.
Pihatto tulee ensi talveksi, joten toivon, että meilläkin saataisiin puhkuri häviämään melkein oireettomaksi. En kyllä ihan usko sitä, sillä juuri keväisin ja syksyisin hengittää ajoittain melko raskaasti...
Kovasti auttaa jo, kun saan itse jakaa kokemuksiani. Kun vain yksin miettii asiaa, se tuntuu valtavan suurelta.
Hevonen on kuitenkin ollut meillä 7 vuotta, enkä usko, että minun on sen jälkeen enää ikinä mahdollista hankkia uutta hevosta. Kohta muutan maalta lopullisesti kaupunkiin ja vanhempani tuskin haluavat taakakseen enää uutta hevosta.
Siksi tästä luopuminen on erityisen vaikeaa.