ja sapatti on kristityn lepopäivä Herrassa = Herran pyhäpäivä luomisen muistoksi = merkki josta Jumala tuntee omansa
Sunnuntai on tuleva pedonmerkki ja tällä hetkellä se on merkki laittomuudesta!
Sunnuntai on tuleva pedonmerkki ja tällä hetkellä se on merkki laittomuudesta!
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä liturgiassa (ja monella maalla maallisessakin kalenterissa) ja se on ylösnousemuksen päivä. vähän kuin pieni pääsiäinen. Sapatti on sen sijaan edelleen lauantai.
muistopäivää Raamatussa eikä apostolien toimesta. Ainut arvovalta mikä sunnuntailla kiistatta on, on paavillnen määräys joka sinällään on Jumalan pilkkaa, sillä sillä yritetään kumota Jumalan lain käsky!
isää historiallisia todisteita sunnuntain vietosta alkukirkossa
Adventistit ovat perinteisesti väittäneet sunnuntaita "katolisen kirkon keksinnöksi" ja katolisen kirkon "ylivallan merkiksi" ja "paavin asettamaksi " kauan apostolisten aikojen jälkeen. Tämähän ei vastaa ollenkaan historiallisia tosiasioita. Jopa adventistien tällä hetkellä johtava historian tutkija Samuel Bacchiocchi (HOW DID SUNDAYKEEPING BEGIN? tutkielmassaan) on myöntänyt olevansa eri mieltä lahkon "profeetan" Ellen G. Whiten kanssa sanoen sunnuntain vieton aloittamisen menevän vuoteen 135 jKr. Rooman paaveja ei ollut olemassakaan tuossa vaiheessa!
Mitään "paavin valtaa" ei ollut historiallisesti vielä perustettukaan kun alkukirkko jo vietti yleisesti sunnuntaita jumalanpalveluspäivänään ensimmäiseltä vuosisadalta lähtien - kristillisen vapauden hengessä (esim. Apt.20:7; 1 Kor.16:2). Sunnuntain viettäminen jumalanpalveluspäivänä ei siis alkanut Roomassa, vaan laajasti apostolisessa alkukirkossa niin Palestiinan kuin Vähä-Aasian seurakunnissa. Ensimmäinen Rooman paavi on historiallisesti Leo I Suuri (440-461), joten on melkoinen historiallinen virhe väittää paavia tai katolista kirkkoa sunnuntain vieton aloittajaksi - tai sunnuntaita paavin "vallan merkiksi". Kun ensimmäinen paavi aloitti toimintansa Roomassa oli sunnuntaita vietetty varhaiskirkossa jo yli 400 vuotta! Adventistien näkemys on yhtä historian vastainen kuin katolisen kirkon oppi, jonka mukaan paavi on apostoli Pietarin seuraaja ja Pietari oli ensimmäinen paavi.
Lisäksi hyvin varhaiset alkukirkon dokumentit todistavat, että alkukirkko vietti sunnuntaita Kristuksen ylösnousemuksen juhlapäivänään ja nauttien sinä päivänä ehtoollista. Didakhe eli Herran opetus pakanoille kahdentoista apostolin välittämänä noin vuosilta 70-100 jKr. Lainaus Didakhesta:
"Kun olette Herran päivänä kokoontuneet, murtakaa leipää ja lausukaa kiitosrukous.." (Did.14:1)
Sitä paitsi Didakhe kieltää paastoamastakin samoina päivinä kuin "ulkokullatut" eli juutalaiset. Maanantai ja torstai olivat juutalaisten paastopäiviä ja perjantaita he viettivät sapatin valmistuspäivänä. Mutta Didakhe ei opeta ollenkaan viettämään perjantaita sapatin valmistuspäivänä, vaan käskee paastoamaan keskiviikkoisin ja perjantaisin.
"Älkää pitäkö paastoa samanaikaisesti ulkokultaisten kanssa; hehän paastoavat maanantaisin ja torstaisin. Te sen sijaan paastotkaa keskiviikkoisin ja perjantaisin" (Did.8:1)
Didakhe saattaa eräiden tutkijoiden mukaan olla peräti 50-luvulta jKr. peräisin. Joka tapauksessa Didakhe on vanhempi kuin moni UT:n kirjoista. Koko Didakhe ei sano kertaakaan kristittyjen viettäneen sapattia.
Barnabaan kirjeessä (ajoitettu n. 130 jKr.), jota pidettiin vanhan kirkon aikana suuresa arvossa (mm. Klemens Aleksandreialainen ja Origenes) todistetaan varhaiskristittyjen viettävän sunnuntaita sapatin asemasta. Kirjeessä muutenkin vedetään rajaa tuohon aikaan voimistunutta juutalaisuutta kohtaan.
"Siitäpä syystä me vietämmekin iloksemme kahdeksatta päivää, jona Jeesuskin nousi kuolleista, ilmestyi ja nousi taivaisiin" (Barn.15:9).
Samoin hyvin vanhoissa piispa Ignatiuksen kirjeissä Magnesialaisille (n.100-110 jKr.) sanotaan, että kristityt eivät vietä sapattia vaan sunnuntaita, jota sanotaan Herran päiväksi. Ignatios on apostoli Pietarin jälkeen toinen Antiokian piispana. On hyvin mahdollista, että Ignatios on nuoruudessaan tavannut Pietarin ja Paavalin
"Nämä siis elivät elämänsä vanhan järjestyksen vallitessa, mutta pääsivät siitä
huolimatta uuteen toivoon eivätkä viettäneet enää sapattia, vaan
elivät Herran päivää noudattaen,tuota, jona meidän elämämme koitti hänen kauttaan..." (Magn.9:1).
Muutenkin Ignatioksen kirjeessä Magnesialaisille tehdään rajankäyntiä juutalaisuuteen ja heidän lakiuskontoonsa:
"Ei käy päinsä mainita Jeesusta Kristusta ja elää juutalaisuuden mukaan. Eiväthän kristityt ole tulleet juutalaisuuden uskoon, vaan juutalaiset kristinuskoon".
(Magn.10:3, samoin 8:1 varoittaa elämästä juutalaisuuden mukaan, sillä se osoittaa, että emme ole saaneet armoa vielä. Ignatios opettaa samassa hengessä Paavalin kanssa).
Nämä varhaiskirkolliset dokumentit on myös suomennettu nimellä Apostoliset isät (suomalaisen teologisen kirjallisuuden seuran julkaisuja 163). Niitä löytyy käännettyinä myös Internetistä.
Vastaavanlaisia sunnuntain viettämisestä todistavia dokumentteja arvostetuilta varhaiskirkon opettajilta on paljon, kuten Tertullianukselta, Origeneeltä, Augustinukselta, Kleemens Aleksandreialaiselta, Eusebiokselta, Cyprianukselta ym. kirkkoisiltä 110-luvulta 500-luvulle jKr. Esimerkiksi Justinus Marttyyri, vanhan kiron tunnettu kristillisen uskon apolegeetti (puolustaja) todistaa samoin kristittyjen kokoontuvan sunnuntaina, ylösnousemuksen päivänä. Hänen kirjoituksestaan vuodelta 150 jKr. lainaus.
"But Sunday is the day on which we hold our common assembly, because it is the first day of the week and Jesus our saviour on the same day rose from the dead." (First apology of Justin, Ch 68)
Täten adventistien väitteiltä, että paavi/katolinen kirkko olisi tuonut sunnuntain kirkkoon on täysin vailla historiallisia ja teologisia perusteita.
Eräs protestanttien erehdys sunnuntain teologiassa
Monet protestanttiset kirkkokunnat (luterilaisetkin) ja teologit ovat historian aikana olettaneet erheellisesti,että uuden liiton aikana sunnuntaista olisi tullut "kristillinen sapatti" tai että VT:n sapattikäskyn velvoitteet olisivat siirtyneet sunnuntaille.
Varhaiskristityt eivät koskaan pitäneet sunnuntaita lepopäivänä tai ns. uutena sapattina. Ensimmäisen kerran kristikunnassa mainitaan sunnuntaista lepopäivänä vuonna 220 jKr. kirkkoisä Origeneen kirjoituksissa. Tästä alkoi harhaanjohtava, vieläkin monissa kirkkokunnissa vallalla oleva käsitys, että sunnuntai on "kristillinen sapatti" ja että sunnuntaita pitäisi viettää lepopäivänä ja että olisi syntiä jos ei lepää nimenomaan sunnuntaina.
Koko Uudessa testamentissa ei ole mitään tällaisia määräyksiä luettavissa, eikä UT:n teologiassa ole mitään toista pyhäpäivää asetettu sapatin paikalle pakolliseksi lepo-tai jumalanpalveluspäiväksi. Paastopäivistä puhumattakaan, vaikka juutalaisilla oli omat paastopäivänsä perinteisesti.
Päivien viettämisessä vallitsee nimenomaan evankeelinen vapaus - kuten siinäkin mitä kristityt saavat syödä, eli mitä tahansa haluat (kunhan eivät loukkaa jotain heikkouskoista uskovaa).
Jos ajatellaan Mooseksen lain sapattikäskyn tarkoittavan uudessa liitossa viikon ensimmäistä päivää, ollaan vaarassa joutua sapatinpitäjien hämäämäksi. Hehän voivat helposti osoittaa, että Mooseksen laki vaatii pyhittämään seitsemättä päivää eikä viikon ensimmäistä, joten jos oletetaan, että sapattikäsky on vielä voimassa, on epäjohdonmukaista vaatia sen perusteella sunnuntain pyhittämistä. Tie on silloin auki adventismin ja vastaavien sabbatariaanien ansaan - takaisin vanhan liiton lain orjuuteen ja tekoihin perustuvaan uskonnollisuuteen. Mutta kuten heprealaiskirjeessäkin todetaan (Hebr. 8:13), vanhan liiton tilalle on tullut uusi ja parempi liitto. Vanha liitto, jonka merkkinä oli sapatti, on väistynyt pois tarpeettomana.
Mutta UT ei koskaan vetoakaan vanhan lain sapattikäskyyn perusteena sunnuntain viettämiselle, eikä UT todellakaan aseta mitään päivää uudeksi velvoittavaksi lepopäiväksi. UT:n teologiassa korostetaan nimenomaan hengellistä lepoa uskossa Kristukseen, joka on Vanhan liiton (mukaanlukien lauantaisapatin) lain loppu ja täyttymys eli päämäärä (Room.10:4;14:1-18;Kol.2:14-23; 1 Kor.10:23-26; Ef.2:14-19).
Jumalan valtakunta ei ole -toisin kuin vanha liitto ja esim. adventismi- sen tarkkailua, mitä me syömme ja juomme tai mitä päivää me noudatamme, tai miten me pukeudumme. Olemme vapaat kaikista sellaisista säännöistä (niin VT:n kuin ihmisten keksimistä määräyksistä). Jumalan valtakunta on iloa, rauhaa ja vanhurskautta, jotka Pyhä Henki antaa.
Vielä on tärkeää huomata apostolisen kokouksen päätös Apt.15 luvussa. Eräät juutalaiskristityt olivat alkaneet vaatia pakanakristittyjä noudattamaan Mooseksen lakia pelastumisen ehtona, mitä vaatimusta apostoli Paavali jyrkästi vastusti evankeliumin vastaisena. Tämän kokouksen päätöksessä muista kansoista kääntyneitä kristittyjä ei velvoitettu noudattamaan sapattia. Juutalais- ja pakanakristittyjen yhteiselämä ratkaistiin siten, että pakanakristittyjen tuli välttää verta, epäjumalille uhrattua lihaa ja haureutta eli VT:ssa kiellettyjä sukulaisavioliittoja. Näitä asioita kokous piti kohtuullisina vaatimuksina, sillä Mooseksen laki oli tullut tunnetuksi viikottaisissa synagogien jumalanpalveluksissa, joita "jumalaapelkäävät" pakanat olivat kuunnelleet. (Apt.15:19-21). Mooseksen lakia Pietari sanoi "sietämättömäksi ikeeksi", jota he eivät olleet jaksaneet kantaa itsekään - se sisältää sapatinkin, joten Pietarille laki ei ollut mikään "etuoikeus" kuten adventistit ovat väittäneet.
Raamattu, Jeesus ja läntisen kulttuurin muinaiset juuret
Jeesus, Paavali ja juutalaisuus
Miksi kristinuskosta tuli valtauskonto?
Jeesuksen syntymä: historiallista taustaa
Adventismin kritiikkiä 3: Adventismi syväanalyysissä
Kaste Raamatussa -kuuluuko kaste lapsille?
Mikä on Vanha testamentti
Vanhan ja Uuden testamentin eroista ja vastakohdista
Fundamentalismi analyysissä
Adventismin kritiikkiä 2: sapatti ja ruokasäännöt
Adventismin kritiikkiä 1: sunnuntain alkuperä
Saatana ja demonit:mistä saatana on peräisin?
Raamatun maailmankuva
"Pakanat" ja Jumalan tunteminen
Luonto, luonnonsuojelu ja vegetarismi Raamatussa
Raamatullisia näkökulmia kuolemasta
Evoluutio Raamatussa ja Israelin uskonnossa
Eskatologia: koska ne lopun ajat tulevat?
Eksegetiikan (raamatunselitysopin) perusteet
Danielin kirjan historiallinen alkuperä ja tulkinta
Dinosaurukset ja Raamatun oudot eläimet
AlasAlas sivulla :: Tulostinystävällinen versio :: Helpommin tulostettava versio :: Kerro sivusta kaverille Kerro kaverille
Sunnuntain alkuperä
Apostolinen alkukirkko, pakanuus vai Rooman paavi?
Valtaenemmistö kristillisistä kirkkokunnista viettää sunnuntaita jumalanpalveluspäivänään ja useimmat kristityt pitävät sunnuntaita myös lepopäivänä. Mutta seitsemännen päivän adventistien eräs pääoppi - kuten lahkon nimessäkin ilmenee - on oppi, jonka mukaan sunnuntai on:
* "luopumusta Raamatun ikuisesta sapattikäskystä"
* sunnuntai on "katolisen kirkon vallan merkki" ja "paavin asettama sapatin tilalle"
* kristityt ovat sidottuja Vanhan liiton sapattikäskyyn eli lauantaihin
sunnuntai on "pakanallinen auringonjumalan päivä"
* viimeisinä päivinä sunnuntain viettäminen johtaa "pedon merkin" (Ilm.13) ottamiseen ja on tosiasiallinen syy helvettiin joutumiseen.
Tällä kertaa tutkimme historiallisesti sunnuntain alkuperää ja otamme kantaa adventistien sunnuntaita koskeviin oppeihin. Lue myös aiheeseen liittyen artikkeli Vanhan liiton lain sitovuudesta ja sapattikäskystä, jossa osoitan, että sapattikäsky ei ole voimassa uudessa liitossa.
Sapattillakin "pakanallinen" alkuperä
Alla on lainaukset alkuperäiskielellä Arthur Weigallin teoksesta, jota adventistit ovat käyttäneet tukemaan väitettään sunnuntain "pakanallisuudesta". Adventistit lainaavat kyseistä teosta valikoivasti ja jättävät kertomatta, että saman kirjoittajan mukaan myös sapatti on pakanallinen päivä alkuperältään ja liittyy kuunpalvontaan. Lisäksi Weigall näyttää kuinka sapatin pyhittämisen juuret ulottuvat babylonialaisiin mytologioihin. Huomattakoon, että Weigallin mukaan oikeastaan kaikki kristinuskossa on vain pakanallista lainavaraa.
The "Lord's Day" (Sunday) is of Pagan Origin: "The Hebrew Sabbath having been abolished by Christians,the Church made a sacred clay of Sunday, partly because it was the day of the resurrection, but largely because it was the weekly festival of the sun; for it was a definite Christian policy to take over the pagan festivals endeared to the people by tradition, and to give them a Christian significance. But, as a solar festival, Sunday was the sacred day of Mithra; and it is interesting to notice that since Mithra was addressed, as Dominus, 'Lord," Sunday must have been 'the Lord's Day' long before Christian times." (The Paganism in Our Christianity, Arthur Weigall, 1928, s.136) Jewish Sabbath and the Sunday Lord's Day both of pagan origin: "In the early Christian Church there were no festivals, holy days, or Sabbaths" ... "I have, already mentioned that Sunday, too, was a pagan holy-day; and in this chapter I propose to discuss the origin of this custom of keeping one day in the week as a Sabbath, or "day of rest,' and' to show that the practice was forcefully opposed by Jesus Christ. The origin of the seven-day week which was used by the Jews and certain other peoples, but not till, later by the Greeks or Romans, is to be sought in some primitive worship of the moon, for the custom of keeping the day of the new moon and that of the full moon as festivals, which is widely found in antiquity, implies the recognition of a cycle of about 14 days, of which a week of 7 days is the half, the actual length of a week thus determined being 7 3/8 days. Now the Babylonians had a early adopted the seven-day week, and their calendars contain directions for the abstention from certain secular acts on stated days which seem to correspond to seventh days, and were called " Sabbaths "; and though the Jewish Sabbath cannot be directly traced to Babylonian usage, the institution is obviously derived from moonworship and from the concomitant recognition of the number seven as calendrically sacred. The Jews attributed the holiness of the 'seventh day' to the fact that God was supposed to have rested from His six-days' creative labours on that day; but this was itself a legend derived from Babylonian mythology, and was not the original reason why the seventh day was a day of rest."
(The Paganism in Our Christianity, Arthur Weigall, 1928, s. 209-211)
Jos ajatellaan Mooseksen lain sapattikäskyn tarkoittavan uudessa liitossa viikon ensimmäistä päivää, ollaan vaarassa joutua sapatinpitäjien hämäämäksi. Hehän voivat helposti osoittaa, että Mooseksen laki vaatii pyhittämään seitsemättä päivää eikä viikon ensimmäistä, joten jos oletetaan, että sapattikäsky on vielä voimassa, on epäjohdonmukaista vaatia sen perusteella sunnuntain pyhittämistä. Tie on silloin auki adventismin ja vastaavien sabbatariaanien ansaan - takaisin vanhan liiton lain orjuuteen ja tekoihin perustuvaan uskonnollisuuteen. Mutta kuten heprealaiskirjeessäkin todetaan (Hebr. 8:13), vanhan liiton tilalle on tullut uusi ja parempi liitto. Vanha liitto, jonka merkkinä oli sapatti, on väistynyt pois tarpeettomana.
Onko kyse kuun palvonnasta? Siunasiko Jumala sapatin kuunpalvontaan?
2. Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt.
3. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt.
4. Tämä on kertomus taivaan ja maan synnystä, kun ne luotiin. Siihen aikaan kun Herra Jumala teki maan ja taivaan,
Ei Jumala mainitse mitään sapatista, Hän vaan pyhitti ja siunasi itselleen lepopäivän.
Jumala työskenteli sapattina, teettekö te samoin?
Jumala lepäsi luomistyöstänsä, teettekö te samoin?
Mihin aikaan seitsemäntenä päivänä Jumala lopetti työnsä ja kauanko Hän lepäsi.
En näe tässä mitään esikuvaa teidän sapatillenne.
Väität, että Jumala pyhitti ja siunasi itselleen lepopäivän.
Jotkut väittävät, että sapatti oli vaan juutalaisille.
Sinun mielestä se oli vaan Jumalalle.
Jeesus tosin sanoo, että sapatti on ihmistä varten.
Sapatti on tyhmiä varten!
..-Sitten liitetty Raamatun Kaanoniin?
..-JO se saa asian arveluttavaksi ;Roomassa palvottiin Mithraa, Aurinkoa, ja -1- vuosis. -Seurakuntaan ujuttautui syyrialaisen Mithran,"Voittamattoman Auringon", Palvonta; Nuorehko , parrakas mies,Aurinko päänsä takana, jonka mosaiikkikuvia on lähi-itä täynnä, on juuri tämä. Silloin hänet nimitettiin Mikaeliksi.
Sieltä se Aurinko tuli, kun viimeinen Apostoli kuoli, ja Alkuseurakunta otettiin "pois."
Pedon merkki 321 vuodesta lähtien.
Jumalan merkki sapatti on luomisesta lähtien ollut Jumalan merkki.
Sapatin pitäminen omaksuttiin adventismissa vuonna 1846 seitsemännen päivän baptisti Joseph Batesin (1792-1872) sekä EGW:n saaman hurmosnäyn vaikutuksesta. Sapatin pitämisen tärkeys ja sapatin asema pelastumiseen yhteydessä olevana eskatologisena "Jumalan sinettinä" on myös selkeä adventismin oppi. Sunnuntain pitäminen tulee olemaan "pedon merkki" ja sapatin pitäminen "kuuliaisuuden koe" ns. lopunajan koetuksessa, jossa EGW:n mukaan kiistakysymys tulee olemaan sapatin ja sunnuntain välinen (= säädetään laki, joka vaatii kuolemanrangaistuksen uhalla viettämään sunnuntaita, ja ne jotka jatkavat sunnuntain pitämistä ottavat silloin pedon merkin ja vain sapatin pitäjät pelastuvat):
…"[T]he divine institution of the Sabbath is to be restored… The delivering of this message will precipitate a conflict that will involve the whole world. The central issue will be obedience to God's law and the observance of the Sabbath.…Those who reject it will eventually receive the mark of the beast” (SDA’s Believe s. 262–63).
Liikkeen perustajahahmoihin kuuluva Ellen G. White opetti sapatin olevan rajaviiva "tosiuskovien" ja ei-uskovien välillä. EGW väitti Jumalan ilmoittaneen sen hänelle näyssä. Sapatin "valon" hylkääjä ei voi olla pelastettu, joten sapattiin suhtautuminen selkeästi ratkaisee ihmisen iankaikkisen kohtalon adventismin mukaan:
“I saw that the Holy Sabbath is, and will be, the separating wall between the true Israel of God and unbelievers” (Early Writings, s. 33)
“Sabbath… observance was of sufficient importance to draw a line between the people of God and unbelievers” -Early Writings, s. 8.
”Jumalan lain viholliset, saarnaajasta aina pienimpään asti heidän joukossaan, saavat uuden käsityksen totuudesta ja velvollisuudesta. Liian myöhään he näkevät, että neljännen käskyn sapatti on elävän Jumalan sinetti“. (Suuri Taistelu, s. 618, Great Controversy, p. 640). Suuri taistelu on EGW:n pääteos.
"Jos on tieto sapatista, mutta hylkää tämän valon, ei voi olla pelastettu ”- White: Historical Sketches, s. 234
Adventismissa on sapatista, ruokasäännöistä ja EGW:n jumalallisen arvovallan hyväksymisestä muodostunut pelastusopillisia sivukeskuksia Kristuksen ympärille, mitkä hämärtävät ja sekoittavat ja itse asiassa mitätöivät adventistien voimakkaasti korostaman "evankeelisuuden" ja "reformaation periaatteisiin pitäytymisen". Reformaation perusperiaatteet yksin Kristuksen tähden, yksin uskosta, yksin armosta - sekä yksin Raamattu - on vaarannettu, turhennettu ja suorastaan menetetty.
Katso perusteellisempi artikkeli sapatista ja ruokasäännöistä
Kuka perustaa paaviin kuka Elleniin tai mihin vaan -
ihmisasetuksiahan ne pakostakin ovat. Sitäpaitsi Aadam sai nimittää eläimet - viikonpäivätkin hän saakoot nimetä niinkuin haluaa!
JUMALAN AIE AVAUTUU VAIN USKOLLE
1. Tim 1:3-7 :
Varoitus vieraista opeista
3 Makedoniaan lähtiessäni kehotin sinua jäämään Efesokseen, jotta kieltäisit siellä eräitä levittämästä vieraita oppeja [Ap. t. 20:1]
4 ja harrastamasta taruja ja noita loputtomia sukuluetteloita. Ne johtavat vain turhiin tutkisteluihin eivätkä palvele Jumalan suunnitelmaa, joka avautuu vain uskolle. [1. Tim. 4:7, 6:20; 2. Tim. 2:16; Tit. 1:14, 3:9]
5 Kehotuksemme päämääränä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta. [Mark. 12:31 ]
6 Eräät ovat eksyneet tästä pois ja ruvenneet jaarittelemaan joutavia.
7 He haluavat esiintyä lainopettajina, vaikka eivät itsekään ymmärrä, mitä puhuvat ja mitä niin varmasti väittävät.
1. Tim 4:1-5 :
Eksyttävät opetukset
1 Pyhä Henki sanoo selvästi, että viimeisinä aikoina jotkut luopuvat uskosta ja alkavat seurata eksyttäviä henkiä ja pahojen henkien opetuksia. [Matt. 24:23,24; 2. Tim. 3:13; 2. Piet. 3:3,4; 1. Joh. 2:18]
2 He luottavat tekopyhiin valehtelijoihin, joiden omassatunnossa on polttomerkki.
3 Nämä kieltävät menemästä naimisiin ja syömästä ruokia, jotka Jumala on luonut sitä varten, että ne, jotka tuntevat ja uskovat totuuden, nauttisivat niitä ja kiittäisivät Jumalaa. [1. Moos. 9:3; Mark. 7:19; Room. 14:6; Kol. 2:20,21]
4 Kaikki, minkä Jumala on luonut, on hyvää, eikä siitä tarvitse hylätä mitään, kun se otetaan kiittäen vastaan. [1. Moos. 1:31 | 1. Kor. 10:30]
5 Jumalan sana ja rukous pyhittävät sen. [Mark. 6:41; Ap. t. 27:35].
Kristityt vietti ylösnousemuksen päivää kauan ennen ensimmäistäkään paavia.
Mutta! Vaikka olisi sata kertaa paavin asetus, niin mitä sitten? Mikäs vika siinä asetuksessa sitten olisi? Sunnuntai on ihan hyvä päivä viettää lepo- ja pyhäpäivää.