Kiristys, petkutus ja lahjonta.
Harmi ettei Jumalan poika jättänyt jälkeensä mitään mitä ei olisi voitu feikata tai valehdella.
Harmi ettei Jumalan poika jättänyt jälkeensä mitään mitä ei olisi voitu feikata tai valehdella.
Todellinen kristillisyys
M@k3
22631
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
montakohan krisseliä tällä palstalla on.
1 Pietari 4:
12. Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa,
13. vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita.
14. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden,
-suurta tietämättömyyttä viisaalta ateistilta!
Kiristys = usko satuumme tai kärsi äärimmäinen rangaistus.
Lahjonta = usko satuumme ja saat parhaimman kuviteltavissa olevan palkinnon.
Petkutus = kumpikin ylläoleva on kuin jostain ostos-tv:n mainoksesta.
raamattua, mutta et itseäsi.
Selitys on ollut pakko rustata, koska tyhminkin pelle uskovainen oivaltaa, etteivät asiat mene kuten hän itse haluaisi.
Toinen selitysmalli on lyhyempi:
Jumalaa ei ole.
tappiosi, nimittäin luulosi, ettei Jumalaa ole!
Nyyh puolestasi! :(
nyyhhh puolestasi!
Jeesus Kristus tuomitsee sinut ja minut oikeudenmukaisesti!
Etkö edes tunne mytologiaasi sen vertaa että oikeudenmukaisuudella ei ole mitään tekemistä taivaaseen pääsyn kannalta.
Tyhjää myyvä firma menee konkurssiin ilman uskoa, joten vain uskon avulla voi päästä taivaaseen.
¤Harmi ettei Jumalan poika jättänyt jälkeensä mitään mitä ei olisi voitu feikata tai valehdella.¤
- Minusta pyyteetön rakkaus ja sen erillaiset esiintymismuodot ovat paras perintö mikä jäi ja myös osoitus Kristuksen opetusten oikeellisuudesta.
Kaikkeudelista eli kokonaisvaltaista rakkautta ei voi feikata, sen puuttuminen paljastuu 'hedelmistä' joista voidaan haluttaessa arvioida kunkin uskonnon todelliset pyrkimykset ja motiivit.
Eiköhän se rakkaus ollut maailmassa jo kaaauan ennen Jeesusta.
Kiinan kansan suuren eettisen kasvattajan Konfutsen eli Kung-fu-tsen (551–479 eKr.) opetukset. Konfutsen oppi on käytännöllistä ja kokonaan tähän maailmaan kohdistuvaa, pääsisällyksenä lähimmäisen rakkauden vaatimus noudattamalla ns. kultaista sääntöä: »Älä tee muille, mitä et halua heidän tekevän itsellesi.» Eikä Konfutse rajoittanut tätä vaatimusta vain oman kansansa piiriin, vaan halusi sen ulotettavaksi myös kansojen välille, koko ihmiskuntaan.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kungfutse
"- Minusta pyyteetön rakkaus ja sen erillaiset esiintymismuodot ovat paras perintö mikä jäi ja myös osoitus Kristuksen opetusten oikeellisuudesta."
Kuinka niin pyyteetön? Eikös Jeesus vaatinut opetuslapsiaan jättämään kotinsa, omaisuutensa ja sukulaisensa, jotta ne voisivat seurata häntä. Aika moni taisi menettää ainoan henkikultansakin vierailla mailla. Aika kaukana pyytettömyydestä. Melko vaativaa itseasiassa, jos lupausten vakuutena on vain yhden kapinallisen juutalaisen sana.
Tuosta lopusta olen kanssasi samaa mieltä. Ja kristinuskon hedelmäthän on luettavissa esim. kirjasarjasta "Kansojen historia".
Aivan, mutta ei tämä tee Jeesuksen opetusta yhtään vähäpätöisemmäksi,vai? :)
ps. muuten just vaimo soitti, oli ryöstetty puistossa(oli lasten kanssa siellä) digi-kamera ja lompakko, että sellasta se 'rakkaus' tettää.
Tähän liittyy syvempiä Jeesuksen oppilaita koskevia koetuksia, liittyen siihen seuraako maailman henkeä(itsekkyys/oma napa), vai ottaako riesakseen maailman vihan(koska saarnaa epäitsekkyydestä), sama koetus liittyy rikkaan miehen ksymykseen: "Mitä minun pitää tehdä jotta.." Jeesus tokaisee: "Myy kaikki ja seuraa minua", eli arvot järjestykseen, 'tie' jota kuljetaan näissä systeemeissä ei ole 'helppo tie' vaan rakkaudettoman maailman keskellä on varmaa että uhraukset ovat kovia jos rakkauden tiellä (ateilla,uskovilla, kellä tahansa) koittaa vaeltaa.
lähinnä tuohon "pyyteettömyys"-sanaan. Onko sellaista pyyteettömyyttä edes olemassa?
Vaimon pyytettömyys on vain puoli palkkaa, ammattilaiselta saa viidellä sadalla eurolla paljonkin hyvää pyyteetöntä rakkautta. Mutta jeesuksen pyyteetön rakkaus vie koko äijän?
Miksi käyttää sanoja, jotka eivät ole totta?
Jos tarkemmin ja syvemmin tutustuu(muuhunkin kuin kirkon opettamaan kuvaan muiden pintapuoliseen kuvaan) niihin opetuksiin joita kaiken kaikkiaan Jeesuksen koottuihin kirjallisiin sanomisiin liittyy, nousee esille kuva ihmisestä joka ei katsonut ihmisten vikoihin, taustoihin, tai muuhun ihmismäiseen kuvaan.
Sen sijaan taustoilta löytyy kokonaiskuva koko universumia epäilevästä ja sen olemassolon oikeutusta pohtivasta ihmisestä, jolle maailma ja sen halut/itsekkyys ja rakkauskin(itsekästä/pyyteellistä) olivat irvikuva siitä mitä hänen ajatuksensa kokonaisvaltaisesta pyyteettömyydestä edusti.
Siis luojan luomaa maailmaa Jeesus piti jo itsessään pyyteellisenä, mahdottomana paikkana toteuttaa mitään täydellisesti, miksi, siksi että koko konteksti(luotu olevaisuus) edusti jo itse sinänsä erhettä.
"Te ette ole osa maailmaa, jos olisitte maailmasta maailma teitä rakastaisi, mutta kun ette siitä ole se teitä vihaa", kun tälläinen sanoma heitetään kehiin, tulee eittämättä mieleen, miksi sitten se tehtiinkään tai annettiin mahdollisuus yleensäkään pyyteellisyyden tulla esiin, onhan selvää että Jeesuksen ajatukset eivät voineetkaan kummuta siitä että kontekstin(maailma) sisällä olevat olennot joita itse konteksti(olevaisuus) sitoo olisivat syyllisiä toimintaansa, siksi ihmisiä oli turha syyttää tai epäillä heidän motiivejaan, ne olivat jo kontekstin tähden viturallaan.
Siis se mitä Jeesus painotti oli epäitsekkyys(pyyteettömyys), koska se olisi luonnollisestikkin väistämätön tilanne niille ihmisille jotka ottaisivat saman ajatuksen itseensä kuin hänellä oli, pyyteettömyyden ihanne merkitsee kokonais-tilanteen ymmärtämistä ja luonnollista tilaa olla epäitsekäs, taistelu käydäänkin siinä--> kestääkö maailman painostuksen ja vaatimuksen olla itsekäs ja pyyteellinen, sillä turpiin tulee ja varmasti.
siltä kuin väittäisit, että jumaliin uskomattomat eivät osaisi rakastaa ja auttaa lähimmäisiään. Aika tyly väite.
kysyä uskooko ryöstäjä jumalaan ja jos uskoo, niin minkä uskontokunnan jumalaan, vai oliko peräti ateisti?
En todellakaan, kaiken pitäisi perustua vapaaehtoisuuteen, itse-oivallukseen ja tässä jumaluuksien kumartelu ei auta melkeinpä käy päin vastoin.
Kuule, tuskinpa rikkoo: "Älä varasta" tai "Tee tosille kuten tahdot itsellesi"(jos ei ole masokisti) ajatuksia tahallaan, kai se narkki tai joku ajaa viemään toiselta köyhältä ruoka-rahat ja ainoan kameran tunteettomasti tai tilanteesta nauttien.
filosofointia:)
Ongelmaksi muodostuu vain sekin, että emme enää tiedä mikä on hänen sanomaansa, ja mikä sitten ei.
Joten jeesuksen omasta filosofiasta on huono sanoa mitään. Mielellään tutustuisi sellaiseen tutkimukseen, jossa tekstianalyysillä on päästy (suurella todennäköisyydellä) alkulähteille asti.
Kaipa sellainenkin on tehty, en vain satu tuntemaan. Raamattututkimus ei ole alaani:)
"Kaikki muuttuu ei entiselleen mikään jää", vai jääkö?
Siksi ettei varmuutta tekstien autenttisuudesta ole on hyvä aina tarkastella sanomaa, olkoonkin se vaikka kollektiivista tiivistymää ihmiskunnan oppimisesta, mutta näinhän se onkin kattavampaa.
Itselleni lopputulos on yksinkertainen kultainen sääntö joka lienee vanhempaa perua kuin Jeesuksen sanomiset ja lopulta kaikki muu tuntuu olevan yhtätyhjän kanssa (jopa tieto) jos ei ole rakkautta itseensä ja tätä kautta ymmärrystä ja rakkautta lajitovereihinsa.
Jumalan "rakkaus" on aika vaativaa...
Jos kerran Jumala niin rakastaa pyyteettömästi ihmisiä, niin mitenköhän se sitten voi nakella ihmisiä helvettiin? Kaikkivaltiaana se voisi täysin estää kenenkään joutumisen helvettiin.
Jumalan rakkaus loppuu, kun ihminen tekee virheitä elämässään. Jos hän todella rakastaisi ihmisiä, hän kyllä antaisi ihmiselle toisen mahdollisuuden eikä heittäisi ihmistä yhden elämänsä jälkeen ikuisiksi ajoiksi helvettiin.
Jumala on luonut, tai antanut syntyä, monia asioita, jotka voivat vaarantaa ihmisten kristinuskoon kääntymisen, kuten muut uskonnot. Kaikille hän ei edes anna/ole antanut mahdollisuutta tulla uskoon. Näyttää ettei hän edes halua kaikkien ihmisten pelastuvan.
Jumala on kaikessa "rakkaudessaan" pitänyt huolen että joidenkin elämästä tulee oikein vaikeaa (esim. vaikeasti vammaiset tai kehitysmaiden asukkaat) ja toisilla menee oikein hyvin. Mistä näin epäreilu jako?
Että se siitä jumalan tai Jeesuksen pyyteettömästä rakkaudesta.
Noinhan se menee, ja kirjoitat juuri siitä tulkinnasta joka vallitsee yleisesti ja yhtäläisesti suurimmassa osassa uskonnoissa.
Mitäs jos ajateltaisiinkin koko asia aivan toisella lailla, raamatun luoja-jumalan olevan 'paholainen'(mm. koska loi olevaisuuden Vt:n kertomukset) ja tai vielä enemmän--> meidän ihmisten (eli'kuorien') olevan vain 'perkeleellisen henkien'(jing&jang) ilmenemistä konkretiassa joka siis markkeeraa itse helvettiä?
Ihminenhän tässä vaatii, ihmisen lihallisuus vaatii, ihmisen ja olevaisuuden rakenne mahdollistaa vastakkain-asettelut ja mitä tästä voit päätellä raamatun kontekstin kautta luoja-jumalasta tai toisaalta vaikkapa meistä ihmisistä jotka luomme koko-ajan ajatuksissamme ja nyt jo teoissamme uusia asioita.
Eihän ihmiskunnassa ja siten luoja-jumaluuden (jonka kuvia raamatun mukaan olemme) ole mitään rakkaudellista vaan päinvastoin tuskaa, surua ja itsekästä nautinnon halua niin maallisesti kuin vielä enemmän uskonnollisissa haaveissa taivaassa ja ikuisuudessa vielä paremmissa nautinnosta siellä.
Jeesus oivalsi tämän ja puhuikin täydellisestä pyyteettömyydestä ja sen olemuksen toteutumisesta vasta siellä missä ei ole privaattia olemassaoloa tai missä ei ole yksilöllistä taivasta, ei ole yksilöä, ei ole varsinkaan lihallista ihmistä pyyteineen ja aisti-maailmoineen, on vain kollektiivinen tajunta--> 'Yksi', joka on kuin meri josta nyt hetkellisesti kuin aallot merestä kohoten nousee hetkellisesti privaatti tietoisuus.
Uskonnot ja 'pyhät' kirjoitukset ovat intuitiivistä kollektiivista tajunnan-virtaa, johon uskonnolliset ja poliittiset johtajat ovat kirjoituttaneet reuna-huomautuksia omien pyyteidensä (valta,asema,pelko,toiveet etc.) takia ja näin muuttaneet niiden alkukirjoitusten subjektiivisen voiman, mutta kokonaisuudessa maailman 'pyhä' kirjallisuus tällä kohtaa nostaa esille ne oleellliset opetukset joiden mukaan vain rakkaus(kokonaisvaltainen/ei yksilöity) on iätön voima, arvo ja tarkoitus olemassaololle, ei siis suinkaan materia,nautinto tai privaattius näin kuin me sen havainnoimme.