lepopäivän muutti sunnuntaille katolinen kirkko eli Rooman valtakunnan uskonnollinen seuraaja! Sunnuntaille ei ole muuta perustetta kuin laittomuuden salaisuus ja kapina Jumalan tahtoa ja määräyksiä vastaan. Auringonpäivää vietettiin jo kauan ennen Jeesuksen ristinkuolemaa. Sitä viettivät pakanat jotka eivät taivaan Jumalasta mitään tienneet. Keisari Konstantinus (320-luvulla) tahtoi saada kirkon piiriin kaikki valtakuntansa ihmiset. lepopäivä oli oiva keino yhdistää luopuneet kristityt ja maalliset pakanat. Jeesuksen asetus ja Jumalan laki syrjäytettiin. Lopullinen muutos tapahtui paavien toimesta (500-luvulla), jotka itseasiassa ovat Rooman keisarin seuraajia. Alkoi kristikunnan pimeä aika joka jatkuu uskonpuhdistuksesta huolimatta laajana. Ainoastaan Adventtikirkko pysyy uskollisena Jumalan laille ja Jeesuksen uskolle!
Lepopäivän muutokselle ei perustetta
Raamatussa
398
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
jotta voit noudattaa sapattisäädöksiä. Tietenkin noudatat myös aivan kaikkia muita säädöksiä.
"Ainoastaan Adventtikirkko pysyy uskollisena Jumalan laille ja Jeesuksen uskolle!"
Tämä ei tietenkään ole mahdollista, sillä esim. 500-luvulla ei ollut koko Adventtikirkkoa.
Sunnuntain viettäminen ei ole mitään "luopumusta" Uuden testamentin teologiassa, vaan apostolisessa alkukirkossa aloitettu käytäntö vapauden hengessä. Jokainen kristitty suhtautuu erilaisten päivien viettämiseen haluamallaan tavalla ja kristittyjen tulee kunnioittaa toisiaan rakkauden hengessä, toisiaan loukkaamatta. Tuomion mittapuuna viimeisenä päivänä on ainoastaan usko Kristukseen ja se, miten lähimmäisiä on kohdeltu. Epäusko Kristuksen evankeliumia kohtaan johtaa kadotukseen. Pelastuksen etsiminen Mooseksen lain mukaisista teoista tai Mooseksen lain mukaisten tekojen asettaminen pelastumisen ehdoksi päinvastoin kadottaa ja merkitsee evankeliumin mitätöintiä. Sapatin pitämisen korostaminen ja kristittyjen tuomitseminen sunnuntain viettämisen takia on -varsinkin Kolossalaiskirjeen varoituksien valossa - osoitus hengellisestä ylpeydestä ja farisealaisesta omahyväisyydestä, halusta olla muita parempia.
ihminen on vailla Pyhää Henkeä, eikä hänellä ole Isääkään, kun ei tunne Poikaa.
Mitenkäs, kun puhut vaan sapatista, mihin unohtuivat tillit, mintut ja jalkojen pesu, puhumattakaan vihannesten syöminen...
Ethän sinä voi millään pelastua, koska et noita muistanut nyt mainita.