Voisi jaaritella seuraavasta aiheesta..
pari "klassista" esimerkkiäkin.. tarkoituksena herätellä kysymyksiä joissakin, jotka eivät niitä ole vielä ymmärtäneet itseltään kysellä. Älkäätten pillastuko, vaikka olisitte näistä asioista jo perillä, jatkakaa seuraavaan postiin, jos näin on ;-) Ties vaikka tästä olisi jollekulle toiselle hyötyä, hmm.
että mikäs erottaa mielentuotoksen toisesta..
Puhutaanpa mielikuvituksesta, ja todellisuudesta..
Onkohan näin, että se, mikä on ajatuksissa, ei ole todellista?
Jos näin, niin miten ei-todellinen voi tuottaa todellista?
Yksinkertainen esimerkki on sinfonian säveltäminen.. säveltäjä kuulee ensin sinfonian päässään.. Sitten, kun hän kirjoittaa sen paperille on se olemassa?
Onko yhden ihmisen idea vasta levitettävässä muodossa
olemassa ja todellinen ja merkityksellinen?
Eikö ennemminkin, että kun se on levitettävissä, niin se on idea, joka on levitettävissä. Eikä tämä kerro mitään sen merkityksellisyydestä tai olemassaolosta. Onko idea hyvä vain, kun se voidaan levittää? Onko idean ainut funktio tulla levitetyksi?
Eivätkö henkilökohtaiset kokemukset voi olla ihmiselle merkityksellisiä ja tärkeitä, sellaiset, joita ei voida levittää?
Jos joku haaksirikkoutuu autiolle saarelle,
ja hän aikansa kuluksi alkaa hallusinoida kaunista musiikkia, niin onko tarpeen miettiä, mistä tämä musiikki tulee? Onko sillä tuossa tapauksessa merkitystä?
Fasismi on idea, jota voidaan levittää muille..
Kaunis sinfonia on idea, jota voidaan levittää muille..
Mutta toiseen suhtaudumme selvästi myönteisemmin.
Voidaanko hyvän idean ainoana mittana siis pitää levitettävyyttä ja ilmaistavuutta..
Miten monen ihmisen kokemus eroaa
yhden ihmisen kokemuksesta? Siten.. että sen kokee monta ihmistä.
Kokemuksilla ei ole riippuvaisuussuhdetta todellisuuteen, mutta kokemukset voivat olla todellisuuden kanssa yhteneväisiä.
Jos jokin määritetään niin, ettei se pidä paikkaansa riippumatta ihmisten mielipiteistä, ja ihmisten mielipide on, että se ei pidä paikkaansa, niin molemmat ovat yhteneviä, mutta riippuvaisuutta ei siltikään ole olemassa.
Mistä siis tiedämme, mikä kokemus on oikeanlainen, mikä ei, koska emme voi määrittää sitä aina sen perusteella, kuinka moni sen kokee olemassaolevaksi?
Vai muuttuuko esim. idea todelliseksi, kun sen kokee 51%:lle kokijoista, ja toisinpäin?
Jos Einstein olisi saanut idean suhteellisuusteoriasta, mutta halvaantunut täysin ruumiltaan ennenkuin olisi ehtinyt kirjoittaa sen ylös, niin olisiko hän silti keksinyt suhteellisuusteorian?
Sen sijaan voimme joistakin asioista useinkin sanoa, kuinka monelle jokin kokemus tuotettuna lisää onnellisuutta..
Kysymys kuuluu siis:
mikä erottaa merkityksellisen ja hyvän
idean huonosta ja ei-merkityksellisestä?
Onko hyvä idea sellainen, joka tuotettaessa tuottaa useimmille ihmisille positiivisia kokemuksia, ja huono sellainen, joka tuotettaessa tuottaa useimmille ihmisille negatiivisia kokemuksia? .. Mihin suuntaan se muuttaa asioita..
Mutta, ideat ja sisäiset keksinnöt muuttavat yksittäistä ihmistä.
Oivallus, ymmärtäminen.. voiko olla, että joskus tämä oivallus ei ole helposti ilmaistavissa tai tuotettavissa toisessa ihmisessä?
Mitä ilmaisimia ihmisellä on? Ilmaisemalla
ihminen pyrkii tuottamaan kokemuksia toisessa ihmisessä.. vuorovaikutukseen.. tiedostamattaankin. Mistä voidaan mikin idea havaita?
Voidaanko aisteilla aina havaita
idea.. eih.. se, että, jotakin ei osata ilmaista,
voi olla myös ilmaisuvälineiden puutosta, eikä niinkään asian olemattomuutta..
Seuraavaksi pari ajatusta ja kysymystä hulluudesta:
Jos joku tekee taideteoksen hulluudesta,
niin onko hän hullu, vai taiteilija..
Hullu taiteilija kenties =)
Mutta taiteilija on yleensä hullua arvostetumpi.
Ero= taiteilija tuottaa hulluutensa muidenkin koettavaksi ja "levittää" hulluuttaan =D
Ihmiset eivät halua joutua välttämättä tuon ihmisen hulluuden kohteiksi, mutta he voivat haluta sen vapaaehtoisiksi kokijoiksi.
Hulluuden kohteeksi joutuminen ei ole
hulluuden kokemista.
Ideat tuottavat lähes aina ihmisessä jotakin muutakin toimintaa,
kuin alkuperäisen kokemuksen puhdas tuottaminen ja levittäminen.. koska kokemukset ovat sekoittuneet keskenään ihmisen sisällä, ja lisäksi ilmaisuun vaikuttavat sattuman tuulet..
Ihmisen jokaista sisäistä kokemusta ei voida todeta yksin hänen teoistaan.
Mitä vähemmän sekoittuneesti ja puhtaasti hyvä idea ilmaistaan, sitä arvokkaampana sitä pidetään, koska sitä enemmän se sisältää alkuperäistä ideaa sisällään.
Hyvä tekninen ilmaisu on arvostettua
hyvän idean ohella, koska ne tarvitsevat toisiaan.
Ihmisen tehtävä on mielestäni erotella hyvät ideat huonoista, pitää mielensä puhtaana, jotta hyvät ideat eivät sekoitu huonoihin hänen sisällään, sekä tulla näiden hyvien ideoiden teknisesti hyväksi ilmaisijaksi, jotta ne tuottuvat mahdollisimman itsensä kaltaisina hänen lävitseen.
pari "klassista" esimerkkiäkin.. tarkoituksena herätellä kysymyksiä joissakin, jotka eivät niitä ole vielä ymmärtäneet itseltään kysellä. Älkäätten pillastuko, vaikka olisitte näistä asioista jo perillä, jatkakaa seuraavaan postiin, jos näin on ;-) Ties vaikka tästä olisi jollekulle toiselle hyötyä, hmm.
että mikäs erottaa mielentuotoksen toisesta..
Puhutaanpa mielikuvituksesta, ja todellisuudesta..
Onkohan näin, että se, mikä on ajatuksissa, ei ole todellista?
Jos näin, niin miten ei-todellinen voi tuottaa todellista?
Yksinkertainen esimerkki on sinfonian säveltäminen.. säveltäjä kuulee ensin sinfonian päässään.. Sitten, kun hän kirjoittaa sen paperille on se olemassa?
Onko yhden ihmisen idea vasta levitettävässä muodossa
olemassa ja todellinen ja merkityksellinen?
Eikö ennemminkin, että kun se on levitettävissä, niin se on idea, joka on levitettävissä. Eikä tämä kerro mitään sen merkityksellisyydestä tai olemassaolosta. Onko idea hyvä vain, kun se voidaan levittää? Onko idean ainut funktio tulla levitetyksi?
Eivätkö henkilökohtaiset kokemukset voi olla ihmiselle merkityksellisiä ja tärkeitä, sellaiset, joita ei voida levittää?
Jos joku haaksirikkoutuu autiolle saarelle,
ja hän aikansa kuluksi alkaa hallusinoida kaunista musiikkia, niin onko tarpeen miettiä, mistä tämä musiikki tulee? Onko sillä tuossa tapauksessa merkitystä?
Fasismi on idea, jota voidaan levittää muille..
Kaunis sinfonia on idea, jota voidaan levittää muille..
Mutta toiseen suhtaudumme selvästi myönteisemmin.
Voidaanko hyvän idean ainoana mittana siis pitää levitettävyyttä ja ilmaistavuutta..
Miten monen ihmisen kokemus eroaa
yhden ihmisen kokemuksesta? Siten.. että sen kokee monta ihmistä.
Kokemuksilla ei ole riippuvaisuussuhdetta todellisuuteen, mutta kokemukset voivat olla todellisuuden kanssa yhteneväisiä.
Jos jokin määritetään niin, ettei se pidä paikkaansa riippumatta ihmisten mielipiteistä, ja ihmisten mielipide on, että se ei pidä paikkaansa, niin molemmat ovat yhteneviä, mutta riippuvaisuutta ei siltikään ole olemassa.
Mistä siis tiedämme, mikä kokemus on oikeanlainen, mikä ei, koska emme voi määrittää sitä aina sen perusteella, kuinka moni sen kokee olemassaolevaksi?
Vai muuttuuko esim. idea todelliseksi, kun sen kokee 51%:lle kokijoista, ja toisinpäin?
Jos Einstein olisi saanut idean suhteellisuusteoriasta, mutta halvaantunut täysin ruumiltaan ennenkuin olisi ehtinyt kirjoittaa sen ylös, niin olisiko hän silti keksinyt suhteellisuusteorian?
Sen sijaan voimme joistakin asioista useinkin sanoa, kuinka monelle jokin kokemus tuotettuna lisää onnellisuutta..
Kysymys kuuluu siis:
mikä erottaa merkityksellisen ja hyvän
idean huonosta ja ei-merkityksellisestä?
Onko hyvä idea sellainen, joka tuotettaessa tuottaa useimmille ihmisille positiivisia kokemuksia, ja huono sellainen, joka tuotettaessa tuottaa useimmille ihmisille negatiivisia kokemuksia? .. Mihin suuntaan se muuttaa asioita..
Mutta, ideat ja sisäiset keksinnöt muuttavat yksittäistä ihmistä.
Oivallus, ymmärtäminen.. voiko olla, että joskus tämä oivallus ei ole helposti ilmaistavissa tai tuotettavissa toisessa ihmisessä?
Mitä ilmaisimia ihmisellä on? Ilmaisemalla
ihminen pyrkii tuottamaan kokemuksia toisessa ihmisessä.. vuorovaikutukseen.. tiedostamattaankin. Mistä voidaan mikin idea havaita?
Voidaanko aisteilla aina havaita
idea.. eih.. se, että, jotakin ei osata ilmaista,
voi olla myös ilmaisuvälineiden puutosta, eikä niinkään asian olemattomuutta..
Seuraavaksi pari ajatusta ja kysymystä hulluudesta:
Jos joku tekee taideteoksen hulluudesta,
niin onko hän hullu, vai taiteilija..
Hullu taiteilija kenties =)
Mutta taiteilija on yleensä hullua arvostetumpi.
Ero= taiteilija tuottaa hulluutensa muidenkin koettavaksi ja "levittää" hulluuttaan =D
Ihmiset eivät halua joutua välttämättä tuon ihmisen hulluuden kohteiksi, mutta he voivat haluta sen vapaaehtoisiksi kokijoiksi.
Hulluuden kohteeksi joutuminen ei ole
hulluuden kokemista.
Ideat tuottavat lähes aina ihmisessä jotakin muutakin toimintaa,
kuin alkuperäisen kokemuksen puhdas tuottaminen ja levittäminen.. koska kokemukset ovat sekoittuneet keskenään ihmisen sisällä, ja lisäksi ilmaisuun vaikuttavat sattuman tuulet..
Ihmisen jokaista sisäistä kokemusta ei voida todeta yksin hänen teoistaan.
Mitä vähemmän sekoittuneesti ja puhtaasti hyvä idea ilmaistaan, sitä arvokkaampana sitä pidetään, koska sitä enemmän se sisältää alkuperäistä ideaa sisällään.
Hyvä tekninen ilmaisu on arvostettua
hyvän idean ohella, koska ne tarvitsevat toisiaan.
Ihmisen tehtävä on mielestäni erotella hyvät ideat huonoista, pitää mielensä puhtaana, jotta hyvät ideat eivät sekoitu huonoihin hänen sisällään, sekä tulla näiden hyvien ideoiden teknisesti hyväksi ilmaisijaksi, jotta ne tuottuvat mahdollisimman itsensä kaltaisina hänen lävitseen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllä ideat ovat yhteneväisiä vaikka niitä ei voi sanoiksi muodostaa tai ne ovat vaikeasti hahmotettavia tai käsitettäviä.
Ihmiskunta on periaatteessa olemassa jokaisessa yksilössä, kaikki perustavaalaatua olevat muutamat periaatteet ja voimat ilmenevät todellisuudessamme että symboliikassamme, eli kaikessa koko ajan, niin makro kuin micro-todellisuudessa, siis "Niin ylhäällä kuin alhaalla".
Lisäksi kokemuksemme ovat 'tapissa' aika samanoloisia, ne muutamat variaatiot käydään jossain muodossa läpi jokaisen ihmisen kohdalla vahvemmin tahi lievemmin.
Samanaikaiset tieteellisten teorioiden ilmentymiset olemassaoloon vaikuttavat merkitsevän kollektiivisen tietoisuuden olevan olemassa, musiikin kumpuaminen näkyy olevan joillekkin kuin 'poimimista' jostain valmiina olevasta loputtomasta sammiosta, josta määrätyn lahjakuuden omaavat henkilöt saavat otettua teemoja ylös, ne ikään kuin virtaavat jostain heidän lävitseen.
Sanojen vankina oleminen ei ole ainoa ideoiden sekoittaja ja latistaja, puhumattakaan siitä mikä on pinta-olemuksen tuottamaa ja siihen kuuluvaa ideointia ja mikä ei.
Jos ihminen kykenisi poistamaan 'minä-pinta-persoonansa' päälle karkauksen, sen vietti ja muu toiminnan ylivoimasuuden, olisi varmasti vaikuttavaa ja yksinkertaista todeta samanoloisten perus-ideoiden olemassaolo, arvelen niiden siis olevan paljolti yhteneväisiä ja oleellisesti samanoloisia kaikilla 'persoonan'(matkijan) sivuun työntämään kykenevillä.
pitkä ja sekava. Ei jaksa keskittyä.
Tekstin sekavuus voi myös olla sinun päässäsi,
eikä itse tekstissä ;-)
käsittelemänsä aiheen näennäiseen monimutkaisuuteen ja moniulotteisuuteen nähden teksti on itseasiassa lyhyt, suppea ja jopa melkoisen selkeä lukuisine yksinkertaistettuine esimerkkeineen.