Liityin MAP-Kirkkoon 6-henkisen perheeni kanssa sen nuorimpana jäsenenä vuonna 1956. Jo vuoden 1955 marraskuussa tuli kotiimme kaksi MAP-kirkon lähetyssaarnaajaa ja kutsui meidät konfferenssin yhteydessä lauantaina olleeseen illanviettoon. Se oli mielestäni upea tilaisuus, jossa ei niinkään saarnattu vaan esitettiin hienoa viihteellistä ohjelmaa. Siellä oli musiikkia ja näyttelemistä. Sain heti vaikutelman välittömistä ja iloisista ihmisistä, jotka eivät pukeutuneet mustiin ja kulkeneet tukka nutturalla. He olivat iloisia ja heidän sanomansa oli iloinen.
Lähetyssaarnaajat jatkoivat opetustamme yli puolen vuoden ajan. Siihen aikaan he opettivat luopumuksen käyttäen apunaan flanelitaulua, johon laittoivat eräänlaisen palapelin, joka kuvasi kirkkoa kaikkine pappeuksineen ja perustana oli apostolit ja kulmakivenä Kristus. Sitten he ottivat tuon apostolisen perustuksen pois, jolloin koko kirkko romahti lattialle. Se oli havainnollinen kuvaus, miten kirkolle tapahtui, kun apostolit ja profeetat otettiin pois.
Vaikka olin nuori, niin minusta kaikki tuo opetus tuntui hyvin johdonmukaiselta. Isäni oli hyvin perusteellinen, kun tutki kirkkoa, eikä hän halunnut johtaa perhettään suinpäin uuteen uskontoon. Siksi hän kävi kaikkien kotikaupunkimme uskonnollisten yhteisöjen kanssa keskusteluja. (Ev. lut. Helluntailaiset, Jehovan Todistajat ja muitakin kirkkoja oli, joita en kaikkia muista). Kukaan muu ei saanut häntä vakuuttuneeksi valtuudesta toimia Jumalan nimessä.
Lähetyssaarnaajat jatkoivat opettamistamme ja rukoilimme yhdessä aina heinäkuuhun asti, jolloin perheemme kastettiin. Seurasin myös isäni kamppailua. Hän oli jäämässä Ilmavoimista eläkkeelle ja kävi satamassa lastaustoissä. Siellä hän kipeytti selkänsä. Kun hän oli vuoteellaan lukemassa kirkkomme opetuksia, hän halusi mennä olohuoneeseen hakemaan Raamattua. Silloin hänen selkäänsä vihlasi niin, ettei päässyt mihinkään vaan jäi vuoteelleen. Yöpöydällä oli Lännen muukalainen niminen lehtinen. Hän ajatteli, että oli jo lukenut sen, mutta luettuaan sitä uudelleen hän huomasi, ettei ollutkaan lukenut sitä kokonaan. Siinä esitettiin kolmen miehen keskustelu kun he kaikki olivat sattuneet samaan majataloon yöksi. Tämä lännen muukalainen edusti MAP-kirkkoa ja hän perusteli toisille papeille luopumuksen ja palautuksen välttämättömyyden Raamattua hyväksi käyttäen.
Tämän lehtisen lukeminen sai isäni kääntymään kirkkoon ja hän tunsi sen kautta erityisen selkeästi Pyhän Hengen vaikutuksen ja Jumalan ohjauksen.
Minä kyllä sain jo silloin 10-11-vuo0tiaana oman todistukseni, mutta myöhemmissä elämän vaiheissa jouduin tekemään ratkaisuni uudelleen.
Kun avioiduin vaimoni kanssa ja aloimme rakentaa taloamme tuli meille vaihe, jolloin jäimme joksikin aikaa pois kirkosta. Myöskin ennen avioitumista olin vähän epävakaa ja sorruin joihinkin maailmallisiin tapoihin mm. rikkoessani viisaudensanaa vastaan. Aktivoiduin kuitenkin pian uudelleen koska en koskaan ollut menettänyt uskoani. Tutustuin myös muihin kirkkoihin, mutta en tuntenut niissä samoin kuin MAP-kirkossa.
Kun avioliittomme alkuaikana olimme pois kirkosta, tuli eräänä iltana kaksi vnhempaa kirkkomme veljeä, jotka olivat kotiopettajiamme käymään luonamme. He olivat todella rakastavia ja ystävällisiä ja saivat meidät uudelleen aktivoitua. Kuitenkin olimme perheenä hyvin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa ja teimme selväksi, ettei meillä ollut mahdollista maksaa kymmenyksiä, koska yksinkertainen laskenta osoitti, että kaikkien rakentamisesta johtuvien kulujen jälkeen meille jäi vain niukka toimeentulo perheen tarpeisiin.
Kuitenkin muutaman kuukauden kuluttua tuli seurakuntaamme lähetysjohtaja vierailemaan. Hän halusi puhutella meitä ja haastoi meidät menemään temppeliin, jotta voisimme sinetöidä perheemme iankaikkisiksi ajoiksi. Ajatus kiehtoi, mutta totesin, etten pysty maksamaan kymmenyksiäni. Tällöin lähetysjohtaja kuitenkin pyysi meitä tekemään niin ja jos perheeltämme puuttuisi jotain soittaisimme vain hänelle. Meillä oli suuri halu ja usko tehdä oikein ja niinpä teimme parannuksen ja ryhdyimme maksmaan kymmenyksiä. Kun olimme maksaneet ne meille jäi vain muutaman päivän ruokaraha. Elimme kuitenkin voimallisessa uskossa ja meillä oli halu päästä temppeliin.
Sitten alkoi elämässämme tapahtua ihmeitä. Tunsimme kuinka taivaan akkunat aukesivat ja perheemme sai sen kautta siunauksia niin, ettemme kärsineet minkäänlaisesta puutteesta, vaan meillä oli suorastaan yltäkylläistä. Saimme odottamattomia ruokapaketteja vaimoni kotoa, koska siellä hänen hyvä kasvattiäitinsä sai hengen tunteen, että meille pitäisi lähettää ruokapaketti. lisäksi monia maksuja, joita emme odottaneet niihin aikoihin tuli meille. Myös veronpalautukset olivat tuona vuonna jostain syystä etuajassa ja lisäksi vaimoni sai kaupan arvonnassa runsaan joulukinkun. Meitä ei ollut tuurannut koskaan ennen eikä sen jälkeenkään arvonnoissa. Joka tapauksessa kaikki mitä tuolloin tapahtui hyväksemme katsomme sen olleen siunausta ylhäältä. Emme koskaan tarvinneet soittaa lähetysjohtajalle ja pyytää häneltä avustuksia.
Kun menimme temppeliin Sveitsiin oli se hieno hengellinen kokemus. Myös patriarkalta saamamme siunaus oli voimakkain hengellinen kokemus mitä olen koskaan saanut elämäni aikana. Nämä ja lukuisat muut voimakkaat Pyhän Hengen kautta saamani kokemukset ja siunaukset ovat piirtyneet sydämeeni niin vahvaksi todistukseksi etten voi milloinkaan kieltää niitä.
Unski
Lähetyssaarnaajat jatkoivat opetustamme yli puolen vuoden ajan. Siihen aikaan he opettivat luopumuksen käyttäen apunaan flanelitaulua, johon laittoivat eräänlaisen palapelin, joka kuvasi kirkkoa kaikkine pappeuksineen ja perustana oli apostolit ja kulmakivenä Kristus. Sitten he ottivat tuon apostolisen perustuksen pois, jolloin koko kirkko romahti lattialle. Se oli havainnollinen kuvaus, miten kirkolle tapahtui, kun apostolit ja profeetat otettiin pois.
Vaikka olin nuori, niin minusta kaikki tuo opetus tuntui hyvin johdonmukaiselta. Isäni oli hyvin perusteellinen, kun tutki kirkkoa, eikä hän halunnut johtaa perhettään suinpäin uuteen uskontoon. Siksi hän kävi kaikkien kotikaupunkimme uskonnollisten yhteisöjen kanssa keskusteluja. (Ev. lut. Helluntailaiset, Jehovan Todistajat ja muitakin kirkkoja oli, joita en kaikkia muista). Kukaan muu ei saanut häntä vakuuttuneeksi valtuudesta toimia Jumalan nimessä.
Lähetyssaarnaajat jatkoivat opettamistamme ja rukoilimme yhdessä aina heinäkuuhun asti, jolloin perheemme kastettiin. Seurasin myös isäni kamppailua. Hän oli jäämässä Ilmavoimista eläkkeelle ja kävi satamassa lastaustoissä. Siellä hän kipeytti selkänsä. Kun hän oli vuoteellaan lukemassa kirkkomme opetuksia, hän halusi mennä olohuoneeseen hakemaan Raamattua. Silloin hänen selkäänsä vihlasi niin, ettei päässyt mihinkään vaan jäi vuoteelleen. Yöpöydällä oli Lännen muukalainen niminen lehtinen. Hän ajatteli, että oli jo lukenut sen, mutta luettuaan sitä uudelleen hän huomasi, ettei ollutkaan lukenut sitä kokonaan. Siinä esitettiin kolmen miehen keskustelu kun he kaikki olivat sattuneet samaan majataloon yöksi. Tämä lännen muukalainen edusti MAP-kirkkoa ja hän perusteli toisille papeille luopumuksen ja palautuksen välttämättömyyden Raamattua hyväksi käyttäen.
Tämän lehtisen lukeminen sai isäni kääntymään kirkkoon ja hän tunsi sen kautta erityisen selkeästi Pyhän Hengen vaikutuksen ja Jumalan ohjauksen.
Minä kyllä sain jo silloin 10-11-vuo0tiaana oman todistukseni, mutta myöhemmissä elämän vaiheissa jouduin tekemään ratkaisuni uudelleen.
Kun avioiduin vaimoni kanssa ja aloimme rakentaa taloamme tuli meille vaihe, jolloin jäimme joksikin aikaa pois kirkosta. Myöskin ennen avioitumista olin vähän epävakaa ja sorruin joihinkin maailmallisiin tapoihin mm. rikkoessani viisaudensanaa vastaan. Aktivoiduin kuitenkin pian uudelleen koska en koskaan ollut menettänyt uskoani. Tutustuin myös muihin kirkkoihin, mutta en tuntenut niissä samoin kuin MAP-kirkossa.
Kun avioliittomme alkuaikana olimme pois kirkosta, tuli eräänä iltana kaksi vnhempaa kirkkomme veljeä, jotka olivat kotiopettajiamme käymään luonamme. He olivat todella rakastavia ja ystävällisiä ja saivat meidät uudelleen aktivoitua. Kuitenkin olimme perheenä hyvin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa ja teimme selväksi, ettei meillä ollut mahdollista maksaa kymmenyksiä, koska yksinkertainen laskenta osoitti, että kaikkien rakentamisesta johtuvien kulujen jälkeen meille jäi vain niukka toimeentulo perheen tarpeisiin.
Kuitenkin muutaman kuukauden kuluttua tuli seurakuntaamme lähetysjohtaja vierailemaan. Hän halusi puhutella meitä ja haastoi meidät menemään temppeliin, jotta voisimme sinetöidä perheemme iankaikkisiksi ajoiksi. Ajatus kiehtoi, mutta totesin, etten pysty maksamaan kymmenyksiäni. Tällöin lähetysjohtaja kuitenkin pyysi meitä tekemään niin ja jos perheeltämme puuttuisi jotain soittaisimme vain hänelle. Meillä oli suuri halu ja usko tehdä oikein ja niinpä teimme parannuksen ja ryhdyimme maksmaan kymmenyksiä. Kun olimme maksaneet ne meille jäi vain muutaman päivän ruokaraha. Elimme kuitenkin voimallisessa uskossa ja meillä oli halu päästä temppeliin.
Sitten alkoi elämässämme tapahtua ihmeitä. Tunsimme kuinka taivaan akkunat aukesivat ja perheemme sai sen kautta siunauksia niin, ettemme kärsineet minkäänlaisesta puutteesta, vaan meillä oli suorastaan yltäkylläistä. Saimme odottamattomia ruokapaketteja vaimoni kotoa, koska siellä hänen hyvä kasvattiäitinsä sai hengen tunteen, että meille pitäisi lähettää ruokapaketti. lisäksi monia maksuja, joita emme odottaneet niihin aikoihin tuli meille. Myös veronpalautukset olivat tuona vuonna jostain syystä etuajassa ja lisäksi vaimoni sai kaupan arvonnassa runsaan joulukinkun. Meitä ei ollut tuurannut koskaan ennen eikä sen jälkeenkään arvonnoissa. Joka tapauksessa kaikki mitä tuolloin tapahtui hyväksemme katsomme sen olleen siunausta ylhäältä. Emme koskaan tarvinneet soittaa lähetysjohtajalle ja pyytää häneltä avustuksia.
Kun menimme temppeliin Sveitsiin oli se hieno hengellinen kokemus. Myös patriarkalta saamamme siunaus oli voimakkain hengellinen kokemus mitä olen koskaan saanut elämäni aikana. Nämä ja lukuisat muut voimakkaat Pyhän Hengen kautta saamani kokemukset ja siunaukset ovat piirtyneet sydämeeni niin vahvaksi todistukseksi etten voi milloinkaan kieltää niitä.
Unski
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oli todella hyvä todistus.
Joskus tuntuu että elämä on vain tarpomista ylämäkeen.... mutta näköala on sitä upeampi mitä ylemmäs jaksamme kulkea.
"...mutta näköala on sitä upeampi mitä ylemmäs jaksamme kulkea."
Upea ajatus!
Unskille myöskin.