Ilta-
uneen unettomaan
vie..
silmät-
lähteen
raikkaan tavoin
kyynelehtii kuin onni
unohtunut metsän
siimekseen...
unessa-
kannolle istun kaipauksen
kortta heinän suussani
pyöritellen mietin
aikaa entistä elämän...
hymähdän-
varpaat kastuneet on
kastuneet mättäällä
tulevaisuuden...
uneen unettomaan
vie..
silmät-
lähteen
raikkaan tavoin
kyynelehtii kuin onni
unohtunut metsän
siimekseen...
unessa-
kannolle istun kaipauksen
kortta heinän suussani
pyöritellen mietin
aikaa entistä elämän...
hymähdän-
varpaat kastuneet on
kastuneet mättäällä
tulevaisuuden...
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olipas koskettava runo nyyyyyh.
joskus...illemmalla taasen ...mis eilenkin nähtiin *virn* kerkeetkö...
Juuh ehdin oon nyt loppu illan koneen äärellä nähdään *virn*juuh sama paikka ')
tulen kohta..."höpöttää"
tai sitten otsikko vippaa.
Meillä iltaruinaus menee jotenkin näin:
"Annatko, suloinen kulta, tänä iltana"
"Kädet irti, ei nyt. On päänsärkyä"
Sitten samanlaista kertosäkeinä.
Sitten: "Nyt menet jätkä sohvalle nukkumaan tai haen halon"
"No minä sitten kirveen"
....
"Mihin se nyt hävisi. Soitti taksin ja lähti. Kapakoissa luuhaa ja ihan varmaan vieraissa. Voi minua naisreppanaa. Piruja nuo miehet. Tänne ei sitten enää tule"
....
Aamulla: "Huomenta kulta. Tässä olisi aamukahvit. Sohvalla oli vähän yksinäistä, tämä sulotar on rva P kulmakuppilasta.Olettekin samassa duunissa, jos vartissa lähdetään, vien kummankin matkalla"
"Ja toivottavasti se päänsärky ensi viikkoon helpottaa. Tämän rva P:n mies on vähän matkoilla, minulla neuvotteluja, kotioudun maanantaina"
uudelleen en noin sitten enään kirjoitakkaan..ruinatusta meinaan*virn*
ylle saa,rannan maininki raukeaa!!!!!