Kun luet tämän tarinan.
Muutamia päiviä sitten en olisi tarvinnut
kirjoitelle täysin vieraille ihmisille, sillä
sinä olit tärkein asia elämässäni. Meistä
kumpikaan ei tarvinnut ketään toista, olimme aina
toistemme tukena ja myötäelämässä, olipa asiat
hyvin tai huonosti.
Sitten jotain tapahtui, palattuani kotiini
töistä, jotain puuttui. Koira ei ollut
vastaanottamassa oven takana, enkä olette ulkona
lenkillä, ajatelin. Mutta muutakin oli kadonnut,
kaikki sinun tavarasi oli poissa, hetkeä
myöhemmin tajusin myös sinun olevan poissa.
Miksi? Ihmettelin, oliko sattunut jotain? Vasta
muutama tunti aikaisemmin olimme jutelleet
puhelimessa, aivan kuten normaalisti. Nyt kaikki
oli kuitenkin toisin.
En ole tavoittanut sinua, edes puhelimitse. Sen
verrain sain ystäviltä kuulla, ettei sinulla ole
mitään hätää, hyvä niin. Toivoisin kuitenkin
saavani tietää, miksi näin kävi?
Vastaathan minulle, tiedän, että luet tämän. Tai
jos joku osaa neuvoa tässä tilanteessa, kaikki
neuvot ja apu on tervetullutta.
Muutamia päiviä sitten en olisi tarvinnut
kirjoitelle täysin vieraille ihmisille, sillä
sinä olit tärkein asia elämässäni. Meistä
kumpikaan ei tarvinnut ketään toista, olimme aina
toistemme tukena ja myötäelämässä, olipa asiat
hyvin tai huonosti.
Sitten jotain tapahtui, palattuani kotiini
töistä, jotain puuttui. Koira ei ollut
vastaanottamassa oven takana, enkä olette ulkona
lenkillä, ajatelin. Mutta muutakin oli kadonnut,
kaikki sinun tavarasi oli poissa, hetkeä
myöhemmin tajusin myös sinun olevan poissa.
Miksi? Ihmettelin, oliko sattunut jotain? Vasta
muutama tunti aikaisemmin olimme jutelleet
puhelimessa, aivan kuten normaalisti. Nyt kaikki
oli kuitenkin toisin.
En ole tavoittanut sinua, edes puhelimitse. Sen
verrain sain ystäviltä kuulla, ettei sinulla ole
mitään hätää, hyvä niin. Toivoisin kuitenkin
saavani tietää, miksi näin kävi?
Vastaathan minulle, tiedän, että luet tämän. Tai
jos joku osaa neuvoa tässä tilanteessa, kaikki
neuvot ja apu on tervetullutta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mulla vähän samanlainen tapaus jäänyt
kaivertamaan sielua...Tämä tapahtui viime kesän
ja syksyn kuluessa. Vieläkin kaipaan miestä ja
odotan hänen yhteydenottoaan, mutta turhaan. Niin
monet kyyneleet olen Jarin takia
vuodattanut...Elämä on yhtä painajaista tällaisen
jälkeen.
Todella tuttu tunne viime aikoina minullekin,
joskin minä jäin kaipaamaan naista.
Pahimmalta tuntuu, kun ei tiedä syytä. Välillä
miettii, oisko jotain pitänyt tehdä toisin.
Välillä taas tuntuu, että hyväksyy asian tältään.
Ei tämä parisuhteen purkautuminen ole näin
helposti käsitelty. Tuntuu vaan, että vois
luovuttaa ja antaa asian olla, mutta ehkä parempi
antaa ajan kulua ja koettaa elää sen yli.
Asioilla on tapana selvitä ajallaan. Vaikeaahan
se tulee olemaan. Onneksi on muutamia tosi
ystäviä, jotka ovat olleet tukena. Kiitos teille
siitä.
Pärjäillään!!