Uskossa olo ei todellakaan ole aina helppoa, sen olen saanut kokea. Tulin uskoon ja tuntui että kaikki on hyvin.
Mutta miten helpostikkaan lankesin taas tekemään syntiä. Kaduin, rukoilin anteeksi antoa. Mutta taas se tapahtui, lankesin syntiin...
Näin on jo muutamia kertoja käynyt ja se kaduttaa kovasti. Uskon Herraan Jeesukseen ja uskon, että hänen kautta ihminen pelastuu...
Äskettäin lankesin taas syntiin ja kaduttaa... Rukoilin Jeesukselta anteeksi antoa ja uskoakseni olen saanut anteeksi(?)
Onko muilla ollut uskonelämän alkutaipaleilla samoja ongelmia, eli haksahtaa tekemään syntiä melko helposti? Tilanne on hyvin kiusallinen. Ei tämä voi loputtomiin jatkua näin, että tänään teen syntiä, 5-min päästä rukoilen anteeksi antoa ja muutaman päivän päästä teen taas syntiä jne.
Olen rukoillut, että saisin voimaa vastustaa syntiä, mutta tuntuu, etten ole siihen sitä rukoilemaani voimaa saanut, mutta silti sitä rukoilen ja toivon Herralta.
Mitä minun tulisi tehdä...? Auttakaa!
Mutta miten helpostikkaan lankesin taas tekemään syntiä. Kaduin, rukoilin anteeksi antoa. Mutta taas se tapahtui, lankesin syntiin...
Näin on jo muutamia kertoja käynyt ja se kaduttaa kovasti. Uskon Herraan Jeesukseen ja uskon, että hänen kautta ihminen pelastuu...
Äskettäin lankesin taas syntiin ja kaduttaa... Rukoilin Jeesukselta anteeksi antoa ja uskoakseni olen saanut anteeksi(?)
Onko muilla ollut uskonelämän alkutaipaleilla samoja ongelmia, eli haksahtaa tekemään syntiä melko helposti? Tilanne on hyvin kiusallinen. Ei tämä voi loputtomiin jatkua näin, että tänään teen syntiä, 5-min päästä rukoilen anteeksi antoa ja muutaman päivän päästä teen taas syntiä jne.
Olen rukoillut, että saisin voimaa vastustaa syntiä, mutta tuntuu, etten ole siihen sitä rukoilemaani voimaa saanut, mutta silti sitä rukoilen ja toivon Herralta.
Mitä minun tulisi tehdä...? Auttakaa!
Vastaukset 3
Vanhimmat
sun kannattaisi kysyä neuvoa Teuvo Sunilta.
kirjoittelee Raamattu-palstalla.
helluntailaisten neuvot on yhtä tyhjän kanssa.
niinhän me kaikki olemme heikkoja ja lankeavaisia,kyllä Jumala totisesti ymmärtää.Se on pääasia ,että tiedostat inhimillisen vajavaisuutemme,joka on ihmisen ominaisuus kaikkialla.
Pöyhkeys ja ylpeys siinä suhteessa on Jumalan silmissä väärin,jos sellainen olisit.
Herran armo on totisesti suuri,suurempi kuin meidän mitkään rikkomuksemme. Oma ristiriitaisuutemme,jota tuossa hyvin kuvaat,on tietenkin ahdistusta herättävää .Mutta eiköhän meille ole riittävää se,että pyrimme tulemaan paremmiksi ihmisiksi;pyrkimys on tärkeää, ja se Sinulla varmasti on sisimmässäsi.
Paatumus ja välinpitämättömyys tuon ylpeyden ohella ovat merkki siitä ,ettei ihminen välitä tarjotusta armosta.
Ole turvallisin mielin ja ajattelepa usein Paavalin kehoitusta iloita Herrassa ,jonka hän vielä painokkaasti toistaa.
Siihenkin menee oma aikansa, että ihminen pääsee oikein kunnolla sisälle ns. uskovaisen identiteettiin. Paras konsti siihen on alkaa rohkeasti kertomaan muille ihmisille, että on tullut uskoon.
Se voi tuntua ensin vaikealta, koska saatana yrittää meidän lihamme ja mielemme kautta vastustaa sitä, siksi koska se tietää että kun todistamme uskostamme niin samalla uskomme myös vahvistuu. Todistamisesta ei kuitenkaan tarvi ottaa mitään stressiä eikä suorituapaineita; Jumala kyllä johdattelee niitä tilanteita jossa saat kokea että nyt on hyvä hetki kertoa asiasta...
Ole siunattu Jeesuksen Kristuksen nimessä!