Valaistumisessa on kysymys muuntuneesta tietoisuuden tasosta. Valaistunut ei siis näe ympäröivää maailmaa samalla tavalla kuin egonsa vankina oleva ihminen.
Valaistunut ihminen on "uskon ja epäuskon tuolla puolen". Ei siis voida sanoa, että valaistunut olisi uskovainen sen enempää kuin ateistikaan.
Tämä oli niille, jotka pitävät buddhalaisuutta ja muita samantapaisia oppeja ateistisina. Ne ovat oppeja siitä, että tuollainen tila on olemassa ja mahdollista kaikkien saavuttaa.
Valaistunut ihminen on "uskon ja epäuskon tuolla puolen". Ei siis voida sanoa, että valaistunut olisi uskovainen sen enempää kuin ateistikaan.
Tämä oli niille, jotka pitävät buddhalaisuutta ja muita samantapaisia oppeja ateistisina. Ne ovat oppeja siitä, että tuollainen tila on olemassa ja mahdollista kaikkien saavuttaa.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Näin ihan tavallisena valaistumattomana kysyisin kuitenkin, että uskooko tuollainen valaistunut ihminen jumalaan/jumaliin? Kuvauksestasi sain sen käsityksen, että ei usko.
Jos ei usko, on hän määritelmän mukaan ateisti. (Riippumatta siitä miten irrelevantti kysymys jumalan olemassaolosta hänelle on.)
Uskontoa, jonka päämääränä on tila, jossa maailma ymmärretään ilman jumalia, pitäisi varmaan pitää ateistisena?
Valaistunut ei usko vaan tietää. Mutta mitä tietää ? Se selviää vasta, kun itse pääsee kyseiseen tilaan.
Joku kuitenkin kysyy, niin vastaan valmiiksi: en ole valaistunut.
Tarkoitatko että kun on valaistunut eli ei ole egonsa vanki, niin silloin ei näe ympäröivää todellisuutta erillisenä itsestään, vai? Eiks se ole se Gautaman pointti?
"Valaistuminen ei ole kärsimystä". Näin hän kuuluu sanoneen, kun kysyttiin mitä valaistuminen on.
"Kaikki on yhtä" sanovat buddhalaiset, ja moni muukin oppi.
Ehkä paikalla olevat buddhalaiset selittävät tarkemmin.
kunnon satsin, niin ei ole enää vain valaistunut, vaan muuttuu itsekin jumalankaltaiseksi.
" Valaistumisessa on kysymys muuntuneesta tietoisuuden tasosta."
Onko siis heroiinikoukku parempi kuin buddhalaisuus?
Heroiini on riippuvuutta. Valaistunut on päässyt eroon riippuvuuksista.
noin yksinkertainen, vaikka sen ehkä niin haluat nähdäkin.
Millä sinne valaistumiseen pääsee? Askeesilla vai itsepetoksella? Mitä hyötyä siitä valaistumisesta on muille ihmisille? Onko kukaan valaistunut ihminen tehnyt jotain jumalallisia keksintöjä?
"Valaistunut on päässyt eroon riippuvuuksista."
Jos on päässyt eroon vaikkapa ruokahalustaan, kuten heroinisti, niin valaistumisen aika tulee jäämään aika lyhyeksi.
Aivojaan voi toki huijata monella eri tavalla, jotkut ovat vain vähemmän haitallisia kuin toiset.
Jos ei usko, että valaistunut tila on olemassa, niin sitten ei usko.
kartan ja kompanssin mukaansa. Paikkaan X on helppo päästä ilman karttaa ja kompanssiakin, jos ei kerrota, missä se paikka X on, tai mitä se pitää sisällään.
Paikka X on kuitenkin kaikkien tavoite, koska paikalle on annettu nimet "taivas", "valaistuminen", "paratiisi" tai "nirvana".
Mistä tiedät, että et jo ole siellä?
Todellinen itse on ollut aina perillä, "harha minä" vain peittää sen näkymästä. Suunta on siis "harha minän" purkaminen.
kaikki on niin kuin pitääkin? Oikea minä on oikeassa paikassa ja "harhaminä" varmaan sitten laukeaa taivaan tuuliin jossain vaiheessa. Viimeistään silloin, kun rakas aurinkomme alkaa pullistelemaan:)
Tiedä sitten, kuinka monta nälkäistä suuta tuollakaan filosofialla oikein ruokitaan? Mutta se ei varmaan ole edes tarkoitus. Pääasia, että harhaiset minät (mitä ne nyt sitten ikinä ovatkaan) saavat kyytiä.
Totta, aikaa on rajattomasti. Tai aikaahan ei edes ole. Eikä se toki lopu auringon pullisteluunkaan.
Tarkoitus on lohduttaa kärsivää mieltä, ei kärsivää vatsaa.
>>Valaistunut ihminen on "uskon ja epäuskon tuolla puolen".>>
Perustele/selitä mitä tarkoitat.
Takertuminen käsitteisiin jumala, usko, ateismi jne on myös kärsimystä. Ne ovat "minän" tapoja uskoa omaan olemassa oloonsa. Ilman käsitteitä ei ole "minääkään".
olevan kärsimystä?
Takertuminen mihin tahansa määritteeseen on kärismystä. Se johtaa aina siihen, että asemia on puolustettava.
Eli kun sinä takerrut tuohon valaistumisen määritteeseen, niin se on kärsimystä?
On se vaan kumma, että kiertelet tuota valaistumisen käsitettä kuin kissa kuumaa puuroa ja sieltä selittelet muiden käsitteiden johtavan kärsinmykseen. Voi tätä ironiaa ja tekopyhyyttä...
"Eli kun sinä takerrut tuohon valaistumisen määritteeseen, niin se on kärsimystä? "
Tietysti, jos sen kokee tärkeäksi ja puolustamisen arvoiseksi.
kemiallisesti, fyysisesti, itsesuggestion, unen tai hypnoosin avulla.
Mutta miksi pitäisi saavuttaa joku toinen tietoisuuden taso?
Kun katsoo narkkareita, alkoholisteja ja hihhuleita, niin selvin päin vaikuttaisi paremmalta.
Ja pelkkä tieto ei auta.
Valaistuminen ei ole mikään huumaantunut transsi-tila. Se on se hetki kun mielesi ei ole takertunut mihinkään. Sitä on niin vaikea sanoin selittää, mutta se on kirkas mieli. Ei sekavaa hallusionointia.
Sen saavuttaminen voi viedä vuosia, tai sitten ei koskaan onnistu.
Kehotan lukemaan jonkun buddhalaisen harjoittajan kirjoja. Niistä saa idean, vaikkei ne kirjat hirveästi kerro.
Buddhalaisuudessa on kyse itse kokemisesta, ei pelkästä lukemisesta ja tiedon kasaamisesta.
hitaat
valaistunut?
"Sitä on niin vaikea sanoin selittää"
Mitä luulet, miksi sitä on niin vaikea sanoin selittää?
Ennen kuin aletaan kysellä ja ihmetellä mitä hittoa, niin suosittelen lukemaan kaksi kirjaa. Vaikkei kirjojen lukemisessa valaistumisen kannalta ole mitään hyötyä, kannattaa vaikka ihan uteliaisuuttaan lukea nämä kaksi kirjaa (toinen on suhtohut niille jotka ei haluaisi nähdä vaivaa):
-Sogyal Rinpoche "Tiibetiläinen elämisen ja kuolemisen kirja"
-Shinryu Suzuki "Zen-mieli, aloittelijan mieli"
Varmasti huomaatte sen aikanne arvoiseksi. Joko luette jotain mikä kuulostaa hyvältä, saatte kenties jonkin hyvän idean tekstin lomasta, tai yleissivistystä ja tiedätte päällisin puolin mistä on kyse tai saatte hyvät naurut. Ihan miten vain. Tärkeintä on jättää spekulointi kun tavan oppikirjat tai wikipediakaan ei välttämättä osaa kertoa mistä on kysymys. Itse newbie-buddhalaisena en tiennyt niin paljon kuin mitä sen jälkeen ymmärsin luettuani nuo kaksi kirjaa.
Niin, niin: ja tietenkään ne kirjat ei ole mitään käännytystä. Ihan viisaita juttuja löytyy varmasti.
Pahoittelen pitkästä viestistä.
En ensimmäisenä suosittelisi kenellekään ateistille Tiibetin buddhalaisuutta. Se on sentään aika paljon perusbudhhalaisuutta "värikkäämpää". Jos kirjoja haluaa lukea niin, Thich Nhat Hanh on ateisti-taustaiselle hyvää luettavaa. Esimerkiksi "Ei kuolemaa ei pelkoa":
siinä on värikkäiden osien seassa myös aika mielenkiintoista tekstiä :) Jos on sellainen että pystyy lukemaan mitä vaan ilman hermoromahdusta, kyllä sekin kannattaa lukea.
että voi lukea mitä vaan ilman hermoromahdusta?
Se alottelijan mieli, vai mikä se nyt olikaan kuulosti korvaani mukavalta. Sen lukemista vois jopa harkita :)
vain ja ainoastaan sen kirjan lukisin jos lukisin, meinaa mikäli nimimerkki nasse jaksaa hieman valaistumisesta puhua, niin luulen että olen hänen kanssaan suht samaa mieltä asiasta. Tietenkin varauksella että nasse esittää näkemyksensä (jos esittää) omalla hurmaavalla tyylillään. (saattaa olla että olen erimieltä, mutta vahva uskoni puoltaa samaa mielisyyttä) :)
Saas nähdä muodostuuko paradokseja vai ei, sen vain nasse tietää :)
Jos tarkoitit buddhalaista käsitystä valaistumisesta, niin täytyy huomauttaa, että buddhalainen maailmankuva on ehdottomasti ateistinen (vaikkei buddhalaisuus jumalaa mitenkään käsittelekään, eikä valaistumisella mitään tekemistä jumalan olemassaolon kanssa olekaan.)
Ikuisen persoonallisen luojajumaluuden olemassaolo on vain yksinkertaisesti ristiriidassa sen buddhalaisen totuuden kanssa, että mitään muuttumatonta, pysyvää, ei ole.
Kaiken olevaisen todellinen "itse" tai "ydin" on sama kaikilla ja pysyvä ja muuttumaton. Kaikki näkyvä ja koettu ei ole pysyvää.
Miten selität parinirvanan, jos mitään pysyvää ei ole ? Samsarastahan ei voisi vapautua, jos ei olisi mitään mikä vapautuu ?
"Kaiken olevaisen todellinen "itse" tai "ydin" on sama kaikilla ja pysyvä ja muuttumaton. Kaikki näkyvä ja koettu ei ole pysyvää."
Olet oikeassa.
Tuo todellinen "itse" tai "ydin" ei kuitenkaan ole mitään persoonallista. Olen edelleen sitä mieltä, että buddhalaiseen maailmankuvaan ei persoonallista luojajumalaa mahdu.
Mitä se Gautama sanoi siitä todellisuuden määrittelemisestä ? Kaikki määritelmät ovat automaattisesti vääriä. "Todellisuus on ateistinen" on siis väärin. Samoin "Todellisuus on teistinen".
"Kaikki määritelmät ovat automaattisesti vääriä."
Olen eri mieltä. Mielestäni meillä ei ole mitään syytä ajatella, ettei peruslogiikka pätisi. Pari esimerkkiä:
Premissi: Kolmiossa on aina tasan kolme kulmaa.
Johtopäätös: Nelikulmaisia kolmioita ei ole.
Premissi: Mitään persoonallista ja pysyvää ei ole olemassa.
Johtopäätös: Persoonallista luojajumalaa ei ole.
Mikäli nuo premissit ovat totta, myös nuo johtopäätökset ovat totta.
Taidamme puhua eri asiasta.
Valaistunut ymmärtää jumaluuksien ominaisuudet, ymmärtää ateismin juuret ja sitoo kaiken nipuksi jonka heittää turhuuden kaivoon.
hakkaa tyhjää tuolla kohdalla.
Kaveri, joka ei muutenkaan ole maailman nopein, ymmärtää uskonnot taikauskoiksi ja toisaalta haluaa kuitenkin henkisen kuppa.. äh, kukkakepin uskonnosta.
Kaveri haluaa pettää itseään valtavirrasta poikkeavalla tyylillä, mielestään älykkäällä ja korkeatasoisella hihhulismilla.
Miten suhtautua? Minusta jos skäfä itse kelaa, niin se olisi hyvä alku.
Alku valaistumiselle, sen tajuaminen että kusettaa itse itseään.
"Alku valaistumiselle, sen tajuaminen että kusettaa itse itseään."
Ei muuta ku mulkku käteen ja "availee" tuota ;)
tai koira taluttimeen
Ei sitten mitään paineita, en edes odota mitään järjellisiä tai tarkkoja vastauksia.
"Valaistunut ei siis näe ympäröivää maailmaa samalla tavalla kuin egonsa vankina oleva ihminen."
Mistä erottaa valaistuneen ihmisen "oman egonsa vankina" olevasta ihmisestä? Onko eri valaistumisen tasoja tai asteita, vai onko kyseessä on-off-tilanne (joko on tai sitten ei ole)?
"Mistä erottaa valaistuneen ihmisen "oman egonsa vankina" olevasta ihmisestä?"
Hankalahan tuota on mennä määrittelemmän. Mutta käsittääkseni ovat esimerkiksi lempeämpiä ja vaatimattomampia.
"Onko eri valaistumisen tasoja tai asteita, vai onko kyseessä on-off-tilanne (joko on tai sitten ei ole)?"
Olen ymmärtänyt, että eri syvyystasoja on.
"Hankalahan tuota on mennä määrittelemmän. Mutta käsittääkseni ovat esimerkiksi lempeämpiä ja vaatimattomampia."
Voivatko ei-valaistuneet ihmiset olla lempeitä ja vaatimattomia?
No, voivat tietysti.
Valaistuneet eivät kuitenkaan loukkaannu, koska vain ego loukkaantuu. Ei-valaistuneet loukkaantuvat kaikki enemmän tai vähemmän joskus.
Jolloin lempeys ja vaatimattomuus eivät ole erottavia tekijöitä valaistuneiden ja ei-valaistuneiden välillä.
Sitä paitsi, jos valaistuneilla ei ole egoa, niin silloin valaistuneet ovat yksinkertaisesti lamppuja. Jokaikisellä ihmisellä on ego ja jokainen ihminen voi loukkaantua, väittäkööt he mitä tahansa.
Mielestäni tuollainen jako "valaistuneihin" ja "ei-valaistuneihin" on vain tapa nostaa itsensä muiden yläpuolelle. Se on tietynlaista hengellistä elitismiä.
Pakko myöntää, että hieman vierastan tuota valaistumis-termiä. Luo jotenkin itämaista tuntua.
Ajattelen sen kuitenkin lähinnä tarkoittavan itsensä (omien tunteittensa) tuntemisessa kehittymistä. Kun itsensä tuntee, voi myös hyväksyä itsensä (todellisen itsensä) ja se tietää heikennystä narsistiselle egolle.
Egolla ymmärrän ihmisen itselleen ulkopuolisisten auktoriteettien antamista aineksista rakentamaansa minuutta, tukirakennelmaa, jota hän suurin ponnistuksin joutuu vaalimaan, koska pelkää romahtavansa, jos tämä rakennelma romahtaa.
Itsensä tunteminen ja hyväksyminen auttaa pyrkimyksissä olla oma itsensä ja toivottavasti pienentää tai peräti kuolettaa narsistisen egon.
Tämä systeemi on muuten kuvattu VT:n Daavid ja Goljat sadussa. Siinä ihmisen todellinen itse onnistuu kuin onnistuukin kaatamaan mielen itsevaltaisen jättiläisen.
terveisin nimim. keittiöpsykologi