Raamatussahan Eeva (muistaakseni hän) syö käärmeen vikittelemänä omenan kielletystä puusta. Yleinen tulkinta tapauksesta on tietääkseni se, että käärme on paholainen ja omena on tieto, joten onko tieto ja tiede kristinuskossa kaiken pahan alku ja juuri?
Ei sinänsä mitenkään yllättävää, vaikka näin olisikin.
Ei sinänsä mitenkään yllättävää, vaikka näin olisikin.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kysymys on lankeamisesta valaistuneesta tilasta egon pauloihin. Todellisuus ei ole dualistinen. Mutta me egon vangit näemme hyvän ja pahan. Puuhan oli hyvän ja pahan tiedon puu.
Aina kuulee hihhulien jauhavan egosta ja siitä kuinka se vangitsee ihmisen. Mutta egohan olen Minä! Pyrkiessäsi eroon egosta pyrit siis eroon itsestäsi. Mistä mahtaa juontua tämä itämaiselle mystiikalle ominainen itseinho?
Ei se ole inhoa. "Minä" on harhaa. Sitä ei ole olemassa. Tarkoitus on päästä harhasta eroon niin, että näkee todellisuuden sellaisena kuin se on.
"Minä" on syyllinen kaikkeen kärsimykseen. On tarkoitus päästä tästä käsimyksestä. Sanalla kärsimys tarkoitetaan nautinnon halua, ahneutta, riippuvuutta yms. ei siis fyysistä kärsimystä.
siltä, että sinä, valkoparta olet viisas ihminen! Viisaampi kuin ihmiset yleensä!! ;=)
tv; Jumalan hullu
tuossa sanakikkailussa nyt oli?
Jos kärsimys ei ole enää kärsimystä, niin sille pitää keksiä sitten oma sanansa.
Uskovaisesta kaikki on viisasta, mitä he eivät ymmärrä. Niinpä raamattukin on kauhean "viisasta".
Itse pidän merkityksellisestä elämästä.
"Kysymys on lankeamisesta valaistuneesta tilasta egon pauloihin."
Mielestäni kysymys on siitä että ei ymmärretä egoa ja näinollen sen hallitseminen on hankalaa. Mielestäni voi hyvinkin olla mahdollista että ego on rento häiskä kunhan sen oppii tuntemaan.
Ymmärrän kyllä että jotkut tykkäävät puhua jostain "egottomasta" tilasta, mutta mielestäni siinä ei ole yhtään mitään tatsia elämään taikka ihmisyyteen.
Mutta kuten jo aiemmin todettua, jokainen tyylillään.
siltä, että hänellä on mielipide. Viisaaksi en häntä haukkuisi.
""Minä" on syyllinen kaikkeen kärsimykseen."
Aivan. "Minä" on yksi tuntevan ihmisen abstrakti ominaisuus. Kivellä ei ole minää ja siten sillä ei ole myöskään kärsimystä tai nautintoa. Onko sellainen tila tavoiteltava? Siihen tilaan pääsee vaikkapa itsemurhalla.
Omakohtaisesti ainakin pidän tällä hetkellä mielekkäämpänä kokea kaiken kärsimyksen ja nautinnon. Kuolleena sitten ehtii olla minätön ihan tarpeeksi.
Voisitko Valkoparta kertoa, miksi kirjoittelet täällä, jos tarkoituksesi on päästä "minän" aiheuttamasta kärsimyksestä? Voisin olettaa, että asioilla on merkitystä "minällesi", koska kirjoittelet täällä, joten toimit tavoitteitasi vastaan.
Minä en ole koskaan tuntenut minkäänlaista epämiellyttävää tunnetta nautinnon tavoittelustani tai ahneudesta. Päinvastoin. Eli jos "kärsimyksesi" tuntuu minusta hyvältä olenko silloin masokisti?
että ihminen on haavoittuva, jos antaa egon tarpeiden ohjailla liikaa. Nautinto sinänsä ei ole tuskaa. Jos takertuu asioihin, niin esimerkiksi menetyksen tai epäonnistumisen jälkeen kokee liiallista tuskaa. Jos haluaa oikein paljon, ja alkaa haluta aina vain lisää asioita, niin ei ole ehkä koskaan tyydytetty, ja jotain voi siinä ahneudessa jäädä kokemattakin. Tulee mieleen ajatus, että sen sijaan, että tahtoo ja vaatii paljon, antaa asioiden tulla ja tapahtua ilman minäkuvan ahtaita raameja. Se ei kuitenkaan tarkoita lehmänä suossa makaamista, vaikka minusta jotenkin tuntuu, että homma voisi kuullostaa toimivammalta, jos olisi esim. masentunut ja todellakin kokisi, että elämä on kärsimystä.
(Niin minä muuten tulkitsen tätä minä juttua itämaisen ego-harhan pohjalta, enkä osaa sanoa juuta enkä jaata alkupätkässä olevasta syntiinlankeemuksesta.)
Kun tavoitellaan ahnaasti sitä viisastumista, niin minusta siinäkin voi olla kyseessä minän tarpeet ja takertuminen siihen tuskan välttämiseen, mikä on buddhalaisuudessa myös harhaa.
..samaa mieltä.
Nautintojen ihmeellisessä maailmassa ahneesti ja kunnianhimoisesti seikkaillessamme selviydymme kyllä ja voimme pitkälti välttää tuskan ja ahdistuksen.
Kunhan vain osaamme täytäntöönpanna pari ohjetta: tunne itsesi ja noudata kohtuutta.
Taitaa olla vaan helpommin sanottu kuin tehty.
Planeetta Venuksen auringosta heijastuava valo on usein aamutaivaan huomattavin tähtitieteellinen kohde. Ilmestyessään itätaivaalle Venus toi mukanaan päivän valon.
Antiikin Kreikassa aamutähteä kutsuttiin nimellä Fosforos. Fosforos, latinaksi Lucifer, tarkoittaa kirjaimellisesti valontuojaa: ilmestyessään itäiselle taivaalle Venus toi mukanaan päivän valon.
Jesaja näki Baabelin kuninkaassa Luciferin. Hän kutsuu maahansyöstyä Baabelin kuningasta "aamunkoin tähdeksi", aamuruskon (aamun valonkajastuksen) pojaksi.
Jesaja 14:12
Kuinka olet taivaalta pudonnut, sinä (aamun-)kointähti, aamuruskon poika! Kuinka olet maahan syösty, sinä kansojen kukistaja!
Maahan syösty on myös Lucifer, Saatana (Luuk.10:18). Raamattu siis tarkoittaa kointähdellä, aamunkoin tähteä, valon tuojaa, Venusta, Luciferia. Jeesus todistaa olevansa tuo aamunkoin tähti:
Ilmestyskirja 22:16
Minä, Jeesus, lähetin enkelini todistamaan näitä teille seurakunnissa. Minä olen Daavidin juurivesa ja hänen suvustansa, se kirkas (aamun-)kointähti."
Rakastatko sinä Luciferia?
On totta,että sekä Jeesusta että Luciferia kutsutaan kointähdeksi. Ero on siinä, että Kristus on todellista valoa ja Lucifer valheellista. Saatana vain tekeytyy valoksi ihmisille, mutta on todellisuudessa pelkkää pimeyttä.
voiko mielikuvitusolentoa rakastaa, mutta Entombedin Morning Star on saatanan kova albumi! Rumia ruåtsalaismiehiä ja ihanaa meteliä, suosittelen.
Ainaskin niissä hellaripiireissä, joissa minä (vastoin tahtoani) jouduin nuoruuteni viettämään, oli itsenäinen ajattelu suuri synti ja kauhistus.
Kaikki kirjastot ne tyypit olisivat polttaneet, jos olisivat vain uskaltaneet. Onhan kirjasto täynnä kaikenlaisia syntisiä ja saatanallisia teoksia, kuten vaikkapa homoista ja evoluutio-valheesta kertovia kirjoja! Hyi helvetti!
"Kaikki kirjastot ne tyypit olisivat polttaneet, jos olisivat vain uskaltaneet."
Ja olisivat itsestään rikollisia toimillansa tehneet. Voi voi...
"Kaikki kirjastot ne tyypit olisivat polttaneet, jos olisivat vain uskaltaneet."
Ja olisivat itsestään rikollisia toimillansa tehneet. Voi voi...
No eihän saatanallisen kirjallisuuden tuhoaminen tietenkään ole kristittyjen mielestä rikos, ei ole koskaan ollut, vaan oikeamielinen ja jumalan sanan mukainen teko. Vai väitätkö, etteivät kristityt ole koskaan ikinä missään harrastaneet kirjarovioita?
"Rooman kirkko yhtyi keisarikunnan keisareiden kanssa 4. ja 5. vuosisadoilla. Kirkko ja valtio yhdistyivät ja yhdessä ne ryhtyivät kitkemään kaikkia muita pakanallisia taikauskoja samaan syssyyn erinäisten kristillisten lahkojen kanssa. Kirjoja poltettiin miljoonittain, niin että 7. vuosisataan mennessä ei ollut kirjastoa, jossa olisi ollut yli 600 nidettä ja näistäkin useimmat käsittelivät hurskaiden pyhimysten tekaistuja elämäkertoja. Kirkko tuhosi niin paljon tietoa, että läntiseltä sivilisaatiolta vei lähes 1700 vuotta saavuttaa se taso, jolla pakanalliset kreikkalaiset olivat jo 300 E.A.A"
Eipä paljon naurata...