Suvunjatkaminen

>>Tulisiko mielestänne esim. työttömät ihmiset, jotka on kastroitu (kuten minä), ja joista ei siis ole hyötyä lajiselviytymiselle, poistaa yhteiskunnasta?

>>Jos saisit valita sen välillä, että saat jatkaa sukuasi, mutta sinut kidutetaan kuoliaaksi..
ja sen, ettei sinun anneta jatkaa sukuasi, mutta saat adoptoida niin monta lasta kuin haluat, sekä saat rahaa miljardi puntaa puntaa..
Niin kumman valitsisit?... Tai, jos saisit valita oman suvunjatkamisen välillä, sekä sodan, kurjuuden ja nälänhädän poistamisen ihmiskunnasta, niin kumman valitsisit?>>

Evoluutiopsykologisesti tässä on virheellinen vastakkainasettelu, pitäisi olla:

Jos saisit valita sen välillä, että saat harrastaa seksiä ja/tai rakastua, mutta sinut kidutetaan kuoliaaksi..ja sen, ettei sinun anneta harrastaa seksiä ja/tai rakastua, mutta saat adoptoida niin monta lasta kuin haluat, sekä saat rahaa miljardi puntaa puntaa..

Tai, jos saisit valita seksin ja/tai rakastumisen välillä, sekä sodan, kurjuuden ja nälänhädän poistamisen ihmiskunnasta, niin kumman valitsisit?

Ihminen ei halua vaistomaisesti jotain niin ultimaattista kuin suvunjatkaminen, paitsi järkeilyn jälkeen, vaan romanttista rakkautta ja/tai seksiä, joka monesti johtaa suvunjatkamiseen (on johtanut varsinkin ennen ehkäisyn keksimistä).

Heikki

>>Itsemurhiakin voi miettiä.. ihminen, joka on täysin kykeneväinen jatkamaan sukuaan, tekee itsemurhan. Outoa, eikö? Ainakin tuon suvunjatkamis"filosofian" kannalta.
Hänen elämänsä tärkein tarkoitus on aivan hänen nokkansa edessä, eikö hän huomaa!?>Pitäisikö hänet esim. väkisin saattaa raskaaksi, jotta hän "löytäisi elämän tarkoituksen"?>Tulisiko mielestänne esim. työttömät ihmiset, jotka on kastroitu (kuten minä), ja joista ei siis ole hyötyä lajiselviytymiselle, poistaa yhteiskunnasta?>Hassua, että minulle ainakin rakkaus ja onnellisuus ovat tärkeämpiä kuin pelkkä geenien siirto.
Rakkaus ja onnellisuus VOIVAT olla ja usein ovatkin osa geenien siirtoprosessia, kuten aikuiset tietävät.. Ne ovat usein yhdessä,
mutta ne eivät ole yksi ja sama asia.

Millä laatu tai laaduttomuus mitataan, se mikä minulle on laadukasta elämää voi olla (ja onkin) jollekkin toiselle käsittämättömän laadutonta sellaista.

Lapsista sen verran että, minulla niitä on enkä voisi ajatella olla ilman heitä, mutta jos olisin tiennyt nuorena sen minkä tiedän e-l-ä-m-ä-s-t-ä nyt, olisin kenties pidättäytynyt lisääntymästä.

Lapset ovat tehneet minusta kiltimmän ihmisen, opettaneet ja aukaisseet rakkauden käsityksen aivan uudella tavalla ja tasolle, laittaneet arvoja järjestykseen, opettaneet epä-itsekkyyttä, avoimuutta, leikkisyyttä ("Ota löysemmin rantein älä jännitä")etc., tehneet siis hyvää työtä kasvussa kohti täydempää ihmisyyttä.



Lapset siis voivat olla jollekkin taakka, toisille siunaus ja onnellisuuden lähde, joilekkin vain 'systeemi joka oli tavan mukaan tehtävä', mutta aivan varmasti lapsettomuus kuin lapsien saantikin vaikuttaa ratkaisevasti siihen millainen ihminen kukin on.

"Niin kumman valitsisit?

Jos suvunjatkaminen on tosiaan tärkeintä ihmiselle, valitsee ihminen tietysti suvunjatkamisen, ja kidutuskuoleman."

Kummallinen vastakkain asettelu. Tarkoitan että luonnossa vallitsevat luonnon olosuhteet. Et voi sanoa että kärsimisen takana olisi sukupuoliviettimme. Yhtä hyvin syyksi voisi sanoa vallanhimoa, itsemääräämisoikeutta.

No niin tai näin, asioilla on puolensa. Ihminen ei ole mekaaninenkone ja tekemiseen vaikuttaa suurelta osin päätökset, päätökset nojaavat tilnteen mukaisuuteen. Konteksti jossa asiat tapahtuvat saattavat jädä hämärään jos tarkastelemme maailmaa yhden totuuden kautta.

Kesä on täällä, pidä huolta omasta seksuaalisuudestasi. :)

Se missä siitä on iloa, on varmaan hyvä nähdä vastuunsakin.

Ja jos ruiskiminen huolestuttaa niin siivoa sotkusi.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/200706036189336_uu.shtml

..niin takuulla yllätyt

''Kuka *tosissaan* tunnustaa olevansa se idiootti, joka valitsisi oman spermansa ruiskimisen vaikkapa miljoonien kärsimyksen rinnalla? ''

Kumpi tuottaa enemmän tyydytystä?
Miljoonien tuntemattomien kärsimys?
Vai omien tarpeiden tyydyttäminen?

No ei tarvitse olla kovinkaan suuri neropatti ratkaistakseen tämän... vai tarviiko? ^^

taitaapi olla ihmisen kaltaisen, itsestään tietoisen lajin selviytymisen perusedellytys.

Ihmisen on kehityttävä vahvaksi, ei vain ruumiin puolesta vaan myös psyykkisesti, ollakseen elinkykyinen. Tämän kasvatustehtävän onnistuminen vaatii onnellisutta (mielen tasapainoa ja sosiaalisuutta), ainakin kohtuullisesti.

Ennenmuinoin ihmisen oli käytännössä pakko jatkaa sukuaan, kuka muuten olisi vanhuksena auttanut ja hoitanut? Jos lisääntyminen ei omin voimin onnistunut, tai ei tullut poikaa, adoptoitiin taloon poikalapsi, joskus isollakin summalla.

Nykyään liikakansoitus on ihmiskunnan ainoa suuri ongelma. Siitä voidaan vetää sellainen johtopäätös, että yli kahden lapsen tekeminen on erinomaisen typerää itsekkyyttä, ja lajin säilymisen kannalta vahingollista.

Menenpäs heti kertomaan tämän ideani paaville ja imaameille. :D