http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Puolet aviopareista eroaa eroavien avioliitot kestävät keskimäärin 11 vuotta/1135227734289?ref=rss
Aamun hesarin mukaan puolet suomalaisten avioliitoista päättyy eroon keskimäärin 11-vuoden kuluttua. "Vaikka pari on ollut pitkään yhdessä, se jostain syystä päätyy eroon PIAN avioliiton solmimisen jälkeen." Miten niin pian?! 11-vuottahan on ikuisuus. Oma liitton ei kestänyt edes puolta tuosta ajasta.
Aamun hesarin mukaan puolet suomalaisten avioliitoista päättyy eroon keskimäärin 11-vuoden kuluttua. "Vaikka pari on ollut pitkään yhdessä, se jostain syystä päätyy eroon PIAN avioliiton solmimisen jälkeen." Miten niin pian?! 11-vuottahan on ikuisuus. Oma liitton ei kestänyt edes puolta tuosta ajasta.
Vastaukset 69
Vanhimmat
Yli 30v oltu. HEH HEH HEH HEEEEE!!
Psykopaattinen naurusi laittaa aavistelemaan, että puolisosi on alistunut kohtaloonsa...
tarkoittaa psykopaatti. Katso googlelta typerys! HAH HAH HAH HAH HAAAAAA!!! TYHMÄ!!!! HAH HAH HAH HAH HAAAAAA!
tyhmä naurusi laittaa epäilemään, että puolisosi on vieläkin, jos mahdollista, sinua tyhmempi!
on minua huomattavasti tyhmempi, mutta omistaa vitun. Se on jotakin se. HOH HOH HOH HOH HOOOO!! Näyttääkö paremmalle?
Ei taida olla kovin hyvin kuitenkaan asiat niillä, jotka 30 v. ovat naimisissa. Ei tästä päätellen, vaikka kirjoituksesta paistaakin läpi jonkunlainen katkeruus ja toisen osapuolen halveksunta.
Jos paistaa, niin paistattele vaan.
Avioliitto ok, jos tepsii! Miehet usein häntäheikkejä.......?!
Miksi tuollaista tekstiä täytyy kirjoitella?
Hävetkää!
Etkö tiedä,että jokainen ihminen on jne.....
En ymmärrä miksi ihmiset,eivät voi täällä keskusteluissa pysyä asiassa,josta kirjoitus on alkanut...
Vaan heittävät törkeyksiä,joka keskusteluun ja alveksivat kumppaneitaan...
on järkyttynyt. Olet joutunut kestämään rumaa miestä kokonaiset 30 vuotta. Vähemmästäkin sekoaa. Minusta avioliitto on miesten etuja ajava instituutti johon naisen ei pitäisi alistua.
vieraissa käy?
omistaja jakaa sitä muillekkin?Kirjoituksestasi paistaa katkeruus? Otan osaa!!!!!!!
alistuit?
11-vuotta on ajallisesti, kuin kärpäsen pieru, mutta ihmisen rajallisessa elämässä se on 11-vuotta keskimääräisestä eliniästä 72-80
Matti ajattelee aivoillaan.
Kannattaisi ainakin ottaa selvaa noista seksuaalisuus asijoista ennen kuin menevät avioliittoon holmöä jos joku homo olisi mennyt hetero naisen kanssa avioliittoon kun siitä naisesta olisi enempi iloa heteromiehelle ja heteronaisella tietysti aito ilo hetero miehen kanssa. homot,lespot ja heterot ulos kaapeista jos vielä joku on kaapissa nyt ulos!
näihän se menee... mennään naimisiin ja erotaan.
Miks ihmiset menevät yleensä naimisiin?
mulle ainakin pelkkä kihlaus riittää,vaikkakin kihlaus on lupaus avioliitosta,mutta mielummin puran kihlauksen mitä menen naimisiin ja sitten on kaiken maailman paperisotia kun erotaan jne jne..
Kyllä kai enemmän vaivaa tunnepitoiset asiat erossa kuin joku paperisota. Se on pieni asia kuitenkin - ainakin joillekin sellaisille, joilla on tunteet.
Kun syy on selvä.., niin siinä vaiheessa ei enää haihattele takaisin.., ja jos toinen tekee suuren virheen.
Itse olen onnellinen päätökseeni.
Ei sitä osaa arvostaa edes omien vanhempiensa kestävää liittoa, paitsi aina silloin ku joku tuttu pari eroaa. Surullisintahan se on lasten kannalta.
Ja niin ennen vanhaan ei paljoa erottu, mutta ei se ollut oikein mahdollistakaan. Toisaalta oliko se sitten hyvä että toinen osapuoli kuihdutti itsensä olemalla liitossa, joka ei toiminut.
Ja kyllähän niitä perheiden osia sitten lumihangessa joutui yöpymään erinäisistä syistä. Valitettavaa.
Avioero on ikävä asia, mutta nykyään on muitakin vaihtoehtoja kun se naapurin tyyppi. Ehkä ihmiset hosuvat liikaa liittojensa kanssa. Miettikööt ensin kunnolla ennenkuin solmivat avioliiton.
Joku on joskus todennut, että jos on nähnyt toisen flunssassa ja siitä selvinnyt, niin sitten liitto tulee kestämään.
On myös aika paljon nuoria avioliitttoja, jotka menevät naimisiin, koska haluavat pitää kiirettä, tai sitte syntyy lapsi ja halutaan se kasvattaa avioliitossa tms.
Siispä, vaikka nykypäivänä ihmiset ovatkin niin kiireisiä, on hyvä huolehtia myös, että on asioita jotka eivät vaadi kiirettä vaan rauhaa, kuten seurustelun ja kihlauksen kautta askeleet avioliittoon.
ai hosutaan paljon ja sen takia erotaan...me olimme exäni kanssa olleet tasan 11 vuotta yhdessä ennen kun menimme naimisiin ja silti erosimme..eli tuskin on hosumista??
ollaan oltu yhdessä 21 vuotta ja vasta sitten harkinta-aika päättyi. on tässä ehditty tehdä, näkee ja kokeakin kaikenlaista asunnon ostoa, pari epäonnistunutta raskautta, 3 lasta, 6 auton vaihtoa, talon rakentamista, hautajaisia (monet), ristiäisiä, 4 kummilasta, kavereiden eroja..
Hääpäivää vietämme 1.7-07 29 vuotta.
Täytyy muistaa että joka 7 vuosi on aina kriisivuosi, mutta monet kompastuvat jo siihen, ei se ole maailmanloppu.
Myös aivioliitossa täytyy muistaa huumoriakin pitää olla, ja osata nauraa myös itselleen.
Rakkaushan on tärkeä asia, mutta muuntuu vuosien myötä sekin tasaisemaksi, ja tulee uusia rakkauden aiheita lisää lapset, lastenlapset.
Kunnioitus toista kohtaan pitää myös pelata, ja tarkoittaa myös sitä ettei kahlitse toista ym.
Luulenpa ettei ole kovasti kiinnostavaa elää avioliitossa, jossa rakkaus puolisoon muuttuu rakkaudeksi lapsiin ja lastenlapsiin. Ei ihme jos ero tulee.
ei siis pelkästään puoliso, vaan se mitä yhdessä olemme saaneet aikaan.
Joten miksi ihmettelet olen edelleen naimisissa, ja uskoakseni ei tästä kumpikaan livohkaan lähde.
Ollaan koettu niin ylä kuin alamäet.
Huumori pelaa puolin jos toisin, meillä edelleen kivaa, vaan nyt isovanhempina meillä erityisen hauskaa katsoa, mitä yhteiselomme on meille antanut.
Jos olisimme ensimmäiseen karikkoon kaatunut, niin tuskin näitäkään helmiä näkisimme.
naimisiin. Noilla asenteilla avioliitto ei onnistu.
Naimisiin oon mennyt ja hyvin onnellinen siinä. Turha neuvoa mikä kellekin onnistuu. Minua ei lapset kiinnosta, joten en niitä myöskään halua enkä tee - just sen takia, että eivät olisi yhteiselon tiellä.
kuukauden päästä 29 vuotis hääpäivää..
Elämäni eka liitto ja näillä eväillä ollaan.
kestää ja arkipäiviä on allakassakin eniten. Kun satuhäät on pidetty ja paluu arkeen alkaa, se voi olla monelle vaikea paikka. Nykyisin häitä suunnitellaan jopa vuosia. Jaksaisivatpa ihmiset suunnitella sitä parisuhdetta samalla innolla.
......
Eihän viikon avioliitto ole edes teoriassa meillä mahdollinen, kun väkisinkin kestää sen puol vuotta, mikä on eron harkinta-aika..
Erojen alkuunlaittajista on tutkitusti lähes 3/4 nainen....katsokaapa piruuttaan muutaman viikon ajan naiset suosimia saippuaoppeeroita - mitä niissä puuhataan koko ajan, lukekaapa myös suosituimmat naisten lehdet, jotka ovat täynnä feminismipropagandaa tyyliin "Sinkun New Yorkissa", ole itsenäinen, ole rohkea, ole vapaa, oma ura jne jne jne
No jos tää sua vaivaa, niin ota sellainen nainen, joka ei kuulu siihen 3/4 -osaan, jooko? Sit sun ei tarvi tota samaa P:aa jauhaa täällä joka viestiketjuun. Oletkohan koskaan edes tuntenut yhtäkään naista? Luet vaan naisten lehtiä ja katsot naisten sarjoja? (Omituista käytöstä mieheltä muuten). Kuullostaa siltä, että omaa puolisoa ei ole koskaan ollut. Ja tuolla luonteella se kai ei ole ihme. Hyvä ettei kenenkään naisen tarvi susta kärsiäkään.
p.s. Olen nainen enkä ole lukenut saati katsonut yhtäkään naisille tarkoitettua sarjaa saati lehteä. Kiva kun kerroit, mitä niissä on tarjolla. Omaa uraa hoitava nainen ei ehdi katos lehtiä ja sarojoja katsella.
Tuntuu siltä, että nykyään erotaan pienimmänkin vastoinkäymisen iskiessä. Ennen vanhaan miehet olivat sodassa kuukausitolkulla eikä yhteyttä kotiin pidetty mitenkään ja silti liitot kesti vaikka oli tiukkaa rahasta ja ruuasta.
Itse olen ollut pian 6-vuotta naimisissa ja vastoinkäymisiä on ollut. Yhdessä niistä selvitty ja selvitään tulevaisuudessakin. Elämä ( ja avioliitto)
ei ole iskelmää.
Antaisin sellaisen neuvon jokaiselle avioon aikovalle, että kuvittele itsesi ja puolisosi 50-vuotta vanhemmaksi,pidättekö toisianne yhä kädestä kiinni?
Avioerojen taustalla lienee aina todellisia ongelmia - tai sitten ei. Kannattanee kuitenkin harkita ns. kahteen kertaan ennenkuin eroaa.
Avioero näet yleensä johtaa köyhyyteen - yh-äidit taitavat olla suurin yksittäinen ryhmä ns. 0-luokassa. Ja äidin köyhyys johtaa lasten käyhyyteen - joka puolestaan johtaa lastenlasten köyhyyteen jne. Avioeroista myös johtuu paljon henkistä insestiä ts roikutaan täysi-ikäisissä lapsissa kiinni. Tiedän yh-äitejä, jotka muuttavat aikuisen lapsensa perässä jotta voivat asua yhdessä ! Yh-äidin/isän vanhuuskaan ei ole ruusuilla tanssimista - lasten puolisot painostavat rankastikin olla käyttämättä rahaa - yksin elävää on aina helpompi kurittaa.
Kuulehan...jos rahan takia roikkuu väkisin aviosuhteessa, siinä jompikumpi tekee lopulta itsarin. Se on huomattavasti pahempi juttu kuin avioero ja köyhyys. No, ei ehkä sun mielestä, mutta noin yleensä. Todellakin - voi hirveetä jos joku on köyhä! Olen itse ollut aina köyhä, mutta sisäisen onnellisuuden vuoksi en tunne katkeruutta. Ja Suomessa ei oikeasti köyhiä olekaan - paitsi henkisesti köyhiä on paljon - sellaisia jotka luulee, että ilman ylimääräistä rahaa ei voisi elää.
Kun seurustelimme, asuimme yhdessä etc. ajattelin aina, että puolisoni on se ihminen, jonka kanssa haluan tulla vanhaksi. Haluan nähdä lastemme kasvavan ja loppujen lopuksi tosiaan istua käsi kädessä kiikkustuolissa ryppyisenä ;) Näin ajattelen vieläkin, vaikka aviovuosia ei olekaan vielä kuin 3,5 ja yhdessä ollaan oltu 7,5v.
Eräs dementoitunut vanha mies kerran sanoi kun oli selkeämpi hetki, että pitkän avioliiton salaisuus on että pitää olla ystävällinen toiselle. Mietimpä vaan että se kyllä pitää paikkaansa usein, nykypäivän ihmiset ovat uppoutuneet omaan itsekkyyteensä eikä jakseta kestää mitään, ei kestetä kritiikkiä, ottaa vastuuta ja jaksaa edes tavallista arkea toisen kanssa. Aina vaan pitäisi olla huippu mahtavaa. Ei elämä ole sellaista! En tietenkään tarkoita että pitäisi kestää pahoinpitelyä tms. epänormaalia.
11 vuotta on lyhyt aika, kun avioliitto on kuitenkin elinikäinen yhdessäololupaus eikä mikään osoitus kavereille, että "katsokaa mä olen naimisissa". Teini-ikäisten into kihloihin on oma asiansa, mutta kun kahdesta kenties kolmekymppisestäkin ihmisestä on kyse, syiden pitää olla toista tasoa.
Ja turha sitä on kerskua jos on tuostakin lyhyestä ajasta ollut vain puolet naimisissa. Se vain osoittaa sen, että joho hätiköit mennessäsi naimisiin, teit sen itsekkäistä syistä tai et ole avioainesta. "11-vuotta ikuisuus?" Vain näin paskamaisessa maailmassa joku voi oikeasti sanoa noin ääneen.
11v ei munkaan mielestä ole pitkä aika avioliitossa. Itselläni tosin avioliittovuosia takana vasta 2, toivon että niitä on edessä vielä hyvinkin monta, mieluiten sinne kuolemaan asti niinkuin alttarilla luvattiin. Ikääkin mulla vasta 22 ja miehellä 25. Vaikka nuoria ollaankin ja suht äkkiä avioliittoon mentiinkin, niin ihan tosissaan tää otetaan.
Teineillä on joku pakkomielle kihloihin; "kun kaverit, ni mekin" -tyyliin. Tiedän monia ihmisiä jotka ovat kihloissa muttei aikomustakaan naimisiin, mun mielestä kihlaus on lupaus avioliitosta. Miks sitte pitää kihloihinkaan mennä? Että saa sormuksen sormeen näytille?
Itse olen erittäin onnellinen mieheni kanssa, vastoinkäymisiä varmasti tulee eteen monta, mut yhdessä on aina pystytty juttelemaan ja toisillemme on luvattu ettei heti luovuteta, vaan yritetään viimeseen asti.
Onnea teille, tästä tuli lämmin olo - ketjun paras viesti :)
ja se tuntuu hetkeltä. Päivääkään en vaihtaisi pois. Olemme onnellisia ja täysin toljailukurssilla ilman toisiamme. Onneksi olen löytänyt hyvän miehen, jonka kanssa on hyvä elää joka päivä. Lapset ovat jo lentäneet pesästä ja lapsenlapsia on jo aikamoinen liuta. Olemme taas kahden ja nautimme joka hetkestä. Tämä on elämäni parasta aikaa. Tässä ja nyt.
Kyllä nuoruudessa oli paljon hauskaa, mutta ajan myötä liitto muuttuu ja ystävyys tule tärkeämmäksi. Hyvän vaimon valitsin "monista" :=))
Kiitos :)
koska on yrittänyt viimeiseen asti? Tullut tässä takuttua jo aika kauan, vaikka kuinka on yritetty. Nyt näyttää siltä, että eropaperit lähtevät postiin. Vai pitääkö vain jatkaa yrittämistä, vaikka ei haluakaan herätä toisen vierestä aamuisin?
Eiköhän sen itse kukin tiedä koska on yritetty viimeiseen asti. Tarkoitinkin sitä että ensimmäiseen kompastuskiveen on MUN mielestä turha lopettaa. Jos tosiaan tuntuu siltä ettei halua toisen vierestä herätä ni eikö se sitten ole se oma viimeinen? Ja tekin kun olette jo yrittäneet ilmeisesti pidemmän aikaa.
Tässä maassa kun on hirveästi ihmisiä jotka luovuttavat heti kun alkaa tuntumaan pahalta.
Josta naimisissa 12v. Lapsia 4, yhteishuoltajuus. Erosta 1 1/2v. lapsia näkisin enemmänkin, kuin pystyy, välimatkan vuoksi. Joka toinen viikonloppu skidit luonani.
Naista en kaipaa, toki "ikuinen ja täydellinen liitto" ja siinä vietetyt yhteiset hetket säilyvät aina kauniina mielessä. Ystävinä mennään.
12 v aviossa, tai tarkemmin ottaen juridisesti 13v, sitten puoliso otti eron ja "syiksi" riitti ns. "Minusta tuntuu siltä" jne...siis ei ollut väkivaltaa, juomista jne...mutta nykyaikana toinen ihminen saatetaan hylätä niin kepeästi, koiratkin tuntuvat saavan usein paremman ja uskollisemman huolenpidon, jopa rakkautta kuin ihminen.
Noh, 6v jo selvinnyt eron jälkeen, paljon meni sisikunnassa rikki hylkäyksen seurauksena ja iso osa elämän tarkoituksellisuuden tunteesta pirstoutui menetetyn lähi-isyyden seurauksena...huh, on ne kovia paikkoja..mutta elämä jatkuu, vaikkapa siipirikkona, siinä Luoja auttakoon!
Vaikea vaan enään luottaa ihmissuhteen kestävyteen jos lähes milaisin perustein vaan saatetaan sanoa avioliittilupaus yksipuolisesti irti..no jokainen kantaa myös vastuun ratkaisuistaan.
Voimia sinulle joka olet jätetyksi tullut, ilman että itse olet liittosi örveltänyt pilalle...ja vaikka olisit niin voimia sinullekin ja armo kuuluu sinullekin!
T: taistelutoveri
Nimittäin ei olla oltu liitossa eikä varmaan mennäkään, kun ei tää pärstäkerroin siihen anna edellytyksiä.
Hyvä jonkun sanoa, että se oikea kauneus on sisäistä, mutta miksi h...ssä ei kukaan sitä näe sitten; aikamoista kliseetä!
Onko joku ottanut sen "sisäisesti" kauniin avioon?
Ei kukaan!
Olemme onnellisia, vastoinkäymiset vain vahvistavat liittoamme mikä on kestänyt jo
45 vuotta. Vanhempani ovat olleet naimisissa 67 vuotta ja yhä pitävät toisiaan kädestä.
Lapsemme näyttävät jatkavan samaan tahtiin.
Me kyllä tiedämme mitä on rakkaus toista ihmistä kohtaan, kumpa kaikki ihmiset voisivat rakastaa
toisiaan.
Vau. Hienoa lukea. Itse kyyköttelen täällä pienessä kuumassa kerrostaloasunnossa sinkkuna. Vuodet vaan kuluu. Ja ihmiset on tylyjä osa.
Onhan avioliitto yksi keino naiselle kartutta varallisuutta, ei kun rikkaan miehen kanssa naimisiin ja hankimaan pari kolme lasta ja sitten avioeroa hakemaan ja isot elatusmaksu vaatimukset ja sen jälkeen ei voi enää estä rahan tuloa
ON SE AVIOLIITON MENO KYLMÄÄ BISNESTÄ NAISELLE
ja heitähän nykysuomessa löytyy. Hyvin kouluttautuneita, kenties hyvät perinnöt varakkailta vanhemmiltaan saavia. Mutta viitsivätkö naiset asua yksissä huonommin koulutetun miehen kanssa, jos ei juttuseuraksi aviopuolisosta ole. Eivät viihdy, näin on. Ei akateemiset naiset tule palvelijoiksi eikä lapsiakaan kaikki halua. Niinhän miehetkin haluavat olla vapaita, huolimatta avioliitostaan. Eipä tarvi kuin laittaa nettitreffeille profiili ja tutustua menoon. Salaista seuraa, vakiseksi seuraa, mutta salassa, siellä ukkomiehet etsivät seuraa ja ei vain yhdellä nimimerkillä vaan useilla valehtelevat ummetlammet. Löydäpä siinä nykyaikana uskollinen kumppani itsellesi, utopiaa.
Miksi ihmeessä?
...todella lyhyt aika kun sitä vertaa ikuisuuteen. Avioliitonhan PITÄISI kestää tuon verran.
Mitä helvettiä teitä vaivaa? Jos Herran silmien edessä todistatte liiton niin siitä ei pitäisi tuosta vain erota!
Voihan mieli muuttua, tai tunteet, tai itse, tai toinen. Ei sitä voi luvata ikuisuudeksi mitään, toivoa kyllä.
..pappi kysyy alttarilla että TAHDOTKO RAKASTAA myötä- ja vastoinkäymisissä jne. Ei siellä luvata mitään, vain tunnustetaan tahto siinä hetkessä ja tulevassa yrittää.
Tämän päivän maailma asettaa kovia haasteita vaikka kuinka aidosti haluaisi yrittää ja sitten vielä elämä itsessään heittää sekaan ylläreitä joita ei todella voi ennakoida. Ja vaikka itse kuinka tahtoisit, voihan käydä että toinen ei enää tahdo. Tai ei kykene. Harvoin varmaan täysin yhden syy on kun kaksi eroaa. Mutta myös yhdessä pysymiseksi, tangoon tarvitaan kaksi.
joo,ohan nuit tarinoit...ihimettele vai et mihi ihimiskunnan nyky moraali o kadonnunna,ku perheitä ei enään arvosteta,vaa toi yh on tullunna sen tilalle muatiin...kyl se kuitesii o se perhe se yhress kaikist paras vaihtoehto,,mut mikä kumma ihimisii vaivoop????huhuijakkata tätä mualiman menua...itte ollunna 10 vuat naimisis,sit mamma vai läx,palas takaisin ja ny olemma yhress jällehen =) täs eräs tarina kans..
Nollatutkimuksissa saadaan uskomattomia väittämiä. Tuon lisäksi väite, että naisen / erityisesti miehen korkeampi ikää olisi eron syy, kuulostaa kornilta. Miksei tutkija selitä samantien sitä, minkä takia niin sanotut samanikäiset eroavat niin herkästi. Suurin osa aviopareistahan - ja eronneista - on lähellä toistensa ikiä. Kyllä eron syyt ovat muualla kuin ikänumeroissa, kaikkea sitä pitää lehdestä lukeakin.
Panopuu olisi vaihdettava 3 vuoden välein, muuten jää elämä elämättä, sanoo seksologikin.
11 vuotta parina olleet ammattiauttajan juttusille, mars mars!
Eihän kukaan syö 11 vuotta samaa ruokaakaan joka päivä.
taitaa olla keskenkasvuiset liikkeellä..kirjoituksistanne päättelen..??
minun mielestä joka päivä pitää vaihtaa. Nainen nääs on ikäloppu. Vanhan näkönen ja muutenki ryppynen jo täyttäesään kolmekymmentä vuotta.
sinä " 11v sama ruoka joka päivä?" sama ruoka maistuu sammalle mutta sängyssä ainaskin me teemme paljonkin erillaisia asioita eri kertoina, on erit asennot erit paikat missä harrastamme seksiä etc.
tv: 3 vuotta yhdessä ja naimsiin kesällä:)
Eipä vaan ole, naisetha vaihtaa miestä kun paitaa nykypvänä ja hyvä niin, koska miehissä yli 30v kaljamaha näkyy ja mielenterveysongelmia, työttömyyttä yms..Naiset edes yrittää pitää itsestään huolta mitä miehet paljonkaan tee kun lähestytään 35v, kun olen seurannu tarkasti, miehellä se alkoholi on enemmän monelle haitaksi, kun sitä olutta kitataan janoon kun janoon..Ja olutta alotetaan juomaan tost 15v tai allekkin nii seuraukset myöhemmin on mitä moninaiset niitä ei mies vaa tiedosta,ja usein liian myöhään siten..
Kyllä se mies on alunperin joka pettää, huoraa yms mut ei tunnusteta suoraan, ja myös vähä naisistakin...Ett mene peilin eteen etkä yleistä näin...Aina täytyy hakea toisesta se vika, kun itsessäsikin miehes olis paljo korjaamisen varaa paljonki..Mies sanois ett sekä miehet että naiset sitä ja tätä oli sitt huonojakin asioita moitetta mut kummassakin sukupuol. LÖYTYY aina jotain..se on kivempaa lukeakin kun syytellä toista sukupuolta yksistään siitä tästä tosta, tasapuolisesti yhtälailla mennään eteenpäin KAIKESTA HUOLIMATTA hyvää kesää kaikille
Erosta on tehty liian helppo. Ja hypitään kukasta kukkaan, petetään, huorataan ja etsitään sitä onnea. Mutta ei se ruoho ole sen vihreämpää toisella puolella kunhan osaa panostaa siihen omaan parisuhteeseensa.
Naiset tekevät pentuja 4-5 eri miehen kanssa ja sitten vielä itketään kun on niin vaikeata kasvattaa yksin lapsia. Kuka on käskenyt lähtemään likaiseen peliin mukaan!
Tiesittehän sen, että nainen on vain väline miesten keskuudessa. Ja naiset luulevat aivan muuta onko se naisten omaa tyhmyyttä?
Tautisena aikan kannattaa siis olla varovainen eikä itkeä sitten jälkeenpäin, että mitähän tuli tehtyä vaan täytyy kantaa vastuunsa itse! Esimerkki kun tuli pantua mustaa miestä ja tulikin tauti. Tai lomareissulla naapurista tuli kuppa jne.
ei kantsi ikinä mennä naimiaiin mun avioliitto kesti 8vuotta
Jos joku henkilökohtainen ihmissuhde kestää vuosia, niin se on pitkä ja merkityksellinen. Ennen ihmiset kuolivat nuorina ja siksi on jäänyt harha, että ennen ihmissuhteet olisivat olleet pidimpiä. Ja ennen oli myös taloudellisten ja naisten aliarvostuksen vuoksi pakko tyytyä huonoonkin liittoon.
eikö sitä voi olla muutenkin yhdessä?? mun mielestä avioliitossa ei ole mitään järkee..