Näin Suomen puolustusvoimien lippujuhlapäivänä ja Suomen itsenäisyyden 90. juhlavuonna, haluan kääntää huomion paraateista ja juhlapuheista olemassa olevaan puolustuspoliittiseen todellisuuteen
Olemme nähneet eilen kenraaliharjoituksena uuden aarian oopperasta “Isovenäläisyyden nousu ja uho”. Pääosassa rohkeana sankaritenorina esiintyy Vladimir Putin.
Jatkona aikaisempaan kertomukseen Venäjän presidentti Vladimir Putin sanoi sunnuntaina, että Venäjä suuntaa ohjuksiaan kohti Eurooppaa, jos Yhdysvallat sijoittaa osia ohjuspuolustuksestaan maan rajojen tuntumaan.
Putin sanoi italialaisen Corriere della Sera -lehden haastattelussa, että Venäjän on etsittävä uusia kohteita Euroopasta, jos Yhdysvaltain ydinuhka ulottuu yli Euroopan. Putin oli antanut haastattelun useille eurooppalaisille viestimille G8-kokouksen alla.
Ajoitus on jälleen loistava. Venäjä pyrkii hyödyntämään - eräiden muiden piirien kanssa - maksimijulkisuuden G8-kokouksesta. Putin on lukenut Macchiavellinsä - oli miten oli, häntä on kunnioitettava - ja hieman syystäkin varottava - taitavana valtapolitiikan käyttäjänä. Putin on ehdoton herra Venäjän päätään nostavassa imperiumissa. Ainakin julkisuudessa. Se kuka mahdollisesti vetelee naruista on toistaiseksi kulissien peitossa.
Putin on kylmäpäinen peluri. Sellainen joka tietää ja tuntee vetojensa mahdolliset seuraukset. Putin kertoi olevansa tietoinen siitä, että Venäjän vastaus voi johtaa kilpavarusteluun.
Olemme tietoisia, että tämä saattaa johtaa kilpavarusteluun, mihin me emme ole syypäitä. Me emme aloittaneet strategisen tasapainon horjuttamista emmekä me hylänneet yksipuolisesti ABM-sopimusta, hän sanoi viitaten vuodelta 1972 peräisin olevaan ohjustentorjuntasopimukseen, josta Yhdysvallat irtautui voidakseen ryhtyä toteuttamaan ohjuspuolustustaan.
Venäjä ei ole suunnannut ohjuksiaan Eurooppaan kylmän sodan jälkeen. Ajat näkyvät muuttuneen. Välitöntä sodan uhkaa tämä ei kuitenkaan tarkoita. Tämä on käsikirjoituksen mukaisesti etenevä näytelmä joka alkoi siitä kun NATO-irtisanoi keväällä yksipuolisesti irti ABM-sopimuksen. Se kuinka tosissaan Venäjä on selviää jatkossa. Tässä vaiheessa kyse on politiikkaan kuuluvasta uhkailusta, mutta se saattaa jyrkentyä todelliseen ohjusten suuntaamiseen saakka. Kuten totesin, todellinen sodan uhka on tällä hetkellä vähäinen.
Kysyttäessä, onko maa valmis suuntaamaan ohjuksensa Eurooppaa kohti, mikäli Yhdysvallat pitää kiinni ohjuspuolustuksensa rakentamisesta, Putin vastasi: Kyllä, luonnollisesti.
Luonnollinen vastaus päivänselvässä asiassa. Se mikä suomalaisena huolestuttaa on Venäjän uhittelu ja sen reaktiot pieniä naapurivaltiota kohtaan. Me kuulumme Venäjän suunnasta tarkastellen samaan perusjoukkoon kuin sen muutkin läntiset naapurimaat - pois lukien Valko-Venäjä ja Ukraina. Nämä ovat Venäjälle lähinnä vasalleja ja seuraavan ekspansion aikana Äiti-Venäjään ensimmäisenä takaisin liitettäviä alueita. Tahtoivat ne sitä tai eivät.
Toki olemme kuitenkin eri linjassa kuin NATO:on kuuluvat maat. NATO muuttuu hiljalleen omien toimiensa kautta Venäjän viholliseksi. ABM-sopimuksen irtisanominen ei ollut välttämättä NATO:n fiksuin veto näinä aikoina. Aikoina kun tuo sotilasliitto käy sotaa muslimifundalisteja ja Al Quaidaa vastaana ja on vajonnut tuossa sodassaan yhä syvemmälle Irakin ja Afganistanin muodostamaan poliittiseen juoksuhiekkaan. Tuntuu jotenkin siltä, että NATO haluaa ehdoin tahdoin riidellä Venäjän kanssa ja ajaa sen tätä kautta läheisempään yhteistyöhön esimerkiksi islamistisen Iranin kanssa. Sen saman Iranin, joka kehittelee tosissaan ydinasetta ja on julistautunut koko länsimaisen sivistyksen viholliseksi.
En muuten pitänyt kovin älykkäänä Saddam Husseinin hallinnon kaatamista Irakissakaan. Fundamentalistit rautaisella kädellä hiljaisena pitäneen hallinnon tilalle syntyi valtatyhjiö. Tämä valtatyhjiö täyttyi juuri sillä mikä ei ole Yhdysvaltain etujen kannalta mitenkään suotavaa - islamilaisilla fundamentalisteilla. Irakin nykyinen virallinen hallinto on pelkkä nukkehallitus - sellainen joka sortuu amerikkalaisten miehittäjien poistuessa maasta. Bushien ristiretkipolitiikan saavutuksena on todennäköisesti samanlainen valtio kuin Iran.
Palataanpa Venäjään. Venäjä olisi saattanut olla NATO:lle ja lännelle luonnollinen liittolainen sodassa islamisteja vastaan - NATO sananmukaisesti ryssi omat asiansa Venäjän kanssa. Nouseva isovenäläisyys ja ortodoksinen kirkko suhtautuvat luonnostaan muslimeihin ja islamiin vastenmielisesti. Jopa vihamielisesti. Näin yksinkertaista asiaa ei havaittu NATO:ssa vaan päätettiinpä sitten hankkia potentiaalisesta liittolaisesta uusi vihamies. Loistavaa politikointia - jälleen kerran - Mr.Bush ja lakeijat!
Suomen kannalta Pohjoismainen puolustusliitto tuntuu entistä enemmän ajankohtaisemmalta ja turvallisimmalta vaihtoehdolta taata valtakunnan alueen koskemattomuus ja Suomen itsenäisyys muuttuvassa maailmassa.
Toivon teidän - oi rakkaat lukijani - muistavan, että en perusasenteeltani ole mitenkään russofiili. Päinvastoin - en pidä Venäjästä enkä varsinkaan suurvalta-sellaisesta. Tosiasioiden kanssa on vain kyettävä elämään.
Olen kirjoittanut asiasta aika paljonkin aikaisemmin. Aikaisemmat artikkelit löytyvät blogini osiosta Venäjästä.
Kaikesta edellä luetellusta huolimatta - Hyvää Marskin syntymäpäivää Suomen puolustusvoimat!
Lisää aiheesta lähteineen:
http://kullervokalervonpoika.wordpress.com/2007/06/04/venaja-naytelma-jatkuu-kasikirjoituksen-mukaan/
Olemme nähneet eilen kenraaliharjoituksena uuden aarian oopperasta “Isovenäläisyyden nousu ja uho”. Pääosassa rohkeana sankaritenorina esiintyy Vladimir Putin.
Jatkona aikaisempaan kertomukseen Venäjän presidentti Vladimir Putin sanoi sunnuntaina, että Venäjä suuntaa ohjuksiaan kohti Eurooppaa, jos Yhdysvallat sijoittaa osia ohjuspuolustuksestaan maan rajojen tuntumaan.
Putin sanoi italialaisen Corriere della Sera -lehden haastattelussa, että Venäjän on etsittävä uusia kohteita Euroopasta, jos Yhdysvaltain ydinuhka ulottuu yli Euroopan. Putin oli antanut haastattelun useille eurooppalaisille viestimille G8-kokouksen alla.
Ajoitus on jälleen loistava. Venäjä pyrkii hyödyntämään - eräiden muiden piirien kanssa - maksimijulkisuuden G8-kokouksesta. Putin on lukenut Macchiavellinsä - oli miten oli, häntä on kunnioitettava - ja hieman syystäkin varottava - taitavana valtapolitiikan käyttäjänä. Putin on ehdoton herra Venäjän päätään nostavassa imperiumissa. Ainakin julkisuudessa. Se kuka mahdollisesti vetelee naruista on toistaiseksi kulissien peitossa.
Putin on kylmäpäinen peluri. Sellainen joka tietää ja tuntee vetojensa mahdolliset seuraukset. Putin kertoi olevansa tietoinen siitä, että Venäjän vastaus voi johtaa kilpavarusteluun.
Olemme tietoisia, että tämä saattaa johtaa kilpavarusteluun, mihin me emme ole syypäitä. Me emme aloittaneet strategisen tasapainon horjuttamista emmekä me hylänneet yksipuolisesti ABM-sopimusta, hän sanoi viitaten vuodelta 1972 peräisin olevaan ohjustentorjuntasopimukseen, josta Yhdysvallat irtautui voidakseen ryhtyä toteuttamaan ohjuspuolustustaan.
Venäjä ei ole suunnannut ohjuksiaan Eurooppaan kylmän sodan jälkeen. Ajat näkyvät muuttuneen. Välitöntä sodan uhkaa tämä ei kuitenkaan tarkoita. Tämä on käsikirjoituksen mukaisesti etenevä näytelmä joka alkoi siitä kun NATO-irtisanoi keväällä yksipuolisesti irti ABM-sopimuksen. Se kuinka tosissaan Venäjä on selviää jatkossa. Tässä vaiheessa kyse on politiikkaan kuuluvasta uhkailusta, mutta se saattaa jyrkentyä todelliseen ohjusten suuntaamiseen saakka. Kuten totesin, todellinen sodan uhka on tällä hetkellä vähäinen.
Kysyttäessä, onko maa valmis suuntaamaan ohjuksensa Eurooppaa kohti, mikäli Yhdysvallat pitää kiinni ohjuspuolustuksensa rakentamisesta, Putin vastasi: Kyllä, luonnollisesti.
Luonnollinen vastaus päivänselvässä asiassa. Se mikä suomalaisena huolestuttaa on Venäjän uhittelu ja sen reaktiot pieniä naapurivaltiota kohtaan. Me kuulumme Venäjän suunnasta tarkastellen samaan perusjoukkoon kuin sen muutkin läntiset naapurimaat - pois lukien Valko-Venäjä ja Ukraina. Nämä ovat Venäjälle lähinnä vasalleja ja seuraavan ekspansion aikana Äiti-Venäjään ensimmäisenä takaisin liitettäviä alueita. Tahtoivat ne sitä tai eivät.
Toki olemme kuitenkin eri linjassa kuin NATO:on kuuluvat maat. NATO muuttuu hiljalleen omien toimiensa kautta Venäjän viholliseksi. ABM-sopimuksen irtisanominen ei ollut välttämättä NATO:n fiksuin veto näinä aikoina. Aikoina kun tuo sotilasliitto käy sotaa muslimifundalisteja ja Al Quaidaa vastaana ja on vajonnut tuossa sodassaan yhä syvemmälle Irakin ja Afganistanin muodostamaan poliittiseen juoksuhiekkaan. Tuntuu jotenkin siltä, että NATO haluaa ehdoin tahdoin riidellä Venäjän kanssa ja ajaa sen tätä kautta läheisempään yhteistyöhön esimerkiksi islamistisen Iranin kanssa. Sen saman Iranin, joka kehittelee tosissaan ydinasetta ja on julistautunut koko länsimaisen sivistyksen viholliseksi.
En muuten pitänyt kovin älykkäänä Saddam Husseinin hallinnon kaatamista Irakissakaan. Fundamentalistit rautaisella kädellä hiljaisena pitäneen hallinnon tilalle syntyi valtatyhjiö. Tämä valtatyhjiö täyttyi juuri sillä mikä ei ole Yhdysvaltain etujen kannalta mitenkään suotavaa - islamilaisilla fundamentalisteilla. Irakin nykyinen virallinen hallinto on pelkkä nukkehallitus - sellainen joka sortuu amerikkalaisten miehittäjien poistuessa maasta. Bushien ristiretkipolitiikan saavutuksena on todennäköisesti samanlainen valtio kuin Iran.
Palataanpa Venäjään. Venäjä olisi saattanut olla NATO:lle ja lännelle luonnollinen liittolainen sodassa islamisteja vastaan - NATO sananmukaisesti ryssi omat asiansa Venäjän kanssa. Nouseva isovenäläisyys ja ortodoksinen kirkko suhtautuvat luonnostaan muslimeihin ja islamiin vastenmielisesti. Jopa vihamielisesti. Näin yksinkertaista asiaa ei havaittu NATO:ssa vaan päätettiinpä sitten hankkia potentiaalisesta liittolaisesta uusi vihamies. Loistavaa politikointia - jälleen kerran - Mr.Bush ja lakeijat!
Suomen kannalta Pohjoismainen puolustusliitto tuntuu entistä enemmän ajankohtaisemmalta ja turvallisimmalta vaihtoehdolta taata valtakunnan alueen koskemattomuus ja Suomen itsenäisyys muuttuvassa maailmassa.
Toivon teidän - oi rakkaat lukijani - muistavan, että en perusasenteeltani ole mitenkään russofiili. Päinvastoin - en pidä Venäjästä enkä varsinkaan suurvalta-sellaisesta. Tosiasioiden kanssa on vain kyettävä elämään.
Olen kirjoittanut asiasta aika paljonkin aikaisemmin. Aikaisemmat artikkelit löytyvät blogini osiosta Venäjästä.
Kaikesta edellä luetellusta huolimatta - Hyvää Marskin syntymäpäivää Suomen puolustusvoimat!
Lisää aiheesta lähteineen:
http://kullervokalervonpoika.wordpress.com/2007/06/04/venaja-naytelma-jatkuu-kasikirjoituksen-mukaan/
Vastaukset 1
Vanhimmat
mutta se kuuluu Marski-Vitsit Palstalle!