Haluaisin kuulla ateisteilta tieteellisiä selityksiä hengessä kaatumisille ja ihmeparannuksille. En ole enää kristitty, mutta nuorena kokemani tuollainen kaatuminen ihmetyttää minua koska en oikeastaan ollut vahvasti uskossa ja olin tavallaan pakotettuna mukana erilaisissa kokouksissa.
Muistan että pari seurakuntalaista (herätysliike) rukoili kädet päälläni ja en oikeastaan itse ajatellut mitään ja sitten vain kupsahdin ja aloin itkemään hillittömästi. Sanottakoon taustatekijänä vielä että oli silloin todella masentunut ja ahdistunut muutenkin ja herätysliike vain pahensi asioita.
Myös ihmeparantumiset ihmetyttävät. Otan mielelläni linkkejä vastaan. Laitoin tämän viestin tänne, koska skeptismi palsta on täysin kuollut enkä muutakaan keksinyt.
Muistan että pari seurakuntalaista (herätysliike) rukoili kädet päälläni ja en oikeastaan itse ajatellut mitään ja sitten vain kupsahdin ja aloin itkemään hillittömästi. Sanottakoon taustatekijänä vielä että oli silloin todella masentunut ja ahdistunut muutenkin ja herätysliike vain pahensi asioita.
Myös ihmeparantumiset ihmetyttävät. Otan mielelläni linkkejä vastaan. Laitoin tämän viestin tänne, koska skeptismi palsta on täysin kuollut enkä muutakaan keksinyt.
Vastaukset 8
Vanhimmat
joukkopsykoosia. Ihmismieli osaa tehdä kropalle kummallisia juttuja. Oikein masentuneena ja ahdistuneena saa itsensä vaikka pyörtymään ja oksentelemaan ilman sen suurempaa syytä, joten pakon edessä kokouksissa käymisen seurauksena kaatuilemista ja itkeskelyä en ihmettele yhtään.
Linkkejä en nyt lähde kaivelemaan, mutta googleta joukkopsykoosi ja (itse)suggestio, ja johan alkaa löytyä tietoa. Ihmeparantumiset ovat joko näistä ilmiöistä peräisin tai sitten silkkaa huijausta (motiiveja on monia).
Toivottavasti voit nyt jo paremmin. Mitä terveempi ja vahvempi mieli, sen vähemmän uskonnoilla ja painostuksella on vaikutusta.
Muistelen, että jossain lehdessä olisi ollut 80-luvulla, että Niilo Ylimainion kaatamistilaisuus olisi jossain pohjoismaassa kielletty, koska ko. maassa ei saanut hypnotisoida julkisessa tilaisuudessa. En ole aivan varma.
Ihmisen mieli vaikuttaa terveyteen ja hyvinvointiin ja kokemukseen siitä. Varmaan suuren ryhmän yhteenkuuluvuus ja myötätunto tulee joillekin ihmisille todella tarpeeseen, ja varmaan se näkyy terveydessäkin.
Yksittäisiä kokemuksia aihetta sivuten:
Kissavainajani sai joskus reikihoitoa, eli yhdenlaista käsillä parantamista. Kissa oli koko hoidon aikana aivan paikallaan ja alkoi melko pian kehrätä silmät sirrillään. Yleisluonteeltaan kissa oli tiukkapipoinen ja tärviölle lellitty. Johtuiko kehräys siitä, että hoitajan lempeä kissaan täysin keskitetty huomio sai sen vapautumaan, vai kanavoiko hän oikeasti jotain bioenergiaa? Jeesus-pelastaa-puuhasta ei ollut kyse. Toinen kissa, villikissan oloinen, ei näyttänyt piittaavan hoidosta, katseli vain kummastuneena hoitajaa ja seurasi valppaana ympäristöä. Kolmas kissa, kovia kokenut surumielinen, ei selvästikään pitänyt koko touhusta. Se poistui kiivaasti, kun hoitaja alkoi keskittyä tehtäväänsä. Ko. henkilö halusi myöhemminkin vieraillessaan hoitaa kissoja, ja suhtautumiset olivat samanlaisia.
monet ateistitkin ovat saaneet kokea tämän pyörtymisen/kaatumisen, vaikka itse uskoon tulemisesta ei olekaan mitään pelkoa ollut...ateisteina ovat jatkaneet.
Äärimmäinen suggestio, samaa tekevät monet kungfu yms. mestarit, eli pelkällä kosketuksella kaatavat...kaipa siinä täytyy olla äärimmäinen usko siihen mitä tekee...oli se sitten Ki-voima tai pyhä henki.
Monet käyttävät myös erilaisia huijauksia. esim. melkeinpä subliminaalisia tönäisyjä kun toinen on herkässä vastaan ottavassa tilassa.
Luulenpa että pystyisin itsekin tekemään tämänkaltaisia temppuja. Ensin puhuisin ihmiset hermostuneen ja rentoutuneen välimaastoon ja sitten pienellä tarkkaan ajoitetulla tönäisyllä kaataisin. Ja moniahan huimaa jo valmiiksi..
Täytyypä joskus mennä ihan itse kokemaan moinen...tapahtuuko jossain turun alueella tällaista???
Mitä tulee ihmeparantumisiin niin , hetkellisesti joku voi uskoa parantuneensa ja suggestoitua tuntemaan olonsa paremmasi, mutta ketään ei ole vielä kasvattanut uutta jalkaa tai selkärankaa...
Uskon kyllä että ihminen oikein suggestoituessaan voi pystyä ajan kanssa parantumaan vaikeistakin sairauksista. Ehdottomasti kannattaa käyttää henkiparantajia vaikka sitten viimeisenä oljenkortena hyväuskoisen lähimmäisen parantamisessa..
Ihmeparanemisiin löytyy useitakin selityksiä. Ensinnäkin ihmismieli vaikuttaa paranemisprosessiin. Vahva usko omaan tervehtymiseensä nopeuttaa tervehtymistä, myöskin ilman kristinuskon jumalaa.
Kaikkeen ei tietysti ihmismieli ja positiivinen asennekaan pysty. Tällaisia ihmeparantumisia kuitenkin kerrotaan tapahtuneen. Kertojat ovat harvoin itse olleet paikalla, vaan toimivat (omien sanojensa mukaan) muiden silminnäkijöiden tulkkeina. Jostain syystä yhtäkään tällaista suoranaista ihmeparantumista ei ole vielä tapahtunut puolueettomissa ja tutkituissa olosuhteissa, joissa niistä oltaisiin saatu ihan oikeaa todistusaineistoakin. Lääkärin todistuksia erilaisten sairausten ihmeellisistä häviämisistä mainostetaan olevan, mutta koskaan niitäkään ei jostain syystä puolueettomiin tutkimuksiin löydy.
Minä näin kerran omin silmin telkkarista kun taikuri David Copperfield (muistaakseni) hävitti Vapauden patsaan kuin savuna ilmaan tuhansien ihmisten silmien edessä. Oliko se kenties Jumalan ihme, vai silmänkääntötemppu? Jostain syystä Copperfieldia ei kuitenkaan kristittyjen piirissä yleisesti mainita Jumalan inkarnaatioksi tai vastaavaksi, vaikka kykeneekin katsojaa tuolla tavalla huijaamaan. Kun kymmenet ihmiset hartauskokouksessa todistavat jotain vastaavaa "ihmettä" ihmeparantumisena, se ei kuitenkaan ole vain silmänkääntötemppu vaan suoraan Jumalalta tuleva siunaus. Kun taikuri tekee taikatempun, se on vain taikatemppu. Kun karismaattinen saarnaaja taikuri tekee taikatempun ja sanoo sen olevan Jumalasta, se ei enää olekaan vain taikatemppu.
Usko on aika ihmeellinen asia. Se panee ihmisen uskomaan vaikka saunatontun jumalallisuuteen, jos niin riittävästi uskotellaan.
Eräs seikka näitä kaatumisia ja muita ilmiöitä yhdistää, nimittäin että tapahtuman "käsikirjoitus" on opittu jo ennalta. Siis kaatuja tietää jo etukäteen mitä on tapahtumassa. Vaikka et olisikaan ollut uskova, onko silti mahdollista että uskoit kaatumisia tapahtuvan? Tästä on lyhyt hyppäys uskoa itse kykenevänsä kaatumaan.
Jotakin perää näissä kaatumisissa aina on, nimittäin ne ovat yleensä sattumalta keksittyjä keinoja vaikuttaa ihmisen alitajuntaan. Et ole tietoinen siitä mitä alitajunnassasi tapahtuu, joten jos et tunne menetelmää, jota sinuun ollaan käyttämässä, et myöskään voi tietoisesti vastustaa sitä.
toisaalta myös sellainen ihminen joka ei halua kaatua ja pyrkii sitä vastustamaan, voidaan kaataa hyvin kevyellä liikkeellä.
Ratkaisevassa asemassa ja "kaatajan" on se takana seisova kiinniottaja.
Sirkustemppuja
Mene konserttiin. Kuuntele musiikkia, mene sen valtaan. Laula muiden kanssa, voit jopa tanssia. Endorfiinit laukkaa suonissasi. Pian pääset lähelle tätä ihmistä, joka sai sinussa tämän tunteen aikaiseksi. Hän katsoo sinua silmiin, kehuu sinua upealla äänellänsä ja asettaa kädet olkapäillesi.
Mitä todennäköisemmin tuossa vaiheessa vähintään vapiset ja jalkasikin saattavat pettää alta.
Musiikki, yhteislaulu, yhteisöllisyys. Nämä ovat muutamia psykologisia tekijöitä, jotka saavat ihmisen euforiseen tilaan. Sen takia kivut voivat kadota uskonnollisissa tilaisuuksissa, kun endorfiini saa niin kivan olon aikaiseksi.
Kauan sitten teinityttönä minä tykkäsin Dingosta. En ollut mikään intohimoinen Dingo-fani. Siihen aikaan oli joku ihmeellinen ruttomuuri Dingo-fanien ja Yö-fanien välillä: jos pidit toisesta, et toisesta voinut mitenkään pitää. Minä olin totaalinen jengipetturi, koska tykkäsin tasapuolisesti molemmista bändeistä.
Kerran (äitini armollisella suostumuksella) pääsin Dingon keikalle. Alkuun ihmettelin sitä joukkohysteriaa, mikä siellä velloi. Muut ikäiseni tytöt itkivät solkenaan ja kirkuivat koko ajan. Muistan äitini kertoneen, että Beatles aiheutti samanlaisia reaktioita fanikunnassaan ympäri maailmaa aikoinaan.
Keikka ei ollut ehtinyt edes puoleen väliin, kun minunkin vaikutteille alttiin teinitytön mielen oli se fiilis saanut valtaansa. Yhtäkkiä pidin maailman luonnollisempana asiana kiljua suoraa huutoa, kun kuvittelin Neumannin iskevän silmää juuri minulle. Väliajalla kävin kiireesti ostamassa myyntikojusta neonvärisiä huiveja, jotka solmin ranteisiini ja sitten itkin ja kiljuin kilpaa toisten kanssa.
Siis wau mikä mahtava muisto ja mahtava fiilis! Ehdottomasti eräs elämäni huippukokemuksista. Sen jälkeen en enää edes ihmetellyt, kun kolmekymppisenä Yön keikalla minua itketti ja ihastutti ihan mielettömästi. Ihan tulee tippa linssiin kun muisteleekin :)