Normandian maihinnousun vuosipäivä

>operaatio Viipuri alkoi samana päivänä<


Minä kun muistelen 9.6. säätilan huonontunen Kannaksella...

Tummia pilviä ilmaantui kuulemma Suomen taivaalle kesäkuun alussa. Näin sanoo useampikin historiateos. Hirmumyrskykin puhkesi 9.6.1944 Valkeasaaren lohkolla. Valtavat pölypilvet peitti kaiken näkyvyyden... Perin merkillinen oli sää siihen aikaan.

Muuten oli kyllä lämmintä ja satoikin välillä.

Yöpakkaset ilmaantui säätiedotteisiin vasta 1950 -luvun lopulla ja 1960 -luvun alussa.

Omenapuutkin paleltui Kari Suomalaisen pilapiirroksissa... Olikohan kyseessä ns. pieni jääkausi?

Normandian maihinnousu oli Suomelle onneksi. Jos NL ei olisi joutunut kilpailuun Keski-Euroopan herruudesta, olisi kiinnostus läpimurtoon Tali-Ihantalassa jatkunut ja joukkoja olisi syötetty sinne aina vain lisää. Hangon sukellusveneverkon ohi Itämerelle pääsy olisi tullut entistä tärkeämmäksi. Koko sodan ja myös sodanjälkeisten vuosien poliittinen painopiste siirtyi Suomen kannalta vähemmän hengenvaaralliselle alueelle.

'Beast of Omaha' weeps as he recalls slaughter of thousands on beach

Hein Severloh ist 20 Jahre alt, als er Hitlers Atlantikwall gegen die Alliierten verteidigen soll.

http://www.spiegel.de/sptv/special/0,1518,302244,00.html

Mehr als 3000 Männer fallen allein an diesem Strandabschnitt.


http://www.spiegel.de/sptv/special/0,1518,302244,00.htm

Siinä kuvan kanssa tämä "lahtarien eliittiä" oleva vanha mies.

http://www.916gr.co.uk/severloh.shtml

Unit History - 352 Veterans

Gefreiter Hein Severloh:

Severloh was a farmer’s son from Metzingen near Celle. Severloh was present at Dieppe during the landings in 1942 but was not called into action. Later he served in Russia with Art. Rgt. 321 until the division was sent to Normandy to form the 352 ID in the autumn of 1943. Veteran's Photographs
Leutnant Hans Heinze
Gefreiter Hein Severloh
Sanitats-Obergefreiter Heinrich Wismer
Severloh became the runner for Oberleunant Freking with AR 352 who had an OP at WN62 near Colleville. Severloh spent much of his time organising butter and eggs from the local farmers who were friendly towards him because of his youth (19 years old) and farming background. On the morning of 6th June 1944, Severloh was looking out from his post at WN62 and was the first man to spot the invasion fleet.

Severloh operated an MG42 and in his own words; ‘Nobody can imagine the slaughter’. Severloh fired 12,000 rounds through his MG42 until it was damaged by shrapnel; he then continued firing with a K98k rifle until he was wounded. On June 7th, Severloh fell into captivity and was sent to Boston USA as a POW until May 1946. In December 1946 Severloh was sent with 500 other POW’s to Bedfordshire in England to build roads. Severloh was released in May 1947 after an appeal from his elderly father who was unable to cope alone with the family farm.


http://wuff.me.uk/

HE WOULD be a war hero if he were British or American. Yet Hein Severloh is nicknamed the Beast of Omaha Beach for the carnage he inflicted on D-Day. He is reputed to be the German soldier who killed and wounded the most enemy troops in a single day during the whole of the Second World War.
Four thousand, one hundred and eighty-four Americans were shot in front of his bunker WN 62, above Omaha Beach on 6 June 1944. Hein Severioh was responsible for at least half of those deaths. He fired his machine gun at advancing GIs, almost without a break, for nine hours. The heat from the gun barrels he had to keep changing set the grass on fire around his bunker as American bodies bobbed and floated towards him on a flood tide stained pink with their blood.

Today his victims lie buried in the vast American cemetery above Omaha Beach that President George Bush will visit this weekend. They account for nearly a quarter of the 9,368 white stone crosses and Stars of David that cover the graveyard.

Hein Severloh was a raw 20 year old Wehrmacht private on D-Day, and the invasion was his first real taste of action. He is now a frail and bespectacled pensioner of 81, who lives in a timbered farmhouse in the village of Metzingen near Hamburg. He speaks with a lisp, the result of a stroke he suffered years ago. Last week, he nervously slapped his thigh in an attempt to fight back his tears as his mind went back to that day of slaughter. He wept as he said: "What should I have done? I thought I would never get out of there alive. I thought I am fighting for my life; it's them or me, that's what I thought."

This weekend, Chancellor Gerhard Schroder will become the first post-war German leader to attend D-Day anniversary celebrations. Opinion polls show more than 70 per cent of Germans are glad he is going. The German Chancellor said the decision to invite him to the D-Day celebrations "shows that the postwar period is over and done for good". On D-Day, he was two months old.

But that day is all too real for Hein Severloh. He is plagued by a recurring nightmare, not from when he was mowing down Americans 600 yards away on Omaha Beach. "At that distance, the enemy look like ants," he said. It happened when he reached for his rifle during a lull in the fighting. A young GI who had survived the onslaught in the sea was running up the beach. Mr Severloh took aim and fired. The round smashed into the GI's forehead and sent his helmet spinning. The soldier slumped dead on the sand. Mr Severloh still remembers the man's contorted expression. "It was only then I realised I had been killing people all the time," he said, "I still dream of that soldier now. I feel sick when I think about it."

For Hein Severloh, the war began and ended that day. His bunker was knocked out by a grenade which killed his commanding officer. He was taken prisoner by the Americans and sent to the United States five days later. He spent three years as a prisoner-of-war. By 1959, his story had become well known in the United States. The Americans called him the Beast of Omaha Beach. Mr Severloh was too ashamed to tell his four children about his experiences, yet he was desperate to meet Americans who had survived. Eventually, he found David Silva, a GI wounded three times on Omaha Beach. When the men met in Germany in the 1960s they hugged each other for five minutes. "He never asked me to forgive him, but I have done so all the same," Mr Silva says today. "It is important for him

'Beast of Omaha' weeps as he recalls slaughter of thousands on beach

http://scotlandonsunday.scotsman.com/international.cfm?id=643752004

MURDO MACLEOD

FOR Hein Severloh the ‘Longest Day’ meant nine hours constantly machine-gunning American soldiers as they attempted to land on Omaha Beach.

One image still brings tears to his eyes. A young American had run from his landing craft and sought cover behind a concrete block. Severloh, then a young lance-corporal in the German army in Normandy, aimed his rifle at the GI. He fired and hit the enemy square in the forehead. The American’s helmet flew away and rolled into the sea, his chin sank to his chest and he collapsed dead on the beach.

Tormented by the memory, Severloh now weeps at the thought of the unknown soldier’s death.

Severloh was safe in an almost impregnable concrete bunker overlooking the beach. He had an unimpeded view of the oncoming Allied forces. He was the last German soldier firing, and may have accounted for about 3,000 American casualties, almost three-quarters of all the US losses at Omaha. The Americans came to know him as the Beast of Omaha.

He had been saved from the waves of Allied bombing by the poor weather. The US aircrews were worried that if they allowed their bombs to fall too soon they might destroy their own landing ships. As they flew over they lingered before releasing their weapons, meaning the bombs often landed far behind the Nazi bunkers.

The Germans joked that the ‘Amis’ - their slang for the US forces - had merely bombed French cows and farmers rather than the German installations.

Alerted by the bombers, Severloh and the 29 others in his bunker rushed to their firing holes and prepared for the onslaught. Severloh, then just 20, gasped when he saw the ocean. He was confronted by what seemed to be a wall of Allied ships. He said: "My God. How am I going to get out of this mess?"

The veteran explained: "What could I do? I just thought that I was never going to make it to the rear. I thought that I was going to shoot for my very life. It was them or me - that is what I thought."

As the landing ships neared the beach, Severloh listened to the final orders from his commander, Lieutenant Berhard Frerking. They wanted to stop the Americans while they were still in the water and could not move easily. But if he fired too soon - while the soldiers were still some way out in the water - he risked missing them.

Frerking explained: "You must open fire when the enemy is knee-deep in the water and is still unable to run quickly."

Severloh had seen little action before. His previous stint on the Eastern Front had been cut short by tonsillitis. But he was anything but enthusiastic. Severloh said: "I never wanted to be in the war. I never wanted to be in France. I never wanted to be in that bunker firing a machine gun.

"I saw how the water sprayed up where my machine gun bursts landed, and when the small fountains came closer to the GIs, they threw themselves down. Very soon the first bodies were drifting in the waves of the rising tide. In a short time, all the Americans down there were shot."

He fired for nine hours, using up all the 12,000 machine-gun rounds. The sea turned red with the blood from the bodies. When he had no more bullets for the machine-gun, he started firing on the US soldiers with his rifle, firing off another 400 rifle rounds at the terrified GIs.

A leading German historical expert of the Second World War, Helmut Konrad Freiherr von Keusgen, believes Severloh may have accounted for 3,000 of the 4,200 American casualties on the day.

Severloh is less sure about the number, but said: "It was definitely at least 1,000 men, most likely more than 2,000. But I do not know how many men I shot. It was awful. Thinking about it makes me want to throw up. I almost emptied an entire infantry landing craft. The sea was red around it and I could hear an American officer shouting hysterically in a loudspeaker."

Lt-col Stuart Crawford, formerly of the Royal Tank Regiment, and a defence consultant, said it was entirely possible that a single German soldier had killed so many GIs.

He said: "I have fired that machine-gun. I did it as part of my training, and it has an extremely high rate of fire. He was in a position which was almost impervious to the weapons which the Americans could bring to bear on him. The Americans made the mistake of not landing tanks with the first wave of troops, so they had no support or protection

Jossakin mättää luvut tosi paljoan!

week's fighting casualties had mounted to 5,846 of which 1,225 were killed in action; more than half of these casualties came in the first day

Mistä ne saatiin ne 2000 kaatunutta?
Vai laskeeko jenkit kotiinpäin tässäkin?

http://www.army.mil/cmh-pg/books/wwii/100-11/100-11.htm

http://www.army.mil/cmh-pg/books/wwii/100-11/ch9.htm

CONCLUSION

AT 0125 ON 13 JUNE, V Corps received instructions from First Army, immediately communicated to subordinate units, which had the effect of marking the end of the Omaha beachhead operation (Map No. XVI). For the time being V Corps was to hold in its present positions, employing aggressive action by strong patrols to keep the enemy uncertain of our intentions. The First Army's offensive effort was concentrated on the right flank, where VII Corps continued its drive toward Cherbourg. XIX Corps was to become operational at noon, 14 June; consisting of the 30th and 29th Divisions, its missions was to secure and enlarge the CarentanIsigny corridor. First Army's instructions were confirmed by V Corps Field Order No. 5, published at 2100 on 13 June. The operations already under way on 13 June, in the Caumont and Hill 192 sectors, had been allowed to proceed during the day; the effect of Field Order No. 5 was to stop the effort toward Hill 192 at the positions reached that evening.

Starting from the smallest of footholds on D Day, V Corps had in one week driven inland 15 to 20 miles on a broad front. Junction had been firmly established with Allied forces on both flanks. The crisis of the whole operation had come at the very start, when unexpected enemy strength was met at the beach and the American troops had been called on for their utmost effort. Thereafter, the task of V Corps became progressively easier; the German 352d Division was pushed south at increasing speed and given no time to organize a defense. V Corps' advance had halted by decision of the higher command in view of overall tactical considerations. Its mission of capturing an adequate beachhead had been achieved.

In the course of a week's fighting casualties had mounted to 5,846 of which 1,225 were killed in action; more than half of these casualties came in the first day. Heaviest losses had fallen to the 29th Division, with 2,440 for the period; the 1st Division had 1,744 casualties, and the 2d Division 855. Enemy prisoners amounted to about 2,500, and casualties of the 352d Division had reduced that offensive unit to a shadow of its former strength.

Weeks of hard fighting were ahead, but the foundation for the final success of the Allied campaign in France had been firmly set. Scene of one of the hardest assault landings in military history, Omaha Beach was now part of a solid base for offensive operations which three months later reached the borders of Germany.

Kyllähän niissä Normandian taisteluissa saksalaisiakin kaatui paljon.

Kun länsiliittoutuneet pääsivät useiden tuntien vedessä, mudassa ja hiekassa rämpimisen jälkeen (ja valtavien tappioidenkin jälkeen) nousemaan sinne Normandian kallioille, niin silloin alkoikin jo olla sakuilla tukalat oltavat, tuli nimittäin taas se liittoutuneiden ylivoima eteen. Ei nimittäin pidä myöskään unohtaa liittoutuneiden laskuvarjojoukkojen valtavaa määrää Normandiassa, mitkä pudotettiin saksalaisten linjojen taakse. Jälleen oli liittoutuneilla ylivoima aseena.

Siis länsiliittoutuneiden tappiot kaatuneina arvioitiin siinä dokumentissa 11 000, ja saksalaisten 7 000 Normandian taisteluissa?
Jotain tuollaista minäkin muistan lukeneeni............

"10 000, mikä on puolet vähemmän,"

Paljonko on "puolet vähemmän"? 15.000 vai 20.000?

MG42 kirjoitti:

'Beast of Omaha' weeps as he recalls slaughter of thousands on beach

Hein Severloh ist 20 Jahre alt, als er Hitlers Atlantikwall gegen die Alliierten verteidigen soll.

http://www.spiegel.de/sptv/special/0,1518,302244,00.html

Mehr als 3000 Männer fallen allein an diesem Strandabschnitt.


http://www.spiegel.de/sptv/special/0,1518,302244,00.htm

Siinä kuvan kanssa tämä "lahtarien eliittiä" oleva vanha mies.

http://www.916gr.co.uk/severloh.shtml

Unit History - 352 Veterans

Gefreiter Hein Severloh:

Severloh was a farmer’s son from Metzingen near Celle. Severloh was present at Dieppe during the landings in 1942 but was not called into action. Later he served in Russia with Art. Rgt. 321 until the division was sent to Normandy to form the 352 ID in the autumn of 1943. Veteran's Photographs
Leutnant Hans Heinze
Gefreiter Hein Severloh
Sanitats-Obergefreiter Heinrich Wismer
Severloh became the runner for Oberleunant Freking with AR 352 who had an OP at WN62 near Colleville. Severloh spent much of his time organising butter and eggs from the local farmers who were friendly towards him because of his youth (19 years old) and farming background. On the morning of 6th June 1944, Severloh was looking out from his post at WN62 and was the first man to spot the invasion fleet.

Severloh operated an MG42 and in his own words; ‘Nobody can imagine the slaughter’. Severloh fired 12,000 rounds through his MG42 until it was damaged by shrapnel; he then continued firing with a K98k rifle until he was wounded. On June 7th, Severloh fell into captivity and was sent to Boston USA as a POW until May 1946. In December 1946 Severloh was sent with 500 other POW’s to Bedfordshire in England to build roads. Severloh was released in May 1947 after an appeal from his elderly father who was unable to cope alone with the family farm.


http://wuff.me.uk/

HE WOULD be a war hero if he were British or American. Yet Hein Severloh is nicknamed the Beast of Omaha Beach for the carnage he inflicted on D-Day. He is reputed to be the German soldier who killed and wounded the most enemy troops in a single day during the whole of the Second World War.
Four thousand, one hundred and eighty-four Americans were shot in front of his bunker WN 62, above Omaha Beach on 6 June 1944. Hein Severioh was responsible for at least half of those deaths. He fired his machine gun at advancing GIs, almost without a break, for nine hours. The heat from the gun barrels he had to keep changing set the grass on fire around his bunker as American bodies bobbed and floated towards him on a flood tide stained pink with their blood.

Today his victims lie buried in the vast American cemetery above Omaha Beach that President George Bush will visit this weekend. They account for nearly a quarter of the 9,368 white stone crosses and Stars of David that cover the graveyard.

Hein Severloh was a raw 20 year old Wehrmacht private on D-Day, and the invasion was his first real taste of action. He is now a frail and bespectacled pensioner of 81, who lives in a timbered farmhouse in the village of Metzingen near Hamburg. He speaks with a lisp, the result of a stroke he suffered years ago. Last week, he nervously slapped his thigh in an attempt to fight back his tears as his mind went back to that day of slaughter. He wept as he said: "What should I have done? I thought I would never get out of there alive. I thought I am fighting for my life; it's them or me, that's what I thought."

This weekend, Chancellor Gerhard Schroder will become the first post-war German leader to attend D-Day anniversary celebrations. Opinion polls show more than 70 per cent of Germans are glad he is going. The German Chancellor said the decision to invite him to the D-Day celebrations "shows that the postwar period is over and done for good". On D-Day, he was two months old.

But that day is all too real for Hein Severloh. He is plagued by a recurring nightmare, not from when he was mowing down Americans 600 yards away on Omaha Beach. "At that distance, the enemy look like ants," he said. It happened when he reached for his rifle during a lull in the fighting. A young GI who had survived the onslaught in the sea was running up the beach. Mr Severloh took aim and fired. The round smashed into the GI's forehead and sent his helmet spinning. The soldier slumped dead on the sand. Mr Severloh still remembers the man's contorted expression. "It was only then I realised I had been killing people all the time," he said, "I still dream of that soldier now. I feel sick when I think about it."

For Hein Severloh, the war began and ended that day. His bunker was knocked out by a grenade which killed his commanding officer. He was taken prisoner by the Americans and sent to the United States five days later. He spent three years as a prisoner-of-war. By 1959, his story had become well known in the United States. The Americans called him the Beast of Omaha Beach. Mr Severloh was too ashamed to tell his four children about his experiences, yet he was desperate to meet Americans who had survived. Eventually, he found David Silva, a GI wounded three times on Omaha Beach. When the men met in Germany in the 1960s they hugged each other for five minutes. "He never asked me to forgive him, but I have done so all the same," Mr Silva says today. "It is important for him

'Beast of Omaha' weeps as he recalls slaughter of thousands on beach

http://scotlandonsunday.scotsman.com/international.cfm?id=643752004

MURDO MACLEOD

FOR Hein Severloh the ‘Longest Day’ meant nine hours constantly machine-gunning American soldiers as they attempted to land on Omaha Beach.

One image still brings tears to his eyes. A young American had run from his landing craft and sought cover behind a concrete block. Severloh, then a young lance-corporal in the German army in Normandy, aimed his rifle at the GI. He fired and hit the enemy square in the forehead. The American’s helmet flew away and rolled into the sea, his chin sank to his chest and he collapsed dead on the beach.

Tormented by the memory, Severloh now weeps at the thought of the unknown soldier’s death.

Severloh was safe in an almost impregnable concrete bunker overlooking the beach. He had an unimpeded view of the oncoming Allied forces. He was the last German soldier firing, and may have accounted for about 3,000 American casualties, almost three-quarters of all the US losses at Omaha. The Americans came to know him as the Beast of Omaha.

He had been saved from the waves of Allied bombing by the poor weather. The US aircrews were worried that if they allowed their bombs to fall too soon they might destroy their own landing ships. As they flew over they lingered before releasing their weapons, meaning the bombs often landed far behind the Nazi bunkers.

The Germans joked that the ‘Amis’ - their slang for the US forces - had merely bombed French cows and farmers rather than the German installations.

Alerted by the bombers, Severloh and the 29 others in his bunker rushed to their firing holes and prepared for the onslaught. Severloh, then just 20, gasped when he saw the ocean. He was confronted by what seemed to be a wall of Allied ships. He said: "My God. How am I going to get out of this mess?"

The veteran explained: "What could I do? I just thought that I was never going to make it to the rear. I thought that I was going to shoot for my very life. It was them or me - that is what I thought."

As the landing ships neared the beach, Severloh listened to the final orders from his commander, Lieutenant Berhard Frerking. They wanted to stop the Americans while they were still in the water and could not move easily. But if he fired too soon - while the soldiers were still some way out in the water - he risked missing them.

Frerking explained: "You must open fire when the enemy is knee-deep in the water and is still unable to run quickly."

Severloh had seen little action before. His previous stint on the Eastern Front had been cut short by tonsillitis. But he was anything but enthusiastic. Severloh said: "I never wanted to be in the war. I never wanted to be in France. I never wanted to be in that bunker firing a machine gun.

"I saw how the water sprayed up where my machine gun bursts landed, and when the small fountains came closer to the GIs, they threw themselves down. Very soon the first bodies were drifting in the waves of the rising tide. In a short time, all the Americans down there were shot."

He fired for nine hours, using up all the 12,000 machine-gun rounds. The sea turned red with the blood from the bodies. When he had no more bullets for the machine-gun, he started firing on the US soldiers with his rifle, firing off another 400 rifle rounds at the terrified GIs.

A leading German historical expert of the Second World War, Helmut Konrad Freiherr von Keusgen, believes Severloh may have accounted for 3,000 of the 4,200 American casualties on the day.

Severloh is less sure about the number, but said: "It was definitely at least 1,000 men, most likely more than 2,000. But I do not know how many men I shot. It was awful. Thinking about it makes me want to throw up. I almost emptied an entire infantry landing craft. The sea was red around it and I could hear an American officer shouting hysterically in a loudspeaker."

Lt-col Stuart Crawford, formerly of the Royal Tank Regiment, and a defence consultant, said it was entirely possible that a single German soldier had killed so many GIs.

He said: "I have fired that machine-gun. I did it as part of my training, and it has an extremely high rate of fire. He was in a position which was almost impervious to the weapons which the Americans could bring to bear on him. The Americans made the mistake of not landing tanks with the first wave of troops, so they had no support or protection

Jossakin mättää luvut tosi paljoan!

week's fighting casualties had mounted to 5,846 of which 1,225 were killed in action; more than half of these casualties came in the first day

Mistä ne saatiin ne 2000 kaatunutta?
Vai laskeeko jenkit kotiinpäin tässäkin?

http://www.army.mil/cmh-pg/books/wwii/100-11/100-11.htm

http://www.army.mil/cmh-pg/books/wwii/100-11/ch9.htm

CONCLUSION

AT 0125 ON 13 JUNE, V Corps received instructions from First Army, immediately communicated to subordinate units, which had the effect of marking the end of the Omaha beachhead operation (Map No. XVI). For the time being V Corps was to hold in its present positions, employing aggressive action by strong patrols to keep the enemy uncertain of our intentions. The First Army's offensive effort was concentrated on the right flank, where VII Corps continued its drive toward Cherbourg. XIX Corps was to become operational at noon, 14 June; consisting of the 30th and 29th Divisions, its missions was to secure and enlarge the CarentanIsigny corridor. First Army's instructions were confirmed by V Corps Field Order No. 5, published at 2100 on 13 June. The operations already under way on 13 June, in the Caumont and Hill 192 sectors, had been allowed to proceed during the day; the effect of Field Order No. 5 was to stop the effort toward Hill 192 at the positions reached that evening.

Starting from the smallest of footholds on D Day, V Corps had in one week driven inland 15 to 20 miles on a broad front. Junction had been firmly established with Allied forces on both flanks. The crisis of the whole operation had come at the very start, when unexpected enemy strength was met at the beach and the American troops had been called on for their utmost effort. Thereafter, the task of V Corps became progressively easier; the German 352d Division was pushed south at increasing speed and given no time to organize a defense. V Corps' advance had halted by decision of the higher command in view of overall tactical considerations. Its mission of capturing an adequate beachhead had been achieved.

In the course of a week's fighting casualties had mounted to 5,846 of which 1,225 were killed in action; more than half of these casualties came in the first day. Heaviest losses had fallen to the 29th Division, with 2,440 for the period; the 1st Division had 1,744 casualties, and the 2d Division 855. Enemy prisoners amounted to about 2,500, and casualties of the 352d Division had reduced that offensive unit to a shadow of its former strength.

Weeks of hard fighting were ahead, but the foundation for the final success of the Allied campaign in France had been firmly set. Scene of one of the hardest assault landings in military history, Omaha Beach was now part of a solid base for offensive operations which three months later reached the borders of Germany.

Kyllähän niissä Normandian taisteluissa saksalaisiakin kaatui paljon.

Kun länsiliittoutuneet pääsivät useiden tuntien vedessä, mudassa ja hiekassa rämpimisen jälkeen (ja valtavien tappioidenkin jälkeen) nousemaan sinne Normandian kallioille, niin silloin alkoikin jo olla sakuilla tukalat oltavat, tuli nimittäin taas se liittoutuneiden ylivoima eteen. Ei nimittäin pidä myöskään unohtaa liittoutuneiden laskuvarjojoukkojen valtavaa määrää Normandiassa, mitkä pudotettiin saksalaisten linjojen taakse. Jälleen oli liittoutuneilla ylivoima aseena.

Siis länsiliittoutuneiden tappiot kaatuneina arvioitiin siinä dokumentissa 11 000, ja saksalaisten 7 000 Normandian taisteluissa?
Jotain tuollaista minäkin muistan lukeneeni............

korpsantti Severloh'lla ollut psyyke kivassa kunnossa tuon kaiken jälkeen.

Talvisodan aikaan suomalaiset kk-miehet usein olivat viikon jälkeen valmista tavaraa pipolaan. Syy oli siinä, että he saattoivat suolata satamäärin miehiä päivässä, ja tuollainen ihmisten surmaaminen ei onnistu kuin noin 2% miehistä ilman ongelmia - puolet heistä on psykopaatteja ja toinen puoli sitten niitä lehmänhermoisia Antti Rokkia.

Psykopatologia kirjoitti:

"10 000, mikä on puolet vähemmän,"

Paljonko on "puolet vähemmän"? 15.000 vai 20.000?

Muistan jostain lukeneeni, että Churchill kertoi pelänneensä mahdollisesti noin 20 000 liittoutuneen sotilaan kuolevan maihinnousussa.

NL:n Vuosalmella alkanut Vuoksen ylitys ja sillanpään rakentaminensen pohjoispuolelle maksoi n.15 000 NL:n sotilaan ja n.6000 Suomalaisen hengen ajanjaksona 7.6-44ja n.15.6-44 välisenä aikana.Tässä vertailukohta "Vuoksen Normandiasta"
Ja hyökkäys tyrehtyi siihen!!

Ylitys kirjoitti:

NL:n Vuosalmella alkanut Vuoksen ylitys ja sillanpään rakentaminensen pohjoispuolelle maksoi n.15 000 NL:n sotilaan ja n.6000 Suomalaisen hengen ajanjaksona 7.6-44ja n.15.6-44 välisenä aikana.Tässä vertailukohta "Vuoksen Normandiasta"
Ja hyökkäys tyrehtyi siihen!!

Aika oli: 6.7-44-15.7-44 eli tietenki HEINÄKUULLA Vuosalmella rytisi.

Ylitys kirjoitti:

NL:n Vuosalmella alkanut Vuoksen ylitys ja sillanpään rakentaminensen pohjoispuolelle maksoi n.15 000 NL:n sotilaan ja n.6000 Suomalaisen hengen ajanjaksona 7.6-44ja n.15.6-44 välisenä aikana.Tässä vertailukohta "Vuoksen Normandiasta"
Ja hyökkäys tyrehtyi siihen!!

Ilman tallin tiikereitä tappiomme olisivat yli 28 000 kia/mia jo mantsin valtauksessa.
Raisiolaisten hottentottien ja muutamien totien avulla rintamaan talonpojat saivat uutispuuroa riitti kaikille ja pituushypyssä joku moukarimies pystyi halkomaan kiviä kuin tukkeja virtasi solkenaan karvialta itään päin ne meni...(sic!)

"Sotia ei voiteta kaatumalla isänmaan puolesta. Sodat voitetaan panemalla se toinen piruparka kuolemaan oman isänmaansa puolesta".

George S. Patton oli ainoa liittoutuneiden kenraali, jota saksalaiset aivan oikeasti pelkäsivät, sillä hänessä yhdistyivät terävä äly, voimakas tahto ja aggressiivisuus samassa persoonassa. Edes Zhukov, Montgomery ja Tshuikov eivät herättäneet samassa määrin kammoa kuin Patton.

Silloin, jos sotatoimi on erityisen verinen tai se aiheuttaa suuret tappiot joko vihoilliselle, omille tai molemmille, silloin on jotain mennyt pieleen. Joko hyökkäys on töpeksitty, puolustus on ollut todella rajua ja vastarintaa on tehty liiankin pitkään tai vastahyökkäys on ajoitettu juuri kulminaatiohetkeen - mutta kaikki ei silloin ole mennyt oikein putkeen. Sensijaan, jos tappiot ovat joko omalla tai molemmin puolin kärpässarjaa, mutta vihollinen kukistettu tai torjuttu, tällöin sotatoimi on ollut todella menestyksekäs.

Jo aikoinaan Sun Tzu totesi, että mestarillisinta sodassa on voittaa tuottaen mahdollisimman pienet tappiot sekä omille että vihollisille, ja parasta sodankäyntiä on taistella vihollisen sodankäyntikykyä, ei hänen armeijaansa, vastaan. Tämä on asia, jonka jo muinaiset kiinalaiset tunsivat, mutta jota ei sen enempää Natsi-Saksassa kuin Neuvostoliitossakaan milloinkaan ymmärretty.

Neuvostoliitossa luotettiin "massan dialektiikkaan" ja Natsi-Saksassa kärsittiin mammuttitaudista. Tulokset olivat hirvittäviä - tappiot ja tuhot olivat vielä kaameammat kuin 1MS lihamyllyssä.

shegetz kirjoitti:

"Sotia ei voiteta kaatumalla isänmaan puolesta. Sodat voitetaan panemalla se toinen piruparka kuolemaan oman isänmaansa puolesta".

George S. Patton oli ainoa liittoutuneiden kenraali, jota saksalaiset aivan oikeasti pelkäsivät, sillä hänessä yhdistyivät terävä äly, voimakas tahto ja aggressiivisuus samassa persoonassa. Edes Zhukov, Montgomery ja Tshuikov eivät herättäneet samassa määrin kammoa kuin Patton.

Silloin, jos sotatoimi on erityisen verinen tai se aiheuttaa suuret tappiot joko vihoilliselle, omille tai molemmille, silloin on jotain mennyt pieleen. Joko hyökkäys on töpeksitty, puolustus on ollut todella rajua ja vastarintaa on tehty liiankin pitkään tai vastahyökkäys on ajoitettu juuri kulminaatiohetkeen - mutta kaikki ei silloin ole mennyt oikein putkeen. Sensijaan, jos tappiot ovat joko omalla tai molemmin puolin kärpässarjaa, mutta vihollinen kukistettu tai torjuttu, tällöin sotatoimi on ollut todella menestyksekäs.

Jo aikoinaan Sun Tzu totesi, että mestarillisinta sodassa on voittaa tuottaen mahdollisimman pienet tappiot sekä omille että vihollisille, ja parasta sodankäyntiä on taistella vihollisen sodankäyntikykyä, ei hänen armeijaansa, vastaan. Tämä on asia, jonka jo muinaiset kiinalaiset tunsivat, mutta jota ei sen enempää Natsi-Saksassa kuin Neuvostoliitossakaan milloinkaan ymmärretty.

Neuvostoliitossa luotettiin "massan dialektiikkaan" ja Natsi-Saksassa kärsittiin mammuttitaudista. Tulokset olivat hirvittäviä - tappiot ja tuhot olivat vielä kaameammat kuin 1MS lihamyllyssä.

Rommel oli komennettu Ranskaan vastaamaan mahdolliseen liittoutuneitten maihinnousuyritykseen,ja suunnitelemaan puolustus atlantin vallille.

"Armeija ryhmä B:n ylikomentajana Rommel kiisteli kaikkien mahdollisten panssaridivisioonien yhteenkokoamista vastaan, tarkoituksena tehdä maihinnousu tehottomaksi ilman pitkää marssia. Kuten Montgomery syyskuussa 1942 Alam halfassa, Rommel halusi vahvistaa puolustusrintamaansa vakiintuneilla panssareilla.
Mutta Gerd von Rundstedt, länsirintaman ylipäällikkö, piti kiinni siitä mikä oli muodostunut klassiseksi Saksalaisessa panssarisodankäynnissä: hän halusi koota "valtavan määrän panssareita" syrjäseudulle erillisen komentohenkilöstön alaisuuteen, jotka vastasivat hänelle itselleen (panssariryhmä länsi, kenraaliluutnantti Leo Geyr von Schweppenburgin alaisuuteen).
Jäämällä liittoutuneiden merivoimien tykistön tulialueen ulkopuolelle, he "antaisivat lopulta ratkaisevan toimintaiskun". Koska 6. panssaridivisioonaa pohjois-Ranskasta ei olisi kerinnyt järjestäytymään asemiin nopeammin kuin 24-28 tunnissa ja liittoutuneiden ilmatilanhallinnan ollessa vakavana esteenä yölliselle liikkeelle, lopullisella panssaritaistelulla johon oltaisi pyritty liittoutuneiden onnistuneesta maihinnoususta huolimatta, oli hyvin huonot mahdollisuudet menestykseen.
Sitäpaitsi Hitler kiinnitti suurimman osan panssaridivisioonista henkilökohtaiseen komentoonsa OKW:n reserviin. Tästä johtuen D-dayn tapahtumat kehittyivät eritavalla mitä Saksan johto oli aikonut. Saksalaiset eivät odottaneet maihinnousua kesäkuun 6. 1944 jolloin Rommel oli kotona Herrlingenissä, lähellä Ulmia.
Saatuaan tiedon maihinnoususta puhelimitse, Rommel saapui päämajaansa yöllä 6. kesäkuuta ottaen komennon. Hänen rantamuurinsa osoittautui riittämättömäksi verrattuna liittoutuneiden maihinnousun materiaalin ylivoimaan, sekä heidän taisteluvalmiuteen ja taktiseen suunnitteluun jotka saivat Saksan esikunnan ymmälleen.

Liittoutuneiden tulivoima (merisotavoimat ja pommitus) mahdollisti pieniä mutta taktisia vastatoimenpiteitä. Rommel oli liikkeellä ilman paussia, tavaten eteen työnnettyjä joukkojaan sekä henkilöstöään koordinoiden heidän toimintojaan.
11. kesäkuuta Rommel halusi vaihtaa huomionsa keskipisteen länteen päin Cotentin niemimaalle suojellakseen Cherbourgin satamaa. Mutta seuraavana päivänä Hitler määräsi menestykselliset hyökkäykset Vire ja Orne jokien sillanpääasemiin tuhotakseen ne. Liittoutuneiden suuri hyökkäys alkoi 18. kesäkuuta Caenissa taistelujen puhjetessa maihinnousuvyöhykkeellä. Päivää tätä aikaisemmin kun Rommel oli palaamassa läntisen panssariryhmän päämajaan La Roche-Guyoniin, hän loukkaantui vakavasti Brittiläisen Spitfiren tykin osuttua hänen autoonsa.
Rommel vietiin Ranskassa sairaalaan ja elokuun 8. hän palasi Herrlingeniin.
Täten edessä olevat taistelut lännessä jäi Rommelilta väliin, kuten jäi myös salaliitto 20. heinäkuuta 1944. Sinä päivänä eversti Claus Count Schenk von Stauffenbeg toi pommin Fuhrerin päämajaan itä-Preussiin. Sen aikaansaaman räjähdyksen oli määrä aloittaa vallankaappausyritys, mikä kuitenkin kukistettiin jo samana päivänä. Rommelin esikuntapäällikkö, kenraalimajuri Hans Speidel, oli mukana salajuonessa. Hän oli yksi monista osallistujista, joka olisi toivonut suositun kenttämarsalkan yhteistyötä juonessa. Stauffenbergin serkku, kenraaliluutnantti Caesar von Hofacker, oli tunnustellut Rommelin mielipidettä asiasta. Rommelin vastaus ei ole tiedossa, mutta Rommelia ei oltu tiedotettu itse salamurhayrityksestä.
Hän epäilemättä toivoi pääsevänsä sopimukseen hänen vanhan vihollisensa Montgomeryn kanssa, joka nyt johti 21. Brittiläistä armeijakuntaa Ranskassa.
Sekä suullisesti että 15. kesäkuuta kirjoittamassa kirjeessään, Rommel yritti saada Hitlerin puolelleen neuvottelussa mutta kohtasi aina jyrkän torjunnan. Hitlerin oikeussali toimi ripeästi salaliittolaisia kohtaan. Monet teloitettiin ja myös itse Rommel oli epäilysten alaisena. 14. lokakuuta 1944 kun kaksi kenraalia ilmestyi Rommelin talolle Herrlingeniin ja tarjosi hänelle vaihtoehdoiksi itsensä myrkyttämisen tai natsituomioistuimen kohtaamisen, hän valitsi ensimmäisen.
Rommel sai valtiolliset hautajaiset, jossa kenttämarsalkka von Rundstedt lausui muistopuheen. Kuolinsyy pidettiin salassa. Näin Hitler raivasi pois hänen kaikista huomattavimman sotilasjohtajansa."

Ylitys kirjoitti:

NL:n Vuosalmella alkanut Vuoksen ylitys ja sillanpään rakentaminensen pohjoispuolelle maksoi n.15 000 NL:n sotilaan ja n.6000 Suomalaisen hengen ajanjaksona 7.6-44ja n.15.6-44 välisenä aikana.Tässä vertailukohta "Vuoksen Normandiasta"
Ja hyökkäys tyrehtyi siihen!!

Wikipedia esittelee oikeat lukemat tuostakin asiasta, siis noin 750 kaatunutta suomalaista Vuosalmen taisteluissa! Haavoittuneita oli kyllä useita tuhansia.


Täällä joku tyyppi heittelee mitä lukemia sattuu.
Toki Vuosalmella taisteli monta muutakin porukkaa, jotka eivät kuuluneet 2.D:aan, mutta olivat varmaankin sille alistettuina. Tuossa on 2.D:n lukemat tappioista. En tosin itse ole tarkistanut niitä, mutta suuruusluokka vaikuttaa oikeammalta kuin tuo "n.6000 Suomalaisen hengen ajanjaksona 7.6-44ja n.15.6-44 välisenä aikana" esitetty lukema.

Kesällä 1.6-31.8. 1944 kaatui, MIL.FI tietojen mukaan, noin 17 0000 suomalaista ja taistelupaikkoja oli sentään melkoisen monta.

Näytä kaikki yhdellä sivulla. Hakuehdoilla löytyi 17527 henkilö(ä).

http://tietokannat.mil.fi/menehtyneet/index.php3?snimi=*&synt_pv=*&synt_kk=*&synt_vv=*&kuol_a_p=1&kuol_a_k=06&kuol_a_v=1944&kuol_l_p=31&kuol_l_k=08&kuol_l_v=1944&enimi=*&joukkoos=*&kunta=%&sort=sy&kuolinpaikka=*&haekaikki=1

Hakuehdolla "kuolinpaikka Vuosalmi" löytyy 753 kaatunutta 1.6-31.8.1944 välisenä aikana. Äyräpäässä kuolleita löytyy vain 3, joten lähes kaikki on kirjattu kaatuneiksi Vuosalmella.


http://fi.wikipedia.org/wiki/Vuosalmen_taistelu


Äyräpään-Vuosalmen taisteluissa kamppaili eri vaiheissa noin 30 000 suomalaista ja 60 000 neuvostoliittolaista sotilasta. Vihollisen tappiot olivat noin 15 000. Myös omat tappiot olivat raskaat. 2. Divisioona menetti kaatuneina 747, haavoittuneina 4 755, ja kadonneina 746 miestä. Tykistön menetykset olivat 48 kaatunutta, 221 haavoittunutta ja 8 kadonnutta.

Jotain rajaa! kirjoitti:

Wikipedia esittelee oikeat lukemat tuostakin asiasta, siis noin 750 kaatunutta suomalaista Vuosalmen taisteluissa! Haavoittuneita oli kyllä useita tuhansia.


Täällä joku tyyppi heittelee mitä lukemia sattuu.
Toki Vuosalmella taisteli monta muutakin porukkaa, jotka eivät kuuluneet 2.D:aan, mutta olivat varmaankin sille alistettuina. Tuossa on 2.D:n lukemat tappioista. En tosin itse ole tarkistanut niitä, mutta suuruusluokka vaikuttaa oikeammalta kuin tuo "n.6000 Suomalaisen hengen ajanjaksona 7.6-44ja n.15.6-44 välisenä aikana" esitetty lukema.

Kesällä 1.6-31.8. 1944 kaatui, MIL.FI tietojen mukaan, noin 17 0000 suomalaista ja taistelupaikkoja oli sentään melkoisen monta.

Näytä kaikki yhdellä sivulla. Hakuehdoilla löytyi 17527 henkilö(ä).

http://tietokannat.mil.fi/menehtyneet/index.php3?snimi=*&synt_pv=*&synt_kk=*&synt_vv=*&kuol_a_p=1&kuol_a_k=06&kuol_a_v=1944&kuol_l_p=31&kuol_l_k=08&kuol_l_v=1944&enimi=*&joukkoos=*&kunta=%&sort=sy&kuolinpaikka=*&haekaikki=1

Hakuehdolla "kuolinpaikka Vuosalmi" löytyy 753 kaatunutta 1.6-31.8.1944 välisenä aikana. Äyräpäässä kuolleita löytyy vain 3, joten lähes kaikki on kirjattu kaatuneiksi Vuosalmella.


http://fi.wikipedia.org/wiki/Vuosalmen_taistelu


Äyräpään-Vuosalmen taisteluissa kamppaili eri vaiheissa noin 30 000 suomalaista ja 60 000 neuvostoliittolaista sotilasta. Vihollisen tappiot olivat noin 15 000. Myös omat tappiot olivat raskaat. 2. Divisioona menetti kaatuneina 747, haavoittuneina 4 755, ja kadonneina 746 miestä. Tykistön menetykset olivat 48 kaatunutta, 221 haavoittunutta ja 8 kadonnutta.

Opettelepa ensin nuo käsitteet: Tappiot; menehtyneet, kaatuneet, kadonneet ja haavoittuneet sekä joukko-osastot niin palataan sitten tarkemmin asiaan!

Toisaalta vihollisen PÄÄHYÖKKÄYSSUUNTA oli länsikannaksella IV AK:n lohkolla ja pääosin rantatietä jolloin Baltian laivastokin pääsi tukemaan siellä hyökkäävän 21. armeijan etenemistä.

Koko Leningradin rintaman hyökkäysvoimasta kesäkuussa vain pieni osa suuntasi tuonne Vuokselle, Äyräpäähän ja Vuosalmelle. Viipurin suunnalla oli jopa neljä vihollisarmeijakuntaa kun Vuosalmelle hyökkäsi vain yksi – 98. AK.

Ja tämä oli pelkästään määrällisesti; laadullisesti kannakselle kesäkuussa tullut 21. armeija oli aivan toisella tasolla kuin siellä kolme ja puoli vuotta velttoillut 23. armeija.

Tavallaanhan tässä nyt ollaan kuitenkin lähestymässä Valkeasaaren ja Viipurin vuosipäiviä niin olisipa sinunkin aihetta vähän tarkemmin perehtyä maamme sotahistorian varmastikin tärkeimpiin taisteluihin - ratkaisu- tai torjuntataisteluihin kesällä 1944 - miten kukin niitä nyt haluaakaan nimittää!

No mitä olet Kalevi itse mieltä siitä onko tämä ´herrakansa´ oppinut mitään? Sen haluaisin todellakin tietää.
Minusta on oppinut paljonkin. Saksan 2. maailmansodan jälkeistä politiikkaa ei voi kuin ihailla. Muutenkin tämän kansakunnan selviytyminen niistä vaikeuksista, joita sota ja sen jälkeinen aika toi tullessaan on kaikkinensa ihailtavaa. Henkilökohtaisesti tunnen äärimmäisen syvää kunnioitusta tuota kansaa kohtaan.

Oppimista tapahtui tietysti muuallakin sodan päätyttyä ja eräs niistä oli epäilemättä tämä Marshall-apu. Syyt uuteen sotaan Euroopassa ja Hitlerin valtaannousu Saksassa olivat yleisessä tiedossa 2. ms:n jälkeen. Länsi-liittouma oli ottanut opikseen sanelurauhan huonoista puolista ja tällöin ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin ottaa Länsi-Saksa liittolaiseksi ja auttaa tätä muun Länsi-Euroopan ohella jaloilleen. Se kyllä kannatti.
Kysynkin, että mitä Neuvosto-Venäjä oppi kokemistaan maailmansodista? Tai mitä Venäjä on oppinut Stalinista, kommunismista tai Neuvostoliitosta? Venäläiset maksoivat hirvittävän hinnan näistä edellä mainituista asioista. Mitä vastinetta venäläiset ovat siis saaneet rahoilleen/kärsimyksilleen? Ja jos verrataan Venäjän ja Saksan kehitystä sotien jälkeen, niin onko toivomus herrakansan oppimisesta enää relevantti?

Ja mitä näihin Neuvosto-Venäjän ja länsi-liittouman tappioiden vertailuun tulee, niin sekin on itseasiassa harhaanjohtavaa. Läntisille demokratioille sotilaiden ja ihmisten hengellä oli arvoa kun taas Stalinille ne eivät merkinneet mitään. Sotapolitiikalla oli siis suuri merkitys niihin tappioihin, joita puna-armeija koki sodan aikana. Joten turhaa on myöskään korostaa Neuvosto-Venäjän panosta Natsi-Saksan lyömisessä. Panos olisi ollut huomattavasti pienempi jos maa olisi käynyt aidosti "suurta isänmaallista" sotaansa. Totuus kuitenkin lienee, että Stalin kävi ahnetta ja veristä hyökkäyssotaansa ainoana tavoitteenaan oman valtansa ulottaminen mahdollisimman kauas länteen. Tämä tapahtui tietysti hinnalla millä hyvänsä.

Jotain rajaa! kirjoitti:

Wikipedia esittelee oikeat lukemat tuostakin asiasta, siis noin 750 kaatunutta suomalaista Vuosalmen taisteluissa! Haavoittuneita oli kyllä useita tuhansia.


Täällä joku tyyppi heittelee mitä lukemia sattuu.
Toki Vuosalmella taisteli monta muutakin porukkaa, jotka eivät kuuluneet 2.D:aan, mutta olivat varmaankin sille alistettuina. Tuossa on 2.D:n lukemat tappioista. En tosin itse ole tarkistanut niitä, mutta suuruusluokka vaikuttaa oikeammalta kuin tuo "n.6000 Suomalaisen hengen ajanjaksona 7.6-44ja n.15.6-44 välisenä aikana" esitetty lukema.

Kesällä 1.6-31.8. 1944 kaatui, MIL.FI tietojen mukaan, noin 17 0000 suomalaista ja taistelupaikkoja oli sentään melkoisen monta.

Näytä kaikki yhdellä sivulla. Hakuehdoilla löytyi 17527 henkilö(ä).

http://tietokannat.mil.fi/menehtyneet/index.php3?snimi=*&synt_pv=*&synt_kk=*&synt_vv=*&kuol_a_p=1&kuol_a_k=06&kuol_a_v=1944&kuol_l_p=31&kuol_l_k=08&kuol_l_v=1944&enimi=*&joukkoos=*&kunta=%&sort=sy&kuolinpaikka=*&haekaikki=1

Hakuehdolla "kuolinpaikka Vuosalmi" löytyy 753 kaatunutta 1.6-31.8.1944 välisenä aikana. Äyräpäässä kuolleita löytyy vain 3, joten lähes kaikki on kirjattu kaatuneiksi Vuosalmella.


http://fi.wikipedia.org/wiki/Vuosalmen_taistelu


Äyräpään-Vuosalmen taisteluissa kamppaili eri vaiheissa noin 30 000 suomalaista ja 60 000 neuvostoliittolaista sotilasta. Vihollisen tappiot olivat noin 15 000. Myös omat tappiot olivat raskaat. 2. Divisioona menetti kaatuneina 747, haavoittuneina 4 755, ja kadonneina 746 miestä. Tykistön menetykset olivat 48 kaatunutta, 221 haavoittunutta ja 8 kadonnutta.

Noita wikiä en paljo katsele.Joskus kyllä kannataisi.

Olavi Antila - Ratkaisun Kesä 1944. Hän on käyttänyt Sampo Ahtoa lähteenään."Sampo Ahdon mukaan,hintana oli varovaisestikin arvioiden 15 000 KAATUNUTTA puna-armeijalaista.
Suuret olivat myös Suomalaisten menetykset 6000 kaatuneina ja haavoittuneina tai kadonneina. NYT MENI OIKEIN.Joista 2/D-OSUUS 70%-80%.
Hyvä kun joku huomaa,korjataan.

shegetz kirjoitti:

"Sotia ei voiteta kaatumalla isänmaan puolesta. Sodat voitetaan panemalla se toinen piruparka kuolemaan oman isänmaansa puolesta".

George S. Patton oli ainoa liittoutuneiden kenraali, jota saksalaiset aivan oikeasti pelkäsivät, sillä hänessä yhdistyivät terävä äly, voimakas tahto ja aggressiivisuus samassa persoonassa. Edes Zhukov, Montgomery ja Tshuikov eivät herättäneet samassa määrin kammoa kuin Patton.

Silloin, jos sotatoimi on erityisen verinen tai se aiheuttaa suuret tappiot joko vihoilliselle, omille tai molemmille, silloin on jotain mennyt pieleen. Joko hyökkäys on töpeksitty, puolustus on ollut todella rajua ja vastarintaa on tehty liiankin pitkään tai vastahyökkäys on ajoitettu juuri kulminaatiohetkeen - mutta kaikki ei silloin ole mennyt oikein putkeen. Sensijaan, jos tappiot ovat joko omalla tai molemmin puolin kärpässarjaa, mutta vihollinen kukistettu tai torjuttu, tällöin sotatoimi on ollut todella menestyksekäs.

Jo aikoinaan Sun Tzu totesi, että mestarillisinta sodassa on voittaa tuottaen mahdollisimman pienet tappiot sekä omille että vihollisille, ja parasta sodankäyntiä on taistella vihollisen sodankäyntikykyä, ei hänen armeijaansa, vastaan. Tämä on asia, jonka jo muinaiset kiinalaiset tunsivat, mutta jota ei sen enempää Natsi-Saksassa kuin Neuvostoliitossakaan milloinkaan ymmärretty.

Neuvostoliitossa luotettiin "massan dialektiikkaan" ja Natsi-Saksassa kärsittiin mammuttitaudista. Tulokset olivat hirvittäviä - tappiot ja tuhot olivat vielä kaameammat kuin 1MS lihamyllyssä.

Mitä hän teki?Kato kun ei kaikkea tiedä.

shegetz kirjoitti:

"Sotia ei voiteta kaatumalla isänmaan puolesta. Sodat voitetaan panemalla se toinen piruparka kuolemaan oman isänmaansa puolesta".

George S. Patton oli ainoa liittoutuneiden kenraali, jota saksalaiset aivan oikeasti pelkäsivät, sillä hänessä yhdistyivät terävä äly, voimakas tahto ja aggressiivisuus samassa persoonassa. Edes Zhukov, Montgomery ja Tshuikov eivät herättäneet samassa määrin kammoa kuin Patton.

Silloin, jos sotatoimi on erityisen verinen tai se aiheuttaa suuret tappiot joko vihoilliselle, omille tai molemmille, silloin on jotain mennyt pieleen. Joko hyökkäys on töpeksitty, puolustus on ollut todella rajua ja vastarintaa on tehty liiankin pitkään tai vastahyökkäys on ajoitettu juuri kulminaatiohetkeen - mutta kaikki ei silloin ole mennyt oikein putkeen. Sensijaan, jos tappiot ovat joko omalla tai molemmin puolin kärpässarjaa, mutta vihollinen kukistettu tai torjuttu, tällöin sotatoimi on ollut todella menestyksekäs.

Jo aikoinaan Sun Tzu totesi, että mestarillisinta sodassa on voittaa tuottaen mahdollisimman pienet tappiot sekä omille että vihollisille, ja parasta sodankäyntiä on taistella vihollisen sodankäyntikykyä, ei hänen armeijaansa, vastaan. Tämä on asia, jonka jo muinaiset kiinalaiset tunsivat, mutta jota ei sen enempää Natsi-Saksassa kuin Neuvostoliitossakaan milloinkaan ymmärretty.

Neuvostoliitossa luotettiin "massan dialektiikkaan" ja Natsi-Saksassa kärsittiin mammuttitaudista. Tulokset olivat hirvittäviä - tappiot ja tuhot olivat vielä kaameammat kuin 1MS lihamyllyssä.

Patton ei ollut Normandiassa,sopiihan häntä muistella mutta hänen osuutensa Normandian maihinnousu operaatiossa rajoittuu harhautusoperaatio Fortituden puitteissa olleeseen operaatioon.

"Suurin osa saksalaisista arveli maihinnousun tapahtuvan Calais`n alueelle. Tämän
uskomuksen vahvistamiseksi liittoutuneet aloittivat operaatio Fortituden, joka oli
hämäysliike Overlordin suojelemiseksi. Etenkin uhka Norjaa vastaan onnistui hyvin.Doverin lähelle alkoi nousta ”maihinnousujoukkojen” leiri.

Liittoutuneet toivat paikalle myös laivoja, kuljetuskalustoa ja miehistöä. Britanniassa levitettiin huhua, että näitä joukkoja komentaisi kenraali George Patton. Todellisuudessa tämä Afrikan ja Italian
taisteluissa maineensa luonut taistelujoukkojen johtaja ei osallistunut lainkaan
Normandian maihinnousun suunnitteluun. Hän oli osa hämäysoperaatiota.

Pattonia ei huolittu maihinnousuvalmisteluihin mukaan, mutta hän oli mukana Normandian maihinnousun jälkeisissä taisteluissa komentamassa Yhdysvaltojen armeijaa.
Pattonin läsnäolo ei ollut itsestäänselvyys huolimatta lukuisista voitoista
taisteluissa. Monet eivät voineet sietää persoonallista kenraalia. Yhtenä esimerkkinä
voidaan mainita Yhdysvaltojen 1. armeijan komentajan Omar Bradleyn tuntema
vastenmielisyys maanmiestään kohtaan. Huhtikuussa 1944 Patton ajautui vaikeuksiin,
kun hän Lontoossa pitämässään puheessa järjesteli maailman asioita.

Hänen epäonnekseen asia levisi lehtien palstoille. Bradleyn lisäksi innokkaita Pattonin kotiin lähettäjiä riitti, mutta Eisenhower halusi pitää kenraalin Euroopassa. Ylipäällikkö antoi Pattonille viimeisen mahdollisuuden tukkia suunsa ja keskittyä olennaiseen.Eisenhower kertoo muistelmissaan Pattonin halunneen tahallaan järkyttää ihmisiä puhumalla perättömiä.Pattonin tapaisilla persoonilla ei ollut asiaa SHAEF:n tapaiseen organisaatioon. Neuvoston jäsenet osasivat ilmaista tunteensa, mutta he eivät sortuneet sooloiluihin tai politikointiin. Maihinnousujohdolla oli omat ongelmansa, mutta niistä pahimmat eivät olleet sisäisiä."

sota-arkisto kirjoitti:

Opettelepa ensin nuo käsitteet: Tappiot; menehtyneet, kaatuneet, kadonneet ja haavoittuneet sekä joukko-osastot niin palataan sitten tarkemmin asiaan!

Toisaalta vihollisen PÄÄHYÖKKÄYSSUUNTA oli länsikannaksella IV AK:n lohkolla ja pääosin rantatietä jolloin Baltian laivastokin pääsi tukemaan siellä hyökkäävän 21. armeijan etenemistä.

Koko Leningradin rintaman hyökkäysvoimasta kesäkuussa vain pieni osa suuntasi tuonne Vuokselle, Äyräpäähän ja Vuosalmelle. Viipurin suunnalla oli jopa neljä vihollisarmeijakuntaa kun Vuosalmelle hyökkäsi vain yksi – 98. AK.

Ja tämä oli pelkästään määrällisesti; laadullisesti kannakselle kesäkuussa tullut 21. armeija oli aivan toisella tasolla kuin siellä kolme ja puoli vuotta velttoillut 23. armeija.

Tavallaanhan tässä nyt ollaan kuitenkin lähestymässä Valkeasaaren ja Viipurin vuosipäiviä niin olisipa sinunkin aihetta vähän tarkemmin perehtyä maamme sotahistorian varmastikin tärkeimpiin taisteluihin - ratkaisu- tai torjuntataisteluihin kesällä 1944 - miten kukin niitä nyt haluaakaan nimittää!

"Opettelepa ensin nuo käsitteet: Tappiot; menehtyneet, kaatuneet, kadonneet ja haavoittuneet sekä joukko-osastot niin palataan sitten tarkemmin asiaan!"

Sinäkö tyhmyri taas ryssit jutuissasi?

Minun esittämä lukema noin 750 kestää kyllä sinun kritiikkisi! Koska tulee Full Stop?

Mistä ovat tuollaiset luvut peräisin?
Kirjoittanut: Jotain rajaa! 7.6.2007 klo 15.40


Wikipedia esittelee oikeat lukemat tuostakin asiasta, siis noin 750 kaatunutta suomalaista Vuosalmen taisteluissa! Haavoittuneita oli kyllä useita tuhansia.

Overlordissa kirjoitti:

Mitä hän teki?Kato kun ei kaikkea tiedä.

Patton ei ottanut osaa operaatio Overlordiin. Hän sensijaan otti osaa operaatio Fortitudeen, eli hämäysoperaatioon. Liittoutuneet teeskentelivät, että todellinen maihinnousu tapahtuisi Calais'iin (jossa Kanaali on kaikkein kapeimmillaan) ja että operaation komennossa olisi Patton (jota saksalaiset aivan oikeasti pelkäsivät). Doveriin kasattiin joukkoja ja maihinnousualuksia satamäärin. Uhka meni täydestä läpi - Hitler itse oli vakuuttunut, että Normandian operaatio oli pelkkä hämäys - vielä silloinkin, kun länsiliittoutuneilla oli jo vankka jalansija Ranskassa ja Rommel raivattu pois tieltä.

Patton oli Overlordissa liittoutuneille arvokkaampi fleet in beinginä kuin varsinaisena komentajana.

shegetz kirjoitti:

Patton ei ottanut osaa operaatio Overlordiin. Hän sensijaan otti osaa operaatio Fortitudeen, eli hämäysoperaatioon. Liittoutuneet teeskentelivät, että todellinen maihinnousu tapahtuisi Calais'iin (jossa Kanaali on kaikkein kapeimmillaan) ja että operaation komennossa olisi Patton (jota saksalaiset aivan oikeasti pelkäsivät). Doveriin kasattiin joukkoja ja maihinnousualuksia satamäärin. Uhka meni täydestä läpi - Hitler itse oli vakuuttunut, että Normandian operaatio oli pelkkä hämäys - vielä silloinkin, kun länsiliittoutuneilla oli jo vankka jalansija Ranskassa ja Rommel raivattu pois tieltä.

Patton oli Overlordissa liittoutuneille arvokkaampi fleet in beinginä kuin varsinaisena komentajana.

Normandiasta on tehty Suomalainen väitäs tutkimus,aika kattavasti on tutkija päässyt asioitten taustoja pengottuaan tuomaan ulottuvuutta operaatio Overlotdista.
Tuosta allaolevasta oli se pätkä tästä "Pattonin pojasta".

http://herkules.oulu.fi/isbn9514257049/isbn9514257049.pdf

1) Itärintama oli suurimmalta osaltaan litteä kuin pannukakku. Siellä oli valtavia avoimia aroja, peltoja ja nummia, joita pitkin moottoroidut joukot pääsivät etenemään kymmeniä kilometrejä päivässä. Asutus oli harvaa ja maatalousvaltaista ja asutuskeskuksia vähän. Itä-euroopan suuret tasangot ovat täydellistä ratsuväk... panssarimaastoa. Ensimmäisessä maailmansodassa jo rintama aaltoili molempiin suuntaan valtavasti.

2) Normandiassa maasto on pirullista - bocage teki etenemisestä hidasta ja vaivalloista, ja maa on täynnä pikkukaupunkeja, asutuskeskuksia ja metsiköitä. Normandia on kuin tehty puolustettavaksi. Eteneminen tehtiin metri metriltä.

3) Bagration onnistui niin täydellisesti juuri siksi, että Keskustan Armeijaryhmän alueelta oli vedetty joukkoja länsirintamalle patoamaan länsiliittoutuneiden etenemistä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Operaatio_Bagration

4) Ilmeisesti kuitenkaan kaikki ei mennyt ihan putkeen itärintamallakaan, koska Wikipedian mukaan venäläisten omat tappiot olivat noin 730 000 miestä saksalaisten menetäessä 670 000. Valtavat tappiot merkitsevät sitä, että hyökkäykset olivat lähinnä ihmisaaltoja, ja saksalaiset taistelivat vimmatusti sensijaan, että olisivat vaihtaneet tilan aikaan. Normandiassa sensijaan länsiliittoutuneet menettivät alle 20,000 miestä ja saksalaiset noin 200,000 ja vankeina - hyökkääjän tappiot olivat alle kymmenesosa puolustajasta, ja vihollinen menetti yli puolet tappioistaan vankeina - tämä on merkki siitä, että puolustajan moraali romahti.

shegetz kirjoitti:

1) Itärintama oli suurimmalta osaltaan litteä kuin pannukakku. Siellä oli valtavia avoimia aroja, peltoja ja nummia, joita pitkin moottoroidut joukot pääsivät etenemään kymmeniä kilometrejä päivässä. Asutus oli harvaa ja maatalousvaltaista ja asutuskeskuksia vähän. Itä-euroopan suuret tasangot ovat täydellistä ratsuväk... panssarimaastoa. Ensimmäisessä maailmansodassa jo rintama aaltoili molempiin suuntaan valtavasti.

2) Normandiassa maasto on pirullista - bocage teki etenemisestä hidasta ja vaivalloista, ja maa on täynnä pikkukaupunkeja, asutuskeskuksia ja metsiköitä. Normandia on kuin tehty puolustettavaksi. Eteneminen tehtiin metri metriltä.

3) Bagration onnistui niin täydellisesti juuri siksi, että Keskustan Armeijaryhmän alueelta oli vedetty joukkoja länsirintamalle patoamaan länsiliittoutuneiden etenemistä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Operaatio_Bagration

4) Ilmeisesti kuitenkaan kaikki ei mennyt ihan putkeen itärintamallakaan, koska Wikipedian mukaan venäläisten omat tappiot olivat noin 730 000 miestä saksalaisten menetäessä 670 000. Valtavat tappiot merkitsevät sitä, että hyökkäykset olivat lähinnä ihmisaaltoja, ja saksalaiset taistelivat vimmatusti sensijaan, että olisivat vaihtaneet tilan aikaan. Normandiassa sensijaan länsiliittoutuneet menettivät alle 20,000 miestä ja saksalaiset noin 200,000 ja vankeina - hyökkääjän tappiot olivat alle kymmenesosa puolustajasta, ja vihollinen menetti yli puolet tappioistaan vankeina - tämä on merkki siitä, että puolustajan moraali romahti.

Josko neiti Shegetz jättäisi kuitenkin nämä
sotajutut miehille tai - mikseipä - suorittaisi
itsekin asepalveluksen...!?

Eeva-täti kirjoitti:

Josko neiti Shegetz jättäisi kuitenkin nämä
sotajutut miehille tai - mikseipä - suorittaisi
itsekin asepalveluksen...!?

Shegetz on suorittanut intin Suomen armeijassa - ettei hänen täytynyt käydä sitä Israelin raskaassa. Eli siitä lähdetään.

shegetz kirjoitti:

1) Itärintama oli suurimmalta osaltaan litteä kuin pannukakku. Siellä oli valtavia avoimia aroja, peltoja ja nummia, joita pitkin moottoroidut joukot pääsivät etenemään kymmeniä kilometrejä päivässä. Asutus oli harvaa ja maatalousvaltaista ja asutuskeskuksia vähän. Itä-euroopan suuret tasangot ovat täydellistä ratsuväk... panssarimaastoa. Ensimmäisessä maailmansodassa jo rintama aaltoili molempiin suuntaan valtavasti.

2) Normandiassa maasto on pirullista - bocage teki etenemisestä hidasta ja vaivalloista, ja maa on täynnä pikkukaupunkeja, asutuskeskuksia ja metsiköitä. Normandia on kuin tehty puolustettavaksi. Eteneminen tehtiin metri metriltä.

3) Bagration onnistui niin täydellisesti juuri siksi, että Keskustan Armeijaryhmän alueelta oli vedetty joukkoja länsirintamalle patoamaan länsiliittoutuneiden etenemistä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Operaatio_Bagration

4) Ilmeisesti kuitenkaan kaikki ei mennyt ihan putkeen itärintamallakaan, koska Wikipedian mukaan venäläisten omat tappiot olivat noin 730 000 miestä saksalaisten menetäessä 670 000. Valtavat tappiot merkitsevät sitä, että hyökkäykset olivat lähinnä ihmisaaltoja, ja saksalaiset taistelivat vimmatusti sensijaan, että olisivat vaihtaneet tilan aikaan. Normandiassa sensijaan länsiliittoutuneet menettivät alle 20,000 miestä ja saksalaiset noin 200,000 ja vankeina - hyökkääjän tappiot olivat alle kymmenesosa puolustajasta, ja vihollinen menetti yli puolet tappioistaan vankeina - tämä on merkki siitä, että puolustajan moraali romahti.

Ukrainan ja valko-Venäjän rajamailla oli ja on valtava Pripetin suoalua, siitä ei panssarilla läpi ajeta. Keskustan armeijaryhmältä oli joukkoja vedetty siksi pois koska Hitler luuli puna-armeijan kesähyökkäyksen alkavan etelämpänä, Normandialla ei ollut asiassa merkitystä. Puna-armeija onnistui salaamaan hyökkäyksen erinomaisesti, aivan samoin kuin Karjalan kannaksella salaus onnistui loistavasti.

Bagration oli millä tahansa mittarilla mitattuna huomattavasti tuhoisampi isku natsien arkkuun kuin Normandian maihinnnousu. Tätä faktaa ei mikään propaganda kykene muuttamaan, monet rehelliset amerikkalaiset historioitsijat tämän avoimesti myöntävät!

On totuuden aika kirjoitti:

Ukrainan ja valko-Venäjän rajamailla oli ja on valtava Pripetin suoalua, siitä ei panssarilla läpi ajeta. Keskustan armeijaryhmältä oli joukkoja vedetty siksi pois koska Hitler luuli puna-armeijan kesähyökkäyksen alkavan etelämpänä, Normandialla ei ollut asiassa merkitystä. Puna-armeija onnistui salaamaan hyökkäyksen erinomaisesti, aivan samoin kuin Karjalan kannaksella salaus onnistui loistavasti.

Bagration oli millä tahansa mittarilla mitattuna huomattavasti tuhoisampi isku natsien arkkuun kuin Normandian maihinnnousu. Tätä faktaa ei mikään propaganda kykene muuttamaan, monet rehelliset amerikkalaiset historioitsijat tämän avoimesti myöntävät!

on Wikipediassa aivan riittävän hyvä artikkeli, joten en kaipaa täsmennyksiäsi.

On totuuden aika kirjoitti:

Ukrainan ja valko-Venäjän rajamailla oli ja on valtava Pripetin suoalua, siitä ei panssarilla läpi ajeta. Keskustan armeijaryhmältä oli joukkoja vedetty siksi pois koska Hitler luuli puna-armeijan kesähyökkäyksen alkavan etelämpänä, Normandialla ei ollut asiassa merkitystä. Puna-armeija onnistui salaamaan hyökkäyksen erinomaisesti, aivan samoin kuin Karjalan kannaksella salaus onnistui loistavasti.

Bagration oli millä tahansa mittarilla mitattuna huomattavasti tuhoisampi isku natsien arkkuun kuin Normandian maihinnnousu. Tätä faktaa ei mikään propaganda kykene muuttamaan, monet rehelliset amerikkalaiset historioitsijat tämän avoimesti myöntävät!

Kannaksella salaus ei onnistunut, eli tiedusteluporras oli kyllä tietoinen tulevasta. Sössiminen tapahtui armeijakuntatasolla (IVAK) ja Päämajassa kun näitä tietoja ei riittävästi käytetty hyväksi. Lopputuloshan sinällään oli sama, eli ei oltu valmiita tappelemaan.

shegetz kirjoitti:

on Wikipediassa aivan riittävän hyvä artikkeli, joten en kaipaa täsmennyksiäsi.

mutta palsta ei ole yksinomaan sinua varten. Olet niin sen wikipediasi lumoissa ettei sinuun näköjään oikea tieto uppoa. Senpä takia oikea tieto onkin muita kuin sinua varten. Joten älä känitä enää vaan opiskele.

Normandian maihinnousu onnistui vain ja ainoastaan siksi, että Hitler nukkui tapansa mukaan puoleenpäivään. Normandian lähellä oli kaksi panssaridivisioonaa valmiina mutta kukaan ei voinut/uskaltanut antaa niille hyökkäyskäskyä kun Suuri Johtaja oli unten maille.
Sitten kun käsky illalla tuli olikin kaikki jo liian myöhäistä.

Jos vastahyökkäysi olisi alkanut heti aamusta olisi USA:n ja Englannin joukot lyöty mereen ja N-liitosta olisi tullut yksinään sodan voittaja.

realisti#1 kirjoitti:

Kannaksella salaus ei onnistunut, eli tiedusteluporras oli kyllä tietoinen tulevasta. Sössiminen tapahtui armeijakuntatasolla (IVAK) ja Päämajassa kun näitä tietoja ei riittävästi käytetty hyväksi. Lopputuloshan sinällään oli sama, eli ei oltu valmiita tappelemaan.

"Kannaksella salaus ei onnistunut, eli tiedusteluporras oli kyllä tietoinen tulevasta"


Tosiasiassa Valkesaaren Suurhyökkäys tuli täydellisenä yllätyksenä sekä Päämajalle että rintamakomentajille: Tiedustelumme tiesi vihollisen 23. armeijan oleskelusta etulinjojen edessä ja se sai tiedon uudesta armeijakunnan esikunnasta kannaksella, mutta sillä ei ollut minkäänlaista aavistustakaan siitä, että 6 - 8.6. Leningradin lounaispuolelta Ropshinosta oli sinne meritse, junilla ja marssien siirtynyt kokonainen armeija - 21. armeija!

Ja tiedustelumme ei edes voinut tietää, että tämän armeijakunnan raskaat ja keskiraskaat panssaritkin (mahdollisesti Kaartin raskas panssarirykmentti?) siirtyivät hyökkäysasemiin vasta 9.6 tulivalmistelujen aikana!

Govorovin komentama Leningradin Rintama yllätti ylimmän sotilaallisen johtomme täydellisesti - HOUSUT KINTUISSA!

Läpimurron Valkeasaaressa teki nimenomaan tämä Gusevin 21. armeija, erityisesti sen 30. Kaartin armeijakunta ja vasta sen raivaamasta aukosta tuli perässä 23. armeija joka huomattavasti pienemmin joukoin suuntasi Siiranmäen ja Vuosalmen suuntaan. Sitä vastoin Gusevin armeija "marssi suoraan" länsikannasta Kivennavalle ja Viipuriin.

shegetz kirjoitti:

1) Itärintama oli suurimmalta osaltaan litteä kuin pannukakku. Siellä oli valtavia avoimia aroja, peltoja ja nummia, joita pitkin moottoroidut joukot pääsivät etenemään kymmeniä kilometrejä päivässä. Asutus oli harvaa ja maatalousvaltaista ja asutuskeskuksia vähän. Itä-euroopan suuret tasangot ovat täydellistä ratsuväk... panssarimaastoa. Ensimmäisessä maailmansodassa jo rintama aaltoili molempiin suuntaan valtavasti.

2) Normandiassa maasto on pirullista - bocage teki etenemisestä hidasta ja vaivalloista, ja maa on täynnä pikkukaupunkeja, asutuskeskuksia ja metsiköitä. Normandia on kuin tehty puolustettavaksi. Eteneminen tehtiin metri metriltä.

3) Bagration onnistui niin täydellisesti juuri siksi, että Keskustan Armeijaryhmän alueelta oli vedetty joukkoja länsirintamalle patoamaan länsiliittoutuneiden etenemistä. http://fi.wikipedia.org/wiki/Operaatio_Bagration

4) Ilmeisesti kuitenkaan kaikki ei mennyt ihan putkeen itärintamallakaan, koska Wikipedian mukaan venäläisten omat tappiot olivat noin 730 000 miestä saksalaisten menetäessä 670 000. Valtavat tappiot merkitsevät sitä, että hyökkäykset olivat lähinnä ihmisaaltoja, ja saksalaiset taistelivat vimmatusti sensijaan, että olisivat vaihtaneet tilan aikaan. Normandiassa sensijaan länsiliittoutuneet menettivät alle 20,000 miestä ja saksalaiset noin 200,000 ja vankeina - hyökkääjän tappiot olivat alle kymmenesosa puolustajasta, ja vihollinen menetti yli puolet tappioistaan vankeina - tämä on merkki siitä, että puolustajan moraali romahti.

" Bagration onnistui niin täydellisesti juuri siksi, että Keskustan Armeijaryhmän alueelta oli vedetty joukkoja länsirintamalle "


Teheranin konferenssissa marraskuussa 1943 Stalin oli luvannut länsiliittoutuneille tukea tulevaa Normandian maihinnousua voimiensa mukaan.

Tosin sanoen hän vahvisti, että itärintamalla alkaa operaatio Overlordin kanssa synkronoidusti valtava hyökkäysoperaatio – operaatio Bagration.

Huhtikuun 7. annetun päätöslauselman mukaisesti maihinnousu oli suunniteltu alkavaksi toukokuun ja kesäkuun vaihteessa 1944; ja 23 huhtikuuta armeijankenraali Antonov oli ilmoittanut amerikkalaisille, että puna-armeija tulee hyökkäämään samana päivänä.

Puna-armeijan joukot aloittivat painostuksen itärintamalla toukokuun puolivälissä keskittääkseen Saksan huomion itärintamalle ja saadakseen sen siirtämään joukkojaan pois Ranskan rannikoilta.


Armeijankenraalin Aleksei Antonovin suunnitelmat:

- Huhtikuussa 1944 puna-armeija aloittaa tunnusteluhyökkäykset Saksan rintamalinjojen heikkojen kohtien tutkimiseksi.

- Toukokuun alussa puna-armeija aloittaa voimakkaan offensiivin eteläisimmillä rintamilla missä tiet ovat tarpeeksi kuivia raskaalle kalustolle suuntana Ploestin öljykentät Romaniassa olivat tällaisen operaation luonnollinen suunta - samalla pyrkimyksenä Romanian irrottaminen sodasta.

- Samaan aikaan Stalin tarjoaa ASELEPOA SUOMELLE ehdoilla jotka hän uskoo Suomen hallituksen voivan hyväksyä (!?). Aselevon astuttua voimaan Stavka siirtää useita divisioonia Suomen rintamalta Saksan rintamalle.

Armeijankenraali Aleksei Antonov oli Neuvostoliiton yleisesikunnan operatiivisen osaston päällikkö joka toimi Stalinin ja rintamakomentajien yhteysupseerina ja joka johti operaatio Bagrationin valmisteluja tuolloin keväällä 1944.

housut KINTUISSA kirjoitti:

"Kannaksella salaus ei onnistunut, eli tiedusteluporras oli kyllä tietoinen tulevasta"


Tosiasiassa Valkesaaren Suurhyökkäys tuli täydellisenä yllätyksenä sekä Päämajalle että rintamakomentajille: Tiedustelumme tiesi vihollisen 23. armeijan oleskelusta etulinjojen edessä ja se sai tiedon uudesta armeijakunnan esikunnasta kannaksella, mutta sillä ei ollut minkäänlaista aavistustakaan siitä, että 6 - 8.6. Leningradin lounaispuolelta Ropshinosta oli sinne meritse, junilla ja marssien siirtynyt kokonainen armeija - 21. armeija!

Ja tiedustelumme ei edes voinut tietää, että tämän armeijakunnan raskaat ja keskiraskaat panssaritkin (mahdollisesti Kaartin raskas panssarirykmentti?) siirtyivät hyökkäysasemiin vasta 9.6 tulivalmistelujen aikana!

Govorovin komentama Leningradin Rintama yllätti ylimmän sotilaallisen johtomme täydellisesti - HOUSUT KINTUISSA!

Läpimurron Valkeasaaressa teki nimenomaan tämä Gusevin 21. armeija, erityisesti sen 30. Kaartin armeijakunta ja vasta sen raivaamasta aukosta tuli perässä 23. armeija joka huomattavasti pienemmin joukoin suuntasi Siiranmäen ja Vuosalmen suuntaan. Sitä vastoin Gusevin armeija "marssi suoraan" länsikannasta Kivennavalle ja Viipuriin.

Niinkuin sanoin, venäläisten suurhyökkäyksen alkaminen oli tiedustelun tiedossa, ajankohtaa vain ei tiedetty. Valmisteluja oli tehty jo pitkään eikä niitä kyetty salaamaan. Joukkojen siirrot ja tykistön tuliasemat näkyivät selkeästi ilmavalokuvissa ja tykistön ääni- ja valotiedustelu teki samat havainnot. Päämaja, Airo nyt kaiketi etunenässä, ei ollut halukas ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin ja Laatikainen IVAK:ssa oli suorastaan rikollisen välinpitämätön kieltäytyessään siirtämään huoltoa taaksepäin (muistaakseni Nihtilän pyynnöstä). Joitain toimenpiteitä oli kuitenkin suurhyökkäyksen varalta tehty, koska joitakin reservejä oli siirretty etelään.

Ja palautan nyt keskustelun siihen, mistä oli kysymys: Venäläisten salaaminen ei onnistunut, koska suomalaisten tiedustelu oli joukkojen keskityksistä tietoinen ja osasi odottaa suurhyökkäystä. Valitettavasti ylin johto ei ottanut tiedustelutietoja riittävän vakavasti ja tämän lisäksi osa tiedustelutiedoista juuttui IVAK:n tykistökomentajalle. Se, että suomalaiset yllätettiin housut kintuissa ei johtunut venäläisten taidokkaista salaamistoimista, vaan pitkän sodan komentajissa aiheuttamasta sotaväsymyksestä ja siitä johtuneesta haluttomuudesta uskoa tiedustelutietoja.

realisti#1 kirjoitti:

Niinkuin sanoin, venäläisten suurhyökkäyksen alkaminen oli tiedustelun tiedossa, ajankohtaa vain ei tiedetty. Valmisteluja oli tehty jo pitkään eikä niitä kyetty salaamaan. Joukkojen siirrot ja tykistön tuliasemat näkyivät selkeästi ilmavalokuvissa ja tykistön ääni- ja valotiedustelu teki samat havainnot. Päämaja, Airo nyt kaiketi etunenässä, ei ollut halukas ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin ja Laatikainen IVAK:ssa oli suorastaan rikollisen välinpitämätön kieltäytyessään siirtämään huoltoa taaksepäin (muistaakseni Nihtilän pyynnöstä). Joitain toimenpiteitä oli kuitenkin suurhyökkäyksen varalta tehty, koska joitakin reservejä oli siirretty etelään.

Ja palautan nyt keskustelun siihen, mistä oli kysymys: Venäläisten salaaminen ei onnistunut, koska suomalaisten tiedustelu oli joukkojen keskityksistä tietoinen ja osasi odottaa suurhyökkäystä. Valitettavasti ylin johto ei ottanut tiedustelutietoja riittävän vakavasti ja tämän lisäksi osa tiedustelutiedoista juuttui IVAK:n tykistökomentajalle. Se, että suomalaiset yllätettiin housut kintuissa ei johtunut venäläisten taidokkaista salaamistoimista, vaan pitkän sodan komentajissa aiheuttamasta sotaväsymyksestä ja siitä johtuneesta haluttomuudesta uskoa tiedustelutietoja.

"..suomalaisten tiedustelu oli joukkojen keskityksistä tietoinen ..


Onkohan sinulla mitään käsitystä siitä mikä on armeija ja mikä on armeija-
kunta ja mikä on divisioona?

Nimenomaan tästä kesäkuun alussa sinne siirtyneestä 21. armeijasta
sodanjohdollamme ei olllut AAVISTUSTAKAAN!

Se, että siellä oli kolme ja puoli vuotta asemasodan aikana häärännyt
tämä 23. armeija, Paasonen, Käkönen ja Haahti tietyskikin tiesivät.

Olen kyllä huomannut, että olet äärimmäisen pinttynyt asenteissasi,
mutta jos laitan oikein kartan niin osaisitkohan tuota "lukea” vaikka
se onkin jollain ulkomaan kielellä tehty.

Gusevin 21. armeija siirttyy meritse ja maitse, marssien ja junilla
Valkeasaareen kesäkuun alkupäivinä.

http://rkkaww2.armchairgeneral.com/maps/1944N/21A_Vyborg_operation_44.jpg

Samoin noista hyökkäysasemiin 9.6 tulivalmistelujen aikana siirtyneistä
raskaista panssareista ja keskiraskaista tiedustelumme ei tiennyt yhtään
mitään.

Unohda ne Vuosalmen ja Viipurinlahden tappelut! Niillä oli koko kannaksen
suursodassa vain sivurooli tämän 21. armeijan sivustoilla.

Kaikkein oleellisinta tässä on tuo 21. armeija, jolla oli 60 - 80 prosenttia
koko LeRin hyökkäysvoimasta!!!

realisti#1 kirjoitti:

Niinkuin sanoin, venäläisten suurhyökkäyksen alkaminen oli tiedustelun tiedossa, ajankohtaa vain ei tiedetty. Valmisteluja oli tehty jo pitkään eikä niitä kyetty salaamaan. Joukkojen siirrot ja tykistön tuliasemat näkyivät selkeästi ilmavalokuvissa ja tykistön ääni- ja valotiedustelu teki samat havainnot. Päämaja, Airo nyt kaiketi etunenässä, ei ollut halukas ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin ja Laatikainen IVAK:ssa oli suorastaan rikollisen välinpitämätön kieltäytyessään siirtämään huoltoa taaksepäin (muistaakseni Nihtilän pyynnöstä). Joitain toimenpiteitä oli kuitenkin suurhyökkäyksen varalta tehty, koska joitakin reservejä oli siirretty etelään.

Ja palautan nyt keskustelun siihen, mistä oli kysymys: Venäläisten salaaminen ei onnistunut, koska suomalaisten tiedustelu oli joukkojen keskityksistä tietoinen ja osasi odottaa suurhyökkäystä. Valitettavasti ylin johto ei ottanut tiedustelutietoja riittävän vakavasti ja tämän lisäksi osa tiedustelutiedoista juuttui IVAK:n tykistökomentajalle. Se, että suomalaiset yllätettiin housut kintuissa ei johtunut venäläisten taidokkaista salaamistoimista, vaan pitkän sodan komentajissa aiheuttamasta sotaväsymyksestä ja siitä johtuneesta haluttomuudesta uskoa tiedustelutietoja.

Jos Valkeasaaressa hyökkää 21. armeijan kolme armeijakuntaa,
niiden yhdeksän divisioonaa, ja niitä vastassa on yksi ja ainoa
kenraalimajuri Jussi Sihvon 10. divisioona niin...

Miksi helkutissa siellä päämajassa eivät ennakoinneet tilannetta
ja ryhtyneet sitä vaativiin toimenpiteisiin?

10. DIVISIOONA kirjoitti:

"..suomalaisten tiedustelu oli joukkojen keskityksistä tietoinen ..


Onkohan sinulla mitään käsitystä siitä mikä on armeija ja mikä on armeija-
kunta ja mikä on divisioona?

Nimenomaan tästä kesäkuun alussa sinne siirtyneestä 21. armeijasta
sodanjohdollamme ei olllut AAVISTUSTAKAAN!

Se, että siellä oli kolme ja puoli vuotta asemasodan aikana häärännyt
tämä 23. armeija, Paasonen, Käkönen ja Haahti tietyskikin tiesivät.

Olen kyllä huomannut, että olet äärimmäisen pinttynyt asenteissasi,
mutta jos laitan oikein kartan niin osaisitkohan tuota "lukea” vaikka
se onkin jollain ulkomaan kielellä tehty.

Gusevin 21. armeija siirttyy meritse ja maitse, marssien ja junilla
Valkeasaareen kesäkuun alkupäivinä.

http://rkkaww2.armchairgeneral.com/maps/1944N/21A_Vyborg_operation_44.jpg

Samoin noista hyökkäysasemiin 9.6 tulivalmistelujen aikana siirtyneistä
raskaista panssareista ja keskiraskaista tiedustelumme ei tiennyt yhtään
mitään.

Unohda ne Vuosalmen ja Viipurinlahden tappelut! Niillä oli koko kannaksen
suursodassa vain sivurooli tämän 21. armeijan sivustoilla.

Kaikkein oleellisinta tässä on tuo 21. armeija, jolla oli 60 - 80 prosenttia
koko LeRin hyökkäysvoimasta!!!

"Onkohan sinulla mitään käsitystä siitä mikä on armeija ja mikä on armeijakunta ja mikä on divisioona?"

Mitenköhän yksikköjen vahvuudet liittyvät suomalaisten tiedustelutietoihin esim. tykistön tuliasemien lisääntymisestä radikaalisti Valkeasaaren lohkolla? Tajuatkohan nyt itse mistä puhut...

"Nimenomaan tästä kesäkuun alussa sinne siirtyneestä 21. armeijasta
sodanjohdollamme ei olllut AAVISTUSTAKAAN!"

Kuten sanoin (tämän toistaminen alkaa olla rasittavaa sinun pinttyneiden asenteidesi takia...) tiedustelumme oli tietoinen venäläisten joukkojen keskityksistä ja piti suurhyökkäystä todennäköisenä riippumatta mainitsemastasi armeijasta.

"Se, että siellä oli kolme ja puoli vuotta asemasodan aikana häärännyt
tämä 23. armeija, Paasonen, Käkönen ja Haahti tietyskikin tiesivät."

Nyt taidat kyllä puhua ihan selvää paskaa. Suomalaiset olivat esim. tietoisia siitä, että suurhyökkäystä tukeva ADD eli Neuvostoliiton kaukopommitusarmeija oli siirretty 20.-28.5. Kannakselle. ADD:n ilmaantuminen paikalle oli aiemmin kaikissa tapauksissa edeltänyt hyökkäystä. Yliloikkarit kertoivat hyökkäyksen tulosta. Lentotiedustelu kertoi valtavista keskitysmarsseista vihollisen selustassa toukokuun lopulla. Ylipäällikön käsky 3.3.1944 tiedottaa, että tilanteen kehitys Suomenlahden eteläpuolella on saattanut Kannaksen puolustuksen uuteen vaiheeseen ja että vihollisen hyökkäys siellä on tulevaisuudessa todennäköisenä otettava huomioon. 10.5. ylipäällikön käskyssä todetaan, että "meidän on oltava joka hetki valmiina suurhyökkäyksen torjuntaan". Tämän jälkeen käskyssä annetaan ohjeita torjunnasta. Tykistön tiedustelu havaitsi kolminkertaisen määrän maaleja edelliseen vuoteen verrattuna. Onnistunutta salaustako? Hah!

"Olen kyllä huomannut, että olet äärimmäisen pinttynyt asenteissasi, mutta jos laitan oikein kartan niin osaisitkohan tuota "lukea” vaikka
se onkin jollain ulkomaan kielellä tehty."

Olet valitettavasti ymmärtänyt koko keskustelun väärin ja olet piintynyt uskomaan neuvostoarmeijan kaikkivoipaisuuteen, jopa salaamaan täysin niin valtavan operaation kuin suurhyökkäys oli. Ehkä sinulla on siihen omat motiivisi.

"Samoin noista hyökkäysasemiin 9.6 tulivalmistelujen aikana siirtyneistä raskaista panssareista ja keskiraskaista tiedustelumme ei tiennyt yhtään mitään."

Oletko täysi idiootti? Miten näistä yhden päivän aikana tehdyistä siirroista olisi voitu saada tietoja? Vihollinen noudatti radiohiljaisuutta ja ilma oli sakeana kranaatteja ja vihollisen lentokoneita. Oleellista ei ole se, että joukot ovat siirtyneet etulinjaan hyökkäysvalmiuteen, vaan se, että ne ovat kannaksella olleet.

"Kaikkein oleellisinta tässä on tuo 21. armeija, jolla oli 60 - 80 prosenttia
koko LeRin hyökkäysvoimasta!!!"

Kenties. Suomalaiset tiedusteluelimet kuitenkin uskoivat suurhyökkäyksen tuloon tiedustelutietojen perusteella, joten hyökkäystä venäläiset eivät pystyneet salaamaan. Hyökkäyksen voima yllätti, mutta sen tuleminen ei.

Puolin ja TOISIN: kirjoitti:

" Bagration onnistui niin täydellisesti juuri siksi, että Keskustan Armeijaryhmän alueelta oli vedetty joukkoja länsirintamalle "


Teheranin konferenssissa marraskuussa 1943 Stalin oli luvannut länsiliittoutuneille tukea tulevaa Normandian maihinnousua voimiensa mukaan.

Tosin sanoen hän vahvisti, että itärintamalla alkaa operaatio Overlordin kanssa synkronoidusti valtava hyökkäysoperaatio – operaatio Bagration.

Huhtikuun 7. annetun päätöslauselman mukaisesti maihinnousu oli suunniteltu alkavaksi toukokuun ja kesäkuun vaihteessa 1944; ja 23 huhtikuuta armeijankenraali Antonov oli ilmoittanut amerikkalaisille, että puna-armeija tulee hyökkäämään samana päivänä.

Puna-armeijan joukot aloittivat painostuksen itärintamalla toukokuun puolivälissä keskittääkseen Saksan huomion itärintamalle ja saadakseen sen siirtämään joukkojaan pois Ranskan rannikoilta.


Armeijankenraalin Aleksei Antonovin suunnitelmat:

- Huhtikuussa 1944 puna-armeija aloittaa tunnusteluhyökkäykset Saksan rintamalinjojen heikkojen kohtien tutkimiseksi.

- Toukokuun alussa puna-armeija aloittaa voimakkaan offensiivin eteläisimmillä rintamilla missä tiet ovat tarpeeksi kuivia raskaalle kalustolle suuntana Ploestin öljykentät Romaniassa olivat tällaisen operaation luonnollinen suunta - samalla pyrkimyksenä Romanian irrottaminen sodasta.

- Samaan aikaan Stalin tarjoaa ASELEPOA SUOMELLE ehdoilla jotka hän uskoo Suomen hallituksen voivan hyväksyä (!?). Aselevon astuttua voimaan Stavka siirtää useita divisioonia Suomen rintamalta Saksan rintamalle.

Armeijankenraali Aleksei Antonov oli Neuvostoliiton yleisesikunnan operatiivisen osaston päällikkö joka toimi Stalinin ja rintamakomentajien yhteysupseerina ja joka johti operaatio Bagrationin valmisteluja tuolloin keväällä 1944.

"Teheranin konferenssissa marraskuussa 1943 Stalin oli luvannut länsiliittoutuneille tukea tulevaa Normandian maihinnousua voimiensa mukaan."

Taas pari poimintaa hyvästä tutkimuksesta ja alla olevasta linkistä loput.


" Neuvostoliiton Lontoon suurlähettiläs
Maiski tapasi Churchillin helmikuun 9. päivänä. Maiski järkyttyi kuullessaan, ettei
amerikkalaisjoukkojen määrä Britanniassa ollut lisääntynyt marraskuusta, vaan
Yhdysvaltojen läsnäolo rajoittui yhteen divisioonaan337; britit olivat varanneet
maihinnousua varten 12-15 divisioonaa eli noin 180 000 -235 000 miestä.338
Rooseveltin ja Churchillin asioimistyyli Stalinin kanssa oli muuttunut selvästi varovaisemmaksi
verrattuna vuoteen 1942. Rooseveltin käytökseen vaikutti Neuvostoliiton
Stalingradissa339 saavuttama suurvoitto. Neuvostoliitto oli osoittanut olevansa suurvalta, ja
Stalingradin voitto vaikutti muidenkin liittoutuneiden sotatoimiin 1943. Yhdysvaltojen ja
Ison-Britannian piti osoittaa pystyvänsä samanlaisiin voittoihin kuin puna-armeija.340
Roosevelt halusi välttää samanlaista katteetonta lupailua, mitä hän oli harrastanut
neuvotellessaan Molotovin kanssa edellisenä kesänä. Presidentti oli ottanut oppia
virheistään ja osasi vedota todellisiin maihinnousuvaikeuksiin.
Stalin ei ollut tyytyväinen saamiinsa tietoihin, ja hän painosti sekä Rooseveltia että
Churchilliä Ranskan maihinnousun aloittamiseen jo keväällä eikä vasta syksyllä.341
Roosevelt vastasi nopeasti ja totesi lyhyesti, että toinen rintama avattaisiin niin pian kuin
mahdollista.342 Presidentin vastaukselle antoi pohjaa neuvottelu JCS:n kanssa
Casablancan tuloksista. Roosevelt ja esikuntapäälliköt uskoivat, etteivät Casablancan
päätökset olleet riittäviä sodan voittamiseksi.343 Helmikuun alussa tehtyjen
mielipidetiedustelujen mukaan 76% amerikkalaisista luotti Rooseveltiin enemmän kuin
vuotta aikaisemmin,344 mikä antoi varmasti omalta osaltaan varmuutta presidentille.
Helmikuun 17. päivänä Churchill ehdotti COS:lle Sledgehammerin hylkäämistä, ja
hän antoi määräyksen kartoittaa Jupiterin mahdollisuudet.345 Averell Harrimania
huolestutti helmikuussa Churchillin hillitön työtahti.346 Stalinin lisäksi Churchilliä vaivasi
helmikuussa keuhkoputkentulehdus.347 GILBERTIN mukaan Churchillia pelotti tosissaan
Stalinin painostus, koska pääministeri arveli amerikkalaisten hylkäävän Huskyn Stalinin

in oli pettynyt Pohjois-Afrikan taisteluiden hitaaseen etenemiseen. Sisilian
maihinnousun suunnittelua hän piti tärkeänä, mutta samalla hän korosti, ettei kyseessä
ollut toinen rintama. Hän muistutti Rooseveltille, että presidentti oli luvannut toisen
rintaman keväälle 1943.352 Churchill kertoi Rooseveltille Sisilian maihinnousun
valmistelujen jatkuvan huolimatta Pohjois-Afrikan valtauksen viivästymisestä. Churchill
epäili pitkittyneiden Tunisian taisteluiden ja Tyynenmeren vaatiman laivamäärän tekevän
Ranskan maihinnousun 1943 mahdottomaksi.353 Roosevelt vastasi ymmärtävänsä Pohjois-
Afrikan taisteluiden aiheuttamat vaikeudet jatko-operaatioille. Presidentti toivoi
hyökkäystä Euroopan mantereelle mahdollisimman nopeasti, mutta hän ei maininnut
tarkempaa kohdetta, eikä siten tyrmännyt maihinnousua Ranskaan 1943.354
Churchill kertoi Stalinille laivojen puutteen haittaavan miehistönsiirtoja Britanniaan,
mikä puolestaan häiritsi Ranskan maihinnousun valmisteluja. Pääministeri piti edelleen
elokuuta mahdollisena, mutta ei kovinkaan helppona, tavoitteena hyökkäyksen
aloittamiseksi Kanaalin yli.355 Stalinin vastaus oli tyly. Hän toisti, ettei hyökkäys Sisiliaan
korvannut toista rintamaa. Stalin ei ymmärtänyt, miksi Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen
tavoitteena oli maihinnousu Ranskaan, kun sen toteuttamiseksi ei tehty mitään.356
Länsiliittoutuneiden arvostus oli Neuvostoliiton sotilasjohdon keskuudessa
pohjalukemissa alkuvuodesta 1943 Ranskan maihinnousun lykkääntymisen takia.357
Helmi-maaliskuussa 1943 Stalin oli entistä kriittisempi liittolaisiaan kohtaan, ja hän yritti
painostaa erityisesti Rooseveltia. Selittelyt eivät vakuuttaneet Stalinia, joka epäili liittoutuneitten todellista tarkoitusta.Stalingrad oli NL:n vaatimusten oikeutus,heiltä kyllä löytyy voimaa."

http://herkules.oulu.fi/isbn9514257049/isbn9514257049.pdf

10. DIVISIOONA kirjoitti:

"..suomalaisten tiedustelu oli joukkojen keskityksistä tietoinen ..


Onkohan sinulla mitään käsitystä siitä mikä on armeija ja mikä on armeija-
kunta ja mikä on divisioona?

Nimenomaan tästä kesäkuun alussa sinne siirtyneestä 21. armeijasta
sodanjohdollamme ei olllut AAVISTUSTAKAAN!

Se, että siellä oli kolme ja puoli vuotta asemasodan aikana häärännyt
tämä 23. armeija, Paasonen, Käkönen ja Haahti tietyskikin tiesivät.

Olen kyllä huomannut, että olet äärimmäisen pinttynyt asenteissasi,
mutta jos laitan oikein kartan niin osaisitkohan tuota "lukea” vaikka
se onkin jollain ulkomaan kielellä tehty.

Gusevin 21. armeija siirttyy meritse ja maitse, marssien ja junilla
Valkeasaareen kesäkuun alkupäivinä.

http://rkkaww2.armchairgeneral.com/maps/1944N/21A_Vyborg_operation_44.jpg

Samoin noista hyökkäysasemiin 9.6 tulivalmistelujen aikana siirtyneistä
raskaista panssareista ja keskiraskaista tiedustelumme ei tiennyt yhtään
mitään.

Unohda ne Vuosalmen ja Viipurinlahden tappelut! Niillä oli koko kannaksen
suursodassa vain sivurooli tämän 21. armeijan sivustoilla.

Kaikkein oleellisinta tässä on tuo 21. armeija, jolla oli 60 - 80 prosenttia
koko LeRin hyökkäysvoimasta!!!

"Unohda ne Vuosalmen ja Viipurinlahden tappelut! Niillä oli koko kannaksen
suursodassa vain sivurooli tämän 21. armeijan sivustoilla"

Minun tietojeni mukaan Armeijankenraali Govorov aikoi tuhota kaksipuoleisella saarrostuksella Viipurin ja Vuoksen väliä puolustavat Suomalaiset.Kun puolustuksemme pysäytti NL joukot Tali-Ihantalan linjalle Govorov yritti sitten Vuosalmi-Viipurinlahti pihdeillä tuhota joukkomme.Ei tässä mistään "sivuroolista" ollut missään tapauksessa kyse.

Soppaanne kirjoitti:

"Unohda ne Vuosalmen ja Viipurinlahden tappelut! Niillä oli koko kannaksen
suursodassa vain sivurooli tämän 21. armeijan sivustoilla"

Minun tietojeni mukaan Armeijankenraali Govorov aikoi tuhota kaksipuoleisella saarrostuksella Viipurin ja Vuoksen väliä puolustavat Suomalaiset.Kun puolustuksemme pysäytti NL joukot Tali-Ihantalan linjalle Govorov yritti sitten Vuosalmi-Viipurinlahti pihdeillä tuhota joukkomme.Ei tässä mistään "sivuroolista" ollut missään tapauksessa kyse.

” Govorov yritti sitten Vuosalmi-Viipurinlahti pihdeillä tuhota
joukkomme ”

- On olemassa hyvin perusteltu toisenlainenkin tulkinta:

23. armeijan hyökkäyksellä Vuosalmella ja 59. armeijan hyökkäyksellä
Viipurinlahdella 4 - 10.7. pyrittiin nimenomaan turvaamaan LeRin päävoimien
sivustat, estää joukkojemme pääsyn sen selustaan ja siten mahdollistaa
tämän 21. armeijan hyökkäyksen jatkumisen Talin ja Ihantalan suunnilla
... mahdollisesti Lappeenrantaan ja Imatralle?

Tätä tulkintaa tukee voimaasti se, että näillä kahdella heikommalla
armeijalla (23. A ja 59. A) oli kummallakin vain 10 – 20% suurhyökkäyksen
mies- ja kalustovahvuudesta.

realisti#1 kirjoitti:

"Onkohan sinulla mitään käsitystä siitä mikä on armeija ja mikä on armeijakunta ja mikä on divisioona?"

Mitenköhän yksikköjen vahvuudet liittyvät suomalaisten tiedustelutietoihin esim. tykistön tuliasemien lisääntymisestä radikaalisti Valkeasaaren lohkolla? Tajuatkohan nyt itse mistä puhut...

"Nimenomaan tästä kesäkuun alussa sinne siirtyneestä 21. armeijasta
sodanjohdollamme ei olllut AAVISTUSTAKAAN!"

Kuten sanoin (tämän toistaminen alkaa olla rasittavaa sinun pinttyneiden asenteidesi takia...) tiedustelumme oli tietoinen venäläisten joukkojen keskityksistä ja piti suurhyökkäystä todennäköisenä riippumatta mainitsemastasi armeijasta.

"Se, että siellä oli kolme ja puoli vuotta asemasodan aikana häärännyt
tämä 23. armeija, Paasonen, Käkönen ja Haahti tietyskikin tiesivät."

Nyt taidat kyllä puhua ihan selvää paskaa. Suomalaiset olivat esim. tietoisia siitä, että suurhyökkäystä tukeva ADD eli Neuvostoliiton kaukopommitusarmeija oli siirretty 20.-28.5. Kannakselle. ADD:n ilmaantuminen paikalle oli aiemmin kaikissa tapauksissa edeltänyt hyökkäystä. Yliloikkarit kertoivat hyökkäyksen tulosta. Lentotiedustelu kertoi valtavista keskitysmarsseista vihollisen selustassa toukokuun lopulla. Ylipäällikön käsky 3.3.1944 tiedottaa, että tilanteen kehitys Suomenlahden eteläpuolella on saattanut Kannaksen puolustuksen uuteen vaiheeseen ja että vihollisen hyökkäys siellä on tulevaisuudessa todennäköisenä otettava huomioon. 10.5. ylipäällikön käskyssä todetaan, että "meidän on oltava joka hetki valmiina suurhyökkäyksen torjuntaan". Tämän jälkeen käskyssä annetaan ohjeita torjunnasta. Tykistön tiedustelu havaitsi kolminkertaisen määrän maaleja edelliseen vuoteen verrattuna. Onnistunutta salaustako? Hah!

"Olen kyllä huomannut, että olet äärimmäisen pinttynyt asenteissasi, mutta jos laitan oikein kartan niin osaisitkohan tuota "lukea” vaikka
se onkin jollain ulkomaan kielellä tehty."

Olet valitettavasti ymmärtänyt koko keskustelun väärin ja olet piintynyt uskomaan neuvostoarmeijan kaikkivoipaisuuteen, jopa salaamaan täysin niin valtavan operaation kuin suurhyökkäys oli. Ehkä sinulla on siihen omat motiivisi.

"Samoin noista hyökkäysasemiin 9.6 tulivalmistelujen aikana siirtyneistä raskaista panssareista ja keskiraskaista tiedustelumme ei tiennyt yhtään mitään."

Oletko täysi idiootti? Miten näistä yhden päivän aikana tehdyistä siirroista olisi voitu saada tietoja? Vihollinen noudatti radiohiljaisuutta ja ilma oli sakeana kranaatteja ja vihollisen lentokoneita. Oleellista ei ole se, että joukot ovat siirtyneet etulinjaan hyökkäysvalmiuteen, vaan se, että ne ovat kannaksella olleet.

"Kaikkein oleellisinta tässä on tuo 21. armeija, jolla oli 60 - 80 prosenttia
koko LeRin hyökkäysvoimasta!!!"

Kenties. Suomalaiset tiedusteluelimet kuitenkin uskoivat suurhyökkäyksen tuloon tiedustelutietojen perusteella, joten hyökkäystä venäläiset eivät pystyneet salaamaan. Hyökkäyksen voima yllätti, mutta sen tuleminen ei.

" Mitenköhän yksikköjen vahvuudet liittyvät
suomalaisten tiedustelutietoihin.."


Jos kannaksella hyökkää kokonainen veres
armeija, so. 9 divisioonaa, yhden Jussi Sihvon
10. divisioonan kimppuun niin totta helkutissa
täysjärkinen ymmärtää etteihän siinä Jussilla
voi olla mitään mahdollisuuksia.

Mutta sinulla taitaa olla omat hämäräperäiset
syysi tuohon tosiasioiden vääristelyyn?

realisti#1 kirjoitti:

"Onkohan sinulla mitään käsitystä siitä mikä on armeija ja mikä on armeijakunta ja mikä on divisioona?"

Mitenköhän yksikköjen vahvuudet liittyvät suomalaisten tiedustelutietoihin esim. tykistön tuliasemien lisääntymisestä radikaalisti Valkeasaaren lohkolla? Tajuatkohan nyt itse mistä puhut...

"Nimenomaan tästä kesäkuun alussa sinne siirtyneestä 21. armeijasta
sodanjohdollamme ei olllut AAVISTUSTAKAAN!"

Kuten sanoin (tämän toistaminen alkaa olla rasittavaa sinun pinttyneiden asenteidesi takia...) tiedustelumme oli tietoinen venäläisten joukkojen keskityksistä ja piti suurhyökkäystä todennäköisenä riippumatta mainitsemastasi armeijasta.

"Se, että siellä oli kolme ja puoli vuotta asemasodan aikana häärännyt
tämä 23. armeija, Paasonen, Käkönen ja Haahti tietyskikin tiesivät."

Nyt taidat kyllä puhua ihan selvää paskaa. Suomalaiset olivat esim. tietoisia siitä, että suurhyökkäystä tukeva ADD eli Neuvostoliiton kaukopommitusarmeija oli siirretty 20.-28.5. Kannakselle. ADD:n ilmaantuminen paikalle oli aiemmin kaikissa tapauksissa edeltänyt hyökkäystä. Yliloikkarit kertoivat hyökkäyksen tulosta. Lentotiedustelu kertoi valtavista keskitysmarsseista vihollisen selustassa toukokuun lopulla. Ylipäällikön käsky 3.3.1944 tiedottaa, että tilanteen kehitys Suomenlahden eteläpuolella on saattanut Kannaksen puolustuksen uuteen vaiheeseen ja että vihollisen hyökkäys siellä on tulevaisuudessa todennäköisenä otettava huomioon. 10.5. ylipäällikön käskyssä todetaan, että "meidän on oltava joka hetki valmiina suurhyökkäyksen torjuntaan". Tämän jälkeen käskyssä annetaan ohjeita torjunnasta. Tykistön tiedustelu havaitsi kolminkertaisen määrän maaleja edelliseen vuoteen verrattuna. Onnistunutta salaustako? Hah!

"Olen kyllä huomannut, että olet äärimmäisen pinttynyt asenteissasi, mutta jos laitan oikein kartan niin osaisitkohan tuota "lukea” vaikka
se onkin jollain ulkomaan kielellä tehty."

Olet valitettavasti ymmärtänyt koko keskustelun väärin ja olet piintynyt uskomaan neuvostoarmeijan kaikkivoipaisuuteen, jopa salaamaan täysin niin valtavan operaation kuin suurhyökkäys oli. Ehkä sinulla on siihen omat motiivisi.

"Samoin noista hyökkäysasemiin 9.6 tulivalmistelujen aikana siirtyneistä raskaista panssareista ja keskiraskaista tiedustelumme ei tiennyt yhtään mitään."

Oletko täysi idiootti? Miten näistä yhden päivän aikana tehdyistä siirroista olisi voitu saada tietoja? Vihollinen noudatti radiohiljaisuutta ja ilma oli sakeana kranaatteja ja vihollisen lentokoneita. Oleellista ei ole se, että joukot ovat siirtyneet etulinjaan hyökkäysvalmiuteen, vaan se, että ne ovat kannaksella olleet.

"Kaikkein oleellisinta tässä on tuo 21. armeija, jolla oli 60 - 80 prosenttia
koko LeRin hyökkäysvoimasta!!!"

Kenties. Suomalaiset tiedusteluelimet kuitenkin uskoivat suurhyökkäyksen tuloon tiedustelutietojen perusteella, joten hyökkäystä venäläiset eivät pystyneet salaamaan. Hyökkäyksen voima yllätti, mutta sen tuleminen ei.

Mutta josko yrittäisit tavata vaikkapa kirjan "Päämajan hukatut kuukaudet"
niin ymmärtäisit missä tilanteessa joukot etulinjoissa olivat kesällä 1944.

- Tai mahtaisitko tuota ymmärtää sittenkään?

Joka tapauksessa tuo kirja on varmasti kattavin ja selkein esitys tiedustelu-
toiminnasta ja sen puutteista kannaksella tuona vuonna.

Tiedustelulla oli ollut todellakin suuria ongelmia:

- Kaukopartiointi oli mahdotonta, vain yksi vanki, Burlov, ja hänkin arvoltaan
vain kersantti;

- Lentotiedustelu onnistui korkeintaan puolen tunnin jaksoissa muutamana
päivänä ja 6000 metrin korkeudesta;

- Tykistötiedustelu joten kuten pelasi, mutta siihen taas eivät päämajassa
luottaneet... jne, jne.. LUE ITSE!

Overlodiin kirjoitti:

"Teheranin konferenssissa marraskuussa 1943 Stalin oli luvannut länsiliittoutuneille tukea tulevaa Normandian maihinnousua voimiensa mukaan."

Taas pari poimintaa hyvästä tutkimuksesta ja alla olevasta linkistä loput.


" Neuvostoliiton Lontoon suurlähettiläs
Maiski tapasi Churchillin helmikuun 9. päivänä. Maiski järkyttyi kuullessaan, ettei
amerikkalaisjoukkojen määrä Britanniassa ollut lisääntynyt marraskuusta, vaan
Yhdysvaltojen läsnäolo rajoittui yhteen divisioonaan337; britit olivat varanneet
maihinnousua varten 12-15 divisioonaa eli noin 180 000 -235 000 miestä.338
Rooseveltin ja Churchillin asioimistyyli Stalinin kanssa oli muuttunut selvästi varovaisemmaksi
verrattuna vuoteen 1942. Rooseveltin käytökseen vaikutti Neuvostoliiton
Stalingradissa339 saavuttama suurvoitto. Neuvostoliitto oli osoittanut olevansa suurvalta, ja
Stalingradin voitto vaikutti muidenkin liittoutuneiden sotatoimiin 1943. Yhdysvaltojen ja
Ison-Britannian piti osoittaa pystyvänsä samanlaisiin voittoihin kuin puna-armeija.340
Roosevelt halusi välttää samanlaista katteetonta lupailua, mitä hän oli harrastanut
neuvotellessaan Molotovin kanssa edellisenä kesänä. Presidentti oli ottanut oppia
virheistään ja osasi vedota todellisiin maihinnousuvaikeuksiin.
Stalin ei ollut tyytyväinen saamiinsa tietoihin, ja hän painosti sekä Rooseveltia että
Churchilliä Ranskan maihinnousun aloittamiseen jo keväällä eikä vasta syksyllä.341
Roosevelt vastasi nopeasti ja totesi lyhyesti, että toinen rintama avattaisiin niin pian kuin
mahdollista.342 Presidentin vastaukselle antoi pohjaa neuvottelu JCS:n kanssa
Casablancan tuloksista. Roosevelt ja esikuntapäälliköt uskoivat, etteivät Casablancan
päätökset olleet riittäviä sodan voittamiseksi.343 Helmikuun alussa tehtyjen
mielipidetiedustelujen mukaan 76% amerikkalaisista luotti Rooseveltiin enemmän kuin
vuotta aikaisemmin,344 mikä antoi varmasti omalta osaltaan varmuutta presidentille.
Helmikuun 17. päivänä Churchill ehdotti COS:lle Sledgehammerin hylkäämistä, ja
hän antoi määräyksen kartoittaa Jupiterin mahdollisuudet.345 Averell Harrimania
huolestutti helmikuussa Churchillin hillitön työtahti.346 Stalinin lisäksi Churchilliä vaivasi
helmikuussa keuhkoputkentulehdus.347 GILBERTIN mukaan Churchillia pelotti tosissaan
Stalinin painostus, koska pääministeri arveli amerikkalaisten hylkäävän Huskyn Stalinin

in oli pettynyt Pohjois-Afrikan taisteluiden hitaaseen etenemiseen. Sisilian
maihinnousun suunnittelua hän piti tärkeänä, mutta samalla hän korosti, ettei kyseessä
ollut toinen rintama. Hän muistutti Rooseveltille, että presidentti oli luvannut toisen
rintaman keväälle 1943.352 Churchill kertoi Rooseveltille Sisilian maihinnousun
valmistelujen jatkuvan huolimatta Pohjois-Afrikan valtauksen viivästymisestä. Churchill
epäili pitkittyneiden Tunisian taisteluiden ja Tyynenmeren vaatiman laivamäärän tekevän
Ranskan maihinnousun 1943 mahdottomaksi.353 Roosevelt vastasi ymmärtävänsä Pohjois-
Afrikan taisteluiden aiheuttamat vaikeudet jatko-operaatioille. Presidentti toivoi
hyökkäystä Euroopan mantereelle mahdollisimman nopeasti, mutta hän ei maininnut
tarkempaa kohdetta, eikä siten tyrmännyt maihinnousua Ranskaan 1943.354
Churchill kertoi Stalinille laivojen puutteen haittaavan miehistönsiirtoja Britanniaan,
mikä puolestaan häiritsi Ranskan maihinnousun valmisteluja. Pääministeri piti edelleen
elokuuta mahdollisena, mutta ei kovinkaan helppona, tavoitteena hyökkäyksen
aloittamiseksi Kanaalin yli.355 Stalinin vastaus oli tyly. Hän toisti, ettei hyökkäys Sisiliaan
korvannut toista rintamaa. Stalin ei ymmärtänyt, miksi Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen
tavoitteena oli maihinnousu Ranskaan, kun sen toteuttamiseksi ei tehty mitään.356
Länsiliittoutuneiden arvostus oli Neuvostoliiton sotilasjohdon keskuudessa
pohjalukemissa alkuvuodesta 1943 Ranskan maihinnousun lykkääntymisen takia.357
Helmi-maaliskuussa 1943 Stalin oli entistä kriittisempi liittolaisiaan kohtaan, ja hän yritti
painostaa erityisesti Rooseveltia. Selittelyt eivät vakuuttaneet Stalinia, joka epäili liittoutuneitten todellista tarkoitusta.Stalingrad oli NL:n vaatimusten oikeutus,heiltä kyllä löytyy voimaa."

http://herkules.oulu.fi/isbn9514257049/isbn9514257049.pdf

Liian kauniit päivät istua koneen ääressä ja lukea 'arkistotekstejä'
mutta pikaisella vilkaisulla sain vaikutelman, että juuri noiden ongelmien
takia kokoontuivat sitten Tehranissa marraskuussa 1943 ja - pääsivät
jonkinlaiseen sopimukseen... ?

Ainakin armeijankenraali Antonov joka oli aina Stalinin mukana
neuvotteluissa ja joka piti yhteyttä rintamakomentajiin tiedotti
puna-armeijan valmiuksista Churchille ja amerikkalaisille sitten
huhtikuussa 1944.

päävoimat kirjoitti:

” Govorov yritti sitten Vuosalmi-Viipurinlahti pihdeillä tuhota
joukkomme ”

- On olemassa hyvin perusteltu toisenlainenkin tulkinta:

23. armeijan hyökkäyksellä Vuosalmella ja 59. armeijan hyökkäyksellä
Viipurinlahdella 4 - 10.7. pyrittiin nimenomaan turvaamaan LeRin päävoimien
sivustat, estää joukkojemme pääsyn sen selustaan ja siten mahdollistaa
tämän 21. armeijan hyökkäyksen jatkumisen Talin ja Ihantalan suunnilla
... mahdollisesti Lappeenrantaan ja Imatralle?

Tätä tulkintaa tukee voimaasti se, että näillä kahdella heikommalla
armeijalla (23. A ja 59. A) oli kummallakin vain 10 – 20% suurhyökkäyksen
mies- ja kalustovahvuudesta.

Ja Ihantalan taistelut 11.7-44.Senjälkeen painopistealueet olivat Vuosalmi-Viipurinlahti.
Jos teoriasi pitäisi paikkansa niin sotatoimet olisivat myös JATKUNEET Tali-Ihantala suunnalla.

Viipurinlahden suurhyökkäys alkoi 4.7-44 kenraaliluutnantti Korovnikovin johdolla. Vain muutamaa tuntia myöhemmin Vuosalmella.Ylimenoon oli varattu 600 venettä satakunta lauttaa ja noin 1500 pienempää venettä.
Äyräpään sillanpäästä jouduttiin luopumaan 5.7-44,mutta ylimenokalusto tuhoutui lähes kokonaan,viimeiset taistelut käytiin jo talvisodan kuululla kirkonmäellä ja sen raunioilla.
Puna-armeija puolestaan sai sillanpään Vuoksen toiseltapuolelta lyötyään Suomalaiset Äyräpään puolella,ja aloittivat Vuoksen ylitykse yöllä 8.-9.7.
Taistelut päättyivät Vuosalmella 15.7-44 ja Viipurinlahdella 10.7-44

realisti#1 kirjoitti:

"Onkohan sinulla mitään käsitystä siitä mikä on armeija ja mikä on armeijakunta ja mikä on divisioona?"

Mitenköhän yksikköjen vahvuudet liittyvät suomalaisten tiedustelutietoihin esim. tykistön tuliasemien lisääntymisestä radikaalisti Valkeasaaren lohkolla? Tajuatkohan nyt itse mistä puhut...

"Nimenomaan tästä kesäkuun alussa sinne siirtyneestä 21. armeijasta
sodanjohdollamme ei olllut AAVISTUSTAKAAN!"

Kuten sanoin (tämän toistaminen alkaa olla rasittavaa sinun pinttyneiden asenteidesi takia...) tiedustelumme oli tietoinen venäläisten joukkojen keskityksistä ja piti suurhyökkäystä todennäköisenä riippumatta mainitsemastasi armeijasta.

"Se, että siellä oli kolme ja puoli vuotta asemasodan aikana häärännyt
tämä 23. armeija, Paasonen, Käkönen ja Haahti tietyskikin tiesivät."

Nyt taidat kyllä puhua ihan selvää paskaa. Suomalaiset olivat esim. tietoisia siitä, että suurhyökkäystä tukeva ADD eli Neuvostoliiton kaukopommitusarmeija oli siirretty 20.-28.5. Kannakselle. ADD:n ilmaantuminen paikalle oli aiemmin kaikissa tapauksissa edeltänyt hyökkäystä. Yliloikkarit kertoivat hyökkäyksen tulosta. Lentotiedustelu kertoi valtavista keskitysmarsseista vihollisen selustassa toukokuun lopulla. Ylipäällikön käsky 3.3.1944 tiedottaa, että tilanteen kehitys Suomenlahden eteläpuolella on saattanut Kannaksen puolustuksen uuteen vaiheeseen ja että vihollisen hyökkäys siellä on tulevaisuudessa todennäköisenä otettava huomioon. 10.5. ylipäällikön käskyssä todetaan, että "meidän on oltava joka hetki valmiina suurhyökkäyksen torjuntaan". Tämän jälkeen käskyssä annetaan ohjeita torjunnasta. Tykistön tiedustelu havaitsi kolminkertaisen määrän maaleja edelliseen vuoteen verrattuna. Onnistunutta salaustako? Hah!

"Olen kyllä huomannut, että olet äärimmäisen pinttynyt asenteissasi, mutta jos laitan oikein kartan niin osaisitkohan tuota "lukea” vaikka
se onkin jollain ulkomaan kielellä tehty."

Olet valitettavasti ymmärtänyt koko keskustelun väärin ja olet piintynyt uskomaan neuvostoarmeijan kaikkivoipaisuuteen, jopa salaamaan täysin niin valtavan operaation kuin suurhyökkäys oli. Ehkä sinulla on siihen omat motiivisi.

"Samoin noista hyökkäysasemiin 9.6 tulivalmistelujen aikana siirtyneistä raskaista panssareista ja keskiraskaista tiedustelumme ei tiennyt yhtään mitään."

Oletko täysi idiootti? Miten näistä yhden päivän aikana tehdyistä siirroista olisi voitu saada tietoja? Vihollinen noudatti radiohiljaisuutta ja ilma oli sakeana kranaatteja ja vihollisen lentokoneita. Oleellista ei ole se, että joukot ovat siirtyneet etulinjaan hyökkäysvalmiuteen, vaan se, että ne ovat kannaksella olleet.

"Kaikkein oleellisinta tässä on tuo 21. armeija, jolla oli 60 - 80 prosenttia
koko LeRin hyökkäysvoimasta!!!"

Kenties. Suomalaiset tiedusteluelimet kuitenkin uskoivat suurhyökkäyksen tuloon tiedustelutietojen perusteella, joten hyökkäystä venäläiset eivät pystyneet salaamaan. Hyökkäyksen voima yllätti, mutta sen tuleminen ei.

Mitähän jos neiti-ihminen suorittaisi ensin sen asepalveluksen
niin siellä armeijassa vääpeli-setä kertoo kyllä perusteita näistä
”sotimisasioistakin”!


" ADD:n ilmaantuminen paikalle oli aiemmin kaikissa tapauksissa
edeltänyt hyökkäystä. "

Voi hyvänen aika! ADD (Aviatsija Dalnego Deistvija) oli kauko-
toimintailmavoimat. ADD pommitti muun muassa Helsinkiä
helmikuussa 1944. Ei sillä ollut syöksypommittajia eikä
maataistelukoneita vaan vain... pommikoneita...

http://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_suurpommitukset


" Yliloikkarit kertoivat hyökkäyksen tulosta."

Yliloikkareista en tiedä koska sitä ei tiennyt tiedustelukaan,
mutta yhden sotavangin kaukopartiot olivat onnistuneet
nappaamaan, nimeltään Burlov ja arvoltaan vain kersantti.
Jonkin verran hänen antamiin tietoihin kyllä taidettiin uskoa,
mutta eivät ne tiedot ihmeellisiä olleet.

Päivämäärät kirjoitti:

Ja Ihantalan taistelut 11.7-44.Senjälkeen painopistealueet olivat Vuosalmi-Viipurinlahti.
Jos teoriasi pitäisi paikkansa niin sotatoimet olisivat myös JATKUNEET Tali-Ihantala suunnalla.

Viipurinlahden suurhyökkäys alkoi 4.7-44 kenraaliluutnantti Korovnikovin johdolla. Vain muutamaa tuntia myöhemmin Vuosalmella.Ylimenoon oli varattu 600 venettä satakunta lauttaa ja noin 1500 pienempää venettä.
Äyräpään sillanpäästä jouduttiin luopumaan 5.7-44,mutta ylimenokalusto tuhoutui lähes kokonaan,viimeiset taistelut käytiin jo talvisodan kuululla kirkonmäellä ja sen raunioilla.
Puna-armeija puolestaan sai sillanpään Vuoksen toiseltapuolelta lyötyään Suomalaiset Äyräpään puolella,ja aloittivat Vuoksen ylitykse yöllä 8.-9.7.
Taistelut päättyivät Vuosalmella 15.7-44 ja Viipurinlahdella 10.7-44

Sinulla on ilmeisesti käytössä kovin, kovin vanhaa kirjallisuutta lähteenäsi?

Asioita voi tulkita monella tavalla, mutta itse pitäydyn tulkinnassa, että Talin
taistelut käytiin 25 – 29.6 ja ne OLIVAT 30.6 OHI, ja tulkinnassa että Viipurinlahden
sekä Vuosalmen taistelut 'päättyivät' 10.7 koska tuona päivänä LeRi määräsi
joukkonsa kannaksella puolustuksellisiin asemiin.

Huom! Tämähän ei tietysti tarkoita sitä, etteivätkö taistelut jatkuneet, jatkuivat,
mutta selkeästi laimentuneina mikä näkyy selvästi myös omiemme menehtyneiden
määrissä.

Toisaalta et huomioinut, että eivät ne noilla selvästi heikommilla 23. armeijalla
ja 59. armeijalla kovin pitkälle pystyneet ilman PÄÄVOIMIAAN - 21. ARMEIJAA!
Tällä armeijalla oli ajankohdasta riippuen 60-80% koko LeRin hyökkäysvoimasta.

realisti#1 kirjoitti:

Niinkuin sanoin, venäläisten suurhyökkäyksen alkaminen oli tiedustelun tiedossa, ajankohtaa vain ei tiedetty. Valmisteluja oli tehty jo pitkään eikä niitä kyetty salaamaan. Joukkojen siirrot ja tykistön tuliasemat näkyivät selkeästi ilmavalokuvissa ja tykistön ääni- ja valotiedustelu teki samat havainnot. Päämaja, Airo nyt kaiketi etunenässä, ei ollut halukas ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin ja Laatikainen IVAK:ssa oli suorastaan rikollisen välinpitämätön kieltäytyessään siirtämään huoltoa taaksepäin (muistaakseni Nihtilän pyynnöstä). Joitain toimenpiteitä oli kuitenkin suurhyökkäyksen varalta tehty, koska joitakin reservejä oli siirretty etelään.

Ja palautan nyt keskustelun siihen, mistä oli kysymys: Venäläisten salaaminen ei onnistunut, koska suomalaisten tiedustelu oli joukkojen keskityksistä tietoinen ja osasi odottaa suurhyökkäystä. Valitettavasti ylin johto ei ottanut tiedustelutietoja riittävän vakavasti ja tämän lisäksi osa tiedustelutiedoista juuttui IVAK:n tykistökomentajalle. Se, että suomalaiset yllätettiin housut kintuissa ei johtunut venäläisten taidokkaista salaamistoimista, vaan pitkän sodan komentajissa aiheuttamasta sotaväsymyksestä ja siitä johtuneesta haluttomuudesta uskoa tiedustelutietoja.

" ..pitkän sodan komentajissa aiheuttamasta
sotaväsymyksestä .."


Mikä helkutin sotaväsymys? Käytännöllisesti
katsoen esikuntamme olivat käyneet viimeiset
kolme ja puoli vuotta pelkkää asemasotaa -
hyökkäyssota oli päättynyt joulukuussa 1941
ja monille, varsinkin pohjoisen joukoillemme,
koviin tappioihin!

Kesäkuun 9. päivään jatkunut asemasota
veltostutti sekä päämajan että esikunnat!

päävoimat kirjoitti:

Sinulla on ilmeisesti käytössä kovin, kovin vanhaa kirjallisuutta lähteenäsi?

Asioita voi tulkita monella tavalla, mutta itse pitäydyn tulkinnassa, että Talin
taistelut käytiin 25 – 29.6 ja ne OLIVAT 30.6 OHI, ja tulkinnassa että Viipurinlahden
sekä Vuosalmen taistelut 'päättyivät' 10.7 koska tuona päivänä LeRi määräsi
joukkonsa kannaksella puolustuksellisiin asemiin.

Huom! Tämähän ei tietysti tarkoita sitä, etteivätkö taistelut jatkuneet, jatkuivat,
mutta selkeästi laimentuneina mikä näkyy selvästi myös omiemme menehtyneiden
määrissä.

Toisaalta et huomioinut, että eivät ne noilla selvästi heikommilla 23. armeijalla
ja 59. armeijalla kovin pitkälle pystyneet ilman PÄÄVOIMIAAN - 21. ARMEIJAA!
Tällä armeijalla oli ajankohdasta riippuen 60-80% koko LeRin hyökkäysvoimasta.

Sinäkö väitit:"Unohda ne Vuosalmen ja Viipurinlahden tappelut! Niillä oli koko kannaksen suursodassa vain sivurooli tämän 21. armeijan sivustoilla."Tälle kiista pukarillesi.

"Lähteeni on n.50 vuotta sotien jälkeen painettu." (v.92),ja lähdeluettelon takana on kyllä kaikki asiantuntemus mitä Suomesta VOI löytyä."
Kyllä täytyy sanoa sinun "uusista lähteistäsi",heitä helvetissä ne jorpakkoon:"Vuosalmen taistelut 'päättyivät' 10.7 koska tuona päivänä LeRi määräsi ne puolustuksellisiin asemiin".

11.-13.7. Åkermanin Stu.40-tykkipanssarivaunut tuhosivat 19 neuvostopanssaria ja rynnäkkötykkiä.Heinäkuun puoliväli tietämillä NL aloitti suunnata voimansa Balttian Saksalaisiin joukkoihin suuntana Narva.Neuvostojohto teki 12.7 johtopäätöksensä,VKT-linja ei puhkea ilman suuria lisäjoukkoja,ja siirtyy puolustukseen.

Viipurinlahti ja Vuosalmi PÄÄTTIVÄT kannaksen suunnassa taistelut,pihtiliike mitä yritettiin kun Tali-Ihantala linja piti,niin tämäkin operaatio (VIIPURINLAHTI-VUOSALMI)tyrehtyi vahvaan torjuntavoittoon.

vääpeli-setä kirjoitti:

Mitähän jos neiti-ihminen suorittaisi ensin sen asepalveluksen
niin siellä armeijassa vääpeli-setä kertoo kyllä perusteita näistä
”sotimisasioistakin”!


" ADD:n ilmaantuminen paikalle oli aiemmin kaikissa tapauksissa
edeltänyt hyökkäystä. "

Voi hyvänen aika! ADD (Aviatsija Dalnego Deistvija) oli kauko-
toimintailmavoimat. ADD pommitti muun muassa Helsinkiä
helmikuussa 1944. Ei sillä ollut syöksypommittajia eikä
maataistelukoneita vaan vain... pommikoneita...

http://fi.wikipedia.org/wiki/Helsingin_suurpommitukset


" Yliloikkarit kertoivat hyökkäyksen tulosta."

Yliloikkareista en tiedä koska sitä ei tiennyt tiedustelukaan,
mutta yhden sotavangin kaukopartiot olivat onnistuneet
nappaamaan, nimeltään Burlov ja arvoltaan vain kersantti.
Jonkin verran hänen antamiin tietoihin kyllä taidettiin uskoa,
mutta eivät ne tiedot ihmeellisiä olleet.

"Voi hyvänen aika! ADD (Aviatsija Dalnego Deistvija) oli kauko-
toimintailmavoimat. ADD pommitti muun muassa Helsinkiä
helmikuussa 1944. Ei sillä ollut syöksypommittajia eikä
maataistelukoneita vaan vain... pommikoneita..."

Ja luuletko sinä vähä-älyinen, että pommikoneita ei käytetty suurhyökkäyksessä...?!! Tämä nyt on kuitenkin ilmavoimien radiotiedustelukomppanian päällikön Sven Fahlgrenin antamaa tietoa. ADD oli siirtynyt Smolenskin alueelle silloin kun venäläiset suorittivat siellä läpimurtohyökkäyksen. Samoin tapahtui Narvan alueella. Sitten tulivat Helsingin suurpommitukset. Tämän jälkeen ADD siirtyi Saksan itärintaman eteläosaan ja palasi Kannaksen selustaan 20.-28.5.

"Yliloikkareista en tiedä koska sitä ei tiennyt tiedustelukaan,
mutta yhden sotavangin kaukopartiot olivat onnistuneet
nappaamaan, nimeltään Burlov ja arvoltaan vain kersantti.
Jonkin verran hänen antamiin tietoihin kyllä taidettiin uskoa,
mutta eivät ne tiedot ihmeellisiä olleet."

Ai että tiedustelu ei tiennyt yliloikkareista? Kumma juttu! IV AKE:n tiedustelutoimiston päällikkö, Antero Aakkula, nimittäin kertoo näistä kahdesta loikkarista, jotka tulivat suomalaisten puolelle huhti-toukokuun vaihteessa ja joista toinen oli arvoltaa kersantti. Kai sinä sitten tiedät asian paremmin kuin Aakkula...

Tuuraaja kirjoitti:

Sinäkö väitit:"Unohda ne Vuosalmen ja Viipurinlahden tappelut! Niillä oli koko kannaksen suursodassa vain sivurooli tämän 21. armeijan sivustoilla."Tälle kiista pukarillesi.

"Lähteeni on n.50 vuotta sotien jälkeen painettu." (v.92),ja lähdeluettelon takana on kyllä kaikki asiantuntemus mitä Suomesta VOI löytyä."
Kyllä täytyy sanoa sinun "uusista lähteistäsi",heitä helvetissä ne jorpakkoon:"Vuosalmen taistelut 'päättyivät' 10.7 koska tuona päivänä LeRi määräsi ne puolustuksellisiin asemiin".

11.-13.7. Åkermanin Stu.40-tykkipanssarivaunut tuhosivat 19 neuvostopanssaria ja rynnäkkötykkiä.Heinäkuun puoliväli tietämillä NL aloitti suunnata voimansa Balttian Saksalaisiin joukkoihin suuntana Narva.Neuvostojohto teki 12.7 johtopäätöksensä,VKT-linja ei puhkea ilman suuria lisäjoukkoja,ja siirtyy puolustukseen.

Viipurinlahti ja Vuosalmi PÄÄTTIVÄT kannaksen suunnassa taistelut,pihtiliike mitä yritettiin kun Tali-Ihantala linja piti,niin tämäkin operaatio (VIIPURINLAHTI-VUOSALMI)tyrehtyi vahvaan torjuntavoittoon.

Jos päävoimilla, so. 21. armeijalla on 60-80% koko hyökkäysvoimasta
niin näille kahdelle muulle armeijalle (23.A ja 59.A) jää kummallekin
keskimäärin vain 10-20% hyökkäysvoimista.

Näiden päävoimien laatukin huomioiden sen taisteluvahvuus oli vähintään
viisinkertainen näihin kahteen muuhun armeijaan verrattuna.

Ja koko Viipurin operaation ja sitä seuranneiden operaatioiden päävastuu
makasi nimenomaan ja ainoastaan tällä Gusevin komenmtamalla 21. armeijalla
sanovat sinun lähteesi sieltä puolen vuosisadan takaa mitä tahansa.

VIHJE: Revi ne!

Esimerkiksi keskikannaksella Leitimojärven molemmin puolin 29. kesäkuuta
hyökkäsi ainakin KUUSI armeijakuntaa ja niiden joukossa XXX Kaartin AK joka
Valkeasaaressakin tänään tasan 63 vuotta sitten oli tehnyt läpimurron.

Sitä vastoin tuolla Vuosalmen suunnalla hyökkäsi 'vain' yksi armeijakunta - 98.AK
ja 59. armeijakin huomattavasti pienemmin voimin kuin 21.A oli siirtymässä
Viipurinlahdelle.

Mutta toisaalta, olihan meidänkin päävoimat – kenraaliluutnantti ja Valo Nihtilän
IV AK – juuri tuolla keskikannaksella!

jussi sihvo kirjoitti:

" Mitenköhän yksikköjen vahvuudet liittyvät
suomalaisten tiedustelutietoihin.."


Jos kannaksella hyökkää kokonainen veres
armeija, so. 9 divisioonaa, yhden Jussi Sihvon
10. divisioonan kimppuun niin totta helkutissa
täysjärkinen ymmärtää etteihän siinä Jussilla
voi olla mitään mahdollisuuksia.

Mutta sinulla taitaa olla omat hämäräperäiset
syysi tuohon tosiasioiden vääristelyyn?

"Jos kannaksella hyökkää kokonainen veres
armeija, so. 9 divisioonaa, yhden Jussi Sihvon
10. divisioonan kimppuun niin totta helkutissa
täysjärkinen ymmärtää etteihän siinä Jussilla
voi olla mitään mahdollisuuksia."

Sehän on täysin selvä asia, älä nyt ala sotkemaan. Minä en ole väittänyt, että suurhyökkäys olisi voitu pysäyttää etulinjaan, vaan sen sinä olet hourinut itse. Luepa vaikka näitä viestejä ja yritä sitten selvittää itsellesi mitä on sanottu ja vastaa sen jälkeen.

"Mutta sinulla taitaa olla omat hämäräperäiset
syysi tuohon tosiasioiden vääristelyyn?"

Jos sinä poika nyt ensin vaikka viittaisit johonkin vääristeltyyn tosiasiaan ja kertoisit siitä oman mielipiteesi paskan puhumisen sijaan, niin voitaisiin päästä asiaan...

Hukatut Päivät kirjoitti:

Mutta josko yrittäisit tavata vaikkapa kirjan "Päämajan hukatut kuukaudet"
niin ymmärtäisit missä tilanteessa joukot etulinjoissa olivat kesällä 1944.

- Tai mahtaisitko tuota ymmärtää sittenkään?

Joka tapauksessa tuo kirja on varmasti kattavin ja selkein esitys tiedustelu-
toiminnasta ja sen puutteista kannaksella tuona vuonna.

Tiedustelulla oli ollut todellakin suuria ongelmia:

- Kaukopartiointi oli mahdotonta, vain yksi vanki, Burlov, ja hänkin arvoltaan
vain kersantti;

- Lentotiedustelu onnistui korkeintaan puolen tunnin jaksoissa muutamana
päivänä ja 6000 metrin korkeudesta;

- Tykistötiedustelu joten kuten pelasi, mutta siihen taas eivät päämajassa
luottaneet... jne, jne.. LUE ITSE!

Oletko muuten ikinä kuullut radiotiedustelusta? Suomen radiotiedustelu oli huippuluokkaa ja sen avulla saatiin huomattavia tiedustelutuloksia.

"Kaukopartiointi oli mahdotonta, vain yksi vanki, Burlov, ja hänkin arvoltaan
vain kersantti;"

Ainakin kaksi yliloikkaria huhti-toukokuun vaihteessa, joista toinen kersantti. Antoivat tietoa suurhyökkäyksen tulosta.

"Lentotiedustelu onnistui korkeintaan puolen tunnin jaksoissa muutamana päivänä ja 6000 metrin korkeudesta;"

Ilmakuvausta tehtiin 3.000 metrin korkeudesta toukokuun puolivälissä sitä varten kameralla varustetulla Brewster-hävittäjällä. Toukokuun lopussa kuvausta tehtiin kaksimoottorikoneella seuraavasti:

27.5. Siestarjoki-Lempaala
29.5. Lempaala Siestarjoki
30.5. Tipuna-Petäjämäki-Varsolovo-Vaskelovo
2.6. Rintamalinjakuvaus

"Tykistötiedustelu joten kuten pelasi, mutta siihen taas eivät päämajassa
luottaneet..."

Siis suomeksi sanottuna venäläiset eivät onnistuneet salaamaan toimiaan ja hyökkäysaikeitaan suomalaisten tiedustelulta, mutta sodanjohto ei täysin uskonut tiedustelutuloksia. Kiitos kun sanoit sen itsekin, mitä olen tässä yrittänyt teille tolkuttaa.

ymmärrykseesi? kirjoitti:

Jos päävoimilla, so. 21. armeijalla on 60-80% koko hyökkäysvoimasta
niin näille kahdelle muulle armeijalle (23.A ja 59.A) jää kummallekin
keskimäärin vain 10-20% hyökkäysvoimista.

Näiden päävoimien laatukin huomioiden sen taisteluvahvuus oli vähintään
viisinkertainen näihin kahteen muuhun armeijaan verrattuna.

Ja koko Viipurin operaation ja sitä seuranneiden operaatioiden päävastuu
makasi nimenomaan ja ainoastaan tällä Gusevin komenmtamalla 21. armeijalla
sanovat sinun lähteesi sieltä puolen vuosisadan takaa mitä tahansa.

VIHJE: Revi ne!

Esimerkiksi keskikannaksella Leitimojärven molemmin puolin 29. kesäkuuta
hyökkäsi ainakin KUUSI armeijakuntaa ja niiden joukossa XXX Kaartin AK joka
Valkeasaaressakin tänään tasan 63 vuotta sitten oli tehnyt läpimurron.

Sitä vastoin tuolla Vuosalmen suunnalla hyökkäsi 'vain' yksi armeijakunta - 98.AK
ja 59. armeijakin huomattavasti pienemmin voimin kuin 21.A oli siirtymässä
Viipurinlahdelle.

Mutta toisaalta, olihan meidänkin päävoimat – kenraaliluutnantti ja Valo Nihtilän
IV AK – juuri tuolla keskikannaksella!

VASTINEET,JA SITTEN VASTAAT ITSE. (1992 painettu)kuten näit.

Miten muuten Vuosalmen ja Viipurinlahden taistelut on nähtävä kuin pihtioperaationa?

Kaikillehan on selvää,milloin Tali-Ihantala suunnan suurhyökkäys päättyi,ei lyödyt ja punatautia sairastavista joukoista ollut ennää mihinkään.Nostetaan aihe YLÖS,onhan tästä selvyys saatava.

ymmärrykseesi? kirjoitti:

Jos päävoimilla, so. 21. armeijalla on 60-80% koko hyökkäysvoimasta
niin näille kahdelle muulle armeijalle (23.A ja 59.A) jää kummallekin
keskimäärin vain 10-20% hyökkäysvoimista.

Näiden päävoimien laatukin huomioiden sen taisteluvahvuus oli vähintään
viisinkertainen näihin kahteen muuhun armeijaan verrattuna.

Ja koko Viipurin operaation ja sitä seuranneiden operaatioiden päävastuu
makasi nimenomaan ja ainoastaan tällä Gusevin komenmtamalla 21. armeijalla
sanovat sinun lähteesi sieltä puolen vuosisadan takaa mitä tahansa.

VIHJE: Revi ne!

Esimerkiksi keskikannaksella Leitimojärven molemmin puolin 29. kesäkuuta
hyökkäsi ainakin KUUSI armeijakuntaa ja niiden joukossa XXX Kaartin AK joka
Valkeasaaressakin tänään tasan 63 vuotta sitten oli tehnyt läpimurron.

Sitä vastoin tuolla Vuosalmen suunnalla hyökkäsi 'vain' yksi armeijakunta - 98.AK
ja 59. armeijakin huomattavasti pienemmin voimin kuin 21.A oli siirtymässä
Viipurinlahdelle.

Mutta toisaalta, olihan meidänkin päävoimat – kenraaliluutnantti ja Valo Nihtilän
IV AK – juuri tuolla keskikannaksella!

"Sitä vastoin tuolla Vuosalmen suunnalla hyökkäsi 'vain' yksi armeijakunta - 98.AK"

Eikös se mennyt niin, että kun 98.AK kulutettiin loppuun, jatkoi hyökkäystä 115.AK? Näin muistaakseni siellä Koskimaan kirjassa sanotaan.

ymmärrykseesi? kirjoitti:

Jos päävoimilla, so. 21. armeijalla on 60-80% koko hyökkäysvoimasta
niin näille kahdelle muulle armeijalle (23.A ja 59.A) jää kummallekin
keskimäärin vain 10-20% hyökkäysvoimista.

Näiden päävoimien laatukin huomioiden sen taisteluvahvuus oli vähintään
viisinkertainen näihin kahteen muuhun armeijaan verrattuna.

Ja koko Viipurin operaation ja sitä seuranneiden operaatioiden päävastuu
makasi nimenomaan ja ainoastaan tällä Gusevin komenmtamalla 21. armeijalla
sanovat sinun lähteesi sieltä puolen vuosisadan takaa mitä tahansa.

VIHJE: Revi ne!

Esimerkiksi keskikannaksella Leitimojärven molemmin puolin 29. kesäkuuta
hyökkäsi ainakin KUUSI armeijakuntaa ja niiden joukossa XXX Kaartin AK joka
Valkeasaaressakin tänään tasan 63 vuotta sitten oli tehnyt läpimurron.

Sitä vastoin tuolla Vuosalmen suunnalla hyökkäsi 'vain' yksi armeijakunta - 98.AK
ja 59. armeijakin huomattavasti pienemmin voimin kuin 21.A oli siirtymässä
Viipurinlahdelle.

Mutta toisaalta, olihan meidänkin päävoimat – kenraaliluutnantti ja Valo Nihtilän
IV AK – juuri tuolla keskikannaksella!

Aikaansaama tuho. Sinun väittämäsi oli,että niinä päivinä Vuosalmen taistelut olivat jo ohi.
Näin väitit:"Vuosalmen taistelut 'päättyivät' 10.7 koska tuona päivänä LeRi määräsi
joukkonsa kannaksella puolustukseen"
Åkerman tuhosi panssarit 11.-13.7-44.Mitä sinun lähteesi asiasta kertoo?

Äkermanin kirjoitti:

Aikaansaama tuho. Sinun väittämäsi oli,että niinä päivinä Vuosalmen taistelut olivat jo ohi.
Näin väitit:"Vuosalmen taistelut 'päättyivät' 10.7 koska tuona päivänä LeRi määräsi
joukkonsa kannaksella puolustukseen"
Åkerman tuhosi panssarit 11.-13.7-44.Mitä sinun lähteesi asiasta kertoo?

Itse asiassa en edes ollut paikalla!

realisti#1 kirjoitti:

"Jos kannaksella hyökkää kokonainen veres
armeija, so. 9 divisioonaa, yhden Jussi Sihvon
10. divisioonan kimppuun niin totta helkutissa
täysjärkinen ymmärtää etteihän siinä Jussilla
voi olla mitään mahdollisuuksia."

Sehän on täysin selvä asia, älä nyt ala sotkemaan. Minä en ole väittänyt, että suurhyökkäys olisi voitu pysäyttää etulinjaan, vaan sen sinä olet hourinut itse. Luepa vaikka näitä viestejä ja yritä sitten selvittää itsellesi mitä on sanottu ja vastaa sen jälkeen.

"Mutta sinulla taitaa olla omat hämäräperäiset
syysi tuohon tosiasioiden vääristelyyn?"

Jos sinä poika nyt ensin vaikka viittaisit johonkin vääristeltyyn tosiasiaan ja kertoisit siitä oman mielipiteesi paskan puhumisen sijaan, niin voitaisiin päästä asiaan...

Jos lapsellisuuttasi et todellakaan mitään
ymmärrä ja jatkat tuota tyhjänpäiväistä
jankuttamista niin palataan asiaan sitten
kun taivaalta alkaa sataa pikku-ukkoja...

realisti#1 kirjoitti:

"Voi hyvänen aika! ADD (Aviatsija Dalnego Deistvija) oli kauko-
toimintailmavoimat. ADD pommitti muun muassa Helsinkiä
helmikuussa 1944. Ei sillä ollut syöksypommittajia eikä
maataistelukoneita vaan vain... pommikoneita..."

Ja luuletko sinä vähä-älyinen, että pommikoneita ei käytetty suurhyökkäyksessä...?!! Tämä nyt on kuitenkin ilmavoimien radiotiedustelukomppanian päällikön Sven Fahlgrenin antamaa tietoa. ADD oli siirtynyt Smolenskin alueelle silloin kun venäläiset suorittivat siellä läpimurtohyökkäyksen. Samoin tapahtui Narvan alueella. Sitten tulivat Helsingin suurpommitukset. Tämän jälkeen ADD siirtyi Saksan itärintaman eteläosaan ja palasi Kannaksen selustaan 20.-28.5.

"Yliloikkareista en tiedä koska sitä ei tiennyt tiedustelukaan,
mutta yhden sotavangin kaukopartiot olivat onnistuneet
nappaamaan, nimeltään Burlov ja arvoltaan vain kersantti.
Jonkin verran hänen antamiin tietoihin kyllä taidettiin uskoa,
mutta eivät ne tiedot ihmeellisiä olleet."

Ai että tiedustelu ei tiennyt yliloikkareista? Kumma juttu! IV AKE:n tiedustelutoimiston päällikkö, Antero Aakkula, nimittäin kertoo näistä kahdesta loikkarista, jotka tulivat suomalaisten puolelle huhti-toukokuun vaihteessa ja joista toinen oli arvoltaa kersantti. Kai sinä sitten tiedät asian paremmin kuin Aakkula...

Me puhutaan nyt ajasta ennen Suurhyökkäystä,
korkeintaan muutamasta "hukatusta kuukaudesta"
tai paremminkin joistakin viikoista ja jopa
päivistä - vähän asiasta riippuen.

Aakkula ei ole nyt tässä paikalla, muuta ainakin
Ahola ja Strömberg ovat!

Tuohon ADD -juttuun lienee turha yrittääkään
kakaralle vastailla! Voi v--ttu mikä kusipää!

realisti#1 kirjoitti:

"Voi hyvänen aika! ADD (Aviatsija Dalnego Deistvija) oli kauko-
toimintailmavoimat. ADD pommitti muun muassa Helsinkiä
helmikuussa 1944. Ei sillä ollut syöksypommittajia eikä
maataistelukoneita vaan vain... pommikoneita..."

Ja luuletko sinä vähä-älyinen, että pommikoneita ei käytetty suurhyökkäyksessä...?!! Tämä nyt on kuitenkin ilmavoimien radiotiedustelukomppanian päällikön Sven Fahlgrenin antamaa tietoa. ADD oli siirtynyt Smolenskin alueelle silloin kun venäläiset suorittivat siellä läpimurtohyökkäyksen. Samoin tapahtui Narvan alueella. Sitten tulivat Helsingin suurpommitukset. Tämän jälkeen ADD siirtyi Saksan itärintaman eteläosaan ja palasi Kannaksen selustaan 20.-28.5.

"Yliloikkareista en tiedä koska sitä ei tiennyt tiedustelukaan,
mutta yhden sotavangin kaukopartiot olivat onnistuneet
nappaamaan, nimeltään Burlov ja arvoltaan vain kersantti.
Jonkin verran hänen antamiin tietoihin kyllä taidettiin uskoa,
mutta eivät ne tiedot ihmeellisiä olleet."

Ai että tiedustelu ei tiennyt yliloikkareista? Kumma juttu! IV AKE:n tiedustelutoimiston päällikkö, Antero Aakkula, nimittäin kertoo näistä kahdesta loikkarista, jotka tulivat suomalaisten puolelle huhti-toukokuun vaihteessa ja joista toinen oli arvoltaa kersantti. Kai sinä sitten tiedät asian paremmin kuin Aakkula...

onkii?

- "radiotiedustelukomppanian päällikön Sven
Fahlgrenin antamaa tietoa"

tietonsa kirjoitti:

onkii?

- "radiotiedustelukomppanian päällikön Sven
Fahlgrenin antamaa tietoa"

Vituttaako kun paskanjauhamisesi voidaan kumota lähdetiedoin? No tietenkin vituttaa.

Sven Fahlgrenia on haastatellut Jorma Karhunen kirjaansa "Torjuntavoitto Kannaksella 1944" varten ja ko. teoksesta tiedot löytyvät jos vain ymmärtää lukea (jota sinä et tietenkään ymmärrä). Ja ennen kuin turvaudut tyypilliseen tyhjänpäiväiseen fiktiovastaväitteeseen, niin kyseinen kirja ei todellakaan ole fiktiota, vaan asiakirjoihin ja haastatteluihin perustuva kuvaus.

jankuttajaan väsynyt kirjoitti:

Jos lapsellisuuttasi et todellakaan mitään
ymmärrä ja jatkat tuota tyhjänpäiväistä
jankuttamista niin palataan asiaan sitten
kun taivaalta alkaa sataa pikku-ukkoja...

Sinä siis uskot pikku-ukkoihin. No on jututkin sen mukaiset!

realisti#1 kirjoitti:

Vituttaako kun paskanjauhamisesi voidaan kumota lähdetiedoin? No tietenkin vituttaa.

Sven Fahlgrenia on haastatellut Jorma Karhunen kirjaansa "Torjuntavoitto Kannaksella 1944" varten ja ko. teoksesta tiedot löytyvät jos vain ymmärtää lukea (jota sinä et tietenkään ymmärrä). Ja ennen kuin turvaudut tyypilliseen tyhjänpäiväiseen fiktiovastaväitteeseen, niin kyseinen kirja ei todellakaan ole fiktiota, vaan asiakirjoihin ja haastatteluihin perustuva kuvaus.

Ymmärsin noiden lähteittesi perusteella:
- Sinähän olet pelkkä KAKARA!

Finito! kirjoitti:

Ymmärsin noiden lähteittesi perusteella:
- Sinähän olet pelkkä KAKARA!

Totta, sinullahan noita kirjallisia lähteitä ei ole ilmoitettuna ensimmäistäkään... Kakara on muuten sellainen pelle, joka käyttää lauantai-illan Suomi24-palstalla trollaamiseen luullen olevansa ovela. Eli tarkoitan sinua, finninaamainen ystäväni.

Gerd von Rundstedt, länsirintaman ylipäällikkö,määräsi Saksan panssarit suojaan kauaksi vastoin Rommelin tahtoa.Kun maihinnousu sitten tuli niitä ei sitten saatukkaan heitettyä liittoutuneita vastaan,nimenomaan maihinnousun kriittisinä hetkinä.Komentosuhteet olivat käsittämättömät,panssarit olivat erillisen komentohenkilöstön,kenraaliluutnantti Leo Geyr von Schweppenburgin alaisuudessa,ja hän "totteli"taas Gerd von Rundstedtia.
Lisäksi Hitlerillä itsellään oli oma strateginen näkemyksensä panssarien käytöstä,hän kiinnitti suurimman osan panssaridivisioonista henkilökohtaiseen komentoonsa OKW:n reserviin. D-dayn tapahtumat kehittyivät myös eritavalla mitä Saksan johto oli aikonut,koska suurvakooja GARBO oli saanut Hitlerin uskomaan että hyökkäys tulisi Calaisin kaistalle,ja Normandiaan liittoutuneet tulevat vain tarkoituksenaan tehdä sinne Saksan joukkoja sitova vahva sillanpää.Näin Saksalaiset eivät odottaneet maihinnousua kesäkuun 6. 1944 jolloin Rommel oli kotona Herrlingenissä, lähellä Ulmia,kenkäostoksilla.

Kukaan ei osannut odottaa, että liittoutuneiden mahinnousu tapahtuisi niin mahdottomassa paikassa. Ranta oli niin avointa, ettei materiaalia olisi voitu purkaa aluksista, elleivät liittoutuneet olisi tuoneet aallonmurtajia Kanaalin ylitse! Ranta oli avoin ja tulijoiden oli noustava korkea jyrkänne päästäkseen etenemään. Liittoutuneilla oli laajat harhausoperaatiot, ja esimerkiksi Suomen lehdissä oli ollut kesäkuun alkupäivinä tieto Normandiaan muka tapahtuneesta maihinnoususta.

Maihinnousualueen takana on laajat hautausmaat - mikään veretön tapahtuma se ei ollut. Liittoutuneiden joukot olivat nuoria ja vailla taistelukokemusta, sillä kokeneemmat miehet olisivat pelänneet liikaa nähdessään, mihin olivat joutuneet.

Caën kirjoitti:

Kukaan ei osannut odottaa, että liittoutuneiden mahinnousu tapahtuisi niin mahdottomassa paikassa. Ranta oli niin avointa, ettei materiaalia olisi voitu purkaa aluksista, elleivät liittoutuneet olisi tuoneet aallonmurtajia Kanaalin ylitse! Ranta oli avoin ja tulijoiden oli noustava korkea jyrkänne päästäkseen etenemään. Liittoutuneilla oli laajat harhausoperaatiot, ja esimerkiksi Suomen lehdissä oli ollut kesäkuun alkupäivinä tieto Normandiaan muka tapahtuneesta maihinnoususta.

Maihinnousualueen takana on laajat hautausmaat - mikään veretön tapahtuma se ei ollut. Liittoutuneiden joukot olivat nuoria ja vailla taistelukokemusta, sillä kokeneemmat miehet olisivat pelänneet liikaa nähdessään, mihin olivat joutuneet.

Omaha Beachilla tapahtui kaikkein eniten tappioita - enemmän kuin missään muualla. Utah Beachin tappiot jäivät vain noin 200 mieheen. Samoin brittien Gold, Juno ja Sword olivat melko verettömiä.

Laskuvarjoyksiköt puolestaan kärsivät raskaita tappioita, ja "Pelastakaa sotamies Ryan" ei ole lainkaan kaukana totuudesta aihepiiriltään.

Vitsi oli siinä, että liittoutuneilla oli täydellinen ilmaherruus tuolloin.

Luftwaffe sai maihinnousuraidallisia vastaan täsmälleen kaksi (2) lentokonetta ilmaan - majuri Priller ja hänen siipimiehensä. Vaikka vastassa olisi ollut Waffen-SS (no siellähän oli, 12. SS-panssaridivisioona, Hitler-Jugendin aivopestyt mullivasikat) ja heillä Pantterit tai Jagdpantherit, lopputulos olisi ollut ilmaherruuden vuoksi samat, tosin tappiot olisivat olleet itärintaman teurastuksen luokkaa.

Ehkäpä tämän palstan kommunatsit olisivat sitten olleet tyytyväisiä, kun veri vuotaa ja päitä lentelee ja suolenpätkiä löytyy pihapuista. Minulle se on vain ja ainoastaan typerää ja piittaamatonta sodankäyntiä.

shegetz kirjoitti:

Vitsi oli siinä, että liittoutuneilla oli täydellinen ilmaherruus tuolloin.

Luftwaffe sai maihinnousuraidallisia vastaan täsmälleen kaksi (2) lentokonetta ilmaan - majuri Priller ja hänen siipimiehensä. Vaikka vastassa olisi ollut Waffen-SS (no siellähän oli, 12. SS-panssaridivisioona, Hitler-Jugendin aivopestyt mullivasikat) ja heillä Pantterit tai Jagdpantherit, lopputulos olisi ollut ilmaherruuden vuoksi samat, tosin tappiot olisivat olleet itärintaman teurastuksen luokkaa.

Ehkäpä tämän palstan kommunatsit olisivat sitten olleet tyytyväisiä, kun veri vuotaa ja päitä lentelee ja suolenpätkiä löytyy pihapuista. Minulle se on vain ja ainoastaan typerää ja piittaamatonta sodankäyntiä.

Lainatakseni tuntematonta sotilasta; Totuus seuraa voittajan miekkaa, tappion kärsineet ovat aina väärässä. Onhan se kunniakkaampaa kotimaassaa kertoa että olemme murstaneet atlantin vallin kuin sellainen uutinen etä olemme kiertäneet atlantin vallin. Viimeistään tuolloin tuli selväksi että linjat eivät kuulu enää sodankäyntiin, selkeitä rintamalinjoja ei ole ja suuria puolustuslinjoja ei tarvita, puolustus liikkuu..

Jos normadiassa olisi ollut puolustettuna, tilanne olisi ollut toinen. Sitä ei voida millään tavalla verrata esim. kurskin tai staliningradin tapahtumiin. erot maastossa, ilmastossa kulkuyhteyksissä, huollossa tekisivät puolustamisen huomattavasti helpommaksi. itärintamalla saksalaisten kalusto hajosi pakkasen takia. mm. synteetinen kumi ei kestänyt pakkasta, josta aiheutui peruuttamattomia kalustotappioita. Jos saksalla olisi ollut wassenfall ohjuksia käytössä normandiassa, olisiko esim. desrenin kaltaiset teurastukset toteutuneet?


Mitenkä yleisessä tiedossa on se että ensimmäinen ihmisen avaruuteen lähettämä laite oli V-2? Ja kuinka suuri poru nousee jos keskustellaan historiasta niin että pyritään pysymään faktioissa ja pitämään voittajamaiden sodanjälkeinen propaganda omassa arvossaan.. Nykypäivänä on sama jos arvostelisi usa.n toimia irakissa tai afganistanissa.. Mitä jos esittäisi väitteen että hlppo sen venäjän se sputnikki oli laukaastaa ku ne miehitti sen peenemünden.. Saako natsin maineen jos muistuttaa sillä historiallisella faktalla että RAF aloitti saksalaisten siviilikohteiden pommitukset johon vastattiin luftwaffen toimesta lontoon pommituksilla jona aikana RAF sai nuolla haavojaan..

ihminen... kirjoitti:

Lainatakseni tuntematonta sotilasta; Totuus seuraa voittajan miekkaa, tappion kärsineet ovat aina väärässä. Onhan se kunniakkaampaa kotimaassaa kertoa että olemme murstaneet atlantin vallin kuin sellainen uutinen etä olemme kiertäneet atlantin vallin. Viimeistään tuolloin tuli selväksi että linjat eivät kuulu enää sodankäyntiin, selkeitä rintamalinjoja ei ole ja suuria puolustuslinjoja ei tarvita, puolustus liikkuu..

Jos normadiassa olisi ollut puolustettuna, tilanne olisi ollut toinen. Sitä ei voida millään tavalla verrata esim. kurskin tai staliningradin tapahtumiin. erot maastossa, ilmastossa kulkuyhteyksissä, huollossa tekisivät puolustamisen huomattavasti helpommaksi. itärintamalla saksalaisten kalusto hajosi pakkasen takia. mm. synteetinen kumi ei kestänyt pakkasta, josta aiheutui peruuttamattomia kalustotappioita. Jos saksalla olisi ollut wassenfall ohjuksia käytössä normandiassa, olisiko esim. desrenin kaltaiset teurastukset toteutuneet?


Mitenkä yleisessä tiedossa on se että ensimmäinen ihmisen avaruuteen lähettämä laite oli V-2? Ja kuinka suuri poru nousee jos keskustellaan historiasta niin että pyritään pysymään faktioissa ja pitämään voittajamaiden sodanjälkeinen propaganda omassa arvossaan.. Nykypäivänä on sama jos arvostelisi usa.n toimia irakissa tai afganistanissa.. Mitä jos esittäisi väitteen että hlppo sen venäjän se sputnikki oli laukaastaa ku ne miehitti sen peenemünden.. Saako natsin maineen jos muistuttaa sillä historiallisella faktalla että RAF aloitti saksalaisten siviilikohteiden pommitukset johon vastattiin luftwaffen toimesta lontoon pommituksilla jona aikana RAF sai nuolla haavojaan..

Elän ja asun maassa, joka on jatkuvan sodanuhan alla. Siksi meillä ei ole varaa romantisoida eikä ihannoida sotaa, vaan siihen on pakko suhtautua pragmaattisesti.

Pienet kansat, kuten Suomi ja Israel, ovat aina suhtautuneet sotaan juuri sillä tavoin pragmaattisesti kuin Sun Tzu tarkoittaa: paras voitto on sellainen, joka saavutetaan mahdollisimman pienillä toimilla ja mahdollisimman vähäisillä tappioilla. Sota kuitenkin on taloutta, se ei tuota mitään, se vain kuluttaa ja mitä isompi operaatio, sen kalliimmaksi se käy.

On se kyllä kunniakkaampaa kotona kertoa että olemme murtaneet Atlantin vallin kuin kiertäneet sen, mutta se ikävä tosiasia on, että jokainen kuollut sotilas on ihminen, jolla on omaiset ja sidosryhmät, ja jotka olisivat vain halunneet poikansa (tai tyttärensä) ehjänä takaisin. Sen sotilaan kärsimyksestä kunnian keräävät kenraalit ja poliitikot - ja sitten tämän palstan kommunatsien kaltaiset korppikotkat saavat hehkuttaa inhimillisillä kärsimyksillä että kuinka valtava ja ratkaiseva jokin joukkoteurastus on ollut. Sotilas itse on vain pelkkä numero jossakin. Laivasto on sikäli demokraattisempi aselaji, että siellä matruusi ja amiraali ovat samassa liemessä kun laiva uppoaa.

Me ihannoimme suuria operaatioita, joissa miehiä kuolee kuin kärpäsiä ja jotka ovat suureellisia voimannäyttöjä, mutta samalla unohdamme, että koskaan ei ole käyty yhtään pitkittynyttä sotaa, josta kukaan olisi hyötynyt, eikä mikään voitto ole niin musertava, etteikö pitkällä aikavälillä häviäjä toipuisi - tavalla tai toisella. Sun Tzu ajatteli jo 2000 vuotta sitten nykyaikaisella tavalla: paras voitto on sellainen, joka saavutetaan mahdollisimman vähin panostuksin ja mahdollisimman vähin tappioin molemmin puolin - silloin sen hedelmät ovat suurimmat. Parasta sodankäyntiä on iskeä vihollisen sodankäyntikykyä, ei sen taisteluvoimia, vastaan.

Venäläiset eivät ikinä ole ymmärtäneet epäsuoraa metodia ja sen merkitystä vastaan. Ennen sotia amerikkalaiset - jotka olivat ahkerasti lukeneet sekä mestari Sunia että Sir Basil Liddell Hartia, epäsuoran metodin mestaria, ymmärsivät että paras taktiikka oli iskeä vihollisen sodankäyntikykyä - hänen teollisuuttaan, huoltoaan ja johtamisjärjestelmiään - vastaan, sensijaan että tehtäisiin Sommen, Passchendalaen tai Bagrationin kaltaisia valtavia joukkoteurastuksia. Niinpä amerikkalaiset aloittivat sodan pommituksilla. Ennen sotaa oli analysoitu, mihin iskeminen satuttaisi saksalaisia pahimmin. Oli arveltu, että kuulalaakerien tuotannon pysäyttäminen tuhoaisi Saksan sodankäyntikyvyn, ja niinpä Schweinfurtin tehtaat tuhottiin. Tulos oli, että saksalaiset alkoivat korvaamaan kuulalaakerit paljon epävarmemmilla rullalaakereilla ja rakentamaan tornittomia rynnäkkötykkejä ja tuomaan kuulalaakerinsa SKF:ltä Ruotsista. Ensimmäinen yritys epäonnistui. Toisena oli analysoitu polttoainehuolto. Kun amerikkalaiset sitten pommittivat Ploiestin jalostamot poroksi ja iskivät Fischer-Tropsch -tehtaita vastaan, tulos olikin sitten paljon rankempi. Vuodesta 1943 lähtien saksalaiset kärsivät jatkuvaa polttoainepulaa, ja se ratkaisi mm. Prohorovkan taistelun. 1944 operaatio Bagration onnistui suurelta osin juuri siksi, ettei saksalaisilla ollut löpöä erinomaisiin panssarivaunuihinsa eikä lentobensiiniä ilmavoimilleen. 1944 syksyllä Saksan armeijan kalusto oli jo lähes kokonaan hevosvetoinen, kun polttoaine oli loppu. Ei ole liioiteltua, että USA:n kaksi tärkeintä kenraalia olivat Motors ja Electric. Saksalaisten sodankäyntikyvyn tuhoaminen oli paljon menestyksekkäämpää kuin Saksan armeijan tuhoaminen. USA menetti koko sodassa vähemmän miehiä kuin Neuvostoliitto yhdessä ainoassa keski-isossa taistelussa.

Länsirintamalla saksalaisia kuoli noin 500 000, mutta vangiksi jäi 8 miljoonaa. Tämä kaatuneiden ja vankien suhde kertoo omaa karua kieltään siitä, miten menestyksekästä länsiliittoutuneiden epäsuora metodi oli.

Neuvostoliitto taisteli suoran sodankäynnin metodein, massan dialektiikalla, taisteluvoimalla taisteluvoimaa vastaan, teemanaan "ei ne meitä kaikkia kuitenkaan saa tapetuksi". Tappiot molemmin puolin olivat hirvittävät. Sir Basil Liddell Hart oli ollut kapteenina 1MS taisteluhaudoissa, nähnyt sen järjettömän joukkoteurastuksen ja haavoituttuaan kirjoittanut kirjan epäsuorasta metodista. Yhdessä kenraali JFC Fullerin kanssa he tietämättään loivat myös salamasodan perusteet. Ne opittiin kyllä Saksassa, muttei Neuvostoliitossa.

Suorassa sodankäynnissä ei lopultakaan ole mitään hienoa eikä ihailtavaa. Sodankäynti voidaan tiivistää neljään sanaan: kylmä, nälkä, vitutus ja pelko. Se on yhtä romanttista kuin rotat ja yhtä kivaa kuin tabascokastike peräreiässä. Ihailemme jotain operaatio Bagrationia, jossa venäläiset lähettivät satojatuhansia miehiä kuolemaan ja jossa saksalaiset menettivät satojatuhansia miehiä kuolleina (mutta vähän vankeina) ja jossa edettiin kyllä satoja kilometrejä, mutta joka sitten lopulta kulminoitui ja mikäli saksalaisilla olisi ollut tilkka enemmän dieseliä, yksi ainoa isku kulminoitunutta hyökkäystä vastaan (kuten Pilsudski Leninin joukkoja vastaan Varsovan edustalla 1920) olisi muuttanut koko operaation sekasortoiseksi paoksi. Se, mitä Flavius Vegetius sanoi 300-luvulla kenttätaistelujen käymisestä, pätee yhä tänäänkin. Älä. Älä ryhdy suoraan taisteluun, jos samat tulokset voidaan saavuttaa muilla keinoin.

Normandia oli kuin tehty puolustettavaksi. Jos liittoutuneilla ei olisi ollut Pattonia, Bradleytä, Montgomeryä ja sitä logistista ylivoimaa ja jos Hitler ei olisi murhauttanut Rommelia, Normandiassa sota olisi ollut valtavaa kärsimystä molemmin puolin. Tulos olisi liittoutuneiden massiivisen sekä määrällisen että laadullisen ilmaylivoiman takia ollut väistämättä sama, mutta mihin hintaan! Ranskan taisteluissa - ennenkuin liittoutuneet olisvat saaneet vankan jalansijan ja sillanpääaseman - olisi menetetty molemmin puolin miljoonittain ihmisiä.

Minua on syytetty siitä, että uskon logistiikan merkitykseen kuin pässi suuriin sarviinsa - ehkä se johtuu siitä, että olen reservissä nimenomaan huoltoupseeri - mutta sitä ei käy kiistäminen. Saksalaisilla oli hienoja tankkeja, mutta ei polttoainetta niihin, ja styreenibutadieenikumi (Buna) ei kestänyt pakkasta. V-2 oli valtava insinööritaidon näyte, mutta samaan hintaan olisi saatu koko staffel Me-262:ia. Mutta pahoin pelkään, että jos Saksalla olisi ollut Normandiassa Wasserfalleja, länsiiittoutuneiden sodankäynnin painopiste olisi ollut entistä pahemmin strategisilla pommituksilla - ja sieltä olisi sitten tullut Vamppeja ja Shooting Stareja vastaan. De Havilland Vampire, jonka proto lensi 1943, oli täysin ylivoimainen mihinkään tuon ajan suihkukoneeseen - edes piirustuslaudalle jääneeseen - verrattuna, ja Royal Air Forcen lentäjät olivat kohdanneet saksalaiset samalta viivalta jo 1939 lähtien, ja laatu oli erinomainen. Se aselaji, jonka amerikkalaiset ovat aina hanskanneet, on ollut huolto - ja juuri huolto ratkaisi Ardennien taistelun: saksalaisilla sitä ei ollut, ja amerikkalaisilla se mahdollisti sen, että Screaming Eaglesien komentaja, kenraali McAuliffe, saattoi vastata antautumisvaatimukseen "Nuts!".

Vastaus kysymykseesi Dresdenin toistumisesta on: "Kyllä - mutta vain pahempina". Tietyllä tapaa oli sekä RAF:n että saksalaisten epäonni, että Bomber Commandin johdossa oli sellainen tomppeli kuin Arthur "Butcher" Harris, joka tapatti surutta sekä omia miehiään että saksalaisia järjettömissä yöoperaatioissa. Avro Lancaster oli massiivisen skaalan virhe - mielekkäämpää olisi ollut rakentaa Halifaxeja Coastal Commandille ja Mosquitoja Bomber Commandille. Mosquito kantoi saman pommikuorman kuin B-17 Berliiniin, mutta kahden hengen miehistöllä, yhtä nopeasti kuin hävittäjät, ja ei-strategisista materiaaleista rakennettuna.

On toki totta, että ensimmäinen ihmisen avaruuteen lähettämä vekotin olisi V-2. Mutta yhtä totta on John F. Kennedyn toteamus Sputnikista: "heidän saksalaisensa olivat parempia kuin meidän saksalaisemme". Myöskään sillä ei saa natsin mainetta, jos sanoo, että RAF todellakin teki ensimmäiset suunnitellut kaupunkipommitukset - erään onnettoman saksalaislentäjän toilauksien seurauksena - jolloin saksalaiset vastasivat samalla mitalla, ja tuloksena olivat Coventryn kaltaiset tragediat. Sotaa käytiin paljolla tunteella ja vähällä järjellä. Ja juuri nuo järjettömät kaupunkipommitukset tarjosivat RAF:lle tilaisuuden paikata aukkonsa ja levätä hetken - ja selviytyä Taistelusta Englannista voittajana.

ihminen... kirjoitti:

Lainatakseni tuntematonta sotilasta; Totuus seuraa voittajan miekkaa, tappion kärsineet ovat aina väärässä. Onhan se kunniakkaampaa kotimaassaa kertoa että olemme murstaneet atlantin vallin kuin sellainen uutinen etä olemme kiertäneet atlantin vallin. Viimeistään tuolloin tuli selväksi että linjat eivät kuulu enää sodankäyntiin, selkeitä rintamalinjoja ei ole ja suuria puolustuslinjoja ei tarvita, puolustus liikkuu..

Jos normadiassa olisi ollut puolustettuna, tilanne olisi ollut toinen. Sitä ei voida millään tavalla verrata esim. kurskin tai staliningradin tapahtumiin. erot maastossa, ilmastossa kulkuyhteyksissä, huollossa tekisivät puolustamisen huomattavasti helpommaksi. itärintamalla saksalaisten kalusto hajosi pakkasen takia. mm. synteetinen kumi ei kestänyt pakkasta, josta aiheutui peruuttamattomia kalustotappioita. Jos saksalla olisi ollut wassenfall ohjuksia käytössä normandiassa, olisiko esim. desrenin kaltaiset teurastukset toteutuneet?


Mitenkä yleisessä tiedossa on se että ensimmäinen ihmisen avaruuteen lähettämä laite oli V-2? Ja kuinka suuri poru nousee jos keskustellaan historiasta niin että pyritään pysymään faktioissa ja pitämään voittajamaiden sodanjälkeinen propaganda omassa arvossaan.. Nykypäivänä on sama jos arvostelisi usa.n toimia irakissa tai afganistanissa.. Mitä jos esittäisi väitteen että hlppo sen venäjän se sputnikki oli laukaastaa ku ne miehitti sen peenemünden.. Saako natsin maineen jos muistuttaa sillä historiallisella faktalla että RAF aloitti saksalaisten siviilikohteiden pommitukset johon vastattiin luftwaffen toimesta lontoon pommituksilla jona aikana RAF sai nuolla haavojaan..

"Saako natsin maineen jos muistuttaa sillä historiallisella faktalla että RAF aloitti saksalaisten siviilikohteiden pommitukset johon vastattiin luftwaffen toimesta lontoon pommituksilla jona aikana RAF sai nuolla haavojaan.. "

Hommahan meni niin, että Luftwaffe pommitti ensin "erehdyksessä" Lontoon asuinalueita yöpommituksissa. Britit luuli teon olleen tahallinen, ja hyvästä syystä: olihan Luftwaffe aiemmin tuhonnut mm. Varsovan sekä Rotterdamin ja Kondor-legioona Guernican Espanjan sisällissodassa. Muistissa taisi olla myös 1ms-aikaiset Saksan ilmalaivaiskut Lontoon siviilikohteisiin. Siispä Englanti halusi kostaa ja sen jälkeen homma sitten eskaloitui puolin ja toisin.

Syytetäänkö nyt komukaksi tai imperialistisiaksi jos asian esittää näin?

Kapt. Kaarna kirjoitti:

"Saako natsin maineen jos muistuttaa sillä historiallisella faktalla että RAF aloitti saksalaisten siviilikohteiden pommitukset johon vastattiin luftwaffen toimesta lontoon pommituksilla jona aikana RAF sai nuolla haavojaan.. "

Hommahan meni niin, että Luftwaffe pommitti ensin "erehdyksessä" Lontoon asuinalueita yöpommituksissa. Britit luuli teon olleen tahallinen, ja hyvästä syystä: olihan Luftwaffe aiemmin tuhonnut mm. Varsovan sekä Rotterdamin ja Kondor-legioona Guernican Espanjan sisällissodassa. Muistissa taisi olla myös 1ms-aikaiset Saksan ilmalaivaiskut Lontoon siviilikohteisiin. Siispä Englanti halusi kostaa ja sen jälkeen homma sitten eskaloitui puolin ja toisin.

Syytetäänkö nyt komukaksi tai imperialistisiaksi jos asian esittää näin?

molempia :D -tuplana tietysti!

Amerikkalaiset eivät ole koskaan olleet hyviä sotilaina.

Amerikkalainen kalusto on aina ollut keskinkertaista.

Amerikkalaiset kenraalit ovat aina olleet yliaggressiivisia tomppeleita tai ylivarovaisia nörttejä.

Mutta on yksi asia, jonka amerikkalaiset ovat aina hanskanneet ja jossa he ovat olleet aina parempia kuin vihollisensa, ja se on logistiikka. Amerikkalaiset todella osaavat huoltoaselajin ja sodankäynnin tukitoiminnot paremmin kuin kukaan muu, ja se on aina ollut se, mikä on ratkaissut sodan amerikkalaisten puolelle. Ne ammukset, polttoaine, muona ja varusteet on aina saatu oikeaan paikkaan oikeassa ajassa, ja vain sillä on loppupeleissä todella ollut merkitystä. Niin Normandiassakin, jonka piti olla logistisesti täysin mahdoton paikka saksalaisten mielestä - kummasti kuitenkin PLUTO ja MULBERRY toimivat. Bailey-silta tunnetaan Suomenkin armeijassa.

... vain pieni ystävälliseksi tarkoitettu
huomautus!