LASTEN KANSSA PURJEHDUS

Merituulipurjehtija

Perheemme on juuri ostamassa Nordisk Familje- venettä 27 jalkaista mutta vielä hitusen tuumiin sillä on pari vilkasta lasta 3 sekä 5 vuotiaat.
Onko kellään kokemusta lasten kanssa purjehtimisesta, onko nautittavaa ja miten on sujunut? Lapsemme kyllä rakastavat merellä oloa jne. ja vahtiahan heitä saa myös maalla
eli tietty itse toivon että tästä tulisi perheen rakas harrastus. Merelle kovin halajamme.

T.aloitteleva purjehtija

12

2680

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ihan hyvin

      Välillä se on nautittavaa, välillä ei ;-)
      Sopivat reitit ja mielekästä tekemistä lapsille, niin ei tuu tylsää. Maisemia he eivät välttämättä jaksa tuijottaa samalla lailla kuin aikuiset...

      Lapset tykkää kun he saavat tehdä samoja juttuja kuin aikuiset. Eli valvonnan alla 3- ja 5-vuotiaat voivat esim. ohjata.
      Kannattaa käyttää hakua. Tästä aiheesta löytyy keskusteluja paljon.

      • ja koettu

        Jos tuohon vielä lisää jonkun oman vastuullisen tehtävän, jopa pienimmille, niin matkanteosta tulee kaikille yllättävän viihtyisää toimintaa. Aikanaan sitten huomaatte, etteivät lapset malta jättää venettä vanhemmille, kun sitä jo vähän toivoisi. Tai sitten huomaa pitävänsä erinäisiä välivuosia reissaten parin junioripurjehtijan kanssa pitkin maata ja maailmaa. Ei ole sekään ollenkaan niin paha juttu kuin miltä kuulostaa.

        Sivusta seuraten kaikki variaatiot löytyvät. Yhdessä pienehkössä veneessä neljä lasta, arviolta 3-12 v, touhusi kannella kovin tärkeän näköisinä tullessa ja lähtiessä, sekä kuulemma matkallakin. Toisessa murrosikäinen polskutteli tylsistyneenä uimapatjalla ja vastaili puhelimeen kaverilleen olevansa täällä jossain veneellä tietämättä missäpäin.


      • mainsaill
        ja koettu kirjoitti:

        Jos tuohon vielä lisää jonkun oman vastuullisen tehtävän, jopa pienimmille, niin matkanteosta tulee kaikille yllättävän viihtyisää toimintaa. Aikanaan sitten huomaatte, etteivät lapset malta jättää venettä vanhemmille, kun sitä jo vähän toivoisi. Tai sitten huomaa pitävänsä erinäisiä välivuosia reissaten parin junioripurjehtijan kanssa pitkin maata ja maailmaa. Ei ole sekään ollenkaan niin paha juttu kuin miltä kuulostaa.

        Sivusta seuraten kaikki variaatiot löytyvät. Yhdessä pienehkössä veneessä neljä lasta, arviolta 3-12 v, touhusi kannella kovin tärkeän näköisinä tullessa ja lähtiessä, sekä kuulemma matkallakin. Toisessa murrosikäinen polskutteli tylsistyneenä uimapatjalla ja vastaili puhelimeen kaverilleen olevansa täällä jossain veneellä tietämättä missäpäin.

        oli aivan ylioptimistinen vastaus.yleensä lapsille ei löydy juurikaan tehtäviä eikä ne ole mitään heille nimettyjä kovinkaan mielellään tekemässä.alle kävelyikäisten kanssa aina ranatuminen on,kun niitä pitäisi syöttää ja siellä ne sitten huutavat.ja raskaampaa hoito kuin kotona,koska tila pieni,vettä sataa ja suihku ei toimi tai sitä ei ole.eikä mikroaaltouuniakaan.1-6 vuotiaita pitäsi viihdyttää aika ja kulkea pitkin leikkipuistoja satoi tai paistoi.ja pelastusliivien käytöstä ainainen narina.ja pelko missä telovat itsensä.7-11 vuotiaat kohtuu helppoa väkeä.mitään tehtäviä monen tunnin purjehduksen aikana ei heille kuitenkaan voi juurikaan sälyttää.ovat sitten pirteinä vaatimassa heti ruokaa ja aktiviteettia kun perille tullaan.12 veestä eteenpäin alkaa kaikenlainen vastustus tulla mukaan ja lopulta 15-16-vuotiaina ne ei lähde eikä niitä uskalla yksinkään kotia jättää.venettä ne eivät teiltä halua vasta kuin yli 18-vuotiaina.silloinkin taidot on sellaiset,että hirvittää antaa.tuo murrosikäinen patjalla on realismia.ainoa tyytyväinen lapsi on se,joka saa DVD:t ja moottorilla varustetun kumiveneen,jolla ne sitten pilaavat koko sataman mielen pärisyttäessään edes takaisin.ja itselläni on ollut joskus vene täynnä lapsia kaikista mainitsemistani ikäluokista.h-veneessä oltiin mm. viisi viikkoa yhteen mittaan 2 aikuista ja kolme pientä lasta.onneksi kaikki huudot ja vesisateet unohtaa,mutta tammisaaren fladalandet on ikuisen aurinkoisena mielessä.


      • realismia
        mainsaill kirjoitti:

        oli aivan ylioptimistinen vastaus.yleensä lapsille ei löydy juurikaan tehtäviä eikä ne ole mitään heille nimettyjä kovinkaan mielellään tekemässä.alle kävelyikäisten kanssa aina ranatuminen on,kun niitä pitäisi syöttää ja siellä ne sitten huutavat.ja raskaampaa hoito kuin kotona,koska tila pieni,vettä sataa ja suihku ei toimi tai sitä ei ole.eikä mikroaaltouuniakaan.1-6 vuotiaita pitäsi viihdyttää aika ja kulkea pitkin leikkipuistoja satoi tai paistoi.ja pelastusliivien käytöstä ainainen narina.ja pelko missä telovat itsensä.7-11 vuotiaat kohtuu helppoa väkeä.mitään tehtäviä monen tunnin purjehduksen aikana ei heille kuitenkaan voi juurikaan sälyttää.ovat sitten pirteinä vaatimassa heti ruokaa ja aktiviteettia kun perille tullaan.12 veestä eteenpäin alkaa kaikenlainen vastustus tulla mukaan ja lopulta 15-16-vuotiaina ne ei lähde eikä niitä uskalla yksinkään kotia jättää.venettä ne eivät teiltä halua vasta kuin yli 18-vuotiaina.silloinkin taidot on sellaiset,että hirvittää antaa.tuo murrosikäinen patjalla on realismia.ainoa tyytyväinen lapsi on se,joka saa DVD:t ja moottorilla varustetun kumiveneen,jolla ne sitten pilaavat koko sataman mielen pärisyttäessään edes takaisin.ja itselläni on ollut joskus vene täynnä lapsia kaikista mainitsemistani ikäluokista.h-veneessä oltiin mm. viisi viikkoa yhteen mittaan 2 aikuista ja kolme pientä lasta.onneksi kaikki huudot ja vesisateet unohtaa,mutta tammisaaren fladalandet on ikuisen aurinkoisena mielessä.

        Lapset ja vielä enemmän vanhemmat ovat erilaisia. Meillä kyllä sikäli kun narinaa on kuulunut, sitä on tullut enemmän siltä toiselta vanhemmalta, arvatkaa vain kummalta. Nyt jo aikuisen nuorison pitää poissa veneeltä vain omat purjehtimiset. Sinällään harmi, ilman kevytvenekisoja minulla olisi vielä pätevämpi miehistö Suursaaren kierrossa.


      • ratkaisee
        mainsaill kirjoitti:

        oli aivan ylioptimistinen vastaus.yleensä lapsille ei löydy juurikaan tehtäviä eikä ne ole mitään heille nimettyjä kovinkaan mielellään tekemässä.alle kävelyikäisten kanssa aina ranatuminen on,kun niitä pitäisi syöttää ja siellä ne sitten huutavat.ja raskaampaa hoito kuin kotona,koska tila pieni,vettä sataa ja suihku ei toimi tai sitä ei ole.eikä mikroaaltouuniakaan.1-6 vuotiaita pitäsi viihdyttää aika ja kulkea pitkin leikkipuistoja satoi tai paistoi.ja pelastusliivien käytöstä ainainen narina.ja pelko missä telovat itsensä.7-11 vuotiaat kohtuu helppoa väkeä.mitään tehtäviä monen tunnin purjehduksen aikana ei heille kuitenkaan voi juurikaan sälyttää.ovat sitten pirteinä vaatimassa heti ruokaa ja aktiviteettia kun perille tullaan.12 veestä eteenpäin alkaa kaikenlainen vastustus tulla mukaan ja lopulta 15-16-vuotiaina ne ei lähde eikä niitä uskalla yksinkään kotia jättää.venettä ne eivät teiltä halua vasta kuin yli 18-vuotiaina.silloinkin taidot on sellaiset,että hirvittää antaa.tuo murrosikäinen patjalla on realismia.ainoa tyytyväinen lapsi on se,joka saa DVD:t ja moottorilla varustetun kumiveneen,jolla ne sitten pilaavat koko sataman mielen pärisyttäessään edes takaisin.ja itselläni on ollut joskus vene täynnä lapsia kaikista mainitsemistani ikäluokista.h-veneessä oltiin mm. viisi viikkoa yhteen mittaan 2 aikuista ja kolme pientä lasta.onneksi kaikki huudot ja vesisateet unohtaa,mutta tammisaaren fladalandet on ikuisen aurinkoisena mielessä.

        Niin... lapsia ei ole pakko mukaan, jos ei niitä kestä. Samanlaista se hoito on kotonakin. Tietyt asiat hoituu nopeammin ja yksinkertaisemmin, mutta onnistuu myös veneessä.
        Kun lapsi tottuu pienestä pitäen olemaan veneessä, ei häntä haittaa kylmä vesi peppupesussa. Ruokaa voi syödä myös kylmänä välipalatyyppisesti (puurot, jogurtit, leivät, murot yms).
        Mutta kun vanhempi ajattelee, että "onpas kylmää vettä, onpas ikävää, onpas ahdasta", niin se tarttuu myös lapsiin ja sitten on ikävää kaikilla.

        Se on vaan totuus, että kaikille ei reissaus käy.


    • veneessä

      Meillä on 3 ja 7 vuotiaat pojat mukana. Toinen vene menossa, aloitettiin purjehdus kun kuopus oli alle vuoden. Lapsille pitää vaan keksiä mielekästä puuhaa, maisemiahan ne ei jaksa katsella. Ohikulkevia veneitä kylläkin.

      Meillä on hätäratkaisuna mukana aina läppäri ja muutama DVD-leffa lapsille. Viime kesänä tätä ratkaisua tuli käytettyä aika useasti, tähän mennessä tätä kesää ollan selvitty ilman.

      Fakta on kuitenkin että kun vanhemmat nauttivat matkanteosta, niin lapset odottavat kuitenkin sitä perillepääsyä :).

    • vesillä

      Lasten kanssa purjeveneessä on ihan yhtä helppoa tai vaikeaa kuin lasten kanssa missä tahansa. Homma on lähes kokonaan kiinni omasta asenteestasi. Jos selviydyt kuivalla maalla, selviydyt veneessä. Mutta jos olet niitä vanhempia joille kaikki asiat ovat hankalia ja epämiellyttäviä, niin sitä ne ovat myös veneessä. Ja ilman lämmintä vettä....

      • merituuliapurj

        vastaajille,

        ostimme siis Nöffin ja kohta merille =O)


      • vmg
        merituuliapurj kirjoitti:

        vastaajille,

        ostimme siis Nöffin ja kohta merille =O)

        että tuon ikäisten lasten ollessa mukana, toinen aikuinen ei koko ajan pysty olemaan kansihommissa. Milloin on pissahätää lapsella tai jotain pikkumurhetta. Lapset tosin keksii veneessä aivan huimia juttuja ja nyhjää tyhjästä -periaatteella -ainakin oman kokemuksen mukaan. Muistan kerrankin kun jyskimme kovaan vasta-aaltoon, nuorempi hävi jonnekin veneen uumeniin. Jokusen kerran piti hakea, kunnes hän löytyi ahtaasta vaatekaapista ja sanoi onnellinen hymy naamallaan, että tää on lintsin vuoristorata. Vene siis keikkui aika lailla. Sitloodassa on pistopunkilla omat avattavat ikkunaluukut, ja niistä huutelu ja häiriköinti on myös aika kova juttu. No vanhempi on jo mp3-iässä, joten häntä ei juuri näy kannella ennen kuin alkaa olla merenkäyntiä. Pelikonsoli on myös sairaan hyvä angstintappaja. lapset pelaavat Nintendo DS:illään Mario Cartia yms muita pelejä, joita voi pelata mano a mano.

        Muista perässä vedettävät lelulaivat, vesipyssyt, hiekkalelut yms. roinat. Tee myös sopivaa ruokaa valmiiksi, että nälän yllättäessä tule kiire.


    • Sir BB

      ollaan perillä?

    • -Mika-

      Mielenkiintoinen aihe...
      Kerron vain omista kokemuksistani, mutta ehkä ne valaisee jonkin verran asiaa...

      Olen purjehtinut kuuden lapseni kanssa kaikenkaikkiaan nyt yli 20 vuotta. Vanhimman kanssa jäi yhteiset veneretket vähiin, joten en niistä juuri muista / kerro.

      Nykyiset mukana kulkevat lapset on 3 ja 5 vuotiaat pojat sekä 12, 14 ja 15 vuotiaat tytöt, joten kerron niistä.


      - 15 vuotias: purjehtinut eniten ja pitää siitä. On ollut purjehdusleireillä (jollapurjehdusta), kisassa gastina (viimeksi Emäsalossa) ja tykkää ajaa spinnua! Lähdössä myös rippileirille perinnealuksella. Aina avulias gasti, ollut jo useita vuosia. Osaa myös, joten kaikkea ei tavitse erikseen aina opettaa.

      14 vuotias: Kulkee mukana, viihtyy kannen alla ja omissa oloissaan (muutenkin). Kunhan mukana on kirjoja, piirustuspaperia ja kyniä niin suorastaan näkymätön kulussa oltaessa. On aiemmin ollut myös purjehdusleirillä, kisassa mukana gastina, mutta ei oikein innostunut.

      12 vuotias: aina innolla lähdössä merelle, tykkää touhusta, mutta ei osallistu varinaisesti toimintaan. Lähteen mukaan myös, kun muuten olen menossa "äijäporukassa" viikonloppureissulle.

      5- vuotias (poika) menee kuin elohopea pitkin venettä, kokoajan saa vahtia, haluaisi tehdä kaikkea "purjehdusjuttuja" mutta pitkäjänteisyys ei vielä riitä. Ei valita, on nälkä vaan kuin muillakin ja osaa käyudä jo vessassa itsekseen.

      3- vuotias(poika): Pelkää kun vene kallistuu, ei oikein viihdy kulussa oltaessa, mutta tyyntyy kun kerrotaan olevamme matkalla kivaan saareen. Tarvitsee aikuisen seuraa koko ajan.

      Olemme tällä porukalla kulkeneet saaristomerta mm. Hai-veneellä monta kesää, eikä koskaan ole kuulunut valituksen sanaa lapsilta mukavuuksien puuttumisesta, se on jotenkin kuulunut asiaan. Tietysti vaimolla oli rankempaa vaippa-aikana, kun juoksevasta vedestä ei ollut tietoakaan lämpöisestä nyt puhumattakaan.

      Perussysteemi on ollut seuraava: Purjehdin käytännössä yksin (tai ainakin varaudun siihen), rantautumisissa mukana joko vanhin lapsista tai vaimo, muut komennan kylmästi "pois tieltä" kajuuttaan. Päivämatkat lyhyehköjä. Lähtö yleensä lounaan jälkeen kello 12 -13 ja rantautuminen seuraavaan kohteeseen viimeistään kello 19- 20. Toisinaan pari päivää samassa saaressa, jos se on ollut lasten mieleen. Ei koskaan vierassatamia, ainoastaan luonnonsatamia joissa ei muita veneitä ole (onnistuu vieläkin, vaatii vaan mielikuvitusta).
      Meillä on ollut lisäjuttuna vielä sellainen, että lapset on toisinaan saaneet valita kohdesataman. Yksinketaisesti se on mennyt niin, että sopivaksi katsomani ajankohtana (...mulla on nälkä, koska mennään saareen, mihin saareen me mennään...) olen sanonut, että etsikääpäs tytöt meille sopiva saari, niin heti mennään maihin.

      Eväät: veneessä meillä on aina veispulloja ainaskin pari per taulu koko ajan käsillä. Tämä on tärkeää, koska vesillä elimistö kuivuu herkästi. Lisäksi voileipätarvikkeet (reissumies, sämpylää, valmiiksi viipaloitua juustoa ja leikkeitä) on aina käytettävissä. Jos joku lapsista sanoo:"mulla on nälkä, koska syödään", niin vastaus on:"tiedät, missä on leivät ym. Tee muille samalla pari leipää.
      Vessana Haissa oli sanko, joka oli kulussa oltaessa kajuutassa. Tytöt tottui siihen suunnillen heti potan jälkeen, joten se oli suorastaan luonnollinen tapa.

      Lopuksi:
      Ajattele miten saat vaikkapa parin sadan kilometrin matkan sujumaan autolla koko perheen kanssa. Samat säännöt toimii jotenkin myös purjehdusretkeen. Valmiit eväät auttaa, samoin muu välttämättömän huomioiminen, mutta sitä viihdykettä ei oikeasti ole ainakaan meidän perhe tarvinnut.

      -Mika-

      • pilkki..

        Meillä poika pilkki noin 3v alkaen aina laitureilla kun mahdollista ja isompana veti viehettä perässä. Pilkki mahtuu pieneen tilaan eikä mene helposti sekaisin.

        Amm


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kumpi teki aloitteen?

      😃 häh
      Ikävä
      109
      4186
    2. Onko kaivattusi ulkoisesti

      paremman vai huonomman näköinen kuin exäsi? 🪤
      Ikävä
      78
      3436
    3. Oletko koskaan stalkannut kaivattuasi?

      Jos olet, miten olet stalkannut? Jäitkö kiinni? Onko hän stalkannut sinua? Jos on, miten suhtauduit?
      Ikävä
      73
      3208
    4. Karhuryhmä

      Kellään tarkempaa tietoa miksi ja missä karhuryhmä ollut? Perheväkivaltaa vai huumeperintää kenties taas?
      Jämsä
      24
      3179
    5. Just alkoi ottamaan päähän

      Miten voikin mennä näin, että koko päivän haluaa vain nähdä toisen ja lähelle. Sitten aivan salamana mieleen tulee kaikk
      Ikävä
      22
      3012
    6. Mitä kaikkea sä

      Olisit valmis tekeen mun eteen vielä? Vai oletko mitään?
      Ikävä
      72
      2886
    7. "Mielipide: Äärivasemmiston uhka on otettava vakavasti"

      Demokratia näyttäisi olevan Halla-aholle enemmänkin välttämätön paha kuin tavoiteltava asia. Väkivallan ihannointi ja m
      Maailman menoa
      40
      2731
    8. Raisionkaaren koira hyökkäys

      Taas nähtiin että koiriin ei voi luottaa. Eilen illalla vapaana ollut koira hyökkäsi Raisionkaarella kolmen henkilön kim
      Raisio
      52
      2628
    9. Tapa jolla kohtelit minua viimeksi miellytti erityisesti

      Osaat huomioida kauniisti ja katsot aina tilanteita yhteisen hyvän kannalta. Sitä arvostan erityisesti.
      Ikävä
      83
      2483
    10. Ei me saada toisiamme

      Ei vaan saada. On vain haaveita ja uunelmia
      Ikävä
      33
      2364
    Aihe