Uskon, että on olemassa joku korkeampi voima, joka ohjailee ihmisten käyttäytymistä ym.
En usko, että se korkeampi voima on kristittyjen Jumala.
Uskon hyvään ja pahaan.
Se korkeampi voima, mihin uskon, on enemmänkin hyvä kuin paha. Se on avarakatseisempi kuin kristittyjen jumala.
Jollain tapaa uskon myös muiden uskontojen jumaliin. Tai yhteen "yhteiseen jumalaan". Vaikea selittää...
En usko että tämä korkeampi voima olisi mikään kohtalo tms. vaan jokin jumalan kaltainen.
Uskon, että kuolleet sukulaiset voivat tulla luoksemme "kummituksina".
Uskon myös enkeleiden kaltaisiin olentoihin, jotka pitävät ihmisistä huolta.
Siis onko tällaiselle henkilölle jokin nimitys vai olenko vain ihan täysi sekopää? :)
En usko, että se korkeampi voima on kristittyjen Jumala.
Uskon hyvään ja pahaan.
Se korkeampi voima, mihin uskon, on enemmänkin hyvä kuin paha. Se on avarakatseisempi kuin kristittyjen jumala.
Jollain tapaa uskon myös muiden uskontojen jumaliin. Tai yhteen "yhteiseen jumalaan". Vaikea selittää...
En usko että tämä korkeampi voima olisi mikään kohtalo tms. vaan jokin jumalan kaltainen.
Uskon, että kuolleet sukulaiset voivat tulla luoksemme "kummituksina".
Uskon myös enkeleiden kaltaisiin olentoihin, jotka pitävät ihmisistä huolta.
Siis onko tällaiselle henkilölle jokin nimitys vai olenko vain ihan täysi sekopää? :)
Vastaukset 13
Vanhimmat
En tarvitse kenenkään kiihkouskovaisen saarnaa siitä, että joudun nyt ikuiseen kadotukseen tai muuta vastaavaa. Ne jutut ei minuun tehoa kuitenkaan. Eli jos joku hieman avarakatseisempi osaisi minulle tuohon jotain vastata... Mielellään tietysti joku, joka ajattelisi samalla tavoin. Jos sellaisia nyt edes on. :)
En tiedä tarkelleen mikä uskontokunta voisi olla kohdallasi kyseessä,mutta uskontoja on yhtä paljon kuin ihmisiä,joten etköhän jotakin keksi...
Perusta vaikka,oma uskontokunta...
Ilmiselvästi uskot johonkin sellaiseen joka on olemassa jollakin tavalla ja tasolla. Ja jopa itse vastasit itsellesi tuossa itsellispitoisessa viestissäsi, toki samalla hiukan kristittyjä pilkaten, joka olikin ilmeisesti tarkoituksesi jo alunperin. Eli, olet antikristillinen ihminen jolla on empatian ja oikean uskon puute sekä taikauskoon taipuva mieli!
Itse asiassa en kyllä pilkkaa kristittyjä, päinvastoin arvostan kristittyjä, jotka ovat löytäneet Jumalan. Mutta koska en itse Jumalaa ole kohdannut missään muodossa, en voi sanoa ainakaan kristittyjen Jumalaan uskovani. Vähän vaikea sitä on selittää...
Lue Raamattua ja aloita vaikka Johanneksen evankeliumista. Ehkäpä Jumalan Sana avaa ymmärryksesi näihin asioihin kuin jotkut saarnat.
Piti kirjoittamani, että ehkäpä Jumalan Sana avaa ymmärryksesi paremmin kuin saarnat.
Siunausta!
Noh, jos arvostat, niin osoita sitä sitten hieman eri tavalla. Jätä ensiksi vaikka kaikki viittaukset Luojaamme tekemättä. Ei yksikään ihminen ole kohdannut jumalaa, taivaallista Isää kasvotusten, silmästä silmään vielä. Joten et siinä suhteessa ole jokin poikkeus vaan samanarvoinen kuin me muutkin.
"Ei yksikään ihminen ole kohdannut jumalaa, taivaallista Isää kasvotusten, silmästä silmään vielä."
Krisseleiden mukaan Neitsy Maria on siellä ja lienee joku muukin.
Taikauskosi on jännää, rusinapullailua, hyvä veljeni.
Olet harhaoppinen pakarapakana, kuten muutkin epäuskoiset lurjukset. Rukoilen puolestasi sinä syntinen karvanaama :)
Tuo se sitten lämmitti mieltä! :D
Niin, siis moni on sanonut että olen uskonnollisempi ihminen kuin esimerkiksi ystäväni tai perheenjäseneni. Ihmettelen vain, että kun en itsekään tiedä, mihin uskon, niin miten muka olen niin uskonnollinen...?
Rukoilen kyllä paljon ja rukouksissani puhun kristittyjen Jumalalle. Mutta on niin paljon juttuja kristinuskossa, jotka minusta mättää. Pitäisi sitten varmaan tosiaan tutustua Raamattuun tarkemmin...
Palatkaamme siihen, että asioiden täytyy olla jonkun luomia. Asioita, jotka ovat järjellä käsitettäviä, on ihminen, elämä ja maailmankaikkeus; kaikki ne ovat rajallisia ja päättyviä; seurauksena tästä ne ovat voimattomia, epätäydellisiä ja tarvitsevat muita. Ihminen on epätäydellinen siksi, että hän kasvaa vain tiettyyn rajaan, jota hän ei voi ylittää. Hän on siis päättyvä. Elämä on myös päättyvä, koska se ilmenee yksilöissä (eläimissä, ihmisissä) ja se voidaan havaita yksilön loppuun saakka, siis se on rajallinen. Maailmankaikkeus on päättyvä, koska se on kaikkien taivaankappaleiden/planeettojen summa, ja kukin planeetta on päättyvä; ja päättyvien asioiden summa on päättyvä, siis maailmankaikkeus on päättyvä. Näin ovat ihminen, elämä ja maailmankaikkeus päättyviä.
Miettiessään sitä, mikä on päättyvää, tulee siihen päätelmään, ettei se voi myöskään olla ikuista, muutenhan se ei olisi päättyvää, ja sellaisena sen täytyy olla jonkun muun kuin itsensä luomaa. Sen jonkun täytyy olla ihmisen, elämän ja maailmankaikkeuden luoja. Tämä Luoja on joko jonkin toisen luoma tai sitten Hän on itsensä luoma tai sitten Hän on ikuinen, riippumaton. Epäilemättä on täysin väärin, että Hän olisi jonkin toisen luoma, sillä jos niin olisi, olisi Hän päättyvä. Ja että Hän olisi luonut itse itsensä, on yhtä väärin, sillä jos niin olisi, olisi Hän samanaikaisesti sekä Luoja että luotu, mikä olisi mieletöntä. Tästä seuraa, että Hänen täytyy olla ikuinen, riippumaton. Me kutsumme Luojaa Jumalaksi/Allahiksi.
Tästä huolimatta voi jokainen henkilö, jolla on kyky ajatella, ymmärtää itse asioiden olevaisuudesta, että niillä on Luoja, joka on ne luonut, koska pidämme niitä epätäydellisinä, voimattomina ja toisia tarvitsevina; siis ne ovat varmasti luotuja. Siksi riittää, kun kiinnittää huomionsa mihin tahansa maailmankaikkeudessa, ihmiseen ja elämään, tehdäkseen sen johtopäätöksen, että on olemassa Luoja, Hallitsija. Siksi jonkun maailmankaikkeuden planeetan katseleminen, jonkin elämänvaiheen miettiminen tai jonkin ihmisen ominaisuuden ymmärtäminen, antaa todisteita Jumalan olemassaolosta. Edelleen näemme, että pyhä Koraani ohjaa huomiomme asioihin ja kehottaa ihmisiä miettimään niitä, omaa ympäristöään ja mitä heidän elämäänsä liittyy, vakuuttuakseen Jumalan olemassaolosta. Ihminen havaitsee, kuinka asiat tarvitsevat muita asioita ja päättelee, että on varmasti olemassa Luoja, Hallitsija. Sadat Koraanin säkeet johdattavat ymmärtämään tämän.
"Miettiköön ihminen, mistä hänet on luotu!. Hänet on luotu pienestä pursuavasta pisarasta, joka on lähtöisin kupeiden ja rintakehän välistä."
(Koraani 86:5-7)
"Taivasten ja maan luominen sekä yön ja päivän vaihtelu ovat totisesti tunnusmerkkejä niille, joilla on ymmärrystä."
(Koraani 3:189)
"Hänen merkkejään on myöskin taivaitten ja maan luominen sekä kieltenne ja ihonvärinne moninaisuus. Totisesti, tässä on merkkejä maailman kansoille."
(Koraani 30:22)
"Eivätkö he näe, kuinka pilvet on luotu, kuinka taivas on kaartunut korkeaksi, kuinka vuoret on pystytetty ja kuinka maa on avaraksi levitetty?"
(Koraani 88:17-20)
"Katso, taivasten ja maan järjestyksessä, yön ja päivän vaihtelussa, laivojen purjehtimisessa merellä niiden kuljettaessa sellaista, joka hyödyttää ihmisiä, vedessä, jonka Jumala taivaasta lähettää ja jolla Hän elvyttää maan sen horrostilan jälkeen, kaikenlaisten eläinten leviämisessä yli maan, tuulten suunnissa ja pilvien nöyrässä kulussa taivaan ja maan välillä, on totisesti tunnusmerkkejä (Jumalan kaikkivaltiudesta) ihmisille, joilla on ymmärrystä."
(Koraani 2:164)
Tämän lisäksi on muitakin merkkejä, jotka haastavat ihmistä mietiskelemään syvästi asioita, ympäristöä, ja kaikkea siihen liittyvää, ja siten päätyä Luojan, Hallitsijan olemassaoloon, jotta ihmisen usko Jumalaan olisi varma ja luja, sen ollessa johdettu älyn ja todisteiden avulla.
Totisesti usko Luojaan, Hallitsijaan on synnynnäinen kaikissa, mutta tämä vaistomainen usko tulee tunteista, jotka puolestaan eivät tuota luotettavia eikä varmoja tuloksia. Tunteet lisäävät uskoon usein epätosia asioita, jotka johtavat ihmisen harhaan ja hukkaamaan uskonsa. Epäjumalanpalvonta, taikausko ja mytologia ovat tuloksia tunteenomaisesta uskosta. Siksi, jotta ei sekoitettaisi Jumalaan ominaisuuksia, jotka ovat vastoin Hänen luontoaan tai jottei nähtäisi Jumalaa aineellistuneena, mikä johtaa ateismiin tai polyteismiin, fantasioihin tai taikauskoon, jotka kaikki johtavat pois aidosta uskosta, Islam ei jätä tunteita ainoaksi tieksi uskoon. Sen tähden Islam kehottaa käyttämään tunteita harkiten ja velvoittaa jokaisen muslimin käyttämään ymmärrystään uskoakseen Jumalaan sekä kieltää pelkän matkimisen uskonnossa. Siksi Islamissa järjen tehtävänä on olla tuomarina kunkin uskonkäsityksessä.
"Taivasten ja maan luominen sekä yön ja päivän vaihtelu ovat totisesti tunnusmerkkejä niille, joilla on ymmärrystä."
(Koraani 3:190)
Ihmisen kehottaminen tutkiskelemaan tarkkaan maailmankaikkeutta ymmärtääkseen sen lakeja ja tullakseen ohjatuksi uskomaan sen Luojaan toistuu Koraanissa satoja kertoja eri kohdissa. Kaikki ne vetoavat ihmisen kykyyn järkeillä, rohkaisten tätä ajattelemaan syvästi ja mietiskelemään, jotta usko rakentuisi järjelle ja todisteille; varoittaen tätä vain jäljittelemään esi-isiensä tapoja ilman järkeilyä, miettimistä ja vakuuttumista siitä, mikä on totta. Tämä on se, mihin Islamin usko kehottaa. Se on usko valistunutta ja itsevarmaa ihmistä varten, joka on etsinyt etsimistään ja miettinyt miettimistään, kunnes hän tämän ajattelu- ja etsimisprosessin jälkeen on vakuuttunut Jumalan Kaikkivaltiaan olemassaolosta.
Vaikka järjen käyttäminen Jumalaan uskomiseksi on pakollista, on ihmisen ymmärrys rajallinen kunkin aistien ja henkisen kapasiteetin mukaan, sillä ihmisjärki, vaikka se kuinka kasvaisi ja kehittyisi, on itsessään rajoitettu ja sen rajat ovat ylittämättömät. Siten myös ihmisen kyky ymmärtää Jumalan luonnetta on rajallinen, koska Hän koko maailmankaikkeuden, ihmisen ja elämän tuolla puolen. Ihmisen järki ei voi ymmärtää sitä, mikä on ihmisen saavuttamattomissa ja sen tähden hän ei voi ymmärtää Jumalan olemusta. Siksi emme kysy, miksi ihminen uskoo Jumalaan, vaikka hän järjellään ei voi käsittää Jumalaa, sillä usko on uskoa Jumalan olemassaoloon.
Jumalan olemassaolo on käsitettävissä luomakunnan, maailmankaikkeuden, ihmisen ja elämän olemassaolon kautta, jotka kaikki ihminen voi ymmärtää, koska ne ovat hänen järkensä rajoissa. Ihminen siis ymmärtää ne ja siitä hän ymmärtää, että on olemassa niiden kaikkien Luoja, joka on Jumala. Siksi usko Jumalaan on rationaalinen ja järjellisten kykyjen rajoissa. Tämä on vastakohta Jumalan olemuksen käsittämiselle, mikä on mahdotonta, koska se on yläpuolella maailmankaikkeuden, elämän ja ihmisen, toisin sanoen kaiken järjen tavoittamattomissa. Tämän puutteen sinänsä tulisi olla yksi uskoa vahvistavista tekijöistä, ei suinkaan epäuskon ja epäilyksen lähde.
Jos oli, niin olipa hyvä sellainen! Vau.
Olen samoilla linjoilla. Joitakin usk. yhteisöjä on koettu ja tarve on uskoa jotakin, selittää olemassaoloa, ihmistä, maailmaa. Se tuntuu tärkeältä. Elämän oravanpyörä kehdosta hautaan ei voi olla kaikki mitä on. Synnyin kristittyyn perheeseen. Olin kai jotenkin uskossa lapsena. Sitten aloin ajatella ja vähitellen erkaannuin kristinuskosta, koska se vaan ei tuntunut omalta. Raamattua on luettu jne. Turha kenenkään messuta siitä mitä siellä sanotaan. Viisautta on ihmisten kirjoitukset väärällään. Itse haluan löytää kaikesta järkeä, haluan hyvän selityksen, mutta niin että se sisältää luojan, koska sekin on järkevää.
Ajattelen että maaplaneetta on eläinten (apinoiden? :D) planeetta. Ja ihminen on heitetty tänne ikään kuin vankilaan. Sen vuoksi me täällä ihmettelemme, mistä olemme tulleet, toisin kuin eläimet, jotka ilmeisesti eivät sellaisia juuri pohdi. Kaikki uskonnot on keksitty selittämään tätä tilannetta. Ihminen valitsee uskontonsa sen mukaan, mikä häneen eniten vetoaa. Uskonnoissa on hyvää pyrkiminen hyvyyteen ja pahaa yritys alistaa ja syyllistää muita.
Lopuksi en voi muuta todeta kuin, että etsiskelen edelleen niin kuin sinäkin. Olemme etsiskeleviä luonteita. Se on vanhojen sielujen piirre, näin ymmärrän. Erityisesti kristityt tulevat tarjoamaan omaa uskontoaan sinulle, koska ajattelevat sen olevan ainoa totuus. Jos se saa aikaan hyvää, olkoon niin. Oma neuvoni (ei siis välttämättä paras mahdollinen) on että, jos voit, älä suostu mihinkään uskonnollisiin raameihin. Kaikki uskovaiset ovat hekin vain etsijöitä.