mukaan alle 2- vuotias lapsi oli hukkunut kotirannassa. Karmea tapahtuma lapsen vanhemmille.
Uutisessa mainittiin jonkun vanhemman naapurin sanoneen: "Luojaa täytyy kiittää niiden, joiden lapset ovat elossa". Voi olla, ettei lause ollut aivan noin, mutta ajatus on oikea.
Kysyisin nyt: Ovatko elossa olevien lasten vanhemmat vähemmän syntisiä kuin hukkuneen lapsen vanhemmat?
Siitäkö syystä Jumala antoi pikkulapsen (joka ei varmaan vielä itse kerennyt syntiä tehdä)hukkua?
Miksi Jumala ei suojellut tuota pikkulasta? Missä oli hänen suojelusenkelinsä?
Uutisessa mainittiin jonkun vanhemman naapurin sanoneen: "Luojaa täytyy kiittää niiden, joiden lapset ovat elossa". Voi olla, ettei lause ollut aivan noin, mutta ajatus on oikea.
Kysyisin nyt: Ovatko elossa olevien lasten vanhemmat vähemmän syntisiä kuin hukkuneen lapsen vanhemmat?
Siitäkö syystä Jumala antoi pikkulapsen (joka ei varmaan vielä itse kerennyt syntiä tehdä)hukkua?
Miksi Jumala ei suojellut tuota pikkulasta? Missä oli hänen suojelusenkelinsä?
Vastaukset 28
Vanhimmat
luoksensa. Hän tiesi jotain, mitä me emme tiedä. Ehkä lapsi ei olisi vanhempana koskaan voinut kohdata Jumalaa tarpeeksi hyvässä ympäristössä.
Pikkulapset on tosi arvaamattomia ja uteliaita käytökseltään.Vanhempien olisi syytä seurata lapsensa olemista tarkemmin.Esim. Parivuotiasta lasta ei yksin voi jättää mihinkään.Edes omaan pihaan.
Monasti vanhempien keskittymiskyky arjen tapahtumiin on herpaantunut ja vahingot syntyvät helposti.Samansuuntainen tapahtuma kuin autolla ajaminen henkilöllä, joka on kohdannut arjessaan syvän vastoinkäymisen.Tämä tila vastannee pahimmillaan jopa 1.5 promillen humalatilaa.Tietoisuus ei reagoi ympäristön tapahtumiin.
kun jumala ei suojelekaan. Kun jumala unohtaa tai hänen tarkkaavaisuutensa herpaantuu.
Eikö niin?
Miksi sitten sanotte, että jumala suojelee, kun ei suojele kuitenkaan?
Pikkulapsilla piti olla muistaakseni myös suojelusenkeli. Oliko vuoron vaihto vai missä vika kun systeemi ei pelannut?
Miten te helluntailaiset selitätte hukkuneen lapsen vanhemmille tilanteen?
Niin, mikä lie Jumalan aivoitus tässäkin asiassa.Tiedän tapauksia, missä lapsen vakava sairastuminen on vienyt koko perheen Jumalan puhutteluun.Jumala voi puhua tavalla tai toisella.
On huomioitava, miten ihminen käsittelee kuolemaa eri tavoin kuin Jumala.Jumala siis salliin ikävien tapahtumisen tapahtuvan, että ihmiset löytäisivät hänet ja hänen tahtonsa.
Ihminenhän yleensä ajatteleekin, mitä pahaa hän on tehnyt tai miten enkelit eivät suojelleet tms, kun kielteistä tapahtuu.Jumalan ensisijainen tahto ihmisille on löytää hänet.
Toisaalta on muistettava, mitä ihminen kylvää niin sitä myös hän niittää.Esim. Miksi Jumala ei suojele lapsia/äitejä sodan melskeessä, niin tätä enissijaisesti pitäisi kysyä miehiltä.Sodan aloittelijoilta.
Niin, mitä ihminen kylvää, niin sitä hän niittää.Lienee yllättävän todellista arkikäyttäytymistä ihmiselle tänä aikana.
Minkälaisella sydämen asenteella sinä esität noita kysymyksiä? Oletko rukoillen kääntynyt Jumalan puoleen, esim. pyytäen että Hän lähettäisi enkeleitään varjelemaan vaaran hetkellä ja eikö Hän olekaan kuullut rukouksiasi? Entäpä jos meneekin jalka poikki? Niin, mutta jospa siinä kohtaa olisi voinut henkikin mennä; oliko varjelusta vai ei...?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000217&posting=22000000026850418
Jumala ei mikään automaatti. Jumala antaa päivän paistaa niin hyville kuin jumalattomille. Myös onnettomuudet kohtaavat niin hyviä kuin jumalattomia. Mutta Jeesukseen uskova on turvassa myös kuolemassa. Jos vanhemmat ovat uudesti syntyneitä heidän lapsensakin pelastuu ja herätetään kuolleista viimeisenä päivänä. Jumalattomilla taas ei ole tätä toivoa!!
" Jos vanhemmat ovat uudesti syntyneitä heidän lapsensakin pelastuu ja herätetään kuolleista viimeisenä päivänä. Jumalattomilla taas ei ole tätä toivoa!! "
Kun lapsi herätetään kuolleista niin pysyykö hän lapsena tai vauvana sen jälkeen loputtomiin.
Jumalan luona tuo pikkulapsi pääsee enkelten hoiviin, jtka huolehtivat hänestä ja hän kasvaa siellä tiettyyn "ikään". Taivaassahan kaikki ovat lopulta "saman ikäisiä", koska siellä iankaikkisuudessa ei ole mitään vajavaisuutta, ei sairautta, eikä raihnautta, minä veikkaisin että ns. "taivasikä" on 20-25v.
Itse muistan, kun olin täyttänyt 25v., niin ajattelin että "tämäpä olisi hyvä ikä olla vaikka pidempäänkin, kuin vain yhden vuoden"... Mutta ei se auta, kuolemaansa kohden käy ihmisen elontie, vääjäämättä; joka ilta ollaan menty taas päivän verran, lähemmäksi kuolemaa...
Häikäilemätön tuo Jumala kun tuolla tavalla heittää pikkulapsia veteen, vai mitä?
lapsellinen?
Minä taas olen sitä mieltä, että helluntailaiset ja muut uskovat ovat lapsellisia, kun mainostavat jumalansa suojelevan kaikelta pahalta. Sitten, kun tuo suojelu osoittautuu katteetomaksi puheeksi, alkaa selitykset.
4 ja Herra sanoi hänelle: "Kierrä kaupungin, Jerusalemin, läpi ja tee merkki niitten miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä sen keskuudessa tehdään".
5 Ja niille toisille hän sanoi minun kuulteni: "Kiertäkää kaupungin läpi hänen jäljessään ja surmatkaa. Älkää säälikö, älkää armahtako,
6 tappakaa tyyten vanhukset, nuorukaiset, neitsyet, lapset ja vaimot, mutta älkää koskeko keneenkään, jolla on otsassaan merkki; ja alottakaa minun pyhäköstäni." Niin he alottivat niistä miehistä, vanhimmista, jotka olivat temppelin edessä.
Millaisen selityksen nyt haluat?
"Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte."
tehkää parannus? Muuten tekin hukutte.
4 Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat?
5 Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte."
Menisitkö sanomaan tuon hukkuneen lapsen vanhemmille.
4 Taikka ne kahdeksantoista, jotka saivat surmansa, kun torni Siloassa kaatui heidän päällensä, luuletteko, että he olivat syyllisemmät kuin kaikki muut ihmiset, jotka Jerusalemissa asuvat?
5 Eivät olleet, sanon minä teille, mutta ellette tee parannusta, niin samoin te kaikki hukutte."
Etkö osaa vastata yksinkertaiseen kysymykseen.
Voit vastata kyllä tai ei.
Enemmän syntisiä kuin niiden joiden lapset eivät hukkuneet.
Vastaukseni on että en usko syntisyydellä tuossa murheellisessa tilanteessa olevan merkitystä.
Miten muuten itse olet tuollaisessa tilanteessa lohduttanut?
Oletko löytänyt oikeat sanat ja ovatko sopivat joka hukkumisen suhteen samat?
ihmiset vajoavat apatiaan, eivätkä pysty hoitamaan arkisia askareitaan. Parhaiten heitä auttaa, kun kät kaupassa, tekee ruokaa, siivoaa, hoitaa pankkiasioita, auttaa hautausen järjestämisessä.
Jos ao. ihmiset eivät ole uskovaisia, ei uskonnosta puhuminen auta. Pikemminkin päin vastoin. Se saattaa aiheuttaa syyllisyyden tunteita ja ahdistusta.
Varsin monet uskovat ovat lapsen kuoleman jälkeen vieraantuneet uskosta. Tuo on aivan normaalia: onhan Jumala ja usko selkeästi pettänyt heidät. Tyypillinen esimerkki on vanhemmat, joiden lapsi on kuollut vaikeaan sairauteen. Rukous ei ole auttanut paremisessa, joten vanhemmat huomaavat Jumalan olevan petosta.
Niin tai sitten se ei ole ollutkaan, aitoa sydämen uskoa, vaan ehkä pelkkää uskonnollisuutta ja ulkokultaisuutta. Silloin ei sillä ole merkitystäkään vaikka "luopuisi" sellaisesta; niinhän näyttelijäkin luopuu roolistaan, kun näytelmä joskus loppuu... Toivottavasti ihminen saa vielä tilaisuuden olla tosissaankin uskossaan.
Eivät kaikki tietenkään parane, vaikka heidän puolestaan rukoiltaisiin, vaikka olisi uskossakin. "Jumalan tiet eivät ole ihmisen teitä..."
mutta rukoileminen ei vaikuta paranemisprosenttiin millään tavoin. Asia on tutkittu. Ei auta loitsu, manaus eikä rukous.
Kuuluukin alueelle, jota ei voi tutkia, tai voi yrittää, mutta Jumala ei ole luvannut alistua minkään ihmisen tutkimusmetodien alaisuuteen. Hän voi siis ihan "periaatteesta" ohittaa tutkimusyritelmätilanteet. Luueeko ihminen voivansa "laittaa Jumalan koeputeen" tutkimista varten...
Kannattaisiko Jumalaa muistaa ennemminkin, eikä vasta sitten kun jotain kamalaa tapahtuu? Miksi Jumalaa ei muisteta kittää silloin kun kaikki menee hienosti ja hyvin; on terveyttä ja kauppojen hyllyt ja masut on täynnä, hyvät vaatteet päällä ja on kaikkea hyvinvointia...? Niin miksi emme kiitä Jumalaa, silloin kun olisi siihen aihetta?
muistaa auttaa, kun häntä kiittää oikein kovasti?
Kumma äijä tuo Jumala, kun ei tule toimeen ilman jatkuvaa ylistämistä. Vaikuttaa jotenkin vinksahtaneelta. Olisiko sukua diktaattoreille?
Sanoinko jossain kohtaa että Jumalaa täytyisi oikein "kovasti" kiittää? Kunhan muistettaisiin kiittää edes joskus. Kuinka usein itse kiität Jumalaa kaikesta siitä hyvästä, mistä olet osallinen ja mitä saat nauttia päivittäin? Kiittää esim. siitä että saa asua vapaassa ja isenaisessä maassa, jossa vallitsee rauha ja rauhalliset olot.
Miksi Jumala ei suojellut tuota pikkulasta? Missä oli hänen suojelusenkelinsä?
---
Kaikkiin kysymyksiimme emme saa vastauksia.
Tai vastaus tulee vasta vuosien päästä.
Onnettomuudet/sairaudet - Jumalan rangaistusko?
Juutalaiset yleisesti ajattelivat- kuten varmaan moni meistäkin- että erilaiset onnettomuudet ja kärsimys olivat synnin seurausta ja Jumalan kosto.
Tämä käy hyvin ilmi esim. opetuslasten kysyessä Jeesukselta sokeana syntyneestä miehestä:” …kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän?” (Joh. 9:1-3)
Jeesus tyrmää tällaisen ajattelun: ”Ei hän eivätkä hänen vanhempansa tehneet syntiä” (j.3).
Juutalaiset myös ajattelivat, että karmeasta kohtalosta voitiin päätellä onnettomuuden uhrien synnin suuruus (Lue Lk. 13:1-5).
Eri yksilöiden syntisyyttä Jumalan silmissä meidän on mahdotonta luokitella.
Näitä onnettomuuksia ajatellessamme meidän tulisi miettiä ensimmäiseksi, mikä on minun tilani Jumalan silmissä.
Rangaistus ja tuho voidaan välttää vain kääntymällä. ”Kääntykää ja uskokaa evankeliumi” (Lk. 13:5).
Rangaistus ja tuho voidaan välttää vain kääntymällä. ”Kääntykää ja uskokaa evankeliumi” (Lk. 13:5).
---------
Niin, Jumalan aivoituksia on ihmisen vaikea tietää.Esim. Job oli vanhurskas ja Jumalaa pelkääväinen mies ja eli Jumalan suojeluksessa kaikilta puolin.
Mutta Jumala koetteli Jobin uskoa ja salli hänelle vastoinkäymisiä.Huomioitavaa tässä onkin miten Jumala käytti sivullisia ihmisiäkin Jobin mielentilan koettelussa.
Siis uskovan ihmisen vastoinkäymiset on vaikea selkeyttää.Tietenkin selkeät toheloinnit tai muut omat osuudet ongelmiin on jo helppo mieltää.