JOH 6:44 Ei kukaan voi tulla minun luokseni, ellei Isä, joka minut on lähettänyt, vedä häntä.
Ensinnäkään ei ole meidän valitsemastamme hetkestä kiinni uskoako Jumalaan vai ei. Jos Jumala ei meitä armossaan vedä luokseen, meillä ei ole myöskään pääsyä Hänen eteensä.
Usko on lahja, jonka Jumala antaa nöyrille, ei ylpeille.
Kyllä Hän, Taivaan ja maan Herra tietää, kuka vilpittömin mielin Häneen eteensä tulee. Hän tietää, kuka potkii lapsellisuuksissaan "tutkainta vastaan" ja kellä ei ole aikomustakaan nöyrtyä ja kuka haluaa eksyttää nekin, jotka Jumalan luokse hapuilevat.
Kuka tahansa meistä voi aivan vapaasti valita Pahan, valita Tuhoajan, itsepä silloin tiemme valitsemme.
Matteus 18:6 Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi
ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
Ihmiset tänä päivänä touhuavat, käyttävät kaiken aikansa, voimansa ja sen vähäisen älynsä siihen, miten saisivat itselleen paremmat oltavat. Sitten kun kaikki on hyvin, ei ole huolen häivää näköpiirissä, on aikaa miettiä vähän syvällisempiäkin asioita.
Sen sijaan, että ihmiset kääntyisivät elävän Jumalan puoleen, he mieluummin tekevät asiasta kuin asiasta itselleen jumalia, joiden selässä sitten ratsastavat mahtaillen ja uhoavat itse Pyhälle Jumalalle ja sille vähäiselle joukolle, joka Häneen uskoo.
Alla olevakin kuvastaa varsin hyvin tätä:
Jesaja 44:14-20
Käyttöönsä ihminen kaataa setripuita, valikoi metsästä tammen tai rautatammen, joka on saanut puiden keskellä rauhassa kasvaa vahvaksi. Tai hän istuttaa laakeripuita, jotka sade kasvattaa.
Näin hän saa polttopuuta. Sitä hän hakee lämmitelläkseen, siitä tekee valkean tulisijaan paistaakseen leipää. Siitä hän myös valmistaa jumalan, jonka eteen heittäytyy, siitä hän tekee patsaan, jota sitten kumartaa.
Puolet puusta hän polttaa, paistaa sen päällä lihaa, syö, tulee kylläiseksi, lämmittelee ja sanoo: "Hohhoijaa! Siinäpä kunnon tuli. Jo alkaa tarjeta!"
Mutta lopusta puusta hän veistää itselleen jumalan, patsaan, jota hän kumartaa ja palvoo. Hän rukoilee sitä ja sanoo: -- Pelasta minut! Olethan sinä minun jumalani!
Mitään he eivät tiedä, mitään eivät ymmärrä! Heidän silmänsä ovat tahmautuneet umpeen, eivät he näe, heidän sydämensä on turtunut, eivät he tajua.
Eivät he ota opikseen, ei heillä ole älyä eikä ymmärrystä sanoa: -- Puolet siitä poltin tulisijassa, hiilloksella paistoin leipää, paistoin lihaa ja söin. Ja sen rippeistä minä tein tuollaisen iljetyksen! Puupölkkyäkö tässä pitäisi kumartaa?
Tyhjän perässä juoksija! Hänen harhautunut sydämensä eksyttää hänet. Ei hän osaa pelastaa itseään, ei sanoa itselleen: -- Petosta! Minun käteni pitää kiinni tyhjästä!
Jumala kuitenkin odottaa meiltä jotain aivan muuta kuin edellä kuvattu, jotta Hän voisi osoittaa meille armonsa, jotta Hän voisi antaa meille uskon lahjan:
Luukas 17:13
Publikaani seisoi taempana. HÄN EI TOHTINUT EDES KOHOTTAA KATSETTAAN TAIVASTA KOHTI VAAN LÖI RINTAANSA JA SANOI: "JUMALA, OLE MINULLE SYNTISELLE ARMOLLINEN!"
Ensinnäkään ei ole meidän valitsemastamme hetkestä kiinni uskoako Jumalaan vai ei. Jos Jumala ei meitä armossaan vedä luokseen, meillä ei ole myöskään pääsyä Hänen eteensä.
Usko on lahja, jonka Jumala antaa nöyrille, ei ylpeille.
Kyllä Hän, Taivaan ja maan Herra tietää, kuka vilpittömin mielin Häneen eteensä tulee. Hän tietää, kuka potkii lapsellisuuksissaan "tutkainta vastaan" ja kellä ei ole aikomustakaan nöyrtyä ja kuka haluaa eksyttää nekin, jotka Jumalan luokse hapuilevat.
Kuka tahansa meistä voi aivan vapaasti valita Pahan, valita Tuhoajan, itsepä silloin tiemme valitsemme.
Matteus 18:6 Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi
ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen.
Ihmiset tänä päivänä touhuavat, käyttävät kaiken aikansa, voimansa ja sen vähäisen älynsä siihen, miten saisivat itselleen paremmat oltavat. Sitten kun kaikki on hyvin, ei ole huolen häivää näköpiirissä, on aikaa miettiä vähän syvällisempiäkin asioita.
Sen sijaan, että ihmiset kääntyisivät elävän Jumalan puoleen, he mieluummin tekevät asiasta kuin asiasta itselleen jumalia, joiden selässä sitten ratsastavat mahtaillen ja uhoavat itse Pyhälle Jumalalle ja sille vähäiselle joukolle, joka Häneen uskoo.
Alla olevakin kuvastaa varsin hyvin tätä:
Jesaja 44:14-20
Käyttöönsä ihminen kaataa setripuita, valikoi metsästä tammen tai rautatammen, joka on saanut puiden keskellä rauhassa kasvaa vahvaksi. Tai hän istuttaa laakeripuita, jotka sade kasvattaa.
Näin hän saa polttopuuta. Sitä hän hakee lämmitelläkseen, siitä tekee valkean tulisijaan paistaakseen leipää. Siitä hän myös valmistaa jumalan, jonka eteen heittäytyy, siitä hän tekee patsaan, jota sitten kumartaa.
Puolet puusta hän polttaa, paistaa sen päällä lihaa, syö, tulee kylläiseksi, lämmittelee ja sanoo: "Hohhoijaa! Siinäpä kunnon tuli. Jo alkaa tarjeta!"
Mutta lopusta puusta hän veistää itselleen jumalan, patsaan, jota hän kumartaa ja palvoo. Hän rukoilee sitä ja sanoo: -- Pelasta minut! Olethan sinä minun jumalani!
Mitään he eivät tiedä, mitään eivät ymmärrä! Heidän silmänsä ovat tahmautuneet umpeen, eivät he näe, heidän sydämensä on turtunut, eivät he tajua.
Eivät he ota opikseen, ei heillä ole älyä eikä ymmärrystä sanoa: -- Puolet siitä poltin tulisijassa, hiilloksella paistoin leipää, paistoin lihaa ja söin. Ja sen rippeistä minä tein tuollaisen iljetyksen! Puupölkkyäkö tässä pitäisi kumartaa?
Tyhjän perässä juoksija! Hänen harhautunut sydämensä eksyttää hänet. Ei hän osaa pelastaa itseään, ei sanoa itselleen: -- Petosta! Minun käteni pitää kiinni tyhjästä!
Jumala kuitenkin odottaa meiltä jotain aivan muuta kuin edellä kuvattu, jotta Hän voisi osoittaa meille armonsa, jotta Hän voisi antaa meille uskon lahjan:
Luukas 17:13
Publikaani seisoi taempana. HÄN EI TOHTINUT EDES KOHOTTAA KATSETTAAN TAIVASTA KOHTI VAAN LÖI RINTAANSA JA SANOI: "JUMALA, OLE MINULLE SYNTISELLE ARMOLLINEN!"
Vastaukset 2
Vanhimmat
turpa kiinni
palstan aiheesta, niin sinun se kuuluu silloin pitää "turpasi kiinni" ja mennä sellaiselle palstalle, jonka aihe kiinnostaa sinua ja josta osaat myös keskustella.