Työväenjohtaja Arvo "Poika" Tuominen kieltäytyi Talvisodan syttyessä siirtymästä Stalinin määräyksestä Neuvostoliittoon. Hän oleskeli tuolloin Tukholmassa. Tuomiselle oli kaavailtu Terijoen hallituksen pääministerin paikkaa.
Tuomisen kieltäytyminen alistumasta Stalinin tahtoon oli yksi merkittävä tekijä siinä tapauksen kulussa, joka siirsi suomalaiset työläiset vastustamaan Neuvostoliiton valloituspyrkimyksiä.
Vasemmistolaiset tiesivät, ettei elämä "valkoisessa suomessa" ollut oikeudenmukaista, mutta Stalinin "punaparatiisin" todellinen luonne oli jo auennut johtajien lisäksi suurille massoillekin, joten puolenvalinta oli melko helppoa.
Kaikille ei kelpaa se totuus, että tosiasiassa suomalaiset työläiset pelastivat itsenäisyytemme. Sotahan noihin aikoihin perustui paljon enemmän sotilaan kyvykkyyteen fyysisenä taistelijana, kuin nykyisinä aseteknologian aikoina.
Tuomisen kieltäytyminen alistumasta Stalinin tahtoon oli yksi merkittävä tekijä siinä tapauksen kulussa, joka siirsi suomalaiset työläiset vastustamaan Neuvostoliiton valloituspyrkimyksiä.
Vasemmistolaiset tiesivät, ettei elämä "valkoisessa suomessa" ollut oikeudenmukaista, mutta Stalinin "punaparatiisin" todellinen luonne oli jo auennut johtajien lisäksi suurille massoillekin, joten puolenvalinta oli melko helppoa.
Kaikille ei kelpaa se totuus, että tosiasiassa suomalaiset työläiset pelastivat itsenäisyytemme. Sotahan noihin aikoihin perustui paljon enemmän sotilaan kyvykkyyteen fyysisenä taistelijana, kuin nykyisinä aseteknologian aikoina.
Vastaukset 3
Vanhimmat
..on vaikea koko kansan niellä näinkin suurina paloina yhdellä kertaa mitä tarjoilit tässä tekstissäsi. Ehdottaisin että yrittäisit annostella sen pienemmissä erissä kansalle, silloin se saattaisi mennä perille ehkä helpommin.Mutta yritetään...
"Työväenjohtaja Arvo "Poika" Tuominen kieltäytyi Talvisodan syttyessä siirtymästä Stalinin määräyksestä Neuvostoliittoon. Hän oleskeli tuolloin Tukholmassa. Tuomiselle oli kaavailtu Terijoen hallituksen pääministerin paikkaa."
---mutta mutta...Rautkallio on päätynyt omissa tutkimuksissaan siihen tulokseen että Tuomisen ei tarvinnut edes kieltäytyä Terijoen hallituspaikasta koska sitä hänelle ei todellisuudessa edes ole tarjottu koskaan. Tuominen siirtyi Tukholmaan valmistelemaan Suomen tulevaa työläisvallankumousta ja sen jälkeen siirtymään Suomeen poliittisesti mahdollisesti helpommin hyväksyttävänä johtajana. Tuominen olisi ollut NKVD:n listoilla koko ajan ja suoraan Stalinin komennossa, poissa NL:n virallisen ulkopolitiikan ulottumattomissa. Nuo päätelmät siis Rautkallion "kansakunnan syyllisyys"-kirjassa esitettiin.
"Tuomisen kieltäytyminen alistumasta Stalinin tahtoon oli yksi merkittävä tekijä siinä tapauksen kulussa, joka siirsi suomalaiset työläiset vastustamaan Neuvostoliiton valloituspyrkimyksiä."
---kahdenlaista on ilmassa mieltä tästä asiasta. Siis kieltäytyikö Tuominen mistään vaiko oliko koko ajan Stalinin tiukassa talutusnuorassa. Miksipä eivät yrittäneet eliminoida Tuomista missään vaiheessa?
"Vasemmistolaiset tiesivät, ettei elämä "valkoisessa suomessa" ollut oikeudenmukaista, mutta Stalinin "punaparatiisin" todellinen luonne oli jo auennut johtajien lisäksi suurille massoillekin, joten puolenvalinta oli melko helppoa."
--sanovat että tuo M-R- pakti olisi ollut kohtuullisen vaikeata kovankin kommunistin niellä. Lisäksi Stalinin hirmuteoista oli todellakin valunut tietoja suomalaisillekin aika paljon siinä vaiheessa.
"Kaikille ei kelpaa se totuus, että tosiasiassa suomalaiset työläiset pelastivat itsenäisyytemme. Sotahan noihin aikoihin perustui paljon enemmän sotilaan kyvykkyyteen fyysisenä taistelijana, kuin nykyisinä aseteknologian aikoina"
--Totuus suomalaisten harvinaisesta yksituumaisuuden tiivistymisestä juuri talvisodassa saattoi olla yksinkertaisesti se että hyökkääjä sattuikin sitten olemaan se koko kansan perinteinen vainolainen.Vuosisataiset uhat ja pelot heräsivät taas eloon. Varsinainen äärivasemmistolainen toiminta oli kuitenkin täällä kohtuullisen pientä siihen aikaan. Tanner omalta osaltaan auttoi työväestöäkin lähentymään porvarillista puolta tässä yhteisessä taistelussa perivihollista vastaan. Lisäksi vielä se että talvisota oli helppo koko kansan omaksua sotana jossa oikeus oli meidän puolellamme.
Talvisodan alkupuolella ei kaikki kuitenkaan suomalaispuolellakaan sujunut mitenkään helposti. Sotilaat jättivät asemiaan sodanjohdon mielestä liiankin helposti, miehet jättivät asemansa huhujenkin perusteella, panssarikauhua ja toivottomuuttakin esiintyi. Ensimmäiset ihan oikeat torjuntavoitot sitten valoivat uskoa ja toivoa suomalaisosapuoleenkin. Lehdistö ruokki kotirintaman uskoa ihan viimeiseen saakka. Paasikivikin totesi vielä sodan loppupuolella että kun " lukee suomalaislehtiä niin luulisi meidän olevan voittamassa koko sodan".
Ei kannata kirjoitella täällä palstalla ihan noin jyrkkiä ja täysin perustelemattomia mielipiteitä ja etenkin punaisilla silmälaseilla varustettuna ,ihme on ettet ole saanut kimppuusi koko suurta yleisöä. Tosiasia on se että suomalainen työväestö teki varmasti oman osuutensa nurisematta talvisodan aikana , niinkuin suurin osa muutakin kansaa teki.
Arvon mekin ansaitsemme...
Arvo "Poika" Tuominen oli porukkansa pahin petturi. Lopultakin hän toimi Isänmaansa hyväksi!
Tuomisen petturuus oli sitäkin komenpaa sorttia omiaan kohtaan, koska häntä käytettiin useasti Jatkosodan aikana NL:n lähettämien desanttien taivuttelussa yhteistyöhön suomalaisten kanssa ja saatiin heidätkin pettämään isänmaansa.
Taisi Tuominen saada Kerttu Nuortevankin tunnustamaan todelliset motiivinsa ja yhteistyökuvionsa. Kirjassaan Vastavakooja, Otto Kumenius kertoo tuon Tuomisen osuuden vankien taivuttelussa yhteistyöhön juuri Nuortevan tapauksessa.
..tosiaankin ansaitsee suomen silloinen kansa ihan tasapuolisesti. Laitan tähän lyhennelmän Arvo Poika Tuomisen kirjeestä päivätty 14.2.1940 joka löytyy hänen kirjastaan "sirpin ja vasaran tie" ja on osoitettu "suomalaiselle työläistoverille" jossa hän selostaa tapahtumia omalta kantiltaan:
"Minä, joka olen asunut lähes puoli vuosikymmentä Kremlin muurien juurella, tiesin varsin hyvin, millainen tekijä on Kreml ja politbyro. Tiesin ,että sen kutsu on sekä laki että tuomio samalla kertaa. Uskaltaisinko olla sitä noudattamatta?
..Kävin lävitse hermoja repivän sisäisen taistelun. Pääasia tässä taistelussa ei kuitenkaan ollut mahdollisten ikävien seurausten pelko, jos yhä uudelleen kieltäytyisin noudattamasta kutsua. Pääasia oli Suomen ja sen kansan kohtalo.
...Asettelin näitä kysymyksiä (mistä on kysymys,onko tämä suomen työtätekevien hyväksi jne...) ja aina sain selvän ja kirkkaan vastauksen: Jos todellakin olisi kysymys vaikkapa vain välillisestikin, vaikkapa vain pieneltä osaltaankin Suomen työtätekevän kansan olojen ja elämän parantamisesta , niin tottakai minun pitää olla mukana.
..Eivätkö kaikki alkuvalmistelut viittaa siihen että on kysymyksessä meidän aatteittemme ja vakaumuksemme vastainen teko? Eikö Saksan - NL:n pakti, jossa asia on ratkaistu, luo kysymykselle kauhistuttavan taustan? Eivätkö nämä alkuvalmistelut epäilyttävästi muistuta Itävallan,Tshekkoslovakian ja Puolan valtauksia?
...elävänä tuli mieleeni ei vapaa kansanvalta, ei ihana ja onnellinen elämä, vaan muisto niistä sadoista parhaista tovereistani, jotka pakkotyövankeina loppuunnääntyneinä ihmisraunioina kaivavat kanavia Venäjän loppumattomilla aroilla.
....Kuinka minä , samaten kuin monet muut minuun verrattavat , jotka olemme suurille työläisjoukoille selittäneet, että juuri se erottaa Neuvostoliiton imperialistisista valloista ,ettei se tee kansansa eikä maailman työvänluokan selän takana salaisia sopimuksia ja sotaliittoja, sen diplomatia on julkista eikä se koskaan hyökkää toisen valtion kimppuun, sen politiikka on rauhanpolitiikkaa, joka tuomitsee sodan hirvittävänä rikoksena; niin kuinka me nyt voisimme olla mukana tässä rikollisessa pelissä...
...Päättävästi minä hylkäsin tuo tien ja marraskuun 23 päivänä lähetin Moskovaan uudelleen kieltävän vastauksen, missä ilmoitin etten matkusta ja että tehtävät joita minulle tarjottiin olivat minulle ylivoimaisia."
Näin se Arvo kirjoitteli kirjeessä talvisodan aikana , tuossa tulee ainakin esille montakin ristiriitaa mitä silloisen suomalaisen kommunistin piti mielessänsä käydä ennenkuin oli valmis unohtamaan synnyinmaansa...