tyrkyttää uskontoa ihmisille, vaikka kyseessä on satu.
Parantaako Herran pelko moraalia?
Lisääkö usko onnellisuutta?
Parantaako Herran pelko moraalia?
Lisääkö usko onnellisuutta?
Onko hyviä syitä
epätieto
20692
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Onko hyviä syitä tyrkyttää uskontoa ihmisille, vaikka kyseessä on satu?
- Ei ole.
Parantaako Herran pelko moraalia?
- Ei paranna, mutta aiheuttaa vainoharhaisuutta.
Lisääkö usko onnellisuutta?
- Kyllä, mikäli jatkuva itselleen valehtelu tekee onnelliseksi.
valehtelemaan!
puhun omasta kokemuksestani.Kävin rippikoulua pitkän kaavan mukaan. Aloitimme syksyllä kerran viikossa kokoontumiset ja joka sunnuntai oli jumalanpalvelukseen meno. Olin käynyt kotikirkossani monasti ja jo ihan pienenä kokenut, kuinka urkujen pauhina vaikutti lapsensydämeeni. Muistan katselleeni ihmisten kasvoja kun he hartaasti veisasivat, silti heidän kasvoillaan oli jotain hyvin rauhoittavaa. Äidinkin kasvoissa lepäsi rauha ja hän hymyili minulle. Olin jo nyt taivaassa.
Se oli lapsenkokemusta. Rippikoulussa (on sanottava totuus) kiinnitin edelleen katseeni kaikkeen ulkoiseen, kirkon kauneuteen ja virsien hyrinään. Minusta oli niin mukavaa käydä kirkossa joka sunnuntai, sillä AISTINI olivat avautuneet ja
Jumala kutsui minua aistieni kautta. Aloin ajatella, "jos Jumala on olemassa, pitääkö minusta tulla uskovainen? Uskovaiset ovat hieman niin ja näin. Puolihulluja , vähintäänkin.
Keväällä, Pääsiäisenä pääsin ripille. Sitä ennen olin vakuuttunut, että Jumala kutsui minua omaksi LAPSEKSEEN, ja että uskomisessa Häneen, ei ole mitään pelättävää tai hullua. Menin nuorten iltoihin kirkolle, hyvä ystävänikin lähti. Aloimme opetella runoa HENGEN MANAUS. Sen sisältö oli kuin läpileikkaus omista epäilyistäni ja kuitenkin halusin uskoa.
Vuosikymmenten jälkeen voin sanoa, että olen pahasti myös pois poikennut ja tie on ollut harvinaisen pitkä, ennen kuin tajusin, että voin jälleen avata kotikirkkoni oven, olenhan lunastettu ihminen ja taivaan perillinen.
se sekopää, joka myös kuvittelee että henkiparannus toimii?
Mikä siinä uskoontulossasi oli se pelottava osuus?
Sen aistien avautumiskokemuksen minulla aiheuttaa oopperamusiikki, eritoten sopraanolaulu. En koe sitä jumalan kutsuna, vaan takaraivossa tuntuvana nautinnon aistimuksena, jota en pysty tarkemmin selittämään.
-monet uskonnot menee sadun puolelle, kristinusko ei ole uskonto lainkaan, se on usko!
Parantaako Herran pelko moraalia?
-kyllä parantaa, jos sitä tervettä Herran pelkoa jollain on! Terve Herran pelko on sitä, että noudattaa Jumalan Sanaa, ei siis halua tehdä vääriä asioita, esim Raamattu sanoo, että älä tee huorin! Kun ei harrasta naimattomana irtosuhteita, ei hyppää avioliiton aikana vieraissa, asia on harvinaisen selvä, moraali ainakin siltäosin paranee. Samoin on muiden Jumalan käskyjen kohdalla.
Lisääkö usko onnellisuutta?>>
-ilman muuta. Aidosti Jeesuksen Kristuksen kautta Jumalaan uskovasta Taivasten valtakunnan kanslaisesta Raamattu sanoo, että sellainen on autuas = ylionnellinen, siis enemmän, kuin onnellinen.
Matteus 5:
1. Kun hän näki kansanjoukot, nousi hän vuorelle; ja kun hän oli istuutunut, tulivat hänen opetuslapsensa hänen tykönsä.
2. Niin hän avasi suunsa ja opetti heitä ja sanoi:
3. "Autuaita ovat hengellisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta.
4. Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen.
5. Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat maan periä.
6. Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan.
7. Autuaita ovat laupiaat, sillä he saavat laupeuden.
8. Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan.
9. Autuaita ovat rauhantekijät, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman.
10. Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta.
11. Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa.
12. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.
-aseta siis autuas- sanan tilalle ylionnellinen, niin käsität, ehkä?
Siinä ei todellakaan ole mitään järkeä, koska uskovien mukaan ihminen ei voi itse vaikuttaa uskoonsa, vaan jumala joko antaa sen tai ei anna.
sanoihisi "ihminen ei voi itse vaikuttaa uskoonsa..."
Kyllä ihminen VOI. Usko nimittäin TULEE KUULEMISESTA! Usko ei ole meissä, se TULEE meihin. Usko on aina liikkeellä olevaa. Sen ei pitäisi jäädä kenenkään yksityisomaisuudeksi ja siksi uskomisesta ei saa tehdä liian vaikeaa. Heti, kun Raamatun sanaan pannan omia juttuja, vaatimuksia, pelotteita, olemme eksyksissä.
Toiseksi, meitä kehoitetaan TEHKÄÄ PARANNUS ja USKOKAA! Kuka sen puolestamme tekee, jollemme me ITSE, Valinta on minun OMA valintani.
Se, kun Sanassa sanotaan; usko ei ole joka miehen. Se on lahjaa, viittaa mielestäni siihen, että ihmisellä on ollut jokin ETSIKKOAIKA,jolloin hän on alkanut miettiä "onkohan tota Jumalaa edes olemassakaan..." Kun tällaiset mietteet tarpeeksi pitkään kytevät vain omassa päässä, menee oma mieli ja järki kaiken edelle ja voi itseviisaana sanoa; Jumalaa ei ole. On surullista, jos ihmisen etsikkoaika karkaa häneltä ja vain siksi, että ihminen ei kysy Jumalalta "Oletko olemassa?", vaan hän kysyy sitä itseltään. Olen varma, että jokainen saa oman ETSIKKOAIKANSA, moni elää sitä parhaillaan ja moni on vasta "uskon porstuassa". Avoimmuus, halu ottaa selvää (myös järjellisesti), Tuleminen sanan kuuloon ja vakuutan, että JUMALA VOI tehdä sinusta
Kristukseen uskovan ihmisen.
Aloitat näin: "Kyllä ihminen VOI. Usko nimittäin TULEE KUULEMISESTA!"
Ja lopetat näin: "JUMALA VOI tehdä sinusta
Kristukseen uskovan ihmisen."
Päättäisitkö, onko kyse siitä, mitä ihminen voi tehdä, vai siitä, mitä Jumala voi tehdä?
No kysyin jumalalta vuonna -75, että oletko olemassa. Ei ole vielä tullut mitään vastausta, mutta on varmaan ollut muita kiireitä sillä taivaan isällä? Ootellaan nyt tässä rauhassa, vastahan se Jeesuskin on tullut tosi pian 2000 vuotta...
>>Kyllä ihminen VOI. Usko nimittäin TULEE KUULEMISESTA! Usko ei ole meissä, se TULEE meihin. Usko on aina liikkeellä olevaa. Sen ei pitäisi jäädä kenenkään yksityisomaisuudeksi ja siksi uskomisesta ei saa tehdä liian vaikeaa. Heti, kun Raamatun sanaan pannan omia juttuja, vaatimuksia, pelotteita, olemme eksyksissä.>>
Kristittyjen keskuudessa ei ole mitään yhtenäistä linjaa tämän kysymyksen suhteen. Tämä on varsin kummallista, koska kyseessä on kenties koko uskon keskeisin oppi.
>>Toiseksi, meitä kehoitetaan TEHKÄÄ PARANNUS ja USKOKAA! Kuka sen puolestamme tekee, jollemme me ITSE, Valinta on minun OMA valintani.>>
Tuo väite ei pidä paikkaansa. Ottamatta kantaa sen teologisiin kytköksiin tyydyn toteamaan, että uskominen ei ole tahdonalaista ja sen puutteesta rankaiseminen on näin ollen julmuutta.
>>Se, kun Sanassa sanotaan; usko ei ole joka miehen. Se on lahjaa, viittaa mielestäni siihen, että ihmisellä on ollut jokin ETSIKKOAIKA,jolloin hän on alkanut miettiä "onkohan tota Jumalaa edes olemassakaan..." Kun tällaiset mietteet tarpeeksi pitkään kytevät vain omassa päässä, menee oma mieli ja järki kaiken edelle ja voi itseviisaana sanoa; Jumalaa ei ole.>>
Suurin osa tuota luultavasti joskus miettii. En kyllä ymmärrä, miksi kaikkien pitäisi päätyä myönteiseen johtopäätökseen, vaikka monilla on mielestään erittäin hyviä syitä päätyä kielteiseen johtopäätökseen.
>>On surullista, jos ihmisen etsikkoaika karkaa häneltä ja vain siksi, että ihminen ei kysy Jumalalta "Oletko olemassa?", vaan hän kysyy sitä itseltään.>>
Veikkaan, että aika moni on kysynyt saamatta mitään vastausta.
>>Olen varma, että jokainen saa oman ETSIKKOAIKANSA, moni elää sitä parhaillaan ja moni on vasta "uskon porstuassa".>>
Jos etsikkoaika tarkoittaa vaihetta, jolloin kysymys jumalan olemassaolosta on ajankohtainen, väitteesi pitänee suurelta osin paikkansa. Kaikki eivät tosin mieti kyseistä asiaa koskaan.
Tällä asialla ei kuitenkaan ole mitään tekemistä jumalan olemassaolon kanssa. Muutenkin on vaikea ymmärtää, millä perusteella kaikkien pitäisi päätyä samaan johtopäätökseen (jumala on olemassa).
>>Avoimmuus, halu ottaa selvää (myös järjellisesti), Tuleminen sanan kuuloon ja vakuutan, että JUMALA VOI tehdä sinusta
Kristukseen uskovan ihmisen.>>
Luulen, että hän voisi tehdä minusta Kristityn vaikka nyt heti, jos olisi olemassa.
"Kun tällaiset mietteet tarpeeksi pitkään kytevät vain omassa päässä, menee oma mieli ja järki kaiken edelle ja voi itseviisaana sanoa; Jumalaa ei ole."
On se tosiaan surullista kun järki saa vallan ihmisessä.
on sanoa minä HALUAN MUUTTUA ja Jumalan vastuulla on, että HÄN VOI MUUTTAA ajatusmaailmani. En ole yksin.
Tässä nyt yksi esimerkki siitä (sinun puoleltasi), jolloin teet minulle kysymyksen, johon voisi vastata vaikka kuinka monella tavalla. Erittäin hyvää kasvuaikaa Jumalan lapseksi oli myös se aika, jolloin karkasin omille teilleni (sitä tapahtuu edelleenkin, koska ihminen haluaa olla oman itsensä herra). Silti: "Joskus en Sua löytänyt, joskus - luulen, äänesi kaikkialta kuulen" jne. Hengen manausta myötäillen.
Kyllä sinä ymmärrät asian, tässä ei ole mitään ristiriitaa. Kaikesta voi tehdä väärinymmärryksiä, jos se on pääasia ja varsinainen asia halutaan ohittaa.
"Se, kun Sanassa sanotaan; usko ei ole joka miehen. Se on lahjaa, "
Sitä yritetään sitten venkoilla taas, kaiketi käännytystarkoituksessa, että uskokaa niin pääsette taivaaseen, vaikka todellisuudessa uskot itse kuuluvasi siihen pikkuiseen valittujen ryhmään, jotka pääsevät taivaaseen, ja "tiedät", että suurin osa muista ei pääse?
Tiedätkös, teillä helluntailaisilla on varsin pieni valikoima aivoituksia. Ne kaikki kun on kopioitu uskonnolliselta auktoriteetiltanne, helluntaikultin johtajilta.
Uskonhan ei pitänyt mitenkään muooin olla teoista kiinni. Miksi siis ihmisen pitäisi edes VOIDA tehdä mitään? Sitäpaitsi kaikki eivät oikeasti kuule, enkä tarkoita vain kuuroja.
>>>ja siksi uskomisesta ei saa tehdä liian vaikeaa.>Toiseksi, meitä kehoitetaan TEHKÄÄ PARANNUS ja USKOKAA! >Kuka sen puolestamme tekee, jollemme me ITSE, Valinta on minun OMA valintani.>Se on lahjaa, viittaa mielestäni siihen>ja voi itseviisaana sanoa; Jumalaa ei ole.>ja vain siksi, että ihminen ei kysy Jumalalta "Oletko olemassa?", vaan hän kysyy sitä itseltään.>että JUMALA VOI tehdä sinusta
Kristukseen uskovan ihmisen.
No uskovaisia nyt vain riepoo suunnattomasti se, että kaikki eivät suostu sokeasti uskomaan samoihin harhoihin heidän kanssaan. He kokevat ei-uskovat hirveänä horjuttavana uhkana omille taikauskoisille ahdasmielisyyksilleen, joihin he haluaisivat kaikki ihmiset pakottaa, jos heillä vain olisi siihen valta.
Kristittyjen moraalista taas kertoi kaiken oleellisen hiljan töllöstä tullut elokuva, jossa nunnat pitivät keskitysleirimäistä kidustukeskusta "syntisille" nuorille tytöille. Eipä vaikuttanut kukaan kovin onnelliselta siellä keskuksessa, eivät sen paremmin ne kiduttajat kuin ne nunnien vangitkaan. Usko on iloinen asia joo...
enkä tiedä, kenelle vastaisin.
1. Tehtäväkseni en koe käännyttää ketään, en ainakaan itseni kaltaiseksi. Olemme yksilöitä. Kukaan vain ei jää OSATTOMAKSI Jumalan läsnäolosta, jos itse haluaa Häneen tutustua. Edelleen tunnen, että USKO TULEE, se ei ole meissä.Liian helpoksi ei uskomista meille tehdä. Kyllä joudumme Jeesusta SEURAAMAAN.
2. Harhoista olen kanssasi eri mieltä. Samoin ahdasmielisyydestämme, minua ei myöskään harmita se, että et usko, enkä koe sinua uhkana omalle uskolleni. Itseni kaltaiseksi en sinua toivo, sillä minun tieni on ollut vaikea. Kamppailin Jumalaa vastaan, syytin Häntä kaikesta, monasti sanoin "miksi minusta tällaisen teit?".
3. Saat elää ilman Jumalaa, saat myös uskoa Häneen. Tämä on aina VALINNAN PAIKKA.
3. Täällä sanotaan Jumalaan uskovia taikauskoisiksi, noin yleisesti. Taikauskoon kuulunee jonkinlaiseen VOIMAAN uskominen. Jos haluat ja kehtaat, voit sanoa Jumalan voimaa taikauskoksi.
Eikö olekin helppoa heitellä mitä vain omia hymyilyjään omasta suupielestä, kun ei kunnioita ketään, eikä mitään, viimeksi Jumalaa.
"Kukaan vain ei jää OSATTOMAKSI Jumalan läsnäolosta, jos itse haluaa Häneen tutustua."
Tuo on sinun kuvitteluasi.
"Tämä on aina VALINNAN PAIKKA."
Ei ole.
"Eikö olekin helppoa heitellä mitä vain omia hymyilyjään omasta suupielestä, kun ei kunnioita ketään, eikä mitään, viimeksi Jumalaa."
Ei Jumalaa tarvitse kunnioittaa. Tuskin se on edes olemassa. Muiden asioiden kunnioittamista pidän paljon oleellisempana asiana ja vaikka kuvittelisitkin, että ateisti ei kunnioita mitään, niin se on sinun kuvitteluasi vain.
Jos sinulla ei kerran ole mitään sanomisen arvoista sanottavaa, niin ei se siitä parane eikä muuksi muutu, vaikka sanoisit sen tyhjäsi oikein monisanaisestikin. Tyhjä pysyy silti tyhjänä ja olematon olemattomana. Kiitoksia vain typötyhjästä, mutta mitäpä jos kirjoittaisit lisää vasta kun sinulla on ihan oikeasti jotain sanomisen arvoista. Eikä se alkukantainen vuohipaimenten ahdasmielisen suvaitsematon taikausko myöskään siitä seli-seli-selittelyillä miksikään muuksi muutu.
hymistelyn kirjoituksia, huomaat miten ihanaa on kun pata menee sekaisin ja elämä on murheita vailla.