Aivan saatumoisin, mielijohteesta, tänne osauduin. En ole provo mielellä liikkeellä. En kuulu fundamentaalisiin lahkolaisiin, jotka ateisteille jeesuksiaan tuputtavat. Aina olen totta yrittänyt puhua, aina yrittänyt totuuden mukaisesti elää, siksi kerron taustani, olen ortodoksi mies 53 v.
Minulle tuli ahaa ilmiö, halu tietää, miksi jotkut eivät usko Jumalaan. Tai pitäisikö sanoa, miksi eivät usko siihen omaan persoonaansa, joka on ainoalaatuinen koko maailmankaikkeudessa. Minä en ystävät hyvät voi omalta kohdaltani olla hyväksymättä sitä, mikä minussa on ainutlaatuista, vain minulle kuuluvaa, vai minun persoonaani kuvastavaa, sekö kuoltuani menee tyhjytteen, sinne missä ei ole ketään, ei mitään, vainko minä yksin, minun sieluparkani, joka koko elämänsä ajan opetteli rakastamaan.
Minulle tuli ahaa ilmiö, halu tietää, miksi jotkut eivät usko Jumalaan. Tai pitäisikö sanoa, miksi eivät usko siihen omaan persoonaansa, joka on ainoalaatuinen koko maailmankaikkeudessa. Minä en ystävät hyvät voi omalta kohdaltani olla hyväksymättä sitä, mikä minussa on ainutlaatuista, vain minulle kuuluvaa, vai minun persoonaani kuvastavaa, sekö kuoltuani menee tyhjytteen, sinne missä ei ole ketään, ei mitään, vainko minä yksin, minun sieluparkani, joka koko elämänsä ajan opetteli rakastamaan.
Vastaukset 107
Vanhimmat
"Aivan saatumoisin, mielijohteesta, tänne osauduin."
Tervetuloa.
"En ole provo mielellä liikkeellä."
Joten koitan vastata asiallisesti, toivottavasti muutkin.
"Minulle tuli ahaa ilmiö, halu tietää, miksi jotkut eivät usko Jumalaan."
Koska Jumalan olemassaolosta ei ole mitään näyttöä.
"Tai pitäisikö sanoa, miksi eivät usko siihen omaan persoonaansa, joka on ainoalaatuinen koko maailmankaikkeudessa."
Kaikki me olemme ainutlaatuisia persoonia. Mutta ei tästä seuraa, että olisimme ikuisia (niin houkuttelevalta kuin se jostain saattaisi tuntuakin). Ihminen mielellään pitäisi itseään niin tärkeänä, että soisi olevansa olemassa ikuisesti. Valitettavasti (jos siis sellaista itselleen toivoo) ei ole mitään perusteita kuvitella, että niin olisi.
"Minä en ystävät hyvät voi omalta kohdaltani olla hyväksymättä sitä, mikä minussa on ainutlaatuista, vain minulle kuuluvaa, vai minun persoonaani kuvastavaa, sekö kuoltuani menee tyhjytteen, sinne missä ei ole ketään, ei mitään, vainko minä yksin, minun sieluparkani, joka koko elämänsä ajan opetteli rakastamaan."
Kaiken evidenssin mukaan tuo sinun ainutlaatuinen persoonasi ei kuoltuasi mene mihinkään, eikä ole yksin. Se vain lakkaa olemasta. Ja se, että elämänsä käyttää siihen, että opettelee rakastamaan, ei ole ollenkaan huono valinta. Riippumatta siitä seuraako elämän jälkeen mitään vaiko ei.
Yritän vastata vastineisiisi.
Jumalaa ei todellakaan voi näyttää, häntä et voi todistaa. Usko Jumalaan on uskon/kokemuksen sanelema.
Minuuteni säilyminen ikuisesti, työni tuloksen (koko elämän ajan kehittyminen, raakileesta-kypsäksi hedelmäksi), toivottavasti. Tämä kaikkiko turhaan uhrattuna? Ei minä en sitä hyväksy! Minä vaadin itselleni palkinnon.
"Usko Jumalaan on uskon/kokemuksen sanelema."
Tästä olemme samaa mieltä. Usko myös vaikuttaa siihen, miten kokemuksemme tulkitsemme. Uskova tulkitsee sellaisia asioita Jumalan tekoina, joille ateisti näkee aivan luonnollisen selityksen.
"Tämä kaikkiko turhaan uhrattuna? Ei minä en sitä hyväksy! Minä vaadin itselleni palkinnon."
Elämämme ei suinkaan ole turhaa, vaikkei se olisikaan ikuista. Ensinnäkin, olet saanut itse kokea kaikkea hienoa. Toiseksi, sinulla on ollut mahdollisuus vaikuttaa (toivottavasti positiivisesti) toisten elämään. Kolmanneksi, olet ehkä saanut ja kasvattanut jälkeläisiä. Neljänneksi, työsi on saattanut olla monille merkityksellistä. Keksit varmaan itse lisää. Ja vaikka lakkaatkin olemasta, mikään noista ei katoa (paitsi tietenkin oma tietoisuutesi niistä, mutta siinä vaiheessa asialla ei ole sinulle mitään merkitystä). Tekojesi/elämäsi palkintoa saat elää koko ajan.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että elämämme hetkellisyys nimenomaisesti tekee kaikesta arvokkaampaa. Meillä on rajallinen aika käytettävissämme, joten käyttäkäämme se hyvin ja nauttikaamme siitä. Jos aikaa olisi ikuisesti, mitä arvoa osaisimme tälle antaa? Mitä tällä olisi merkitystä?
Moi !
Voit kysyuä itseltäsi "missä olin ennen syntymääni?". Vastaus on juuri sama kuin siihen kysymykseen missä olet kuoleman jälkeen: En missään.
Meillä on vain yksi elämä elettävänä. Tehkäämme siitä mahdollisimman hyvä niin itsellemme kuin muillekkin eliöille.
--
olen tuota uskovaisilta kysynyt ja saanut monenlaista vastausta, kas kun raamatussa asiaa ei mitenkään valaista. Se on lohdullinen ajatus, eikä siihen liity sellaista pelottelua kuin uskonnoissa usein on.
Appeni hautajaisissa oli uskonnottomien juhlapuhuja, joka sanoi mielestäni hienosti: "Miksi kysymme, kun ihminen kuolee, miksi hän, miksi juuri nyt. Emmehän kysy lapsen syntyessäkään, miksi hän, miksi juuri nyt".
Japanilaisen runoilijan sanoin:
Kuin uni uneen
minä synnyin maailmaan
ja mieli on niin kevyt,
kuin kaste aamuun
minä kerran katoan.
Vaikuttaa järki-ihmisen ajatuksilta.
Toimiemme vaikutin voi olla todellinen, eikä satuhahmo.
Mutta ihmiskunnalla on suuria haasteita edessä.
Kosmiset ja itseaiheutetut katastrofin uhat ovat aina olemassa, joten tieteeseen ja tekniikan edistymiseen on panostettava.
Primitiiviset uskonnot on järkipuheella ja opetuksella sekä kasvatuksella poispyyhittävä, että ihmiskunta laumana sivistyis.
Ettei orjuus ja vääryys, valtaa enään ihmiskunnan keskuudessa saisi.
Että ihmiset saisivat seksiä yllin kyllin ilman rajoja, vaikeutena ei muuta, kuin omat fyysiset ongelmat.
Kondomit ovat ateistien taivaallinen lahja seksuaalisuuden alttarille.
Seksi vapahtaa ja olkoon vapahtajamme.
Synti on vain varomaton rakastelu.
Perhe, seksi, ja yhteiskunta, siinä kaikki, kaikkien hyväksi.
Nakkaa siis sinäkin satunnainen satumaailmassa viihtyvä uskossa oleva vierailija uskontoa virsikirjalla päähän ja liity vapautettujen rintamaan, olit sitten ortodoksi, luti tai mikä muu tahansa pääsuuntaus tai kuppikunta nyt sitten onkin sinun pääparkaasi hämmentämässä.
Tässä nyt luin ensimmäisen kerran nk. vapaa-ajattelijan KUTSUN omiin porukoihinsa. Kun Matti ja Teppo laulavat:"Kaiken takana on nainen", niin sinä minipp huutelet "Kaiken takana on HELPPOUS!" Voihan harmaat aivosoluni, sain ahaa-elämyksen! Siis tästä on kysymys. Osaat jopa imarrella, asia, joka jokaista, varsinkin suomalaista, kiehtoo kummasti. "Järki-ihminen", mikä sellainen on?
Aina väitetään, jos Jumala olisi olemassa, ei maailmassa tapahtuisi - niin - mitä, ei mitään pahaa, ei olisi sotia, olisi niin auvoisaa ja ihanata vain.
Vaan - katsokaas, kun täällä on viisaita ihmisiä ja vielä joku Jumalakin ja sittenkin tapahtuu kaikenlaista ikävää. No, jos keskuudessamme on noin hitleriläisiä ajatuksia, kuin mitä sinulla minipp on, kuten: "Primitiiviset uskonnot on järkipuheella ja opetuksella sekä kasvatuksella poispyyhittävä, että ihmiskunta laumana sivistyis."
Mikäs niittokone sinä oletkaan? Älä vain sano, että vapaa-ajattelija. NOIN VAPAA et sentään voi olla ja NOIN YLPEÄ, että muiden kansojen ihmiset pitäisi kokonaan tuhota.
Ei kannata järkipuhetta käyttää, ei opettaa, saatikka kasvattaa, jos sitten POISPYYHIT heidät ja minkä vuoksi - IHMISKUNNAN LAUMAN SIVISTYMISEN.
Olen ymmärtänyt sivistyksen aivan toisin, tuskin sinäkään nyt ihan noin hölmö olisit, jos vallassa voisit olla. Onneksi et ole!
Että mun pitikin lukea noin outoja mietteitä, että ihan pahalle tuulelle herkesin.
Tässä jos missä varsinainen SATUHAHMO esiintyi. Ihan silmissäni näin, miten sapelisi heilui, kun olit en
Sinä se vasta varsinainen SATUSETÄ minipp. Pidit oikein hienon saarnan vapaa-ajattelijoitten varsinaisesta tehtävästä tässä poloisessa maailmassa.
Osaat aloittaa imarrellen ja puhut järjestä. Mistä helkkarin järjestä, jos omat ajatuksesi ovat noin tumppuisia!? Vähitellen alan tajuta tankkaamisenne ja muilta vastauksien vaatimisia, sillä tämähän on pelkästään HELPPOA, kun sinua nyt arvostelen.
Mikä ihmeen niittokone luulet olevasi, kun tuosta vain haluat tykittää kaikki tyhmät, primitiivisen uskon kahlitsemat ihmiset pois maailmankartalta?
Aina on syytetty mielikuvitusjumalaa, joka tässä maailmassa riehuu ja tekee tuhojaan. Kuules minipp, sinä, jos kuka olet hitlerimäinen tuhooja, ainakin ajatuksissasi.
Sain ihan ahaa-elämyksen (niitä saa tässä iässä enää harvoin), ai jaa, siis toiko on vapaa-ajattelijoitten oppia?
Ei perhana, en kristittynä, enkä ihan juuri puusta tulleenakaan jaksa tuota tajuta. Lukekaa ihmiset ja IHMETELKÄÄ!
Lienet hieman vanhempi mieshenkilö, (et kuitenkaan tuttuni. Hän osaa kirjoittaa fiksusti), kun tuot tuon seksinkin niin yliampuvasti esille. Kyllähän sinun jos kenen, pitää tuntea Viagrat sun muut kohotusaineet (ei hiivaa ja soodaa!), joten siitä vain lääkäriin! Sekin tuska helpottuu.
Tuotakaan en tiennyt, että nimenomaan ateistinen ihminen on pujauttanut ensimmäisenä kumin vartensa suojaksi! Se oli todella taivaan lahja, vaikka onneksi naisten nautinnot eivät iän karttuessa ole enää siitäkään kiinni.
Mitä on primitiivinen uskonto? Tai - älä selitä, minua voi ruveta naurattamaan.
Et kait syytä orjuudesta primitiivisiä uskontoja? Kyllä nämä ihmiset pysyvät pensaikoissaan muutenkin ja juoksevat keihäs ojossa karkuun, mikäli sinut ja olemuksesi tuntisivat.
Tekeepä vielä mieleni kysyä, millaisen IHMISKUNNAN aijot koota, että siellä viihtyisivät muutkin kuin sinä?
kiusaa ja pätkii tekstiäni. Siksi niitä on kaksi, toisintoa tosin. Muutenkin tämä palsta näyttää voivan huonosti. Pomppii ja pätkii, taitaa olla asetukset vinksin vonksin. Vieras kone ja vielä läppäri. Siis koneen vika, vika, vika, vika...
sinne menee sieluparkasi tyhjyyteen,missä ei ole ketään eikä mitään,mutta tämän kun ennen kuolemaasi sisäistäisit niin ettei viimeisenä päivänä tarvitsisi katua että kun se ainoa elämä jäi elämättä ja kaikki kokematta.Käyttämättömästä elämästä ei saa rahoja takasin ja kuolema ei ole osa elämää,vaan se on elämän loppu.
..tutkinut kriittisellä silmällä uskontosi historiaa?
Oletko miettinyt, miksi ihminen haluaa olla niin ainutlaatuinen muiden eläinten joukossa?
suunnilleen samoin sanoin, kuin vastasi Helsingin piispamme Ambrosius taannoin Yle Teemalla keskusteltuaan individualististen taitelija nuorten kanssa. "Olen ilmeisesti (en muista mikä, oli niin fiksu sanonta) sellainen tyypi. etten osaa kyseenalaistaa koko Jumalan olemassaoloa.
Rationaalinen ihminen kyseenalaistaa kaiken, ennen kuin päätyy tuloksiin/päätöksiin.
Mikä todistamattomasta jumalasta tekee niin kummallisen, ettei sitä "osaisi" kyseenalaistaa?
Minun kohdallani asia on näin. Olen kasvatettu Jumalaa pelkääväisessä, karjalaisessa kodissa, jossa ei kyseenalaistettu Jumalan olemassa oloa.
Lapsena minut vietiin usein tsasounaan (rukoushuone) isovanhempieni toimesta.
Nuoruusvuosinani kiersin tsasounat/kirkot hyvinkin kaukaa. Vain kapakat, viina ja kauniit naiset minua viehättivät.
Maailmani murskautui maitojumalla palattuani Karjalaan vuonna 1975. Aioin hypätä junasta Kouvolassa, kohtalo tarttui peliin, hyppy tuntemattomaan jäi tekemättä.
...tuon kaiken, miksi et ota asiasta kiinni ja ala kyseenalaistamaan.
Uskonnnollisissa kodeissa kasvaminen on usein tukahduttavaa ja toiset kokee sen kovinkin negatiivisena kasvualustana itselleen.
Vaikuttaa siltä, että korkean auktoriteetin omanneet vahemapsi vaikuittavat elämääsi ja ajattelutyyliisi edelleen.
>>>Nuoruusvuosinani kiersin tsasounat/kirkot hyvinkin kaukaa. Vain kapakat, viina ja kauniit naiset minua viehättivät.
Huomasitkos, vaihdoin nikkini. Edellinen nikki antoi väärän kuvan suhteestani Jumalaan. Enemminkin luotan häneen rakastavana isänä kuin auktoriteettina, jota tulee pelätä.
>miksi et ota asiasta kiinni ja ala kyseenalaistamaan.<
Jaa-a. Olisko niin, ettei ole ollut tarvetta, vaikkei elämäni ole ollutkaan ruusuilla tanssimista , ehkä juuri siksi. Oletkos itse koskaan kyseenalaistanut sitä, josko Jumala onkin olemassa?
>Uskonnnollisissa kodeissa kasvaminen on usein tukahduttavaa ja toiset kokee sen kovinkin negatiivisena kasvualustana itselleen.
Vaikuttaa siltä, että korkean auktoriteetin omanneet vahemapsi vaikuittavat elämääsi ja ajattelutyyliisi edelleen.<
Sinulla taitaa olla pikkuisen hatarat perustiedot ortodoksisuudesta ja karjalaisen ort. kodin kasvatus metodeista. Meillä ei tuputeta, meillä ei pakoteta, meillä ohjataan hyvään, jokainen lopulta itse valitkoon.
>>>Nuoruusvuosinani kiersin tsasounat/kirkot hyvinkin kaukaa. Vain kapakat, viina ja kauniit naiset minua viehättivät.
>>>Enemminkin luotan häneen rakastavana isänä kuin auktoriteettina, jota tulee pelätä.>Oletkos itse koskaan kyseenalaistanut sitä, josko Jumala onkin olemassa? >Meillä ei tuputeta, meillä ei pakoteta, meillä ohjataan hyvään, jokainen lopulta itse valitkoon.
> Sillä ei ole siis merkitystä aikuisikäni käyttäytymiselle.>Luulisin niistä olevan ateistityttöjenkin kiinnostuneita:)
ei keskustelu voisi koskaan sujua, ei ainakaan minulta. Kenenkään kotia ei voida arvostella täällä netissä, on se köyhä, rikas, uskonnollinen tai uskoon auttava, tai - jopa ateistinen.
Uskonnollisissa kodeissa kasvaa sydämeltään ja mieleltään vapaita, onnellisia ihmisiä. Kristitty antaa arvon lapselle. He sallivat lapselle pääsyn Vapahtajan yhteyteen, mikä onni, sillä silloin lapsi saa kokea jo aivan pikkuisena Taivaan Isän rakkauden. Vanhempi, joka estää lasta Jumalan tuntemisessa saa kokea myöhemmin kasvatusvaikeuksia, äidin ja isän auktoriteettia ei kunnioiteta, kurittomuus kasvaa...
Kodeissa, myös nk. uskovissa on eroa. Esim. Jehovan Todistajat (lahko) voivat erottaa lapsen vanhemmistaan, jos saavat siihen mahdollisuuden. Tässä on rikollisuuden makua ja paljon.
Katsoin profiiliasi, kovasti nuori nainen, joten tajuan asenteesi, itsenäisyyden tarpeesi ja erinomaisuuden korostamisen. Kun elämä muokkaa enemmän, alat olla niin jaaja-alainen, että voisit halata jopa minua, kristittyä ihmistä.
Ota toki sinäkin selvää mahdollisimman monipuolisesti kaikesta, ehkäpä jotkin luulosi ja varmuutesi asioista ovat sittenkin pelkkää
harhaa.
On surullista, jos sinulla on noin kielteinen kanta uskovaiseen kotiin. Oletkohan saanut olla sellaisessa kodissa kasvamassa, missä lasta ei ole kuunneltu. Koeta pärjätä kaikissa harrasteissasi ja valitse omille lapsillesi/tuleville/oleville turvasatama mielenrauhaan.
Joku jolla on kokemuksia uskonnon pakkosyötöstä lapsuudessa ja nuoruudessa, ja koki sen ahdistavana, voisi olal kanssasi eri ieltä. Mutta tokihan sinä ihmiset tunnet paremmin kuin he itse :D
"Vanhempi, joka estää lasta Jumalan tuntemisessa saa kokea myöhemmin kasvatusvaikeuksia, äidin ja isän auktoriteettia ei kunnioiteta, kurittomuus kasvaa... "
Tämä on sikäli jännää että moista yhteyttä ei ole kukaan vielä huomannut! Oletko tehnyt tieteellisen läpimurron? Missä, oi missä ovat tuloksesi, palamme halusta nähdä ne! Vakavasti puhuen, jos tuo pajattamasi olisi lähelläkään totuutta, usko pois, ammattikasvattajakin siitä tietäisi. Ei ole kuulunut niiltäkään moista. Hmmh...
"Kun elämä muokkaa enemmän, alat olla niin jaaja-alainen, että voisit halata jopa minua, kristittyä ihmistä. "
Millin tuntien, halii vaikka puita jos siltä tuntuu :D niinkuin minäkin. Jos ihminen on ihmisenä ihana, kuka uskonnosta piittaa? (sinä?)
Katsos, mikään tietty uskonto ei takaa lapselle hyvää lapsuutta ja tukevaa pohjaa elämälle, hänen arvostamisensa ja kuuntelemisensa muun muassa tekevät sen. Ei ole kysymys siitä mihin vanhemmat uskovat, vaan kuinka he lastaan kasvattavat.
Tuntematon käsite?
***
>>>Kenenkään kotia ei voida arvostella täällä netissä>Uskonnollisissa kodeissa kasvaa sydämeltään ja mieleltään vapaita, onnellisia ihmisiä.>Vanhempi, joka estää lasta Jumalan tuntemisessa saa kokea myöhemmin kasvatusvaikeuksia, äidin ja isän auktoriteettia ei kunnioiteta, kurittomuus kasvaa... >Kodeissa, myös nk. uskovissa on eroa. Esim. Jehovan Todistajat (lahko) voivat erottaa lapsen vanhemmistaan, jos saavat siihen mahdollisuuden. Tässä on rikollisuuden makua ja paljon.>Katsoin profiiliasi, kovasti nuori nainen, joten tajuan asenteesi, itsenäisyyden tarpeesi ja erinomaisuuden korostamisen.>Ota toki sinäkin selvää mahdollisimman monipuolisesti kaikesta, ehkäpä jotkin luulosi ja varmuutesi asioista ovat sittenkin pelkkää
harhaa. >On surullista, jos sinulla on noin kielteinen kanta uskovaiseen kotiin.>Koeta pärjätä kaikissa harrasteissasi ja valitse omille lapsillesi/tuleville/oleville turvasatama mielenrauhaan.
Satun olemaan sen alan "asiantuntija". Mitään tieteellistä tutkimusta en ole asiasta itse tehnyt, mutta mitä enemmän olen KÄYTÄNNÖSSÄ tavannut perheitä, joissa lasta arvostetaan hänen OMILLA EHDOILLAAN ja suostutaan olemaan kasvatuksessa Jumalan kanssa YHTEISTYÖSSÄ, sitä riemullisempia lapset ovat!
Tein vuosikymmeniä töitä lasten ja perheitten parissa, olen siis KÄYTÄNNÖN TYÖLÄINEN. Sinäkin lienet äiti (kurkkasin profiilisi ja luin noita mielipiteitäsi), tiedät äidin ja naisen osan.
Kristittynä "julistukseni" lähti Jeesuksen sanoista:"SALLIKAA lasten tulla minun tyköni, älkääkä ESTÄKÖ heitä..."
Olen työssäni nähnyt, miten suurissa vaikeukissa ovat ne LAPSET, joissa vanhemmilla ei ole AIKAA, joissa LÄSNÄOLO PUUTTUU ja joilla ei ole annettavana mitään HENKISTÄ tai HENGELLISTÄ pääomaa. Väitän siis edeleen, että kurittomuus tulee lisääntymään, ikävä kyllä, jos vanhemmilta puuttuu HENKISTÄ PÄÄOMAA.
Myönnän, että uskonnon VARJOSSA tehdään myös runsain määrin hallaa, rikotaan lapsen mieli pakottamalla johonkin muottiin, jota ei lapsi voi ymmärtää. Jo tästäkin syystä VANHEMMUUS on suuri TEHTÄVÄ, jossa vastuuta ei voi paeta.
Lapsen ja nuoren AITO suhtautuminen kaikkeen, mitä ympärillä tapahtuu, on ihmeellistä. Jos olet kiinnostunut perhosista, lapsikin on, monet lapsuusajan maut, äänet ja kaikki kokeminen KANTAA pitkälle koko elämässä, myös henkiset ja hengelliset kokemukset. KOKONAISVALTAINEN kasvu alkaa jo kohdussa, sen luulen sinunkin uskovan. Myönteinen tai kielteinen suhde lapsen olemukseen ym.ym, siinä meille "valkoinen taulu", johon piirrämme yhden ihmisen elämää muokkaavia sanoja, ajatuksia ja tunteita.
Voisin, vaan (en voi) kertoa esimerkkejä nimenomaan kielteisitä lapsiin liittyvistä asioista. Ne ovat järkytystä tulvillaan. Tästä syystä äiti tai isä, jolla on vakaa, tasapainoinen ote lastensa kasvatuksessa ja luottamus Jumalan apuun TYÖTOVERINA, saa myös nähdä lapsissaan Jumalan ihmeitä.
Että Millie siis halii puitakin, kivaa, niin minäkin teen! Kyllä niistäkin KASVUNVOIMAA säteilee.
onko tällaiseen http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=1500000000000012&posting=22000000026875588
kasvattaminen sinusta tervettä henkistä pääomaa?
Moni haluaa pärjätä, vaan kun elämänolosuhteet eivät ole niin kiitolliset kaikkien kohdalla, eivät pelkät HALUT auta!
Hyvä, jos sinä pärjäät, saankohan toivottaa lykkyä tykö!
Noin minäkin luulin, uskoin ja toivoin, kunnes tuli pitkä sarja ystävien, omaisten, lapsen kuolemasta (ei sanallakaan voivotteluja...keneltäkään)! Onnekseni olin saanut kristillisen kasvatuksen ja LUOTTAMUKSEN Jumalan huolenpitoon kuolleista ja meistä jälkeenjääneistä, niin että en masentunut. Sana todistaa "Jumalalle kaikki ELÄVÄT". Minulle he elävät muistoissa.
Kaikki on kiinni tahdonvoimasta. Ihminen pystyy ihan mihin vain.
Ainoastaan "nujerrettu" ja muottiin pakotettu ihminen joutuu TAISTELEMAAN todella, mutta voi silti päästä muotista eroon.
Se on tahdonvoimasta kiinni siis.
>>>Hyvä, jos sinä pärjäät, saankohan toivottaa lykkyä tykö!
IHMINEN, heti, kun jotakin HENKILÖKOHTAISTA täällä kirjoittelemme. Luulen, etä Juhannus on sinulle aina
kuolemasta muistuttava. Minä menetin miesystäväni nuorena (ikäisenäsi) VAPPUNA! Siis kumpikin TIEDÄMME, miten kuoleman kohdatessa voimme reagoida.
Luulenpa, että joku jää MÄREHTIMÄÄN lopun elämäänsä omaa suruaan, palaa siihen aina,eikä tahdo millään nousta surun syövereistä pois. On onnellista, jos on saanut myönteisen mielenlaadun ja ELÄMÄNHALUN, eikä MASENNU, sillä kaikkien on näitä kohdattava.
Minä en ole ollut nöyrä ja alistuva kuolemalle, mutta minun oli alistuttava korkeisiin hautajaiskustannuksiin, sitä RIISTOA kyllä ihmettelen vieläkin.
Ihminen minä olen antiteistisestä katsantokannasta huolimatta. Hyvinkin tunteellinen ja herkkä, itseasiassa mielestäni täydellistä "riistaa" uskovaisille käännyttäjille. Ja hämmästelen sitä ihan oikeasti, etten ole koskaan hurahtanut mihinkään.
>>>On onnellista, jos on saanut myönteisen mielenlaadun ja ELÄMÄNHALUN, eikä MASENNU, sillä kaikkien on näitä kohdattava.>Minä en ole ollut nöyrä ja alistuva kuolemalle
Minusta sinun tekstissäsi on ristiriita: ensin kirjoitat
"Kenenkään kotia ei voida arvostella täällä netissä"
Sitten kuitenkin itse arvostelet heti perään ateistista kotia väittämällä, että siellä koetaan myöhemmin kasvatusvaikeuksia, kunnioituksen puutetta ja kurittomuutta...
Hmmm...?
niin tekee. Hmmh. Mietin tässä, työssäsi tapaat siis ukovaisia perheitä joilla menee hyvin? Hienoa. Niitäkin on monia. Yhtä monia kuin atietisia perheitä joilla menee hyvin :D ja osuus niistä joilla menee huonosti, lienee sama uskontokunnasta riippumatta.
Noin ammattilaisena... kerrohan.
***
En muista enää, mitä olen kirjoittanut, luultavasti työssäni saamista kokemuksista. Eivät ne kodit ole olleet, ainakaan kaikki, uskonnon kieltäviä koteja, päinvastoin. Tiedät, mitä tarkoitin, vaan oma tarkoitusperäsi taas tunnistan minä, se yrittää hämätä minua. Eikö sinulla ole muita keinoja kuin sanomalla "tekstissäsi on ristiriita..." Se on niin, että RAKASTAN RISTIRIITOJA , ne saavat aikaan kiinnostusta....Hmm...
Nyt et tunne ainakaan minun tapaani puhua uskonasioista tunteelliselle ja herkälle ihmiselle. Taitaa olla niin, että en aukaisisi suutani lainkaan. Näissä asioissa pitää olla herkkä mielenlaatu, että huomaa ihmisen herkkyydet, varsinkin jos hän on "riista-altis", jollaiseksi itseäsi kuvailet. Tiedätkös- Milian- kaltaisiasi kartan - ihan totta, sillä usein heistä tulee riippuvaisia ja minusta ei olisi sielunhoitajaksi.
Älä ota tätä nyt riita tai kinailukapulaksi, se ei ole tarpeellista.
MIELENLAATU saadaan pitkälti perimässä ja kasvuolosuhteissa. Esim. nykyajan enenevä sairaus masennus, on vakava asia. Lievässä masennuksessa voi asiassa auttaa omat rakennuspuut, ystävät, oma perhe yms. mutta vakavampi masennus on VAKAVAMPI.
Se ei KÄSKEMÄLLÄ lähde vaikka VALINTOJA tekee miten paljon. Näitä olen nähnyt hyvin läheltä ja monivuotisia terapioja on tarvinnut niin uskova kuin uskomaton ihminen.
Minä kapinoin kuoleman edessä lähinnä sitä, kun en voi auttaa kuolevaa, en osaa, rohkene tai jotain sinnepäin.
Syntymän edessä koen taivasta, kiitollisuutta ja suurta iloa. Uuden elämän mahdollisuudet ovat tässä ja nyt. Muistan vieläkin kaikkien lasteni ranteeseen kiinitetyt numerot.
"Tiedät, mitä tarkoitin"
Minä kopioin suoraan kaksi sinun kirjoittamaasi lausetta samasta viestistä. Voit tarkistaa ihan itse mitä kirjoitit, jos et muuten muista. Minusta näiden lauseiden välillä on ristiriita, joten en ymmärtänyt tarkoitustasi. Mistä päättelet, että tiedän mitä tarkoitit? Miksi minä kyselisin, jos tietäisin?
"vaan oma tarkoitusperäsi taas tunnistan minä, se yrittää hämätä minua. Eikö sinulla ole muita keinoja kuin sanomalla "tekstissäsi on ristiriita..." "
Kaikella kunnioituksella, sinä et minun tarkoitusperistäni tiedä hölkäsen pölkähtämää. Ainoa tarkoitusperäni on ollut osoittaa tekstissäsi mielestäni oleva ristiriita, ja toive saada sinulta selvitystä asiaan. Miten muuten minä luontevasti tämän tekisin, kuin toteamalla, että tekstissäsi on ristiriita ja osoittamalla sen suorilla lainauksilla tekstistäsi?
Nyt jään vaan miettimään, että mikä mahtaa olla sinun tarkoitusperäsi kun et suostu selventämään tarkoitustasi. Yritätkö kaiketi päästä vastaamasta kokonaan pyrkimällä kääntämään keskustelun minun mahdollisiin tarkoitusperiini?
Se ristiriita tekstissäsi on muuten edelleen olemassa. Pyydän selvitystäsi asiaan.
täällä kaikesta puhella, minulla on vaitiolovelvollisuus yhäkin. Moni asia on noin, kun sanot, mutta ei kaikki. Kait omilla silmilläni näen, jos lapsi on onnellinen, miten kotona voidaan, onko hän rakastettu vai hyljeksitty.
Väitän, että tasapainoiset kristityt kodit kasvattavat tasapainoisia lapsia. He ovat TYÖTOVEREITA Isä Jumalan kanssa.
Eikä tämä yksin, kyllä perheen YHTEISET HARRASTUKSET , LUOVUUS tai toisaalta RIITAISA KOTI, antavat erilaiset kasvuedellytykset lapselle kuin lapselle.
haluan sen RISTIRIIDAN olevan olemassa. Elämä on täynnään ristiriitoja, ei kaikesta voi saada oikeaa tai selventävää vastausta kaikkeen.
Pidähän silti yhteyksiä.
Miten minä arvasinkin, etten ihmettelyyni vastausta saa... ;D
No niin, mitä tästä voimme päätellä? Mielestäsi siis sinulla on itselläsi yksinoikeus arvostella toisten koteja. Ainakaan uskovien koteja ei muut saa arvostella, mutta sinä voit toki rauhassa arvostella ateistisia koteja miten lystäät. Hienoa! Tottakai sinä tämän ristiriidan haluat olevan olemassa! helpottaahan se toki elämää huomattavasti, jos voi sanella toisille sääntöjä, joiden mukaan itse ei kuitenkaan tarvitse elää...
Erilaisuus on hyvä asia. Ääripäät taas saavat minut hermostumaan.
>>>Tiedätkös- Milian- kaltaisiasi kartan - ihan totta, sillä usein heistä tulee riippuvaisia ja minusta ei olisi sielunhoitajaksi. >Minä kapinoin kuoleman edessä lähinnä sitä, kun en voi auttaa kuolevaa, en osaa, rohkene tai jotain sinnepäin.
minäkin, sillä ajattelin, että juuri noin vastaat minulle. Kyllä me olemme hyviä arvaajia. ;)
Lues nyt tarkemmin, mitä olen sanonut. En ole VAIN kristittyjen kotien kehuja, puhuin TASAPAINOISISTA vanhemnmista. Vaan, täällä pitää olla niin musta/valkoinen, että hirvittää. Jos sanon, että minulla on kaunis kissa, se ei tarkoita, että sinulla on ruma kissa. Ei noin voi asioita lukea, vaan olen huomannut, että täällä on sellainen "henki", että asia kuin asia käännetään nurinniskoin. Se ei ole keskustelua. Vaan - sinun ei tarvitse olla lainkaan ja mistään kanssani samaa mieltä. Ole sinä sinä ja minä olen minä. Heippa!
Vastaat itse, ennen kuin kysyt! En ole masentunut ihminen, olen vain nähnyt työelämässä ja muutenkin aika läheltä masentuneita, siksi heistä mainitsin.
Masentunut ihminen vie PALJON TILAA kanssaihmisiltään. Häntä on aina kuunneltava kun hän piehtaroi oman itsensä vankina. Se on VAKAVA sairaus ja sitä on paljon, varsinkin nuorten esim. opiskelijoiten keskuudessa.
Myös minä tarkoitin mielenlaadulla myönteisesti ja kielteisesti asioihin suhtautumista.
Koen olevani tuolla positiivisuuden puolella, vaikka joskus suutunkin itselleni ja alan moittia tyhjänpäiväisistä asioista.
Ennen oli kouluissa nk. muistivihkoja, joihin kirjoittivat sekä opettajat että oppilaat muistoja elämän varrelle. Uskonnonopettajani, jota kunnioitin suuresti, kirjoitti sanat Raamatusta;
"VAPAUTEEN Kristus vapautti meidät, älkää siis antako uudelleen sitoa itseänne ORJUUDEN ikeeseen."
Hyvin valittu kohta nuorelle, joka vasta hapuili kokemuksia nuoren elämään liittyvistä orjuuksista.
Miten niin puhuit tasapainoisista vanhemmista? Sinähän sanoit, että "Vanhempi, joka estää lasta Jumalan tuntemisessa saa kokea..." jne..
Eihän tässä sanota tasapainoisuudesta mitään, ainoastaan uskonnollisesta kasvatuksesta. Vai tarkoititko kaiketi, että uskonnottomuus on tasapainottomuuden merkki?
No, uskonnottomuus on kummallinen OIRE nykyajassa. En mielelläni "viljele" täällä tekstiä, joka on jostakin lainattua ja siksi mieluusti välttäisin sitä nytkin. Koska tuo asia sinua kiusaa, puhun asian loppuun asti. Sitten et sitä ala väännellä.
Kohta, joka pani ajatukseni liikkeelle, oli Raamatusta, kun OPETUSLAPSET estivät lapsia menemästä Jeesuksen tykö. (luulivat kait, että lapset häiritsisivät Jeesusta). Kun Jeesus näki opetuslastensa toimivan kielteisesti hän sanoi: "SALLIKAA lasten TULLA minun tyköni, älkääkä ESTÄKÖ heitä, sillä SENKALTAISTEN on Jumalan valtakunta."
Ehkä olen tehnyt OPETUSLAPSISTA vääriä päätöksiä ja kohdistin ne kyllä lähinnä LASTEN VANHEMPIIN, heihin, jotka ovat vastuussa lapsistaan. Mielestäni opetuslapset eivät olleet silloin tasapainoisia, kun he alkoivat PUOLUSTELEMAAN sitä, että Jeesusta ei HÄIRITTÄISI. Ei hetkeäkään ollut mielessäni sinunkaltaisesi ihminen! Ajattelin enemmänkin niitä vanhempia, jotka eivät ARVOSTA lasta, kuten Jeesus arvosti ja asetti opetuslasten eteen lapsen sanomalla:tämän LAPSENKALTAINEN on Jumalan valtakunta. Sitten Jeesus otti heitä SYLIINSÄ ja SIUNASI heitä.
Sitten tullaan minun virheisiini tai sinun ymmärtämättömästi lukemiseesi, kun sanoin, että Lapsista tulee tasapainottomia ja ilkeitä vanhemmilleen, jos he eivät saa kristillistä kasvatusta. (Myös tämä oli tarkoitus kertoa: En ole lestadiolainen, mutta aina ihmettelen, kun näen perheen, joka on lestadiolainen. 10-12 lapsen porukka pitää huolta toinen toisistaan, missään en kuule kiroiluja tai vitutuksen heittoja, istuvat rauhallisesti seuroissa koko lapsuutensa ajan ja kun nuoruus tulee, he useimmiten valitsevat puolison lestadiolaisten joukoista ja jatkavat taas isoa sukuaan...) Näitä perheitä olen nähnyt tosi monia. Ei siellä hypitä vanhempien silmille, sillä siellä on SYYTÄ KUNNIOITTAA OMIA VANHEMPIAAN.
Mielessäni on kuva Jeesuksesta ja lapsista, mitä Hän mahtoikaan lapsille puhella, ihanko tavallisia asioita, niin luulen. "Istu vain polvellani, saat siinä olla..." Jeesuksen SANOMA kohdistui OPETUSLAPSIIN tai vain siitä Raamattu kertoo.
Koska LASTA verrataan taivaan perillisiin, voin kysyä itseltäni: olenko yhtään lapsenkaltainen, luotanko, rohkenenko lähelle Jeesusta, istunko ihan syliinsä, otanko SIUNAUKSENSA vastaan???
Jos vielä mietimme, minkälainen ON TAIVAAN VALTAKUNTA, katsokaamme LASTA, siinä on meillä TAIVAS!
Joko aamukahvi oli huonoa tai syynä jotain muuta...
>>>Vastaat itse, ennen kuin kysyt!>Hyvin valittu kohta nuorelle, joka vasta hapuili kokemuksia nuoren elämään liittyvistä orjuuksista.
niin päin se menee.
Kahvit on juotu ja voileipääkin syöty. Hyvää oli ja mukavaa, kun tuo aurinkokin on pilvessä.
Koska koet, että en vastaa milloinkaan tai suurimpaan osaan kysymyksistäni, en sille voi mitään. Mielestäni olen "selitellyt" ihan liikaa, juuri sitä olen tehnyt, mitä inhoan.
No, nyt kysyt ja toivottavasti YMMÄRRÄT mistä puhun.
Olen sinua paljon vanhempi ja minun elämäni "orjuudet" olivat erilaisia kuin sinun, joka olet nuorehko ihminen. (jos muistan profiilisi oikein).
Tuolloin 50-luvulla opettelin tupakanpolttoa, kuten moni muu nuori nainen. Nyt kun asiaa ajattelen, se on pientä, kun ajatellaan huumeita ja muita orjuuksia.
Kun minun orjuuteni oli noin pieni juttu, ei siitä sen enempää. Onneksi en jäänyt "koukkuun".
Olin "luiskahtaa" v.1954 kesällä Jehovan Todistajien "silmukkaan". Ihailin erästä 18 v. naista, jonka kanssa teimme yhdessä puutarhatöitä.
Hän aloitti varovasti kysyen:"Tiedätkö mikä on Harmakedonin taistelu?" No, en tietenkään tiennyt. Hän kertoi lahkosta pitkin päivää, pysyen koko ajan rinnallani, kun kitkimme maasta rikkaruohoja. Seuraavana päivänä toi Herätkää -, ja Vartiotornilehden, antoi minulle ja sanoi:"Luehan noita..." Alkoi varsinainen MUUTOSTEN aika kotonani. Aloin terrorisoida kodin tapoja vastaan. Ei Joulua voi viettää...ei Jeesus syntynyt Jouluna...ei lahjoja...ei, ei ja EI!!!
Samoihin aikoihin minua "orjuutti" tappotuomio, jota odotti Amerikassa henkilö nimeltään Caryl Chessman. Myös suomalaiset lehdet kirjoittivat hänestä. Olin koko nuoruuteni innolla tuon rikollisen puolella ja rukoilin Jumalaa, että mies pelastuisi. (Niin, jos sitä Jumalaa nyt on olemassakaan.) Mies kirjoitti kirjan "Vanki numero..." Luin sitäkin ainakin jonkin matkaa ja edelleen olin miehen puolella. Mies selvisi tuomiosta aina vuoteen 1960, jolloin hänet sitten teloitettiin.
Jehovan todistajista onneksi selvisin vapauteen, kun aloitin rippikouluni. Tulin tuntemaan Vapahtajani ja tajusin senkin, että Caryl oli elänyt rikollisen elämän... En yhtään surrut, kun hänet sitten teloitettiin.
Nyt huomaan, että seli...seli...selityksiä tulee, vaan näin on, että: minua ORJUUTTI Jehovan Todistajien pyrkimys päästä "pääni sisälle", vaikka koko ajan tajusin, että tässä on jotakin outoa, pelottavaa ja todella tyhmää.
Nuori on ehdoton ja avoin. Varsin hyvin nyt ymmärrän, että kun jo vauvasta asti saa kuulla noita "syöttöjä", niiden orjaksi jää. Joka kerta kun päästän sisälle nuo "todistajat" kerron heille tämän oman kokemukseni ja samaan hengenvetoon sanon kiittäväni Jumalaa, että pääsin heistä vapaaksi. Aina muistan myös mainita, että tekevät työtä ahkerasti ja juuri Jeesuksen neuvomalla tavalla, kaksin.
Pieleen meni, eikö niin. Et ymmärtänyt, vai - olisitko sittenkin tajunnut, että orjuus voi olla pieni, mutta se KASVAA suureksi ja siitä vapauteen tarvitsin uskon Jeesukseen.
Jotta itsekin joutuisit hieman miettimään, mitä kirjoitat, sanon: teet havaintoja etukäteen, jotka eivät pidä paikkaansa. En, Jumalan kiitos, ole masentunut ihminen.
Jälleen heität ilmaan jotain, mille et anna selitystä.
>>>teet havaintoja etukäteen, jotka eivät pidä paikkaansa.>Koska koet, että en vastaa milloinkaan tai suurimpaan osaan kysymyksistäni, en sille voi mitään.>Mielestäni olen "selitellyt" ihan liikaa, juuri sitä olen tehnyt, mitä inhoan. >Olen sinua paljon vanhempi ja minun elämäni "orjuudet" olivat erilaisia kuin sinun,>En yhtään surrut, kun hänet sitten teloitettiin. >Nuori on ehdoton ja avoin. Varsin hyvin nyt ymmärrän, että kun jo vauvasta asti saa kuulla noita "syöttöjä", niiden orjaksi jää. >Jotta itsekin joutuisit hieman miettimään, mitä kirjoitat, sanon: teet havaintoja etukäteen, jotka eivät pidä paikkaansa.
että olisin masentunut ihminen. Ehtinet itsekin hakea sen lauseen. En viitsi siihen palata enää.
>>>Havaintosi oli
Kirjoittanut: hymistely 12.6.2007 klo 12.25
että olisin masentunut ihminen. Ehtinet itsekin hakea sen lauseen. En viitsi siihen palata enää.
Kyllä me tiedetään, että ollaan jollain tavalla ainutlaatuisia.(kaikki ei usko siihen tosin)
Eli koska olet niin ainutlaatuinen, sinulla on pakko olla kuolemanjälkeistä elämää? Minusta se on vain halu, halu ettei elämä lopu siihen. Toive. Kun siitä ei ole mitään todisteita..
("sielu" ei mene tyhjyyteen, se ei mene minnekään, etkä ole yksin "siellä", kun sitä ei ole)
Vau, enpä ole ennen ortodoksin kanssa puhellut. Teillä on hienoja kirkkoja, kodikkaan näköisiä 8)
Jo oli kerkea aika ottaa kontaktia ortodoksiinkin jos sitä aiemmin et ollut ottanut. Meillä ei ole pelkästään "hienoja" kirkkoja. Olkoonkin, että ovat kodikkaita (ei ole miinusta). Me ortodoksit lahjoitamme JUmalallemme kaiken kauniimman ulkoisen (kirkkomme kultaukset, parhaat ikonit, puhtauden), myös sisäisen puhtautemme, haluamme kuoleman hetkellä olla puhtaita Kristuksen edessä niin ettei kukaan meitä pääse yllättämään millään verukkeella.
Miksi ei Jumalan luoma luonto riitä temppeleiksi?
Miksi ei riitä että hiljentyisi keskellä korpimetsää tai pellon laidalla?
Miksi pitää olla ulkokultaisia palveluspaikkoja?
Jos noihin kolmeen kysymykseesi kristitty sinulle vastaisi, näin on, kaikki tuo käy, löytäisit vielä jotakin jolla tyrmätä varsinainen asia.
Jumala on persoona, Hän tuli IHMISEKSI, ihmisen muotoon. Luonnossa kohtaamme Jumalan, mutta emme persoonana, jos olemme tutustuneet Häneen vain luonnossa, emme voi tietää Hänen sanomaansa.
Korpimetsän kätkössä on hyvä ylistää Jumalaa virrellä tai rukoillen. Ei ole kyse RIITTÄMISESTÄ, on kyse siitä, että myös Jumala palvelee meitä, antaa meille TUNNON läheisyydestään.
Mitä tarkoitat ulkokohtaisella palveluspaikalla?
Kirkkoako, ulkoa ja sisältäpäin?
Vasta viime keväänä kävin Valamon luostarissa. Luostarin antama rauha, rukouksen ja kiitoksen, sekä ylistyksen mieli suorastaan valuivat ylleni. Siellä ei todellakaan laiskotella tai olla ulkokultaisia. Siellä ev.lut. kirkonkin jäsen kohtaa ylistyksen aidoimmillaan. "Hera on totisesti ylösnoussut!"
Sanon jälleen kerran:Sinä, jolle Kristus ei mitään merkitse, mene Herran Pyhälle Ehtoolliselle.
Tai - tee matka Valamoon...
"Jumala on persoona, Hän tuli IHMISEKSI, ihmisen muotoon."
Aivan ja koko kertomus on niin epälooginen ja irrationaalinen, että se ei vain vakuuta.
"Luonnossa kohtaamme Jumalan"
Luonnossa kohtaamme luonnon, sen taustalle ei ole mitään tarvetta laittaa Jumalaa.
Minusta ne on silleen "kodikkaita", ainakin kodikkaampia kuin luterilaisten kirkot, mitä nyt lehdistä olen nähnyt. Tavalliset kirkot on vaan rakennuksia, missä on paljon penkkejä ja hirveesti avointa tilaa.. Teillä on hienompia 8)
Jos kerran uskon todistus on kokemus Jumalasta (sanoit ton tyylisesti tuolla..), niin miksi kaikki ei saa kokemusta?
pitäisikö sinun alentuvaa pojittelua yms. nimittelyä ruveta hoitamaan vastaamalla samaan tyyliin, sinä jeesuksen huora?
Miksi te hihhulit ette kykene vastaamaan asiallisesti ja suoraan mihinkään kysymykseen. En klaipaa mitään saarnoja vastukseksi vaan aivan rehellisen selityksen.
Miksi pitää rakentaa miljoonia maksavia temppeleitä jumalien palvelemiseen kun luonto olisi juuri oikea paikka tähän?
Nekin rahat voisi käyttää hädänalaisten auttamiseen. Katsokaa kirkkojen loistoa.
Uskovaiset ovat ulkokultaisia paskiaisia.
>Jos kerran uskon todistus on kokemus Jumalasta (sanoit ton tyylisesti tuolla..), niin miksi kaikki ei saa kokemusta?<
Jätän kuitenkin mietteeni kertomatta ja poistun palstaltanne. Siitä saatte syyttää yksin alhaista kommunikointi taitoanne, johon jotkut näyttävät mielellään syyllistyvän (mm. Nas.se)
tiedän vastauksen, mutten kerro, kärventykää helvetissä, siunauksin recitön hihhuli.
Voi teitä, lahkojeesukset.
PS kommunikointitaito on yhdyssana,
Ihanaa olla tyttönen, eikä hihhuli! Kiitos ;)
Asiallisuus ja suoruus on yksilöllistä.
En ole puhetaidon tai äidinkielenopettaja. Saarna ja selitys lienee kuitenkin sama asia. Itse inhoan selityksiä, varsinkin kun jo etukäteen tiedän, että ne eivät kelpaa kenellekään. Saarnaa KUUNTELEN mielelläni, mutta en JUMALANPILKKAA.
Yritän vastata toisen kappaleen kysymykseen temppeleitten rakentamisesta.Suonet heti anteeksi, että
palaan aina itselleni tärkeisiin ajatuksiin.
Kirkko on Herran huone, Jumalan ja Hänen Henkensä asuinsija. Tarvitsen paikan, mihin kokoontuvat kristityt. Kirkon kupolit, risti ja huoneen sisustut, kuten kuvat palvelevat näköaistiani. Kauniisti soivat urut kuuloaistiani ja yhteen kokoontuminen viettymystä kuulua laumaan. Kirkon jakama Pyhä Ehtoollinen antää minulle hetken taivasikävää ja tunnen kuuluvani siihen suureen joukkoon Jumalan kansaa, joka on jo matkansa tehnyt ja päässyt perille pyhien seuraan.
Kun kirkkoa rakennetaan, mukana on paljon vapaaaehtoista työvoimaa.näin lienee Jehovan todistajilla, olen kuulllut. Heillä on nopea aikataulu, kun rakentavat.
Ev.lut kirkkoa rakennetaan toki miljoonilla, mutta moni saa siiä työstä elantonsa ja valtio veromarkkansa. Se ei ole harmaata taloutta, eikä toisten hyväksikäyttöä.
Olen ollut kymmenillä leirikirkoilla, jotka ovat sillä hetkellä ajaneet täysin Jumalan huoneena oloa. Oloissamme ei talvisin voisi ajat
"Ev.lut kirkkoa rakennetaan toki miljoonilla, mutta moni saa siiä työstä elantonsa ja valtio veromarkkansa. Se ei ole harmaata taloutta, eikä toisten hyväksikäyttöä. "
Olemattoman tuotteen myyminen, taikauskon kaupaaminen yhteiskuntamme hitaimmille ei ole hyväksikäyttöä?
Hyväksikäyttöä ei myöskään ole se että uskonnoton tai muslimi ostaa leipää ja siitä narahtaa veromarkka evlut-lahkon kassaan?
Jos sinä et siedä jumasi pilkkaamista, niin säästä myös meitä hihhuloinnilta.
Iso osa tämän palstan agressiivisuudesta johtuu siitä että hihhulin "siunausta"-yms toivotukset ovat pahinta loukkausta mitä ateistille/agnostikolle voit tehdä.
Se loukkaa meidän älyämme.
Eli jos haluat asiallista keskustelua jätät siitä kaikenlaiset siunaukset ja muut toivotukset pois.
En edelleenkään kyllä ymmärrä miksi kirkkoja tarvitaan ja miksi niiden pitää olla prameilevia ja loistokkaita. Ulkokultaista meininkiä, mutta niinhän jokaisen uskovaksi julistautuvan meininki (lähes poikkeuksetta) on. Tuodaan ennen kaikkea itseä ja omaa paremmuuttaan esille.
meitä kristittyjä on opetettu Raamatun sanoilla: "Siunatkaa, älkääkä kirotko."
Eikö olisi ihan kauhean kuulosta:"Painu helvettiin siitä, senkin Saatanan älykääpiö."
NIIN asiallista keskustelua ei kanssanne voi käydä, että ette hukkuisi oman "älynne" kiemuroihin.
Minä puolestani edelleen tajuan, miksi Jumalakin tarvitsee huoneen. Hän tarvitsee sitä meidän ihmisten vuoksi, että voimme kokoontua YHTEEN, uskomaan PYHÄN YHTEISEN SEURAKUNNAN, PYHÄIN YHTEYDEN...kuten uskontunnustuksessa sanomme.
Mikäli alamme v
>>Eikö olisi ihan kauhean kuulosta:"Painu helvettiin siitä, senkin Saatanan älykääpiö.">>
Tätä mieltä te kuitenkin olette - muu on pelkkää ulkokultaisuutta.
>>NIIN asiallista keskustelua ei kanssanne voi käydä, että ette hukkuisi oman "älynne" kiemuroihin.>>
Mikähän mahtaa olla sinun käsityksesi asiallisesta keskustelusta?
>>Minä puolestani edelleen tajuan, miksi Jumalakin tarvitsee huoneen. Hän tarvitsee sitä meidän ihmisten vuoksi, että voimme kokoontua YHTEEN, uskomaan PYHÄN YHTEISEN SEURAKUNNAN, PYHÄIN YHTEYDEN...kuten uskontunnustuksessa sanomme.>>
Minun on hyvin vaikea ymmärtää, miten kaikkivaltias voisi tarvita yhtään mitään. Voisitko selittää tämän asian minulle?
on ymmärrettävää, olethan jumalaton.
>Minun on hyvin vaikea ymmärtää, miten kaikkivaltias voisi tarvita yhtään mitään. Voisitko selittää tämän asian minulle?<
Selitän sinulle. Kaikkivaltias ei tarvitse meiltä yhtään mitään. Me tarvitsemme kaiken häneltä, asia jota jumalattoman on mahdoton ymmärtää. Älä yritä edes.
Kaikkivaltias ei tarvitse palvontaa, ei kirkollisia menoja, eikä yhtään ajatusta.
Eipä se siis myös tarvitse jeesusta armonsa antamiseen, kaikki on hänen käsissään.
Siis unohtakaamme koko kaikkivaltias, tajuatko?
Ellei kaikkivaltias ole sama kuin, valtio.
>>on ymmärrettävää, olethan jumalaton.>>
Ad hominem.
>>Kaikkivaltias ei tarvitse meiltä yhtään mitään.>>
Miksi puhut ristiin? Sanoit aiemmin näin:
"..miksi Jumalakin TARVITSEE huoneen. Hän TARVITSEE sitä meidän ihmisten vuoksi, että voimme..."
Onko siis niin, että Jumala tarvitsee jotain vai eikö ole? Jos hän tarvitsee, voisit selittää, miten se on mahdollista.
>>Me tarvitsemme kaiken häneltä, asia jota jumalattoman on mahdoton ymmärtää.>>
Taas ad hominem. Viestisi argumentatiivinen anti on jäämässä kovin köykäiseksi.
Lopun kruunaa tämä:
"Älä yritä edes."
Miksi sinä tulit tänne palstalle puhumaan Jumalasta, jos et halua, että ihmiset yrittävät ymmärtää häntä?
Halusit tietää ikäni (jossakin muualla, et tässä). Olen synt. 1940. Laske siitä. Sinä puolestasi olet ikuisesti näköjään 24 v. kaunis kuin kukka (mikäli kuvasi on oma). Ei sinunkaan profiilisi paljoa kerro, jos siellä on toistamiseen "en halua kertoa".
Kun puhuttelet vanhempaa henkilöä, ole sanojesi arvoinen nuori nainen!
Pelkällä provokaatiolla tai muitten virheitten arvostelemisella (kirjoitusvirheet esim.) eivät anna itsestäsi miellyttävää kuvaa.
Tietääkseni kenenkään EI OLE PAKKO kuulua KIRKKOON, joten, hyvä nainen, älä sekoita USKONNOTTOMIA , äläkä MUSLIMEJA, eikä KETÄÄN MUUTAKAAN kirkkoon kuulumatonta VERONMAKSAJAKSI kirkolle. LEIPÄJONOSSA ei kysytä "Kuulutko kirkkoon?" Saat siinä missä uskovakin saa leipäannoksensa.
Minulta ei "NARAHDA" veroEUROJA kirkon kassaan, vaan MAKSAN ne ilomielin!
Kerro minulle, mitä tarkoitat "yhteiskuntamme HITAIMMILLA ja mikä on se tuote, jota kirkko OLEMATTOMANA kauppaa"???
tämä on, ei ihmisten, vaikka tämä maailmoja mullistava TAPAHTUMA olikin.
Ehkä ihmistä ärsyttää, kun Jumala tuli näin HEIKKOON MUOTOON, Hänen olisi pitänyt ilmestyä mielestämme toisin, OLLA SUURTA, tosi NÄKYVÄÄ! Siitä huolimatta tämä TAPAHTUMA mullisti kaiken. Vielä tänä päivänä on ainakin muutama ihminen tässä maailmassa, joka USKOO tähän IHMEESEEN, eikä liene tarkoituskaan, että juuri SINÄ olisit asiasta VAKUUTTUNUT.
Luonnossa kohtaamme luonnon LUOJAN, mutta se ei ole paikka, joka riittää Jumalan ASUNNOKSI.
Ja netissä kohtaamme ERTERTIN, joka on ERTERT. ;)
"meitä kristittyjä on opetettu Raamatun sanoilla: "Siunatkaa, älkääkä kirotko."
Eikö olisi ihan kauhean kuulosta:"Painu helvettiin siitä, senkin Saatanan älykääpiö:" "
Nämäkö ovat ainoat vaihtoehdot, mitkä sinulle tulee mieleen? Onko siunauksen ainoa vaihtoehto kirous? Jos tiedät, ettei toinen arvosta siunaustasi, niin mikset voi yksinkertaisesti vain esimerkiksi toivottaa kaikkea hyvää? Tai vaikka jättää toivottamiset väliin kokonaan?
Sinä jos kuka arvostat SIUNAUSTA, mutta KAIKKEA HYVÄÄ alkaneelle viikollesi.
tuo lause, jonka sanoit. Tosin - jos se sinua helpottaa, että voit oikein irvailla, en voi sinua estää, en varsikaan, jos olet vaikkapa itse sheriffi. ;)
Itseasiassa arvasit oikein. Kyllä minä arvostan siunauksenkin toivottelua, vaikken Jumalaan uskokaan. En tosin näe siunausta kovinkaan tarkoituksenmukaisena, mutta ymmärrän toki, ettei toivottaja sillä pahaa tarkoita. Ymmärrän, että se on osoitus vilpittömästä hyväntahtoisuudesta toista kohtaan.
Mutta minä olen minä ja muut on muut. Jos jotakuta siunauksen toivottaminen loukkaa, en näe syytä sellaista toivotella. Jos itse olisin uskovien palstalla, ja tietäisin heitä jonkin omasta mielestäni hyvänkin asian loukkaavan, en ehdoin tahdoin silloin sanoisi niin. Yrittäisin pysyä mahdollisimman neutraaleissa toivotuksissa. Ellei sitten tarkoituksenakin olisi herättää närää ja ärtymystä...
Kaikkea hyvää sinullekin hymistely!
Ajatteles, valistit minua sellaisella kuin USKOVIEN PALSTAN olemassaololla. Minusta se on TÄSSÄ ja NYT.
Tällaisia pähkäilijöitä ovat uskovatkin ihmiset ja kieroilemme toistemme takana ehtimiseen. En voisi olla siellä lainkaan, JOS sitä nyt edes on, sillä Raamatulla lyöminen tai opettaminen toista olemaan itsensä kaltainen - ei se onnistu kohdalleni. Olen liian jääräpäinen ja käynyt niin kovan "koulun", jossa Jumala ei muutamaan vuoteen merkinnyt minulle muuta kuin uhkaa ja pettymyksiä. Lähdin "ovet paukkuen"tekemään elämästäni ELÄMÄÄ ja ihmettelen sitä, että SAIN PALATA kotiin. Siinä välissä en toki tehnyt mitään laitonta, mutta halusin vain IRTI minua SITOVISTA asioista. Otin (varmaan kirkon mielestä) JUMALATTOMAN miehen, mutta kummakseni sain KOKEA, että juuri mieheni kautta/AVULLA löysin takaisin Jumalani luo. Saimme VASTOINKÄYMISIÄ, jouduimme itkemään ja yhdessä suremaan ja KOKO AJAN tunsin meitä rakastavan Jumalan HUOLENPIDON.
Toki säikähdin olotilaa, jossa huomasin, että Jumala oli minusta EROSSA, siksi voin sanoa, että TIE oli PITKÄ takaisin.
Oli USKOVA anoppini, joka varmasti rukoili puolestamme, oli vanhempani, jotka tekivät samoin. Lapsetkin alkoivat tulla yhä IHANIMMIKSI, sanottiin äitiä RAKKAAKSI, isälle herkesi pidempi HYMY. Voi pyhä yksinkertaisuus, miten hienosti meitä KASVATETTIIN. Tällaiselle Jumalalle kaikki Kunnia ja Kiitos!
ruohomätäskin. Menemme tyhjyyteen, haluamme tai emme, ja siihen loppuu niin huolet kuin ilotkin.
Minulla ei ole sieluparkaa, ei sielua ollenkaan, mutta olen osannut rakastaa niin kauan kuin minua on ollut. Maailmani on kaunis suruinensakin, ja katoavuus kaunistaa sitä lisää.
Terve.
>>miksi jotkut eivät usko Jumalaan.>>
Kerron ensin pari syytä, miksi en usko Kristinuskon jumalaan ja lopuksi kerron, miksi en usko mihinkään jumalaan.
Kristinusko:
Kristinuskon perusopit ovat täysin järjettömiä eikä niistä ole edes uskovilla itsellään selkeää käsitystä.
Kristinuskon jumala on käsitteellinen mahdottomuus
Maailmassa on valtava määrä erilaisia jumalia. Miksi valitsisin juuri Jahven?
Yleisesti:
Mistään jumalasta ei ole olemassa mitään näyttöä. Yleensä todisteeksi tarjotut asiat, kuten uskonnolliset elämykset ja ihmeet ovat todisteiksi kelvottomia.
Maailma on kaikin puolin helpommin käsitettävissä ilman mitään ylimääräisiä olentoja. Monet turhat ongelmat, kuten Teodikean ongelma tai elämän tarkoituksen ongelma perustuvat virheelliseen kysymyksenasetteluun.
Katso ympärillesi, kuka on tämän kaiken kauneuden luonnut, kuka antaa auringon paistaa, kuka antaa ihmismieleen rauhan...
Ja kun muuta ei olekaan kuin Näyttöä.
Ajattele Jeesuksen syntymää. Historiallisen ainutlaatuinen tapa TULLA IHMISEKSI ihmisten joukkoon. Ja sitten Hänen ristiinnaulitsemisensa, SOVITUS Jumalan kanssa, minun kuin myös sinun edestäsi. Tässä on tosiasiat. Mikä sinua loukkaa Kristinuskossa? Eikö totta, olet lukenut hyvin oman pääsi kirjaa,
Ja vielä: Jumala ei tarvitse todistelujamme, sillä Hän ON. Tässä tullaankin jo uskon alueelle, kokemusten ja ihmeitten alueelle. Olet varmaan kuullut:"Usko ei ole joka miehen". OSATTOMUUS niin maallisessa kuin taivaallisessa mielessä on järkytys ihmiselle, joka sen yht´äkkiä tajuaa.
>>Katso ympärillesi, kuka on tämän kaiken kauneuden luonnut, kuka antaa auringon paistaa, kuka antaa ihmismieleen rauhan...
Ja kun muuta ei olekaan kuin Näyttöä.>>
Miksi minun pitäisi olettaa, että joku on luonut sen? Miksi minun pitäisi olettaa, että aurinko tarvitsee paistaakseen jonkin olennon? Miksi minun pitäisi olettaa, että mielenrauha on jonkin olennon työtä?
>>Ajattele Jeesuksen syntymää. Historiallisen ainutlaatuinen tapa TULLA IHMISEKSI ihmisten joukkoon.>>
No joo. Niinhän me kaikki tulemme ihmiseksi ihmisten joukkoon.
>>Ja sitten Hänen ristiinnaulitsemisensa, SOVITUS Jumalan kanssa, minun kuin myös sinun edestäsi.>>
Tämä on yksi Kristinuskon omituisimpia oppeja. Jumala tappaa itsensä ristillä lunastaakseen ihmiset pelastukseen. Juuri tämäntyyppisiin asioihin viittasin, kun sanoin, että Kristinuskon perusopit ovat järjettömiä.
>>Mikä sinua loukkaa Kristinuskossa?>>
Ei se minua mitenkään henkilökohtaisesti loukkaa.
>>Ja vielä: Jumala ei tarvitse todistelujamme, sillä Hän ON.>>
Ei kai niitä todisteluja jumalan takia kysytä.
>>Tässä tullaankin jo uskon alueelle.>>
Uskon alueella tässä on oltu koko ajan.
>>Olet varmaan kuullut:"Usko ei ole joka miehen".>>
Kyllä olen. Samaa on sanottu ateismista.
>>OSATTOMUUS niin maallisessa kuin taivaallisessa mielessä on järkytys ihmiselle, joka sen yht´äkkiä tajuaa.>>
No voipi olla.
Maailmasta ympärillämme on näyttöä, jumalista ei ole.
"Mikä sinua loukkaa Kristinuskossa?"
No esimerkiksi taikauskoisuus, ahdasmielisyys ja suvaitsemattomuus, noin ensi alkuun. Raamattu ei esimerkiksi tunne sellaista minulle itsestäänselvää asiaa kuin tasa-arvo.
(äläkä tule selittämään etten tietäisi mistä puhun, olen kasvanut hellariperheessä)
Olet varmaan kuullut:"Usko ei ole joka miehen"
Kyllä olen kuullut. Siitä herääkin heti kysymys, että miksi ei ole ja miksi se jumalasi ei halua pelastaa kaikkia ihmisiä, vaikka kaikkivaltiaana tietenkin voisi? (Ja ei, ihmisen vapaa tahto ei kelpaa tässä vastaukseksi, koska jumala voisi silti pelastaa ihan kenet haluaa. Miksi ei siis halua?)
päättelet, että maailma on luotu. Maailma on kehittynyt tällaiseksi pitkän ajan kuluessa. SIITÄ on näyttöä. Kaunistahan täällä paikoitellen on, vaikka ihminen nyt tätä maapalloamme pontevasti tuhoaakin.
Edelleenkään en tajua miten jonkun kuolema ristillä voisi vaikuttaa mitenkään toisten rikosten anteeksiannossa. Aivan absurdi ajatus.
Ok. Jos nyt oletetaan, että hyväksyisin tämän näytön, kuinka vastaat kysymykseen: Kuka tai mikä loi jumalan? Jos luonto ei voi syntyä itsestään, kuinka kummassa sitten joku muu? Vastaus tähän on mielestäni ensiarvoisen tärkeä. Vaikka yrittäisin hyväksyä jumalan olemassaolon, minun on helpompi hyväksyä luonnon olemassaolo ilman kuviteltua luojaa, koska luonto on sentään aisteilla havaittavissa eli konkreettinen.
Sunnuntaiaamua Sinulle, joka kutsut itseäsi "pakanaksi". Kysyt monta kysymystä LUOMISESTA.
Jos Raamattua tunnet (oletan niin, haluathan tietää...)ja aloitat I Moos. luvusta. Sehän kokonaisuudessaan kertoo elämän SYNNYSTÄ. Minä uskon, että Jumala loi kaiken SANALLA. Millä kielellä, sitä ei kukaan voi tietää, mutta minulle Jumala loi maailman suomenkielellä. Kuka loi Jumalan, siinä hyvä kysymys ja siihen vastaan minä, kristitty: EN TIEDÄ. Tiedän vain sen, että LUOMINEN EI OLE PÄÄTTYNYT, sen varmaan itsekin todistat. Sitä näemme päivittäin eläin- ja kasvikunnassa, kun MUUNNELMIA tulee aika ajoin.
Minulla oli ananaskasvi. Se kukki kauniilla oranssinvärisellä kukallaan ja viihdytti sillä monta kuukautta. Luulin kukan kuolevan, kun niin pitkään kukki. Niin ei kuitenkaan käynyt. Se teki uusia sivuversoja ja tuli uusi kevätaika. Hoisin kukkaa huolella ja eräänä päivänä huomaan, siihen tulee taas kukka! Odotin jännittyneenä kukan avautumista ja kun se tapahtui näinkin edessäni aivan erilaisen ananaskukan. Oranssinväriä ei ollut missään, mutta nyt hohti edessäni kaunis erisävyinen lilanvärinen kukkanen. Tyrmistyin. "Miten kaunis oletkaan", puhuin kukalleni. Tässä minulle jälleen kerran todiste Jumalan ihmeistä.
Nyt, kun ihmiset ovat ottaneet "käsiinsä" MANIPULOINNIN, muokkaavat, jalostavat, muuntavat jne. kaiken elollisen, jopa keksivät vaikeisiin sairauksiin lääkitystä ihmisalkioista, minulle nämäkin keksinnöt ovat Jumalan LUOMISTYÖN ihmeitä.
Yhdistän tässä ihmisen ja Jumalan TYÖTOVEREIKSI, koska meille on annettu "järki ja kaikki aistit ja
jotka Jumala VOIMASSA PITÄÄ."
En minäkään voi ymmärtää Jumalan luomista, miten Hän loi itse itsensä, mutta en silti voi sanoa, että KUVITTELEN Jumalan olemassaolon. JONKUN luomaa kaikki on. Minä yksinkertaisesti uskon, että jokainen SOLU minussa ja sinussa on Jumalaa.
"Hänessä me elämme, liikumme ja OLEMME". Asia on liian kiehtova ja ihmettelenkin, kuinka yleensä joku jättäisi tällaisen asian miettimättä.
Ja pakanuudesta, mikäli nyt välttämättä haluat itsesi siksi kokea: viimeistään tuonelassa sinulle vielä puhutaan pelastuksesta, joka on vain ja ainoastaan Jeesuksessa meille VALMISTETTU. Minulle myös tämä asia on edelleen LUOMISEEN liittyvä asia, sillä Jumala ei ole laiskottelija.
Ei siis Keskustapuolueen pikku G:eelle.
Tiedätkö Kari, kun teen jonkun kysymyksen, en saa KOSKAAN siihen vastausta. Sen sijaan, minun kuuluu VASTATA kaikkeen epäselvänä söpöttämääni lauseeseen ja selitellä sitä. Tämä on epätasa-arvoista. Niinpä teen nyt sinulle ainakin kaksi kysymystä:
1. Tunnetko sinä kristinuskon perusopin? Kerro se minulle?
2.Kuinka SYNTYNYT Jeesuslapsi voi jäädä KÄSITTEELLISEKSI mahdottomuudeksi? Tarkoitatko neitseellisyyttä, vai mitä?
3. Miten HELPOKSI luulisit käsitteet maailmasta MIELTÄSI MUUTTAVAN, jos muilla ei olisi "YLIMÄÄRÄISIÄ olentoja", jotka ehkä sekoittavat omat ajatuksesi?
myös sinulle, joka kiellät lukijoitasi "selittelemästä". No en ole helluntailainen, olen kansankirkkomme veronmaksaja ja todella tunnen olevani tasa-arvoinen. Tunnet ja tiedät miten Jeesus suhtautui naiseen, vieläpä SYNTISEEN NAISEEN. Muistat HUOLENPIDON ristin juurella, kun Hän ÄITIÄÄN lohdutti sanomalla opetuslapsi Johannekselle "Katso äitisi." ja äidille "katso poikasi".
On todella tylsää lukea siitä ahdasmielisyydestä ja suvaitsemattomuudesta, jota olet saanut kokea. Miksi tätä ilmenee nk. lahkoissa? Luulisi, että yhdenkin "lampaan" poisjuoksu laumasta, herättäisi muut kaivelemaan syytä itsestään.
Kysymykseesi:"Miksi se jumalasi ei tahdo pelastaa kaikkia ihmisiä, vaikka voisi?"
Vastaan: Sinun on nyt SUOSTUTTAVA siihen, mitä et halua kuulla, sinulla kun on VALINNAN VAPAUS. Jos olet helluntailainen, tiedät, mistä puhun. Minäkin lähdin aikoinani pois seurakuntani yhteydestä (ev.lut) Suutuin (voi, miten lapsellinen olinkaan!), kun Jumala ei totellut minua. Sain TOISEN TILAISUUDEN ja palasin seurakuntaani. Saanko antaa neuvon: mene OMAN SEURAKUNTASI helmaan takaisin. Sen menetelmät tunnet, mutta jos olet jo hieman etääntynyt heistä, eivät asiat ole ehkä NYT NIIN, kuin olivat silloin, kun lähdit. Anna anteeksi niille ihmisille, joiden tunsit sinua ahdistavan, mutta PIDÄ PUOLESI ja ole AITO siinä, mikä oikeasti olet.
Olen tässä lukevinani, että olet jo VALINNUT sen porukan, jonka mukana liikut. Mielestäni kirjoitat kuin "samasta putkesta" muitten epäuskoisten kanssa. Saanko toivottaa sinulle iloista KOTIINMENOA!
Kylläpä käytit paljon sanoja, etkä kuitenkaan sanonut mitään!
ja sinä ymmärsit kaiken.
tämän aloituksen koko ketjussa. En ollut kohdistanut viestiäni sinulle, vaan aloituksen tekijälle.
Jk. Miksi muuten hukkaat kallista aikaasi täällä? Tekisit jotain hyödyllistä:)
on TODELLA TYPERÄÄ hukata aikaani teidän kanssanne.
On vain ollut pari viikkoa aikaa, mutta tänään pääsen kotiin.
Tuskin enempää alan olla internet-addiktioitten vietävänä, tämähän on tosi turhaa.
Hyvää ja kaunista kesää kaikille! t. "Hymistely"
Käy kurkkaamassa kevennykseksi kuinka uskovainenkin voi ottaa ilon irti elämästä (toisin kuin ahdaskatseiset, tiukkapipoiset jumalattomat). Siis googleta: saarovitsi:)
Sielun olemassaolosta ei ole mitään kunnon tieteellisiä todisteita, enkä ole edes sielulle mitään realistista syytä olla olemassa.
Voisitko sinä kertoa mihin sielua tarvitaan?
Tästä asiasta kävin viimeksi (noin vuosi sitten) palstallanne kertomassa mietteitäni. Toisille meni jakeluun, toiset provosoituivat. Kannattaako siis koko alkaa pohdiskelmaan, jospa vaikka provosoidut:)?
No kun nyt kerran kysyit, jotain vastaan. En siis ole teologi, joten ei pidä ottaa kirjaimellisesti mielipiteitäni. Ensinnäkin minä sisäistän itsessäni ainakin seuraavat elementit: järki, sielu, mieli, omatunto ja tahto (teko). Jos otetaan tarkastelun lähtökohdaksi uskovan käsite "synti", toimii yhtälö jotakuinkin näin (minun kohdallani). Mieli (halu) esittää järjelle synnillistä tekoa. Järki hyväksyy tai jättää hyväksymättä ehdotuksen, riippuen siitä millaiseksi järki on saanut kypsyä sielun valaisemana. Mitenkö sielu järkeä valaisee? Otetaan esimerkki. Petän vaimoani, joka oli mielen viesti järjelle, joka käski toimia. Huom. järki ei tiedostanut siinä vaiheessa vielä teon vaarallisuutta. Teon tehtyäni omatunto alkaa syyttää teosta, en saa mielenrauhaa ennen kuin kerron asiasta vaimolleni, kadun raskaasti tekoa, pyydän anteeksi sekä häneltä että Jumalalta. Näin koen saaneeni vapautuksen synnistä (se on pois pyyhitty), voin jatkaa puhtaalta pöydältä. Tämä kokemus kokonaisuudessaan jalostaa sieluani, joka puolestaan jalostaa edelleen järkeäni vastaisuuden varalle. Kun minä kuolen, jää minusta jäljelle ainoastaan SIELUNI, kaikki muut elementit lopettavat olemassa olonsa. Näin ollen näen hyvinkin tärkeänä tehdä hyviä tekoja elämäni aikana/katua huonoja tekoja. Aion nimittäin saada hyvänkin palkinnon tästä pyyteettömästä työstäni ihmisten pilkattavana ja ylenkatsottuna.
"Mitenkö sielu järkeä valaisee?"
Tussa esimerkissä laitan turhan sielun tilalle omantunnon. Ihmiset ovat tuntevia olioita, joille on kehittynyt kyky empatiaan sen myötä, kun he ovat tiedostaneet itsensä ja kuulumisensa muiden joukkoon.
Olet toki siinä oikeassa, että tarvitsee omaatuntoaan ja siihen liittyviä tunteitaan toimiakseen vertaistensa joukossa. Se onkin hyvin primitiivinen osa ihmistä. Näyttäisi siltä, että ihmisen monet moraaliset tunteet ovat primitiivisempiä kuin pelkkä järjellä tehtävä analyysi: http://www.washingtonpost.com/wp-dyn/content/article/2007/05/27/AR2007052701056.html?referrer=emailarticlepg
Enpäs luekaan vastausta, jonka joku muu kirjoittaa, sanon oman mielipiteeni:
Mielestäni kysymyksesi sielusta, sen olemassaolosta on aiheellinen, koska se jotenkin liittyy hengellisyyteen tai henkisyyteen ihmisessä.
Luin joskus Helsingin Sanomista artikkelin professori Matti Bergströmin tutkimuksesta, joka käsitteli sielua. Otsikon nimi oli (muistaakseni): "Lapsella on sielu, olen sen löytänyt hänen aivoistaan."
Vavahduin tuota tekstiä lukiessani. Neurologin syvällinen tulkinta lapsena olemisesta ja sielun tarpeellisuudesta ihmismielelle, koin sen jälleen kerran Jumalan ihmeellisenä LUOMISTYÖNÄ.
Silloin leikkasin tuon tekstin itselleni, mutta nyt en voi sitä tässä "esitellä", sillä teksti ei ole saatavillani.
Sielun realistisesta tarkoituksenmukaisuudesta, olla olemassa, oli kirjoituksessa kattavaa tietoa.
Tutki prof.Bergströmin kirjoituksia, olisikohan täällä netissä niistä jotakin?
Itse uskon, että sielu on minussa AINOA OLEVAINEN, joka EI KUOLE. Se voidaan minussa yrittää tuhota, mutta se ei tuhoudu, sillä KUOLEMATON ELÄÄ AINA.
Kysyn sinulta: tiedätkö tieteellisen syyn sielun olemattomuudesta? Mihin sitä ei tarvittaisi?
Sanotaan, että lumihiutaleet on ainutlaatuisia. Lumihiutaleet ovat jäätynyttä vettä, joka on tiettyjen prosessien vaikutuksesta muodostuneet järjestäytyneiksi ja ainutlaatuisiksi. Samanlainen prosessi tekee ihmisistä monimutkaisia ja ainutlaatuisia. Lopulta nämä prosessien tuotokset kuitenkin hajoavat ja kokonaisuuden osaset jatkavat kiertokulkua, kunnes entropia kasvaa äärimmäiseen arvoonsa ja prosesseja ei enää ole. Kun nämä tuotokset hajoavat, niiden informaatio katoaa, koska se informaatio on sidottu kokonaisuuteen.
Et näemmä ymmärrä, että kuoltuasi kuolet. Kun ihminen kuolee, hän ei enää elä, vaikka olisi rakastellut kaikki naapurin ämmät moneen kertaan. Tätä faktaa et pysty estämään mielikuvituksellasi.
uskonnon, kirkon, papiston, sakramentteja, pyhiä kirjoituksia ja muuta rekvisiittaa voidaksesi paremmin uskotella itsellesi "sielusi" kuolemattomuutta.
Itsepetos ei kai toimi tarpeeksi hyvin vain omassa varassaan.
Olet saanut monia hyviä vastauksia kysymyksiisi. Vastaan omasta puolestani, vaikka vastaukseni kulkeneekin aika samaa kaavaa kuin muillakin.
Minä en usko Jumalaan siksi, että minusta on äärimmäisen epätodennäköistä, että Jumala olisi olemassa. Epätodennäköistä se on juuri niiden todisteiden puutteen tähden. Minun logiikallani jos jonkin olemassaolosta ei ole löytynyt todisteita, niin silloin sitä ei luultavasti olekaan olemassa. Ihmisten henkilökohtaiset uskonkokemukset todistavat vain jumaluskoa, ei minkään jumalan tosiasiallista olemassaoloa.
Minä kuitenkin uskon oman persoonani ainutlaatuisuuteen. Mielestäni jokainen ihminen on ainutlaatuinen persoonallisuus. Tämä ei liity mielestäni jumaluskoon mitenkään. Minä en usko, että kukaan meistä kuolemansa jälkeen menee minnekään. Me vain kuolemme, lakkaamme olemasta. Elämä jatkuu muissa yhtä ainutlaatuisissa persoonissa kuin mitä mekin olimme. Minä en näe sitä mitenkään ahdistavana. En minä edes kaipaa ikuisuutta tai kuolemattomuutta. Joku sanoikin todella viisaasti, että juuri se elämän rajallisuus tekee elämästä arvokkaampaa. Näin minäkin ajattelen. Tämä minun nimenomainen ja rajallinen elämäni on se ainoa elämäni. Sen minä haluan elää mahdollisimman hyvin ja onnellisena. En halua hukata sitä murehtimalla kuolemaani.
Ai ihmettelet miksi esim. minä en voi uskoa jumalaan?
Haluisin kyllä, mutta todisteet ja näyttö puuttuvat tyystin.
Jos jumala on olemassa niin hän kyllä ottaa kaikki ihmiset luokseen taustoistaan riippumatta, muuten hän ei ole jumala vaan jotain muuta..
Joo, terve vaan!
Niin, mikään asia ei ole koskaan saanut minua ajattelemaan, että jokin jumala olisi olemassa. En ole myöskään kokenut tarpeelliseksi, että sellainen pitäisi olla olemassa.
Mitä ainutlaatuiseen persoonaani tulee, niin viihdyn erittäin hyvin sen kanssa, ja yhdessä sen kanssa lähdetään. Vanhoja käsitöitä katsellessani tuntuu jotenkin, että tekijä elää niissä aika vahvasti. En kuitenkaan tunne tarvetta jättää mitään jälkeeni. Voisin vaikka määrätä kaiken maallisen tuotokseni ja jäämistöni tuhottavaksi.
Ne jutut pelastuneiden yhteisistä riemuhipoista viimeisen tuomion jälkeen, joita joku uskova on tällä palstallakin mainostanut, eivät minusta kuullosta ollenkaan kutsuvilta, pikemminkin päinvastoin.
Lapsena pelkäsin kovasti kuolemista, koska kuuntelin päivittäin ikäloppujen uskovaisten mummoihmisten jorinoita aiheesta. Sen vuoksi suunnittelin poistumisreittejä siltä varalta, että syttyisi tulipalo, ja mahdollisten karhujen vuoksi muutin yläkertaan mummon luokse. Jumalaa tai ikuista elämää en tullut ajatelleeksi.
Eli se jumalattomuus ei ole tietoinen valinta, vaan pikemminkin luonnollinen olotila, jota ei ole ollut tarpeen ryhtyä muuttamaan.
Enhän voi kuitenkaan olla kommentoimatta, vaikka lyhyesti tyttölasten viesteihin:)
Joo, en minä teitä käännyttämään tänne saapunut niin kuin kerroin jo aiemmin. Tulkoon jokainen uskollaan autuaaksi. Minäkin olisin luterilainen, jos 50-luvulla lapset olisi kastettu äidinuskon mukaan. Entäs sitten jos lapsen molemmat vanhemmat ovat vaikkapa kirkkoon kuulumattomia, miten lapsi voi uskoa Jumalaan? Nää on mutkikkaita juttuja. Osaltaan tulin vierailulle palstallenne karistaakseni sen kielteisen kuvan "uskovaisista", jonka olette varmaankin saaneet lähinnä protestanttisten, jenkeistä lähtöisin olevien lahkojen vierailijoista, jotka osaavat kyllä suututtaa rauhallisemmankin ihmisen.
Kyllä minuakin ortodoksina ahdistaa ahdasmielisessä, sormella osoittelevassa, naamakurtussa virttäveisaavassa, protestanttisessa kulttuuri ilmapiirissä asuminen. Kuoleman pelko pitäisi aina olla läsnä, vaikka kuolema (ainakin mulle) on vapautus helvetinajasta.
ole kaikille vapautus helvetinajasta?
on TUOMION aika. Vaikka jo maailmassa eläessään moni ihminen pilkkaa ja haluaa pysyä erossa "taikauskosta", Jumalastaan, saamme vielä nähdä tilanteen, jossa TÄYDELLINEN ERO Jumalasta tapahtuu. Meidät EROTETAAN lopullisesti elämänantajasta. Jokainen, joka on kokenut avioeron, tietää tästä jotakin, mutta vain vähän...sillä mikään maallinen ei varmasti vedä vertaa sille surulle, kun ihminen erotetaan Jumalasta. Tämä on HELVETTI. (siis minun mielestäni). Antakaa minulle nyt oikeus ajatella näin, te individualistit, jotka kaiken määrittelette. Siis kuolema vapauttaa meidät ELÄMÄSTÄ, mutta ei Jumalan TUOMIOSTA.
Aamen, Aamen, Aamen.
Uhkailu ja kiristys ovat olleet vuosisatojen ajan se keino millä ihmisiä on käännytetty milloin minkäkin uskonnon taakse.
Nykyaikana tuollainen vain ei enään kovin helposti tehoa, ainoastaan juoppohullut tai muuten heikossa henkisessä tilassa olevat kääntyvät aikuisena uskoviksi.
Miksi tämä tuomio on sinulle niin tärkeä, että se pitää kirjoittaa oikein isoilla kirjaimilla? Hekumoitko jotenkin sillä ajatuksella, että suuri osa maapallon väestöstä heitetään helvetin lieskoihin?
hymistely loppui ja uhkailu alkoi.
Avioero voi muuten joskus olla molemminpuolinen helpotus. Kuolema tuo tosin kyllä meille kaikille lopullisen helpotuksen, loppuu kinastelut mielikuvitusolennoistakin.
kuule, minun HEKUMOINTINI ovat aika MAALLISTA, kuten varmaan sinunkin hekumointisi. Miksi ISOJAkirjaimia, siksi, koska niillä erottuu varsinainen lauseen PÄÄasia. Älä sillä nyt ala piikitellä, puhutaan mieluummin vaikka maallisesta HEKUMOINNISTA! ;)
En toki halua kenenkään joutuvan eroon Jumalasta, mutta kun tämä TUOMION ajatus on niin selvänä meille ilmoitettu, miksi en saisi sitä sanoa ISOILLA tai ihan pikkuriikkisillä kirjaimilla.
TUOMION tärkeydestä: ILMESTYSkirja on huippuhienoa
kirjallista tekstiä. Se on toisaalta KAMMOTTAVA, toisaalta ARMAHTAVA. Kaikkien kannattaisi se lukea. Puoltakaan en ymmärrä, mutta nämä sanat ymmärrän: "Ulkopuolella ovat koirat ja velhot ja huorintekijät ja murhaajat ja epäjumalanpalvelijat ja kaikki, jotka valhetta rakastavat ja tekevät..."
Jonkin asian noista tunnen omakseni, vaan luulenpa, että useimmat kristityt niin tuntevat, jos totuudessa pysyvät. Siksi TUOMIO on tärkeä sana minulle, joka TOIVON Jumalan KATSOVAN minua KRISTUKSEN HAAVOJEN KAUTTA. Joka tapauksessa tilanne on varmasti yllättävä, koska Raamattu todistaa myös näin: "Monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi ja viimeiset ensimmäisiksi." (taivaaseen siis) Helpostihan me luokittelemme kuka on Jumalalle rakas, kuka ei. Mutta - ne ovat ihmisten ajatuksia. Meidän on odotettava Jumalan TUOMIOTA.
Tuskinpa sentään Allin lapsi olet?
Miksi koet minut UHKAILIJANA? Eiväthän kirjoitukseni ole omasta päästäni, vaan tosiasioita Jumalan Sanasta. Uhmaa siis Jumalaa, älä minua ja silloin olet samassa tilanteessa, kuin itse olin joskus kolmikymppisenä. Jälleen muistan Hellaakosken HENGEN MANAUKSEN, miten usein hänen jo aikoja sitten kirjoittamansa runon säkeet ovat edelleen eläviä.
A.a, pyydän, ota mieluummin HYMISTELYNÄ nämä kirjoitukseni. Tosin toivon, että niissä olisi jotakin JUMALAN HENKEÄ edes pikkiriikkisen mukana.
Totta on, että avioero on melko usein hyvä ratkaisu, ei enää häpeällinen, kuten joskus sota-aikoina. Silti se jättää lapsen mieleen ja aikuisenkin, SURUN, siitähän oli kysymys. Pärjäillään kumpikin! ;)
Eiköhän lähetä kotio. Toivottavasti meidän intuitiomme kantoi hedelmää, joka poikisi asiallista keskusteluyhteyttä jopa hellarit/ateistit foorumeille:)
ei minulla voi olla kaksoispersoonaa. Olen ihan OMA ITSENI, aina hieman uhmaava itseäni ja muita kristittyjä kohtaan. On meissä toki arvosteltavaa. Ole sinä kotona, minä olen kylillä. Hyvää yötä. "Ihana Elisakin" on jo alkanut.
vaan ketjun aloituksen tekijän:)