Niin, etsimmekö todellakin vain virheitä? Etsimmekö vain sitä missä viholainen tekee tekosiaan vai onko meidän tarkoituksena joskus rakentaa toimiva seurakunta kokonaisuus?
Nämä asiat nousivat hyvin voimallisesti mieleen kun luin aamulla erästä arvostelevaa kommenttia..
Me olemme painumassa, osa on jo pinnan alla, viihdekristillisyyden pariin. Mennään seurakuntaan kun siellä on niin mukavaa ja kavereitakin siellä voi tavata, ehkä niin, jos tilaisuuden henki on sellainen mutta kun kyseessä Jumalanpalvelus niin se ei mielestäni ole enää todellakaan leikin asia.
Ja tämä koskee niin helluntalaisia kuin kansan kirkon puolella olevia uskovaisia joten en edes yritä puolustella tiettyä uskonryhmittymää vaan haluan puhtaasti tuoda oman näkemykseni julki.
On niin metallimessua kuin kaikkea muutakin esim.tanssiryhmien esiintymisiä kirkkosaleissa. En todellakaan tuomitse niitä jotka haluavat nauttia seurakunnassa olosta silloin kun se tapahtuu Jumalan hengen johdosta, kuulun itsekkin siihen uskovaisten ryhmään jotka voi kohottaa kätensä ylös, ylistää Herraa hengellisesti, ei sielullisesti. Olen surukseni huomannut kuinka vastuuhenkilöillä on välillä pallo totaalisen hukassa, pyydetään puhujiksi sellaisia kenellä ei todelakaan ole omatkaan asiat kunnossa, kuka kulkee saarnaamassa rahan vuoksi, kuka taas kulkee vanhasta tottumuksesta saarnareissuilla mutta yhteistä niille molemmille on se ettei herätystä tapahdu. Muistakaamme että kaiken aa ja oo on sana ja rukous. Miten valtavan voimakas ase se onkaan kun vastustusta on seurakunnassa todellisia Jumalan palvelijoita kohtaan, ei ne ketkä siellä ovat mukavuuden vuoksi jaksa olla mukana vaan lopussa on jäljellä ydinjoukko jonka rukous todellakin kantaa. Enkä sano sitä kuinka me hyljeksimme niitä jotka jää ulkopuolelle vaan sen rukouksen avulla me haluamme kutsua niitä elävään uskoon, pois siitä muoto uskonnollisuudesta joka on muuten pesiytynyt myös meidän helluntalaisten piireihin, enkä puhu nyt kaavamaisuudesta seurakunta säännöissä vaan ihmisten käytöksessä.
Joten katsoppa nyt peiliin ja kysy: Olenko minä tehnyt riittävästi seurakuntani eteen? Jos saat vastaukseksi kyllä todennäköisesti peilissä on vikaa. Pystytkö todella antamaan edes puoli tuntia päivässä Herralle aikaasi rukoillen seurakuntasi puolesta, tai edes vartin?? Harvempi pystyy, joten ei tarvitse ihmetellä miksi ihmeessä meillä on nukkuva seurakunta vai onko meillä kenties niin hyvä seurakunta että siellä on hyvä nukkua?
Näiden ajatusten kera toivottelen siunattua kesälomaa kaikille Herran omille ja teille jotka olette vielä Jumalan rakkaudesta osattomia, kääntykää Herran puoleen!!
Nämä asiat nousivat hyvin voimallisesti mieleen kun luin aamulla erästä arvostelevaa kommenttia..
Me olemme painumassa, osa on jo pinnan alla, viihdekristillisyyden pariin. Mennään seurakuntaan kun siellä on niin mukavaa ja kavereitakin siellä voi tavata, ehkä niin, jos tilaisuuden henki on sellainen mutta kun kyseessä Jumalanpalvelus niin se ei mielestäni ole enää todellakaan leikin asia.
Ja tämä koskee niin helluntalaisia kuin kansan kirkon puolella olevia uskovaisia joten en edes yritä puolustella tiettyä uskonryhmittymää vaan haluan puhtaasti tuoda oman näkemykseni julki.
On niin metallimessua kuin kaikkea muutakin esim.tanssiryhmien esiintymisiä kirkkosaleissa. En todellakaan tuomitse niitä jotka haluavat nauttia seurakunnassa olosta silloin kun se tapahtuu Jumalan hengen johdosta, kuulun itsekkin siihen uskovaisten ryhmään jotka voi kohottaa kätensä ylös, ylistää Herraa hengellisesti, ei sielullisesti. Olen surukseni huomannut kuinka vastuuhenkilöillä on välillä pallo totaalisen hukassa, pyydetään puhujiksi sellaisia kenellä ei todelakaan ole omatkaan asiat kunnossa, kuka kulkee saarnaamassa rahan vuoksi, kuka taas kulkee vanhasta tottumuksesta saarnareissuilla mutta yhteistä niille molemmille on se ettei herätystä tapahdu. Muistakaamme että kaiken aa ja oo on sana ja rukous. Miten valtavan voimakas ase se onkaan kun vastustusta on seurakunnassa todellisia Jumalan palvelijoita kohtaan, ei ne ketkä siellä ovat mukavuuden vuoksi jaksa olla mukana vaan lopussa on jäljellä ydinjoukko jonka rukous todellakin kantaa. Enkä sano sitä kuinka me hyljeksimme niitä jotka jää ulkopuolelle vaan sen rukouksen avulla me haluamme kutsua niitä elävään uskoon, pois siitä muoto uskonnollisuudesta joka on muuten pesiytynyt myös meidän helluntalaisten piireihin, enkä puhu nyt kaavamaisuudesta seurakunta säännöissä vaan ihmisten käytöksessä.
Joten katsoppa nyt peiliin ja kysy: Olenko minä tehnyt riittävästi seurakuntani eteen? Jos saat vastaukseksi kyllä todennäköisesti peilissä on vikaa. Pystytkö todella antamaan edes puoli tuntia päivässä Herralle aikaasi rukoillen seurakuntasi puolesta, tai edes vartin?? Harvempi pystyy, joten ei tarvitse ihmetellä miksi ihmeessä meillä on nukkuva seurakunta vai onko meillä kenties niin hyvä seurakunta että siellä on hyvä nukkua?
Näiden ajatusten kera toivottelen siunattua kesälomaa kaikille Herran omille ja teille jotka olette vielä Jumalan rakkaudesta osattomia, kääntykää Herran puoleen!!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.