"Tunnustamalla syntinsä seurakunnan edessä ihminen uudesti syntyy ja saa syntinsä anteeksi".
Noinhan se pääpiirteittäin menee hajanaisessa helluntai-opissa.
Mutta syntiseksi syyttäminen jatkuu kuitenkin kuolemaan asti ja armoa vailla hänen on tunnustettava syntinsä yhä uudelleen.
Yksi tunnustus ja kerta ei riitä vaan sitä jatketaan elämän loppuun asti.
Kristinuskon alkuaikoina sama tehtiin usein toisella tavalla eli mentiin mestautettavaksi ja saatiin marttyyrin kuolema ihan kuten Jeesuskin meni mestattavaksi ollen Mooseksen lakia kunnioittava fariseus loppuun saakka.
Noinhan se pääpiirteittäin menee hajanaisessa helluntai-opissa.
Mutta syntiseksi syyttäminen jatkuu kuitenkin kuolemaan asti ja armoa vailla hänen on tunnustettava syntinsä yhä uudelleen.
Yksi tunnustus ja kerta ei riitä vaan sitä jatketaan elämän loppuun asti.
Kristinuskon alkuaikoina sama tehtiin usein toisella tavalla eli mentiin mestautettavaksi ja saatiin marttyyrin kuolema ihan kuten Jeesuskin meni mestattavaksi ollen Mooseksen lakia kunnioittava fariseus loppuun saakka.
Vastaukset 2
Vanhimmat
*
En tiedä, mitä mahdoit tarkoittaa tolla lauseella "Tunnustamalla syntinsä seurakunnan edessä...". Sitäkö, että pitäisi kaikille julkisesti kertoa, mitä kaikkea syntiä on tehnyt?
Sellaiseen vaatimukseen en muista helluntaiseurakunnissa koskaan törmänneeni, enkä kyllä muissakaan seurakunnissa Suomessa.
Sellaista kyllä saatetaan tehdä, että esim. uskoontulosta kerrottaessa ihmiset kertovat, minkälaista heidän elämänsä oli ennen uskoontuloa. Näissä yhteyksissä ihmiset kyllä saattavat kertoa siitäkin, minkälaisissa syntiriippuvuuksissa he ovat eläneet.
*
Tähän sitten vielä lainaus Johannekselta. Jokainen voi miettiä, mitä tämä syntien tunnustaminen tarkoittaa.
1 Joh 1:9,10: Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. Jos väitämme, ettemme ole syntiä tehneet, teemme hänestä valehtelijan eikä hänen sanansa ole meissä.
*
uskovaisuus näkyy ja kuuluu. Jotkut täällä ovat sanoneet, ettei sellaisella uskolla ole juuri mitään arvoa (eikä sillä pelastu), jos uskotaan hiljaa itsekseen.
Näin ollen synnitkin pitänee tunnustaa julkisesti. Näin käsittäisin.