Älykäs suunnittelu
http://fi.wikipedia.org/wiki/Älykäs_suunnittelu
Näennäistiede
http://fi.wikipedia.org/wiki/Näennäistiede
Skeptismi
http://http://fi.wikipedia.org/wiki/Skeptismi
Tieteentekijä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tieteentekijä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tieteellinen_menetelmä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Empirismi
Tieteenfilosofia
# Tieteenfilosofia
# Tieteellinen menetelmä
# Tieteellinen maailmankatsomus
# Tieteellinen maailmankuva
# Tieto
# Todellisuus
# Totuus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tieteenfilosofia
http://fi.wikipedia.org/wiki/Älykäs_suunnittelu
Näennäistiede
http://fi.wikipedia.org/wiki/Näennäistiede
Skeptismi
http://http://fi.wikipedia.org/wiki/Skeptismi
Tieteentekijä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tieteentekijä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tieteellinen_menetelmä
http://fi.wikipedia.org/wiki/Empirismi
Tieteenfilosofia
# Tieteenfilosofia
# Tieteellinen menetelmä
# Tieteellinen maailmankatsomus
# Tieteellinen maailmankuva
# Tieto
# Todellisuus
# Totuus
http://fi.wikipedia.org/wiki/Tieteenfilosofia
Vastaukset 4
Vanhimmat
kehittymättömät apinan-aivomme eivät tiedä kohtuullisella varmuudella mistään mitään eikä ehkä yhtään mitään. Aivomme näkevät jotakin suuntaviivoja kyllä ja sitä kutsutaan tieteeksi, että myös keksivät vielläpä ikävissään rinnakkais (uskomus) todellisuuksia, että ainakin jotenkin pääsis tästä vuosituhanten suvantovaiheesta ylitse.
Se on ilmeisen tärkeä vietti keksiä satuja, eli päästäis vaikka sillä systeemillä tästä sähläysvaiheesta jonnekin kestävään älykkääseen vastuunkantoon, vaix edes oman olemisen mielekkyyden perusteisiin näkis. Ja sit kun näkee jättää sadut vähemmälle, aivan.
Sen jälkeen joskus, varmalla helevetin pitkän ja kivisen matkan jälkeen voimme alkaa hahmottamaan vastuun kantoa hieman isommasta palasta universumista. Tämä homma ottanee ainakin toiset 14,7 tuhatta miljoonaa vuotta, mutta silloinkin vielä kaikki mitä näkyy on oikeastaan vasta aivan alkutekijöissään, koska elämällä mitään päämäärää ei ole, ja universumi on ikuinen. Eikä muuta ole.
Kerron vielä keksimäni salaisuuden, oikeesti meitä ei ole koskaan ollutkaan. Think and see !
Lokeroon en mahdu hän, ystävällisesti.
T Z
Olen siis varmaan skeptikko.
Edustan niin skepti(si)smiä, näennäistiedettä kuin tiedettäkin.
Luen astrologiaa, hyllystä löytyy neljä opusta aiheesta sekä efemeridit vuosilta 1900-2050. Osaan lukea tarot-korteilla, jota teen silloin tällöin (kaksi kirjaa tuostakin aiheesta). Lisäksi olen lukenut jonkin verran auroista ja chakroista, josta aiheesta myös löytyy yksi kirja. Nämä kaikki aiheet ovat käsittääkseni pelkästään kvalitatiivisesti käsiteltävissä, ja perustuvat intuitiivisuuteen enemmän kuin reduktioon tai analysointiin.
Kvantitatiiviselta (näitä voimme mitata ja todentaa) puolelta kiinnostaa lähinnä biologiset tieteet, kuten biokemia ja biofysiikka, sekä tajuntaa ja aivoja tutkivat alat kuten psykologia ja sen kvantitatiivisempi serkku kognitiotiede. Olen onneksi varustanut itseni hyvin tälläkin saralla, ettei läheskään useimmiten tarvitse edes googlea.
Näihin kaikkiin suhtaudun samalla skeptisesti (onko tieteellisen tiedon ekstrapoloinnilla jokin fundamentaalinen rajoitus todellisuudessa jossa elämme? jne.), mutta myös mitään suoralta kädeltä hylkäämättä. Kaikkien väittämien totuusarvojen määrittäminen ei vain ole meidän käsiemme ulottuvilla, joten tyydyn tekemään perusteltuja arvauksia sulkematta kaikkea pois vain siksi että meidän nykyisellä ymmärryksellämme ei ole mahdollista mitata, laskea ja määritellä kaikkien maailmankaikkeuden mittasuhteiden kaikkia kausaalisuhteita.
Yritän tietää asioista jotakin, mutta mahdollisimman vähän ja sitten ajatella asiaa itse ja katsoa kuka muu on samaa mieltä kanssani.
Kirja, jonka olen ajatellut hankkia: "The Cloud of Unknowing"
Oma kategoriani on varmaan sitten kristillinen mystiikka.