joka toinen päivä suurinpiirtein juon itseni sammuksiin. Olen surusta sairas. Siitä lähtien kun rakkaani kuoli on joka päivä ollut raskas helvetti. No joskus on hetkiä jolloin olo on lähes normaali. Mutta sitten ... Sanokaa te kokeneet mitä tehdä, miten saada elämästä edes senverran kiinni ettei men e ihan sekaseksi. Voisiko joku lääkitys olla hyväksi.
Olen
loppuunväsynyt
212449
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
lääkkeitä,että selvisin.Hae itsellesi apua.
Hae apua itsellesi, tee se jo tänään! Suoraan päivystykseen niin auttavat sinut alkuun. Voimaa sinulle!
esimerkiksi säännöllinen kävelylenkkeily. siten, että tulee hiki. se helpottaa, eivätkä ajatukset kierrä surun ympyrää. viinakin jää vähemmälle, kun rasitettu kroppa tekee omat päihteet.
Yleisesti neuvosi on ohan ok mutta MASENTUNUT JA LOPPUUNVÄSYNYT ei kyllä tosiaan JAKSA lähtee kuntoilemaan ( kun on niin voimaton olo)
ITTE himo kuntoilijana kävelin 40-50 km viikossa parhaimpina aikoina mutta kun masennuin niin ei puhettakaan että 1 km olisi jaksanut lähtee.. ennen kun sai akuutin avun ittelle ( tarkoitan nyt sitte tosiaan lääkkeitä ) ja sitte jakso taas ajatella ulkoilua kun mieli piristy !!! - ja se tosiaan kyllä HELPOTTI ja rentoutti ..!!!
Sun täytyy lopettaa juominen suruusi. Mene AA-kerhoon sekä sururyhmään, niitä järjestää seurakunnat. Suru on käytävä läpi puhumalla, itkemällä ja huutamalla, hakkaamalla nyrkillä lattiaa, kaikella tuollaisella mikä on "terveellisempää" kuin itsensä myrkyttäminen alkoholilla. Ihan oikeasti. Voimia sulle.
seurakunnat järjestä AA- kerhoja, ne ovat aivan oma organisaatio Alkoholics Anonymous- Ninettömät Alkoholistit. Inetissä löydät osoitteesta www.suomenaa.fi
En tarkoita "viisastella", ymmärsin vain näin ja jottei joku toinen ymmärtäisi samoin muttei tiedä asiasta. Väärinymmärryksien välttämiseksi...vain
Juomisen lopettamisesta olen 100% samaa mieltä!
ja sururyhmiä järjestää seurakunta. Kävin itsekin aikoinaan se on hyvä paikka saada tukea suruunsa.
muualta kuin viinasta, kaljasta ym. ja menet HETI!! TK:n ensiapuun ja saat ensiavun lääkärin aineista, vaikka Diapamista.
Kerron kokemuksesta suuren suruni lisäksi ja VILPITTÖMÄSTI rakastaen suuressa surussasi Sinua ja otan osan minkä voin ottaa helpottaakseni Murskaavaa taakkaasi jonka alla nyt olet!
Varo ja ole varovainen viinan kanssa!!!
Se on sitten niin VÄÄRÄ! "lääke" Rakkaimmankin ihmisen surusta toipumiseen. Ajattele itseäsi, sillä viinan kirot nähneenä voin vakuuttaa ettei siitä seuraa MITÄÄN muuta kuin kamaluuksia!!
Miedän tyttäremme hukkui ja hautajaisten jälkeen mieheni alkoi juoda. Kun en tiennyt sen vaarallisuutta en kiinnittänyt asiaan huomiota. Mitenpä olisinkaan kun omassa selviytymisessä päivästä toiseen oli varsinainen trakedia kun oli 3kk vauva ja 3 vuotias lapsi huolehdittavana.
Onneksi oli naapuri jonne sain lapset aina välillä kun piti sairaalasta käydä hakemassa apua, olin siellä öitä kun päässä tako ja koko ruumista särki eikä kotikonstit auttaneet. Sillä aikaa mieheni tietenkin sumeilematta joikin ja jäi koukkuun vaikkei mikään absolutisti ollut ennenkään. Krapulat oli tuttu su aamun "tauti" muka migreeni se oli ainainen selitys.
Oi ja VOI!! Se vasta Helvettiä on kun se kuningas Alkoholi puhkesi alkoholismiksi. Käy kerran jossain AA:n palaverissa kuuntelemassa niitä ihmisiä jotka ovat päässeet irti siitä riippuvuudesta tai taistelevat siitä irtipääsemiseksi tosissaan. Jokainen tuntemani alkoholisti, oma mieheni mukaan lukien "eivät olisi ottaneet sitä emsimmäistäkään ryyppyä" jos olisivat tienneet sen vievän niihin kauheuksiin mihin joutuivat.
Kaiken sekasorron keskellä sinä kirjoitit tänne Siitä voit olla välittömästi iloinen laittaa vasemman kätesi oikean olkapäälle ja vastaavasti oikean kätesi vasemman olkapäälle puristaa hellästi.. Tunnet halaukseni!
Senverran Sinulle vielä.. Juomalla suru vaan siirtyy kun sen läpi pitää mennä, tuo menetys pitää pistää niin pieniin osiin ettei se enää estä normaalia elämistä. Voin sanoa että, kyllä sen käsittelyä pystyy siirtämään jos ja kun ei ole valmis ilman juomistakin. Minä "suostuin ja ymmärsin" käsitellä menetykseni vasta 9 vuotta hukkumisen jälkeen. Aika ei sitä tehnyt vaikka kuinka odotin..vaan muutti sen lapsen kuoleman jälkeiseksi traumaksi.
En tuputa lisää ohjeita joihin minä turvauduin ellet halua? Toki niistä voin kirjoittaa jos jaksat ja haluat lukea toivoen olevan lohduksi itsellesi ja ehkä muillekin..
Tiedän monta tapausta, jolloin diapamin käyttäjä on jäänyt koukkuun diapamiin ja monta kuolemantapausta: Diapam alkoholi voi olla kuolemaksi. Diapam on hirveä aine. Älkää hyvät ihmiset käyttäkö sitä ahdistukseen!
Muun muassa eräs kirurgi ei ole käyttänyt diapamia potilailla lääkityksenä leikkauksissa sen jälkeen, kun eräs potilas oli kuolla leikkauksessa, koska diapamin seurauksena tuli hengityslama ja sydän pysähtyi.
alkoholin kanssa!!
Toisekseen, kaikkiin niihin aineisiin vaikkakin ovat lääkeitä pitempiaikaisesti käytettynä jää koukutukseen väärinkäytettyinä puhumattakaan!
Alkoholi pitää heittää ja kauas muutoinkin kuin diapamin käytön ajaksi.
Alkoholi diapami on tappava yhdistelmä, mutta se ei taatusti ole ainoa.
Sain sitä silloin ja vieläkin eri tilanteissa sitä on pitänyt vähäisissä määrin syödä ja koukutuksesta ei ole tietoakaan. Siis jos lääkäri katsoo sen sopivan (jos ei sen jollekin ainesosalle ole allerginen) se LIENEE yhtä vaarallinen/ vaaraton toisten lääkkeiden rinnalla.
Sitä minulle työnnettiin sairaalan taholta (en syönyt niitä) kehuttiin sen olevan paras. En tiedä muuta. En ole asiantuntija ja kerron vain kokemuksistani. Luotan kuitenkin lääkäreihin vaikka parin ko. ammatin haltioiden kynsiin olisin kuollut jos ja kun kuoleman aika olisi ollut, vaan kun ei ollut.
Esim. Lääkärin määräämät pistokset tabletit yhteensä= 10x sallittu diapami annos ei tappanut minua silloin 2003 EN mene kokeileen miten nyt kävis. Tajut kylläkin oli ollut poissa jonkin aikaa sairaalassa ollessani.
Mitään en suosittele.. kun en niistä tiedä, jos sitä tarkoitit? Sen vaan tiedän että, Hänen (alkuper.kirjoittaja)tilanteessaan täytyy hakeutua Ehdottomasti lääkärin puheille, jotta elämä saisi jatkoa. Voimia jaksaa!
1/2 Xanor rauhottavaa pilleriä ja 1/2 Imovane unipilleriä ovat olleet minulle suureksi avuksi.
mitään sivuoireita esim. väsymystä.
HEI EN malta olla kirjoittamatta..olen jonkin verran käyttänyt xanoria ja aluksi pidin niistä .. mutta
ei kannata kovin pitkään ..niistä tulee tosi nopeasti
riippuvaiseksi joten aloin aika heti pienentämään annosta kun huomasin ettei se enää vaikuttanut sillai kun olisin toivonut tai olisi pitänyt nostaa annostusta.. eli on ne tilapäisesti ollu ihan hyvät.. en kyllä muista kovin väsymystä tunteneeni
kannattaisi ehkä jotkut muut ottaa onhan nykyään paljon valikoimaa..toivon että pääset sen surusi yli
ilman alkoholia kun se ei taatusti auta muuta kun tuo vaan pahan olon.. vaikka ittekkin tuppaan juomaan suruuni.. mutta pakotin lopettamaan sen lätryyn ja hommasin opamoksit ja ne on ollu ihan ok
No itse lääkkeenä se tuskin niin haitallinen on mutta jos läträä viinan ja lääkkeitten kanssa on taatusti kohta ongelmia.. ja menee jopa henki mutta siellähän mukana on varotukset yhteiskäytöstä..sitä ei kannata kokeilla.. no jos hengityslama on tullu niin olisiko ollut allerginen jollekkin siinä ollelle ainelle(tietämättään)?? olen seurannut sivusta noita nuoriakin menijöitä ja ensin juodaan kunnon perseet sitte perään niin pirusti mitä saadaan eli lääkkeitä että pää sekois ja mulle on tullu ihan hirveen paha olo moisesta pelleilystä ei todellakaan ole moinen leikki kovin tervettä.. nykyaika kait se moista leikkiä teetättää.. voi reppanat kun eivät tiedä vaaroja!!!
Lievä mutta hyvin toimiva lääke.
Tosin ei kannata ottaa useampia päivässä, vain harvoin otan muutoin kuin iltaisin nukkumaan mennessä.
minä tarvitsin niitä päivällä .. en nukkumaan mennessä
Väärinkäyttöä on vasta se että alkaa yliannostaa pillereitä ja käyttää niitä humaltoitumistarkoituksessa.
Jees kyllä sen tiedän mutta jos ensin joku määrätty annostus käy ja itte kohta sen huomaa että se ei riitä vaan pitäis saada lisää on parempi heti vähentää ja lopettaa koska riippuvaisuus tulee aika nopeasti siihen.. tai vaihtaa toiseen lääkkeeseen..!! koska lääke humala ei varmaan ole kovin hyvä tunne..
Kyllä alkoholi on kaikista pahin kun se pääsee riistäytymään käsistä.
Soita hyvä ihminen tuohon puhelimeen, minua ainakin se auttoi hyvin paljon.
Se on Mielenterveysseuran auttava ilmainen puhelinpalvelu.
Kappipuhelimesta vain paikallispuhelumaksulla.
Matkapuhelimella tavallinen matkapuhelintaksa.
Internetissä myös Kriisikeskus osoitteessa:
www.tukinet.fi
Ja tänne tietenkin voit kirjottaa uudelleen ja uudelleen siitä miten voit.
Toivon surun helpotusta sinulle.
Jotenkin siitä vaan selviää. Itsellä nyt 5 kk
kuolemasta, alkuun tuntui että viini on
ainoa unilääke. Päivät meni joten kuten mutta
ne illat ja yöt....sekä aamut, tuntui ettei
halua herätä tähän todellisuuteen. Eristäydyin.
Laihduin. Kärsin ihan fyysisä oireita, kuten
oksentelu ja vatsavaivat.
Aloitin nyt lenkkeilemään heti herättyäni.
Kunnon tunnin mittainen ravakka lenkki, yleensä
rullaluistimilla tai kävellen. Nyt olen koukussa
aamulenkkeihin, mutta niillä kyllä lähtee päivä
käytiin ihan uudella tavalla.
Lääkkeitä kokeilin (cipramil) mutta niistä ei ollut sanottavaa apua. Sitten vaan olen "rasittanut" ystäviäni puhumalla surusta,
sekä koittanut tehdä joka päivä jotain mukavaa,
vaikka istuttaa kukkia, käydä kampaajalla,
kirjastossa tai elokuvissa. (josta kyllä viimeiksi lähdin kesken pois, kun on oma kuolemantapaus niin lähimenneisyydessä, sitä
ei hupina katsele valkokankaalta)
Jos kesken kaiken tulee ahdistava olo niin
kyllä ystävät ovat sen ymmärtäneet.
Koita vaan jaksaa pitää itsesi liikkeellä,
vaikka ihan pieniä asioita aluksi. Mieti vaikka mitä kivaa seuraavana päivänä tekisit, kirjoita niitä vaikka ylös. Ja tänne palstalle voit
purkaa surua ja masennusta, meitä kohtalotovereita on täällä paljon.
Itse menetin miesystävän, jonka olin tuntenut
yli 20 vuotta. Hän kuoli tosi äkillisesti ja
ennalta-arvaamattomasti.
Suru pitää vaan jotenkin kahlata läpi, mutta
päivä päivältä helpottaa pikkuisen, usko pois!
Valoa, iloa ja voimia sinulle :o)
Minä olin alkuun niin sokissa ja sekaisin että en muista mitään tai kaikkea tekemisiäni ollenkaan.. sitte join muutaman päivän ja olin ihan sumussa ja sitten menin päivystykseen hakemaan rauhottavat ja lopetin alkoholin oton ja pääsin taas jotenkin järkiini..paljon paremmin lähti asiat rullaamaan ns. kuivilla aineilla.. nyt on menny jo jonkin aikaa ja alan jo käymään taas kuntosalilla..jne.. eli olen aika nopeasti päässy pahimman yli vaikka suren silti mutta en ole enää niin seko.. ja hoitelen asioita vointini mukaan..en yritä suruani tukahduttaa.. mutta en myöskään koko ajan pyöritä sitä päässäni niin ettei normaalia ajatusta ole.. ja pikkuhiljaa alkaa olla ns. normaalit unetkin mulla on nukahtamislääkkeet.. en nää painajaisia tai heräile koko ajan tai valvo koko öitä horteessa.. hommaa ihmeessä itsellesi kaikki mahdollinen apu ja nopeasti sillä tiedän miltä tuntuu.. ja alat pikku hiljaa toipua (jos nyt siitä asiasta yleensä toipuukaan )